Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[cptcharisma]

Star Wars Jedi Fallen Order

Aika överin Hollywoodmaista se tarina omasta mielestäni. Mustat henkilöt ovat tarinassa sankarillisia, korostetun vahvoja naishahmoja, kliseitä, pakollinen comic relief-hahmo... En ole suuri Star Wars-fani itse, en tiedä onko tämä mm elokuvasarjalle tyypillistä. Tämä peli oli tarjouksessa ja näytti ulkoasultaan ja lajityypiltään kiehtovalta.
Peli oli omille kyvyille kohtuullisen sopiva, ettei tarvinnut jäädä nysväämään ja grindaamaan pitkiksi ajoiksi, vaan tarinassa pääsi etenemäänkin. Kyllähän tuo pelattavuus oli ihan hyvä, valomiekalla oli mukava pistää menemään. En jäänyt keräilemään kaikkia salaisuuksia, kuten harvoissa peleissä jaksan tehdäkään. Tarjotut puzzlet tässä pelissä olivat kohtalaisen helpohkoja.
En tiedä onko pelillä kovin paljoa uudelleenpelaamisarvoa, mutta ainakin halukkaille aukeaa uusi new adventure + tyyppinen moodi.
Pelissä omasta mielestä(kuten monissa) oli turhia kerättävät sälät eli nämä eriväriset miekantupet yms materiaalit. Jos peliin osti DeLuxe edition, peliin sai mitä: Pari hassua skiniä ja soundtrackin. Weak.
Mutta joo. Ainakin kohtalaisen helppoa 'Souls Like'-tyyppiä ja SW-faneja varmaan miellyttänee.

 

[Heseman]

Horizon: Zero Dawn - The Frozen Wilds DLC (PS4)
Vaikka olen pitkän linjan PC-pelaaja, niin sekakäyttäjä minusta tuli sellaiset 12 vuotta sitten, kun hommasin Pleikkari kolmosen. Nelosen hommasin vasta Pron muodossa tuossa reilu neljä vuotta sitten, kun kiinnostavien pelien kriittinen massa ylittyi; Bloodborne oli julkaistu jo aiemmin ja Horizon 2017 alkuvuonna, konsolin sai jopa sen kanssa bundlena. Päätin hommata sen muutamaa vuotta aiemmin näkemäni E3-demon perusteella ja se olikin eka pelaamani pelini tällä konsolilla. No, ei se nyt ihan niin hyvä sitten ollutkaan, kuin ylihypettyneessä mielessäni kuvittelin. Ei sinänsä huono (siitä kertoo jo se, että tuli platinapysti kerättyä), mutta ei kuitenkaan vastannut odotuksiani. Pikku hiljaa olen oppinut olemaan hypettymättä liikaa. Tai ainakin hillitsemään hypettymistäni. No, pelasin pelin läpi ja myin eteenpäin enkä sen kummemmin miettinyt sitä, kunnes Sony teki PR-liikkeen ja julkaisi koronakaranteenia auttamaan pelejä ilmaiseksi ladattavaksi PS Storesta. Lähinnä indiepelejä, mutta myös Horizonin Complete Editionin. Pitihän se lisärikin sit lopulta kokea.

Nimensä mukaisesti lisärissä mennään kylmään pohjoiseen. Toki tällaista maastoa oli muistaakseni jo peruspelissäkin, mutta täällä ei oikein muuta olekaan. Aloykin tätä koko ajan kommentoi. Juoni aika peruskamaa, vähän saa lisätietoa peruspelin mystisestä Sylens-hahmosta mutta sekin jää sivulauseen tasolle. Uusia koneita on kolmisen kappaletta, eli ei montaa. Ne tosin ovat vittumaisia pirulaisia normaalillakin vaikeustasolla. V-käyrä kohosi, kun heti lisärin alkuun sijoitettiin yksi tällainen vieläpä demonisena versiona, eli korruptoituneitakin kovempana ja pikkiriikkisellä areenalla. Yritä siinä neljän vuoden tauon jälkeen muistella, että miten hitossa tätä nyt pelattiinkaan. Tätä tulee muutamassa muussakin kohtaa, että yrittää pienellä areenalla loikkia karkuun kun Aloy jumiutuu johonkin oksaan samalla kun demonikone spammaa aluehyökkäyksiä. Loppua kohti alkoi taidotkin palautua, mutta kyllä taistelut silti vähän turhan pitkiksi välillä venyivät.

Mutta mutta, kyllä se lopulta selvisi, miksi peruspeliin käytin sen 60h ja tähän lisäriinkin meni sellaiset 19h, kun kaikki pystit siitä keräsin. Laitoin kyllä tarinamoodille juonen läpäisyn jälkeen pystijahdin aikaan, ei olisi kiinnostus muuten riittänyt. Mutta silti, jos tämä olisi huonompi peli niin olisin vaan juonen jälkeen siirtynyt kylmästi seuraavaan peliin, kyllä tässä pelissä jotain onnistunutta on. Ei toki täysin, esim. Aloy on mielestäni vähän ylihyvä hahmo kaikessa ja sen vuoksi hieman tylsä. Mutta toki tästä on hyvä parantaa, jos tulossa olevassa Forbidden Westissä saataisiin vähän säröä ja sen kautta särmää hahmoon. Ja kun pelissä tulee mieleen, että mitähän tuolla mäen päällä on, käynpäs siellä tutkimassa, niin se on mielestäni hyvän pelin merkki.

Tosiaan tämä Horizon - Complete Edition on siis ladattavissa PS Storesta toukokuun puoliväliin asti ilmaiseksi ja käsittääkseni se myös jää tilille, kun siitä kuittikin tuli. Jos siis konsoli löytyy nurkasta niin ei maksa mitään, hieman aikaa vaan.

 

[Patruuna-Siska]

Titanfall 2 (campaign)

Ostin pelin alesta lähinnä uutta multiplayerkokemusta ajatellen. Joku sitten ohimennen mainitsi silmää iskien, että pelaa kampanja. No minähän pelasin ja 5-6 tuntia myöhemmin olin kampanjan läpäisseenä myyty.

Sinänsä hämmentävää, että peli jonka tarinasta tai pelimekaniikasta ei ole juurikaan kerrottavaa näin jälkikäteen muuta kuin, että olipa piru viihdyttävää ja tätä lisää, vetää täysin mukaansa.

Olen aina tykänny yksinkertaisesta touhusta. Tuo on pahis ja tuo on hyvis, eikä mitään kauniit ja rohkeat draamaa. Ja sitä tämä peli tarjoaa eikä siitä voi olla tykkäämättä.

5/5 Putkijuoksu, joka ei yritä olla mitään muuta kuin hauskaa räimettä tuhat lasissa.

 

[Sothis]

PREY (2006)

Jonkin ajatuksen kautta päädyin googlettamaan kyseisen klassikkopelin nimen, ja huomasin, että tähän myydään taas avaimia - Steamiin vieläpä! Gaming Dragonsista
neljä euroa ja risat. Avain tuli heti sähköpostiin, sitten aktivointi Steamissa ja eikun lataamaan huikeat 1,6GB pelitiedostoja. Aivan mahtava ensimmäisen persoonan räiskintä.
Yksinkertaisella config-filun puukottamisella sai 4k resoluutionkin toimimaan. Oijjoi, tämähän on vallan mahtavaa! Opiskelijaversiota aikanaan pelasin, kun tätä ei pystynyt
ostamaan mistään. Nyt peli löytyy Steam-tililtä ja pääsee pelaamaan täydessä 4k-loistossa, kyllä kelpaa.

Muoks: Tätä ei siis Steamista pysty suoraan ostamaan...

 

[Heseman]

The Medium (PC, Xbox gamepass)
Jälleen yksi kävelysimulaattori, jossa tällä kertaa pääosassa on nuori naismeedio Marianne, jolla on kyky nähdä henkimaailmaan ja olla vuorovaikutuksessa sen kanssa. Välillä ruudulla on jopa Marianne ja tämän henkimaailman ilmennys samaan aikaan. Peli koostuu siis kevyistä puzzleista ja kävelystä. Juoni oli sellaista OK-kamaa, joskin vasta lopussa siitä alkoi saada kunnollisen kuvan. Erityismaininta visuaalisesta ilmeestä, joka on esteettisesti ehkä yksi parhaista näkemiäni viime vuosina. Unrealin nelosmoottori on hyvässä käytössä tässä. Pelillä oli kestoa sellaiset 8,5h, joista pari ekaa mietin, että "mitähän tästä tulee" ennen kuin alkoi päästä sisään. Ei mikään kauhean ikimuistoinen teos, mutta oli tämä sentään vähän parempi kuin vaikkapa vuoden 2019 Blair Witch -peli, joka on samalta firmalta ja jonka viime vuonna pelasin (gamepassilla myös).

 

[arcane]

Ori and the Blind Forest (PC, Xbox gamepass)

Ihan oknp/5 tasohyppely. Kaunis, mutta ärsyttäviä pakenemiskohtia, todella runsaasti äkkikuolemia, metroidvaniaa ei nähnytkään. Ei jättänyt minusta oikein mitään sellaista fiilistä, että peliä pitäisi erityisesti kehua tai sen pariin enää palata.

 

[”diginatiivi”]

Ori and the Blind Forest (PC, Xbox gamepass)

Ihan oknp/5 tasohyppely. Kaunis, mutta ärsyttäviä pakenemiskohtia, todella runsaasti äkkikuolemia, metroidvaniaa ei nähnytkään. Ei jättänyt minusta oikein mitään sellaista fiilistä, että peliä pitäisi erityisesti kehua tai sen pariin enää palata.

Jos joku muistaa Dynamite Danin niin veikkaan että lähellä ollaan.

 

[arcane]

Jos joku muistaa Dynamite Danin niin veikkaan että lähellä ollaan.

En ymmärrä mitään mitä yrität sanoa.

Joka tapauksessa, jatkoin heti Ori and the Will of the Wispsiin, jota arvelin kokeillla vaikka Blind forest ei sytyttänytkään. Ja onhan tämä heti ihan toisesta maailmasta, tuntuu heti alkuun huomattavasti paremmalta peliltä. Kontrollit tarkemmat, maailmassa selkeämpi focus, keräiltävät innostavat ja spirit bow on mukava. Ensimmäisen 1,5h perusteella tulen nauttimaan tästä huomattavasti enemmän, eikä kannattanut skipata.

 

[”diginatiivi”]

En ymmärrä mitään mitä yrität sanoa.

Joka tapauksessa, jatkoin heti Ori and the Will of the Wispsiin, jota arvelin kokeillla vaikka Blind forest ei sytyttänytkään. Ja onhan tämä heti ihan toisesta maailmasta, tuntuu heti alkuun huomattavasti paremmalta peliltä. Kontrollit tarkemmat, maailmassa selkeämpi focus, keräiltävät innostavat ja spirit bow on mukava. Ensimmäisen 1,5h perusteella tulen nauttimaan tästä huomattavasti enemmän, eikä kannattanut skipata.

Spectrum peli kyseessä ja sairaan vaikea loppua kohti. Jos nyt selventää.

 

[Heseman]

NieR: Automata (PC, Xbox gamepass)
Aluksi tää vaikutti ihan positiiviselta. Tyyli, musiikki ja taistelu tuntui hyvältä, mutta ei jumalauta sitä tallennussysteemiä. Esim. ekan tehtävän aikana ei voi ilmeisesti tallentaa lainkaan. Kuolinkin vissiin kentän viimeiseen bossiin vajaan 45 minuutin pelaamisen jälkeen ja samalla kuoli myös motivaationi tyystin. Ei tällaista jaksa enää vuonna 2021. Jopa vanhoissa Final Fantasyissä oli tiiviimmin tallennuspisteitä.

 

[kelhanion]

NieR: Automata (PC, Xbox gamepass)
Aluksi tää vaikutti ihan positiiviselta. Tyyli, musiikki ja taistelu tuntui hyvältä, mutta ei jumalauta sitä tallennussysteemiä. Esim. ekan tehtävän aikana ei voi ilmeisesti tallentaa lainkaan. Kuolinkin vissiin kentän viimeiseen bossiin vajaan 45 minuutin pelaamisen jälkeen ja samalla kuoli myös motivaationi tyystin. Ei tällaista jaksa enää vuonna 2021. Jopa vanhoissa Final Fantasyissä oli tiiviimmin tallennuspisteitä.

