Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[pagus]

Hard Reset Redux, Steam-linkki

Tämä on mm. Shadow Warrior 2 studiosta tutun Flying Wild Hogin tekemä, suhteellisen nopeatempoinen FPS yksinpeli. Jos joskus on Doom, Quake, Unreal, Serious Sam ym maistunut niin kannattaa ehdottomasti kokeilla. Aseita on tavallaan kaksi joihin saa erilaisia päivityksiä, kuten haulikon, kranaatit ja toiseen railgun. Peliä voi pelata monella eri tavalla ja aseita voi yhdistellä.

Tarina ei ole mitenkään erinomainen mutta ihan hauska ja tarinaa kerrottiin osittain Max Paynestakin tutulla sarjakuvituksella. Aloitin normaali-vaikeudella ja totesin sen olevan aivan liian helppo joten vaihdoin vaikeampaan (Hard).

Pyörii todella erinomaisesti ja sulavasti, lämmöt pysyi RTX 3080 kanssa jossain 55C ja kuorma 75w-150w vaikka 1440p ja kaikki Ultra. Valaistukset oli tehty tosi hienosti. Vahva suositus nopeiden FPS-pelien ystäville.

 

[arcane]

Toisen kerran läpäisin, kun en löytänyt mitään mikä olisi samalla tavalla iskenyt taktiikkafiiliksiin. Tällä kertaa hain viimeisen achievementin, "Warden", joka vaatii pelin kaikkien tasojen läpäisemistä Hardilla ilman, että missään välissä pudottaa vaikeustasoa. Ensimmäiselle pelikerralle olisi saattanut olla vähän turhan haastava, mutta toisella pelikerralla sujui varsin hyvin.

Käytetystä ajasta ehkä 17,5h ensimmäistä pelikertaa normalilla, ~13h Hardilla (+ pari modikenttää kokeiltu).

Roimasti aliarvostettu, en ymmärrä mikä ihmisiä tämän pelin osalta hiertää. Alennuksista kun tämän jouluna osti, niin sai todella reilusti viihdettä.

 

[pagus]

Toisen kerran läpäisin, kun en löytänyt mitään mikä olisi samalla tavalla iskenyt taktiikkafiiliksiin. Tällä kertaa hain viimeisen achievementin, "Warden", joka vaatii pelin kaikkien tasojen läpäisemistä Hardilla ilman, että missään välissä pudottaa vaikeustasoa. Ensimmäiselle pelikerralle olisi saattanut olla vähän turhan haastava, mutta toisella pelikerralla sujui varsin hyvin.

Käytetystä ajasta ehkä 17,5h ensimmäistä pelikertaa normalilla, ~13h Hardilla (+ pari modikenttää kokeiltu).

Roimasti aliarvostettu, en ymmärrä mikä ihmisiä tämän pelin osalta hiertää. Alennuksista kun tämän jouluna osti, niin sai todella reilusti viihdettä.

Kuulostaa hyvältä, lisäsin itsekin toivomuslistaan ja tarvii ostaa seuraavassa alessa.
Hieman mennyt koko peli jostain syystä itseltäni ohitse vaikka seurasin Legend of Grimrock (Almost Human) puuhasteluja. Nyt eri studio mutta osittain samat tekijät.

 

[teppo mörkö]

Olen lukenut kyllä. Sanoin siitä toisessa lauseessa.

Oiskohan tämä neuvo ollut niille, jotka eivät ole vielä pelanneet kyseistä peliä?

 

[identitettivaras]

Alien Isolation.

Yllättävän viihdyttävä peli. Sopivan jännittävä myös. Pelasin hard tasolla jota peli suositteli. En ole tän tyylistä peliä koskaan pelannut.

Yleensä mulla menee tälläisten(single player, maailma ei-luokkaa Skyrim) pelien pelaamisessa joku kuukausi tai reilu sellainen, tuo ei mitenkään lyhyeltä peliltä vaikuttanut, mutta oli niin mukaansatempaava että tuli pelattua se alle parissa viikossa. Ihan kaikkea lisäjuttuja en pelistä löytänyt, pelin loputtua mietin että pitäisikö yrittää pelata peliä pidempään ja löytää esim. kaikki Nostromon tallenteet, mutta vähän poikkeuksellisesti ajattelin että tuo riittää, teoriassa ne voisi kuunnella varmaankin Youtubesta, mutta tykkään enemmän etsimisestä ja löytämisestä, kuin mitä se itse sisältö on. Se että pelissä on vain muutama tallenne myös vähän latistaa mahdollisuutta tutkia avaruusasemaa enemmänkin. Yksittäisen missionin alkuun voi ladata toki. Löysin noista tallenteista korkeintaan puolet, ja jonkin verran muitakin juttuja ei tullut löydettyä. Yritin kyllä kaikki katsella mitä tuli vastaan mutta paljon olisi varmaan pitänyt palata takaisinpäin kun saa uuden työkalun jolla pääsee uusiin paikkoihin.

Mä olin vähän ehkä epäsattumalta juuri tuossa muutamaa kuukautta aiemmin, katselin huvikseen tuota peliä koskevia videoita, mm. pelin AI:n suunnittelusta. Mahdollisesti Youtube oli näitä nostanut koska peli oli ollut ilmaisena Epicissa, olin sen sieltä napannut mutta ensin en ollut varsinaisesti kiinnitänyt siihen huomiota tai siihen että peli on varsin kattava, kun suurin osa noista Epicin ilmaispeleistä on täysin EVVK pikkupelejä. Mielestäni Alienin AI oli hieman skriptatun oloinen, se tuntui todella todella tykkäävän tahkota ympäriinsä jos yritin piileskellä jossain ja odottaa että se menisi hiiteen jotta voisin turvallisemmin edetä ja lootata paikkoja. Jos se lähtikin lopulta pois ränniinsä, se tuli heti 3 sekuntia myöhemmin takaisin. Toki yksinkertaisesti sriptatttu se ei ollut, mutta monessa kohtaa tuntui kun peli kertoi alienille että tuolla 20x10 metrin alueella se pelaaja takuulla on, ota ja löydä.

Pelissä oli myös sisällössä/stoorissa muutama pieni yllätys, myös se tavallaan oli viihdyttävä kun sen huomasi koko ajan tapahtuvan, että lähes kaikki ei-vihamieliset hahmot keitä pelaaja kohtaa, he lopulta kuolevat. Ei erityisen elokuvamainen peli. Elokuvalle kyllä hyvin uskollinen.

 

[Booldie]

Tuli eilen taputeltua tuo Mass Effect Legendary Edition (näköjään viikonloppualessa jos kiinnostaa) insanity vaikeusasteella:
Olin alkuperäiset läpäissyt jo aikanaan.

Mass Effect:
Melko vanhentuneen oloinen monilla osa-alueilla "remasteroinnista" huolimatta.. Toki, ymmärrettävää kun alkuperäinen tuli 2007 ja kyseessä on remasterointi eikä remake
Peli näyttää ihan käypäseltä mutta etenkin animaatiot ovat melkoista katsottavaa välillä
Todella helppo korkeimmasta vaikeusasteesta huolimatta
Citadelin hissit voi skipata, varmaan paras uudistus
..Näistä huolimatta, nautin uudelleenpeluusta melko paljon... En sitten tiedä kuinka paljon meni nostalgian voimalla

Mass Effect 2:
Menee itsellä samaan sarjaan Terminator 2, Alien 2 ja Dead Space 2 kanssa.. Yksi kaikkien aikojen parhaista jatko-osista.. Oli Collectoreiden laivadesignista sitten mitä mieltä hyvänsä
Kuten alkuperäinen ME2, massiivinen parannus ensimmäiseen verrattuna (IMHO) melkeinpä jokaisella osa-alueella.. Turha, tyhjillä planeetoilla köröttely loistaa poissaolollaan
Näyttää ihan käypäseltä remasteroituna mutta ikä huokuu vieläkin pääosin animaatioista
Vaikein näistä kolmesta jos insanityllä päätät pelata

Mass Effect 3:
En ollut mikään ME3n suurin ystävä kun se julkaistiin.. Enkä ole vieläkään. Tuntuu suoraan sanottuna downgradelta jos pelaa suoraan ME2 päälle
Väripaletti on omaan silmään hieman ihmeellinen (suuri kontrasti + sinifiltteri ?) ja tällä on ilmeisesti haettu karua tunnelmaa sillä onhan peli melko synkeä (Citadel DLC poislukien) jo alkumetreistä lähtien
Peli vaikuttaa laiskalta usealla alueella, tarinassa todella monta "horde"tyyppistä tehtävää jotka selkeästi tulevat alkuperäisen multiplayerin puolelta
Verrattuna edellisiin.. Tuntuu jotenkin todella antiklimaattiselta taistella

Spoileri: boileri

Cerberusta (ihmisiä)

vastaan todella isossa osassa peliä
Bugisin näistä kolmesta.. Pelasin ohjaimella ja tuntui että Shepard ei välillä suostunut siirtymään suojasta tai muutenkaan tekemään mitä haluat.. Myös joitain ongelmia tekstuureiden kanssa etenkin Omega DLCssä

