Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Liittynyt
28.10.2016
Viestejä
5 604
Ite taas tuossa Plague Tale kelkassa että loppua kohten oli yhä surkeampi ja turhauttavampi peli. Varsinkin se lopputaistelu oli jo semmosta väkisinvääntöä, että toivo vaan että asiat onnistuu että voi sulkea pelin. Requiem ei oikeastaan kiinnosta yhtään vaikka olin todella kiinnostunut tosta ensimmäisestä alunperin.
 

Rockbear

Make ATK Great Again
Liittynyt
16.05.2017
Viestejä
282
Sonic Origins PLUS (PS5)

+ Tulee mieleen vuosi 1995 ja Sega
+ Kaikki hahmot oli edustettuna
+ Peliympäristöjä oli paljon
+ Mahdollisuus kaksin peliin

- Huono Grafiikka vuodelta 1995, PS5 pystyisi pyörittämään parempaakin grafiikkamoottoria
- Uudelle PS5 ohjaimelle ei ollut ollenkaan effect ominaisuuksia käytössä

Itse tykkäsin pelata. Muistuu mieleen 1995 Segan pelit, jota tuli pelattua pienestä kuvaputki telkkarista
 
Liittynyt
05.03.2024
Viestejä
306
Sherlock Holmes: Crimes and Punishments
+ Kivan näköinen
+ Uskollinen alkuperäisille hahmoille
+ Pari hienoa ajatusta, saa tuntemaan itsensä Sherlock Holmesiksi
- Vähän liian helppo
- Dialogi oli toisinaan äänitetty hutiloiden

Tämä on sellaista leppoisaa sohva kliksuttelua. Pelaa läpi noin kuudessa illassa.
 
Liittynyt
01.02.2023
Viestejä
11
Supermarket Simulator (early access), Steam, 12,99€.

Olen katsonut viimepäivinä tämän pelaamista YouTubessa ja Twitchissä niin paljon, että olisi luullut tulevan mielenkiinto tukahdutettua.
Mutta eilen, lauantaina, innostuin ostamaan itsellekkin ja samantien pelasin noin 6 tuntia. Vielä piisaa intoa ja pelissä pelaamista, täytyy jatkaa kunhan kerkeän.
On mielenkiintoista suht yksinkirtaista hiiren naksuttelua, mutta jotenkin niin koukuttavaa.
Grafiikoiltaan toisaalta vähän kökköä, mutta ihan riittävä tämänkaltaiseen peliin. Värimaailmaltaan grafiikat ovat mukavan piristäviä, eikä mitään Gas Station Simulatorin kaltaista ankeutta.
Vaikka onkin early access, niin yhtään bugia ei ole tullut vastaan.
Kaikenlaisia päivityksiä on peliin lupailta, mutta tälläisenäänkin on ollut itselleni sijoitetun rahan väärti.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
239
Far Cry 5 (pc)

Omat far cryt alkoi tästä ja siten pitänyt ehkä jopa sarjan parhaana pelinä, niin ajattelin ottaa sellaisen retrospektiivisen erän, että oliko se oikeasti niin hyvä kun tuntui. Täytyy kyllä myöntää, että ei. On hyviäkin puolia, kuten perksysteemi ja musiikki on täyttä rautaa ja ehkä paras soundtracki koskaan. Kun radiosta alkaa soida Bachman-Turner Overdrive, niin kyllä siinä melkein tippa lirahtaa housuun. Mutta muuten tuntuu vaan vähän valjulta, tiet ja maisemat ihmeen autioita ja tehtävät ovat tyhmiä ja yksinkertaisia ja toistavat itseään. Ja tarinankerronta pakkokaappauksilla on vaan takapuolesta. Voi kun tämän ja kuutosen olisi saanut risteytettyä ottaen molemmista parhaat puolet.

Edit mikä unohtui. Niin ihmeen buginen nykyisellä kokoonpanolla 13500 ja 3060ti. Aikaisemmalla koneella ei ollut vastaavaa, että esim lähes joka kerta kun hyppää matalata kielekkeeltä ja ottaa laskuvarjolla vastaan, niin mennään pohjan läpi.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
21.10.2016
Viestejä
824
Metro Exodus Enhanced Edition + DLC:t (PC)

Lisää RTX-pelejä läpäisty. Pelin 2 aiempaa osaa tuli läpäistyä kesä-heinäkuussa 2021 ja pidin niistä paljon. Poikkeusta kaavaan ei tee sarjan viimeisinkään osa. Todella tunnelmallinen ja kaunis peli ydinkatastrofin jälkeisessä Venäjässä. Edellisosiin poiketen pelin kartat on pieniä avoimia maailmoja putkijuoksun sijaan. Tulee vähän sellainen fiilis, että tämä on tämmönen tarinavetoisempi STALKER. Eikä ihme, kun taitaa tekijäporukka olla vanhoja STALKER-devaajia.

Maailma on säteenseurannan kanssa mielettömän kaunis ja peli toimii hyvin. Samaan aikaan tarkemmin tutkailtuna tekstuurit ovat yllättävänkin nuhjuiset. Tarina on hauska, mutta vähän harmittaa päähahmon puhumattomuus. Maailmaa on kiva tutkia eikä se tunnu liian isolta. Parhaimmillaan Metron maailma toimii mielestäni talvimaisemissa. Aavikko- ja metsälevelit ovat huomattavasti normaalimpia ja tavallaan se Metron magia vähän katoaa. Myös craftaus ja aseiden modailu on toteutettu kevyen hallittavasti. Pelissä on myös piilotettu moraalimittari, eli hyvä tyyppi saa paremman lopun.