Se tutoriaali on onneksi poikkeus, koko loppupelin ajan tallennuspisteitä on enemmän kuin riittävästi. Itsekin ihmettelin, että mikä logiikka oli pelinkehittäjillä laittaa tuollainen motivaatiohaaste heti alkuun, mutta jos peli muuten upposi, niin suosittelen lämpimästi kahlaamaan tutoriaalin uudestaan läpi ja antamaan "oikealle" pelille mahdollisuuden. Tutoriaalin ajaksi voi myös laskea vaikeustasoa helpoksi, jolloin kuoleminen on jo hankalaa, ja nostaa sen sitten haluamakseen kun peli ns. alkaa.

Edit: Ja tämä suositus tulee henkilöltä, jota liian harvassa olevat tallennusmahdollisuudet rassaavat suunnattomasti, eli loppupeli menee hyvin "seulani" läpi

 

[Refloni]

NieR: Automata (PC, Xbox gamepass)
Aluksi tää vaikutti ihan positiiviselta. Tyyli, musiikki ja taistelu tuntui hyvältä, mutta ei jumalauta sitä tallennussysteemiä. Esim. ekan tehtävän aikana ei voi ilmeisesti tallentaa lainkaan. Kuolinkin vissiin kentän viimeiseen bossiin vajaan 45 minuutin pelaamisen jälkeen ja samalla kuoli myös motivaationi tyystin. Ei tällaista jaksa enää vuonna 2021. Jopa vanhoissa Final Fantasyissä oli tiiviimmin tallennuspisteitä.

Hahah, tuli ihan oma Nier-kokemus mieleen, josta kirjoitin tänne puoli vuotta sitten

Peli kertoo ylpeänä, että automaattitallennusta ei ole ja tämä on tarkoituksellista. Juttu on yhtä outo kuin Bethesdan kehuskelu E3:n lavalla, että Fallout 76:sta ei sitten löydy ainuttakaan ihmis-NPC:tä. Miksi olette noin ylpeitä ominaisuudesta, joka tekee pelistä huonomman?

Alussa päähenkilö, androidi 2B, pieksee robotteja isossa tehtaassa. Osio kestää jotain puoli tuntia, eikä sen aikana ole todellakaan ainuttakaan automaattitallennusta. Intro on tehty suht helpoksi, mutta sen lopussa oleva pomo onnistui tuurilla stunlockaamaan ja tappamaan minut, joten jouduin aloittamaan koko puolituntisen alusta. Googlailin hämmentyneenä, voiko tämä systeemi tosiaan olla näin typerä, ja löysin vastaukseksi pelkkää git gud -vittuilua. Arvatkaa huvittiko kokeilla korkeampia vaikeustasoja tämän jälkeen?

Varsinainen pelisuunnittelun älynväläys. Intro on pahasti ylipitkä tällaista perseilyä varten, mutta sen jälkeen saa tosiaan seivailla suht vapaasti. Ja (mieto gameplay-spoileri) paljon myöhemmin peli unohtaa mitä alunperin sanoi ja se alkaa autoseivata kaikessa hiljaisuudessa.

 

[Heseman]

Se tutoriaali on onneksi poikkeus, koko loppupelin ajan tallennuspisteitä on enemmän kuin riittävästi. Itsekin ihmettelin, että mikä logiikka oli pelinkehittäjillä laittaa tuollainen motivaatiohaaste heti alkuun, mutta jos peli muuten upposi, niin suosittelen lämpimästi kahlaamaan tutoriaalin uudestaan läpi ja antamaan "oikealle" pelille mahdollisuuden. Tutoriaalin ajaksi voi myös laskea vaikeustasoa helpoksi, jolloin kuoleminen on jo hankalaa, ja nostaa sen sitten haluamakseen kun peli ns. alkaa.

Edit: Ja tämä suositus tulee henkilöltä, jota liian harvassa olevat tallennusmahdollisuudet rassaavat suunnattomasti, eli loppupeli menee hyvin "seulani" läpi

Hahah, tuli ihan oma Nier-kokemus mieleen, josta kirjoitin tänne puoli vuotta sitten

Varsinainen pelisuunnittelun älynväläys. Intro on pahasti ylipitkä tällaista perseilyä varten, mutta sen jälkeen saa tosiaan seivailla suht vapaasti. Ja (mieto gameplay-spoileri) paljon myöhemmin peli unohtaa mitä alunperin sanoi ja se alkaa autoseivata kaikessa hiljaisuudessa.

Ok, kiitti tiedosta, ehkä tälle voisi vielä antaa tsäänssin sitten joskus kun haavat on arpeutuneet.

 

[BlackWolf]

Factorio
Pitkään oli wishlistillä, ja tylsyyden puuskassa sit ostin. Seuraavat pari-kolme viikkoa rakensinkin tehdasta, koska factory must grow.... todella koukuttava rakentelupeli. Alussa tein sarjan mokia ja starttailin aina uutta peliä ylitsepääsemättömän ongelman tullessa vastaan... tutoriaalit ja nettiohjeethan on nössöille. N+1 yrityksen ja 143h jälkeen sain lähetettyä raketin matkaan, oma base sen sijaan näyttää edelleenkin ihan spagetilta. Nyt pitänee toipua tovi ähkystä, pelailla muita pelejä, ja palailla sit paremmat suunnitelmat perstaskussa pelin pariin. Todella hyvä, suosittelen kaikille näpertelypelien ystäville.

Vihdoin sain tämä kehutun tapauksen työn alle ja kyllä mulle riitti käytännössä yksi "ilta" (no taisi olla päivä kun aloitin ja myöhään meni). Ähky tuli jo siitä. Tutorial ei tuntunut tutorialilta vaan itse peliltä ja sitten itse peli taas on aivan liikaa täys tavaraa. Alku oli oikein mukava ja idea on hauska, mutta sitten siitä ei oteta oikeastaan mitään irti koska on ollut pakko tunkea vielä se ja tää ja toi juttu mukaan ja koska voidaan, että mitäs jos keksitään yhdistää nämä ja noi ja vielä nekin, että pääsee eteenpäin. Tämä on suurin ongelma minulle ihan kaikissa näissä vastaavissa peleissä, jostain hemmetin syystä sen itse pelin tekemisen sijaan on keskitytty siihen, että peliin saadaan 247 000 erilaista tavaraa joita kaikkia tarvitsee jossain muodossa. Sitten kun muuta sisältöä ei oikeastaan ole, kun tarina on ohut kuin oljenkorsi ja se ei etene, niin aika vähän jää itseasiassa enää "pelattavaa" ennemminkin alkaa tuntua grindaamiselta. Voi kunpa tähän olisi panostettu enemmän nimen omaan pelillisesti eikä vain lisäämällä tauhkan määrää. Puolet tavarasta pois ja enemmän peliä, niin tämä olisi ihan huikean hyvä teos.

Ymmärrän kyllä, että jotkut tykkää tälläisistä, ei siinä mitään väärää ole. Jotkut tykkää myös esim. Falloutissa rakentaa jotain taloja. Jokainen tyylillään, minä tarvitsisin vähän enemmän, jonkun syyn, palkinnon, onnistumisia enkä sitä, että no nyt sä pääset rakentamaan tästä uudesta jutusta 10x monimutkaisemman liukuhihnakompleksin, koska me linjattiin, että on kiva rankaista pelaajaa joka onnistui saamaan edes jotain toimivaa aikaiseksi. Tai siltä se tuntuu, kun eteen lyödään monimutkaisempaa ja monimutkaisempaa kokonaisuutta joita tehdään vähän kuin tekemisen ilosta. Vaikka nykyään mukana onkin joku "loppu" niin kyllähän se on ihan päälleliimattua, kuten vihollisetkin yms.

Tälläisenään sellainen 7/10 korkeintaan, koska alkaa puuduttamaan ja nopeasti sen jälkeen kun päässyt jyvälle jutuista, grindannut sikana tehdäkseen toimivan systeemin ja pitäisi aloittaa käytännössä sama homma alusta, mutta monimutkaisemmin, koska nyt vaan täytyy.

 

[Refloni]

Spiritfarer

Manalan lautturi Kharon lähtee eläkkeelle ja jättää Stella-tyttösen (pelaajan) hoitamaan virkaansa. Styx-joki onkin pelissä meri, jota seilaillaan ristiin rastiin laivalla ja poimitaan turrihahmoisia sieluja viimeiselle matkalleen. Jokaisen ongelmat pitäisi ratkoa ennen kuin ne suostuvat siirtymään seuraavaan elämään. Itse laivaa päivitetään naurettavuuksiin asti rakentamalla sen kannelle omavarainen kylä, jossa kasvatetaan ruokaa ja kehitetään resursseja merimatkojen aikana.

Pelin piirrosgrafiikka on nättiä ja tunnelma on mukavan rentoa road trip -höntsäilyä. Tekemisen määrä kasvaa pikkuhiljaa pelin edetessä. Pelkän onkimisen sijaan pitää korjata sadot, laittaa ruokaa, jalostaa resurssit, rakentaa talot ja ruokkia matkustajat. Viimeinen alkaa ärsyttämään pelin loppupuolella. Osa porukasta on käsittämättömän nirsoa ruokavalionsa suhteen ja eikä tarjottu ruoka kelpaa, vaikka nälkäkuolema uhkaisi. Ruokkimiseen liittyvät dialogit joutuu myös hakkaamaan läpi aivan liian monta kertaa.

Spiritfarerin teemana on kuolema ja hyvästien heittäminen rakkaille, joten veikkasin vahvasti että kyyneliin tämä tulee päättymään. Eipä päättynytkään. Tarina on kyllä emotionaalinen, mutta myös ennalta-arvattava, eivätkä hahmot ole kovin kummoisia. Heipan sanominen tutuille turreille on toki haikeaa, mutta kun kässäri on tasoa ihan ok, sama koskee myös tunnelatausta.

Onkohan vika minussa? Ehkä olen pelannut liikaa taiteellisia indiepelejä ja turtunut tämäntyyppiseen tearjerkingiin? Edellinen peli joka pysäytti kunnolla taisi olla Hellblade puoli vuotta sitten. Voisi kaivaa pelaamattomien laarista vaikka This War of Minen ja kokeilla saisiko siitä säväreitä. Jonka tehneestä firmasta puheenollen...

Frostpunk

Elämää maakuopassa. Jääkausi on tuhonnut maailman ja muutama kymmenen eloonjäänyttä värjöttelee jäätikkökraatterissa steampunk-teknologian ylläpitäminä. Ideana olisi rakentaa kuoppaan kaupunki ja selvitä hengissä. Peli yrittää rakentaa hyvin synkkää "selviydy keinolla millä hyvänsä" -tunnelmaa, mikä ei alkuunkaan sovi yhteen gameplayn kanssa.

Peli on nimittäin liian helppo. Läpäisin sen ensimmäisellä yrittämällä. Kunhan on saanut olennaisimmat laitokset pystyyn, kenelläkään ei ole enää mistään pulaa ja yli puolet väestöstä voi asua onnellisesti työttöminä vapaaherroina. Robotit hoitavat vaaralliset työt, kamiinat hehkuvat mansikkana ja resursseja riittää. Kuolema korjasi porukkaa vain aivan alussa ja lopussa. Frostpunkissa on vaikeustasot, mutta ensimmäisellä pelikerralla niihin ei pääse käsiksi.

