Työharjoittelun sankarit

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Deussu
  • Aloitettu Aloitettu
Koska resursseja on määrä X ja niiden käyttö kannattaa suunnitella huolella. Tässä täytyy nyt ottaa huomioon, että harjoittelija yleensä tästä kuviosta hyötyy ja yritys ei niinkään. Se mitä sinä haet on, että harjoittelijoita pitäisi vielä nykyistä enemmän paijata ja mennä heidän ehdoilla.

Jos taas harjoittelija on myös tulevaisuuden visiossa mukana, niin tottakai käytetään resursseja hänen pitämisekseen, kuten tehdään kaikkien hyvien suorittajien kanssa.

Eli siis kantasi on, että ainoastaan harjoittelija hyötyy harjoitteluista ja siitä aiheutuu voittoa tavoittelevalle yritykselle käytännössä ainoastaan taloudellista tappiota? En tiedä oletko kuinka ja/tai lainkaan päättämässä yrityksenne rekrytoinneista, mutta herää silti muutama kysymys/ajatus asiaan liittyen:

1. Jos harjoittelijoista ei ole (yrityksen kannalta katsottuna) kuin "harmia", miksi olette koskaan päättänyt sellaisia hankkia? Houkuttaako ilmainen työvoima ja siitä mahdollisesti aiheutuvat patoumat kahvipöytäkeskusteluihin lisäpotkua? En tiedä oletatteko yrityksessänne, että he tulevat lähes tulkoon aina palkatta (/ korvauksetta) teille töihin ainoastaan sen takia, että tutkintoon johtava koulutus sen vaatii. Seuraavaksi varmaan viittaat kulujen muodossa siihen, että kun työkaverit / esimies neuvoo ja opastaa harjoittelijaa talon tavoille kuluu aikaa sekä resursseja ja sitä kautta "palaa rahaa". Sinänsä en näe tässä mitään uutta - sama tapahtuu kun uusi kaveri tulee taloon. Ja siihen kuluva aika vasta kallista onkin.

2. Ei harjoittelijoita tarvitse "paijata ja mennä heidän ehdoillaan". Siinä vaiheessa kun olette tehneet rekrytointipäätöksen ja sopimuksen harjoittelijan kanssa x kuukaudeksi, tulee yrityksen edustajan myös asennoitua tarvittavalla skoopilla siihen, että kaverille ei voida antaa yksinään liian haasteellisia tehtäviä. Juuri kuten uuden työntekijän kanssa tehdään joka kerta, olipa kyseessä harjoittelija tai ei. Se vaan on osa sitä "prosessia", että katsotaan ja nähdään millainen kaveri on kyseessä. Usein vain (molemmat osapuolet, en kiellä sitä) eivät osaa ottaa ja antaa tuolle ajanjaksolle tarpeeksi sen kaipaamaa "huomiota".

Miksi ostaa auto joka menee rikki tai TV-kanavapaketti, joka ei suurten urheilutapahtumien aikana toimikkaan? Et voi aina tietää, mitä saat.

Tässä ei nyt ollut koulutus pointtina, vaan se, että välillä tulee esim. suhteiden kautta tekijöitä, joiden taitotasosta et pysty etukäteen tarpeeksi sanomaan. Tottakai jos hommaan ei ole mitään edellytyksiä, niin silloin ei palkata vaikka olisi firman hallituksen suuromistajan poika.

Mitä koulutukseen tulee, niin otan mielummin ahkeran alikoulutetun datanomin, kuin löysän hyvin koulutetun insinöörin. Molempia on tullut koettua.

Ilmeisesti IT-alan tai vastaan alan harjoitteluista kyse(?). Ihmetyttää vain, että jos pystyt ottamaan johonkin tehtävään/projektiin harjoittelijaksi inssiksi opiskelevan TAI amis-tason kaverin niin aika laaja on skooppi. Käytännössä jos tuon pukisi rekryilmoitukseksi, ainakin itse tulkitsisin ilmoituksen tyyliin: "haemme windows-ympäristön pikkunikkaria harjoitteluun, riittää kun saat officen käyntiin ja osaat googlettaa how to fix". Pointti tässä nyt on se, että jos ette itse tiedä mitä haette, miten voitte koskaan valita sen tasoista harjoittelijaakaan siihen tehtävään? Vai onko liian mainstreamia sanoa, että "otetaan parhaat pinnalta, sitä varten meillä on 'scouttaajat'". Mielestäni noiden kahden kaverin välillä oleva ero on ainakin paperilla todella suuri, toki ihmiset ovat yksilöitä ihan siinä missä autotkin.

Jos olet rekrytointitoiminnassa mukana ja harjoittelijoita otetaan "pöydän alta" pomon serkun kissan nimen keksijöitä niin silloin täytyy vähän tuumata peiliinkin. Täytyy sen verran olla munaa sanoa, että "hei, muuten hyvä mutta osaaminen ei riitä ja se ei oo kannattavaa kenenkään kannalta".
 
On näitä jonkin verran nähty, mutta päällimmäisenä tulee mieleen juuri ammattikoulusta valmistumassa ollut kaveri. Tuli ensimmäisenä päivänä myöhässä töihin, ei puhunut juuri mitään. Jotain saattoi mumista vastaukseksi jos kysyi jotakin. Seisoskeli pipo päässä ja kädet taskuissa siinä vierellä ja jos kokeili antaa jotain hommia, niin katosi paikalta. Ei tullut yhteisiin taukotiloihin ikinä, vaan näppäili kännykkää tauon ajan työpisteellään. Viikon hän siinä jaloissa pyöri kunnes pomo soitti hänelle ettei tarvi enää tulla. Siinä kyllä vähän mietti, että tässäkö on tämän alan tulevaisuus.
 
Itse olin kaikki työharjoittelujaksot samassa firmassa ja pääsin myös kesätöihin valmistumisen jälkeen. Tämän jälkeen myös sain paikan kyseisessä firmassa kun yksi työntekijä irtisanoi itsensä. Eli ainakin niistä työharjoitteluista oli mulle hyötyä, kun sai työpaikankin niiden avulla.

Ongelmana noissa työharjoittelujaksoissa oli, että niissä ei annettu minulle (työharjoittelijalla) juuri mitään työtä ja perehdytyskin oli olematonta. Ainoat työt mitä sain tehdä oli jonninjoutavaa järjestelyä ja muuta toimistohommaa, jotka ei siihen varsinaiseen ammatin opiskeluun kuulunut mitenkään. Suurimman osan ajasta tuli pyöriteltyä peukaloita ja istuttua netissä, kun ei vaan yksinkertaisesti ollut muuta tekemistä. Opinnäytetyön sain siinä ohessa onneksi tehtyä kun aikaa riitti. Kesätöissä sitten sai tehdä sitä ammattia vastaavaa hommaa ja kun viimein sain työpaikan firmasta, aloin neuvomaan muita työtekijöitä antamaan harjoittelijoille edes harjoitustöitä jos oikeaa hommaa ei voinut tarjota. Nyt 5 vuoden työssäolon jälkeen kaikki harjoittelijat saavat täällä nykyään aivan oikeaa työtä tehdäkseen, välillä ehkä vähän liiankin vaikeita hommia koska kaikki eivät tajua ottaa huomioon sitä eri osaamisen tasoa mitä eri vuosikurssin opiskelijoilla on. Sellaiset harjoittelijat jotka lusmuilee töiden kanssa lopettaa yleensä viikon tai kahden jälkeen, kun huomaavat ettei täällä pystykään chattaileen somessa tekemättä mitään oikeaa työtä.
 
Onhan harjoittelijoissa todellakin sellainen ongelma, kuin "suppea vakuutus" ja sen myötä suppeampi vastuualue. Hyvässä harjoittelutilanteessahan olisi kiinnostunut harjoittelija tekemässä käyttännön läheisyyksiä tarkastelemalla ja kysymällä, eli oppimalla tehtäväänsä jossa myöhemmin kantaa lajemman vastuun laajemman vakuutettuna. Superhyvässä taas astutaan alueelle, jossa riskin kantaa kouluttaja, mutta tällainen on jo kohtuuton vaatimus ja taitanee jo olla lähempänä tulevaa rektyyria.

Huonoissa harjoitteluissa istutaan tai pistetään oppiminen kiinnittymään enemmän harjanvarren heilumiseen.

"suppea vakuutus" harjoittelijalla onkin se taikasana, mutta sama pätee myös kuntoutuspaskoissa. Ne tosin ovat jo eri juttu eikä sillä ollutkaan tarkoitusta johtaa rektyrointiin.
 
Eli siis kantasi on, että ainoastaan harjoittelija hyötyy harjoitteluista ja siitä aiheutuu voittoa tavoittelevalle yritykselle käytännössä ainoastaan taloudellista tappiota? En tiedä oletko kuinka ja/tai lainkaan päättämässä yrityksenne rekrytoinneista, mutta herää silti muutama kysymys/ajatus asiaan liittyen:

1. Jos harjoittelijoista ei ole (yrityksen kannalta katsottuna) kuin "harmia", miksi olette koskaan päättänyt sellaisia hankkia? Houkuttaako ilmainen työvoima ja siitä mahdollisesti aiheutuvat patoumat kahvipöytäkeskusteluihin lisäpotkua? En tiedä oletatteko yrityksessänne, että he tulevat lähes tulkoon aina palkatta (/ korvauksetta) teille töihin ainoastaan sen takia, että tutkintoon johtava koulutus sen vaatii. Seuraavaksi varmaan viittaat kulujen muodossa siihen, että kun työkaverit / esimies neuvoo ja opastaa harjoittelijaa talon tavoille kuluu aikaa sekä resursseja ja sitä kautta "palaa rahaa". Sinänsä en näe tässä mitään uutta - sama tapahtuu kun uusi kaveri tulee taloon. Ja siihen kuluva aika vasta kallista onkin.

