- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 267
Aiheesta on ollut taistoa monessa ketjussa, monesti offtopiciksi asti.
Itse olen hyvin pitkälle manuaalin kannattaja, koska pidän ajamisesta ja se kepin kanssa sotkeminen tuo sopivasti haastetta suoritukseen. Vaippaan paskoessa oli upeaa, kun sai laitettua pyöreän palikan pyöreään reikään ja kolmikulmaisen omaansa. Onnistunut vaihtaminen tuo vähän samanlaisen tyydytyksen.
Harrasteautossa tuskin koskaan haluan manuaalista luopua, mutta käyttöautossa tekisin poikkeuksen. Vaihtaminen manuaalilla on yhtä paljon vaiva kuin nautinto, joten automaattilaatikon pitäisi pystyä suorittamaan vaihto kuljettajaa paremmin. Toistaiseksi olen törmännyt vain muutamaan laatikkoon jotka kelpuuttaisin.
Kolmi- ja nelivaihteiset automaatit ovat poikkeuksetta kuraa. Pykälien puute vaatii momentinmuuntimen luiston ja kaasupolkimen suora yhteys vetäviin pyöriin tuntuu katoavan. Hyötysuhde on monesti jotain kauheaa. Ehdottomasti paskin kokemus oli uudemman Neonin nelipykäläinen, johon oli laitettu tiptronic-tyyppinen manuaalimahdollisuus. Sen välityksillä ei ollut mihinkään ajotilanteeseen tarjolla kahta käyttökelpoista vaihdetta ja vaihto kesti monta sekuntia.
Volvon laatikot 2000-luvun alusta ovat myös kohtuullisen hirveitä. Vaihtoaika on tolkuton ja momentinmuunnin luistaa aivan tarpeettoman paljon. V70R jäi koeajon jälkeen kauppaan, koska automaattilaatikko söi kaiken hauskuuden autosta. Sama loota tuntuisi olevan myös pienempitehoisissa koneissa. 2004 9-5 Saabin automaatti taas on jäänyt mieleen huomattavasti parempana.
Kaksoiskytkinvehkeet ovat normaalissa ajossa asiallisia, mutta näiden ainoa selvä plussa on nopea vaihtotapahtuma. Muuten menevät samaan kategoriaan yksikytkimisten robottivaihteistojen kanssa. Edessä on siis väistämättä kytkinremontti, eikä erikoistilanteissa käytös ole koskaan perinteisen automaatin veroista. Peräkärryn kanssa peruuttamiseen ehdottomasti momentinmuunnin tai manuaaliloota.
Pariin vuoteen ei ole kokemusta uusista, mutta F11 koppaiseen Bemariin istutettu 8-vaihteinen oli ensimmäinen josta tykkäsin. Vaihtoi nopeasti, luisti hyvin vähän ja toiminta oli hyvin huomaamatonta eri tilanteissa. Toinen siedettävä laatikko on ollut Subarun käyttämä CVT. Variaattorin ja momentinmuuntimen yhdistelmä on käytössä todella toimiva, kun vaan tottuu kierrosluvun perinteisestä poikkeavaan vaihteluun.
Manuaaleista on parhaimpina jäänyt mieleen takavetovolvon M47 ja Cooper S Minin nokalla ollut Getragin kuusilovinen. Molemmat ovat ottaneet pykälää sisään mukisematta kuskin tahdon mukaan eri tilanteissa. Volvoon tietysti olisi kaivannut vähän lyhyempiä liikeratoja, mutta kai se pienellä muutoksella olisi onnistunut. Kaikki muut ajamani manuaalit ovat aina jollain tapaa tuntuneet huonommilta.
Itse olen hyvin pitkälle manuaalin kannattaja, koska pidän ajamisesta ja se kepin kanssa sotkeminen tuo sopivasti haastetta suoritukseen. Vaippaan paskoessa oli upeaa, kun sai laitettua pyöreän palikan pyöreään reikään ja kolmikulmaisen omaansa. Onnistunut vaihtaminen tuo vähän samanlaisen tyydytyksen.
Harrasteautossa tuskin koskaan haluan manuaalista luopua, mutta käyttöautossa tekisin poikkeuksen. Vaihtaminen manuaalilla on yhtä paljon vaiva kuin nautinto, joten automaattilaatikon pitäisi pystyä suorittamaan vaihto kuljettajaa paremmin. Toistaiseksi olen törmännyt vain muutamaan laatikkoon jotka kelpuuttaisin.
Kolmi- ja nelivaihteiset automaatit ovat poikkeuksetta kuraa. Pykälien puute vaatii momentinmuuntimen luiston ja kaasupolkimen suora yhteys vetäviin pyöriin tuntuu katoavan. Hyötysuhde on monesti jotain kauheaa. Ehdottomasti paskin kokemus oli uudemman Neonin nelipykäläinen, johon oli laitettu tiptronic-tyyppinen manuaalimahdollisuus. Sen välityksillä ei ollut mihinkään ajotilanteeseen tarjolla kahta käyttökelpoista vaihdetta ja vaihto kesti monta sekuntia.
Volvon laatikot 2000-luvun alusta ovat myös kohtuullisen hirveitä. Vaihtoaika on tolkuton ja momentinmuunnin luistaa aivan tarpeettoman paljon. V70R jäi koeajon jälkeen kauppaan, koska automaattilaatikko söi kaiken hauskuuden autosta. Sama loota tuntuisi olevan myös pienempitehoisissa koneissa. 2004 9-5 Saabin automaatti taas on jäänyt mieleen huomattavasti parempana.
Kaksoiskytkinvehkeet ovat normaalissa ajossa asiallisia, mutta näiden ainoa selvä plussa on nopea vaihtotapahtuma. Muuten menevät samaan kategoriaan yksikytkimisten robottivaihteistojen kanssa. Edessä on siis väistämättä kytkinremontti, eikä erikoistilanteissa käytös ole koskaan perinteisen automaatin veroista. Peräkärryn kanssa peruuttamiseen ehdottomasti momentinmuunnin tai manuaaliloota.
Pariin vuoteen ei ole kokemusta uusista, mutta F11 koppaiseen Bemariin istutettu 8-vaihteinen oli ensimmäinen josta tykkäsin. Vaihtoi nopeasti, luisti hyvin vähän ja toiminta oli hyvin huomaamatonta eri tilanteissa. Toinen siedettävä laatikko on ollut Subarun käyttämä CVT. Variaattorin ja momentinmuuntimen yhdistelmä on käytössä todella toimiva, kun vaan tottuu kierrosluvun perinteisestä poikkeavaan vaihteluun.
Manuaaleista on parhaimpina jäänyt mieleen takavetovolvon M47 ja Cooper S Minin nokalla ollut Getragin kuusilovinen. Molemmat ovat ottaneet pykälää sisään mukisematta kuskin tahdon mukaan eri tilanteissa. Volvoon tietysti olisi kaivannut vähän lyhyempiä liikeratoja, mutta kai se pienellä muutoksella olisi onnistunut. Kaikki muut ajamani manuaalit ovat aina jollain tapaa tuntuneet huonommilta.