Nostalgian huumassa, pelien uudelleen kokeminen oli ihan jees ja pystyin näkemään puutteiden läpi. En myöskään muistanut läheskään kaikkia yksityiskohtia joten tämäkin auttoi ylläpitämään mielenkiintoa.
En ole varma miten pelit, etenkin ensimmäinen uppoaa porukalle joka ei koskaan pelannut alkuperäisiä julkaisuja.. Ensimmäinen Mass Effect on hieman ihmeellinen ja varmaan 60% pelistä ajellaan pääosin tyhjillä planeetoilla (tai "putkessa" jos päätehtävä).
Vaikka trilogian tarinassa on monta silmien pyörittelyn arvoista kohtaa niin ei siitä eeppisyyttä puutu.. Ja Mass Effectin suolahan on se että voit pelata kaikki kolme peliä samalla hahmolla ja edellisessä pelissä tehdyt päätökset kantautuvat seuraavaan ainakin jossain määrin. Ainoa toinen pelisarja jossa olen tämän kohdannut on Pillars of Eternity.

edit:
Yksi iso miinus Legendary Editioniin tulee noista cinematiceista joiden laatua ei ole ilmeisesti nostettu millään mittarilla ja osa näyttää jopa rakeisilta.

tl;dr
Jos et koskaan pelannut yhtäkään MEtä, ikääntynyt pelattavuus/ilme, ajoittainen juusto ei haittaa ja pidät roolipeleistä, hanki ihmeessä.
Jos pelasit alkuperäisiä julkaisuja ja pidit niistä, en näe syytä jättää näitä (uudelleen)pelaamatta.

 

[Lars_A]

Metro Exodus PS5

Viimein sain vedettyä trilogian viimeisen pelin maaliin. Kokonaisuus ihan ok, paljon olisi potentiaalia jos ihan perusjuttuja olisi viilattu kuntoon, immersio menee kun pitää taistella peliä vastaan.

+ Visuaalisuus, osa maisemista todella kauniita
+ Juoni, vaikka välillä mennään aika syvissä stereotypioissa niin silti jaksoi jännittää
+ Aseet ja niiden modaus, hyvin erilaisia kaikki

- Entistä suurempi osa pelissä on QuickTime event tai niitä vastaavia missä hirviö lyödään sentin päähän naamasta, hiippaile sitten siinä

- Eksyminen on tosiasia, kartta ja kompassi on niin ylimalkaiset että jatkuvasti ollaan hukassa

- Animaatiot yleisesti on aika karuja

- Muutama loppupään pimeä kenttä, aivan turhaa räpiköintiä pimeässä, rajansa kaikella

- Hirviöiden animaatio / hyökkäys on aivan random, yhtäkkiä selin oleva hirviö on naamalla tai laukauksen menee ohi kun animaatiot bugaa

 

[Bansheebot]

Juoppo-siili

Vanhalta tikulta löytyi tämmöinen kummajainen. Ei googlekaan löytänyt mitään peliin liittyvään, joten taitaa olla aika uniikki tapaus
Keräät eri viinaksia, jotka tuovat sinulle lisää aikaa ja samalla yrität välttää tykkejä ja rotkoon putoamista.

 

[arcane]

Juoppo-siili

Vanhalta tikulta löytyi tämmöinen kummajainen. Ei googlekaan löytänyt mitään peliin liittyvään, joten taitaa olla aika uniikki tapaus

Onko tikun vuosikerrasta mitään näkemystä? Tämä saattaisi kiinnostaa esimerkiksi Suomen pelimuseota, tai väkeä joka yrittää arkistoida ja säilyttää suomalaisia videopelejä.

 

[Tommi M]

Juoppo-siili

Vanhalta tikulta löytyi tämmöinen kummajainen. Ei googlekaan löytänyt mitään peliin liittyvään, joten taitaa olla aika uniikki tapaus

Jos viitit niin uppaa ihmeessä Archive.orggiin niin pääsee muutkin testaamaan ja pysyy tallessa.

 

[Bansheebot]

Onko tikun vuosikerrasta mitään näkemystä? Tämä saattaisi kiinnostaa esimerkiksi Suomen pelimuseota, tai väkeä joka yrittää arkistoida ja säilyttää suomalaisia videopelejä.

Latauspäivä on vuodelta 2009, mutta pelin tiedostot ovat 2004-06 väliltä, joten peli ilmeisesti on peräisin tuolta aikakaudelta. Täytyypä jossain vaihessa upata archiveen talteen.

 

[Heseman]

Persona 5 Royal (PS4)
TL;DR: Jos pelaat elämäsi aikana vain yhden japsiropen, kannattaa ehdottomasti harkita tätä.

Kun PS4:n elinkaari alkaa olla lopuillaan, kävin viime vuonna läpi muutaman listan sen parhaista peleistä. Tämä oli yksi mainituista. Sarja on aiemmin mulle tuttu vain nimeltä. Mietin kyllä aikanaan Persona 4 Goldenin ja PS Vitan hommaamista työreissuille kehujen vuoksi, mutta se sitten jäi. Nyt vajaa 150 pelituntia myöhemmin tuli yksi aukko pelisivistyksessä viimein tukittua.

En siis tunne sarjaa sen kummemmin, mutta käsittääkseni kaikissa sen peleissä on sama periaate. Päähahmo on lukiolaispoika, joka törmää outoihin ihmiöihin varjomaailmassa ja joutuu selvittelemään niitä köörinsä kanssa ja samalla koittaa selviytyä koulusta ja sosiaalisen elämän haasteista. Arki on eräänlaista kevyttä elämäsimulaattoria ja varjomaailma japsiropea, jossa taistellaan vuoropohjaisesti vihollisia vastaan ja kerätään kokemuspisteitä ja leveleitä. Varjomaailman erikoisuus on isoimpien pahantekijöiden kieroutuneisuudesta syntyneet pahuuden keskittymät eli palatsit, joiden sydämestä löytyy kieroituneisuuden lähde eli aarre. Kun aarre varastetaan, konnan kierous katoaa ja tämä tunnustaa tekonsa. Tämä voi kuulostaa kovin naiivilta ja tavallaan se onkin, mutta toisaalta sopii lukiolaisilmapiiriin, kun silloin maailma on vielä kovin naiivia. Tiedän kokemuksesta.

Tarina alkaa, kun päähenkilö pelastaa nuoren naisen päihtyneen pahantekijän kynsistä kadulla. Tämäpä ei vaan olekaan mikään sekundaurpo vaan kiero korkean luokan poliitikko, joka kääntää suhteillaan tilanteen päälaelleen. Päähenkilö saa viattomana syytteen päällekarkauksesta ja joutuu vaihtamaan koulua. (Tarinan teemana onkin vallan väärinkäyttö, mikä on viime vuosien tapahtumien myötä noussut parrasvaloihin. Peli julkaistiin alunperin Japanissa 2016 lopulla.) Uudessa koulussa sitten törmätään varjomaailmaan, puhuvaan Morgana-kissaan ja kerätään pikku hiljaa kasaan posse nimeltä Sydänten Varjovarkaat. Varjomaailman keikoilla palatseissa ja satunnaisgeneroituvissa Mementoissa ei pelkät aseet riitä, tarvitaan myös taikuutta vastaavia entiteettejä eli Personat, joista sarjan nimikin tullee. Varkaat käyttävät koodinimiä ja päähahmo on Joker, kun pystyy keräämään useita persoonia ja vaihtamaan niitä tarpeen tulen, kuten pokeripakan valttikorttikin. Tai mulla kyseessä oli Dzookaa, kun japaninkielisillä äänillä pelasin. Kokeilin hetken enkkudubbausta ja totesin vaan, että "Ei". Juoni on sanoisinko pelien paremmasta päästä. Ei kauhean syvällinen kuitenkaan, mutta piti hyvin otteessaan ja jotain kertoo sekin, että vaikka peli kestikin mulla melkein 150h niin en kokenut pitkästyneeni kertaakaan.

Palatsiin siis tunkeudutaan, selvitetään reitti aarteelle ja tämän jälkeen jätetään kohteelle käyntikortti, jotta aarteen voi käydä pöllimässä. Nämä ovat siis erilliset kerrat ja jos kamat ei ole parasta mitä löytyy, niin kannattaa käydä päivittämässä varusteet viimeistään ennen aarrekeikkaa, jolloin on vuorossa myös se pakollinen pomomatsi. Nämä eivät kovin vaikeita olleet, paitsi yksi puolenvälin kikkabossi, jonka myötä piti laskea vaikeustaso kaikista helpoimmalle. Ja kun sieltä ei enää voi sitä korottaa, niin sitten mentiinkin Safe-vaikeustasolla loppupeli. *Insert hollow victory meme* Vähän harmitti, mulla oli varmaan väärä persoona messissä mutta ei siinä useamman tunnin tappelun jälkeen enää jaksanut alkaa niiden kanssa kikkailemaan. No, pidin pelin juonesta ja elämäsimulaattoripuolesta muutenkin taisteluita enemmän eikä tässä iässä enää jaksa muutenkaan ottaa moisesta niin kauheasti pulttia, piti Doom Eternalissakin laskea helpoimmalle kun olen niin hidas tätä nykyä.