Pelissä on onneksi tavoite, joten utopiaansa ei ehdi tylsistyä. Hari Seldonin kriisit iskevät väliajoin ja niistä pitäisi selvitä. Miten pärjäät vaikka kapinaliikettä tai pakolaistulvaa vastaan? "Vanha yhteiskunta ei toimi, meidän on selvittävä hinnalla millä hyvänsä", sanoo peli ja lyö eteen laeista koostuvan politiikkapuun. Lähdin rakentamaan poliisivaltiota (vaihtoehto olisi ollut teokratia), mutta lakkasin kehittämästä järjestelmää kun loput lait olisivat vieneet yhteiskuntaa suuntaan, josta en pitänyt. Minun kaupungissani kansalaisia ohjataan jämäkästi mutta lempeästi, propagandaa tai vankien hakkaamista ei aloiteta. Eikä tarvitsekaan. Täydestä fasismista olisi luultavasti saanut saavutuksen, mutta peli sentään tunnusti moraalisuuteni lopputeksteissä.

Spoileri: Loppu

Lopussa kyllä tulee lisää haastetta. Pelissä on "loppubossi" eli valtava lumimyrsky, joka estää ruoantuotannon, tappaa kaiken kaupungin ulkopuolella ja pudottaa lämpötilat ennätyslukemiin. Samalla pitää käsitellä joukkoa pakolaisia (jotka sain kyllä kaikki majoitettua mukavasti). Finaalissa lämpötila laskee muutamaksi tunniksi naurettavaan -150 celsiusasteeseen, jota ei voi torjua enää yhtään millään. Lämpöreaktori paahtaa täysillä ja ylikellotettuna räjähdyksenkin uhalla ja joka asukas kykkii parhaissa mahdollisissa eristystaloissa, ja silti joka iikan perse on jäässä. Tunnit pitää vain kestää ja toivoa että aivan kaikki eivät jäädy kalikoiksi. Sen jälkeen myrsky hälvenee ja peli onkin läpi.

Helppoudestaan huolimatta Frostpunk on koukuttava ja hauska. Pelasin pääkampanjan läpi, mutta muitakin skenaarioita löytyy. Voisi katsoa seuraavaksi niitä - ja säätää vaikeustason slidereita hieman kovemmalle.

 

[Heseman]

Wolfenstein: Youngblood (PC, Xbox gamepass)
Hell yeah, dude! B.J. Blazkowicz on palannut kurmottamaan natseja... Mitä, B.J. on kadonnut ja pelissä ohjataan toista hänen kaksostyttäristään? No ei se mitään, luvassa on mielenkiintoisia hahmoja, joiden kanssa vietetään tehtävien välissä aikaa... Mitä, siskokset ovat helvetin rasittavia eikä muut hahmot ole edes statistien tasoisia? No ei sekään mitään, luvassa on hyvää yksinpeliräiskintää... Mitä, tämä on joku helvetin väkisin väännetty co-op? FFFUUUUU

Joo eli aika heikko tekele oli tämä. Co-oppina en pelannut vaan yksin. Räiskintä itsessään on sarjan aiempien osien (New Order jne.) mukaisesti erinomaista, mutta kaikki muu sitten sakkaakin. Rasittavat kaksoissiskot, totaalisen yhdentekevät sivuhahmot, tylsät sivutehtävät, tylsät päätehtävät, pakotettu co-op, mitä hemmettiä siellä Machinegamesilla oikein ajateltiin? Vai Bethesdako tästä on vastuussa? Tämä peli on periaatteessa yksi iso teaseri Wolfenstein: New kolmososasta, joka kaiketi on tulossa sitten joskus. Tästä jäi lähinnä mieleen kaksi asiaa; jo mainitsemani erinomainen räiskintä ja superpaska lopputaistelu, jossa piti vääntää helpoimmalle, että siitä pääsi jotenkin hengissä. Modeemissanikin oli sopivasti vikaa eikä Xbox-verkkoon päässyt, joten jäi pystitkin siitä lopputaistelusta saamatta mutta ihan vitun sama, kunhan on ohi.

 

[perato]

Dishonored: Death of the Outsider (PC)
Tässä taidan olla vasta toisessa isommassa tehtävässä menossa, mutta melkosta taapertamista ollut tähän asti. Melkeen kaks viikkoa sit alotin tän "tosissaan", mut ei oo imassut mukaansa vielä. Jotenki tästä puuttuu se juoni, mitä jaksais nyt seurata. En oikeen etes enää muista mitä tuolla piti tehä ja mihin tää kaikki tähtää. Tulee vähän semmonen skenaariopäk fiilis tästä. Pikkuärsytyksenä tuo kartta, jota ei saa jonki näppäimen alle, vaan pitää ensin mennä inventoryyn ja sieltä avata se kartta.

Menihän se läpi. Ei mikää kehuttava kokonaisuus, jotenki palasi taas niihin ykkösen tunnelmiin. Kakkosen loistavat tasot puuttu kokonaan, ei oikeen ollut mitään semmosta siihen verrattavaakaan ja lähinnä muisteli, että "ainiin se oli siistiä sillon". Muutenki koko tuo Outsider&Void juttu on itelle ollut se luotaantyöntävin osa koko pelisarjassa, joten ei oikee mitää motia lukea mitää worldbuildingia siihen liittyen. Nykyisiä pelitunteja ku kattoo, nii tuskin tulee tähän toiseen kertaan eläessä tartuttua, jos ei sit joku hirvee pelivimma tuu jossain vaiheessa päälle.

 

[itarumaa]

Just Cause 4. Ihan ok, plussapelinä saatu. Tuntui, että peli ei oikein itsekään tiedä, että mihin suuntaan tämä pelisarja pitäisi viedä, niin sitten oli vähän kaikkea. Maailma itsessään on aika turha jos vaikka GTA-sarjaan vertaa. Pelasin läpi ja siinä se, ei ole mielenkiintoa jatkaa enempää. 2/5.

 

[vetten äärelle istutettu]

Legacy Of Kain: Defiance (Xbox)

Hyvää ja rentoa kolmannen persoonan synkkää fantasiatoimintapelailua, mielenkiintoisia hahmoja ja tuotantoarvot on kyllä kunnossa muutenkin. Pelattavuus erittäin skarppi ja mekaniikat sopivan monipuoliset ettei ole yksitoikkoista eikä väsyttävän moninutkaista. Hyvä tasapaino tuntuu olevan asioilla. Tunnin pelasin eilen enkä malta odottaa että pääsen jatkamaan, joten kyllä tuo jonkun vaikutuksen teki jo tässä vaiheessa.

Väliarvosana:

 

[Heseman]

The Dark Pictures Anthology: Man of Medan (PC, Xbox gamepass)

Tästä nimihirviöstä on vastuussa Supermassive Games (ei pidä sekoittaa Supergiant Gamesiin, joka teki mm. erinomaisen Haadeksen), joka on tehnyt muutaman vuoden takaisen teinikauhua kohtuullisen menestyksekkäästi hyödyntäneen Until Dawnin. Siitä tykkäsin, tämä oli aika lattea kokemus. Tätä ei voi edes kutsua kävelysimulaattoriksi, kun varsinaista kävelyäkin oli loppujen lopuksi hyvin vähän. Jopa Mediumissa oli enemmän tekemistä (vaikka siinäkin lähinnä käveltiin), tässä suurimman osan ajasta päällistellään digitaalisten näyttelijöiden naamoja. Sinänsä tämä ei kauheasti haittaisi, jos tarina ja hahmot kiinnostaisivat, mutta kun eivät kiinnosta. Kauhukin on luokkaa "PÖÖ!" Nimensä mukaisesti tämä on antologian) eli sarja toisiinsa epäsuorasti liittyviä tarinoita) ensimmäinen peli. Toinen julkaistiin viime vuonna ja kolmas vissiin tänä vuonna tulossa. En kyllä kauheasti henkeäni pidättele tämän sarjan suhteen, vaikken sinänsä tekijöille epäonnistumista toivokaan.

 

[Heseman]

Outlast 2 (PC, Xbox gamepass)

Outlast 2 on Red Barrelsin toistaiseksi uusin kauhupeli. Tykkäsin ekasta Outlastista, joskin muistan siitä enää hämärästi vain sen ison örkin ja sekopäisen tohtorin. Tämä kakkonen sai vähän huonon vastaanoton julkaisun aikaan ja sen vuoksi se jäi minulta väliin. Nyt kun se juuri tuli gamepassiin, päätin viimein kokeilla sitä.

Peli kertoo kameramies Blaken ja tämän reportterivaimon Lynnin matkasta tekemään tutkimusta Arizonan syrjäisellä seudulla murhatusta raskaana olevasta tuntemattomasta naisesta. Matkan aikana kopteri putoaa ja kohta Blake joutuukin tekemään tuttavuutta salaperäisen kylän sekopäisten maailmanlopun kultistien kanssa. Blake näkee välillä näkyjä myös kouluaikojensa traagisesta tapahtumasta. Meno on välillä aika veristä ja sairasta, mikä kannattaa huomioida, jos tätä aikoo pelijonoonsa lisätä. Varoitusta "ei heikkohermoisille" kuulee usein kauhupelien (ja leffojen) kohdalla, mutta mielestäni tämän kohdalla se on paikallaan.

Pelinä tämä on jälleen kerran kävelysimulaattori, jossa hiivitään pimeässä kyläläisiä väistellen usein ainoana valonlähteenä kameran pimeänäkömoodi. Blakella ei ole aseita, ainoastaan jos kyläläinen tarraa jalkaan on mahdollisuus potkia tämä irti, mutta muuten varsinkin jos joku isompi bossi saa Blaken kiinni, niin se on kerrasta poikki. Kameraan kerätään pattereita ja jos kyläläinen onnistuu puukolla huitomaan, on mahdollista paikata haavat sideharsolla. Metodisella etenemiselläni ei koskaan päässyt patterit loppumaan, harsoja ei usein voinut poimia kun minulla oli taskut täynnä niitä. Välillä oli kuitenkin vaikea hahmottaa pimeässä ja ruohikossa, minne kuuluu mennä ja muutaman kerran huomasinkin kiertäneeni kehää. Joitakin kohtia joutui hinkkaamaan useamman kerran, kun örkki jahtasi minua enkä tiennyt mihin mennä, niin siinä ehti kauhukin laantua ja pieni turhautuminen iskeä. Välillä taas satuin summamutikassa intuitiolla menemään oikeaan suuntaan kerrasta. Ja vaikka vihollinen joskus minut huomasikin, niin nopea spurtti lähimmästä ovesta, ovi lukkoon ja piiloon riitti monesti. Välillä viholliset tuntuivat luovuttavan hyvin helposti, välillä taas ei meinannut millään päästä pakoon, vaikka mihin meni. Skriptauksesta kiinni ilmeisesti.

Kaikesta äskeisestä avautumisesta huolimatta pelissä on kuitenkin erittäin onnistunut tunnelma, jota voi jopa kauhuksi sanoa, kun hiipii pimeässä hullujen kyläläisten seassa ja toivoo, etteivät huomaa. Vaikka vihollisia usein olikin helppo jallittaa, niin silti sellaisen näkeminen sai kauhunväreet kulkemaan selkäpiitä ja miettimään nopeinta mahdollista pakoreittiä. Juoni oli vähän sekava ja kuten jo totesin, paikoitellen aika sairas, mutta mielestäni se sopi hyvin pelin painostavaan tunnelmaan. Myös kouluosuuksia olisi voinut vähentää, niiden kohdalla alkoi vähän kyllästyttää. Mutta silti tämä on paras kauhupeli, mitä olen pitkään aikaan pelannut. Esimerkiksi Ressu seiska latistui loppua kohden, mutta tässä säilyi tunnelma loppuun asti.

