Vapaaehtoinen lapsettomuus

[Gespard]

Mikä 'korjaantuu'?

Liika lapsienteko ja suunnittelematon raskaus.

 

[Delay]

Liika lapsienteko ja suunnittelematon raskaus.

Miten tuo liittyy siihen, mitä itse kirjoitin? En minä pidä noita asioita mitenkään ongelmana - saati että ne koskisivat minua itseäni. Jos puhuit yleisellä tasolla, niin en oikein silti näe yhtymäkohtaa ketjun aiheeseen.

 

[munse]

Itseltä löytyy 2 pientä tenavaa, mutta muutaman vuoden kokemuksella en ole ihan varma, tekisinkö saman päätöksen uudestaan. Kyllähän tämä työstä käy.

Ehkä omaan lasten hankintaan vaikutti pikemminkin ahdistus suvun jatkumattomuudesta kuin varsinainen lapsirakkaus.

 

[Erkki_erikeepperi]

Toikin on vähän miltä kannalta tuo ottaa. Jos haluaa maapalloa säästää niin sitä suuremmalla syyllä länsimaissa pitäisi rajoittaa ihmismäärää ja taas jos ottaa sen jollan rodullisena/kansallisena tekijänä niin asia on taas eri.

Toki on sitten niitäkin kenellä kaikki vaikuttaa kaikkeen eikä ole mitään selkeää syytä.

Sana "länsimaissa" tuossa on aika naivi, provosoiva ja todellisuudesta vieraantunutkin tänä päivänä.

Elintaso kohoaa huimaa vauhtia ympäri maailman koko ajan, erot maiden välillä kavenee, ja nimenomaan kehittyvissä maissa satsataan ympäristön raiskaamiseen surutta, ilman huolta ja murhetta. Kiina tästä tietysti räikein esimerkki. Mutta sun iloksi siellä on rajoitettu syntyvyyttä jo vuosikymmeniä, tosin nyt niitä alkaa asia jo harmittaa kun väestö ikääntyy... Nyt teemana alkaakin olla lapsitalkoot eikä suinkaan yhden lapsen politiikka!

 

[elmo]

Taitaa silti länkkärit paperilla kuluttaa enempi vaikka täällä ollaan olevinaan ekohippiäisiä.

Yhteiskunnallisella tasolla pidän länsimaista heikkoa syntyvyyttä erittäin negatiivisena asiana. Vaikka homma paperilla toimii importtaamalla yksilöitä kehittyvistä maista tänne niin niiden integrointia länsimaalaiseen yhteiskuntaan ei ole vielä saatu toimimaan. Tällä voi olla aika negatiivisia vaikutuksia pitemmällä tähtäimellä.

Yksilön kannalta lapsettomuus taas antaa länsimaissa (kehittyvissä maissa taitaa mennä toisinpäin) paremmat mahdollisuudet hedonistiseen elämään jota vähän jokainen ihminen taitaa tavoitella jossain muodossa. Homma kuitenkin menee aika kovasta työstä fyysisesti sekä henkisesti. Ja tekee ison loven lompakkoon.

 

[meridian]

Itseltä löytyy 2 pientä tenavaa, mutta muutaman vuoden kokemuksella en ole ihan varma, tekisinkö saman päätöksen uudestaan.

Tämä lienee sellainen asia, jota voi luotettavasti arvioida vasta kun aikaa on kulunut sen verran, että työläin pikkulapsiaika on takana päin ja lapset on kohtalaisen itsenäisiä. En itsekään haluaisi lapsia, jotka jäävät alle 4-vuotiaiksi.

Tuostahan on myös tilastointia, että nuorena aikuisena lapsien määrä on kääntäen verrannollinen koetun onnellisuuden määrään, mutta keski-ikäisenä asetelma kääntyy ympäri ja suurempi lapsikatras tarkoittaa suurempaa onnellisuutta.

 

[Nipsu]

Suomessa kauhistellaan kestävyysvajetta ja suuret lapsimäärät kehitysmaissa liittyy osittain samaan asiaan. Jos valtio ei maksa vanhuksille eläkettä, niin hankkimalla paljon lapsia joku lapsista todennäköisemmin pystyy elättämään myös vanhat vanhempansa. Kehitysmaissa lapsien tekeminen ei maksa juuri mitään (ei osteta 500 euron turvaistuimia) ja pitäytymällä lapsettomana oman eläkekassan kerääminen voi olla silti haastavaa (perhekeskeisissä kulttuureissa säästetyt rahat hupenee sitten esim. veljenpojan sairaalareissuun).

