Yksityistämisen ongelma on se, että toimiakseen vaatii hyvin järjestetyn säätelyn ja ostajan joka myös itse käyttää palvelua.
Energiajakelun, elintarvikekaupan, ravintoloiden, rakentamisen, teleliiketoiminnan, kaivostoiminnan jne. Sääntelyä on hiottu vuosikausia ja silti sinne aina jää porsaanreikiä jotka markkinatalous lopulta löytää, ja joihin pitää sitten reagoida. Prosessi on luonteeltaan loputon kissa ja hiirileikki sääntelyn ja yritysten välillä. Huono sääntely voi olla liian löysää tai sitten väärällä tavalla tiukkaa. Siitä huolimatta tuotteiden ja palvelujen tuottaminen vapaan markkinatalouden kautta on ollut kokonaisuutena menestystarina jota kommunustisten maiden vastaesimerkit vielä vahvistavat.
On täysin luonnollista, että satoja vuosia julkisesti järjestettyjen terveyspalveluiden yksityistäminen on mennyt päin helvettiä kun sotesta on käyty poliittista vääntöä kohta kymmenen vuotta ja sääntely on polkenut paikallaan. Kauppatieteiden ensimmäisen vuoden opiskelijakin osaa kertoa miten yksityisen leikkauksia tekevän firman kannattaa bisnestään hoitaa, jos huonosta operaatiosta seuraavat komplikaatiot hoidetaan julkisella.
Yksityinen leikkausbisnes olisi vielä villimpää, ellei tyypillinen olkapääleikkaukseen yksityisellä terveusvakuutuksella tuleva potilas käyttäisi OMAA osto-osaamistaan, ja selvittelisi operoivan henkilöstön ja yrityksen taustoja. Tässä mielestäni on terveydenhuollon yksityistämisen suurin ongelma; julkinen sektori on osoittanut olevansa surkea ostamaan terveyspalveluja, jolloin säätelyn täytyy olla erityisen timanttinen. Harva ostaa talopaketin yritykseltä, jonka google haku on täynnä paskoja kokemuksia vaikka yritys toimisikin jossain määrin lain puitteissa.
Eli yksityistäminen on nähdäkseni pitkällä tähtäimellä oike ratkaisu niinkuin se on ollut muillakin aloilla, mutta toimiakseen vaatii nyktistä parempaa
1) sääntelyä(hoitajamitoitus ei ole mielestäni hyvää sääntelyä)
2) palveluuden ostamista