 

[BlackWolf]

Wolfenstein: Youngblood (PC, Xbox gamepass)
Hell yeah, dude! B.J. Blazkowicz on palannut kurmottamaan natseja... Mitä, B.J. on kadonnut ja pelissä ohjataan toista hänen kaksostyttäristään? No ei se mitään, luvassa on mielenkiintoisia hahmoja, joiden kanssa vietetään tehtävien välissä aikaa... Mitä, siskokset ovat helvetin rasittavia eikä muut hahmot ole edes statistien tasoisia? No ei sekään mitään, luvassa on hyvää yksinpeliräiskintää... Mitä, tämä on joku helvetin väkisin väännetty co-op? FFFUUUUU

Joo eli aika heikko tekele oli tämä. Co-oppina en pelannut vaan yksin. Räiskintä itsessään on sarjan aiempien osien (New Order jne.) mukaisesti erinomaista, mutta kaikki muu sitten sakkaakin. Rasittavat kaksoissiskot, totaalisen yhdentekevät sivuhahmot, tylsät sivutehtävät, tylsät päätehtävät, pakotettu co-op, mitä hemmettiä siellä Machinegamesilla oikein ajateltiin? Vai Bethesdako tästä on vastuussa? Tämä peli on periaatteessa yksi iso teaseri Wolfenstein: New kolmososasta, joka kaiketi on tulossa sitten joskus. Tästä jäi lähinnä mieleen kaksi asiaa; jo mainitsemani erinomainen räiskintä ja superpaska lopputaistelu, jossa piti vääntää helpoimmalle, että siitä pääsi jotenkin hengissä. Modeemissanikin oli sopivasti vikaa eikä Xbox-verkkoon päässyt, joten jäi pystitkin siitä lopputaistelusta saamatta mutta ihan vitun sama, kunhan on ohi.

Tässähän oikein paistoi läpi se tapa millä nykyistä asenneilmapiiriä pusketaan jopa "menneisyydestä" kertoviin peleihin (toki aikalinjat jada jada). Käytännössä noista naisista oli tehty kuin nykyajan hemmoiteltuja ADHD kännykkäsiskoja jotka oli niin voimaantuneet, että kyllähän ne nyt kaikki voittaa. Jotenkin ei narratiivi ihan osunut genreen kun miettii, että millainen kaveri se Blazkowicz oli, jolla kuitenkin se peli "myyty" sarjaan tykästyneille. Ihan villisti veikkaan, että ilman sarjan nimeä niin tämä ei olisi yhtän niin suosittu kuin on. Valitettava tapa mikä yleistynyt pelimaailmassa, että kun se agenda ei oikeasti kantaisi siinä yleisössä, niin vedetään se mankelin läpi jonkun muun nimellä. Seuraavaksi varmaan pelataan queer Duke Nukemia mikä varmasti olisi hemmetin hauska, jos siis olisi tehty läpällä, koska se jopa sopisi ja voisi todellakin toimia, mutta jos vakavissaan, niin.. no jokainen aivoja omaava ymmärtää sen ongelman.

 

[ojisama]

Tässähän oikein paistoi läpi se tapa millä nykyistä asenneilmapiiriä pusketaan jopa "menneisyydestä" kertoviin peleihin (toki aikalinjat jada jada). Käytännössä noista naisista oli tehty kuin nykyajan hemmoiteltuja ADHD kännykkäsiskoja jotka oli niin voimaantuneet, että kyllähän ne nyt kaikki voittaa. Jotenkin ei narratiivi ihan osunut genreen kun miettii, että millainen kaveri se Blazkowicz oli, jolla kuitenkin se peli "myyty" sarjaan tykästyneille. Ihan villisti veikkaan, että ilman sarjan nimeä niin tämä ei olisi yhtän niin suosittu kuin on. Valitettava tapa mikä yleistynyt pelimaailmassa, että kun se agenda ei oikeasti kantaisi siinä yleisössä, niin vedetään se mankelin läpi jonkun muun nimellä. Seuraavaksi varmaan pelataan queer Duke Nukemia mikä varmasti olisi hemmetin hauska, jos siis olisi tehty läpällä, koska se jopa sopisi ja voisi todellakin toimia, mutta jos vakavissaan, niin.. no jokainen aivoja omaava ymmärtää sen ongelman.

Tai sitten pitää ottaa vähän rennommin, eikä nähdä agendaa. Halusivat tehdä vähän kevyemmän pelin. Selvästikään ei uponnut kaikkiin. (Itse jätin ostamatta, mutta en nähnyt mitään agendaa epärealistisessa natsien lahtaamisessa verrattuna aikaisempiin epärealistisiin natsien lahtaamisiin.)

How Wolfenstein: Youngblood takes a lighter approach to killing Nazis

Jerk Gustafsson, executive producer of Wolfenstein: Youngblood, talked about the political backdrop to the game where a new generation fights the Nazis.

venturebeat.com

 

[BlackWolf]

Tai sitten pitää ottaa vähän rennommin, eikä nähdä agendaa. Halusivat tehdä vähän kevyemmän pelin. Selvästikään ei uponnut kaikkiin. (Itse jätin ostamatta, mutta en nähnyt mitään agendaa epärealistisessa natsien lahtaamisessa verrattuna aikaisempiin epärealistisiin natsien lahtaamisiin.)

How Wolfenstein: Youngblood takes a lighter approach to killing Nazis

Jerk Gustafsson, executive producer of Wolfenstein: Youngblood, talked about the political backdrop to the game where a new generation fights the Nazis.

venturebeat.com

Viestin pointti jäi vähän turhaksi, kun boldattu kohta kertoi, että ei ole edes pelattu peliä. Mutku ne sano haastattelussa.

 

[ojisama]

Viestin pointti jäi vähän turhaksi, kun boldattu kohta kertoi, että ei ole edes pelattu peliä. Mutku ne sano haastattelussa.

Boldattu kertoo, että kuulosti mielestäni vielä aiempaa typerämmältä asetelmalta. Joten jätin ostamatta. Typerä asetelma ei ole sama kuin agenda, kun siinä mutku haastattelussa kerrotaan mitä yrittivät. Vähän kuin kirja-analyysi missä keksitään merkityksiä, kun kirjailija on kertonut, ettei niitä ole.

 

[BlackWolf]

Boldattu kertoo, että kuulosti mielestäni vielä aiempaa typerämmältä asetelmalta. Joten jätin ostamatta. Typerä asetelma ei ole sama kuin agenda, kun siinä mutku haastattelussa kerrotaan mitä yrittivät. Vähän kuin kirja-analyysi missä keksitään merkityksiä, kun kirjailija on kertonut, ettei niitä ole.

Mitä ihmeen tekemistä yrittämisellä on lopputuloksen kanssa? Lopputulos on se mitä tässä ketjussa kommentoidaan, ei sitä mitä joku on yrittänyt. Ketjun nimikin sen sanoo, peli mitä olet pelannut.

 

[Sadness]

Ite pelanut kahdesti tuon Youngbloodin lävitse(ihmisen kanssa) ja ainoa Wolfenstein jonka pelanut, 2014 jäänyt kahdesti kesken.

Youngbloodin kanssa tarvitsee kyllä ihmispelaajan kaveriksi niin sitten sen kanssa jaksaa pelailla ja itseäni ei haitanut "agenda" pelissä vaan lähinnä tuo grindaus ja mikromaksut mutta ilman tuota grindaustahan tuohan olisi todella lyhyt peli mutta eipä kai Wolfensteinit koskaan mitään pitkiä pelejä olleet.

Kyllä mä voisin antaa 2.5 tai peräti 3/5 jos löytyy mukava peliseuralainen mutta ota kaksi pistettä pois jos joudut pelaa sen botin kanssa.

Tuohan käsittääkseni löytyy Game passista joten sieltä voi jokainen kokeilla mitä tykkää kaikillehan tuo ei ole jos jotain häritisee agendat tai mikromaksujen taakse piilotettu grindaus mutta jos haluaa hyvällä pelattavuudella varustettua pelaamista kaverin kanssa ja eikä ole niin tosikko hahmojen tai juonen suhteen vain hauskaa pumpumia pienissä erissä niin sanoisin että kokeilee joskus game passin kautta.

 

[Heseman]

Tässähän oikein paistoi läpi se tapa millä nykyistä asenneilmapiiriä pusketaan jopa "menneisyydestä" kertoviin peleihin (toki aikalinjat jada jada). Käytännössä noista naisista oli tehty kuin nykyajan hemmoiteltuja ADHD kännykkäsiskoja jotka oli niin voimaantuneet, että kyllähän ne nyt kaikki voittaa. Jotenkin ei narratiivi ihan osunut genreen kun miettii, että millainen kaveri se Blazkowicz oli, jolla kuitenkin se peli "myyty" sarjaan tykästyneille. Ihan villisti veikkaan, että ilman sarjan nimeä niin tämä ei olisi yhtän niin suosittu kuin on. Valitettava tapa mikä yleistynyt pelimaailmassa, että kun se agenda ei oikeasti kantaisi siinä yleisössä, niin vedetään se mankelin läpi jonkun muun nimellä. Seuraavaksi varmaan pelataan queer Duke Nukemia mikä varmasti olisi hemmetin hauska, jos siis olisi tehty läpällä, koska se jopa sopisi ja voisi todellakin toimia, mutta jos vakavissaan, niin.. no jokainen aivoja omaava ymmärtää sen ongelman.

Toki varsinkin näin #metoo-ilmiön vanavedessä on tullut lieveilmiönä mm. monessa paikassa miespäähenkilön korvaaminen naisella, mutta lähtökohtaisesti en itse pidä sitä ongelmana, varsinkin jos kokonaiskuvassa säilyy suurinpiirtein 50/50-suhde. Tässä pelissä siskokset ja heidän läppänsä oli kuitenkin aika rasittavia ja minulle taisikin kehittyä korviin automaattinen suodatin niille, kun en niitä pahemmin enää noteerannut tietyn ajan jälkeen. Youngbloodin suurin ongelma kuitenkin on koko pelin suunnittelu kaverin kanssa grindaamisen ympärille sen sijaan, että olisi tehty hyvin suunniteltu ja rytmitetty yksinpelikokemus. Tai olisi kimppakivakin voinut toimia, mutta tämä tuntuu hyvin geneeriseltä co-opilta johon on liimattu vihollisten päälle natsitekstuurit ja laitettu päähenkilöille ärsyttävä asenne. Mitään syvempää tematiikkaa aiheesta ei oteta irti kuin että "Nazis are bad, mkay". Ja ennen kuin joku ryntää kirjoittamaan, että ei Wolfenstein 3D:ssäkään ollut, niin totta, mutta uudemmissa on ennen Youngbloodia edes vähän yritetty sen sijaan että "sinun pitää olla tasolla 25, jos et halua tulla liiskatuksi tässä tehtävässä".

 

[BlackWolf]

Toki varsinkin näin #metoo-ilmiön vanavedessä on tullut lieveilmiönä mm. monessa paikassa miespäähenkilön korvaaminen naisella, mutta lähtökohtaisesti en itse pidä sitä ongelmana, varsinkin jos kokonaiskuvassa säilyy suurinpiirtein 50/50-suhde. Tässä pelissä siskokset ja heidän läppänsä oli kuitenkin aika rasittavia ja minulle taisikin kehittyä korviin automaattinen suodatin niille, kun en niitä pahemmin enää noteerannut tietyn ajan jälkeen. Youngbloodin suurin ongelma kuitenkin on koko pelin suunnittelu kaverin kanssa grindaamisen ympärille sen sijaan, että olisi tehty hyvin suunniteltu ja rytmitetty yksinpelikokemus. Tai olisi kimppakivakin voinut toimia, mutta tämä tuntuu hyvin geneeriseltä co-opilta johon on liimattu vihollisten päälle natsitekstuurit ja laitettu päähenkilöille ärsyttävä asenne. Mitään syvempää tematiikkaa aiheesta ei oteta irti kuin että "Nazis are bad, mkay". Ja ennen kuin joku ryntää kirjoittamaan, että ei Wolfenstein 3D:ssäkään ollut, niin totta, mutta uudemmissa on ennen Youngbloodia edes vähän yritetty sen sijaan että "sinun pitää olla tasolla 25, jos et halua tulla liiskatuksi tässä tehtävässä".