Mielestäni yksinkertaisin tapa vähentää lapsimäärää on auttaa rahallisesti tyttöjen koulutusta. Koulutetut naiset eivät jää niin helposti kotiin lapsitehtailijoiksi ja edellytykset eläkesäästöihin ovat edes hieman paremmat. Tätähän ovat harrastaneet monet järjestöt, mutta tuntuu että ihmisiä ärsyttää tässä mahdollinen "feministinen sävy" tai sitten ylipäätään rahan lahjoittaminen kehittyviin maihin.

 

[Gespard]

Suomessa kauhistellaan kestävyysvajetta ja suuret lapsimäärät kehitysmaissa liittyy osittain samaan asiaan. Jos valtio ei maksa vanhuksille eläkettä, niin hankkimalla paljon lapsia joku lapsista todennäköisemmin pystyy elättämään myös vanhat vanhempansa. Kehitysmaissa lapsien tekeminen ei maksa juuri mitään (ei osteta 500 euron turvaistuimia) ja pitäytymällä lapsettomana oman eläkekassan kerääminen voi olla silti haastavaa (perhekeskeisissä kulttuureissa säästetyt rahat hupenee sitten esim. veljenpojan sairaalareissuun).

Mielestäni yksinkertaisin tapa vähentää lapsimäärää on auttaa rahallisesti tyttöjen koulutusta. Koulutetut naiset eivät jää niin helposti kotiin lapsitehtailijoiksi ja edellytykset eläkesäästöihin ovat edes hieman paremmat. Tätähän ovat harrastaneet monet järjestöt, mutta tuntuu että ihmisiä ärsyttää tässä mahdollinen "feministinen sävy" tai sitten ylipäätään rahan lahjoittaminen kehittyviin maihin.

Suomen kestävyysvaje kyllä loppuu lapsien puolesta pian kunhan Afrikan tulvaportit taas aukenevat. Toki siinä samalla elintaso tippuu Ruotsin tielle, mutta mitäs näistä vääjäämättömistä murehtimaan.

 

[Tatuks]

Ite olen neljän- ja viidenkympin puolivälissä, eikä itselläni ole ikinä elämäni aikana ollut tunnetta, että olis kiva jos olis lapsia - päin vastoin. Tähän kun lisää vielä sen, että en yleisesti juuri siedä ihmisten seuraa pidempia aikoja kerrallaan, enkä voisi kuvitella asuvani kämpässä, jossa on muita ihmisiä, niin ei tämä oma tilanteeni edes ole mikään tietoinen valinta siinä mielessä.

Kuulostaa ihan meikäläiseltä. Itse vasta kolmen ja neljänkympin välissä mutta menneiden parisuhteiden jälkeen nyt pari vuotta yksin asuneena ajatus edes toisesta ihmisestä saati sitten lapsista samassa kämpässä ahdistaa jo etukäteen.

Itsellä ei kanssa koskaan ole ollut tunnetta että haluaisin lapsia. Vähän veikkaan että ei koskaan edes tule semmoista fiilistä.

Ei tunnu että olisi jotenkin tietoinen valinta, jos ei yhtään tunnu että haluaa tehdä jotain niin ei kai se silloin ole aktiivisesti tietoista että jättää ko. asian tekemättä.

Suunnitelmia ja tavoitteita tulevaisuuteen on niin paljon että ei ole koskaan mietityttänyt että miköhän on fiilis vanhana jos ei hanki lapsia.

 

[Erkki_erikeepperi]

Väittäisin, että aika monella miehelle kynnys lasten haluamiseen/tekemiseen olisi matalampi, jos isyyteen liittyvät vastuut olisi huomattavasti pienemmät. Mutta onhan tästä juteltu, aika itsestäänselvä asia...

Jos yhteiskunta tosiaan kipeästi haluaa ja tarvitsee vauvoja, niin miksi isät pannaan niin ahtaalle? Enkä nyt sano, että isät olisi Suomessa jotenkin erityisen ahtaalla verrattuna joihinkin muihin maihin kuten vaikka Yhdysvaltoihin, mutta silti.