Peliä on tosi kiva pelata maailmaa samalla tutkien. Peruspeli on myös sopivan mittainen, vaikkakin sivuhahmot pölisevät ehkä vähän turhankin paljon. Hiippailusta palkitaan ja ensimmäisen parin tunnin jälkeen ainakaan normaalilla vaikeustasolla ei ollut pulaa resursseista.

DLC:t olivat erinomaiset. Ensimmäinen on lyhyt ja kivasti tehty aikajanajumppa, joka taustoittaa erästä pääpelin lopussa missattua juonikuviota. Toisen maailma on ehkä koko pelin paras, vaikkakaan sitä ei hyödynnetä ehkä ihan niin hyvin kuin olisin toivonut, sillä veneilyä on turhan paljon ja jotkut osat ovat aika suoraviivaisia. Miinusta myös aivan turhista pomotaisteluista. Pakko myöntää, että lopussa alkoi vähän ähkykin painamaan. Pelikellossa 24 tuntia, joka on tämmöselle aika intensiiviselle kokemukselle aika paljon.

Tunnelmaltaan ihan yksi kaikkien aikojen peleistä, joka herättää vaan lisää nälkää syksyn STALKER 2:ta ajatellen. Saa nähdä, palataanko joskus vielä Metronkin maailmaan. 5/5, tosi jees.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
12.09.2019
Viestejä
125
Zelda Tears of the Kingdom pelattu läpi lasten kanssa. Huikea peli ja varmaankin paras peli mitä olen koskaan pelannut. Eipä tule oikeastaan mitään negatiivista mieleen.
 
Liittynyt
30.03.2017
Viestejä
1 096
Gacha eli japanilainen lootbox on yksi vihamielisimmistä mikromaksumekaniikoista. Loottilootista putoilee pelissä käytettäviä hahmoja (yleensä söpöjä animetyttöjä), jotka kannustavat availemaan lisää laatikoita emotionaalisen manipuloinnin ja ihan vaan paljaan pinnan avulla. Mahdollisuudet hyvään voittoon ovat joitakin prosentteja ja mikromaksut yhtä riistohintaisia kuin mobiilipeleissä aina. Pelit ovat ilmaisia, mutta yrittävät viedä käyttäjän rahat viekkaudella ja vääryydellä.

Weebukaverini kuitenkin jankuttivat, että näistä peleistä löytyy ihan oikeaa sisältöä, hyviä tarinoita ja kiinnostavia pelimekaniikkoja. Otin siis projektiksi kokeilla muutamaa kehutuinta gachaa eri maista - Fate on japanilainen, Nikke korealainen ja Star Rail kiinalainen. Kokeilu on nyt jatkunut reilun vuoden ja jokaiseen kolmeen peliin on upotettu satoja tunteja. Rahaa en laittanut yhteenkään.

Fate: Grand Order

Aikapoliisien päämajassa räjähtää. Jonkin sortin aikaterroristit ovat sabotoineet historiaa muuttamalla sen kulkua kriittisissä kohdissa, ja poliisien päämajan pommittaminen viimeistelee juonen. Pelaaja ja pari muuta eloonjäänyttä koettavat siivota sotkun. He matkustavat ajassa taaksepäin historian käännekohtiin ja tapaavat merkkimiehiä, jotka ovat monissa tapauksissa muuttuneet tytöiksi. Kullakin aikakaudella edessä on kaoottinen seikkailu, jossa tapellaan vastapuolen velhoja ja hirviöitä vastaan. Luulitko tätä scifiksi?

Pelaaminen on simppeliä toimintakorttien lätkimistä - jos joku on pelannut Steamworld Questia, perusidea on sama. Kortteja voi kombottaa ja erikoistaidoilla tehdä temppuja. Homma ei räjäytä tajuntaa, mutta toimii ihan tarpeeksi hyvin.

Tarinassa ei ole kehumista. Taikuuden kyllästämä aikamatkailu ja sadat hahmot (pitäähän sitä gachaa myydä) tekevät kokonaisuudesta todella sekavan ja kaoottisen. Juoni ja hahmot ovat animemittapuullakin ala-arvoisia. Pelaajalle tarjotaan välillä “valintoja”, jotka eivät usein vaikuta edes seuraavaan repliikkiin. Vaihtoehdot A ja B johtavat lopputulokseen A.

Kyllä, Telltalekin teki tätä. Ei, se ei tee siitä oikeutettua.

Peliä ei kiinnosta vähääkään, mitä dialogissa valitsit. Miksi minun pitäisi kiinnostua sen tarinasta?

Päätarina on pelkästään huono, mutta kausitapahtumien (joulu, pääsiäinen jne.) juonikuviot tuhoavat aivosoluja. Jos pelaatte niitä, skipatkaa välinäytökset oman mielenterveytenne vuoksi.

Kampanjassa nousee lopulta grindimuuri vastaan. Viides tai kuudes trippi historiaan lyö vastaan todella epäreilun bossen, joka on monta kertaluokkaa siihenastisia vihollisia kovempi. Vaikeuspiikistä ei pääse yli millään muulla kuin pitkällä, tuskallisella grindaamisella. Se on hyvä paikka lopettaa peli. FGO:n tarina päättyy siihen että Gawain tappaa koko seurueen ja maailma on tuhoon tuomittu.