Taistelu on siis vuoropohjaista. Normaalien lähi- ja kaukoaseiden lisäksi on nuo persoonat, joilla on erilaisia maagisia kykyjä. Osa näiden hyökkäyksistä on vaikkapa tulipohjaisia, osa sähkö, jää, ydin, kirous tai siunaus, näin esimerkkeinä. Viholliset voivat olla herkkiä tietyn tyyppisille hyökkäyksille mutta toisaalta myös joka hahmon persoonalla on oma Akilleen kantapäänsä. Ainoastaan korkeimpien tasojen vihollisilla ja päähahmon persoonilla ei ole heikkouksia ja sinne pääsy vaatii kikkailuja. Jos osuu viholliseen kriittisesti, saa uusintavuoron. Tämä on myös mahdollista siirtää tiimikaverille viestikapulan tyyliin. Jos näitä onnistuu hyvin ketjuttamaan, saa paljon tuhoa aikaan. Vuorolla on mahdollisia myös erilaiset apubuffit omille tai negabuffit vihollisille, aivopesu, hämmennys, raivo... Syvyyttä siis taistelusta tuntuu löytyvän.

Elämäsimulaattori on sitten se toinen pelin iso osa. Koulun jälkeen on yleensä iltapäivä ja ilta vapaata, eli päivässä ehtii kaksi mahdollista aktiviteettia. Kaikki ei kutenkaan kuluta aikaa, esim. kaupoissa voi ravata ostoksilla vaikka kuinka ympäri kaupunkia, mutta jos on vaikka osa-aikaisena kaupan kassalla töissä, ottaa vastaan burgeriketjun syöntihaasteen tai viettää aikaa kavereiden kanssa hengaten niin tämä kuluttaa aina yhden aktiviteettiajan. Vaihtoehtoja on lukuisia ja ne pääasiassa jakautuvat kahteen osaan; sosiaalisia taitoja kehittäviin ja luottohenkilöiden suhteen parantamiseen. Luottoväen kanssa hengaaminen kannattaa, sillä tästä on erilaisia hyötyjä. Joko saa paikalliselta lääkäriltä parempia troppeja ja halvemmalla, enemmän kokemusta taisteluista myös vaihtopenkin väelle tai uusia kykyjä taisteluihin. Kaikki luottohenkilöt eivät osallistu näes varjomaailman keikkoihin, mutta ovat muuten apuna. Ajankäytön dilemma oli mielenkiintoista, kun koko ajan haluaisi kehittää sosiaalisia taitoja mutta myös luuriin tulee koko ajan kutsua viettämään aikaa. Tosin sain peliajassa oliko nyt jo elokuussa sosiaaliset taidot maksimiin, niin siinä tuntui jäävän puolet jännityksestä sitten pois. Pelin lopussa oli vaan viisi luottohenkilöä jäänyt kehittämättä tappiin 23:sta ja olisin saanut noista vielä yhden lisää, mutta menin pällinä tekemään loppupuolella väärän valinnan. En tiedä, onko sekä soliaaliset että luottoväki saada kaikki tappiin yhdellä pelikerralla, mutta aika lähelle kuitenkin pääsin. Ja kaikki luotot eivät ole yhtä tärkeitä pelin kannalta. Myös sosiaalisia taitoja pitää päivittää, sillä osa luottohenkilön tasoista aukeaa vasta tietyn tason saavutettua vaikkapa kiltteydessä tai karismaattisuudessa.

Pannaan negatiiviset jutut ennen positiivisia. Niitä en kauheasti kyllä keksi. Välillä juonellisista syistä Morgana sanoo, etten voi mennä ulos tai tehdä ylipäätään mitään, vaan pitää mennä suoraan nukkumaan päivän päätteeksi. Anna mun itse päättää se, perhanan katti! Tämä tuntuu vähän halvalta keinolta viedä pelaajalta vaikutusmahdollisuuksia. Tallennuspaikat on sidottu vapaaseen etenemiseen normimaailmassa, varjomaailmassa pitää löytää turvahuone tai palata palatsin tai Mementojen alkuun tallentaakseen. Vaikka niitä ihan kohtuullisesti onkin, niin en ole koskaan pitänyt kiinteistä tallennuspaikoista verrattuna vapaaseen tallennukseen. Jotkut perustelevat tätä jännityksen luomisella, itse taas mietin, että jos kone kaatuu jostain syystä tai menee sähköt, niin voi jäädä pitkäkin pätkä tallentamatta. Onneksi ei seudullani ole sähkökatkoja (ihan kaupungissa asun) eikä Pleikkari kaatuile ainakaan tämän pelin parissa. Lisäksi posse tuntuu olevan täynnä jees-miehiä ja -naisia, joille päähenkilö on parasta, mitä heille on ikinä tapahtunut sitten valmiiksi viipaloidun leivän. Keskenään heillä on pientä skismaa muttei koskaan päähenkilöä kohtaan. Varjovarkaat on myös kovin ylihyvää sakkia, koskaan eivät mitään väärää valintaa tee ja ainoastaan pahiksia kohtaan ollaan kovia. Vähän tylsää tämmöinen ylimoraalisuus.

Mutta sitten plussat. Kuten jo vähän mainitsinkin, pelin rytmitys on erinomaista. Juoni etenee hyvin ja pitää otteessaan koko pelin pitkän keston. Ajankäyttöä joutuu harkitsemaan (tai tsekkaamaan vinkkejä netistä), kun kaikkea ei ehdi tekemään. Luottohenkilöiden suhteen kehittyessä heidän tarinansa alkavat aueta ja vaikka nekään eivät mitään kauhean syvällisiä olleet, aloin pitää heistä, myös niistä joista en aluksi niin välittänytkään. Tekstiä tuli paljon, mutta se kuvastanee hyvin, kuinka monipuolinen kokonaisuus on kyseessä. Ja raapaisin tässä oikeastaan vaan pintaa, kyllä tästä pelistä saisi vaikka kuinka juttua aikaiseksi. Tämä taitaa Final Fantasy VII:n (se alkuperäinen, PS3:lla tosin) ohella olla ainoa japsirope, jonka olen pelannut läpi. Uskaltaisin jopa väittää, että tämä on klassikona samaa tasoa sen kanssa. Myös sanoisin jopa yksi PS4:n top 5 -peleistä. Maksoin tästä vähän päälle kolmekymppiä ja vielä digidigiversiona, eli jälleenmyynti ei ole mahdollista, muttei haittaa pätkääkään. Saavutin pelissä tosilopun ja platinapystin enkä tiedä, jaksanko tällaista järkälettä enää toista kertaa lähteä uusiksi pelaamaan, vaikka se erinomainen olikin.

Jos tämäntyyliset kiinnostaa mutta olohuoneesta ei Mustaa Tornia löydy, niin Persona 4 Golden löytyy PC:llekin. Se tosin on PS2-aikakauden peli, että kannattaa kalibroida odotukset grafiikoiden suhteen. Toisaalta Sony vissiin aikoo tuoda enemmänkin yksinoikeuspelejään PC:lle, että tämäkin saattaa sinne joskus tässä eksyä.

e: No voe perhana, tietysti jotain oleellista jäi mainitsematta. Pelin musiikki on hyvää, paikoitellen jopa erinomaista ja sopii loistavasti kulloiseenkin hetkeen.

 

[Mete]

Alkuperäinen Persona 5 on ehkä ykkösenä listalla "en tiedä oliko tämä lopulta pelaamisen arvoinen". Puuduttavan pitkä ja pituuteen suhteutettuna silti vähän sisältöä. Olen vankasti Persona 2:n leirissä ja tusinasta läpipelaamastani SMT/Persona-pelistä Persona 5:stä tykkäsin vähiten.

 

[Heseman]

Alkuperäinen Persona 5 on ehkä ykkösenä listalla "en tiedä oliko tämä lopulta pelaamisen arvoinen". Puuduttavan pitkä ja pituuteen suhteutettuna silti vähän sisältöä. Olen vankasti Persona 2:n leirissä ja tusinasta läpipelaamastani SMT/Persona-pelistä Persona 5:stä tykkäsin vähiten.

Ihan mahdollista, tää oli mun ensikosketukseni sarjaan. Tosin jos sarjan huonoinkin on tätä tasoa...

 

[Mete]

Ihan mahdollista, tää oli mun ensikosketukseni sarjaan. Tosin jos sarjan huonoinkin on tätä tasoa...

1 ja 2 ovat varsin eri puusta veistettyjä vrt 3/4/5. SMT:t taasen ovat puhdasverisiä luolamateluita.