Jos noi vastuut poistuisi, niin voisinpa minäkin siittää vauvan tästä melko piankin, miksipä ei, ihan sama. Leikkisin sitten sen ipanan kanssa kun jaksan. Jos äidin kanssa tulee välirikko, niin ihan sama, sitten ei leikitä.

 

[B-Kasetti]

Väittäisin, että aika monella miehelle kynnys lasten haluamiseen/tekemiseen olisi matalampi, jos isyyteen liittyvät vastuut olisi huomattavasti pienemmät. Mutta onhan tästä juteltu, aika itsestäänselvä asia...

Jos yhteiskunta tosiaan kipeästi haluaa ja tarvitsee vauvoja, niin miksi isät pannaan niin ahtaalle? Enkä nyt sano, että isät olisi Suomessa jotenkin erityisen ahtaalla verrattuna joihinkin muihin maihin kuten vaikka Yhdysvaltoihin, mutta silti.

Jos noi vastuut poistuisi, niin voisinpa minäkin siittää vauvan tästä melko piankin, miksipä ei, ihan sama. Leikkisin sitten sen ipanan kanssa kun jaksan. Jos äidin kanssa tulee välirikko, niin ihan sama, sitten ei leikitä.

Eräänlainen tukiloukku tämäkin, jos olet PA elämänkoululainen niin et kärsi mitenkään siitä että teet lapsia ympäri maata. Jos olet edes jotakuinkin yrittänyt hoitaa asiat mallikkaasti niin riski menettää kaikki on suuri.

 

[Erkki_erikeepperi]

Luulisi kyllä, että nykyajan vauvapulassa yhteiskunta tulisi reilusti "vastaan" lastenteossa eikä lapsia luoville ihmisille koituisi asiasta mitään pakollisia rasitteita, vaan rasitteet olisivat enemmänkin omaehtoisia. Tottakai useimmat vanhemmat haluaa joka tapauksessa kasvattaa lapsensa asiallisesti ja panostaa heihin, mutta elämässä voi tulla yllätyksiä eteen vaikka ihan jo raskauden aikanakin tai muuten vaan ei kiinnosta aiheeseen liittyvät pakolliset vastuut. Varmasti saataisiin lapsia lisää Suomeen, jos asia olisi tässä suhteessa huolettomampaa miehen kannalta.

Joskin pääkipupiste vauvojen vähyydelle liittyy silti naisiin eikä suinkaan miehiin. Lapsia hautovista kohduista on huutavampi pula kuin siittiöistä. Jos vauvoja halutaan lisää, niin pitäisi korjata noi molemmat asiat. Hommata Suomeen lisää kohtuja sekä vähentää miehen velvoitteita vauvojen suhteen. Johan alkaa tulla vipinää synnytysosastoille. Ai ei käy? Ei sitten, ei väkisin.

 

[Bertta]

Ihmisiä ei tälle planeetalle lisää kaivata. Vapaaehtoinen lapsettomuus on erittäin hieno päätös, jota kaikkien pitäisi tukea - erityisesti lasten vanhempien, jäähän tällöin heidän lapsilleen enemmän resursseja tulevaisuudessa.

Päätös jättää lapset tekemättä on panostus lasten tulevaisuuteen. Ympäristön tuhoaminen ylipopulaatiolla ei sitä ole.

 

[Cereal killah]

Itseltä löytyy 2 pientä tenavaa, mutta muutaman vuoden kokemuksella en ole ihan varma, tekisinkö saman päätöksen uudestaan. Kyllähän tämä työstä käy.

Ehkä omaan lasten hankintaan vaikutti pikemminkin ahdistus suvun jatkumattomuudesta kuin varsinainen lapsirakkaus.

Tuo jälkimmäisen lauseen pointti on ihan mielenkiintoinen. Jos koitan hahmottaa syitä lapsen tekoon miehen näkökulmasta, niin saan suunnilleen tällaista listaa ja suunnilleen arvioitu järjestykseen sen kannalta mitä kuvittelen olevan yleisintä:
1) oikeasti haluaa tehdä kumppaninsa kanssa (tai ylipäänsä) lapsen
2) nainen haluaa lapsen (naisilla on joka tapauksessa biologisesti ja henkisesti kovempi paine siihen) ja saa tavalla tai toisella houkuteltua miehensä (tai jonkun miehen) siihen että asioita tapahtuu
3) hupsista keikkaa vahinko mutta näillä mennään
4) eikös niitä lapsia ole tapana tehdä, teen kun kerta muutkin tekee
5) "ahdistus suvun jatkumattomuudesta"
6) vanhemmat / sukulaiset / kaverit painostaa ja ei osaa omia päätöksiään tehdä
( ... ja unohdan varmaan jotain kategoriaa)