En suosittele peliä. Sen parhaatkin osa-alueet eli taistelu ja musiikki ovat keskinkertaisia. Fate: Grand Orderissa ei yksinkertaisesti ole mitään, minkä vuoksi sitä kannattaisi pelata.

Nikke: Goddess of Victory

Avaruudesta tai mistä lie tulleet robottivalloittajat, Rapturet, ovat tuhonneet lähes koko ihmiskunnan ja hallitsevat raunioitunutta Maapalloa. Ihmisten viimeinen turvapaikka, maanalainen kaupunki Arkki, kehittää ensimmäisen konehirviöitä vastaan toimivan puolustuskeinon. Kyberneettiset Nikke-sotilaat pystyvät mekaanisine ruumiineen käsittelemään tarpeeksi järeitä aseita, jotta taistelu Raptureita vastaan on mahdollista. Näillä eväillä lähdetään sitten valloittamaan maanpintaa takaisin.

Ensimmäisenä Nikessä pistää silmään sen seksuaalisuus. Kaikki niket ovat naisia ja perusteellisesti animoituja. Pelkässä hengitysanimaatiossa molemmat tissit heiluvat erikseen uhmaten fysiikan ja hyvän maun lakeja. Suurin osa waifuboteista lähtee tetsaamaan todellisessa härövarustuksessa.
Loleista ette halua tietää mitään.

Punahilkka on vahvin ja asiallisimmin pukeutunut soturini.
Mistään pornopelistä ei ole kuitenkaan kyse. Niken ikäraja on 12+ kuten muillakin näistä peleistä. On vaikuttavaa - ja todella koomista - miten paljon peli ottaa ikärajastaan irti ja kokeilee sen rajoja. Normipelaajan odotukset putoavat tässä vaiheessa pohjamutiin…

…ja sitten ne ylittyvät reilusti. Niken tarina onkin hyvä, kunhan hahmojen ulkoasusta pääsee yli. Pelin dystooppisella tulevaisuudella on tarjota yllättävän riipaisevia ja pysäyttäviä hetkiä, jotka vetävät vertoja “oikeille” tarinapeleille. Päätarina on kiinnostava, raadollinen scifiseikkailu. Kausitapahtumien ja sivutehtävien taso heittelee laidasta laitaan, välillä tiedossa on animeperseilyä ja välillä erittäin laadukasta tarinaa, joka ylittää pääjuonenkin tason. Dialogivalinnat vaikuttavat sentään vähän keskusteluiden kulkuun, mutta pelaajaa railroadataan tekemään ilmiselvän typeriä asioita.

Pelillisesti Nikke on suojaräiskintää. Ryhmän jäsenet kökkivät poteroissaan, ampuvat ja heittelevät erikoistaitoja. Sihtaamisen ja taitojen käytön voi joko tehdä itse tai laittaa automaatille, jolloin peli pelaa itseään. Bottaaminen kuulostaa typerältä, mutta peli toistaa itseään ja siinä on paljon grindaamista. Jokaista rähinää ei todellakaan jaksa sotia itse. Manuaaliohjauksen voi säästää hankalampiin tappeluihin.

Lopulta Nikkekin vaikeutuu niin että se vaatii kohtuuttoman määrän grindaamista. Eteen ei nouse oikeastaan seinää, vaan jyrkkä ylämäki. Seuraavan taistelun pääsee nippanappa läpi, sitten pitää grindata vähän, sitten rahkeet taas riittävät juuri ja juuri seuraavan askeleen ottamiseen. Sitten pelaaja kyllästyy.

Nikkeä voi jo varovasti suositella, sen parhaat tarinat ovat oikeasti kokemisen arvoisia. Sillä varauksella että tätä ei kehtaa pelata samassa huoneessa muiden ihmisten kanssa.

Honkai: Star Rail

Pelaaja herää futuristisella avaruusasemalla vailla muistikuvia. Asema on sekasorron vallassa, koska sinne hyökkää jonkinlainen avaruusolioiden armeija. Pölyn laskeuduttua vastaan tulee ryhmä ihmisiä, jotka matkustavat avaruusjunalla kuolleen jumalan jalanjäljissä. Pelaajalla ei ole muutakaan paikkaa jonne mennä, joten hän hyppää pyhiinvaeltajien matkaan. Reissua hankaloittavat sivilisaatioita tuhoavat Stellaron-artefaktit, jotka tuntuvat kylvävän kaaosta jokaisella planeetalla jolle juna sattuu pysähtymään. Yksi tällainen tuhoväline on pelaajan mahassa.

Seikkailulla ei ole päämäärää. Tavoitteena on vain tutkia avaruutta ja tutustua erilaisiin sivilisaatioihin ja kulttuureihin. Junan väki kutsuu itseään “tienraivaajiksi”, mutta käytännössä kyse on turistimatkasta. Loputon junareissu on selvä tekosyy tehdä peliin aina vain lisää kontsaa ja esitellä tekijöiden luomaa universumia, joka on kieltämättä upea. FGO:n tapaan Star Rail on olevinaan scifiä mutta osoittautuu käytännössä fantasiaksi. Hyvän maailmanrakennuksen ansiosta se ei kuitenkaan haittaa. Teknologia on vain niin kehittynyttä, ettei sitä enää erota taikuudesta.

Tarina lienee samaa tasoa kuin Nikessä, mutta niitä on vaikea vertailla, koska pelien tyylit eivät voisi olla kauempana toisistaan. Star Railin universumi on optimistinen utopia täynnä seikkailuja, ja koomisia hetkiä on paljon enemmän kuin traagisia. Dialogivalintaa on kymmenen kertaa enemmän kuin edellisissä peleissä yhteensä, ja peli jopa kunnioittaa tehtyjä valintoja! Tämähän on roolipeli! Star Rail, missä sinä olit kaiken sen ajan kun kidutin itseäni FGO:lla?

