Trump taas pyörittelee ympäripyöreitä.
Ei Putin rauhaa halua, vaa voiton. Idiootti Trump. Myöskin idiootti-lausunto toi, että sota ei olisi alkanut, jos olisi ollut presidenttinä. Olis prkl vaikuttanu asioihin jo silloin ku oli viimeksi pressa ja Venäjä oli hyökännyt jo ekaa kertaa. Ei napannu silloin käskeä Putinia vetäytyyn vittuun Krimiltä. e: disclaimer, en muista mitä kaikkea tuolloin tapahtui, mut selkeesti ei Trump saanu asiaa hoidettua, kuten väittää nyt hoitavan.
Mut oha se selkeetä, että kuha tarpeeksi nuoleskelee, nii Putin saa mitä tahtoo Trumpilta. Lipilii.
Iltalehti seuraa Ukrainan sotaa ja sen seurauksia hetki hetkeltä.
www.iltalehti.fi
Plääh, piti kirjoittaa kolmen rivin vastaus, mutta tästä tuli esseen mittainen...
Pääpiirteissäni en ole eri mieltä, varsinkin Putinin ja Trumpin välisestä hierarkiasta/sosiaalisesta dynamiikasta ja että tekopyhää julistaa paremmuuttaan kun sodan ensimmäinen vaihe tosiaan alkoi hänen kaudellaan, mutta kyllä tuossa tilanteessa kannattaa sanoa Putininkin haluavan rauhaa, vaikka tietäisikin toisin. Ja se mikä Trumpissa on, niin hän on täysin äkkiarvaamaton loose cannon, jonka tekemisissä ei usein ole ollenkaan johdonmukaisuutta ja hän voi periaatteessa tehdä mitä tahansa. Sen voisi normaalitilanteessa laskea lähtökohtaiseksi haitaksi (ja hiton pelottavaksi asiaksi jos miettii mihin se saattaa johtaa), mutta oletettavasti siellä taustalla on sen verta peliteoriaa osaavia ihmisiä, että sitä voi myös hyödyntää tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten Pohjois-Korean kanssa tehtiin ensimmäisen kauden alussa kun Yhdysvallat indikoivat, että sitä ollaan valmiita jopa sotaan. Silloin se toimi ja tilanne selvästi rauhoittui ja Trump pääsi lopulta neuvomaan Kim Jong-Unia kahdenkeskisesti rauhoittumaan ja viettämään enemmän aikaa vaikka biitsillä.
Mielestäni ei ole poissuljettua, että sota olisi jäänyt syntymättä jos Trump olisi voittanut 2020. Jos pyörittelee teoreettisia mahdollisuuksia, niin Putin ei voinut sanoa varmuudella mitä Trump tekee, mikäli Venäjä aloittaa täysimittaisen sodan Ukrainassa, mutta sen puolestaan kyllä pystyi sanomaan 99,9% varmuudella, ettei Biden uskalla tehdä mitään muuta kuin julistaa pakoitteita ja tukea materiaalisesti demokratiaa ja itsenäisyyttä puolustavaa maata jos edes sitäkään. Toki koko jutun piti olla viikossa muutenkin taputeltu jolloin koko tilanne olisi ollut suoraviivaisempi Venäjän kantilta. Trumpia voi pitää säälittävänä, idioottina ja valehtelijana, mutta Biden puolestaan näyttäytyi Putinille äärimmäisen heikkona ja se nähtiin varmasti kultaisena "nyt tai ei koskaan" tilaisuutena.
Esimerkiksi siinä vaiheessa kun tiedettiin sodan tulevan ja Venäjän joukot värjötteli Valko-venäjän rajalla odotellessa hyökkäyskäskyä ja perusjantterien luullessa sitä siellä vielä harjoitukseksi, niin joku vahva johtaja tai Trumpin tavoin sellaisena itseään pitävä, olisi saattanut viedä vähintään komppanian tai prikaatin sinne rajalle rauhaa turvaamaan ihan vain pelotteeksi tai julistanut jonkun merkittävän ultimaatumin edes bluffiksi. Tuollainen tai vastaava tuntui Bidenin aikaan niin mahdottomalta, ettei se tuntunut edes vaihtoehdolta. Pelättiin (monen mielestä liikaa, mutta on siinäkin pointtinsa), että siinä on aina suurimman mahdollisen eskalaation vaara; vaikka olisi kuinka häviävän pieni mahdollisuus, mutta vaikutukseltaan äärimmäinen, eli kolmas maailmansota ydinaseilla on sellainen uhkakuva millä vain edesvastuuton presidentti, kuten Trump, olisi voinut pelata ja voi toki nytkin pelata. Trump on sillä tavalla jopa Putinia kahjompi, että kaikki asiat ovat olevinaan selviä ja niillä ei ole ikinä toista kääntöpuolta ja se tiedetään myös Venäjällä (jos intuitiivinen ja analyyttinen on toistensa vastakohtia, kuten yhdessä tunnetuimmassa maallikko-psykologisessa mallissa, niin Trump on 100% intuitiivinen).
Se, että Putin julkisesti kehuu ja kunnioittaa Trumpia (oli sitä mieltä todellisuudessa tai ei ollenkaan), niin ei ole huono merkki. Ei sitä huvikseen mielestellä ja vaikka tarkoitus olisikin saada Trump pelaamaan heidän pussiinsa, niin se toimii lähinnä silloin mikäli rauhasta halutaan tosissaan neuvotella.