Niin kiinnostaisi kuulla että mitä tuo "ahdistus suvun jatkumattomuudesta" käytännössä tarkoittaa, mikä siinä on se pointti? Onko se vaan sitä että kokee sukulinjansa niin merkittävänä (kuninkaalliseen tyyliin) että sen katkeaminen olisi traagista. Ja jos näin niin mikä siinä loppupeleissä on niin merkittävää. Kun jotenkin itse ainakaan en koe geenejäni niin merkityksellisinä että maapallo tai ihmiskunta tarvitsisi niitä yhtään mihinkään. Ehkä myöskään en ole niin perhekeskeinen että näkisin siinä "vanhemmat - minä - jälkeläiset" jatkumossa mitään ajatonta ja ikuista jonka pitää jatkua.

 

[Nipsu]

Isovanhemmat ovat kokeneet sodat ja pula-ajat, mutta kaikesta huolimatta sukua on jatkettu, vaikka on ollut vaikeaa. Nyt (kärjistäen) ei jakseta hankkia lapsia, jotta on paremmin aikaa juoda kaljaa ja pelata pleikkaria. Tästä syystä myös isovanhempien työ valuu hukkaan ja siitä aiheutuu ahdistus suvun jatkumattomuudesta.

 

[Jurppii]

Niin kiinnostaisi kuulla että mitä tuo "ahdistus suvun jatkumattomuudesta" käytännössä tarkoittaa, mikä siinä on se pointti?

Olisko se vaan pohjimmiltaan jotain biologista sekin? Selittämätön tunne, että ei halua että on haaransa viimeinen.

 

[munse]

Tuo jälkimmäisen lauseen pointti on ihan mielenkiintoinen. Jos koitan hahmottaa syitä lapsen tekoon miehen näkökulmasta, niin saan suunnilleen tällaista listaa ja suunnilleen arvioitu järjestykseen sen kannalta mitä kuvittelen olevan yleisintä:
1) oikeasti haluaa tehdä kumppaninsa kanssa (tai ylipäänsä) lapsen
2) nainen haluaa lapsen (naisilla on joka tapauksessa biologisesti ja henkisesti kovempi paine siihen) ja saa tavalla tai toisella houkuteltua miehensä (tai jonkun miehen) siihen että asioita tapahtuu
3) hupsista keikkaa vahinko mutta näillä mennään
4) eikös niitä lapsia ole tapana tehdä, teen kun kerta muutkin tekee
5) "ahdistus suvun jatkumattomuudesta"
6) vanhemmat / sukulaiset / kaverit painostaa ja ei osaa omia päätöksiään tehdä
( ... ja unohdan varmaan jotain kategoriaa)

Niin kiinnostaisi kuulla että mitä tuo "ahdistus suvun jatkumattomuudesta" käytännössä tarkoittaa, mikä siinä on se pointti? Onko se vaan sitä että kokee sukulinjansa niin merkittävänä (kuninkaalliseen tyyliin) että sen katkeaminen olisi traagista. Ja jos näin niin mikä siinä loppupeleissä on niin merkittävää. Kun jotenkin itse ainakaan en koe geenejäni niin merkityksellisinä että maapallo tai ihmiskunta tarvitsisi niitä yhtään mihinkään. Ehkä myöskään en ole niin perhekeskeinen että näkisin siinä "vanhemmat - minä - jälkeläiset" jatkumossa mitään ajatonta ja ikuista jonka pitää jatkua.

Jaa-a, vaikea selittää. Ehkäpä siinä on jonkinlainen kuolemattomuuden tunne, kun tietää, että omat geenit jatkuu vaikka oma elämä päättyy.

Toki helpommalla pääsisi, jos tekisi lahjoituksen spermapankkiin vanhemmaksi ryhtymisen sijaan.

 

[Cereal killah]

Isovanhemmat ovat kokeneet sodat ja pula-ajat, mutta kaikesta huolimatta sukua on jatkettu, vaikka on ollut vaikeaa. Nyt (kärjistäen) ei jakseta hankkia lapsia, jotta on paremmin aikaa juoda kaljaa ja pelata pleikkaria. Tästä syystä myös isovanhempien työ valuu hukkaan ja siitä aiheutuu ahdistus suvun jatkumattomuudesta.