Pelaaminen on puoliavoimen maailman tutkimista, pulmanratkontaa ja JRPG-taistelua. Minä vihaan JRPG-taistelua. Olen jättänyt monta hyvääkin peliä kesken, esim. Persona 4:n, koska en voi sietää loputonta rivissä pönöttämistä ja valikoiden pläräämistä.

Star Rail on ainoa koskaan pelaamani peli, joka on onnistunut tekemään JRPG-taistelusta hauskaa.

Nimi sensuroitu spoilerin vuoksi.

Ystävyyden voima kukistaa sinut!

Taistelun aikana ei tarvitse avata yhden yhtä valikkoa. Hahmoilla on vain kolme temppua joista valita ja niille pikanäppäimet. Tärkeimmät päätökset (oikeat soturit, mahdolliset esineet) tehdään ennen taistelun alkua. Tämä kaikki tekee tappelusta todella nopeatempoista ja sulavaa. Tylsää tulee vain jos vastapuolen hiparipalkki on kilometrien pituinen - sitäkin kyllä tapahtuu, mutta harvemmin.

Star Railissa on valtava määrä sivukontenttia ja ylimääräistä puuhaa. Pelkästään eri pulmatyyppejä on kymmeniä ja isommat minipelit esittelevät kokonaisia pelimekaniikkoja, joilla ei välttämättä ole taistelun kanssa mitään tekemistä. Suurin osa niistä on laatuviihdettä.

Pelkäsin grindimuuria, mutta sitä ei ollut. Pääsin tällä kertaa koko tarinan läpi - tai “läpi”, koska viimeisen tehtävän jälkeen ruudulle lävähti “jatkuu ensi päivityksessä” -ilmoitus. Ei tämä tarina tule koskaan loppumaan, mutta olen mielelläni mukana niin kauan kuin kyyti kestää. Grindiä riittää kyllä sitä kaipaaville ja hahmojen kehittäminen käy lopulta todella hitaaksi ja kalliiksi, mutta tappiin nostetut hahmot on pakollisia vain valinnaisissa lisähaasteissa. Kaikki tarinatehtävät saa läpi grindaamatta.

Star Rail on aidosti hyvä peli, eikä pelkästään verrattuna muihin gachoihin. Myrkylliset mikromaksut jäävät pelin isoimmaksi varjopuoleksi, mutta niitäkään ei ole tuunattu optimaalisen ahneiksi, ja ilmaisessa pelissä pieni ruinaus on ymmärrettävää. Aion jatkaa Star Railin pelaamista ainakin niin kauan kuin se on maksamatta hauskaa.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
1 167
Gacha eli japanilainen lootbox on yksi vihamielisimmistä mikromaksumekaniikoista. Loottilootista putoilee pelissä käytettäviä hahmoja (yleensä söpöjä animetyttöjä), jotka kannustavat availemaan lisää laatikoita emotionaalisen manipuloinnin ja ihan vaan paljaan pinnan avulla. Mahdollisuudet hyvään voittoon ovat joitakin prosentteja ja mikromaksut yhtä riistohintaisia kuin mobiilipeleissä aina. Pelit ovat ilmaisia, mutta yrittävät viedä käyttäjän rahat viekkaudella ja vääryydellä.

Weebukaverini kuitenkin jankuttivat, että näistä peleistä löytyy ihan oikeaa sisältöä, hyviä tarinoita ja kiinnostavia pelimekaniikkoja. Otin siis projektiksi kokeilla muutamaa kehutuinta gachaa eri maista - Fate on japanilainen, Nikke korealainen ja Star Rail kiinalainen. Kokeilu on nyt jatkunut reilun vuoden ja jokaiseen kolmeen peliin on upotettu satoja tunteja. Rahaa en laittanut yhteenkään.

Fate: Grand Order

Aikapoliisien päämajassa räjähtää. Jonkin sortin aikaterroristit ovat sabotoineet historiaa muuttamalla sen kulkua kriittisissä kohdissa, ja poliisien päämajan pommittaminen viimeistelee juonen. Pelaaja ja pari muuta eloonjäänyttä koettavat siivota sotkun. He matkustavat ajassa taaksepäin historian käännekohtiin ja tapaavat merkkimiehiä, jotka ovat monissa tapauksissa muuttuneet tytöiksi. Kullakin aikakaudella edessä on kaoottinen seikkailu, jossa tapellaan vastapuolen velhoja ja hirviöitä vastaan. Luulitko tätä scifiksi?

Pelaaminen on simppeliä toimintakorttien lätkimistä - jos joku on pelannut Steamworld Questia, perusidea on sama. Kortteja voi kombottaa ja erikoistaidoilla tehdä temppuja. Homma ei räjäytä tajuntaa, mutta toimii ihan tarpeeksi hyvin.

Tarinassa ei ole kehumista. Taikuuden kyllästämä aikamatkailu ja sadat hahmot (pitäähän sitä gachaa myydä) tekevät kokonaisuudesta todella sekavan ja kaoottisen. Juoni ja hahmot ovat animemittapuullakin ala-arvoisia. Pelaajalle tarjotaan välillä “valintoja”, jotka eivät usein vaikuta edes seuraavaan repliikkiin. Vaihtoehdot A ja B johtavat lopputulokseen A.