Jos haluaa päästä sarjan kovimpaan ytimeen niin tsekkaa Nocturne. HD-versio julkaistiin keväällä mutta on näistä "remastereista" laiskempaa sorttia. Kirjoittelin arvostelun aikanaan:

Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Devil May Cry 5 DMC:t ovat vanhojen God of Warien, Bayonetan, Ninja Gaidenin, jne. tapaisia mättöpelejä, ja tunnettuja hienoista välivideoista. Ostin heti julkaisussa koska DMC4 oli vuonna 2008 aivan mahtava. Heti alussa käy selväksi että kyseessä on _erittäin_ tyylikäs peli. Alkuvalikosta...

bbs.io-tech.fi

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Heseman]

Far Cry 5 (PC)
Ilmaisviikonloppu tästä menossa, niin piti tätäkin sitten kokeilla. Muutaman tunnin pelasin ja sitten loppui kiinnostus, ei jaksa grindata tukikohtia tai pelastella panttivankeja. Samaa tylsää Jiminy cockthroat -kamaa, mitä Ubisoft tätä nykyä lähes pelkästään tuottaa. Tarinan asetelma oli ilmestyessään varsin provokatiivinen, mutta ei siitä oikein sen kummempaa itse peliin seurannut. Nämä pseudokristilliset lahkolaiset olisi voinut vaihtaa mihin tahansa geneerisiin terroristeihin ja lopputulos ei olisi muuttunut pätkääkään. Pelin alku muuten muistutti kovasti Outlast kakkosta, mutta siinä sentään oli oma kieroutunut charminsa.

 

[Heseman]

Abzû (PS4)
Rento puolitoistatuntinen vedenalainen seikkailu. Esteettisesti upea ja toi kovasti mieleen Journeyn. Sopi hyvin sunnuntai-iltapäivään.

 

[Mete]

Nioh 2 tarjoaa varsin lihaisan Souls-tyylisen kokemuksen, joskin vertailukohtia löytyy oikeastaan vain premissistä (hankala action-peli) ja perusloopista (tanssi mököjen kanssa, etene checkpointilta toiselle, tapa bossi). Muuten tämä tekee varsin monta asiaa omalla tavallaan. Teknisyyttä löytyy vaikka muille jakaa ja pelityyli vaihtelee paljon aseen mukaan. Avoin maailma on vaihtunut missioihin mikä sopii, joskin kiinnostaisi myös nähdä miten tämä sarja toimisi Soulsin tyylisellä avoimella maailmalla.

Mekaniikkoja on ehkä liikaakin. Pikkubonuksia saa kerättyä sieltä täältä ja näitä olisi ehkä voinut karsia. Muiden pelaajien hautakivien kautta heidät saa joko kutsuttua apuun tai dueliin, mikä on helppo keino kerätä hyviä romppeita. Sisältö ei lopu heti kesken, sillä PC-versio sisältää myös DLC:t jotka lisäävät ~35 missiota lisää. Uskon, että 100 tuntia menee lopulta rikki.

 

[Booldie]

Tulipahan vihdoin jyyrittyä nuo Doom Eternalin Ancient Gods lisärit..
Siitä kun läpäisin itse pääpelin, on jo yli puoli vuotta joten oli melko tiukkaa kyntää part 1 kylmiltään nightmarella. Pakko myöntää että kuolin varmaan 30 kertaa ensimmäisessä kartassa.. Oli sen verran kankeaa.
Molemmissa lisäreissä on kolme uutta karttaa(/tehtävää, kummin sen haluaa muotoilla) joista ainakin puolet ovat haastavuudeltaan raskaampia kuin mikään mitä pääpelissä on tarjolla.
Taistelut tuntuvat välillä todella pitkittyneiltä mutta niiden läpäiseminen tuntuu myös todella hyvältä. Muutamissa paikoin joudut useampaa Cyberdemonia tai Marauderia vastaan samanaikaisesti.

Part 1 oli minusta vahvempi vaikkakin loppuvastus oli melko rasittava.
Tämä lisäri pakottaa sinut käyttämään Plasma Riflen Microwave Beamia, jota en rehellisesti käyttänyt varmaan kertaakaan pääpelin aikana.

Part 2 tuo peliin liudan uusia vihollisia joista kaikki ovat variaatioita jo olemassaolevista demoneista. Kartat ovat vaikuttavia ja varsinkin Immoran backdrop oli hauskaa seurattavaa.
Pakko myöntää että en tarinasta tiedä juurikaan mitään, sillä skippasin suurimman osan cutsceneistä. Eipä kai kukaan Doomia tarinan vuoksi pelaa?

Jos molemmat lisärit maksaisivat pakettina 20€, pitäisin hintaa ihan käypäsenä.. Mutta yhden hinta on 20€ ja en rehellisesti ole varma onko niissä riittävästi sisältöä oikeuttamaan tuota hintalappua. En kyllä 100% läpäissyt kumpaakaan, jätin useasta Escalation encounterista toisen vaiheen tekemättä ja en myöskään jaksanut höylätä yhtäkään Slayer Gatea.
Lisäreiden vakioareenat olivat aivan riittävän haastavia tämänhetkiselle itselle.

 

[Heseman]

DUSK (PC)
Sanooko GLQuake mitään? Jos sanoo, olet todennäköisesti tämän pelin kohderyhmää. Dusk on nimittäin hyvin retrohenkinen nopeatempoinen räiskintä, jossa ei ole mitään staminamittareita eikä aseiden latausta. Grafiikkakin on oletuksena retron rosoista, mutta pyörinee sen vuoksi vaikka perunoilla. Viholliset ovat varsin tyhmiä ja jopa tappelevat keskenään jos vahingoittavat toisiaan, kuten jo Doomissa ja Quakessa tekivät. Quaken lisäksi jotenkin tuli mieleen Unreal, varmaan värikkäistä valoista johtuen. Musiikkikin on asiaankuuluvaa heviä, tuli välillä Mick Gordonin Doom-soundtrack mieleen. Tykkäsin, ei suurta eikä syvällistäkään menoa mutta viihdytti sen kymmenisen tuntia, mitä mulla kampanjaan meni. Tähän voisi ehkä palata joskus myöhemmin uudelleen.

 

[arcane]

Musiikkikin on asiaankuuluvaa heviä, tuli välillä Mick Gordonin Doom-soundtrack mieleen.

Andrew Hulshult, joka Duskin musiikit on tehnyt, teki sittemmin soundtrackin myös Doom Eternalin DLC-lisäosiin kun Mick Gordon lähti pois.

 

[Murhh]

The long dark, sky co-op modilla. Ihan kivaa vaihtelua tämä on moninpelinä vaikka modi on vielä keskeneräinen ja melko buginen. Ihan pelattavassa kunnossa kuitenkin.

 

[arcane]

HADES (PC, Xbox Game Pass)

Saa jäädä kesken. Pelasin Hydraan asti parit runit, mutta eääähhhh, minusta on tullut vaan liian nirso.

Monella tapaa laadukas, mutta minulle puuttui se koukku. Joka huone tuntuu samalta, viholliset kestävät liikaa, saatavissa päivityksissä ei ole mitään synergioita vaan lähinnä tylsääkin tylsempiä "tekee 36% lisää damagea", grindaus pelin helpottamiseksi ei kiinnosta, ohjaimella liikaa napinhakkausta. Roguelikeksi tuntuu olevan oikeastaan hyvin vähän vaihtelua.

Ei tule minkäänlaista fiilistä, että minulla olisi jonkinlaista osaa tai arpaa siitä miten tehokas tai uniikki hahmosta tulee, joka pitäisi olla mielestäni näiden pelien pääasia. Aina kun ajattelin, että hei, entäs jos jousipyssyni ampuisi monta nuolta JA osuessaan iskisi chain-lightningin, niin ei, pelin mielestä ainoa vaihtoehto on korvata multishot sähköiskulla, molempia ei saa. Voit vaan ottaa pari prosenttia tehokkaamman multishotin tai hitusen paremman sähköiskun.... jaaaa kiinnostukseni kuihtui tähän täysin.

Monella tapaa laadukas, mutta kuitenkin fiilikseltään täysin tasapaksu ja yhdentekevä. Juonen vuoksi ei ole tarvetta pelata muuten melko tasapaksua hakkaamista.

 

[Booldie]

Monella tapaa laadukas, mutta kuitenkin fiilikseltään täysin tasapaksu ja yhdentekevä.

Jäi vähän samat fiilikset, muistelisin että vaati ~20 runia Hell modella että pääsin loppuun asti ja en sen jälkeen ole koskenut koko peliin, vaikka grindattavaa olisi ollut. "Voittoruni" taisi olla alle 30 minuuttia mutta peliaikaa oli varmasti yli 15h tässä vaiheessa.. Joka minusta henkii siitä, että onnistuminen on todella riippuvainen "huone RNGstä".. Mutta varmasti tähänkin peliin löytyy ne omat speedrunnerit jotka pystyvät toistuvasti läpäisemään pelin Hell modessa, puhtaalla tallennuksella.
Ja minusta pelin "maailmat"/kartat menevät hyvästä huonoon.. Etenkin kolmannen ja neljännen maailman viholliset ovat todella rasittavia.. Mutta toki haastetta on jotenkin lisättävä.