Vastaan tähän meemillä:

 

[null0]

Väittäisin, että aika monella miehelle kynnys lasten haluamiseen/tekemiseen olisi matalampi, jos isyyteen liittyvät vastuut olisi huomattavasti pienemmät. Mutta onhan tästä juteltu, aika itsestäänselvä asia...

Jos yhteiskunta tosiaan kipeästi haluaa ja tarvitsee vauvoja, niin miksi isät pannaan niin ahtaalle? Enkä nyt sano, että isät olisi Suomessa jotenkin erityisen ahtaalla verrattuna joihinkin muihin maihin kuten vaikka Yhdysvaltoihin, mutta silti.

Jos noi vastuut poistuisi, niin voisinpa minäkin siittää vauvan tästä melko piankin, miksipä ei, ihan sama. Leikkisin sitten sen ipanan kanssa kun jaksan. Jos äidin kanssa tulee välirikko, niin ihan sama, sitten ei leikitä.

Niin pitäisikö kasvatuskin ulkoistaa yhteiskunnalle? Eikös tämä ole jo aika äärimmäistä sosialismia.

Vai ehdotatko, että alettaisiin pitää normaalina lasten jättämistä heitteille? Sehän se hyvä ratkaisu olisikin. Saataisiin ihmisten hyvinvointia heikennettyä ihan mukavasti.

 

[null0]

Isovanhemmat ovat kokeneet sodat ja pula-ajat, mutta kaikesta huolimatta sukua on jatkettu, vaikka on ollut vaikeaa. Nyt (kärjistäen) ei jakseta hankkia lapsia, jotta on paremmin aikaa juoda kaljaa ja pelata pleikkaria. Tästä syystä myös isovanhempien työ valuu hukkaan ja siitä aiheutuu ahdistus suvun jatkumattomuudesta.

Ennen lapset kartuttivat varallisuutta kun ne voitiin laittaa töihin. Nykyisin on päinvastoin ja lapsi nähdään helposti kulueränä.

 

[pelitys]

Ite olen neljän- ja viidenkympin puolivälissä, eikä itselläni ole ikinä elämäni aikana ollut tunnetta, että olis kiva jos olis lapsia - päin vastoin. Tähän kun lisää vielä sen, että en yleisesti juuri siedä ihmisten seuraa pidempia aikoja kerrallaan, enkä voisi kuvitella asuvani kämpässä, jossa on muita ihmisiä, niin ei tämä oma tilanteeni edes ole mikään tietoinen valinta siinä mielessä.

Ehkä omaan lasten hankintaan vaikutti pikemminkin ahdistus suvun jatkumattomuudesta kuin varsinainen lapsirakkaus.

Tunnistan itseni tästä. Näin kolmikymppisenä asiaan ehtisi vielä vaikuttaa. Ahdistaa jos ei saa omaa rauhaa kun asuu yhdessä eikä nalkutusta jaksa yhtään kuunnella, se on koettu. Toisaalta kaukosuhteet on ihan jees kun siihen voi käyttää aikaa pienissä paloissa just niin kuin haluaa ja suhteessa pieni jännitys pysyy pidempään. Ehkä sitä joskus tekisi lapsen kaukosuhteessa ja mamma jäisi yksinhuoltajaksi, niin pääsee suvun jatkumattomuusahdistuksesta. Elatusmaksu ei lopulta ole kovin suuri summa. Tosin tuntuu että tässä iässä kaikki tervejärkiset naiset ovat jo tehneet lapsia ja jäljelle jääneet ovat joko hulluja tai muulla tavalla outoja. Tiedättehän sanonnan että don't stick your dick in crazy. Tuntuu ikävältä tuottaa pettymys vanhemmilleen jotka ovat ponnistelleet omien lastensa eteen ja jäädä itse sukunsa viimeiseksi, mutta en ole niin epätoivoinen että tekisin jotain mitä saa hävetä lopun ikäänsä.