Peliä ei kiinnosta vähääkään, mitä dialogissa valitsit. Miksi minun pitäisi kiinnostua sen tarinasta?

Päätarina on pelkästään huono, mutta kausitapahtumien (joulu, pääsiäinen jne.) juonikuviot tuhoavat aivosoluja. Jos pelaatte niitä, skipatkaa välinäytökset oman mielenterveytenne vuoksi.

Kampanjassa nousee lopulta grindimuuri vastaan. Viides tai kuudes trippi historiaan lyö vastaan todella epäreilun bossen, joka on monta kertaluokkaa siihenastisia vihollisia kovempi. Vaikeuspiikistä ei pääse yli millään muulla kuin pitkällä, tuskallisella grindaamisella. Se on hyvä paikka lopettaa peli. FGO:n tarina päättyy siihen että Gawain tappaa koko seurueen ja maailma on tuhoon tuomittu.

En suosittele peliä. Sen parhaatkin osa-alueet eli taistelu ja musiikki ovat keskinkertaisia. Fate: Grand Orderissa ei yksinkertaisesti ole mitään, minkä vuoksi sitä kannattaisi pelata.

Nikke: Goddess of Victory

Avaruudesta tai mistä lie tulleet robottivalloittajat, Rapturet, ovat tuhonneet lähes koko ihmiskunnan ja hallitsevat raunioitunutta Maapalloa. Ihmisten viimeinen turvapaikka, maanalainen kaupunki Arkki, kehittää ensimmäisen konehirviöitä vastaan toimivan puolustuskeinon. Kyberneettiset Nikke-sotilaat pystyvät mekaanisine ruumiineen käsittelemään tarpeeksi järeitä aseita, jotta taistelu Raptureita vastaan on mahdollista. Näillä eväillä lähdetään sitten valloittamaan maanpintaa takaisin.

Ensimmäisenä Nikessä pistää silmään sen seksuaalisuus. Kaikki niket ovat naisia ja perusteellisesti animoituja. Pelkässä hengitysanimaatiossa molemmat tissit heiluvat erikseen uhmaten fysiikan ja hyvän maun lakeja. Suurin osa waifuboteista lähtee tetsaamaan todellisessa härövarustuksessa.

Punahilkka on vahvin ja asiallisimmin pukeutunut soturini.
Mistään pornopelistä ei ole kuitenkaan kyse. Niken ikäraja on 12+ kuten muillakin näistä peleistä. On vaikuttavaa - ja todella koomista - miten paljon peli ottaa ikärajastaan irti ja kokeilee sen rajoja. Normipelaajan odotukset putoavat tässä vaiheessa pohjamutiin…

…ja sitten ne ylittyvät reilusti. Niken tarina onkin hyvä, kunhan hahmojen ulkoasusta pääsee yli. Pelin dystooppisella tulevaisuudella on tarjota yllättävän riipaisevia ja pysäyttäviä hetkiä, jotka vetävät vertoja “oikeille” tarinapeleille. Päätarina on kiinnostava, raadollinen scifiseikkailu. Kausitapahtumien ja sivutehtävien taso heittelee laidasta laitaan, välillä tiedossa on animeperseilyä ja välillä erittäin laadukasta tarinaa, joka ylittää pääjuonenkin tason. Dialogivalinnat vaikuttavat sentään vähän keskusteluiden kulkuun, mutta pelaajaa railroadataan tekemään ilmiselvän typeriä asioita.

Pelillisesti Nikke on suojaräiskintää. Ryhmän jäsenet kökkivät poteroissaan, ampuvat ja heittelevät erikoistaitoja. Sihtaamisen ja taitojen käytön voi joko tehdä itse tai laittaa automaatille, jolloin peli pelaa itseään. Bottaaminen kuulostaa typerältä, mutta peli toistaa itseään ja siinä on paljon grindaamista. Jokaista rähinää ei todellakaan jaksa sotia itse. Manuaaliohjauksen voi säästää hankalampiin tappeluihin.

Lopulta Nikkekin vaikeutuu niin että se vaatii kohtuuttoman määrän grindaamista. Eteen ei nouse oikeastaan seinää, vaan jyrkkä ylämäki. Seuraavan taistelun pääsee nippanappa läpi, sitten pitää grindata vähän, sitten rahkeet taas riittävät juuri ja juuri seuraavan askeleen ottamiseen. Sitten pelaaja kyllästyy.

Nikkeä voi jo varovasti suositella, sen parhaat tarinat ovat oikeasti kokemisen arvoisia. Sillä varauksella että tätä ei kehtaa pelata samassa huoneessa muiden ihmisten kanssa.

Honkai: Star Rail

Pelaaja herää futuristisella avaruusasemalla vailla muistikuvia. Asema on sekasorron vallassa, koska sinne hyökkää jonkinlainen avaruusolioiden armeija. Pölyn laskeuduttua vastaan tulee ryhmä ihmisiä, jotka matkustavat avaruusjunalla kuolleen jumalan jalanjäljissä. Pelaajalla ei ole muutakaan paikkaa jonne mennä, joten hän hyppää pyhiinvaeltajien matkaan. Reissua hankaloittavat sivilisaatioita tuhoavat Stellaron-artefaktit, jotka tuntuvat kylvävän kaaosta jokaisella planeetalla jolle juna sattuu pysähtymään. Yksi tällainen tuhoväline on pelaajan mahassa.