Juu ja siis en minä millään muotoa kritisoi mitään agendoja, jos nyt joku tuon viestini sillä tavalla tulkitsi. Ennemmin se vain tuntui teennäiseltä ja keksityltä, päälleliimatulta siksi sen agendan mainitsin, jostain syystä tämän sanominen saa aina vain joillain niskavillat pystyyn ja sen kommentin sisältö menee sitten ohitse. Se syy tehdä ratkaisu X (eli ajaa tätä nykyaikaista lisää anisia peleihin) oli vain se ajava tekijä, se ei tee siitä hyvää/huonoa, se miten sen toteuttaa tekee. Se ei vain tässä tapauksessa sopinut genreen, "aikaan" ja oli aika hemmetin rasittavaa muutenkin. Sinällään en siis kritisoi naishahmojen käyttöä, koska ne on voitu läpi vuosien tehdä myös hyvin, vaan lähinnä sitä tapaa millä kaksi ulisevaa kakaraa oli päälleliimattu Wolfensteiniin ja eivät sopineet kyllä pelisarjaan millään tavalla, eivätkä edes olleet niin "huonosti" tarkoituksella ympättyjä, että olisi voinut olla hauskaa. Kuitenkin koko muu "miljöö" on aika totista ja karua settiä niin nämä kaksi kakaraa ei todellakaan toiminut, sama vaikka olisivat olleet miespuoleisia.

 

[perato]

Assassin's Creed: Odyssey (PC)
Origin oli yllättävänkin hyvä ja jäi jotenkin mieleen positiivisena kokemuksena täynnä semmosia "ihan hienoa" elämyksiä. Olihan se joo jo paljolti grindaukseen painottuvaa open world keräilyä, mutta silti siinä oli se oma tunnelmansa ja se alue oli jotenkin mielenkiintoinen ja vaihteleva pitääkseen yllä sitä, että paikkoja jakso kiertää. Ptolemaioksen Egypti nyt muutenkin ihan mielenkiintoinen ajankohta, että pääjuonikaan ei jäänyt täysin sivumaininnaksi, vaikka nyt ei mitää suuria tunteita herättänyt. Silti ehkä jotenki paras päähahmo sitten Ezion tässä sarjassa.

Noh tämä taas sitten ottaa pois sen mielenkiintoisen kartan, tekee siitä about 3-4 kertaa suuremman ja muuten ei juuri muutoksia. Lisää mmorpg tyylisiä ominaisuuksia ja pelin rytmitys ihan poskellaan. Kaiken päälle sit tuo vastustajien ja tavaroiden powercreep joka tekee pelaamisesta samanlaista olit sit lvl 1 tai 100. Ei oikee minkäänlaista progression tunnetta kun saa itemeitä tai abilityjä ja nyt lvl 30 ku lähestyy, alkaa olla vähän että "kaikki on nyt vissiin nähty" ja pääjuoni alkaa kiinnostaan enemmän. Tämä Peleponnesolaissodan kreikka ei alueena ole kovin mielenkiintoinen, joka paikka muistuttaa toistaan eikä semmosta samanlaista löytämisen riemua ole oikeastaan ollenkaan kuin Originissa. Graafisesti ei mitään vau elämyksiä. Tympeänäkin lisänä veden määrä on valtava ja peliin on tuotu tuo semikehno laivataistelu pelisarjan 3 ja 4 osasta.

 

[BlackWolf]

Assassin's Creed: Odyssey (PC)
Origin oli yllättävänkin hyvä ja jäi jotenkin mieleen positiivisena kokemuksena täynnä semmosia "ihan hienoa" elämyksiä. Olihan se joo jo paljolti grindaukseen painottuvaa open world keräilyä, mutta silti siinä oli se oma tunnelmansa ja se alue oli jotenkin mielenkiintoinen ja vaihteleva pitääkseen yllä sitä, että paikkoja jakso kiertää. Ptolemaioksen Egypti nyt muutenkin ihan mielenkiintoinen ajankohta, että pääjuonikaan ei jäänyt täysin sivumaininnaksi, vaikka nyt ei mitää suuria tunteita herättänyt. Silti ehkä jotenki paras päähahmo sitten Ezion tässä sarjassa.

Noh tämä taas sitten ottaa pois sen mielenkiintoisen kartan, tekee siitä about 3-4 kertaa suuremman ja muuten ei juuri muutoksia. Lisää mmorpg tyylisiä ominaisuuksia ja pelin rytmitys ihan poskellaan. Kaiken päälle sit tuo vastustajien ja tavaroiden powercreep joka tekee pelaamisesta samanlaista olit sit lvl 1 tai 100. Ei oikee minkäänlaista progression tunnetta kun saa itemeitä tai abilityjä ja nyt lvl 30 ku lähestyy, alkaa olla vähän että "kaikki on nyt vissiin nähty" ja pääjuoni alkaa kiinnostaan enemmän. Tämä Peleponnesolaissodan kreikka ei alueena ole kovin mielenkiintoinen, joka paikka muistuttaa toistaan eikä semmosta samanlaista löytämisen riemua ole oikeastaan ollenkaan kuin Originissa. Graafisesti ei mitään vau elämyksiä. Tympeänäkin lisänä veden määrä on valtava ja peliin on tuotu tuo semikehno laivataistelu pelisarjan 3 ja 4 osasta.

Tuossa pelissä ei tosiaan kannata kauhean kauaksi lähteä haahuilemaan, näet vain geneerisen paaluvarustuksen joka vedetty suoraan copy pastella kaikista niistä muista paaluvarustuksista joita siellä jo 1000 muutenkin. Tappoi tuon alueen mielenkiinnon aivan totaalisesti. Originssissa ei oikeastaan missään vaiheessa tullut tuollaista puhdasta copy&paste fiilistä vaan joka paikka oli jollain tavalla kuitenkin "uniikki". Minä se vielä pelasin Originssin Odysseyn jälkeen ja monin verroin parempi peli oli kyseessä, Origins siis.

 

[perato]

Tuossa pelissä ei tosiaan kannata kauhean kauaksi lähteä haahuilemaan, näet vain geneerisen paaluvarustuksen joka vedetty suoraan copy pastella kaikista niistä muista paaluvarustuksista joita siellä jo 1000 muutenkin. Tappoi tuon alueen mielenkiinnon aivan totaalisesti. Originssissa ei oikeastaan missään vaiheessa tullut tuollaista puhdasta copy&paste fiilistä vaan joka paikka oli jollain tavalla kuitenkin "uniikki". Minä se vielä pelasin Originssin Odysseyn jälkeen ja monin verroin parempi peli oli kyseessä, Origins siis.

Koen jopa ongelmalliseksi, että kaiken maailman bountyissä yms. on välivideot ja ääninäyttelyt, mutta ne on sit semmosta hyvin geneeristä huttua jotka tulee skipattua. Tehtäviä on sitä määrä nuo radiantit mukaan lukien, että ei oikeen jaksa selvittää edes päätehtävien ulkopuolisista tehtävistä, että mitkä vois sisältää jotain jännää. Kaiken lisäksi ääninäyttely tällä miespuolisella on ihan hirviän kökköä, nii ei oikee houkuttele yhtää olemaan skippaamatta kaikkea sisältöä. Sit suurin osa questeista on just jotain kävele 100m päähän, tapa sika/mies/koira/kissa tai hae tavara, tuo takaisin.

Ja todellakaan tässä ei oo minkäännäköstä progressiota, kaikki itemit nousee samaa tahtia ku vihutki nousee leveleissä, kaikki alueet nousee mukana, joten kaikki alueet on aina joko liian korkeita, tai sit just sun tasolla. Noilla valloittamisilla ei myöskään mitään merkitystä, saat niistä xp ja rahaa, muuten hyödytöntä. Myös aseet on pääasiassa kaikki jotain +10% sitä ja tätä, ei mitää kivaa kuten Originsissa sait heti jotain "sytytä kaikki tuleen jouskari" jolla oli kiva leikkiä. Nyt se pitää erikseen joku pääjehu kaivaa esiin ja sit upgradeta omaan aseeseen. Muutenki tuo mercenaries juttu on niin kehnosti toteutettu eikä siinäkään oikeen oo mitään mikä innostais niitä metästämään, ennemmin maksan vaikka bountyn nii pysyvät pois tieltä.

 

[Seppo77]

COD pelejä sain kaverilta muutaman lainaan fyysisenä versiona ja Xbox Series X:llä pelailen. Call of Duty: Ghost oli kivaa äksön rytmettä jossa hyvin kaikki toimivaa mutta mitään ihmeellistähän tuo ei tarjonnut edellisiin osiin verrattuna ja toki sitä odottanutkaan. Perus hyvää COD:ia siis. Minua ei sarjassa ole kolmannen osan jälkeen moninpeli kiinnostanut joten sitä en edes kokeillut.

 

[Taneli-]

Siege Survival: Gloria Victis

Yllättävän hyvä peli minkä juonen ja idean voisi kiteyttää "This War of Mine" Viikinki / keskiaikaan siirrettynä. Hieman samaa genreä on toki myös Frostpunk mutta siinä on huomattavasti suurempi määrä huolehdittavia ja "apureita".

Olet keskiaikaisessa kaupungissa, sen linnoituksessa ja vihollisen joukot lyövät kaupungin puolustajat mutta eivät pääse linnoitukseen.

Aluksi siellä olet vain sinä, yksinäinen hanslankari joka kohtaa muita selviytyneitä, kerää ja siivoaa romua sekä rakentaa erinäisiä puolustus, selviytymis jne. tarvikkeita mitä sitten käyttää, jakaa apua tarvitseville sotilaille jotka vastustavat vielä vihollisen yritystä saada linnoitus haltuunsa.

Vihollisen hallussa olevaan ja siellä partioivaan kaupunkiin täytyy aina öisin käydä tekemässä ryöstö/etsintäretkiä tarvikkeiden perässä ja kyseessä on aika pitkälti mikromanagerointi peli missä ideana on pitää itsensä ja apurinsa terveinä, rakentaa selviämiseen tarvittavia perustarpeita ja ylläpitää linnoituksen sotilaiden moraalia, varusteita ja ruoka sekä vesivaroja. Myös omia ruoka ja vesivaroja täytyy keräillä.

Itse pidin ja voin suositella viikinki/keskiajasta pitäville mikromanageroinnin ystäville jotka pitävät hieman "synkemmästä" ja realistisemmasta pelaamisesta. Ei peli silti minusta "liian vaikea" ollut mutta jos ei tämän tyyppisiä ole koskaan pelannut kynnys voi silti olla korkea.

 

[Heseman]

Remnant - From the Ashes (PC, Xbox gamepass)

Kiinnostaako Souls-liket? Mietitkö Bloodbornea pelatessasi, että olisipa tällainen peli, jossa pääpaino on räiskintäaseissa? Gunfire Gamesilla ilmeisesti näin ajateltiin ja katso, syntyi Remnant. Tosin arkuista ulos hyppäävä lootti toi allekirjoittaneelle vahvasti mieleen myös Diablon. Ilmeisesti myös kartat on satunnaisgeneroituja ison D:n tyyliin, kun niin paljon samoja elementtejä niissä näkyi. Erikoisuutena soulsbornekiroihin verrattuna on se, että kokemusta tai tavaroita ei menetä kuollessa, ainoastaan riviviholliset syntyvät uusiksi. Bossit olivat enimmäkseen kohtuullisia, ainoastaan muutama oli Souls-tasoa vaikeudessaan. Hyvin ne oli kuitenkin tehty, kertaakaan ei tuntunut siltä, että bossissa on vikaa vaan että itse mokasin. Yhteen meni jopa vajaat 4h, ennen kuin sain sen liikkeet sisällistettyä. Eikä kyse ollut loppubossista, vaikka sekin kohtuullisesti työtä vaati. Ihan jees, muttei kuitenkaan maailmanmullistaja, varsinkin kun näitä Souls-likeja tehtaillaan kuin kryptovaluuttaa Kiinassa.

Arvatkaas mikä tässä oli parasta? Noin puolenvälin paikkeilla heräsi epäillys, oliko mulla tää peli Epicin katalogissa ilmaisena jaetuista poimittuna ja olihan se. Ei muuten mitään, mutta olisin voinut käyttää nämä 23h johonkin toiseen peliin gamepassissa. No, euron tämä kuukausi on passissa mulle maksanut, niin ei tässä isoa vahinkoa tapahtunut.

 

[itarumaa]

Vaikea tuo Remnant mielestäni oli, mutta hieno peli ja oli mukava pelata läpi. Varsinkin co-op moodissa oli enimmäkseen tosi mukava pelata, ps4 konsolilla.