Yleensä harjoittelijoita juuri hankitaan tulevaisuutta varten. Tätä meinasin, kun sanoin että haetaan hyviä tekijöitä ihan täsmähaulla. Jos nyt otan jampan harjoitteluun, on se siksi, että haluan hänestä meille vakituisen työntekijän seuraavan 1-4 vuoden sisään ja koen, että hänessä on potentiaalia tulla hyväksi suorittajaksi.

Kuluja harjoittelija tuo juurikin tuon opastuksen takia. Opastajan kulut ja opastuksesta saatava hyöty ovat verrannolliset opastajan asemaan yrityksessä. Jos haluan että harjoittelija oikeasti oppii myös muuta kuin frontin devaamista, niin silloin opastamaan myös asetetaan henkilöt, joilla on muutakin sanottavaa aiheeseen kuin mitä koulun penkiltä on jo opittu.

Tuo että harjoittelijan opastus olisi ilmaista, koska uudetkin työntekijät täytyy opastaa, on nyt taas ihan täyttä jargonia. Uudet työntekijät koulutetaan huolella, koska tiedetään, että nyt annettu koulutus ja opastus siloittaa tietä tulevaisuudessa. Harjoittelija taas on iso kysymysmerkki. Saattaa olla, että kaveri on jo jossain ihan muualla ja koko prosessi täytyy aloittaa alusta. Miksi siis kerta toisensa jälkeen laittaa samat resurssit epävarmuustekijään?

2. Ei harjoittelijoita tarvitse "paijata ja mennä heidän ehdoillaan". Siinä vaiheessa kun olette tehneet rekrytointipäätöksen ja sopimuksen harjoittelijan kanssa x kuukaudeksi, tulee yrityksen edustajan myös asennoitua tarvittavalla skoopilla siihen, että kaverille ei voida antaa yksinään liian haasteellisia tehtäviä. Juuri kuten uuden työntekijän kanssa tehdään joka kerta, olipa kyseessä harjoittelija tai ei. Se vaan on osa sitä "prosessia", että katsotaan ja nähdään millainen kaveri on kyseessä. Usein vain (molemmat osapuolet, en kiellä sitä) eivät osaa ottaa ja antaa tuolle ajanjaksolle tarpeeksi sen kaipaamaa "huomiota".

Miksi yrityksen edustajan tulisi asennoitua yhtään mitenkään? Ei yritys ole millä tavalla velvollinen ja mielestäni on jopa suotavaa, että yritys vaatii harjoittelijalta, eikä toisinpäin. Tietysti optimaalinen tilanne on se, että yritys on suunnitellut harjoittelujakson hyvin ja harjoittelija taas antaa kaikkensa ja vähän ylimääräistä tuon toteuttamiseksi. Harmi vain, että emme elä täydellisessä maailmassa ja asiat aina eivät vain ole niin mustavalkoisia, kuten ketjun esimerkeistä voi päätellä.

Uusien työntekijöiden kanssa opastus nyt on täysin eri asia kuin harjoittelijan opastus, kuten yllä jo mainitsin.

Ilmeisesti IT-alan tai vastaan alan harjoitteluista kyse(?). Ihmetyttää vain, että jos pystyt ottamaan johonkin tehtävään/projektiin harjoittelijaksi inssiksi opiskelevan TAI amis-tason kaverin niin aika laaja on skooppi. Käytännössä jos tuon pukisi rekryilmoitukseksi, ainakin itse tulkitsisin ilmoituksen tyyliin: "haemme windows-ympäristön pikkunikkaria harjoitteluun, riittää kun saat officen käyntiin ja osaat googlettaa how to fix". Pointti tässä nyt on se, että jos ette itse tiedä mitä haette, miten voitte koskaan valita sen tasoista harjoittelijaakaan siihen tehtävään? Vai onko liian mainstreamia sanoa, että "otetaan parhaat pinnalta, sitä varten meillä on 'scouttaajat'". Mielestäni noiden kahden kaverin välillä oleva ero on ainakin paperilla todella suuri, toki ihmiset ovat yksilöitä ihan siinä missä autotkin.

Etsin aina ensimmäiseksi vain ja ainoastaan osaamisen, enkä koulutuksen perusteella. Tietysti pitää paikkansa, että osaava tekijä löytyy yhdeksän kertaa kymmenestä yliopistosta ja yhden kerran kymmenestä amiksesta, mutta koulutus ja osaaminen ei ole aina toisiaan poissulkevia asioita.

Rekryilmoituksia en ole koskaan tehnyt, vaan tekijät ovat löytyneet muilla keinoin. Siksi puhuinkin tekijöiden scouttaamisesta, koska saadaan täsmähaulla haettua tarvittavat tekijät. Tiedän tasan tarkalleen mitä haen, siksi en laita mitään killereitä työilmoituksien muodossa, vaan haen vain tiettyä henkilöä kerrallaan eri kontaktien kautta.

Jos olet rekrytointitoiminnassa mukana ja harjoittelijoita otetaan "pöydän alta" pomon serkun kissan nimen keksijöitä niin silloin täytyy vähän tuumata peiliinkin. Täytyy sen verran olla munaa sanoa, että "hei, muuten hyvä mutta osaaminen ei riitä ja se ei oo kannattavaa kenenkään kannalta".

Omat työharjoittelukokemukset olivat vuosien takaa, jolloin en ollut missään vastuullisessa asemassa, vaan ihan perus palkollisena. Tottakai itse teen asiat kuten pitää, mutta se ei silti muuta sitä, että olen joutunut historiassa monta kertaa todistamaan tällaista tilannetta, jossa mennään päin mäntyä.
 
Mikä ihme on tämä 3 päivän saigoni ilman ilmoitusvelvollisuutta? omaan korvaan kuulostaa joltain urbaanilegendalta, lienee joku toimihenkilöiden juttu kun en ole koko työuran aikana törmännyt moiseen. Keikkahommissa nyt ei tullut mieleenkään kipeytyä vaan silloin painetaan dollarinkuvat silmissä. tehtaalla taas oli täys keskitysleirimeininki, aina pakko mennä työterveyden kautta todistuksen hakuun, esim vaikka yhden perkeleen hammaslääkärikäynnin takia piti olla todistus jos oli vajaan 2 tuntia poissa paikalta... (ja nykyään on eka saigonipäivä palkaton, eli tehtaalle vääntäydytään kuumeisena tai paskatautisena vaikka sitten vessaa varaamaan).
Joo, pomolle täytyy toki ilmoitella ja max aika on 3 päivää. Eli saman 3 päivää saa saikkua kun soittaa työpaikan terveydenhoitajalle. Neljäs päivä vaatii sitten jo pakosta käynnin lääkärillä.

Mutta pomolle ei kelpaa ihan kaikki syyt. Sitten tulikin ongelmaksi että kuinka saada lääkäri kiinni ja lääkärin lausunto. Terkkari siellä oli paikalla, mutta lääkäri oli lähtenyt juuri lomailemaan ulkomaille. Pääsi onneksi toiselle lääkärille ja antoi heti jotain 5 viikkoa saikkua putkeen.

Vähän sama kuin mitä joku kirjoitti, että melkoisia psykopaatti tyranneja sitä on pikkupomona ja vähän isompana pomona ja samanlainen on tuo yksityinen lääkäriasema. Kauhea kyykytys paikka tuo lääkäriasema ja sinne ei juuri kukaan haluaisikaan mennä. Ja kuulemma varsinkin naisia kohtelee todella ilkeästi jostain syystä, eli lähentelee ja muuta vastaavaa omituista kuulemma.

Itselläkään ei ole tapana kipeytyä. Eikä työkavereillakaan, mutta niitä onkin sitten kuollut jotain 8 kpl, eli kyllä sinne lääkärille kannattaa kipeänä mennä, eikä töihin. Toki valtio kiittää tällaisesta toiminnasta, ei kulu eläkerajoja ja työttömyys pysyy "pienenä" :)

Hammaslääkäristä ei tietääkseni normaalisti saa sairaslomaa, eli menee pekkasista.

Myös lapsen hoitaminen näyttäisi olevan lain mukaan palkatonta. Joku taisi siitäkin jotain kirjoittaa:
Työssä käyvällä, alle 10-vuotiaan lapsen vanhemmalla on oikeus jäädä pois työstä lapsen sairauden ja hoidon järjestämisen takia neljäksi päiväksi. Lasteneneuvolan terveydenhoitaja tai lasta hoitava lääkäri voi kirjoittaa todistuksen tilapäisestä hoitolomasta työnantajaa varten. Lain mukainen tilapäinen hoitovapaa on palkatonta.
http://www.sairaslapsi.com/paivahoito-tartunta/sairaudet-ja-paivahoito
 
Olin aikoinaan työharjoittelussa kunnallisessa laitoksessa. Minulle sanottiin viikon jälkeen että ei saa tehdä niin nopeasti. Tärkeintä työssä muutenkin oli tauot. 8 tunnin päivästä töitä tehtiin keskimäärin 3-4 tuntia. 42minuuttia soppareiden mukaan päivässä sai olla taukoja, mutta oikeasti taukoja oli 2 tuntia (1h ruoka ja 2x 30min kahvia)
 
Olin aikoinaan työharjoittelussa kunnallisessa laitoksessa. Minulle sanottiin viikon jälkeen että ei saa tehdä niin nopeasti. Tärkeintä työssä muutenkin oli tauot. 8 tunnin päivästä töitä tehtiin keskimäärin 3-4 tuntia. 42minuuttia soppareiden mukaan päivässä sai olla taukoja, mutta oikeasti taukoja oli 2 tuntia (1h ruoka ja 2x 30min kahvia)

Tuo on kyllä itseäni ihmetyttänyt välillä miten joissakin paikoissa tulee eteen juuri tuo "ei saa tehdä asioita niin nopeasti".

Toki jos töitä muutenkaan ei ole paljoa niin kai sen ymmärtää niin että se estää pahinta tylsistymistä sitten kun tulisi tilanne ettei töitä yksinkertaisesti ole sitten tehtävänä ja istutaan vaan tyhjänpanttina.
 
