Palataanpa sotaa edeltäviin viikkoihin. Talviolumppialaiset olivat käynnissä, ja valtavat määrät rusakoiden joukkoja ja kalustoa oli keskitettynä ukkien rajoille. Vain täysin sokea ja todellisuudesta vieraantunut henkilö olisi voinut kiistää odotettavissa olevan hyökkäyksen mahdollisuuden. Kaikki tiesivät sen, osittain myös ukkien rajojen sisällä, jonka myötä Kiovasta lähti päivittäin yksityiskoneita kohti turvallisempia maita (oligarkit ja parempi väki) ja autosaattueita kohti länttä ja etelää (tavallinen kansa). Joukkoja oli keskitetty rajoille useamman kuukauden ajan, jolloin Euroopan vapailla mailla olisi ollut mahdollisuus siirtää puolustusjoukkoja ja kalustoa ukkien puolelle rajaa. Euroopan nopean toiminnat joukoissa olisi ollut saatavilla 40 000 - 60 000 sotilasta jopa viikkojen sisällä, jotka olisi voinut siirtää puolustamaan ukkien raja-asemia ja strategisia kohteita. Samaan aikaan joukkoja johtaja valtio, Ranska toimi Euroopan Unionin puheenjohtajamaana. Ukit eivät olleet myöskään kieltäytyneet ulkopuolisista joukoista tai sotilasavusta, olihan maan armeijaa täydennetty jo amerikkalaisilla sotilasneuvonantajilla ja aseyhtiöiden edustajilla. Pelkästään vapaan maailman joukkojen läsnäolo raja-alueilla olisi suurella todennäköisyydellä estänyt hyökkäyksen aloittamisen ja pakottanut diktaattorit neuvottelupöytään. Miksi näin ei sitten tapahtunut, vaan Eurooppa antoi rusakoiden puskea rajojen yli vapaasti, ja ukkien oma johto oli pyrkinyt kiistämään sodan mahdollisuuden omalle kansalleen?
Itse syytän ensisijaisesti Euroopan poliitikkoja, jotka olivat käytännössä Putlerin ja oligarkki-yhtiöiden (Gazprom ym.) taskussa, jolloin sodan koittaessa todellinen apu jäi polakkeja lukuun ottamatta diplomaattiseksi jargoniksi ja keinotekoisiksi pakotteiksi. Suomessa valtaa piti äärivasemmisto, joka on suhtautunut aina myötämielisesti ryssälään ja täysin läpi suomettunutta porukkaa. Sanna Marin keskittyi tilanteen hyssyttelyyn ja wokettamiseen, sen sijaan, että olisi todettu Suomen itsenäisyyden olevan sodan seurauksena myös uhattuna. Onneksi änkyrävasemmistolla ei ollut diktaattorin asemaa, jonka myötä ukeille saatiin kuskattua todellista sotakalustoa, ja nostettua maanpuolustusvalmiutta edes minimaaliselle taholle.
