Väitän kuitenkin että tämä liittyy siihen, ettei ole tarpeeksi ensihoitajia ja ei niin kiireelliset keissit vain jätetään hoitamatta.
Olen tästä eri mieltä. Ambulansseja ja ensihoitajia niihin olisi kyllä enemmän kuin tarpeeksi, jos kansalaiset ymmärtäisivät milloin ambulanssi oikeasti pitää soittaa tai jos hätäkeskuksella olisi työkaluja karsia pois sellaiset potilaat, jotka ei ambulanssia tarvitse.
Perstuntumalla vähintään n. 90% ensihoidon kohtaamista potilaista on sellaisia, jotka eivät ihan oikeasti ambulanssia tarvitsisi vaan kykenisivät hakeutumaan päivystykseen omin neuvoin, odottamaan aikaa omalääkäriltä tai hakemaan apua muuta väylää pitkin. Osa on pysyvässä hoidossa olevia, joiden hoitovastuu kuuluisi hoivakodille tms, mutta siihen ei säästö-/tuottavuussyistä ole resurssia ja sen vuoksi käytetään yhteiskunnan tarjoamia päivystyspalveluita. Osa ei edes tarvitse minkäänlaista terveydenhuollon apua.
Tää on osaltaan myös terveydenhuoltojärjestelmästä johtuva ongelma, koska ruuhkautunut ja aliresursoitu järjestelmä työntää painetta päivystyksellisiin hoitopaikkoihin, eli käytännössä ensihoitoon ja päivystykseen. Useammat ja useammat vanhukset hoidetaan kotona, vaikkei edellytyksiä kotona pärjäämiselle ole ja se sitten työllistää ensihoitoa kun siellä kaatuillaan tai pelottaa olla yksin. Enemmän ja enemmän palveluita siirretään etäpalveluiksi, joita vanhusväestö ei osaa käyttää ja sitten soitetaan 112 tai mennään päivystykseen, koska kyseisiä palveluita on helppo käyttää ja siten pääset keskustelemaan kasvotusten toisen ihmisen kanssa. Osa soittaa hätäkeskukseen kysyäkseen neuvoa ja kun hätäkeskuksen tehtävä ei ole neuvoa vaan välittää tehtäviä oikealle viranomaiselle, paikalle lähtee ambulanssi neuvomaan. Päivystäjällä on virkavastuu ja jos virheitä tapahtuu, hän vastaa niistä itse oikeudessa omalla virkavastuulla, eli jos häken järjestelmä ehdottaa auton lähettämistä, niin se on käytännössä pakko lähettää vaikka päivystäjä käytännössä tietäisi, ettei mitään tarvetta ensihoidolle ole.
Siinä mielessä tuon ensihoitajapulan voi allekirjoittaa, että trendi on ainakin omassa työyhteisössä viime vuosina ollut se, että parhaassa työiässä olevat ensihoitajat ja päivystyksen hoitajat vaihtaa alaa tai toimipistettä koska työnkuva ei pääosin vastaa sitä, mihin on saatu koulutus ja mitä on haluttu lähteä tekemään.
Samasta syystä esim päivystyksen houkuttelevuus kesätyöpaikkana on laskenut nolliin. Päivystykset on perinteisesti olleet haluttuja kesätyöpaikkoja, kuluvana kesänä ei moneen paikkaan ole saatu sijaisia koska hakemuksia ei ole tullut. Ja tämä siis samalla kun kokeneita päivystyksen hoitajia on irtisanoutunut massoittain. Päivystyksessä tämä johtuu osaltaan myös siitä, ettei jatkohoitopaikat vedä ja potilaat on päivystyksessä pahimmillaan useita vuorokausia ja hoitajan työ on samaa vessassa käyttämistä, syöttämistä ja vastaavaa kuin osastolla. Sillä erotuksella, että potilasmäärä on moninkertainen ja välissä pitäisi hoitaa myös ne akuutisti sairastuneet ja vammautuneet, ns. oikeat päivystyspotilaat. Miksi mennä tai jäädä jos saman palkan saa huomattavasti helpommin muualta.
Mielenkiinnolla odotan seuraavaa vuosikymmentä, että missä silloin mennään kun muutoksia huonompaan on tasaisesti tullut melkein koko sen 12v kun itse olen alalla ollut.