Uusien työntekijöiden kanssa opastus nyt on täysin eri asia kuin harjoittelijan opastus, kuten yllä jo mainitsin.
Meillä työpaikassa opastus oli aivan sama uusille työntekijöille ja uusille harjoittelijoille. Toki siellä ei ollutkaan ainuttakaan palkatonta työntekijää, vaan kaikki saivat palkan. Myös koulun harjoittelijat saivat palkan, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Eli ylitys katsoi että ei tuolle kannata maksaa palkkaa, koska ei siitä ole meille töihinkään.

Ketään ei asetettu eriarvoiseen asemaan ja kaikki saivat palkan. Toki siihen opastukseen kuluu resursseja ja rahaa, mutta sille asialle vaan ei saa mitään. Harjoittelija on yleensä jonkun tietyn ajan, 2 viikkoa tai koko kesäloman. Mutta sama juttu on toki uusien työntekijoiden kanssakin, osa lähtee. Osa laitetaan lähtemään, jos vienti vetää vähän huonommin. Vaikka olisi hyviäkin työntekijöitä, niin ne laitetaan pois, koska ei niille vain olisi mitään työtä joka toisi firmalle rahaa.
 
Olin aikoinaan työharjoittelussa kunnallisessa laitoksessa. Minulle sanottiin viikon jälkeen että ei saa tehdä niin nopeasti. Tärkeintä työssä muutenkin oli tauot. 8 tunnin päivästä töitä tehtiin keskimäärin 3-4 tuntia. 42minuuttia soppareiden mukaan päivässä sai olla taukoja, mutta oikeasti taukoja oli 2 tuntia (1h ruoka ja 2x 30min kahvia)

Oftopicina: Ja nämähän taitavat olla niitä "naisvoimaisia työpaikkoja", joita nyt itketään kun niitä menetetään kuntaliitosten ja soteuudistusten vuoksi. Oma kantani onkin tämän vuoksi pitää saanaa "käydä töissä" oletusarvottomana. Verkkaisesta työstä on itselläänkin kokemusta, tukityöstä. Se tunne onkin omituista ja huvittavaa, kun samaan aikaan toinen puoli kiittää ansiosta ja toinen puoli tuomitsee itsensä. Jotkut nyt vain osaavat löytää jonkun paskantärkeyden sillekkin, kuvittelemalla itsensä "nykyajan raivaajaksi" ja "suureksi merkitykseksi", kun oletusarvona onkin "työläinen"-status.
 
Tuo on kyllä itseäni ihmetyttänyt välillä miten joissakin paikoissa tulee eteen juuri tuo "ei saa tehdä asioita niin nopeasti".

Toki jos töitä muutenkaan ei ole paljoa niin kai sen ymmärtää niin että se estää pahinta tylsistymistä sitten kun tulisi tilanne ettei töitä yksinkertaisesti ole sitten tehtävänä ja istutaan vaan tyhjänpanttina.
Ei koske ainakaan omaa työpaikaa :) Jos jotkut laitteet menee rikki ja työt loppuu aivan täydellisesti, niin sitten siivotaan halli kiiltäväksi. Tai jos ei jaksa siivota, niin lähdetään kotiin ja se on sitten pekkasista pois. Pomo voi soittaa seuraavalle vuorolle että älkää tulko, eli pitäkää pekkaspäivä tai pari. Taukoja myös kellotettiin, eli kahvit oli vain se 12.5 min ja ruokatauko 20 min. Lisäksi kaikki muukin työ oli kellotettu ja siitä tuli sitten palkkio, eli jos ei oltu tehty mitään, niin ei tullut mitään palkkiotakaan tietenkään. Joku pomo (toimitusjohtaja) sanoikin että juosta ei tarvitse, mutta se on kyllä mielestäni paskapuhetta :)

edit:
Ennemminkin tuli noottia jos teki liian tarkasti, tai jonkun turhan työvaiheen joka ei ollut tehokas. Ja tottahan se, mitään ylimääräistä ei voinutkaan tehdä koska se oli sitten siitä kokonaistehokkuudesta pois.
 
Jaha. Ekalla sivulla mainitsin että tuntuu harjoittelijat olevan joko-tai, eli jompaakumpaa ääripäistä. Ettei ketju menisi liian negatiiviseksi, annanpa positiivisen esimerkin parin vuoden takaa.

Tulipa kaveri 3 kuukauden loppuharjoitteluun ammattikoulusta (ei ilmeisesti kauppaopisto). Etukäteen tietty asenteellisesti pelkäsi että sieltä tulee taas joku lusmu olemaan tiellä, mutta eipä vain. Tämä kaveri osoittautui ihan helmeksi. Ekasta päivästä keksi itselleen tekemistä, meni varastoon lajittelemaan johtoja, kantoi pahveja, kysyi saako siivota. Ei ehditty edes kysymään mitä harjoittelun pitäisi pitää sisällään kun tämä yksi jo painoi menemään. Selvisi että harrastaa vapaa-aikana enemmänkin alaa, eli kikkailee nimipalvelinten ja sähköpostin kanssa. Tyyppi tiesi siis paljon enemmän IT-alaa kuin oli koulussa edes opetettu.

Rohkaistuneena uskallettiin antaa kevyempiä asiakasnakkeja ja sanoin että tässä homma, koita keksiä ratkaisu itse, saa viedä kauemmankin aikaa mutta jos ei mitenkään keksi niin soittaa rohkeasti neuvomalla hommaa taas eteenpäin. Harjoittelija kehui että olipa siistiä joten jatkettiin tätä ja viikon päästä oli jo ihan työn touhussa. 2kk päästä teki itsenäisesti samoja asioita kuin meillä osa vakituisista. Konffaili verkkoja kytkimiin, kävi asiakkailla, selvitteli ongelmia, hoiti juoksevia hommia ja säästi paljon muiden aikaa. Oppimisen palo oli oikein kova ja kun oli hiljaisempaa niin kyseli paljon ja me tietysti vastailtiin ja annettiin oppia. Otti myös lopputyöhönsä aiheen meiltä.

Kun harjoittelu loppui tarjottiin kesätöitä joka olisi koeaika ja jatkinut määräaikaisena ainakin seuraavan vuoden normipalkalla. Meidän harmiksi kaverilla oli muita suunnitelmia, mutta sanottiin että portti tänne on auki. Kun palkkaa ei voinut maksaa, niin tilattiin hänelle meidän piikkiin oppaita mitä halusi useamman satasen edestä ja tarjottiin kaljat viimeisenä päivänä.

Jos harjoittelija osaa asiansa ja haluaa tehdä niin ei sellaiselle mitään paskaduuneja kannata antaa. Hukkaan menisi harjoitteluaika molemmilta osapuolilta. Tässä tapauksessa me saatiin hyvä työntekijä, joskin vain hetkeksi ja hän sai hyvät opit ja suosittelijat jatkon varalle.

Nyt ihan tuorein opiskelija joka oli meillä harjoittelussa puoli vuotta AMK:sta, oli ihan vastaavanlainen tapaus.
 
Oftopicina: Ja nämähän taitavat olla niitä "naisvoimaisia työpaikkoja", joita nyt itketään kun niitä menetetään kuntaliitosten ja soteuudistusten vuoksi.
Itse olen ihmetellyt että miten ne järkyttävän ylipainoiset työntekijät jaksaa siellä? Mutta sitten esim ambulanssissa en ole nähnyt järkyttävän painavia. Eihän ne jaksaisi edes itse kävellä saati sitten nostaa potilasta paareille? Ei ole ylipainoisia vastaan mitään, mutta ihmetyttää vain että kuinka huonoon kuntoon ne on päästäneet itsensä? Itsellekin jos laitettaisiin 50 kg selkäreppu selkään, niin ei oikein työt sujuisi. Yhden terkkarin (terveydenhoitajan) perässä kävelin joskus vahingossa. Oli lyhyempi, mutta valehtelematta otti varmaan puolet lyhyempiä askeleita. Kävelykin oli siis puolet normaalia hitaampaa.
Muutama tuttu on hoitaja, mutta juuri ne pari ei ole lihavia. No kolmas sitten onkin lihonut aika paljon.
 
Jaha. Ekalla sivulla mainitsin että tuntuu harjoittelijat olevan joko-tai, eli jompaakumpaa ääripäistä. Ettei ketju menisi liian negatiiviseksi, annanpa positiivisen esimerkin parin vuoden takaa.

Tulipa kaveri 3 kuukauden loppuharjoitteluun ammattikoulusta (ei ilmeisesti kauppaopisto). Etukäteen tietty asenteellisesti pelkäsi että sieltä tulee taas joku lusmu olemaan tiellä, mutta eipä vain. Tämä kaveri osoittautui ihan helmeksi. Ekasta päivästä keksi itselleen tekemistä, meni varastoon lajittelemaan johtoja, kantoi pahveja, kysyi saako siivota. Ei ehditty edes kysymään mitä harjoittelun pitäisi pitää sisällään kun tämä yksi jo painoi menemään. Selvisi että harrastaa vapaa-aikana enemmänkin alaa, eli kikkailee nimipalvelinten ja sähköpostin kanssa. Tyyppi tiesi siis paljon enemmän IT-alaa kuin oli koulussa edes opetettu.

Rohkaistuneena uskallettiin antaa kevyempiä asiakasnakkeja ja sanoin että tässä homma, koita keksiä ratkaisu itse, saa viedä kauemmankin aikaa mutta jos ei mitenkään keksi niin soittaa rohkeasti neuvomalla hommaa taas eteenpäin. Harjoittelija kehui että olipa siistiä joten jatkettiin tätä ja viikon päästä oli jo ihan työn touhussa. 2kk päästä teki itsenäisesti samoja asioita kuin meillä osa vakituisista. Konffaili verkkoja kytkimiin, kävi asiakkailla, selvitteli ongelmia, hoiti juoksevia hommia ja säästi paljon muiden aikaa. Oppimisen palo oli oikein kova ja kun oli hiljaisempaa niin kyseli paljon ja me tietysti vastailtiin ja annettiin oppia. Otti myös lopputyöhönsä aiheen meiltä.