 

[Heseman]

Haades tosiaan vaatii sen, että onnetar on suotuisa jumalten palkkioissa. Kun aloin päästä useammin toiseksi viimeiseen ja viimeiseen maailmaan niin tiesi aika nopeasti, tuleeko hyvä rundi vai ei. Alussahan kun ensimmäisen kerran jouduin uudestaan ekaa bossia vastaan niin reaktioni oli "Voi ny v..." mutta sitten kun pelasin enemmän niin siitä tuli vain yksi suojatien hidastuseste muiden joukossa. Sitten seuraavan maailman viholliset ja sen bossi ja niin edelleen. Kun lopulta pääsin ekan kierroksen ekan (ja toistaiseksi ainoan) kerran läpi, niin mulla oli healtti täysissä ja maksimi lisäelämät ja silti viimeinen bossi vei ne kaikki ja oli milli enää jäljellä, kun sain lopullisen iskun perille. Yleensä en tosiaan tällaisille "Tee sama asia uudestaan ja uudestaan kunnes osaat"-peleille lämpene, tämä ja Soulsbornekirot on olleet poikkeus.

 

[arcane]

Mulla on joku ongelma roguelikejen kanssa, joiden koen etenevän liian hitaasti tai liian alitehoisena. Hades oli minun mieleeni juurikin liian hidastempoinen. Oikeastaan ainoa missä olen jaksanut hitaat runit on Slay the Spire. En myöskään pidä siitä, jos roguelike hirveästi pihtaa jotain unlockattavaa tai antaa runien välille uutta tehokkuutta, koska se tekee pelin vaikeustasokäyrästä nurinkurisen, koska mitä pidempään vaan jaksat pelata, sitä helpompi pelistä tulee. Tähänkin on poikkeus ollut Gunfire Reborn, joskin suuri syy siinä on moninpeli.

Näitä roguelikeja olen jaksanut: Nuclear Throne, Caveblazers, Slay the Spire, Gunfire Reborn, Monolith, Blazing Beaks

Näitä roguelikeja en ole jaksanut: Enter the Gungeon, Hades, Binding of Isaac, Rogue Legacy, Dead Cells, FTL, Noita

Useimmissa noissa mitä en ole jaksanut on vika, että koen ne tympäännyttäviksi ja tuskallisen hitaasti alkaviksi. Siinä vaiheessa kun vaikeustaso ja peli alkaa mielenkiintoiseksi alan olemaan jo kyllästynyt, ja jos kuolema koittaa nopeasti, pitäisi taas jaksaa sitä heikkoa alkuosaa uudestaan ja uudestaan.

 

[Booldie]

Mulla on joku ongelma roguelikejen kanssa, joiden koen etenevän liian hitaasti tai liian alitehoisena. Hades oli minun mieleeni juurikin liian hidastempoinen. Oikeastaan ainoa missä olen jaksanut hitaat runit on Slay the Spire. En myöskään pidä siitä, jos roguelike hirveästi pihtaa jotain unlockattavaa tai antaa runien välille uutta tehokkuutta, koska se tekee pelin vaikeustasokäyrästä nurinkurisen, koska mitä pidempään vaan jaksat pelata, sitä helpompi pelistä tulee. Tähänkin on poikkeus ollut Gunfire Reborn, joskin suuri syy siinä on moninpeli.

Näitä roguelikeja olen jaksanut: Nuclear Throne, Caveblazers, Slay the Spire, Gunfire Reborn, Monolith, Blazing Beaks

Näitä roguelikeja en ole jaksanut: Enter the Gungeon, Hades, Binding of Isaac, Rogue Legacy, Dead Cells, FTL, Noita

Useimmissa noissa mitä en ole jaksanut on vika, että koen ne tympäännyttäviksi ja tuskallisen hitaasti alkaviksi. Siinä vaiheessa kun vaikeustaso ja peli alkaa mielenkiintoiseksi alan olemaan jo kyllästynyt, ja jos kuolema koittaa nopeasti, pitäisi taas jaksaa sitä heikkoa alkuosaa uudestaan ja uudestaan.

Ookko nää Risk of Raineja kokeillut? Molemmat ovat omasta mielestä todella hyviä (en kyllä mikään Roguelike konössööri ole) ja molemmissa on co-op.
Myönnettäköön että runit alkavat melko hitaasti mutta muuttuvat melko hektisiksi.


Normaali bossfight, lievän lumipalloefektin jälkeen.

edit:
Ensimmäisessä oli hirveä säätö että sai multiplayerin toimimaan, muistaakseni piti ladata joku kolmannen osapuolen virtual LAN softa tjsp. Voi olla että korjasivat tämän jälkikäteen. Toisessa osassa moninpeli toimii "natiivisti".

 

[Lyd]

Alien Isolation.

Yllättävän viihdyttävä peli. Sopivan jännittävä myös. Pelasin hard tasolla jota peli suositteli. En ole tän tyylistä peliä koskaan pelannut.

Tämä meni eilen itsellä myös läpi ja tuli testattua kerran sitä Survivor Modeakin. Lopussa etenkin alkoi tuon Alienin skriptaus häiritä, kun omalla äänettömyydellä ei ollut mitään merkitystä ja vedinkin sen lopun aika rambona läpi. Harmitti jälkikäteen että olisi pitänyt kierrellä mestoilla enemmän katselemassa paikkoja ja avaamassa kaikki ovet ja luukut mitä saa, mutta on siinä niin paljon kenttiä etten sitten enää jaksanut. Viihdyttävä tarina kuitenkin ja aivan uskomattoman hieno pelimaailma.

Harmittaa itseä kun on vanhana niin turta etten saa mitään säväreitä tällaisten pelien pelaamisesta.

 

[perato]

Tuli otettua Dying Lightistä kolmas läpipeluu, eka pelikerta sillon ku koneen päivitti ja toinen seuraavana vuonna Following lisärin kanssa. Aikalailla samoja pelitunteja ku viime kerroillakin, eli pitää edelleen otteessaan pelimekaniikan ja tunnelman vuoksi. Pikkusen tässä tökkii tuo pääjuonen yms. synkkyys verrattuna sivutehtävien perseilyyn jossa jokainen hahmo on joku ihme karikatyyri tai outo pelle. Sit juostaan koska se vaan sanoo, että "juokse tonne". Sentää päähahmo edes vähän aukoo näille sit päätä.

Following tuntuu vähän liian kiirehdityltä ja sen tempo on missä sattuu. Peli tuntu hyvin nopeaa olevan 90% completed. Lisärissä tulee uusi reputation "track" ja auto(mukana uus skill puu sekä auton upgrade). Auton skillipuu tulee hyvin nopeaa täyteen ajamalla vaan ympyrää pellolla ja tuo reputation juttu tuli hetkessä täyteen, niin että en ehtinyt käydä edes sen Jasirin juttusilla ku se hyppäs tasosta 1 -> 6. Volatile hivet oli ihan mielenkiintosia, mutta ainakin legendary statseilla(15-26 lisärin aikana) ne oli aika helppoja jopa nightmarella vaan juosta läpi ja ampua kaikkea. Periaatteessa tuo avoin alue olis ihan mielenkiintoinen noiden vihujen kanssa, mutta auton kanssa on aika voittamaton, joten ne ei oikeastaan muodosta mitään uhkaa enää.

 

[Riksy]

HADES (PC, Xbox Game Pass)

Saa jäädä kesken. Pelasin Hydraan asti parit runit, mutta eääähhhh, minusta on tullut vaan liian nirso.

Monella tapaa laadukas, mutta minulle puuttui se koukku. Joka huone tuntuu samalta, viholliset kestävät liikaa, saatavissa päivityksissä ei ole mitään synergioita vaan lähinnä tylsääkin tylsempiä "tekee 36% lisää damagea", grindaus pelin helpottamiseksi ei kiinnosta, ohjaimella liikaa napinhakkausta. Roguelikeksi tuntuu olevan oikeastaan hyvin vähän vaihtelua.

Ei tule minkäänlaista fiilistä, että minulla olisi jonkinlaista osaa tai arpaa siitä miten tehokas tai uniikki hahmosta tulee, joka pitäisi olla mielestäni näiden pelien pääasia. Aina kun ajattelin, että hei, entäs jos jousipyssyni ampuisi monta nuolta JA osuessaan iskisi chain-lightningin, niin ei, pelin mielestä ainoa vaihtoehto on korvata multishot sähköiskulla, molempia ei saa. Voit vaan ottaa pari prosenttia tehokkaamman multishotin tai hitusen paremman sähköiskun.... jaaaa kiinnostukseni kuihtui tähän täysin.

Monella tapaa laadukas, mutta kuitenkin fiilikseltään täysin tasapaksu ja yhdentekevä. Juonen vuoksi ei ole tarvetta pelata muuten melko tasapaksua hakkaamista.

