Bisneksistä päästiin varmasti johonkin yhteisymmärrykseen. Trump ja oligarkkiporukkansa ei taatusti aio odottaa Ukrainan luhistumista ikuisesti, vaikka se aiheuttaisikin demareiden ja muutaman järjellisen republikaanin protestointia.
Jos Trump on jossakin asiassa täysin johdonmukainen, niin se on tämä. Venäjästä Trump ei koskaan lausu mitään negatiivista (yksi syistä on että se voisi vaarantaa tulevaisuuden diilit) mutta Ukrainasta senkin edestä. Teotkin noudattavat tätä kaavaa, ainoa tuki jonka Trump on Ukrainalle antanut kuului Bidenin hallinnon päättämiin asioihin joita Trumpin ei ollut mahdollista torpata. Nyt liikkuu myös huhuja siitä että Starlink olisi myös ryssän käytettävissä.
Pienistä muutoksista koostuva iso kuva näyttää todellakin siltä että USA on nyt Venäjän liittolainen ja että eurooppa jätetään oman onnensa nojaan Venäjän pilkottavaksi. Ei USA:lla ole mitään syytä Venäjää pelätä, joten sen mittavat luonnovarat vain odottavat molemminpuoleisesti riittävän tuottoisaa diiliä. MAGA:lla ei ole USA:n perinteisiä moraalisia esteitä tällaisten avunanto- ja yhteistyösopimusten tekoa vastaan. Jos ne saavat tällä taktiikalla USA:n talouden nousuun, ei tämä jää pelkäksi MAGA-erikoisuudeksi vaan Yhdysvalloista tulee virallisesti euroopalle vihamielinen sotilasmahti.
Kyvyllä ei tee mitään jos ei ole tahtoa tehdä. Eurooppa koostuu vertikaalisista siivuista joilla on yhteinen intressi pitää ryssä omalla alueellaan, ja tämä on se ainut asia joka jollain lailla voi saada nämä maat tekemään yhteistyötä ja ottamaan riskejä oman tulevaisuutensa tähden. Seuraava siivu odottaa kiltisti vuoroaan, mutta voi mahdollisesti antaa itäiselle siivulle tukea jossakin muodossa. Jos euroopan itärintama pettää, alkaa prosessi alusta ja sivustakatsojan rooli jää taas seuraavalle siivulle. Ainoastaan jonkin massatuhoaseen käyttö Venäjän toimesta voisi saada euroopan tilkkutäkin yhdistymään ja vetämään ryssää turpaan kollektiivina. Jos Venäjä ei hajoa ja sen annetaan saada taloutensa uudelleen kuntoon, näin tässä tulee käymään, ja jossakin vaiheessa USA voi olla sodan suora osapuoli koska euroopan vastustelu vaarantaa sen tuottoisan suhteen Venäjään.
Elefantti huoneessa on aina ydinaseet, halusimme tai emme. Ne eivät maailmasta tule katoamaan niin kauan kun niille ei löydy varteenotettavia kilpailijoita, joten tämä asettaa eurooppalaisten hössötyksen ydinriisunnasta omituiseen valoon. Siihen eivät suostuneet kuin itsetuhoiset ja ryssän propagandan (pasifismi) saturoimat maat, ja tässä on lopputulos - pysyvää rauhaa ei koskaan voida aikaansaada tekemällä puolustuksellisia heikennyksiä, päinvastoin. Venäjän ja USA:n mahti nojaa ydinaseisiin. Miksi vain harvoilla eurooppalaisilla mailla on sellaisia? Iso-Britanniankin nuket ovat toimintakyvyttömiä jos Venäjän Yhdysvalloista ei tule lupaa painaa nappia, ja päätellen USA:n kehityskulusta sitä lupaa on turha odottaa ellei maa eheydy. Euroopan liittovaltio on liian kauan luottanut pehmeän voiman kyseenalaiseen tehoon, muuttunut utopistiseksi lausuntoautomaatiksi joka puhuu todellisuudesta irrallaan olevia juttuja ja tekee samaan aikaan asioita jotka eivät kestä päivänvaloa. Periaatteessa samaa mitä Venäjän valtaklikkikin tekee, ryöstää puolustuskyvyttömät kansalaisensa samalla kun tämä verhotaan tyhjiin korulauseisiin. Ulkoista uhkaa vastaan ollaankin sitten hyvin avuttomia, vaikka ideologia periaatteessa edellyttäisi kovat toimet. Niitä ei kuitenkaan kuulu ennen valtaklikin kokemaa suoraa uhkaa, jos silloinkaan.
Lopputulema on aina sama: jokainen maa vastaa itse omasta suvereniteetistaan, ja kaikki toimet sen säilyttämiseksi täytyy suunnitella siten että se onnistuu ilman muiden tukea, ja mahdollisesti myös niin että otetaan huomioon liittolaisten kääntyminen vihollisen puolelle. Kuten juuripa USA:n muuttuminen ryssän liittolaiseksi. Tämä olisi pitänyt ottaa huomioon jo vuosikymmeniä sitten, etenkin kun kyseessä on euroopan vihollinen (Venäjä) jolla on varaa tehdä kauppaa luonnonvaroillaan, ja taito vaikuttaa ns. pehmein keinoin (subversio, propaganda).