Kuvasin saman merkin peilijärjestelmällä 10+ vuotta kunnes ajauduin harrastuksessa tuuliajolle. Useampi vuosi sitten, viimeinenkin DSLR vaihtui laukusta peilittömään. Se pisti ennen niin suoraviivaisen ja päämäärällisen harrastuksen ihan päälaelleen.
Ei siis siinä mielessä päälaelleen, että olisin jotenkin tykästynyt peilittömiin. Pikemminkin siitä seurasi alkuhuuman jälkeinen katumus, ellei krapula. Yhtäkkiä tutusta ja turvallisesta käden- ja mielenjatkeesta tuli jokin oudosti käyttäytyvä ja jatkuvasti epävarmalta tuntuva kapistus, jonka mittasuhteet ja fyysinen tasapaino eivät pitkässä juoksussa istuneet lainkaan omiin hyppysiin. Vaikka merkki pysyi samana, fiilis oli ihan eri.
Tästä seurasi vain lisää gearijumppaa. Eräänlaisena kakkos- tai räpsykamerana oli jo pitempään kulkenut mukana toisen merkin peilitön croppi ja tähän järjestelmään tuli seuraavaksi panostettua ja sillä ihan hyviä hetkiä koettuakin, mutta joku hommassa kitkasi, jotain puuttui. Jokin tuntui väärältä. Kenties sähköinen etsin. Kenties koko, muoto, nappuloiden sijainnit, ominaisuuksien puute tai ominaisuuksien yltäkylläisyys.
Kuvankäsittelyohjelmasta ei ollut enää tarjolla kuin vuosittain uusittavalla lisenssillä oleva versio ja kohta oli se lyhyt aikaikkuna vuodesta, kun automaattisesti uusiutuvan tilauksen voi perua. Ohjelma vaihtoon. Alkujärkytys oli aito ja kaduttava, mutta pitemmän päälle askel oli oikea, koska editoidut kuvat olivat parempia kuin vanhalla ohjelmalla, niissä oli enemmän mikrodetaljeja, paremmat sävyt, kuvat vain yksinkertaisesti näyttivät hyvin pieniltä yksityiskohdiltaan paremmilta, mihin silmä pikkuhiljaa harjaantui. Luontevasti uudella softalla piti sukeltaa vanhaan raw-kirjastoon kääntämään kuvia uudelleen, paremmalla laadulla.
Kokeilin rungon päivittämistä sekä rinnalla myös astua mittaetsinleiriin. Silloinen ohjelmalisenssi ei kattanutkaan enää sellaista versiota ohjelmasta, millä olisi auennut sen hetkisten kamerajärjestelmien raw-tiedostot. Joten softat menivät taas kerran vaihtoon. Ja kaikessa siinä sitä omaa juttua etsiessä usko oli koetuksella ja hermot eivät menneet ihan kerran tai kaksikaan - käytiin niinkin syvällä kaninkolossa, että kaikki meni myyntiin - "kyllä minä tällä puhelimella saan kuvattua kaiken tarvittavan riittävällä laadulla".
Vuosia on vierähtänyt ja tällä hetkellä eräänlainen status quo kaluston osalta; on hyvä softakombo ja kolme täysin erilaista kameraa/järjestelmää puhelimen lisäksi.
Nyt vaan huomaan, etten enää kuvaa lainkaan sellaisia kohteita mitä kuvasin vanhaan kunnon peiliaikaan. Joten harrastus on piilevästi ollut jo pitkään eräänlaisessa geariharrastusvaiheessa ja varsinaisen sisältöharrastamisen osalta edelleen ollaan sillä tuuliajolla.
Joten... olenko enää aikoihin harrastanut valokuvausta?
Ei siis siinä mielessä päälaelleen, että olisin jotenkin tykästynyt peilittömiin. Pikemminkin siitä seurasi alkuhuuman jälkeinen katumus, ellei krapula. Yhtäkkiä tutusta ja turvallisesta käden- ja mielenjatkeesta tuli jokin oudosti käyttäytyvä ja jatkuvasti epävarmalta tuntuva kapistus, jonka mittasuhteet ja fyysinen tasapaino eivät pitkässä juoksussa istuneet lainkaan omiin hyppysiin. Vaikka merkki pysyi samana, fiilis oli ihan eri.
Tästä seurasi vain lisää gearijumppaa. Eräänlaisena kakkos- tai räpsykamerana oli jo pitempään kulkenut mukana toisen merkin peilitön croppi ja tähän järjestelmään tuli seuraavaksi panostettua ja sillä ihan hyviä hetkiä koettuakin, mutta joku hommassa kitkasi, jotain puuttui. Jokin tuntui väärältä. Kenties sähköinen etsin. Kenties koko, muoto, nappuloiden sijainnit, ominaisuuksien puute tai ominaisuuksien yltäkylläisyys.
Kuvankäsittelyohjelmasta ei ollut enää tarjolla kuin vuosittain uusittavalla lisenssillä oleva versio ja kohta oli se lyhyt aikaikkuna vuodesta, kun automaattisesti uusiutuvan tilauksen voi perua. Ohjelma vaihtoon. Alkujärkytys oli aito ja kaduttava, mutta pitemmän päälle askel oli oikea, koska editoidut kuvat olivat parempia kuin vanhalla ohjelmalla, niissä oli enemmän mikrodetaljeja, paremmat sävyt, kuvat vain yksinkertaisesti näyttivät hyvin pieniltä yksityiskohdiltaan paremmilta, mihin silmä pikkuhiljaa harjaantui. Luontevasti uudella softalla piti sukeltaa vanhaan raw-kirjastoon kääntämään kuvia uudelleen, paremmalla laadulla.
Kokeilin rungon päivittämistä sekä rinnalla myös astua mittaetsinleiriin. Silloinen ohjelmalisenssi ei kattanutkaan enää sellaista versiota ohjelmasta, millä olisi auennut sen hetkisten kamerajärjestelmien raw-tiedostot. Joten softat menivät taas kerran vaihtoon. Ja kaikessa siinä sitä omaa juttua etsiessä usko oli koetuksella ja hermot eivät menneet ihan kerran tai kaksikaan - käytiin niinkin syvällä kaninkolossa, että kaikki meni myyntiin - "kyllä minä tällä puhelimella saan kuvattua kaiken tarvittavan riittävällä laadulla".
Vuosia on vierähtänyt ja tällä hetkellä eräänlainen status quo kaluston osalta; on hyvä softakombo ja kolme täysin erilaista kameraa/järjestelmää puhelimen lisäksi.
Nyt vaan huomaan, etten enää kuvaa lainkaan sellaisia kohteita mitä kuvasin vanhaan kunnon peiliaikaan. Joten harrastus on piilevästi ollut jo pitkään eräänlaisessa geariharrastusvaiheessa ja varsinaisen sisältöharrastamisen osalta edelleen ollaan sillä tuuliajolla.
Joten... olenko enää aikoihin harrastanut valokuvausta?