Seikkailulla ei ole päämäärää. Tavoitteena on vain tutkia avaruutta ja tutustua erilaisiin sivilisaatioihin ja kulttuureihin. Junan väki kutsuu itseään “tienraivaajiksi”, mutta käytännössä kyse on turistimatkasta. Loputon junareissu on selvä tekosyy tehdä peliin aina vain lisää kontsaa ja esitellä tekijöiden luomaa universumia, joka on kieltämättä upea. FGO:n tapaan Star Rail on olevinaan scifiä mutta osoittautuu käytännössä fantasiaksi. Hyvän maailmanrakennuksen ansiosta se ei kuitenkaan haittaa. Teknologia on vain niin kehittynyttä, ettei sitä enää erota taikuudesta.

Tarina lienee samaa tasoa kuin Nikessä, mutta niitä on vaikea vertailla, koska pelien tyylit eivät voisi olla kauempana toisistaan. Star Railin universumi on optimistinen utopia täynnä seikkailuja, ja koomisia hetkiä on paljon enemmän kuin traagisia. Dialogivalintaa on kymmenen kertaa enemmän kuin edellisissä peleissä yhteensä, ja peli jopa kunnioittaa tehtyjä valintoja! Tämähän on roolipeli! Star Rail, missä sinä olit kaiken sen ajan kun kidutin itseäni FGO:lla?

Pelaaminen on puoliavoimen maailman tutkimista, pulmanratkontaa ja JRPG-taistelua. Minä vihaan JRPG-taistelua. Olen jättänyt monta hyvääkin peliä kesken, esim. Persona 4:n, koska en voi sietää loputonta rivissä pönöttämistä ja valikoiden pläräämistä.

Star Rail on ainoa koskaan pelaamani peli, joka on onnistunut tekemään JRPG-taistelusta hauskaa.


Ystävyyden voima kukistaa sinut!

Taistelun aikana ei tarvitse avata yhden yhtä valikkoa. Hahmoilla on vain kolme temppua joista valita ja niille pikanäppäimet. Tärkeimmät päätökset (oikeat soturit, mahdolliset esineet) tehdään ennen taistelun alkua. Tämä kaikki tekee tappelusta todella nopeatempoista ja sulavaa. Tylsää tulee vain jos vastapuolen hiparipalkki on kilometrien pituinen - sitäkin kyllä tapahtuu, mutta harvemmin.

Star Railissa on valtava määrä sivukontenttia ja ylimääräistä puuhaa. Pelkästään eri pulmatyyppejä on kymmeniä ja isommat minipelit esittelevät kokonaisia pelimekaniikkoja, joilla ei välttämättä ole taistelun kanssa mitään tekemistä. Suurin osa niistä on laatuviihdettä.

Pelkäsin grindimuuria, mutta sitä ei ollut. Pääsin tällä kertaa koko tarinan läpi - tai “läpi”, koska viimeisen tehtävän jälkeen ruudulle lävähti “jatkuu ensi päivityksessä” -ilmoitus. Ei tämä tarina tule koskaan loppumaan, mutta olen mielelläni mukana niin kauan kuin kyyti kestää. Grindiä riittää kyllä sitä kaipaaville ja hahmojen kehittäminen käy lopulta todella hitaaksi ja kalliiksi, mutta tappiin nostetut hahmot on pakollisia vain valinnaisissa lisähaasteissa. Kaikki tarinatehtävät saa läpi grindaamatta.

Star Rail on aidosti hyvä peli, eikä pelkästään verrattuna muihin gachoihin. Myrkylliset mikromaksut jäävät pelin isoimmaksi varjopuoleksi, mutta niitäkään ei ole tuunattu optimaalisen ahneiksi, ja ilmaisessa pelissä pieni ruinaus on ymmärrettävää. Aion jatkaa Star Railin pelaamista ainakin niin kauan kuin se on maksamatta hauskaa.
Hyvät jutut arviot. Lisäksi erittäin hyvä muistutus itselle, että miksi ei noita aasian pelejä juuri ole tullut jaksaneeksi edes yrittää ff7 ja ensimmäistä metal gear solidia (molemmat ps1 ja erittäin hyviä pelejä) lukuunottamatta.

edit: heti pitää korjata että lisätään myös resident evilit ja muutamat sen pelisarjan remaket siihen päälle.
 
Liittynyt
12.10.2021
Viestejä
2 559
Tuleeko muillekin Youtubessa jatkuvalla syötöllä niitä mainoksia Hero Wars, Evony (vai mikä lienee) pelimainoksia? Tuntuu että yli puolet näkemistäni Youtube-mainoksista on noita häröpelejä, ja tätä on jatkunut varmaan toista vuotta.

Joskus päätin jotain noista kokeilla mutta kuten epäilin, ei se peli ollut lopulta yhtään sellainen kuin mainoksessa. Mainoksethan on yritetty tehdä koukuttaviksi, ikäänkuin pelissä pärjäämisessä olisi kyse vain siitä osaako vertailla onko oman hahmon voimaluku korkeampi kuin edessä olevan vihollisen (jos ei ole, älä hyökkää), ja osaako yksinkertaisia yhteenlaskuja yms. Menin sitten ansaan kun menin kokeilemaan kyseistä peliä, mutta jäi siihen kertaan; selaimen kautta sitä muistaakseni pystyi pelaamaan eli ei varsinaisesti tarvinnut asennella mitään malwarea tms.

Ehkä tuon kokeilun takia niitä edelleen tulee, vaikka IP-osoite on välissä varmasti vaihtunut ja kokeilin peliä toisessa koneessa firefox-selaimella jossa evästeet yms. puhdistetaan aina pois kun selaimen sulkee. Ehkä jotenkin kuitenkin edelleen haistavat minut sopivaksi uhriksi, ellei sitten niitä samoja mainoksia näy kaikille samalla intensiteetillä.
 