 

[Heseman]

Vaikea tuo Remnant mielestäni oli, mutta hieno peli ja oli mukava pelata läpi. Varsinkin co-op moodissa oli enimmäkseen tosi mukava pelata, ps4 konsolilla.

Pelien vaikeus on aina hyvin subjektiivinen kokemus, varsinkin se, että missä kelläkin menee hyvän ja ärsyttävän vaikeuden raja. Itse olen jonkin sortin Soulsbornekiro-veteraani, niin kyllä tällaiset yleensä jollakin tasolla taittuvat. Lisäksi olin lukevinani jostakin, että coopissa tämä olisi paikoitellen hankalampi bosseissa.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin tässä yksi ihan mielenkiintoinen näkemys pelien vaikeudesta. Tyyppi pelailee paljon Souls-likeja, eli siltä osalta liippaa läheltä tätä aihetta.

 

[Bansheebot]

Arcomage, tämä Might & Magic 7-8 -pelien kapakoista löytyvä korttipeli, mikä on nyt pelattavissa erikseen selaimessa niin tietokonetta kuin ihmispelaajiakin vastaan. Tavoitteena on siis joko tuhota vihollisen torni tai rakentaa omasta tarpeeksi suuri. Linkki peliin: ArcoMage HD

Ainoa miinus, että tuo on hidastempoisempi alkuperäiseen verrattuna.

 

[Juhanator]

Horizon Zero Dawn läpi Pc:llä, kaikki saavutukset myös hankittu. Vetäisin toisen kerran läpi Ultra hardilla, taisi vaan jotain 10-12 tuntia viedä läpijuoksuna, jotta sain viimeisen merkin.
Todella paljon nautin pelistä, xbox-controllerin kanssa nautintoa sohvalta käsin, 65" tuumaiselta ruudulta. Viimeisimpien Tomb Raiderien jälkeen ajattelin että löytyisikö yhtä mukavaa padi-peliä ja olihan tämä sellainen. Toki Witcher 3:sen controllerista ohjaimella myös tykkäsin, mutta ensin mainitut kyllä mielestäni parempia sen suhteen. 122h vietin pelin parissa kaikkiaan. Pelasin Complete-Editionin läpi, kaikkine tehtävineen ja haasteineen mitä pelistä löytyy.

Plussat:
-Kaunis maailma, vaihtelevuutta oli sen verran että jaksoi tutkia juonen ulkopuoleltakin.
-Symppis päähenkilö. Aloyn seurassa oli miellyttävää seikkailla ja kässärissä oli sopivasti vivahdetta hahmolle kirjoitettuna, naljailusta empatiaan ja vihaankin saakka.
-Kasvoanimaatiot. Joskus oli pientä lagia, mutta monesti oli mahtava huomata joku pieni vivahde kasvoilla jotain nopeaa tunnetta varten, tällaista ei vielä muutama vuosi sitten (monessakaan) kasvoanimaatioissa ollut.
-Taistelu pirun hauskaa ja tarpeeksi monipuolista, oli suorastaan addiktoivaa irroitella suojia ja etsiä heikkoja kohtia vihuista.
-Kiinnostava juoni, Fallout New Vegasin käsikirjoittaja vastasi pääosin hommasta ja se näkyy laadussa. Välillä sivujuonissa oli yllättävänkin hauskan häiriintynyttä huumoria, mainiten vaikkapa sidequest jossa shamaani juo koneiden "verta" ja saa näkyjä ynm. Scifiä ja muinaishistoriaa, oiva sekoitus ja toimi hyvin.
- Ihan ok optimoitu, alussa steam-julkaisussa oli tietääkseni sanomista vähän, mutta nyt hyvässä kunnossa. Mitään fps:n tappajaa ei vastaan oikeastaan tullut.
-Ammusten ynm rakentelu vauhdissa, kuinka loistava idea onkaan tässä! Eli taistelua ei tarvitse laittaa tauolle vaan saa "hidastetussa" tilassa homman hoidettua ja flow säilyy.
- Hemmetin yksityiskohtaiset robottielukat, näki että aikaa on käytetty suunnitteluun. Katsoin dokkarin ja noissa roboteissa on järjetön määrä yksityiskohtia, ja tunteja käytetty niiden liikkumiseen ja suunnitteluun.
-Upea audiosuunnittelu. Muutaman tunnin jälkeen huomaat, että vaikka ympärilläsi olisi joukko hyökkääjiä, pystyt äänen avulla aistimaan mitä selän takana tapahtuu tai mitä on tapahtumassa. Kaikki toimii tarkasti ja aina oikeaan aikaan. Pitää näin audioharrastajana oikein ihailla kuinka hyvää työtä on tehty studiossa.
-Kaunis musiikki, hyvä ääninäyttely, mikään ei ärsyttänyt sen suhteen.
-Iso maailma. Kuulemma jopa paljon isompikin oli alunperin mutta leikkasivat pois mikä ihan oikea päätös. Grafiikkamoottori (Guerrilla myös tämän kehitti) on sama kuin Death Strangendissa, Kojiman studio piti siitä niin paljon että käytti sitä (saivat sen ilmaiseksi käyttöönsä!).
-Mielestäni tehtäviä oli riittävä määrä, en tukehtunut niihin tai ne eivät olleet liian yksitoikkoisia. Sivutehtävissäkin oli tarpeeksi vaihtelua, tästä saa varmaankin kiittää New Vegasin käsikirjoittajaa. Koko pää ja sivujuonien rakennetta oli selvästi mietitty eli kaikki pysyi hyvin konteksissaan.
-Etenkin bossitaistelujen tekoäly oli hyvää, taistelutyylejä löytyi niiltä ihan mukavasti.

Miinukset:
-Kiipeily oli omaan makuuni liiankin automaattista. Mutta toisaalta se piti liikkumisen ja etenemisen sulavana, joten moni pitänee tätä itseasiassa plussana. En siis vähennä arvosanaa tämän vuoksi, ihan makuasia kun loppujen lopuksi. Todennäköisesti pelikehittäjiltä oikea ratkaisu koska kiipeilyä on aika paljon.
-Ammuttavaa oli tarpeeksi, mutta ehkäpä muutama lisärotu ei olisi haitannut.
-Pöhköt ihmisrosvot, lähinnä täytteeltä tuntui.
- Joskus kamera hieman hankaloitti taistelua mutta sitä tapahtuu tämän tyylisessä oikeastaan väkisin kun se kieppuu ympärillä. Onneksi aika harvinaista ja pääsääntöisesti pysyi tiukasti näpeissä.
-Normaaleja eläinhahmoja aika vähän.
-Hard oli hieman liian helppo pelitila, vaikken mitään autoaimeja käytellyt (en muista oliko sellaista edes valittavissa). Toki siihen voi vaikuttaa se että päivitin kaikki ammustyypit, aseet ja ammuspussit niin alussa kuin voin eli olin valmistautunut aina hyvin taisteluihin.
-Joskus Aloy tuntui ehkä liiankin empaattiselta tapaamiaan, muutaman sekunnin tuntemiaan ihmisiä kohtaan. Toisaalta totuin siihen koska oli vastapainoakin ja ehkä tuo empaattisuus oli tasapainossa hahmon lapsuuden syrjinnän kanssa. Ja sivutehtäviin pitää antaa muukin motivaatio kuin saada "uusi härveli", jos miettii käsikirjoittamisen näkökulmaa ja monipuolisuutta.

Kaiken kaikkiaan mainio peli, lätkäistään 9/10! Witcher 3 on asteen ylempänä (juonellisesti mestariteos, 10 pisteen teos itselleni) kirjoissani mitä vuoden sisään pelannut, mutta kyllähän tämä maistui todella. Tämä oli vaan niin nautinto pelata sillä jokainen taistelu oli kuin balettia...tai sitten ansoilla suunnittelua, riippuen taktiikasta. Harvoin jaksan paneutua peliin näin paljon, 20v kun peliharrastusta takana ja hieman on jo "paatunut".
Jään innolla odottamaan tulevaa jatko-osaa. Seuraavaksi ennen sitä, Days Gone työn alle

 

[kelhanion]

Horizon Zero Dawn läpi Pc:llä, kaikki saavutukset myös hankittu. [- -] Kaiken kaikkiaan mainio peli, lätkäistään 9/10! Witcher 3 on asteen ylempänä (juonellisesti mestariteos, 10 pisteen teos itselleni) kirjoissani mitä vuoden sisään pelannut, mutta kyllähän tämä maistui todella.

Juuri sama urakka takana pleikkarilla, tosin ei täydellinen läpipeluu vaan pääjuoni + kaikki juonelliset sivutehtävät.

Yhdyn enimmäkseen edellisen kirjoittajan plussiin (ja siihen, että Witcher 3 on itselläkin pykälän edellä). Horizon Zero Dawn on mahtava peli, ja varsinkin pääjuonen scifi-mysteeri ja robottitaistelu-gameplay ovat aivan ensiluokkaista tavaraa. Siksi keskitynkin tässä alla enimmäkseen omiin pieniin miinuksiin ja muihin satunnaisiin ajatuksiin:

Suurin osa hahmoista vaikutti jotenkin oudon "lelumaisilta" ulkonäöltään, enkä puhu nyt uncanny valleysta ainoastaan vaan ihan niiden ulkoasun suunnittelusta. Hankala selittää, mutta Erend, aurinkokuningas jne. näyttivät jotenkin silotelluilta kaunissilmäisiltä nukeilta. Samoin norasoturit ja muut: harvan tyypin ulkoasusta, kasvoista, ryhdistä, ilmeistä tms. välittyi minkäänlainen "elämme kovassa maailmassa ja olen nähnyt asioita" -fiba. Likaa ei ollut missään. Samoin hahmot hymyilivät oudon paljon ja olivat muutenkin kuin aineissa (tai sitten yrittivät tehdä Aloyhin vaikutusta). Myös dialogi oli hieman hidastempoista ja yksinuottista - sama aineissa olemisen fiilis tuli välillä (esim. Teb oli tällainen hieman häiritsevä hahmo). Kaikki tämä yhdessä alkoi ärsyttää aika nopeasti, varsinkin kun dialogeissa lähinnä seisottiin paikoillaan, ei ollut edes elokuvamaisia kuvakulmia tai liikkumista hirveästi.

Sivutehtäviin olisin kaivannut enemmän maton alta vetämistä ja hankalia päätöksiä. Sama pätee myös pääjuoneen toki, eli Aloy ei hirveästi päässyt vaikuttamaan maailmaan (toki sai valita eri sävyisiä vastauksia aina välillä, mutta en usko että niillä oli hirveästi vaikutusta). Aloy on oikein hyvä hahmo, mutta tuntuu että häntä/pelaajaa ei ihan täysin päästy koettelemaan. Witcher 3 on vähän pilannut minua siinä mielessä, että odotan nykyään aina tällaisissa peleissä sitä, että pääsen tekemään vahingossa tai tahallaan tosi huonojakin päätöksiä ja painimaan henkisesti niiden seurausten kanssa.

Datapalleroiden määrä ja luonne: Vasta loppua kohden tuntui siltä, että niitä datamöykkyjä kannatti lukea, alussa niissä tuntui olevan paljon turhaa tavaraa. Mutta lopussakin oli fiilis, että kylläpä juonen kuljettaminen nojaa paljon näihin infodumppeihin (mene huoneeseen: lue/kuuntele seitsemän datamöykkyä, jatka seuraavaan huoneeseen). Joku tasapainottaminen näissä olisi ollut hyvä ja melkein tuli ikävä jotain muita halpoja kikkoja vaihtelun vuoksi: fokus olisi voinut vaikka näyttää ihmisten muistoja ihan videona hahmojen silmin tms., vaikka halpaa sekin olisi ollut. Toki juonta oli paljon ja se sijoittui menneisyyteen, mutta jotenkin tätä olisi voinut hioa.

