Kameran natiivi herkkyys kertoo siitä, miten tehokkaasti optiikka ja kenno pystyvät keräämään valoa. Alhainen herkkyys merkitsee sitä, että valoa hukataan paljon ja se on omiaan aiheuttamaan ongelmia hämärässä.
Hämäräongelmiin vaikuttaa sekin, että pikselin kapasiteetti (e-) on verrannollinen pikselin kokoon, jos sensorit on muuten vastaavaa teknologiaa. Jos pikselin koko (µm) n. 3-kertaistuu niin kapasiteetti n. 10-kertaistuu: maksimi kapasiteetti esim. 1000 e- -> 10000 e-. Jos kirkkaissa kohdissa pikseli tulee täyteen, niin pienissä pikseleissä 1/100-kirkkaus tuottaa enää ~10 e- mutta isoissa ~100 e-. Edellisen kohina on n. 3-kertainen. Näissä lasketaan elektroneita kuin herneitä.
Jos ISO on 32 vs 160, niin valoa tarvitaan 4-kertaa enemmän täyttämään pikselit. Samalla valotuksella taas jäätäisiin kirkkaissa kohdissa 250 e-/px, kun isokennoisella, herkällä kennolla saadaan 10000 e-/px. Edellisellä 1:25 kontrasti (n. 5 aukkoa) riittää siihen että pudotaan 10 e-/px, jälkimmäisellä 1:1000 (n. 10 aukkoa). ->isot pikselit ja suuri natiiviherkkyys on hyvä hämäräkohinan kannalta.
Entä jos valosta ei ole pulaa? Herkällä kennolla tarvitaan lyhyempi valotusaika tai pienempi aukko tai molemmat. Missä tilanteessa "tarpeettoman lyhyt" valotusaika olisi ongelma? Jos on, ND-suodatin voi auttaa. On hyvä huomata, että tarkka syvyysterävyys vaatii suurempaa aukkoa pienten pikselien kanssa. Isoilla pikseleillä on tavallisempi ongelma, että terävyysalue menee paperinohueksi suurella aukolla.
Oletat siis, että kahdessa hyvin erilaisessa laitteessa käytetään tekniseltä toteutukseltaan identtisiä sensoreita, mutta vaan eri kokoisina... tämä täysin väärä oletus ei ole kovin hyvä oletus...
Esimerkkinä: Oletat tuon alimman tarjotun ISO-herkkyyden olevan se sensorin ”natiivi” herkkyys (siinä määrin kun tuollainen termi on hyvin määritelty sensoirelle joissa on useampia ADC per pikseli), eikä esimerkiksi tarkoituksella lisätty alle natiivin herkkyyden oleva herkkyys tai kokoelma noita alempia herkkyyksiä (koska puhelimissa ei yleensä ole säädettävää aukkoa eikä noita ND-suotimia, ja kaiken lisäksi niissä on vielä yleensä hyvin valovoimainen* linssi).
Sitten lähdet vertailemaan miten teknisesti identtinen sensori skaalautuisi... tuo esimerkin ideaalinen skaalaus ei niitä kuvia tee, vaan se toteutunut dynamiikka ja kohinataso. (Onko esimerkiksi kaikkien niiden neljän “quad-Bayer” pikselin pikselikohtainen ISO-arvo sama... vai olisiko siellä joku syy miksi noita perinteisessä mielessä ”omituisia” sensoreita on kehitetty. Ja, onko noissa pokkareissa edes oleellisesti isompia sensoreita?)
Jätetäänkö siis tuo tekninen elektronien laskenta johonkin muualle kuin valokuvauksen yleiskeskusteluun (etenkin jos sitä varten on tarkoituksella valittu äärimmilleen kärjistetty esimerkki, joka ei edusta puhelimien tai pokkareiden sensoreita; tähtikuvauksessa kaikki muut parametrit optimoiden tuo toki toimisi juuri noin pikselikoon suhteen).
Ja, sitten toki puhut aukon säätämisestä ja ND-suotimista puhelinten kohdalla joissa ei noista yleensä** ole kumpaakaan? (Ja, minä ainakin valitsen suljinajan kuvattavan kohteen mukaan, siis jos esimerkiksi haluan hieman liike-epäterävyyttä kuvatessani nopeita kohteita, jotta se vaikutelma liikkeestä tulee siihen kuvaankin. Ja, puhelimeni näyttää myös tuon itsestään osaavan.)
*) Ei toki kokonaan kerättävän valon osalta (vaikka ei ne noille pokkareille yleensä silti merkittävästi jos lainkaan häviä), mutta tuon valon intensiteetin kennolla osalta siis sen 1/f-luvun.
**) Nokia 808:ssa oli vielä fyysinen ND-suodin, koska sensorin alin ISO taisi olla turhan korkea.