Horizon Zero Dawn läpi Pc:llä, kaikki saavutukset myös hankittu. Vetäisin toisen kerran läpi Ultra hardilla, taisi vaan jotain 10-12 tuntia viedä läpijuoksuna, jotta sain viimeisen merkin.
Todella paljon nautin pelistä, xbox-controllerin kanssa nautintoa sohvalta käsin, 65" tuumaiselta ruudulta. Viimeisimpien Tomb Raiderien jälkeen ajattelin että löytyisikö yhtä mukavaa padi-peliä ja olihan tämä sellainen. Toki Witcher 3:sen controllerista ohjaimella myös tykkäsin, mutta ensin mainitut kyllä mielestäni parempia sen suhteen. 122h vietin pelin parissa kaikkiaan. Pelasin Complete-Editionin läpi, kaikkine tehtävineen ja haasteineen mitä pelistä löytyy.
Plussat:
-Kaunis maailma, vaihtelevuutta oli sen verran että jaksoi tutkia juonen ulkopuoleltakin.
-Symppis päähenkilö. Aloyn seurassa oli miellyttävää seikkailla ja kässärissä oli sopivasti vivahdetta hahmolle kirjoitettuna, naljailusta empatiaan ja vihaankin saakka.
-Kasvoanimaatiot. Joskus oli pientä lagia, mutta monesti oli mahtava huomata joku pieni vivahde kasvoilla jotain nopeaa tunnetta varten, tällaista ei vielä muutama vuosi sitten (monessakaan) kasvoanimaatioissa ollut.
-Taistelu pirun hauskaa ja tarpeeksi monipuolista, oli suorastaan addiktoivaa irroitella suojia ja etsiä heikkoja kohtia vihuista.
-Kiinnostava juoni, Fallout New Vegasin käsikirjoittaja vastasi pääosin hommasta ja se näkyy laadussa. Välillä sivujuonissa oli yllättävänkin hauskan häiriintynyttä huumoria, mainiten vaikkapa sidequest jossa shamaani juo koneiden "verta" ja saa näkyjä ynm. Scifiä ja muinaishistoriaa, oiva sekoitus ja toimi hyvin.
- Ihan ok optimoitu, alussa steam-julkaisussa oli tietääkseni sanomista vähän, mutta nyt hyvässä kunnossa. Mitään fps:n tappajaa ei vastaan oikeastaan tullut.
-Ammusten ynm rakentelu vauhdissa, kuinka loistava idea onkaan tässä! Eli taistelua ei tarvitse laittaa tauolle vaan saa "hidastetussa" tilassa homman hoidettua ja flow säilyy.
- Hemmetin yksityiskohtaiset robottielukat, näki että aikaa on käytetty suunnitteluun. Katsoin dokkarin ja noissa roboteissa on järjetön määrä yksityiskohtia, ja tunteja käytetty niiden liikkumiseen ja suunnitteluun.
-Upea audiosuunnittelu. Muutaman tunnin jälkeen huomaat, että vaikka ympärilläsi olisi joukko hyökkääjiä, pystyt äänen avulla aistimaan mitä selän takana tapahtuu tai mitä on tapahtumassa. Kaikki toimii tarkasti ja aina oikeaan aikaan. Pitää näin audioharrastajana oikein ihailla kuinka hyvää työtä on tehty studiossa.
-Kaunis musiikki, hyvä ääninäyttely, mikään ei ärsyttänyt sen suhteen.
-Iso maailma. Kuulemma jopa paljon isompikin oli alunperin mutta leikkasivat pois mikä ihan oikea päätös. Grafiikkamoottori (Guerrilla myös tämän kehitti) on sama kuin Death Strangendissa, Kojiman studio piti siitä niin paljon että käytti sitä (saivat sen ilmaiseksi käyttöönsä!).
-Mielestäni tehtäviä oli riittävä määrä, en tukehtunut niihin tai ne eivät olleet liian yksitoikkoisia. Sivutehtävissäkin oli tarpeeksi vaihtelua, tästä saa varmaankin kiittää New Vegasin käsikirjoittajaa. Koko pää ja sivujuonien rakennetta oli selvästi mietitty eli kaikki pysyi hyvin konteksissaan.
-Etenkin bossitaistelujen tekoäly oli hyvää, taistelutyylejä löytyi niiltä ihan mukavasti.
Miinukset:
-Kiipeily oli omaan makuuni liiankin automaattista. Mutta toisaalta se piti liikkumisen ja etenemisen sulavana, joten moni pitänee tätä itseasiassa plussana. En siis vähennä arvosanaa tämän vuoksi, ihan makuasia kun loppujen lopuksi. Todennäköisesti pelikehittäjiltä oikea ratkaisu koska kiipeilyä on aika paljon.
-Ammuttavaa oli tarpeeksi, mutta ehkäpä muutama lisärotu ei olisi haitannut.
-Pöhköt ihmisrosvot, lähinnä täytteeltä tuntui.
- Joskus kamera hieman hankaloitti taistelua mutta sitä tapahtuu tämän tyylisessä oikeastaan väkisin kun se kieppuu ympärillä. Onneksi aika harvinaista ja pääsääntöisesti pysyi tiukasti näpeissä.
-Normaaleja eläinhahmoja aika vähän.
-Hard oli hieman liian helppo pelitila, vaikken mitään autoaimeja käytellyt (en muista oliko sellaista edes valittavissa). Toki siihen voi vaikuttaa se että päivitin kaikki ammustyypit, aseet ja ammuspussit niin alussa kuin voin eli olin valmistautunut aina hyvin taisteluihin.
-Joskus Aloy tuntui ehkä liiankin empaattiselta tapaamiaan, muutaman sekunnin tuntemiaan ihmisiä kohtaan. Toisaalta totuin siihen koska oli vastapainoakin ja ehkä tuo empaattisuus oli tasapainossa hahmon lapsuuden syrjinnän kanssa. Ja sivutehtäviin pitää antaa muukin motivaatio kuin saada "uusi härveli", jos miettii käsikirjoittamisen näkökulmaa ja monipuolisuutta.
Kaiken kaikkiaan mainio peli, lätkäistään 9/10! Witcher 3 on asteen ylempänä (juonellisesti mestariteos, 10 pisteen teos itselleni) kirjoissani mitä vuoden sisään pelannut, mutta kyllähän tämä maistui todella. Tämä oli vaan niin nautinto pelata sillä jokainen taistelu oli kuin balettia...tai sitten ansoilla suunnittelua, riippuen taktiikasta. Harvoin jaksan paneutua peliin näin paljon, 20v kun peliharrastusta takana ja hieman on jo "paatunut".
Jään innolla odottamaan tulevaa jatko-osaa. Seuraavaksi ennen sitä, Days Gone työn alle