On kyllä jännä miten erilaisesta peli voi ihmisiin kolahtaa. Ite en oo muuta peliä nyt varmaan kuukauteen pelannut ja eilen tuli creditsit vasta. Mutta tottahan se on että grindaamista tuo peli vaatii, mutta itsellä tuo maailma ja sen tarina jaksoi kantaa hienosti. Ja vaikka peli on nyt"läpi" ajattelin vielä grindata muutamat puuttuvat jutut ja sitten laittaa naftaliin pelin. Taistelu mekaniikka on itse asiassa yllättävän monipuolinen kun siihen hieman uppoutuu ja on hauska koittaa keksiä miten mistäkin buildista saisi tehokkaan milläkin kertaa. Aina se ei onnistu mutta sitten kun onnistuu muuttuu peli melkein liian helpoksi.

 

[itarumaa]

Until Dawn. Kolmannen kerran pelasin läpi ja taas jäi kaksi henkiin, mutta pelasin sen viimeisen luvun uudestaan ja nyt jäi jopa 7 hahmoa jäljelle. Hienon näköinen kauhupeli, ihan omanlaisensa ja varsin brutaali myös. 4/5.
Vampyr. Alku oli sekava, sitten innostuin ja loppua kohden taas mielenkiinto hyytyi. Onneksi pystyi hahmon nollaamaan siten, että sain sijoitettua uudestaan XP:t, muuten en olisi päässyt loppupomosta läpi. Kaatui myös varsin usein, varmaan melkein kymmenen kertaa. Voisin varauksin suositella, hienon näköinen ja kuuloinen peli, pelimekaniikka on vähän kömpelö ja taistelua oli vähän liikaakin. 3.5/5.

 

[91danger91]

HADES (PC, Xbox Game Pass)

Saa jäädä kesken. Pelasin Hydraan asti parit runit, mutta eääähhhh, minusta on tullut vaan liian nirso.

Monella tapaa laadukas, mutta minulle puuttui se koukku. Joka huone tuntuu samalta, viholliset kestävät liikaa, saatavissa päivityksissä ei ole mitään synergioita vaan lähinnä tylsääkin tylsempiä "tekee 36% lisää damagea", grindaus pelin helpottamiseksi ei kiinnosta, ohjaimella liikaa napinhakkausta. Roguelikeksi tuntuu olevan oikeastaan hyvin vähän vaihtelua.

Ei tule minkäänlaista fiilistä, että minulla olisi jonkinlaista osaa tai arpaa siitä miten tehokas tai uniikki hahmosta tulee, joka pitäisi olla mielestäni näiden pelien pääasia. Aina kun ajattelin, että hei, entäs jos jousipyssyni ampuisi monta nuolta JA osuessaan iskisi chain-lightningin, niin ei, pelin mielestä ainoa vaihtoehto on korvata multishot sähköiskulla, molempia ei saa. Voit vaan ottaa pari prosenttia tehokkaamman multishotin tai hitusen paremman sähköiskun.... jaaaa kiinnostukseni kuihtui tähän täysin.

Monella tapaa laadukas, mutta kuitenkin fiilikseltään täysin tasapaksu ja yhdentekevä. Juonen vuoksi ei ole tarvetta pelata muuten melko tasapaksua hakkaamista.

Satuitko huomaamaan tämän? En itse pelannut God Modella, mutta veikkaan että tuo päällä niin peli menee aika helposti läpi.


Itse pelasin päästoorin läpi ja tein vielä epiloguenkin. Pelikello tikittää noin 60 tunnin kohdalla eli hyvin riitti sisältöä. Vielä olisi jotain pikkujuttuja tekemättä, mutta taidan tässä kohtaa ne skipata. Pääbossi tuli 30 kertaa mätkittyä eli jonkin verran sai grindata. Oma ennätykseni oli peräti 7 onnistunutta yritystä putkeen.

 

[arcane]

MYST (PC / Oculus Quest)

Pelasin kesällä ~80% läpi veljen Oculus Questilla, mutta ei aika riittänyt kun piti antaa VR-lasit muuhun käyttöön.

Toissapäivänä julkaistiin pelin PC-versio Steam-kauppapaikalle sekä Xbox game passiin. Päätin sitten jälkimmäisen kautta viimeistellä, mitä jäi kesken. Nopeastihan tuo oli ohi, kun vaikka ihmettelin vielä kauniimpia maisemia PC:llä, niin meni eilisilta ja ehkä tunnin verran tänä aamusta. Toki Oculus Questilla olin palloillut ympäriinsä enempi, mutta väittäisin että kestoa seikkailulla on ehkä 5-7h, eli ei todellakaan mitenkään kamalan kauaa.

Luulin lisäksi että Myst olisi todella vaikea, mutta suhteellisen helppohan tämä oli kunhan alussa pääsi siitä yli, ettei peli vinkkaa mihinkään suuntaan ja on vipuja ja nappeja jotka ei näennäisesti tee mitään. Kertaakaan en sortunut vinkkien käyttöön. Oculuksella suurta harmia aiheutti se, ettei voinut ottaa muistiinpanoja... tai voihan pelistä ottaa screenshotin, mutta screenshotin ottaminen ja sen katselu vaatii pelistä poistumisen päämenuun, gallerian avaamisen, kuvan avaamisen. Ei ihan loppuun asti suunniteltu. Kaipaisi pelin sisäisen muistiinpanotoiminnon. Ilman VR:ää pelatessa oli helppoa kun voi vaan ottaa vihkon eteen ja raapustella pari merkkiä.

Mystin tyylisiä pelejä olen pelannut ennenkin, escape roomeja käynyt ja yleisesti puzzleilua harrastanut, joten Myst tuntui sikäli aika tutulta ja turvalliselta - vaikutti jopa, että melkein kaiken on nähnyt joskus ennenkin. Tämän kuitenkin antaa anteeksi, kun onhan tämä remake vuoden 1993 pelistä. Mystin maailmat ovat todella kauniita, mutta tuo kauneus on toki vähän pinnallista, kun sitä ei puzzleissa juuri käytetä (vrt. The Witness tai muu vastaava). Klassikkona kuitenkin sisältö on pääosin rautaa, ja arvostan korkealle, vaikka nykypäivänä Obductionissa onkin mielenkiintoisempi maailma ja Quernissa (muistaakseni) mielenkiintoisemmat puzzlet.

Remakesta tuskin saa muuta kuin silmäkarkkia irti jos peli on pelattu ennenkin, mutta jos ei ole, niin saa minulta vielä suosituksen. 25€ on nykyään vähän arvokas verrattuna pelin kestoon, mutta ainakin Game Passia tilaavien puzzle-ihmisten kannattaa ehdottomasti kokeilla.

 

[Jumi]

Microsoft Flight Simulator 2020 (PC, xbox1)

Ostin tämän täysin simu-ummikkona vuosi sitten julkaisussa ja pelasin 50€ joystickilla ihan innoissaan jonkin aikaa, mutta mielenkiinto laantui nopeasti kun Suomen mallinnus oli niin huonosti tehty. Hirveitä bugikukkuloita ja vesistöjä aivan väärin. Ei puhettakaan että voisi suunnistaa kartan kanssa maamerkkien mukaan. Lisäksi VR ei toiminut ollenkaan joten kokeilin DCS:ää kun hommasin VR-lasit samoihin aikoihin. DCS VR:nä vei mennessään, siinä jäi Half-Life: Alyxit ja muut jalkoihin!

Kesällä onneksi pohjoismaapäivitys korjasi maastobugit ja VR toimii myös frame raten puolesta nykyään hyvin, mutta käytettävyys ei. Vieläkin ohjaamon nappeja pitää painella hotas:in tai näppiksen pikanäppäimillä tai hiirellä. Ei ole semmoisia yleisiä on/off/isommalle/pienemmälle yleisnäppäimiä mitä DCS:ssä, ja se on iso miinus.

Tämä on erittäin hyvä peli lentokoneiden käytön opetteluun. Esim. käynnistykseen löytyy selkeät hyvin tehdyt ohjeet jotka jopa highlightaavat painettavat napit. Oikean elämän Garminin autopilottia pääsee käyttämään ja nopeasti käy ilmi että peruslentäminen on yhtä helppoa kuin autolla ajo. Vastuu ja kuoleman pelko toki puuttuvat.

Vapaasti ympäri maailmaa lentämisestä ei riitä iloa kovin pitkäksi aikaa. Pelinä tässä on onneksi Bush Tripit jotka ovat esim. 8 kpl alle puolen tunnin lentoja, monesti siihen sisältyy suunnistusta maamerkkien mukaan. Suomen Bush Trip menee Lappeenrannasta Rovaniemelle usean pienen lentokentän kautta. Kyllä on kaunista maaseutua, ja suosittelisin etenkin Elokapinalaisille jotta huomaisivat kuinka paljon hiilinieluja Suomesta löytyy muuhun eurooppaan verrattuna.

8/10. Suosittelen ihan ummikoille, paras ensimmäinen lentosimu.