 

[zepi]

Tunnistan itseni tästä. Näin kolmikymppisenä asiaan ehtisi vielä vaikuttaa. Ahdistaa jos ei saa omaa rauhaa kun asuu yhdessä eikä nalkutusta jaksa yhtään kuunnella, se on koettu. Toisaalta kaukosuhteet on ihan jees kun siihen voi käyttää aikaa pienissä paloissa just niin kuin haluaa ja suhteessa pieni jännitys pysyy pidempään. Ehkä sitä joskus tekisi lapsen kaukosuhteessa ja mamma jäisi yksinhuoltajaksi, niin pääsee suvun jatkumattomuusahdistuksesta. Elatusmaksu ei lopulta ole kovin suuri summa. Tosin tuntuu että tässä iässä kaikki tervejärkiset naiset ovat jo tehneet lapsia ja jäljelle jääneet ovat joko hulluja tai muulla tavalla outoja. Tiedättehän sanonnan että don't stick your dick in crazy. Tuntuu ikävältä tuottaa pettymys vanhemmilleen jotka ovat ponnistelleet omien lastensa eteen ja jäädä itse sukunsa viimeiseksi, mutta en ole niin epätoivoinen että tekisin jotain mitä saa hävetä lopun ikäänsä.

Aika tiukasti sanottu että kolmekyppisenä vain hulluilla on lapset tekemättä.

Keskimääräinen ensisynnyttäjän ikä on kuitenkin ollut nyt 29,7v ja kaikkien synnyttäjien osalta 31,3v...

 

[pelitys]

Aika tiukasti sanottu että kolmekyppisenä vain hulluilla on lapset tekemättä.

Keskimääräinen ensisynnyttäjän ikä on kuitenkin ollut nyt 29,7v ja kaikkien synnyttäjien osalta 31,3v...

Treffialustoilla kun suodattaa samanikäisistä lapselliset pois niin kummasti ehdokkaista katoaa noin 80%. Vielä vähemmän sellaisia naisia jotka kertovat suoraan että eivät halua lapsia. Naisten biologinen kello ja hormoonit tikittävät kovempaa kuin miehillä ja väkisin tulee tunne että läpsettomissa on jotain vikaa kun eivät ole kelvanneet kenellekään tai eivät ole saaneet aikaiseksi pitkää parisuhdetta. Tai voihan sitä olla vähän hullu kun tekee lapset liian aikaisin ja hätiköidysti. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla lapsien saaminen tuntuu olevan naisten ainoa elämäntehtävä kun uraa on mahdoton rakentaa varsinkaan millään peruskoulutuspohjalla. Varmastikaan näin ei voi yleistää mutta helmien löytäminen muuttuu aina vaan hankalammaksi, siis sellaisen seuran että hakee vain kumppanuutta ja on vahva ja itsenäinen tietäen mitä haluaa eikä miehen tarvitse kuunnella juttuja joka päivä henkilökohtaisena terapistina.

 

[Tatuks]

Varmastikaan näin ei voi yleistää mutta helmien löytäminen muuttuu aina vaan hankalammaksi, siis sellaisen seuran että hakee vain kumppanuutta ja on vahva ja itsenäinen tietäen mitä haluaa eikä miehen tarvitse kuunnella juttuja joka päivä henkilökohtaisena terapistina.

Amen. Lisäksi että ei tarttis kertaakaan kuunnella "Sä et haluu viettää aikaa mun kanssa" vaan on yhteinen ymmärrys siitä että parisuhde ei kaipaa jatkuvaa saatanan nyhjäämistä yhdessä joka päivä.

Samaan aikaan olisi vielä kiva että on kiinnostunut urastaan, itsensä kehittämisestä ja on valmis ottamaan riskejä, tekemään isojakin muutoksia, lähteä mukaan vähän hullumpiinkin projekteihin eikä hae vaan mukavaa oloa ja turvallisuutta harmaan tappiin saakka.

Pitääkin alkaa etsimään kirjastosta opasta yksisarvisten metsästämiseen.

 

[alakääntö]

Isovanhemmat ovat kokeneet sodat ja pula-ajat, mutta kaikesta huolimatta sukua on jatkettu, vaikka on ollut vaikeaa. Nyt (kärjistäen) ei jakseta hankkia lapsia, jotta on paremmin aikaa juoda kaljaa ja pelata pleikkaria. Tästä syystä myös isovanhempien työ valuu hukkaan ja siitä aiheutuu ahdistus suvun jatkumattomuudesta.