Muutenkin peli oli jotenkin kaksijakoinen: Scifi-mysteeri oli äärettömän mielenkiintoinen, kymppi plus, mutta toisaalta oli todella vaikea tuntea mitään yhteyttä näihin moderneihin heimoihin, Carjoihin, Noriin jne. Tuo yllä mainitsemani hahmojen "nukkemaisuus", kaunista höyhentä ja siloposkea, sai kaiken sen tuntumaan naiivilta, silotellulta, irtonaiselta. Carjojen sotilaat esim. tuntuivat jostain Final Fantasy ysistä nostetuilta vahanukeilta tms. Eli lelumaailma, jonka taustalla oli älyttömän kova ja kiinnostava mysteeri. Tietysti voi olla tarkoituksellista tämä osittain, juuri että "niin pieneltä tuntuukin moderni kahakka maailmanhistorian rinnalla", mutta toisaalta olihan näille kirjoitettu veristä sotaa, murhaa ja sen sellaista, eli joku tässä yhtälössä mätti itseltäni.

Itse pelistä, niin, nautinto pelata: taistella, katsella, kuunnella, hengata. Taistelusta en löydä pahaa sanottavaa: itse harvoin otan täysin haltuun tällaisten pelien mekaniikkaa, nytkin jäivät ansat ja narut aika paljon hyödyntämättä, mutta voi veljet, miten hauskaa olikaan räimiä ukkoslintuja jouskalla ja pyöriä samalla paniikissa ympäri lumista vuorenhuippua. Se tunne, kun vihollinen heikentyy, osat lentelevät, ja pääset iskemään heikkoihin kohtiin - voi juku!

 

[Heseman]

Eräällä seuraamallani YouTube-kanavalla mainostettiin tätä kanavaa ja siellä olikin ihan mielenkiintoisia analyysejä, tässä esimerkkinä video juurikin Horizonista ja Aloysta. Kannattaa tsekata jos kiinnostaa, itse ainakin tykkään tällaisista pelianalyyseistä. (Ja ennen ragea kannattaa näissä aina katsoa ensin video loppuun, jos joku triggasi tuosta thumbnailista.)

 

[Eqilo]

Tuli käännettyä oma Steam-kirjasto ympäri ja ryhmiteltyä vuosien saatossa kertyneet pelit mielenkiintoisiin ja vähemmän mielenkiintoisiin. Tätä ennen annoin pikkusormen pirulle ja avasin profiilin julkiseksi hetkeksi, jotta sain annettua howlongtobeat.com sivustolle oikeudet nuuhkia pelikirjastoni ja tätä kautta vähän työkaluja tuohon sortteeraukseen. Toki myös kiinnosti paljonko tekemistä olisi koko kirjaston läpipeluussa noin pelaajien keskiarvoa noudattaen. Noh, vajaa 450 tuntia vain. Aivan liikaa bundeista tullutta romua kuitenkin kun lopputulos oli karkeasti tämä:

Laitetaan nyt topicciin paremmin sopivasti lyhyitä mietteitä niistä viimeaikoina pelatuista peleistäkin:

The Dwarves: Kompakti n. 10 tunnin isometrinen rymistely, jossa pelastetaan porukalla kääpiöiden kuningaskuntaa ja mittelöidään sivussa kuninkaan paikasta. Pelin olin saanut jostain bundlesta aikanaan, joten lyhyt läpipeluu ei haitannut. Jos tästä olisi esim. 30e pulittanut niin olo voisi olla vähän huijattu. Hyvää pelissä oli ääninäyttely, persoonalliset hahmot ja pienin varauksin tarina, vaikka aika kliseinen olikin. Huonoa puolestaan sitten pelattavuus - Kääpiöiden käskytys tuollaisena 'reaaliaikaisena' + napista pauselle -hommana oli melko perseestä kun sen yhdistää paskoihin kontrolleihin ja siihen että omat kaverit ottaa pataan sun kyvyistä myös. Hommaan vaikea saada hyvää rytmiä tai tempoa kun kokoajan pitää pistää homma seis ja alkaa tutkimaan että missä helvetissä ne muut ukot nyt menee ja mitä ne tekee, tai koittaa saada niitä helvettiin edestä, että voi mäjäyttää isomman pommin jollain hahmolla. Lisäksi kartalla liikkuminen oli vähän päälle liimatun oloista. Vaikeustaso meni melko nopeasti Hard > Med > Easy että saatoin keskittyä nauttimaan pelistä kontrollikiroilun sijaan. 3/5

Sam & Max S1: Näitä pelannut tällaisina pieninä annoksina nyt ykköskauden. Myöskin bundleista saatuna. 50-50 Hyvää huumoria ja kulunutta mantraa ('You crack me up, little buddy') ja pirullisia puzzleja. Otin useamman kerran ihan suosiolla läpipeluuohjeen käteen kun jäin jumiin. Teemaan sopiva soundtrack. Pelattavuus kaikkiaan vähän tahmea vaikka point-and-click tyylinen peli onkin. Tarinoissa pyörivät hahmot ovat isolta osalta persoonallisia ja hyvin tehtyjä. 3/5 tämäkin.

Fallout 4: Vaati allekirjoittaneella Faster Loading (tms) modin, muuten loadingscreeneissä alkoi kestää jo minuutteja. Tämä on itse asiassa ollut työn alla varmaan jo vuoden päivät, ja aikalailla tauolla 80 tunnin kieppeillä joulusta asti. Taisteluväsymys iski ja homma jäi, vaikka pelaaminen kivaa olikin. Pari viikkoa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja kolusin tämän loppuun, kelloon n. 120 tuntia ja 3/4 saavutuksista. Mitenhän tätä nyt osaisi arvioida? Basen rakentelua en jaksanut minimiä enempää, jotenkin ei tällä pelimoottorilla vain lähtenyt vaikka rakentelusta tykkään. Ammuskelu ym. ihan mukiinmenevää vaikka tunnotonta omalla tavallaan, aika lailla juuri mitä Bethesdan peliltä odottaa saattaa. Dialogivalinnat ärsyttivät alkuun (yes, yes but sarcastic, maybe, no) mutta niihin tottui sitten aikanaan, päähenkilön ääninäyttelystä boonusta. Lisäreissä ihan hyvin pelattavaa jos Season Passia miettii ostavansa, vaikka kyllä peruspelissäkin riittää maailmaa tutkittavaksi ihan reippaasti. Itselle Far Harbour > Nuka World > Muut. Bugeja jonkun verran toki, ja itsensä löysi työpöydältä aika usein kun koko paska kaatui, varsinkin jos peli oli pausella pidempään. 4/5 kuitenkin.

Kona: Vähän kuin typistetty versio The Long Dark pelistä. Tykkäsin tunnelmasta ja tarinasta, oikein kotoisa fiilis kun pääset pakkasesta takkatulen ääreen lämmittelemään. Peliteknisesti ihan ok, tarpeeksi sujuvaa hommaa vaikka mekaniikat aika ohuet ovatkin: Muista syödä ja juoda sen verran että pysyy mittarit tapissa ja kulje siihen suuntaan mihin vihjeet osoittavat. Jos sudet tulee vittuilemaan niin anna kirveestä ja vedä tupakka päälle. Melko paljon ees-taas ravaamista ajoneuvoilla tai jalan, mutta ei puuduttavaksi asti. Negatiivista sitten lataustauot ihme paikoissa (luulisi ettei niin raskas peli ole) Bundlesta tämäkin, positiivinen yllätys 4/5

Eets Munchies: Nojoo, tämä nyt oli aika turha puzzle-kliksuttelu ohuilla mekaniikoilla. Mielummin olisin nakutellut vaikka Angry Birdsiä. Bundlestä joten ei harmita. 1/5

 

[Juhanator]

Eräällä seuraamallani YouTube-kanavalla mainostettiin tätä kanavaa ja siellä olikin ihan mielenkiintoisia analyysejä, tässä esimerkkinä video juurikin Horizonista ja Aloysta. Kannattaa tsekata jos kiinnostaa, itse ainakin tykkään tällaisista pelianalyyseistä. (Ja ennen ragea kannattaa näissä aina katsoa ensin video loppuun, jos joku triggasi tuosta thumbnailista.)

Katselin videon ja ihan aiheellista kritiikkiähän siellä oli, siksi mainitsinkin että Witcher 3 on tarinallisesti minulla se korkeammalla oleva.

Tuo Aloyn höpöttely pelissä, minä taas tykkäsin siitä sillä se toi sellaista mukanaolon tuntua. Ehkä se on sitten makuasia, en kuitenkaan ärsyyntynyt 122h tunnin aikana siitä. Ei hän mielestäni NIIN paljon äänessä ole. Voihan se olla että ääninäyttelijän "herttainen" tyylikin auttoi asiassa, realistista tietenkään tämä ei ole mutta samaa on käytetty niin Fallouteissa kuin Witchereissäkin eli pelimaailmaa kommentoidaan vauhdissa. Hyväksyin Aloyn sellaisenaan persoonallisuutena kuin oli, vaikka on aivan totta ettei hän kehity suuntaan tai toiseen. Roolipelihän tämä ei ole, valinnoillakaan ei tainnut olla juuri vaikutusta paitsi

Spoileri

loppusodassa, kuinka monta tulee auttelemaan.

Tässä vain ollaan mukana ja katsotaan mitä tapahtuu. Loottihan voisi tosiaan olla talojen sisällä, se olisi realistisempaa. Ilmeisesti päättivät tehdä noin, koska moneenkaan rakennukseen ei pääse sisälle.

Ehkä juuri se pelattavuuden ja taisteluun, hauskuuden takia, peli saa paljon anteeksi. Minultakin. Jopa niin paljon että annoin 9/10. Pohdin videon jälkeen miksei siinä mainitut jutut ärsyttäneet, vaikka Witcher 3 tuoreessa muistissa. Ehkä pelin "satumaisuus" tai fantasia-tyyli peittää tai siloittelee pahimpia kulmia, jopa nii paljon että ihmisväestön "robottimaisuuden" katsoo läpi sormien herkemmin kuin monessa muussa lajityypissä. Questeista olin eri mieltä, ne oli valtaosin hauskoja, paljon surkeammin oli esimerkiksi moni Fallout 4 sivutehtävä toteutettu. Muttei tietenkään mihinkään Noituri 3:sen tasoon ylletty. Jatko-osahan on tulossa, en usko että ovat ihmeemmin viilanneet noita kritisoituja asioita. Koska valtaosalle peli toimii, hauskuutensa ansiosta sellaisenaan. Saas sitten nähdä minne Aloyn tarinaa viedään.

Videon lopussa summasi ihan hyvin...eli peli on sellainen "kevyttä kivaa viihdettä" työpäivän jälkeen, yrittämättä oikeastaan syvällisempiä juttuja harrastaa. Questit oli erittäin helppoja. Toki muutaman isompi taistelu oli haastavampi, mutta pääsosin pelihän on aikalailla kevyttä haasteeltaan. Ja ihan ok mielestäni noin, ostan seuraavankin kun puuceelle tulee.

 

[DädiFinn]

Ori and the Will of the Wisps on Steam

Tuli pelattua tämä vihdoin läpi. Lyhyesti sanottuna, jos pidit ykkösosasta eli Blind Forestista, niin todennäköisesti pidät tästäkin.

Tasohyppely on erinomaista, tarkkaa, sopivan haastavaa. Uusien kykyjen myötä uudet alueet avautuvat ja aiemmilta alueilta löytyy oikoreittejä ja uusia paikkoja.

Taistelu on simppeliä, mutta kuitenkin ihan hauskaa. Käytin vain muutamaa kykyä, kun muille ei ollut tarvetta.

Tarina ihan kiva.

Tunnelmallinen.

Musiikki ja grafiikat 5/5.

Pelin jaksoi ja kiinnosti pelata läpi asti. Aika harvinaista itsellä viime vuosina.

Arvosana 5/5. Tämä on myös Game Passissa tarjolla. En tiedä onko Blind Forest.

Spoilerissa pari kuvaa. Ei pitäisi spoilata tarinaa, parista eri paikasta vaan esimerkkejä.

Spoileri

 

[arcane]

Astroneer (PC)

Nelinpelinä pelattiin läpi.