Ps. Loppupeleissä sisältöä ei ole hirveästi jos sitä ei itse keksi. Moni tulee varmaan siirtymään DCS:ään ja kannattaa miettiä hardware ostotkin sen mukaan. Hyvä joystick on arvokkaampi kuin cessnan yoke.

 

[Hulikopteri]

Spiderman Remastered PS5

Joo, itse olen aina enemmän Batmanista tykännyt mutta olihan tämäkin viihdyttävä ajoittain. Tuli vaan jotenkin ähky nopeasti gameplayhin, mutta tarinan takia jaksoi pelata läpi. En ole vielä jaksanut aloittaa delsuja tai Miles Moralesia. Mutta kai nekin pitkän tauon jälkeen jaksaa.

 

[Dwarf]

Rimworld

Pitkään kattelin videoita tuosta pelistä, vihdoin nöyrryin ja ostin itsekkin tuon. En yleensä pidä mistään sivilissaatio rakentelu pelistä, mutta tämä erosi massasta niin paljon että on viimeaikoina tullut nukuttua hieman huonosti Eli ainakin itselle kolahti ja kovaa... Jos joku toinen meinaa tämän hankkia, niin suosittelen että ostatte sen steamistä, koska näin modien hankkiminen on helpompaa.. ja noita modeja tulee haalittua todella paljon (tekstuureja, quality of life)

Jos joku välttämättä/vahingossa (kuten minä) ostaa sen muualta kuin steamista, saa modit vieläkin steamin workshopista, mutta joutuu asentamaan softan nimeltä Rimpy, ja hakemaan modit tuon avustuksella.

Rimworld
RimWorld on Steam

Rimpy
Releases · rimpy-custom/RimPy

 

[Jo_Hani]

Star Control 2: Ur-Quan master (Pc)

Vanha peli, jonka remasterd Hd-versio ollut tallessa jo useamman vuoden. Mut nyt vasta viikonloppuna sai aikaiseksi sen asentaminen ja pelaaminen. Lapsena jääny hyvät muistikuvat pelistä vaikka silloin en englantia ymmärtänyt ollenkaan. Silloin en päässy peliä koskaan läpi, saa nähä onnistuko nyt.

Nyt 6h pelanneena, niin kyl tää peli koukuttaa. Sopivaa seikkailua ja tekemistä. Sanoisin peliä jopa haastavaksi ja ei mitään käryä missä järjestyksessä olisi fiksuinta kohdata muita rotuja, varsinkin kun ei edes halua katsoa mitään gameplay yms videoita.

 

[Cereal killah]

Pathfinder: Kingmaker (PC)
Tämä meni vähän yli viikko sitten läpi. Pelasin ensin intensiivisesti helmi-maaliskuussa 2019, sitten peli (ja itse asiassa käytännössä kaikki muukin pelaaminen) jäi yli kahdeksi vuodeksi kesken kunnes nyt sitten kesäloman päätteeksi päätin palata siihen ja koittaa puskea läpi. Kokonaiskesto oli melko absurdi 227h. Sillä saldolla ollaan melko selvästi minun Steam-tilin kärjessä "hours played" tilastossa, ja minähän pelaan nykyään vain tarinavetoisia pelejä kertaalleen läpi (mainittakoon että kakkosena tunneissa on Witcher3 lisäosiensa kanssa sekä sitten Divinity: Original Sin 2). Pelaamista on tullut harrastettua lähemmäs 30 vuotta, ja isommalla tuntimäärällä on varmuudella vain muutama moninpeli (WoW, Overwatch, CS) sekä ehkä mahdollisesti BG2 jos niistä ainakin parista läpipeluusta + lisäosasta kertyi niin paljon.

Tunteja siis vallan perkeleesti, mutta mistä se edes koostuu? Kingmakerin kohdallahan siitä varmaan neljäsosa on SSD:sta huolimatta latausruutuja. Toinen neljäsosa on kaikkien haukkumaa "kingdom management" metapeliä vieläpä melko juostenkustuna ja ajoittaisella save-scummauksella. Jäljelle jää jotenkin erittäin addiktiivinen ja old school-henkinen isometrinen laatu-RPG jota ei mistään Metacriticin tms. review- koneistojen listoilta löydy, koska se julkaistiin niin keskeneräisenä (ei vaikuttanut omaan pelaamiseeni koska aloitin sopivaan aikaan). Varnhold- DLC julkaistiin minun kannalta juuri sopivaan aikaan joten sain ujutettua sen sopivaan kohtaan peliäni siten että nämä rinnakkaiset kokonaisuudet tapahtuu ajallisesti samoihin aikoihin.

Minulle peli oli parhaimmillaan siellä jossain chapter 2-4 nurkilla ja erityisesti tuo Varnhold-lisäri. Juonessa tapahtuu paljon, paikat ovat mielenkiintoisia ja kartalla on paljon tuntematonta. Jossain siellä keskivaiheen jälkeen (Pitax/Irovetti-kuvion keskellä) peli jäi aikoinaan kesken, ja muistan kyllä ne syyt varsin hyvin. Tunteja oli siinä kohtaa mennyt jo 190+ ilman että loppu olisi lähelläkään. Peli oli kärsinyt PC-ropeille erittäin tyypillisen inflaation jossa pelaaja saa koko ajan joka tuutista liikaa rompetta ja rahaa ja kaikkea. Netistä oli tullut luettua miten kaikki kollektiivisesti vihaavat tiettyä loppupään dungeonia. Parin vuoden sulattelun jälkeen sitten pelin jatko-osa alkoi kummittelemaan mielessä, joten ei muuta kuin tämä loppuun: netistä ohjeet jotta pää ei hajoa sinne vihattuun dungeoniin, kingdom management aivan pikarämpytyksellä "läpi" (mitään kunnon immersiota siinä ei koskaan ollutkaan), suoraviivaisesti nokka kohti maalia jne. Loppupäässä oli muutamia hienoja kohtia, mutta peli vetää aika copy-pastena paljon.

Pelihän on sellainen josta on melko helppo keksiä haukuttavaa mutta se on kuitenkin aika epäreilua, koska pelintekijät ovat olleen niin kunnianhimoisia että ovat tehneet monesta asiasta itselleen vaikeita. Vähemmällä duunilla olisivat saaneet kriitikoilta paljon enemmän pisteitä, mutta olisiko se ollut sen arvoista? Tämä on Owlcatin loistava perusta jonka päälle tehdä jatko-osa (ilmestyy tällä viikolla!) jossa varmasti on otettu opiksi virheistäkin. Onko se sitten parempi pelikin muidenkin kuin kriitikkojen mielestä niin jää nähtäväksi. Kingmakerissä on tehty jotain sellaista loistavasti mihin PoE:t tai edes omalla tavallaan huikea D:OS2 eivät ole kyenneet; tavoitettu jotain oleellista siitä Graalin maljasta (=Baldur's Gate 2:n tai alkuperäisen Planescape Tormentin tunnelma) jota on vaikea pukea sanoiksi. Kingmakerin kohdalla vähän tuli raja vastaan mm. budjetin vuoksi, mutta kakkososassa rahaa on ollut enemmän käytettävissä. On viitteitä siitä, että kakkososa olisi samantasoinen harppaus kuin aikoinaan BG1 --> BG2.

 

[perato]

Yooka-Laylee and the Impossible Lair (Epicin ilmaispelit osa XIX)
Eipä olis tähän tullut tartuttua ilman ilmasuutta, edellinen Yooka-Laylee oli sen verran laimean maun suuhun jättänyt tuotos. Tämä jatkaa edellisen hahmoilla, mutta muuten peli on muuttunut 3D:stä 2,5D:ksi. Overworldissä keräillään lähinnä tonikkeja ja avataan uusia tasoja, tasot ovat sit semmosia n. 5-10min pyrähyksiä ja niitä on 40 erilaista. Huomattavasti mukavampi ja tasapainosempi tuote kuin edellinen ja jos tämmöset hyppyyttelyt innostaa niin suosittelen kokeilemaan jos tämän ilmaiseksi nappasi. Itelle nämä ei oo mitään "pakko pelata" kamaa, eikä näihin liity edes mitää kummempia nostalgiafiboja, nii vaikea arvioida aina, et onko tää nyt joku "aikansa tuote" vai muuten vaan tyhmästi suunniteltu. Tässä kuitenkin vähemmistössä nuita typeryyksiä ja keräilypeliksi varsin anteeksiantava, koska pelihahmolle voi kenttiin laittaa erinnäköisiä "tonicceja" jotka sitten avustaa tai haittaa peliä miten nyt tykkää. Loppua kohen tuli kyllä vähän skippailtua tasoja kun ei ollut halua keräillä mitää ja tuli lähinnä juostua ne loppuun, viimisestä sainkin 12 höyhentä ja 0 kolikkoa =P.
Kaikki pelissä tähtää Impossible Lairin voittamiseen, jota varten muista tasoista kerätään mehiläisarmeijaa, jokainen kerätty mettiäinen antaa yhden "lisäelämän". Tästä huolimatta, että lisäelämiä oli itellä se 45, ei riittänyt into tämän lairin läpäisyyn, pääsin jopa huikeat 25% siitä läpi.

