Ajattelin lainata tähän ketjuun runon, joka julkaistiin edesmenneessä Hakkapeliitta-lehdessä joskus vuonna 1940. Kirjoittajana nimimerkki A. Ajanhammas, ehkä Reino Hirviseppä, tosin Urho Kekkostakin on arvailtu runon kirjoittajaksi. Ylläpito poistakoon tämän, jos menee ohi asialinjan.
Luin tämän runon joskus 40 vuotta sitten wanhasta lehdestä, ja opettelin sen silloin ulkoa. Tuolloin runo ei tuntunut enää mitenkään ajankohtaiselta, mutta ehkä nyt taas se tuntuu. Joskus muutaman kerran olen lausunut tämän sopivassa seurassa, ehkä armeijassa, ehkä baarissa. Pari viikkoa sitten eräs satunnaisessa seurueessa ollut MV-lehden ilmeinen kannattaja pahoitti mielensä. Mutta moni muu ei pahoittanut.
Runossa mainitaan Neuvostoliiton silloinen ulkoministeri Molotov, hänen paikalleen nykyaikaan sijoitetussa runossa voi kuvitella Putinin. En kuitenkaan lähde raiskaamaan runoa ja muotoilemaan sen ulkoasua, paitsi ehkä loukkaava termi "r-sana" on jätetty piiloon. Sen tilalle pitää kuvitella jokin sopiva sana, esimerkiksi "ruotsalainen" tai "roomalainen", tai ehkä "ripaskataituri".
Molotohvi ja Piru
Piru karvainen kuumassa Helvetissään
näin aatteli kerran ikävissään:
"On yksitoikkoista Helvetin helle,
tekis vaihtelu hyvää vanhukselle".
Niin matkakuume se valtasi Pahan.
Miten olla, se osuikin Moskovahan.
Ja se poikkesi talohon Molotohvin
(kai toivossa vodkan ja "korppukohvin").
Pirun r**** istutti keinustuoliin,
puhe kaartui kaikkiin hallitushuoliin.
Ja kun kertoi konstejaan r**** viekas,
Piru ihastuksesta ihan kiekas.
"Näin maassanne paljon hirsipuita",
Piru virkkoi, "kalloja, sääriluita".
"Vot", vastasi Molotohvi, "kas, täällä
voi hallita vain pääkallojen päällä".
"Vot, lupaamme kansalle särvintä leipään,
hih, hirtämme nokkaan lähimmän seipään.
On tavallisin tääll' ihmisen taru:
Iso kaakinpuu sekä kaulassa naru".
Näin Molo se liikutti liukasta kieltä,
Piru nyökytti vain: "Olen samaa mieltä.
– Mut rajalta kuulen pauketta jotain.
Miten laita on teillä rauhain ja sotain?"
Taas selitti r****: "Vain pienten kansain
me kimppuhun käymme, ja avulla ansain.
Me lupaamme heillekin leveät leivät,
– mut pommeja koneemme ilmahan veivät".
"Ja konstit meillä on monenkinlaiset,
me ammumme ensin lapset ja naiset.
Ja tiedäthän Piru, ei miekoin, ei kirvein
saa jälkeä samaa kuin kaasuin hirvein".
Piru mielissään oli tavoista noista.
"Minä luulen, että ei pätsiä moista
ole Helvetin lieskojen syleilyssä,
Maanpäällisen Helvetin keksit, r****".
Ei hoksaisi Pirukaan kaikkea sitä,
mitä keksii r**** ja Aasia, Itä.
Sen tosi on valhetta, valhe on totta,
Sen käsi on käärme, sen sydän on rotta.
Meni mietteissään Piru r****n luota
ja astellessansa tuumaili tuota:
"Meit' onkin – nään minä – pirua kaksi,
ja – iivanan tunnustan isommaksi".
A. Ajanhammas, 1940