Alussa ihan hauskaa rakentelua, mutta sitten muuttuu todella suoraviivaiseksi ilman mitään haastetta, mitään jännää löydettävää ja ilman mitään syytä rakentaa yli 60% kaikesta mitä rakennettavissa olisi. Olisi kaivannut enemmän tehtävää, löydettävää, jotain motivaatiota rakennella ajoneuvoja ym. Tulipahan pelattua, ja monessa mielessä peli oli minusta jotenkin sympaattinen ja mukava pomppia, mutta vaikka pelissä kului noin 25h, niin oikeasti kaikki nähtävä sisältö oli nähty jo muutamien tuntien jälkeen ja ehkä kahden pelisession jälkeen. Sen jälkeen vaan saman toistoa, kunnes lopputekstit näkyvissä.

 

[kelhanion]

Nyt menossa Titan Quest Anniversary Edition. Vanhan liiton arpg kertakaikkisen kauniissa maisemissa. Ihanan yksinkertainen mekaniikka, mielenkiintoista loottia (jota saa muutenkin kuin boss runeista) ja jotenkin todella hiottu kokonaisuus.

Itselläni ei riitä paneutuminen esim. Path of Exileen, olen yrittänyt. Tykkään simppelistä ja toimivasta menosta ja tämä osuu itselleni tosi hyvin. Hidastahan tämä toiminta on ja pelin ikä tuntuu, mutta aurinkoisissa maisemissa on kiva juoksennella ja lahdata mytologian mörrejä.

Peli on käsittääkseni mekaniikaltaan 1:1 myöhemmän Grim Dawnin kanssa. Hahmolle valitaan kaksi luokkaa, mistä muodostuu hybridiluokka. Sitten vain loottia niskaan ja baanalle!

 

[Jumi]

Hellpoint (PC)

Scifi souls-like. En ollut kuullut koko pelistä ennenkuin gog.com lähetti tänään sähköpostia että gogista löytyy ilmaiseksi vielä jonkin aikaa. Steamissä hinta on 30€ ja arvostelut positiivisia.

Takana on vasta reilu tunti ja eka bossi selätetty. Aivan aluksi silmään pisti kummalliselta tuntuva liikkuminen, ehkä se johtuu animaatioista jotka näyttävät vähän tönköiltä, koska liikkuminen on oikeasti terävää ja nopeaa. Taistelu on soulssia ja pelissä on erillinen hyppynappi joten silloin tällöin tulee pientä tasoloikkaa ja vertikaalisuutta pelkkään tasaisella juoksemiseen.

Peli on selvästi tehty pelaajille joille soulsit ovat tuttuja ja kuolemia tulee varsinkin alussa. Täytyy myöntää että kerkesin melkein turhautua tuon ensimmäisen tunnin aikana, mutta sitten aloin vain juosta vihujen ohi ja tutkin paikat jotta tajusin minne pitäisi edes mennä.

Kenttäsuunnittelu tuntuisi olevan hyvää oikoreitteineen ja mukana on myös mysteerijuoni joka alkoi vähän kiinnostamaan ekan bossin jälkeen. Asetuksia pitää koittaa vielä vähän säätää koska jotkut nurkat ovat pilkko pimeitä ja muuten valot loistavat kirkkaasti.

Hyvältä tuntuu. Taidan pelata tämän loppuun asti ja harvinaisesti pääsee pelaamaan täysin sokkona.

 

[Refloni]

Thronebreaker: The Witcher Tales

CD Projektin viimeinen peli, jota en ollut vielä pelannut, kertoo Pohjolan ja Nilfgaardin edellisestä sodasta ja Rivian kuningatar Meven roolista siinä. Muistin Meven Noituri-kirjoista, joissa tämä löi Geraltin ritariksi, mutta pääsarjan peleissä hahmoa ei ole taidettu näyttää. Luonnollisesti tarina, hahmot ja dialogi ovat erinomaisia. Ääninäyttely on niin hyvää, että tapojeni vastaisesti kuuntelin melkein kaikki jutut loppuun enkä klikannut seuraavaa heti kun sain tekstin luettua.

Taisteleminen tapahtuu Gwenttiä pelaamalla. Witcher 3:n minipeliä on kehitetty kunnolla eikä sillä ole alkuperäisen kanssa enää yhteistä kuin ihan perusjutut. Lähes kaikilla korteilla on erikoiskykyjä ja niitä on paljon. Kokeilin moninpeligwenttiä aikanaan, mutta luovutin nopeasti kun peli meni täysin yli hilseen ja sain turpaani jo tutoriaaliboteilta. Thronebreaker tutustuttaa peliin huomattavasti hellemmin ja antaa porkkanaksi tasokkaan tarinan.

Muu pelaaminen on kartalla vaeltelua lootin perässä ja visual novelia. Kummassakin pääsee tekemään niitä kuuluisia moraalisesti harmaita valintoja. Valinnat vaikuttavat tarinan ja resurssipalkintojen lisäksi joukkojen moraaliin, josta saa taisteluihin plussaa tai miinusta. Oma armeija on verenhimoista porukkaa, joka ei katso hyvällä vihollisten jättämistä henkiin tai muuta pehmoilua. Pahaan kuuluu vastata pahalla ja hyvistelemällä tekee usein oman elämänsä hankalammaksi. Toisaalta rautaisesta nyrkistäkään eivät monet pidä. Reissun varrelta poimitaan mukaan monta mielenkiintoista taistelutoveria, jotka saattavat lähteä kalppimaan jos johtamistyyli ei miellytä.

Peli pistää korkeimmalla vaikeustasolla aika paljon hanttiin. Pieni osa taisteluista tuntuu täysin mahdottomalta voittaa, koska vastustajalla nyt vaan on liian paljon parempi korttipakka. Jotkin taas ratkeavat vasta monen yrityksen ja pakan perusteellisen säätämisen jälkeen, ja silloinkin vaaditaan hyvä korttituuri. Kerran luulin softlockanneeni itseni, koska onnistuin jumittumaan kartalla kahden mahdottoman taistelun väliin ja moraali oli punaisella. Onneksi toinen matseista olikin vapaaehtoinen ja sen sai ohittaa dialogissa - jos päästi haltianpaskiaiset karkuun. Kaverit eivät tästä tykänneet, mikä olikin täysin ymmärrettävää. Aloin itsekin tosissani vihata haltioita pelin aikana. Kova vaikeustaso sopii peliin kuitenkin hyvin, sehän kertoo epätoivoisesta sotaretkestä täysin ylivoimaista vastustajaa vastaan.

Huonoja puolia? Suurin osa kartalta löydettävistä erikoisaarteista on täysin turhaa tilpehööriä moninpeliin, profiilikuvan kehyksiä ja vastaavaa. Jedi: Fallen Orderin ponchotkin oli hauskempaa löydettävää. Lisäksi pelin markkinoinnissa Geralt on aika paljon esillä, mutta hänen ja Meven tapaaminen on kirjoille uskollinen eli erittäin lyhyt. Noitureita on The Witcher Tales -nimisessä pelissä muutenkin hyvin vähän. Hirviöitä vastaan tapellaan usein, mutta se tehdään perinteisen armeijan voimin.

Ai niin, peli on paljon pitempi kuin luulin. Kuvittelin että kyseessä olisi joku muutaman tunnin promoräpellys, jonka tarkoitus on kalastaa moninpeliin lisää valaita. Mitä vielä. 40 tunnin eeppinen kampanja, joka seisoo tukevasti omilla jaloillaan.

Frozen Synapse

Vuoropohjainen taktiikkapeli, jossa sotilaille annetaan käskyt viiden sekunnin sykäyksissä (mene tuonne, tähtää oviaukkoa 0,8 sekuntia ja ryömi tähän suojaan) ja vastustaja tekee saman. Sitten kello käynnistetään ja seuraavan viiden sekunnin aikana saa ihastella suunnitelman näyttävää sortumista. Siirry kohtaan yksi, jos kummassakin tiimissä on vielä joku hengissä. Moninpeli vaikuttaa kuolleelta (en saanut edes käyttäjätunnusta tehtyä), mutta olisin muutenkin keskittynyt soolokampanjaan.

Tarina on jotain tekoälyjen kloonisotaan keskittyvää kyberpunk-häsellystä. Se on pitkälti irrallaan varsinaisista taisteluista eikä ääninäyttelyä ole, joten se ei jätä muistiin oikein mitään jälkeä. Lähinnä lopussa juonenkäänteineen on jotain ideaa.

Suurin syy pelata on uskomattoman hyvä soundtrack. Ostin tämän aikoinaan fyysisestä pelikaupasta jo jotain kahdeksan vuotta sitten, mutta gameplay ei silloin uponnut. Musiikit latasin kuitenkin laitteille ja olen kuunnellut niitä säännöllisesti koko tämän ajan. Todella hienot jumputukset ovat oivaa taustamusaa esimerkiksi lenkille tai ajattelutyöhön, kuten koodaamiseen.

Red-lisäkampanja oli hirveä pettymys. Se kestää vain pari tuntia, tarinassa ei ole mitään pointtia, uusi mellakkakilpi-ukkeli on umpiturha ja tekoälylle on tehty lobotomia. On vaikea käsittää, miten viimeinen on mahdollista, mutta lisärin botti ei enää osaa pelata. Suurimman osan tehtävistä saa läpi kun räiskii vähän sinnepäin, kun pääkampanjassa sai hinkata (onneksi lyhyitä) matseja montakin kertaa uudestaan. Kaikista pahinta on kuitenkin bugi, joka pysyvästi estää lisärin musiikin kuulumisen! Taisteluissa joutuu kuuntelemaan joko Synapsen normimusaa tai silkkaa hiljaisuutta! Redin ihana soundtrack, jota olin tykittänyt tuubista jo pitkään, ylittää reilusti vielä pääpelinkin. Jonkun sietäisi saada potkut tämän takia.

 

[arcane]

Frozen Synapse

Pääsyy pelata Frozen Synapsea oli moninpeli. En tiedä, miten se on elossa enää nykyään, varsinkin kun jatko-osakin on saatavilla.

Frozen Synapsessa paistaa jotenkin kaikin puolin läpi viimeistelemättömyys ja tasapainon puute. Lisärin kilpityypit eivät tosiaan tuoneet pelin oikeastaan mitään. Alkuperäisessä katraassakin sinkomiehissä oli ongelma, ettei niillä voinut osua kuin seiniin. Pelkät sinkomiehet eivät siis voineet voittaa peliä mitenkään, ellei vastustaja tahallaan jäänyt senien viereen. Ärsyttävin oli hahmojen stäkkäys päällekäin, koska toisella puolella pelaajan oli käytännössä mahdotonta yrittää erotella hahmoja toisistaan, jotta voisi ampua sieltä sen oikean. Kaikkia muitakin jännyyksiä tuossa oli, kuten kyykky-nousu-kyykky hyppiminen jonkun laatikon takana ajoittaen vaihdot sillä tavalla, että vastustajan hahmo jää jumiin katsomaan tätä kuikuilevaa sotilasta.

En tiedä korjattiinko noita jatko-osaan ikinä, kun jäi se ostamatta. Ainakin siinä sai pistettyä pienempiä focus-alueita, johon tulevat viholliset omat sotilaat murhasivat esports-pelaajan reaktionopeudella, jollon ei hirveästi kikkailu auttanut.

Frozen Synapsen jälkeen on vaan tullut suuri hinku kokea joskus Laser Squad Nemesis, mutta ilmeisesti sen toimivuus nykykoneilla on kehnoa ja toimisi lähinnä hot seat -pelimuodossa. Ainakaan en löytänyt enempää tietoa, saisiko tuota jotenkin vielä pelattua netin yli jonkun kaverin kanssa.

 

[Refloni]

Pääsyy pelata Frozen Synapsea oli moninpeli. En tiedä, miten se on elossa enää nykyään, varsinkin kun jatko-osakin on saatavilla.

Silloin vuosia sitten muistan pelanneeni pari nettimatsia huonolla menestyksellä. Ostin nyt kakkososan samassa paketissa ja tarkoitus olisi kokeilla siinä myös moninpeliä. FS2 on vain pari vuotta vanha, joten ehkä se ei ole vielä jäänyt ylitaitavien veteraanien leikkikentäksi.