Liittynyt
30.03.2017
Viestejä
1 096
Tuleeko muillekin Youtubessa jatkuvalla syötöllä niitä mainoksia Hero Wars, Evony (vai mikä lienee) pelimainoksia? Tuntuu että yli puolet näkemistäni Youtube-mainoksista on noita häröpelejä, ja tätä on jatkunut varmaan toista vuotta.
Autossa tulee käyttää turvavyötä, pyöräillessä kypärää, ja netissä adblokkeria.
 
Liittynyt
16.10.2019
Viestejä
1 119
The Witcher 3: Wild Hunt (PC)

Noniin, nyt on tämäkin mammutti viimein kaadettu toistamiseen. Edelleen roolipelien parhaimmistoa mutta näin vanhempana ja kyynisempänä ei enää pysty kaikkia ongelmia noin vaan ohittamaan.

Juonen keskiössä on Geraltin kasvattitytär Cirilla, jota jahtaa myös pelin nimen mukainen mystinen villijahti. Tarina etenee Valkeasta puutarhasta Velenin maaseudulle ja sieltä edelleen pohjoisen helmen, Novigradin kautta Skelligen saaristoon. Kolme viimeistä voi periaatteessa edetä missä järjestyksessä haluaa, mutta käytännössä vihollisten tasot on järjestelty siten, että kuolo korjaa äkkiä jos menee väärään paikkaan. Varsinkin jos pelaa vaikeimmalla Death March! -vaikeustasolla, jolla itsekin pelasin pelin läpi. Tosin ei se nyt ihan niin paha ole. Kuten netissä todettiin niin ensimmäiset seitsemän tasoa on haastavampaa ja saa tosissaan valita kohtaamiset tarkkaan mutta sitten alkaa olla Geraltilla terveyttä riittävästi, ettei heti kuole ja varusteetkin kohtuullista tasoa. Samalla oppii taistelumekaniikan, joka on edeltäjänsä tapaan tasoa lyö - väistä - lyö - lyö - väistä. Quen-suojataika oli myös kovassa käytössä. Lisäksi varsinkin alussa Geralt liikkuu todella oudon tuntuisesti. Siihen kyllä tottuu, mutta aina välillä se silti pistää silmään myöhemminkin. Loppupuolella en edes meinannut muistaa pelaavani vaikeimmalla, lopparikin meni toisella yrittämällä. Tosin eipä nämä Soulseja olekaan, vaikka vaikeus tuntuu hieman sieltä vaikutteita saaneenkin.

Graafisesti peli on todella upea, vaikka onkin kohta yhdeksän vuotta vanha. Velenin auringonlaskuja ei voi kuin ihailla. Hintana tälle on, että peli on edelleen myös raskas. Resoluutionani oli 1440p enkä voinut käyttää kuin high-asetuksia, ettei ruudunpäivitys olisi tippunut liikaa. Uuden next gen -päivityksen Ultra+ -asetukset sai unohtaa, onneksi sentään tekstuurit eivät ole kuin näyttömuistista riippuvaisia. En tiedä, tuliko next genin mukana lisäraskautta vai mistä johtuu.

Juoni alkaa vahvasti ja pysyy kiinnostavana siihen asti, kun pahikset alkavat tulla kuvioihin. Siinä missä Geralt ja kumppanit ovat erinomaisesti kirjoitettuja (josta osakiitos menee toki itse Sapkowskille), pääpahikset jäävät vähän latteiksi. Heihin keskitytään liian myöhään eikä silloinkaan tarpeeksi. Ensimmäisellä kerralla en tainnut kiinnittää tähän niin paljoa huomiota, toki silloin olin kahdeksan vuotta nuorempi. Hitto, että tuntee itsensä vanhaksi... Myöskin Skellige tuntui vähän lattealta paikalta Veleniin ja Novigradiin verrattuna. Sivutehtäviä tuntui olevan vähemmän ja saariston oma tehtäväketju oli luikauksella ohi. Vastineeksi saa sitten uiskennella salakuljettajien kätköjä kyllästymiseen asti. Ekalla kerralla taisin skipata ne suosista ja tällä kertaa OCD sai vallan. Tuntui vähän tutulta tarinalta, pelin alkuun panostettu ja sitten loppupäästä oiotaan mutkia. BTW Yenneferin ääninäyttelijä oli Dedra Andorista. Mind. Blown. Yennefer muutenkin taisi olla suosikkisivuhahmoni, erään kiivaahkon väittelyn lopputulos oli varsin hupaisa :D

Läpipeluuseen kului vajaat 140 tuntia, kun ekalla kerralla mulla meni noin sata. Toki tällä kertaa siis nuohosin Skelligen läpi ja etsin kaikki noiturivarusteet sekä pelasin Gwent-korttipeliä. Siihen en ekalla kerralla koskenut, pelasin kerran ja siihen jäi. Tällä kertaa ymmärsin miksi. Eka vastustaja jota vastaan silloin aikanaan pelasin oli alun palatsissa hengaava tyyppi, joka oli yllättävän kova vastus ja kun sellainen on ekana niin tuli "Pitäkää tunkkinne"-fiilis. Nyt aloitin tutoriaalialueen jampasta, joka olikin paljon helpompi. Korttipakka tuli kerättyä täyteen ja Passifloran turnauskin meni pienillä vinkeillä heittämällä, vaikka olin sen kohdalla henkisesti varautunut savescummaamiseen. Mulla oli toki muutama ekan lisärin korteistakin, niistä saattoi saada pientä apua. Sitten kun satunnaisesti saatavat kortit oli kerätty niin en enää jaksanut viskoa kortteja kauppiaitten ja seppien kanssa, vaikka se sinänsä ihan hauskaa olikin. Pelissä oli myös siellä täällä pikku bugeja kaikkien näiden vuosien jälkeenkin, esim. tehtäväketjun triggeri saattoi jäädä aktivoitumatta. Ne tosin pääsääntöisesti hoituivat lataamalla edellinen tallennus.