N. 12h tuli pelikelloon, mikäli alkais keräilemään asioita niin veikkaisin toisen mokoman tulevan siihen kaveriksi, joskin yli puolet kolikoista ja suurimman osan toniceista onnistuin hankkimaan.

 

[Insti]

Detroid: Become Human

PS+ Collectionissa oli tämä peli ja tullut kuultua hyvää tästä. Peli tempaisi kyllä mukaansa alussa ja saattoi Karan osuus mennä tunteisiinkin hieman. Muiden osuudet ei niin kolahtanut kovaa, varsinkin Connor jäi etäiseksi, varsinkin kun ei oikein heti hiffannut mihin suuntaan kannatti peliä pelata. Loppupuoli pelistä kyllä lässähti aika lailla, lisäksi yksi väärä valinta vesitti mielenkiinnon lopusta. Täytyy katsoa miten eri vaihtoehto mielenosoitus-valinnassa vaikuttaa loppuun.

Kontrollit oli alussa melkoista tuskaa, vähän väliä päin seiniä ja törmäilyä esineisiin, loppua kohden pääsi sisään mutta varsinkin laivakohtaus oli taas sellaista, että. QTE oli ihan toimiva keino saada peliin pelaamista, vähän tuli välillä sekoilua kun kuvakkeet tuli yllättäen mutta sen takia kokoajan pitää olla varuillaan.

En ihan ollut kokonaisuuteen tyytyväinen, peli kun lässähti aika lailla puolivälin jälkeen. Kontrollit ei oikein suju. Graafisesti peli oli kyllä täysi kymppi ja varsinkin äänimaailma Pulse3d-kuulokkeiden avulla oli aika messevä.

Arvosana 3/5

Ohessa vielä läpipeluu.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[itarumaa]

Ajattelin pelata neljännen kerran läpi tuon Detroit: Become Human pelin ihan PS5:sen kunniaksi. Yksi suosikkipeleistäni kautta aikojen, alku on ehkä vähän tylsä kun pelaa useamman kerran peliä.

 

[Insti]

Ajattelin pelata neljännen kerran läpi tuon Detroit: Become Human pelin ihan PS5:sen kunniaksi. Yksi suosikkipeleistäni kautta aikojen, alku on ehkä vähän tylsä kun pelaa useamman kerran peliä.

Täytyy varmaan itsekin pelata uusiksi ja tarkemmin. Jäi hiukan sellainen maku, että ainakin oma juoneni jotenkin kusahti.

Spoileri: Yksi loppu

Itsellä kävi niin, että bussiasemalla pidin löydetyn lipun ja tarkastuspisteellä sitten Kara lähetti Alicen Maryn luo, samalla itse meni lämpömittaukseen, jäi kiinni ja hänet ammuttiin siihen paikkaan. Alice sitten pääsi Kanadan puolelle, mutta jotenkin tuo käänne oli vähän outo.

 

[KoneenKokoaja]

Alien: Isolation

Ylivoimaisesti paras kauhu aiheinen selviytymispeli mitä olen pelannut. Peli pitää taitavasti painostavaa jännitystä yllä ja saa aikaan saman fiiliksen kuin Alien leffoissa ilman, että pelaajan silmille pakotetaan kokoajan karjuvia hirviöitä. Melkein kaikki muut kauhupelit ovat alkaneet nopeasti vituttamaan itseäni kun sisältö on jatkuvaa karjuvien hirviöiden väistelyä. Alien isolation on taas enemmän hiippailua, tutkimista ja painostavaa fiilistelyä, sekä suunnittelua sen suhteen miten selviää vaarallisesta paikasta seuraavaan. Tottakai pelissä on myös actionia, mutta pelaaja joutuu kokoajan miettimään miten kuluttaa rajallisia resursseja, koska ammuksia ja muita välineitä on hyvin rajallisesti jotenkin tälläisenään peli vetoaa enemmän kuin jos FPS olisi suuremmassa roolissa.

 

[perato]

Alien: Isolation

Ylivoimaisesti paras kauhu aiheinen selviytymispeli mitä olen pelannut. Peli pitää taitavasti painostavaa jännitystä yllä ja saa aikaan saman fiiliksen kuin Alien leffoissa ilman, että pelaajan silmille pakotetaan kokoajan karjuvia hirviöitä. Melkein kaikki muut kauhupelit ovat alkaneet nopeasti vituttamaan itseäni kun sisältö on jatkuvaa karjuvien hirviöiden väistelyä. Alien isolation on taas enemmän hiippailua, tutkimista ja painostavaa fiilistelyä, sekä suunnittelua sen suhteen miten selviää vaarallisesta paikasta seuraavaan. Tottakai pelissä on myös actionia, mutta pelaaja joutuu kokoajan miettimään miten kuluttaa rajallisia resursseja, koska ammuksia ja muita välineitä on hyvin rajallisesti jotenkin tälläisenään peli vetoaa enemmän kuin jos FPS olisi suuremmassa roolissa.

On kyl jäänyt "lämpimät" fiilikset tästä pelistä, millon lie viittii pelata uudestaan. Joskin aina ku joku tätä kehuu, tulee täältä mieleen se arvostelu "ammuin revolverilla, ei alien kuollut, paska peli".

 

[Insti]

Erica (PS5)

Tälläinen löytyi Storen alennuksesta ja täysin ilman ennakko-odotuksia tuli ostettua peli. Ja pakko sanoa, ettei vitonen mennyt hukkaan. Vaikka peli oli lyhyt (reilu puolitoista tuntia), niin piti se kyllä otteessaan täysin.

Peli alkoi tekstillä "This is interactive story" ja se ei kyllä ollut vale. Pelissä ei paljoa tarvinnut liikkua, touchpadilla valittiin mitä tehdään eikä mitään muuta ohjaimella tehtykään. Peli tarjosi alussa myös puhelinsovellusta, jolla olisi valinnat voinut tehdä mutta padolla mentiin. Kosketuslevyn herkkyys oli kyllä liian tiukka, välillä kohdistin pomppi mihin sattuu, ja yhdessä kohdassa kun piti nimi kirjoittaa, niin.. no sanotaan että meidän perheen kolmevuotias kirjoittaa paremmin.

Juoni kuitenkin piti otteessaan, ja ainakin näin yhden peluun jälkeen se jätti kysymyksiä. Pakko pelata uudestaan eri valinnoilla, jotta näkee aukeaako se enemmän. Toivottavasti.

Pelissä oli myös jännä, että yhtään trophya ei tullut pelin aikana, vaan lopussa paukahti sitten kaikki mitä tuli. Ja jäihän niitä saamatta monta, en ole vielä katsonut mitä kaikkea jäikään saamatta.

4/5

Ohessa jälleen perinteinen läpipeluuvideo, saa alkaa seuraamaan yms.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[maaco]

Resident Evil : Village

Selkeästi parempi kuin seiska, mutta ei sillä kyllä vielä kuuhun mennä. Ekalla läpipeluulla tuntui hyvälle pelille, mutta tokan kerran jälkeen huomasi ettei tämä pelisarjassa tarjoa mitään uutta, Re4 flashbackit tuli mutta nelonen vie tätä mennen tullen niistä kahdesta. Tunnelmaltaan yhtä heikko kuin seiska, omat suosikit on järjestyksessä 1, 2, 4, 0, 3 ja loput aika mehh.. Code Veronica on vielä pelaamatta, mutta sen voisi pelailla sarjasta seuraavana.

Ihan kiva peli, mutta kahta kertaa enempää tätä ei kyllä pelaa läpi. 3/5.

 

[Rokkijani]

Minusta seiska oli tunnelmaltaan helvetin kuumottava. Kasi vielä pelaamatta.

 

[bulgur]

Minusta seiska oli tunnelmaltaan helvetin kuumottava. Kasi vielä pelaamatta.

Tämä. Seiska oli karmiva. Tää kasi nyt on perinteinen toimintapläjäys, en välittänyt vaikka graafisesti olikin tunnelmallinen. Harmitti oikeen että mentiin räiskintä eellä kun olin pitkästä aikaa innostunut tästä sarjasta Seiskan myötä.

 

[Rokkijani]

Tämä. Seiska oli karmiva. Tää kasi nyt on perinteinen toimintapläjäys, en välittänyt vaikka graafisesti olikin tunnelmallinen. Harmitti oikeen että mentiin räiskintä eellä kun olin pitkästä aikaa innostunut tästä sarjasta Seiskan myötä.

Minun oli pakko seiska striimata parille kaverille, kun en yksin pystynyt pelaamaan. Auttoi, kun pystyi höpöttämään. Silti oli hirveä.

 

[CaseAce]

Erica (PS5)
...
4/5

Tämä tulikin muistaakseni PS+ pelinä joskus kirjastoon napattua, niin täytyypä ottaa työn alle.