Kun harjoittelu loppui tarjottiin kesätöitä joka olisi koeaika ja jatkinut määräaikaisena ainakin seuraavan vuoden normipalkalla. Meidän harmiksi kaverilla oli muita suunnitelmia, mutta sanottiin että portti tänne on auki. Kun palkkaa ei voinut maksaa, niin tilattiin hänelle meidän piikkiin oppaita mitä halusi useamman satasen edestä ja tarjottiin kaljat viimeisenä päivänä.

Jos harjoittelija osaa asiansa ja haluaa tehdä niin ei sellaiselle mitään paskaduuneja kannata antaa. Hukkaan menisi harjoitteluaika molemmilta osapuolilta. Tässä tapauksessa me saatiin hyvä työntekijä, joskin vain hetkeksi ja hän sai hyvät opit ja suosittelijat jatkon varalle.

Nyt ihan tuorein opiskelija joka oli meillä harjoittelussa puoli vuotta AMK:sta, oli ihan vastaavanlainen tapaus.

Näin jälkiviisaana olisi voinut neuvoa yritystänne antamaan tälle helmelle kunnon tarjouksen ihan oikealla palkalla niin olisi ehkä halunnut jäähäkin? Tämä nyt oli vaan osaltani spekulaatiota mutta kuulostaa että kaveria houkutti ns. "paremmat" (rahallisesti) hommat ja miksei houkuttelisi kun osaamista kerran tuntui olevan.
 
Ei ollut kyse palkasta mitä kyllä tarjottiin. Hänen kutsumuksensa vei ihan toiselle alalle.
 
Sainpa hankittua yhdelle elämänkoululaiselle kenkää töistä. Job well fucking done :shifty:
Muistakaahan ihmiset antaa palautetta, mikäli saatte kehnoa tai suorastaan luokatonta palvelua.
 
Juu, olisi aina hyvä saada tietää koko tarina, eikä pelkkää lopputulosta. Ajatelkaa jos Elias Lönnrot olisi vain todennut, että ette usko miten eeppistä läppää porukalta irtoo, ja jättänyt homman siihen.
 
Näinpä. Tosin jos oikeasti on potkut annettu tuon perusteella, niin jotain lienee oikeasti tapahtunutkin.

Diaz voi jatkossa tunkea lapselliset ad hominemit perseeseensä.

Sanotaanko nyt näin, että ilmiannoin erään hermannin Facebook kirjoittelut isommalle herralle ja johan alkoi tapahtua. Saa olla melkoinen riemuidiootti, kun omalle nimellään haukkuu julkisesti asiakkaita ja kaiken huippuna vielä työnantajaansa.
 
Taitaa olla melko yleinen sääntö että työnantajasta ei saa kommentoida tai kirjoitella yhtään mitään nettiin tai someen. Toki jos nimettömänä kirjoittelee, niin on vähän hankalampi antaa mitään potkuja.
 
Taitaa olla melko yleinen sääntö että työnantajasta ei saa kommentoida tai kirjoitella yhtään mitään nettiin tai someen.

Kyllähän tämä on useimmille ihmisille ihan selvää pässinlihaa ja osa ns. työelämän pelisääntöjä. Samalla tavalla kuin esimerkiksi se, että pomolle pitää ilmoittaa jos ei pääse töihin, oli syy mikä tahansa. Liittyykö sitten juurikin näihin työharjoittelun sankareihin, että kaikki eivät tätä automaattisesti tajua.

Opetetaanko näitä tällaisia perusasioita nykyään kouluissa? Tämänkin ketjun perusteella näyttäisi olevan tarpeen.
 
Olen itsekin nähnyt noita harjoittelijoita, jotka eivät saa mitään aikaiseksi. Veikkaan, että suurin syy on oma laiskuus ja kyvyttömyys kysyä apua, kun jää johonkin jumiin. Ei kuitenkaan anneta niiden pelotella muita ihan hirveästi.

Jos joku harjoittelija lukee tätä, niin rohkeasti vaan sanomaan, jos joku asia ei onnistu itseltä. Kannattaa kyllä vähän ensin yrittää itse ja ei kannata olla niin avuton, että kaikki asiat eivät onnistu itsenäisesti. 20min googletuksella jos ei selviä, niin sitten vanhemmalta työntekijältä kysymään. Ja siinä välissä - kun on tehtävä päällä - niin ei Facebookkia tai somea, vaan aktiivista yritystä ratkaista ongelma. Aina kannattaa myös miettiä, että kun kysyy, mistä lisätiedoista olisi mahdollisesti hyötyä, ts. tehdä vähän esivalmistelevaa työtä.

Eikä se somessa roikkuminen ole niin vakavaa. Ei mielestäni edes CS:GO:n pelaaminen. Jos sen saa rajattua tiettyyn aikaan päivästä, lounastauon yhteyteen. Kuitenkin tyyliin pari kertaa päivässä ja ehdottomasti niin, ettei mikään homma seiso sen takia. Itsekin tänne kirjoittelen joskus lounastauolla, odotellessani palaverin alkua tai jotain muuta pientä asiaa. On se liian nihkeää käytöstä työpaikalta, jos pitää odottaa muita ja tupakanmittainen sometauko ei onnistu. Itse saan parhaat työideani yleensä matkalla kahviautomaatille, eli pienellä tauolla.
 
Eikä se somessa roikkuminen ole niin vakavaa. Ei mielestäni edes CS:GO:n pelaaminen.

En usko että kovin monessa toimistossa katsotaan hyvällä CS pelaamista edes lounastauolla. Varsinkin jos tila on sellainen missä mahdolliset asiakkaat liikkuvat. Mutta tämä nyt riippuu niin työpaikasta. Olen nyt loppuvuoden katsonut työharjoittelijan perään ja joka välissä on pakko näprätä puhelinta. Kerran asiakkaan tiloissa työskenneltäessä kävi se pahin ja oppilaan puhelin tipahti laattalattialle. Näyttö pirstaleina ja pahoitti siitä mielensä niin ettei työskentelystä meinannut tulla enää mitään loppu päivänä. Seuraavana päivänä oli kaapista kaivettu varapuhelin ja sama touhu jatkui. Puhelimen käytöstä ja yleisestä olemuksesta/käytöksestä keskusteltiin koulunkin suuntaan. No se harjoittelu on nyt päättynyt ja arvosteltu mutta pitää jatkossa olla tarkempi millaisen tekijän ottaa.
 
Taukojen ottaminen riippuu juuri työnkuvasta ja siitä, missä tilanteessa hommat ovat. Jos olet saanut kahden päivän jutut hoidettua puolessatoista päivässä, niin on ihan ok ottaa vaikkapa ~1h tauko, jossa hengähtää oman jutun parissa. Tosin jos taas olet esimerkiksi asiakaspalvelijana, niin tämä ei oikein käy päinsä, jos täytyy olla tavoitettavissa virka-aikana.

Ongelmaksi se sometus yms. muodostuu siinä vaiheessa, jos hommat laahaavat jäljessä ja opastuksen ja selvitystyön sijasta tekijä pyöriikin koneella tekemässä jotain aivan muuta.
 
En usko että kovin monessa toimistossa katsotaan hyvällä CS pelaamista edes lounastauolla. Varsinkin jos tila on sellainen missä mahdolliset asiakkaat liikkuvat. Mutta tämä nyt riippuu niin työpaikasta. Olen nyt loppuvuoden katsonut työharjoittelijan perään ja joka välissä on pakko näprätä puhelinta. Kerran asiakkaan tiloissa työskenneltäessä kävi se pahin ja oppilaan puhelin tipahti laattalattialle. Näyttö pirstaleina ja pahoitti siitä mielensä niin ettei työskentelystä meinannut tulla enää mitään loppu päivänä. Seuraavana päivänä oli kaapista kaivettu varapuhelin ja sama touhu jatkui. Puhelimen käytöstä ja yleisestä olemuksesta/käytöksestä keskusteltiin koulunkin suuntaan. No se harjoittelu on nyt päättynyt ja arvosteltu mutta pitää jatkossa olla tarkempi millaisen tekijän ottaa.

Taukojen ottaminen riippuu juuri työnkuvasta ja siitä, missä tilanteessa hommat ovat. Jos olet saanut kahden päivän jutut hoidettua puolessatoista päivässä, niin on ihan ok ottaa vaikkapa ~1h tauko, jossa hengähtää oman jutun parissa. Tosin jos taas olet esimerkiksi asiakaspalvelijana, niin tämä ei oikein käy päinsä, jos täytyy olla tavoitettavissa virka-aikana.

Ongelmaksi se sometus yms. muodostuu siinä vaiheessa, jos hommat laahaavat jäljessä ja opastuksen ja selvitystyön sijasta tekijä pyöriikin koneella tekemässä jotain aivan muuta.

Työnantajana en antaisi aaqee:n harjoittelijalle mitään muuta puhelinta kuin perus-Nokian, semmoisen numeronäppäimillä varustetun, jolla ei tee internet-käytössä mitään. Ei minkään tällaisen taukotoiminnan ole tarkoitus häiritä työntekoa! Ei todellakaan someteta/pelata, kun pitäisi olla asiakkaan kanssa erityisesti asiakaspalvelutehtävässä. Joku järki pitää päässä olla.

Lähinnä nyt sitä sanoin, että jos esim. aaqee:n harjoittelija pääasiassa hoiti hommansa ja sai työnsä tehtyä, niin valitus oli turhaa. Älkää olko sääntönatseja ja kyttääjiä ja antakaa ihmisille työrauha. On toki ihan eri asia, jos ne työtkään ei luonnistu ja työaika menee kaikkeen muuhun.

edit: jos näin käy, niin työpaikan pitää muuttaa käytäntöjään. Esim. puhelinta saa näprätä vain taukohuoneessa, työkoneelle ei saa asentaa pelejä ja firman palomuuri blokkaa facebookin. Kaikki nuo on mielestäni ihan ok sääntöjä.
 