Venäjällä voidaan hyvinkin uskoa, että Trumpin presidenttiys tarjoaa mahdollisuuden irtaantua sodasta kunnialla "voittajana". Ja vaikka se sotiikin vastaan kaikkea oikeustajua ja moraalikäsitystä, niin oma mielipiteeni on, että joku kompromissi pitää löytyä. Ei voi vaatia kaikkia alueita takaisin ja vielä saada sotarikollisia tuomioistuimeen (vrt. talvisotaa ei hävitty, vaikka rauhan ehdot jouduttiinkin hammasta purren hyväksymään). Suomalaisittain on toki hieno nähdä ukranalaisten periksiantamattomuutta ja sitä on helppo kunnioittaa ihan omaa historiaakin vasten. Urhoollisesti ylivoimaista vastustajaa vastaan itsenäisyyden (nykyään puhutaan vapaudesta ja demokratiasta, koska se toimii paremmin amerikkalaisille) puolustus on meille tuttua puuhaa ja Ukraina toivon mukaan toimii esimerkkinä kaikille nykyisille ja tuleville autoritäärisille maille ja diktaattoreille, että sodalla on niin suuri kustannus, ettei sitä kannata käydä.
Venäjä on hyökännyt äärimmäisen kyseenalaisin perustein naapurimaahan ja syyllisestä ei pitäisi olla kenelläkään epäselvyyttä, mutta Zelensky on kokenut sodan koko kauheudessaan, nähnyt läheisten kuolevan, kansansa teurastuksen, jutellut perheensä menettäneiden kanssa ja mitä muuta siinä voi luvata sureville kuin voittoa ja sitoutua vastuullisten joutuvan maksamaan teoistaan, mutta periaatteellisuus ja periksiantamattomuus tuskin on neuvottelupöydässä parhaita piirteitä ainakaan samalla tavalla kuin rintamalla.
Zelensky vaikuttaa haastatteluiden perusteella ihan liian vastahakoiselta rauhaan ja en usko ollenkaan, että on ollut vain Venäjän tahto, etteikö rauhaa ole tullut samaan aikaan kun jopa nelinumeroinen määrä ihmisiä kuolee päivittäin suoraan sodan takia. Ulkopuolisena on helppo sanoa miten toisten pitäisi tehdä, mutta ihan vastaavasti Ukrainan presidentillä ja todennäköisesti monella muullakin sikäläisellä neuvottelijalla on kertynyt sellainen painolasti kannettavakseen, että on vain inhimillistä, että rauhasta on vaikea neuvotella enää pragmaattisesti, vaikka se todennäköisesti olisikin Ukrainan ja ukranalaisten etu.
Sen takia olen varovaisen toiveikas, että meillä on nyt ihminen (Trump), joka pystyy neuvottelemaan ja tarvittaessa painostamaan osapuolia rauhaan kaikkien aikojen suurin voima takanaan, eli Yhdysvaltojen armeija, jota jopa Putininkin on pakko kunnioittaa ja varsinkin Trumpin arvaamattomuuden takia pelätä. Toki siitä ei pääse mihinkään, että Trump on hämmentävänkin ulkopuolinen ja neutraali sitä vasten, että koko läntinen maailma on harvinaisen yksiselitteisesti Ukrainan puolella ja sen pitäisi olla hänenkin oletusarvo, joten en yhtään ihmettele jos ja kun Ukraina perustellusti kyseenalaistaa Trumpin puolueettomuuden.
Trump on ajanut itsensä tilanteeseen, jossa rauha on pakko saada aikaan hinnalla millä hyvänsä säilyttääkseen kasvonsa. En suoraan viittaa edes hänen lupauksiinsa joihin tulee suhtautua aina normaalisti varauksella, mutta sodan jatkuminen vaikuttaisi kaikkeen, kuten inflaatioon, ostovoimaan ja muutenkin kotimaiseen talouteen, ja hänen koko maineensa on kiinni tämän tilanteen ratkaisusta. Kristallipalloni mukaan sota päättyy tänä vuonna tai viimeistään ensi vuoden alussa. Ainakin jonkinlainen tulitauko tai seisahtuminen on pakko saada aikaan tai muuten tapahtuu jompi kumpi seuraavista: 1) Yhdysvallat hylkää kokonaan Euroopan ja samalla Naton, jonka johdosta Trump esittää niin kuin koko sotaa ei olisi olemassa 2) sapellien kalistelu johtaa sodan eskaloitumiseen, joka voi puolestaan tarkoittaa mitä tahansa.
Euroopassa halutaan kunnioittaa sitä, varsinkin poliitikkojen puheissa, että Ukrainan pitää olla se, joka sopii rauhasta ja sen ehdoista, ja toki se on hieno periaate, mutta pidän sitä tässä tilanteessa epäkäytännöllisenä ja naiivina idealismina. Jos rauha saavutetaan ja se on Ukrainalle siedettävä, niin mitä merkitystä sillä on miten se on saavutettu?
/img-s3.ilcdn.fi/a57e4dae5934b659bc4f9503a0ad11f18056bf79fed52894e2a6ff7884ef04f6.jpg)