Summa summarum, peli on edelleen hyvä, varsinkin alkupuolella mutta taisi tekijöillä pelinteon realiteetit tulla hieman vastaan. Silti täytyy kumartaa heidän kunnianhimoaan, sillä myös tarinankeronta on tasolla, jolle ei monessa firmassa päästä puhumattakaan sen yli. Rockstar ja Yakuza 0:n tekijät tulevat lähinnä äkkiä mieleen. Jos pitää roolipeleistä eikä jostain syystä ole Witchereitä vielä kokenut niin nyt on syytä paikata aukko sivistyksessä. Ne ovat vieläpä nyt tarjouksessa GOG.comissa 4.4. asti, esimerkiksi tämän pelin Complete Edition, jossa mukana lisärit (jotka myös backlogissani muttei nyt heti perään jaksa) lähtee alle 13 €.

 
Liittynyt
08.03.2022
Viestejä
777
The Witcher 3: Wild Hunt (PC)
...

Ne ovat vieläpä nyt tarjouksessa GOG.comissa 4.4. asti, esimerkiksi tämän pelin Complete Edition, jossa mukana lisärit (jotka myös backlogissani muttei nyt heti perään jaksa) lähtee alle 13 €.
Jep, huomasin itsekin tuon tarjouksen eilen ja tuli latailtua. Pelasin tämän PS4:lla julkaisun aikaan läpi, tai oikeastaan Hearts of Stone DLC jäi kesken (sammakkoon). Sen koommin unohtui sitten koko juttu.

Kun on aikaa niin "napit kaakossa" PC:llä uudelleen
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
28.10.2016
Viestejä
5 604
Tuleeko muillekin Youtubessa jatkuvalla syötöllä niitä mainoksia Hero Wars, Evony (vai mikä lienee) pelimainoksia? Tuntuu että yli puolet näkemistäni Youtube-mainoksista on noita häröpelejä, ja tätä on jatkunut varmaan toista vuotta.
Erinnäkösissä äpeissä tulee näitä ja työpaikan selaimissa. Käyn joskus huvikseen katselemassa mitä ihmiset kirjottaa arvosteluksi, melkeen aina "fake ad". Ilmeisesti ne feikit kuitenkin toimii kun tätä kuuklettelin. Yleensähän näissä on se valtava FAIL teksti kaverina ja joskus jotain sarjakuvariettautta.
 
Liittynyt
12.10.2021
Viestejä
2 559
Autossa tulee käyttää turvavyötä, pyöräillessä kypärää, ja netissä adblokkeria.
Lähinnä hain sitä että näkevätkö muutkin juuri näitä samoja pelimainoksia, vai satunko minä yhtenä vain olemaan niiden huomion kohteena, jo varmaan parin vuoden ajan? Noista fake-pelimainoksista on toki useita variaatioita, joskus oli niitä mitkä mainostivat olevansa yksinkertaisia pulmapelejä missä piti keksiä missä järjestyksessä poistaa pinnejä jne.
 
Liittynyt
30.03.2017
Viestejä
1 096
Lähinnä hain sitä että näkevätkö muutkin juuri näitä samoja pelimainoksia, vai satunko minä yhtenä vain olemaan niiden huomion kohteena, jo varmaan parin vuoden ajan? Noista fake-pelimainoksista on toki useita variaatioita, joskus oli niitä mitkä mainostivat olevansa yksinkertaisia pulmapelejä missä piti keksiä missä järjestyksessä poistaa pinnejä jne.
Jos Google tietää sinun tykkäävän pelaamisesta niin se antaa pelimainoksia. Sitä ei kiinnosta millaisista peleistä pidät, pelit ylipäätään on riittävän kapea kategoria mainostajille. Mainokset on niiltä peleiltä jotka maksavat eniten, joten kyllä, samat herowarsit pyörii jokaisen pelaajan ruudulla. Pelit itsessään on lähes poikkeuksetta paskaa.

Aiheesta tuli hyvä video hetki sitten:

 
Liittynyt
12.10.2021
Viestejä
2 559
Jos Google tietää sinun tykkäävän pelaamisesta niin se antaa pelimainoksia.
Varmaan noin, mutta en katso pääsääntöisesti pelivideoita Youtubesta tms., aika paljon kuitenkin.

Paljon enemmän seuraan esim. maailmanpolitiikan videoita (esim. Gazan tilannetta ja väittelyvideoita woke-ilmiöstä) tai hauskoja kissakoiravideoita ja huumoripläjäyksiä, mutta silti tulee lähinnä noita yksiä ja samoja paskapelimainoksia. Kai niitä sitten tuupataan niin paljon ilmoille...
 
Toggle Sidebar

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjut
237 455
Viestejä
4 162 524
Jäsenet
70 410
Uusin jäsen
Acrat

Hinta.fi

Ylös Bottom