Itse en oikein perusta noista kielloista. Sen sijaan että yritetään erikseen löytää keinot kieltää eri asioita, tulisi tekijät saada motivoitumaan työnteosta siten, että kokevat olevansa osallisena kokonaisuutta ja että laiskottelu kusee omiin ja työkavereiden muroihin.

Tietty tossa aaqee:n tapauksessa jos työharjoittelija sai työt tehtyä, niin mielestäni puhelimen näpräämisessä ei ole mitään vikaa. Jos puhelin meni rikki kesken työpäivän, niin on ihan inhimillistä että vituttaa, varsinkin jos kyseessä oli kallis malli ja työharjoittelijalle ei mitään makseta. Miten kuvittelisit oman työpäivän menevän, jos saisit vaikka tietää, että kämppä tarvitsee nyt yht'äkkiä ~5000€ rempan?
 
Työpaikalla kielletty IRC:n käyttö ja pakko käyttää skypee työchattailuun... :facepalm:

Ei se mitään, itse olen IRC:ä kyllä työaikana käyttänyt, kun kysynyt mielipidettä parilta muulta mitäs mieltä olisiko semmoisessa korjaustavassa järkeä. Itselleni yksi pomo päätti näyttää uudelle työntekijälle (minulle) kaapin paikan, että ei työaikana kuulu kokoajan jutella työkaverin kanssa niitä ja näitä... Tiedusteli päivän aikaansaannoksia ja kellokortin käytöstä ja paljastui, että tein tuplasti nopeemmin töitä edelleen kuin oli ohjeaikoihin laitettu :rofl:

Ei ole sen jälkeen käynyt vittuilee :cool:
 
Eräässä paikassa toimii vain tarvittavat ohjelmat ja chat työkavereiden välillä. Mutta sitten kyllä osattiin kieltää myös turha Chattäily. Toki kaikki liikenne tallennettiin. Oli myös ennalta määrätyt työkoneet, eli pystyttiin seuraamaan. Kiellettiin kännykän käyttö varoituksen uhalla. Yleensähän tuo varoitus käytäntö taitaa mennä niin että 1 varoitus vielä menee, mutta useammasta seuraa jo potkut.

Jossain myös leimailivat toistensa "kellokortteja", mutta tuollaisesta toiminnastahan seuraa suoraan potkut, että ei kannata missään tapauksessa sellaista harrastaa :) Ilmeisesti tyhmiä silti jossain riittää :) Joku "pösilö" meni sinne varasto laatikkoon ja meni sitten sen laatikon mukana sinne varastoon. Joku sitten tilaili sen laatikon sieltä takaisin. Kumma kyllä tuli vielä elävänä takaisin, mutta kyllä sitä jotkut vaan osaa pelleillä. Ei nämä harjoittelijat koskaan pelleilleet, koska kummiskin aika vaarallisia kaikki laitteet, niin saa olla tarkkana ja valppaana. Jos siellä joku pelaisi cs go:ta, niin olisi syytäkin antaa potkut :D Itselle tuo olikin kokonaan vieras peli, täytyy ottaa selvää.

Kuulostaa vain pahalta jos valtio suunnittelee autoille pakollista seurantalaitetta. Kun muutenkin jo seurataan niin kovin tarkasti joka paikassa.
 
Tietty tossa aaqee:n tapauksessa jos työharjoittelija sai työt tehtyä, niin mielestäni puhelimen näpräämisessä ei ole mitään vikaa.
Riippuu niin työpaikasta. Jossain työpaikoissa ei saa käyttää puhelinta työaikana.
Vähän vastaava kielto kuin tupakointikielto työaikana?
 
Eikös esim. ruokatauko ole työntekijän "omaa aikaa" jolloin hän saa tehdä mitä lystää? Vaikkapa räplätä kännykkää...
 
Tämä näin, kyllä sitä ehtii syömään kotonakin. Harmi vain, ettei onnistunut yhdessäkään harjoittelupaikassa. :(
Jossain oli neuvoteltu 10 minuuttia lyhyempi 20 minuutin ruokatauko, eli pääsi 10 minuuttia aikaisemmin kotiin. Täytyyhän sitä toki syödä (2 tunnin välein), eihän sitä muuten jaksa tehdä työtä :)

Nyrkkisääntö että jos saat palkan, niin ei ole omaa-aikaa. edit: Niin joo, harjoittelia ei ehkä saa palkkaa muutenkaan. Mutta kannattaa kysyä "pomolta". Itse sovin palkattomassa harjoittelussa että tulen vasta 8 aikaa töihin, vaikka olisi työpäivä alkanut jo klo 7. Menihän siinä toki 30 min "työmatkaan", ei huvittanut herätä aiemmin. Koska koulukin alkoi aikaisintaan klo 8. Taisi "pomo" joskus mainita asiasta, mutta olihan siinä tehokasta työaikaa silti 7.5 tuntia. Eikä tietenkään mitään palkkaakaan saanut. Olin kaupungin/kunnan atk-vastaavan apulaisena. Joskus kävin kouluilla omalla-autolla räpeltämässä tietokoneita (tai tulostimia), siitä taisi saada jonkun kulukorvauksen muistaakseni. Ja koulu taisi maksaa ruoat. Oli kyllä mielekäs ja kiinnostava työ. Kunnalla oli myös serverihuone josta päivittäin vaihdettiin varmuuskopion kasettia. Saattoi olla 2001 ja 2002 vuonna.


Riippuu tosiaan työehdoista. Jos on esimerkiksi 8.5 tunnin työpäivä, niin tuo sisältää 30 minuutin ruokatauon. Voi siis poistua työpaikalta 30 minuutiksi syömään jonnekin muualle. Viikottainen työaika 40 h.

Sitten jos onkin 8 tunnin työpäivä, niin tuo päivä voi sisältää 20 minuutin palkallisen ruokatauon. Viikottainen työaika on sama 40 h. Mutta töissä kuluu aikaa silti 2.5 h kauemmin per viikko. Tässä tapauksessa koska ruokatauko kuuluu työaikaan, niin ei saa poistua työpaikalta (laillisesti). Esimerkiksi vakuutus periaatteessa kattaa vain työmatkat ja työajan, eli siksi ei saa poistua kotiin syömään ruokatauon ajaksi (jos sattuu asumaan hyvin lähellä).
 
Viimeksi muokattu:
...Tietty tossa aaqee:n tapauksessa jos työharjoittelija sai työt tehtyä, niin mielestäni puhelimen näpräämisessä ei ole mitään vikaa. Jos puhelin meni rikki kesken työpäivän, niin on ihan inhimillistä että vituttaa, varsinkin jos kyseessä oli kallis malli ja työharjoittelijalle ei mitään makseta..

Tarkennan hieman omia ajatuksia. Jos työtä tehdään omalla pajalla, on siellä hyväksyttävämpää käyttää puhelinta työn lomassa. Mutta työn tekeminen venyy jos sitä luuria katsotaan 10min välein, vastaillaan viesteihin ynm. Asiakkaan edessä ei pitäisi näpyttää luuria, se on asiakkaan maksamaa aikaa. Ja jos on tilanne että harjoittelija ei osaa tai pysty tehdä jotain niin olisi syytä auttaa / osoittaa mielenkiintoa työtä tekevää kohtaan. Ilman että pitää pyytää. Ja tuo että puhelin menee rikki tai lyö vasaralla sormeen ei ole mikään syy märistä asiakkaan edessä. Se voi olla että kyseinen huolto jää viimeiseksi siinä paikassa.
 
Ehkä yksi oudoimmista ilmiöistä viimesen 20 vuoden ajalta on se että siinä missä aluksi palkaton harjoittelu tarkoitti lähinä jotain tet-jaksoa koulussa (itse en ole palkatta mitään muuta koskaan tehnyt) niin nykyään palkaton harjoittelu on tehty isoksi osaksi opiskelua ja sitten vielä töihin päästyäsi kurnutat jollain alle minimin harjoittelupalkalla ja harjoittelet painamaan nappia ja kävelemään valvomosta ulos ja sisään. Ja sitten valitetaan kun ei tulee priimaa ilmaiseksi.

Paras motivaattori on kuitenkin se että palkka juoksee. Ei voi olettaa että kaikki saavat tehdä työtä josta tykkäävät. Jos tulopuoli on nolla niin ei voi motivaationkaan olettaa olevan yhtään korkeampi. Vaikka töissä ihan vituttaisikin niin silti hommat tulee tehtyä kun saa jotain itselleenkin (palkkaa). Siinä vaiheessa kun saa käteensä ensimmäisen palkkakuittinsa niin ainakin itsellä vasta siinä vaiheessa oikeastaan tajusi ettei täällä turhaan olla.

Veikkaan myös että iso ongelma nuorison työinnossa on se että asutaan kaupungeissa kerrostaloissa missä ei kovin paljoa ole työurakoita tarjolla kersoille. Jos on omakotitalossa tuhrannut lapsuutensa niin silloin ainakin lumenluonti, nurmikonleikkuu sun muut haravoinnit ja muut nakkihommat ovat tuttuja ja antavat jonkinlaisen pohjan tehdä fyysistä hommaa. Onhan se vaikea jonnekin raksalle laittaa natiainen töihin kun ainoa homma mitä kotona on tehty on sängyn petaaminen ja astiakoneen tyhjennys.
 
Ehkä yksi oudoimmista ilmiöistä viimesen 20 vuoden ajalta on se että siinä missä aluksi palkaton harjoittelu tarkoitti lähinä jotain tet-jaksoa koulussa (itse en ole palkatta mitään muuta koskaan tehnyt) niin nykyään palkaton harjoittelu on tehty isoksi osaksi opiskelua ja sitten vielä töihin päästyäsi kurnutat jollain alle minimin harjoittelupalkalla ja harjoittelet painamaan nappia ja kävelemään valvomosta ulos ja sisään. Ja sitten valitetaan kun ei tulee priimaa ilmaiseksi.