No varsinkin maataloudessa, missä Suomessakin iso osa ihmisiä eli vielä 50-luvulla, oli lapsista hyötyäkin. Eli maataloustöissä lapsille riitti hommaa kun koneitakaan ei ollut ja paljon asioita tehtiin käsin. Nykyään lapsesta ei juurikaan ole mitään hyötyä kun ei ihan perus kotitöitä kummempaa ole tarjota, varsinkin kun pieni osa asuu taloissa jossa on edes oma piha. Robotit imuroi ja ajelee nurmikot, astianpesukone tiskaa ja pihaankin saa muovikukat jos ei sekään kiinnosta. Toki helppohan se on heitellä että taas laiskat ja saamattomat nuoret tekee väärin kun tekee erilailla, mutta ei tuollainen ajattelematon syyllistäminen ole edes rehellistä keskustelua vaan jotain muuta. Voisi kysyä toisinkin päin että miten paljon ennenvanhaan tuli lapsia vahingossa ja mentiinkö yhteen rakkaudesta vai pakosta kun kettu kävi kolossa ja pisti siemen alulle...

 

[Jurppii]

Amen. Lisäksi että ei tarttis kertaakaan kuunnella "Sä et haluu viettää aikaa mun kanssa" vaan on yhteinen ymmärrys siitä että parisuhde ei kaipaa jatkuvaa saatanan nyhjäämistä yhdessä joka päivä.

Samaan aikaan olisi vielä kiva että on kiinnostunut urastaan, itsensä kehittämisestä ja on valmis ottamaan riskejä, tekemään isojakin muutoksia, lähteä mukaan vähän hullumpiinkin projekteihin eikä hae vaan mukavaa oloa ja turvallisuutta harmaan tappiin saakka.

Pitääkin alkaa etsimään kirjastosta opasta yksisarvisten metsästämiseen.

Kai noitakin on mutta ne tuskin haluaa eksklusiiviseen suhteeseen

 

[Erkki_erikeepperi]

Niin pitäisikö kasvatuskin ulkoistaa yhteiskunnalle? Eikös tämä ole jo aika äärimmäistä sosialismia.

Vai ehdotatko, että alettaisiin pitää normaalina lasten jättämistä heitteille? Sehän se hyvä ratkaisu olisikin. Saataisiin ihmisten hyvinvointia heikennettyä ihan mukavasti.

Elämme holhousyhteiskunnassa, joka tarvittaessa ottaa vastuun kaikesta, on ottanut jo pitkän aikaa. Sekin on ollut normaalia aina, että etenkin isät lähtevät lätkimään, mutta nykyään taitaa kyllä olla tavallisempaa, että äiti antaa isälle kenkää, mutta isää silti jää painamaan "vastuut" lapseen liittyen.

JOS yhteiskuntaan halutaan enemmän vauvoja, niin sitten vauvojen tekemiseen liittyviä henkisiä esteitä tulee poistaa. Mielestäni asia on selvä kuin bläkki. Jossei haluta lisää vauvoja yhteiskuntaan, niin ei sitten, ei väkisin.

Ja ketjun aiheeseen tämä liittyy sikäli, että moni meistä miehistä saattaa olla "vapaaehtoisesti lapseton" ihan ulkoisten tekijöiden painostaminakin eikä pelkästään siksi, ettei kerta kaikkiaan missään tapauksessa haluttaisi lapsia.

Esimerkiksi mulle lasten siittäminen on periaatteellisella tasolla aika se ja sama, neutraali asia. Jossei asiaan liittyisi mitään vastuu-kysymyksiä, niin mikäs siinä sitten vaikka vahinko kävisikin. Ihan sama.

 

[Berzza]

Itse olen hankkimatta lapsia, koska perintönä on niin paskat geenit. Vapaaehtoista rodunjalostusta. Eipä kyllä kukaan ole innokas panemaankaan näin ruman tyypin kanssa.

 

[ssg]

Kävinpä huvikseen katsomassa ulkomaalaisista childfree yhteisöistä mitä jengi on tuumannut koronan aiheuttamasta pakotetusta yhteiselosta. Noita yhteisöjä voisi enemmin kuvata sanalla child hate. Erittäin kuvottavaa sakkia kyllä.

Koronan aikana tullut itselle hyvin selväksi että itselleni ei sovi yhtään olla kokoajan ihmisten seurassa. Pää hajoaa jos ei saa omaa aikaa ja keskeytyksetöntä ja rauhaisaa aikaa harrastuksiin.

En pysty kuvittelemaan minkälaista elämä olisi lapsen kanssa. Tiedän sen että en siitä ainankaan nauttisi.