Oman näkemykseni mukaan tilanne on alalla jo vuosia ollut se, että joka paikasta on supistettu ja nipistetty resurssia pois ja koko systeemi on natissut liitoksissaan tämän aliresursoinnin seurauksena. Järjestelmän on pitänyt koossa lähinnä hoitohenkilökunnan jatkuva venyminen ja omista oikeuksistaan tinkiminen.
Kun nyt miettii niitä potentiaalisia hyötyjä mitä lakolla todennäköisesti on mahdollista saavuttaa suhteessa tuohon pr-tappioon ja kiristyviin pakotemahdollisuuksiin, niin en tiedä olisiko ollut fiksumpi jättää lakko-oikeus tällä kertaa käyttämättä.
Olisin itse pitänyt kenties toimivampana ratkaisuna jatkaa ylityö- ja vuoronvaihtokieltoa, jolla olisi osoitettu kansalle se, missä jamassa terveydenhuoltojärjestelmä on jo vuosia ollut ja mitä käy jos hoitajat yhtäkkiä alkavatkin pitää kiinni lakisääteisistä oikeuksistaan ja lopettavat jatkuvan venymisensä. Tämä olisi kenties lisännyt painetta päättävien tahojen suuntaan ja estänyt vastuun kaatamisen hoitajien niskaan.
Vähän samoilla fiiliksillä itekin. Nämä hoitajien työtaistelutoimet on usein myös semmoisia, että ne käytännössä pissii kaikkien hoitajien omiin muroihin, koska suojelutyössä olevien työmäärä lisääntyy ja vuoronvaihtokielto monesti aiheuttaa vain sen, että työssä on vähemmän ihmisiä ja "voi voi". Siihen vielä päälle sit nämä työnantajan omat vastavedot kuten saikkulappujen vaatiminen lyhyistäkin poissaoloista ja vuoronvaihtokiellot hoitajien kesken, nii eipä lisäänny työmoti hirveesti näiden toimien aikana.
Lakon vaikutusta itsekin pohtinut ja tuo vuoronvaihtokielto olis voinut olla jossain määrin tehokkaampi, mutta toisaalta eipä ne juuri palstatilaa saa. Ihmisten ajat vaan perutaan ja eikä se juuri näy kuin yksittäisille ihmisille. Harvemmin niillä otsikoihin päästään ja kun maksaja on yhteiskunta niin vähän herättelyä tämä vaatii näinkin. Lakkokassaa itsekin pohtinut, kalliiksi tulee, mutta käyttävätpä rahoja edes johonkin.
Henk koht olen kohtalaisen hyvässä työpaikassa ja ne hyvät ja positiiviset asiat liittyy juurikin näihinkin asioihin mistä(minkä puutteesta) monet muut kärsivät, eli meillä on esimerkiksi:
- autonominen työvuorosuunnittelu
- ylitöitä saa tehdä ja eikä niitä ole pakko ottaa pois 1:1
- Reilu hälytysraha yli 4h ylittäviltä työvuoroilta. Toisille osastoille tehdystä sisäisestä sijaisuudesta saa jo sit ihan oikeesti massiiviset korvaukset
- kohtalaisesti työvoimaa(ei tarpeeksi, mutta ei läheskään niin paha kuin muualla, mennään siinä rajoilla että toiminta pyörii niin kauan kun kukaan ei ole pois)
- Pankkivapaita saa silloin tällöin
- osa-aikaisuuksia saa silloin tällöin ilman kovin kummempia perusteita(rasti ruutuun henk. koht. syyt riittää)
- vapaapäivät on oikeita vapaapäiviä eikä mitään 48h yhtenäisiä pätkiä tms.
- esimiehet on jopa ihan mukavia
- lääkäritkin on meillä ihan ihmisiä ja työkavereita eli ei mitään hirveetä nokittelua ja hierarkiaa
- työhön ei ole määrätty ketään jäämään
Kaikki tämä tietenkin loppuu jo osittain meidän osaston ulkopuolelle, osa toki on koko sairaanhoitopiirin politiikkaa. Eli jo naapuriosastolla monet näistä on ihan vituroillaan. Yllättäen meidän osastolle on ollut työntekijät halukkaita tulemaan, vaikka palkka on jopa sen 2% pienempi kuin muilla johtuen työn vaativuusluokituksesta.
Mutta näitä asioita hoitajat on vaatineet iät ja ajat, mutta näiden asioiden vaatiminen työehtosoppariin oliskin ihan mielenkiintoista nähdä miten ne toteutettaisiin.
Jopa varsinaista palkkaa enemmän näkisin hoitoalan houkuttelevuutta lisäävän työajan vähennys. Eli palkannousun sijaan pidetään palkka samana mutta vähennetään tunteja. Toki tässä on omat sudenkuoppansa jos ei asioita sovita fiksusti, mutta sanoisin että lisäisi varmasti alalle halukkuutta jos vapaata olis enemmän, koska se olis oikeesti jotain mitä muilla aloilla ei ole(ehkä opettajat poislukien). Väittäisin monen perheellisen miettivän alalle paluuta kun vaihtoehto on tehdä täyttäpäivää paremmalla palkalla. Tämä myös lisäisi sen option, että työntekijöitä voisi palkata joustamaan enemmän, jolloin jousto kasaantuisi vähemmälle väelle. Vähän utopististista leikkimistä, mutta eniveis.