Paras motivaattori on kuitenkin se että palkka juoksee. Ei voi olettaa että kaikki saavat tehdä työtä josta tykkäävät. Jos tulopuoli on nolla niin ei voi motivaationkaan olettaa olevan yhtään korkeampi. Vaikka töissä ihan vituttaisikin niin silti hommat tulee tehtyä kun saa jotain itselleenkin (palkkaa). Siinä vaiheessa kun saa käteensä ensimmäisen palkkakuittinsa niin ainakin itsellä vasta siinä vaiheessa oikeastaan tajusi ettei täällä turhaan olla.

Veikkaan myös että iso ongelma nuorison työinnossa on se että asutaan kaupungeissa kerrostaloissa missä ei kovin paljoa ole työurakoita tarjolla kersoille. Jos on omakotitalossa tuhrannut lapsuutensa niin silloin ainakin lumenluonti, nurmikonleikkuu sun muut haravoinnit ja muut nakkihommat ovat tuttuja ja antavat jonkinlaisen pohjan tehdä fyysistä hommaa. Onhan se vaikea jonnekin raksalle laittaa natiainen töihin kun ainoa homma mitä kotona on tehty on sängyn petaaminen ja astiakoneen tyhjennys.


Nykyään palkatonta työharjoittelua on oltava, koska koulutuksen (ja opiskelijoiden) taso on laskenut. Nykyään ammattikoulun pääsee läpi jokainen joka haluaa. Eikä aina tarvitse edes itse haluta papereita, koska koulu haluaa rahat, jotka se saa valmistuneesta ja näin sinä saat paperit. Vasta tapasin toisen vuoden levyseppähitsariopiskelijan, joka ei ollut hitsannut koskaan monipalkopienaa. Ei ollut oikein lupaava alku harjoittelulle. Tosin en kuinka varsinainen harjoittelu muuten sujui.


Palkka on hyvä motivaattori, mutta nykyään kuuluu myös paljon tarinoita, joissa nuoren vanhemmilla on riittävästi rahaa, jota sitten annetaan nuorelle. Tämä voi sitten pahimmillaan tarkoittaa sitä että herääminen töihin klo 6:30 ei enää kiinnostakaan. Raha ei siis ole enää nykyään välttämättä se toimiva motivaattori kaikille. Ja jos osaaminen on oikein huonolla tasolla, niin en oikein näe syytä miksi harjoittelijalle pitäisi maksaa? Harjoittelija saa ilmaisen tukiopetuksen yritykseltä.


Isoin ongelma on ne kotiolot, eli mitä siellä on saanut/voinut/pitänyt tehdä. Tekniikan alan opiskelijalle olisi myös toivottavaa että kotoa löytyisi jonkinlaisia koneita joita olisi tullut rassailtua. Yleensä eron maaseudulta/kaupungista olevan välillä huomaa heti. Toki vikaa on myös koulutusjärjestelmässä kun matematiikan osaaminen laskee jatkuvasti. Lisäksi esim. ammattikoulussa on etäpäiviä, joten suunta on kokonaisuudessaan aika huono.
 
Vuosikymmenten kokemuksesta, tuossa muutama neuvo.... :cool:
Harjoittelijalle:
-Kysele, ettet mokaile.
-Työajoista ja aikatauluista pitää pitää kiinni.
-Ole aktiivinen.
-Ota opiksi.
-

Perehdyttäjälle:
-Käske harjoittelijan kysyä, tyhmiä kysymyksiä ei olekaan.
-Vastaa asiallisesti kysymyksiin, ei niin kuin lapselle tai "vähä-älyiselle".
-Harjoittelijakin on työkaveri ei pilkan/piinan kohde.
-

Ja kärsivällisyyttä molemmille! :kahvi:

Ps. Jatkakaa asiallisilla neuvoilla kumpaakin... ;)
 
Nykyään palkatonta työharjoittelua on oltava, koska koulutuksen (ja opiskelijoiden) taso on laskenut.
En usko tuohon ollenkaan. Onko tuosta mitään faktaa lyödä pöytään? Vai oliko asiat ennen vaan paremmin? Työn vaativuus on pysynyt samana mutta opiskelijat tyhmentyneet ja laiskistuneet? Ennen ei oman alan tiedon lisäksi paljoa tarvinnut muuta osata kuin lukea ja kirjoittaa ja paikka oli varma. Nyt pelkästään luettavan ja kirjoitettavan tekstin määrä on moninkertaistunut...

Nykyään firmat haluavat että jokainen joka tulee taloon on koulutettu muualla. Ja jos itse pitää vähääkään mitään opettaa niin heti ollaan haluamassa valtiota osallistumaan kuluihin (palkkatuki). Itse eivät halua omaan työhön kouluttaa ketään. Kunhan vain joku muu sen tekisi... Tai ainakin maksaisi (oppisopimuskoulutus). Ennen samoihin töihin otettiin kadulta töihin täysiä nollanaamoja ja opetettiin työssä työn tekeminen. Nyt pitää kouluttautua että pääsee koulutettavaksi. Ennen sai palkkaa heti. Nykyään pitää olla kiitollinen että kelpaa edes ilmaiseksi "koeajettavaksi".

Vasta tapasin toisen vuoden levyseppähitsariopiskelijan, joka ei ollut hitsannut koskaan monipalkopienaa. Ei ollut oikein lupaava alku harjoittelulle. Tosin en kuinka varsinainen harjoittelu muuten sujui.
Ja joskus ennen osasivat toisen vuoden levyseppäopiskelijat? Yksittäisen tapauksen perusteella on nyt lähtisi yleistämään.

Harjoittelija saa ilmaisen tukiopetuksen yritykseltä.
Harjoittelija tekee työtä. Työn opetteleminen on mielestäni myös työtä. Miksi harjoittelijan pitää tehdä ilmaiseksi työtä? Onko se jotain boonusta että kun haet työhön johon sinulla on koulutus niin pitää olla oikein kiitollinen että "ilmaiseksi" viitsivät vielä töissä opastaakin? :D
 
Nykyään firmat haluavat että jokainen joka tulee taloon on koulutettu muualla. Ja jos itse pitää vähääkään mitään opettaa niin heti ollaan haluamassa valtiota osallistumaan kuluihin (palkkatuki). Itse eivät halua omaan työhön kouluttaa ketään. Kunhan vain joku muu sen tekisi... Tai ainakin maksaisi (oppisopimuskoulutus). Ennen samoihin töihin otettiin kadulta töihin täysiä nollanaamoja ja opetettiin työssä työn tekeminen. Nyt pitää kouluttautua että pääsee koulutettavaksi. Ennen sai palkkaa heti. Nykyään pitää olla kiitollinen että kelpaa edes ilmaiseksi "koeajettavaksi".

Ehkä olen vielä nuori (en ole), mutta enpä ole näitä "täyttä palkkaa heti"-firmoja nähnyt edes perustöissä. Mielestäni ilmainen harjoittelujakso on ok, jos se johtaa työntekijän palkkaukseen, eikä vain kierrätetä harjoittelijoita, että voidaan maksaa vähemmän.

Harjoittelija tekee työtä. Työn opetteleminen on mielestäni myös työtä. Miksi harjoittelijan pitää tehdä ilmaiseksi työtä? Onko se jotain boonusta että kun haet työhön johon sinulla on koulutus niin pitää olla oikein kiitollinen että "ilmaiseksi" viitsivät vielä töissä opastaakin?

Työkoulutettava on pois kaikesta tuottavuudesta. Ensiksi jonkun pitää kouluttaa sinua ja hän ei voi tehdä oikeita töitä sillä aikaa. Sitten sinun pitää kouluttautua ja aika suurella todennäköisyydellä et tuota firmalla sinä aikana mitään. Lisäksi jos on todella törkeä harjoittelija, niin siitä vaan koulutusjaksoja vaan vetämään täydellä palkalla ja irtisanoutuu, kun joutuisi tekemään oikeita töitä..

Työntekijän koulutus maksaa aina firmalle, eikä siinä ole taetta, että tästä tulee tuottava työntekijä seuraavaksi 45 vuodeksi. Jos työntekijä on firmassa alle vuoden ja koulutusjakso on pitkä, niin aivan varmasti firma vaan tekee tappiota koko touhusta.
 
En usko tuohon ollenkaan. Onko tuosta mitään faktaa lyödä pöytään? Vai oliko asiat ennen vaan paremmin? Työn vaativuus on pysynyt samana mutta opiskelijat tyhmentyneet ja laiskistuneet? Ennen ei oman alan tiedon lisäksi paljoa tarvinnut muuta osata kuin lukea ja kirjoittaa ja paikka oli varma. Nyt pelkästään luettavan ja kirjoitettavan tekstin määrä on moninkertaistunut...

Ammatillisen koulutuksen kehitystä vierestä seuranneena tämä on valitettavaa todellisuutta.
Opetustunteja on viimeisen 10 vuoden aikana vähennetty todella paljon ja virallinen tavoitekin on, että koulutus siirtyy työpaikoille.
Aiheesta voi lukea esim. http://www.lansi-savo.fi/uutiset/la...uo-opiskelijat-tyopaikoille-esedun-kokeilussa
Tuntemani opettajat eivät ole asiasta mitenkään tyytyväisiä, oppilaiden osaamisen taso alkaa jo olla alle tarvittavan minimin, jolla voisi selvitä työharjoittelussa. Ja tilanne vain pahenee tulevaisuudeessa.

Harjoittelija tekee työtä. Työn opetteleminen on mielestäni myös työtä. Miksi harjoittelijan pitää tehdä ilmaiseksi työtä? Onko se jotain boonusta että kun haet työhön johon sinulla on koulutus niin pitää olla oikein kiitollinen että "ilmaiseksi" viitsivät vielä töissä opastaakin? :D

Hyvin harvoin harjoittelija pystyy tekemään tuottavaa työtä, juurikin siksi kun hän on harjoittelija. Toki aina joskus saapuu ns. valmis tekija, mutta nämä ovat todella harvinaisia nykypäivänä. N. kymmenen vuotta sitten tilanne oli parempi, niitä 'tuottavia' harjoittelijoita saattoi hyvänä vuonna olla enemmän kuin töhöjä. Nykypäivänä ei niinkään, viimeisen kolmen vuoden aikana on meillä ollut amiksen n. 15 harjoittelijasta 3 sellaista, joille on voinut antaa muutakin hommaa kuin siivoamisen. Joskus muinoin olemme jopa palkanneet parhaita harjoittelijoita, ensin kesälomittajiksi ja osa on vakinaistunut, osa jatkanut opintojaan ja etsinyt paikkaansa maailmassa muualta. En kyllä näe nykyisellä tahdilla tällaista tapahtuvaksi...
 
En usko tuohon opiskelijoiden huonouteen nykyään. Mätiä omenia on ollut aina ja varmasti tulee aina olemaankin.

Joskus ennen kun haettiin kesähessuja oli paikkoja auki 5 ja niihin saatiin ehkä 20 hakijaa. Näistä ehkä 15 oli sopivia paina-nappia-kun-valo-syttyy -töihin ja tiedettiin, että ne ovat hakeneet myös pariin muuhun paikkaan. Niistä sitten napattiin viisi hyvää päältä pois ja maksettiin niille nuoren taskussa hyvältä tuntuva palkka.

Nykyisin kesähessuja otetaan 1 tai 2. Hakijoita on 50+ ties miltä alalta kun kesäpaikkoja ei ole tarjolla paljoa. Näistä puolen valmistuminen on kiinni siitä saavatko tehtyä opiskelujen aikana puoli vuotta kesätöitä tai harjoitteluja, palkan kanssa tai ilman. Firmat laskevat 1+1 ja muuttavat ennen maksulliset kesätyöt palkattomiksi harjotteluiksi.

Työssä mistä ei makseta palkkaa ei ole mitään järkeä.
 
Hyvin harvoin harjoittelija pystyy tekemään tuottavaa työtä, juurikin siksi kun hän on harjoittelija.
Varmaan riippuu vähän työstäkin mutta niissä tehdashommissa missä olen itse ollut joskus harjoittelemassa niin jollain 2 viikon treenillä pitäisi nyt vaikka mikä perushomma onnistua. Nollista uudessa työpaikassa on aina vaikea lähtä liikenteeseen vaikka olisi kokenutkin tekijä. Mielestäni se ei ole firmalle mikään iso raha maksaa parista viikosta palkkaa että samalla opetetaan joku tekemään jotakin. Ja pääseehän niistä helposti eroonkin jos onnistuu jonkun pahnanpohjimmaisen valkkaamaan työhön koeajettavaksi. Koe-aika on mun mielestä aika selkeä juttu. Mutta tässäkin uskotellaan että palkkaa ei kannata maksaa harjoittelusta ja sitten valitetaan kun ilmaiseksi ei saatukaan hyvää työntekijää.

Toki aina joskus saapuu ns. valmis tekija, mutta nämä ovat todella harvinaisia nykypäivänä. N. kymmenen vuotta sitten tilanne oli parempi, niitä 'tuottavia' harjoittelijoita saattoi hyvänä vuonna olla enemmän kuin töhöjä. Nykypäivänä ei niinkään, viimeisen kolmen vuoden aikana on meillä ollut amiksen n. 15 harjoittelijasta 3 sellaista, joille on voinut antaa muutakin hommaa kuin siivoamisen. Joskus muinoin olemme jopa palkanneet parhaita harjoittelijoita, ensin kesälomittajiksi ja osa on vakinaistunut, osa jatkanut opintojaan ja etsinyt paikkaansa maailmassa muualta. En kyllä näe nykyisellä tahdilla tällaista tapahtuvaksi...
Minun korvaan tämä vaan kuulostaa siltä että haussa on oikeasti henkilö jolla on jo vuosien kokemus työstä ja olisi valmis tekemään sitä mahdollisimman pitkään ilmaiseksi osa-aikaisena ennenkuin harkitaan edes kesälomittajaksi ottamista.

Jos oikeasti haluaa työntekijän joka osaa heti hommansa niin sille pitäisi pystyä maksamaan työtä vastaavaa palkkaa. Eihän se mikään harjoittelija voi olla jos se jo osaa hommat. Jos haluaa ilmaiseksi jonkun työntekijän tekemään priimaa ilman mitään opastamista niin elää kyllä ihan haavemaailmassa.

Selkeä syy ottaa harjoittelijoita näyttää kuitenkin olevan se ilmaisuus. Vielä kun ovat nuoria niin voi ihan huoletta pompottaakin kun eivät paremmasta tiedä. Ja jos pakko on harjoitella ja palkkaa ei saa niin ymmärtäähän sen nyt että paskaahan se on.
 
Jos harjoittelija/työntekijä tekee työtä joka tuottaakin jotain, eikä hän siitä saa korvausta, niin hommallehan on jo tuttu nimitys; orjatyö.
Efektiä vahvistaa tuo jo mainittu harjoittelijoiden systemaattinen pyöritys, vanha ulos ja uusi sisään, jottei tarvitse palkata oikeasti ketään tekemään hommaa.
 
En usko tuohon ollenkaan. Onko tuosta mitään faktaa lyödä pöytään? Vai oliko asiat ennen vaan paremmin? Työn vaativuus on pysynyt samana mutta opiskelijat tyhmentyneet ja laiskistuneet? Ennen ei oman alan tiedon lisäksi paljoa tarvinnut muuta osata kuin lukea ja kirjoittaa ja paikka oli varma. Nyt pelkästään luettavan ja kirjoitettavan tekstin määrä on moninkertaistunut...

Netti-Arska tuossa kaivoikin vähän faktaa. Lisää varmaan löytyy kunhan vaan viitsii kaivaa. Omat tietoni perustuvat siihen mitä näin ja kuulin niiden viiden vuoden aikana kun olin töissä ammattipiston naapurissa. Käsittääkseni nämä etäopiskelupäivät ovat suht tuore keksintä ammattiopistoissa.

Nykyään firmat haluavat että jokainen joka tulee taloon on koulutettu muualla. Ja jos itse pitää vähääkään mitään opettaa niin heti ollaan haluamassa valtiota osallistumaan kuluihin (palkkatuki). Itse eivät halua omaan työhön kouluttaa ketään. Kunhan vain joku muu sen tekisi... Tai ainakin maksaisi (oppisopimuskoulutus). Ennen samoihin töihin otettiin kadulta töihin täysiä nollanaamoja ja opetettiin työssä työn tekeminen. Nyt pitää kouluttautua että pääsee koulutettavaksi. Ennen sai palkkaa heti. Nykyään pitää olla kiitollinen että kelpaa edes ilmaiseksi "koeajettavaksi".

Ennen ammattiopistossa opetettiin jokaiselle metallimiehelle esim. poranterän teroittaminen, mutta nykyään opetetaan kuinka uusi terä haetaan toimittajan X palveluvarastosta. Valitettavasti asennustyömaille ei ole Wurtin kaappia josta terän voisi hakea... On tiettyjä perusjuttuja jotka ammattiopiston läpäisseen tulisi osata, enkä näe kovin realistisena että yritys maksaisi harjoittelija joka ei osaa edes näitä.

Ja joskus ennen osasivat toisen vuoden levyseppäopiskelijat? Yksittäisen tapauksen perusteella on nyt lähtisi yleistämään.


Harjoittelija tekee työtä. Työn opetteleminen on mielestäni myös työtä. Miksi harjoittelijan pitää tehdä ilmaiseksi työtä? Onko se jotain boonusta että kun haet työhön johon sinulla on koulutus niin pitää olla oikein kiitollinen että "ilmaiseksi" viitsivät vielä töissä opastaakin? :D

Kovin ollaan hakoteilla jos toisen vuoden metallialan opiskelija ei ole hitsannut koskaan monipalkopienaa. Samalla herää kysymys että mitä muita perusasioita on mahdollisesti jäänyt käymättä läpi?

Harjoittelijoita on monen tasoisia. Parhaat pystyvät itsenäiseen työntekoon ja tuottavat näin rahaa. Sitten on niitä harjoittelijoita jotka eivät osaa edes perusasioita ja näiden työ ei sitten tuota mitään, mutta sen sijaan sitoo opastajan resursseja. Näille molemmille pitäisi kuitenkin sinun mielestä maksaa palkkaa?
 
Minun korvaan tämä vaan kuulostaa siltä että haussa on oikeasti henkilö jolla on jo vuosien kokemus työstä ja olisi valmis tekemään sitä mahdollisimman pitkään ilmaiseksi osa-aikaisena ennenkuin harkitaan edes kesälomittajaksi ottamista.

Tässä nyt ehkä kerron jo liikaa, mutta täsmennetään nyt vielä. Työskentelen siis yhdessä maamme ammattioppilaitoksista, en tosin opettajana. Näitä harjoittelijoita joita nykyään tulee, on meidän siis 'pakko' ottaa, koska heitä ei voi muuallekaan päästää. Tätä ongelmaa ei niinkään ollut menneinä vuosina, jolloin opetushenkilöstöllä oli aikaa saada ne hitammaitkin siihen kuosiin, että heillä pystyi vaikkapa tulostimen värikasetin vaihdattamaan. Valvottuna jopa asiakkaan ongelmia ratkomaan.
Ei tänä päivänä enää onnistu. Opetustunteja karsitaan joka vuosi ja opetus todellakin ulkoistetaan työpaikoille. Kehityksen suunta on todella huolestuttava. Nimenomaan opettajien mielestä.

Jos oikeasti haluaa työntekijän joka osaa heti hommansa niin sille pitäisi pystyä maksamaan työtä vastaavaa palkkaa. Eihän se mikään harjoittelija voi olla jos se jo osaa hommat. Jos haluaa ilmaiseksi jonkun työntekijän tekemään priimaa ilman mitään opastamista niin elää kyllä ihan haavemaailmassa.

Selkeä syy ottaa harjoittelijoita näyttää kuitenkin olevan se ilmaisuus. Vielä kun ovat nuoria niin voi ihan huoletta pompottaakin kun eivät paremmasta tiedä. Ja jos pakko on harjoitella ja palkkaa ei saa niin ymmärtäähän sen nyt että paskaahan se on.

Kuten totesin, nämä ovat meillä ns välttämätön paha, jokainen saa osoittaa lahjansa ensimmäisen viikon aikana, sen jälkeen pääsee mukaan keikoille ja saa ns. oikeita hommia, tai sitten istuvat harjoitteluajan loppuun nurkassa ja katsovat juutuupia.
Aikansa sitä jaksoi uskoa jokaiseen, vanhemmiten sitä vain tulee kärttyiseksi mulkuksi. Ei voi mitään.
 
Jos omia työharjotteluita muistelee niin ongelma oli vähän se että ei sielä työpaikalla oikein omiaan voinut mennä säheltämään vaikka halusikin vaikuttaa omatoimiselta ja perehdyttäjää ei kiinnostanut paskaakaan. Paras oli kerran kun virallinen "perehdyttäjä" nakitti homman ensimmäisen harjoittelupäivän aamuna vähän alempiarvoiselle jannulle ja siinä ne sitten riitelivät asiasta koko hallin kuullen. Hieman ehkä ahisti seisoskella vieressä ja kuunnella millainen riippakivi tulen olemaan. No kyllä me sitten toimeen tultiin hyvin vaikka ei kyllä perehdytystä tapahtunutkaan koko aikana. Kannoin lähinnä työkaluja ja puhuttiin paskaa. :)
 
Ennen ammattiopistossa opetettiin jokaiselle metallimiehelle esim. poranterän teroittaminen, mutta nykyään opetetaan kuinka uusi terä haetaan toimittajan X palveluvarastosta. Valitettavasti asennustyömaille ei ole Wurtin kaappia josta terän voisi hakea... On tiettyjä perusjuttuja jotka ammattiopiston läpäisseen tulisi osata, enkä näe kovin realistisena että yritys maksaisi harjoittelija joka ei osaa edes näitä.
Itse opiskelin elektroniikka-asentajaksi ja meillekin opetettiin tuo poranterän teroitus. Nykypäivänä vaan ei käytännössä noita teriä juurikaan teroitella vaan käydään hakemassa uusi poranterä tukusta tai vaikkapa paikallisesta Tokmannista tai Biltemasta. Eipä työmailla juurikaan ole välineitä terien teroittamiseen joten helpompi ja nopeampi tapa on vaan hakea uusi ja jatkaa hommia. Ei sen puoleen, ei meillä firman pajallakaan teriä teroitella vaan käydään hakemassa uusia. Terän teroittamiseen menee helposti sama aika kun käydä tien toiselta puolelta hakemassa uusi terä tai varsinkin jos poranterälaatikossa on useampia saman koon teriä eli ei maksa vaivaa.

Samasta syystä aikanaan ostin 30cm pitkät 10mm terät suosiolla Biltemasta, ne olivat kulutustavaraa ja olisi vaan vituttanut enemmän jos olisi kalliin terän rikkonut tai katkonut kun poraili johonkin seinään jonka rakenne oli tuntematon. Yllättävän usein osui poratessa johonkin betonikokkareeseen tai seinän sisällä oli joku terästappi johon osuessa katkaisi terän tms. Biltemasta sai 10 terää halvempaan hintaan kuin yhden (vähän laadukkaamman) terän tukusta ja ne 10 terää kestivät ihan yhtä hyvin kuin se yksi parempi terä.

Tuo on kyllä kanssa yksi asia mikä pitäisi opettaa harjottelijoille. Paskoilla työkaluilla ei kannata tehdä töitä mutta taas vastaavasti kalliita teriä ei kannata turhaan hajottaa sellaiseen paikkaan jossa on todennäköistä että jotain voi käydä. Eli pitäisi opettaa milloin kannattaa käyttää kallista työkalua ja milloin vaikka tarkoituksella uhraa halpaa paskaa. Tuo vaan vaatii melkoisesti kokemusta että osaa arvioida oikean työkalun. Tosin, tuo arviointikyky muutenkin vaatii pitkän ajan ennenkuin osaa ennakoida ja tehdä fiksuja päätöksiä jos kaikki ei menekään niinkuin joku on alunperin suunnitellut. Itsekin huomaan vielä nykyäänkin että aina oppii jotain uutta vaikka näitä nykyisiä hommia olen tehnyt jo kohta 10v.
 
Tuo on kyllä kanssa yksi asia mikä pitäisi opettaa harjottelijoille. Paskoilla työkaluilla ei kannata tehdä töitä mutta taas vastaavasti kalliita teriä ei kannata turhaan hajottaa sellaiseen paikkaan jossa on todennäköistä että jotain voi käydä. Eli pitäisi opettaa milloin kannattaa käyttää kallista työkalua ja milloin vaikka tarkoituksella uhraa halpaa paskaa. Tuo vaan vaatii melkoisesti kokemusta että osaa arvioida oikean työkalun. Tosin, tuo arviointikyky muutenkin vaatii pitkän ajan ennenkuin osaa ennakoida ja tehdä fiksuja päätöksiä jos kaikki ei menekään niinkuin joku on alunperin suunnitellut. Itsekin huomaan vielä nykyäänkin että aina oppii jotain uutta vaikka näitä nykyisiä hommia olen tehnyt jo kohta 10v.

Tämä ei ole pelkästään totta elektroniikka-asennuksessa. Myös IT-alalla toivoisin, että useampi ymmärtäisi "oikea työkalu työhön"-asenteen. Kaveri on korvannut ruudullisen javascript-koodia töissä kolmella rivillä Scalaa, tms. - ja nopeuskin parani. Yksi parhaita kirjoja IT-alalle on edelleen:
https://www.amazon.com/Zen-Art-Motorcycle-Maintenance-Inquiry/dp/0060589469/

Asenne on työntekijän tärkein ominaisuus.
 
Itse opiskelin elektroniikka-asentajaksi ja meillekin opetettiin tuo poranterän teroitus. Nykypäivänä vaan ei käytännössä noita teriä juurikaan teroitella vaan käydään hakemassa uusi poranterä tukusta tai vaikkapa paikallisesta Tokmannista tai Biltemasta. Eipä työmailla juurikaan ole välineitä terien teroittamiseen joten helpompi ja nopeampi tapa on vaan hakea uusi ja jatkaa hommia. Ei sen puoleen, ei meillä firman pajallakaan teriä teroitella vaan käydään hakemassa uusia. Terän teroittamiseen menee helposti sama aika kun käydä tien toiselta puolelta hakemassa uusi terä tai varsinkin jos poranterälaatikossa on useampia saman koon teriä eli ei maksa vaivaa.

On totta että tavan 10mm poraa ei kannata ruveta ehkä konepajalla teroittamaan, mutta tilanne muuttuu silloin kun ollaan esimerkiksi asennustyömaalla vaikeasti saavutettavassa paikassa ja uudet terät loppu. Erään vanhemman nyt jo eläkkeelle jääneen työkaverin ajatus oli, että jos osaa teroittaa poranterän niin se onnistuu sitten tarvittaessa myös kulmahiomakoneella, jossa on hiomalaikka. Ja asennustyömailta löytyy yleensä joka pakista kulmahiomakone. Toki on sitten kokonaan toinen juttu onko poranterän teroittaminen kulmahiomakoneella turvallista/sallittua. Nauhahiomakoneella se on turvallista jos vain vähääkään tietää mitä tekee.

Samasta syystä aikanaan ostin 30cm pitkät 10mm terät suosiolla Biltemasta, ne olivat kulutustavaraa ja olisi vaan vituttanut enemmän jos olisi kalliin terän rikkonut tai katkonut kun poraili johonkin seinään jonka rakenne oli tuntematon. Yllättävän usein osui poratessa johonkin betonikokkareeseen tai seinän sisällä oli joku terästappi johon osuessa katkaisi terän tms. Biltemasta sai 10 terää halvempaan hintaan kuin yhden (vähän laadukkaamman) terän tukusta ja ne 10 terää kestivät ihan yhtä hyvin kuin se yksi parempi terä.

Tuo on kyllä kanssa yksi asia mikä pitäisi opettaa harjottelijoille. Paskoilla työkaluilla ei kannata tehdä töitä mutta taas vastaavasti kalliita teriä ei kannata turhaan hajottaa sellaiseen paikkaan jossa on todennäköistä että jotain voi käydä. Eli pitäisi opettaa milloin kannattaa käyttää kallista työkalua ja milloin vaikka tarkoituksella uhraa halpaa paskaa. Tuo vaan vaatii melkoisesti kokemusta että osaa arvioida oikean työkalun. Tosin, tuo arviointikyky muutenkin vaatii pitkän ajan ennenkuin osaa ennakoida ja tehdä fiksuja päätöksiä jos kaikki ei menekään niinkuin joku on alunperin suunnitellut. Itsekin huomaan vielä nykyäänkin että aina oppii jotain uutta vaikka näitä nykyisiä hommia olen tehnyt jo kohta 10v.

Minusta riittäisi se että ammattikoulussa käytäisiin edes läpi kaikki tavallisimmat alan työkalut. Tämän perusteella voisi sitten ehkä miettä, mikä työkalu voisi olla sopiva johonkin tiettyyn hommaan ja mikä ei.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
261 304
Viestejä
4 534 403
Jäsenet
74 784
Uusin jäsen
vanahabanjo

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom