Eli siis kantasi on, että ainoastaan harjoittelija hyötyy harjoitteluista ja siitä aiheutuu voittoa tavoittelevalle yritykselle käytännössä ainoastaan taloudellista tappiota? En tiedä oletko kuinka ja/tai lainkaan päättämässä yrityksenne rekrytoinneista, mutta herää silti muutama kysymys/ajatus asiaan liittyen:
1. Jos harjoittelijoista ei ole (yrityksen kannalta katsottuna) kuin "harmia", miksi olette koskaan päättänyt sellaisia hankkia? Houkuttaako ilmainen työvoima ja siitä mahdollisesti aiheutuvat patoumat kahvipöytäkeskusteluihin lisäpotkua? En tiedä oletatteko yrityksessänne, että he tulevat lähes tulkoon aina palkatta (/ korvauksetta) teille töihin ainoastaan sen takia, että tutkintoon johtava koulutus sen vaatii. Seuraavaksi varmaan viittaat kulujen muodossa siihen, että kun työkaverit / esimies neuvoo ja opastaa harjoittelijaa talon tavoille kuluu aikaa sekä resursseja ja sitä kautta "palaa rahaa". Sinänsä en näe tässä mitään uutta - sama tapahtuu kun uusi kaveri tulee taloon. Ja siihen kuluva aika vasta kallista onkin.
Yleensä harjoittelijoita juuri hankitaan tulevaisuutta varten. Tätä meinasin, kun sanoin että haetaan hyviä tekijöitä ihan täsmähaulla. Jos nyt otan jampan harjoitteluun, on se siksi, että haluan hänestä meille vakituisen työntekijän seuraavan 1-4 vuoden sisään ja koen, että hänessä on potentiaalia tulla hyväksi suorittajaksi.
Kuluja harjoittelija tuo juurikin tuon opastuksen takia. Opastajan kulut ja opastuksesta saatava hyöty ovat verrannolliset opastajan asemaan yrityksessä. Jos haluan että harjoittelija oikeasti oppii myös muuta kuin frontin devaamista, niin silloin opastamaan myös asetetaan henkilöt, joilla on muutakin sanottavaa aiheeseen kuin mitä koulun penkiltä on jo opittu.
Tuo että harjoittelijan opastus olisi ilmaista, koska uudetkin työntekijät täytyy opastaa, on nyt taas ihan täyttä jargonia. Uudet työntekijät koulutetaan huolella, koska tiedetään, että nyt annettu koulutus ja opastus siloittaa tietä tulevaisuudessa. Harjoittelija taas on iso kysymysmerkki. Saattaa olla, että kaveri on jo jossain ihan muualla ja koko prosessi täytyy aloittaa alusta. Miksi siis kerta toisensa jälkeen laittaa samat resurssit epävarmuustekijään?
2. Ei harjoittelijoita tarvitse "paijata ja mennä heidän ehdoillaan". Siinä vaiheessa kun olette tehneet rekrytointipäätöksen ja sopimuksen harjoittelijan kanssa x kuukaudeksi, tulee yrityksen edustajan myös asennoitua tarvittavalla skoopilla siihen, että kaverille ei voida antaa yksinään liian haasteellisia tehtäviä. Juuri kuten uuden työntekijän kanssa tehdään joka kerta, olipa kyseessä harjoittelija tai ei. Se vaan on osa sitä "prosessia", että katsotaan ja nähdään millainen kaveri on kyseessä. Usein vain (molemmat osapuolet, en kiellä sitä) eivät osaa ottaa ja antaa tuolle ajanjaksolle tarpeeksi sen kaipaamaa "huomiota".
Miksi yrityksen edustajan tulisi asennoitua yhtään mitenkään? Ei yritys ole millä tavalla velvollinen ja mielestäni on jopa suotavaa, että yritys vaatii harjoittelijalta, eikä toisinpäin. Tietysti optimaalinen tilanne on se, että yritys on suunnitellut harjoittelujakson hyvin ja harjoittelija taas antaa kaikkensa ja vähän ylimääräistä tuon toteuttamiseksi. Harmi vain, että emme elä täydellisessä maailmassa ja asiat aina eivät vain ole niin mustavalkoisia, kuten ketjun esimerkeistä voi päätellä.
Uusien työntekijöiden kanssa opastus nyt on täysin eri asia kuin harjoittelijan opastus, kuten yllä jo mainitsin.
Ilmeisesti IT-alan tai vastaan alan harjoitteluista kyse(?). Ihmetyttää vain, että jos pystyt ottamaan johonkin tehtävään/projektiin harjoittelijaksi inssiksi opiskelevan TAI amis-tason kaverin niin aika laaja on skooppi. Käytännössä jos tuon pukisi rekryilmoitukseksi, ainakin itse tulkitsisin ilmoituksen tyyliin: "haemme windows-ympäristön pikkunikkaria harjoitteluun, riittää kun saat officen käyntiin ja osaat googlettaa how to fix". Pointti tässä nyt on se, että jos ette itse tiedä mitä haette, miten voitte koskaan valita sen tasoista harjoittelijaakaan siihen tehtävään? Vai onko liian mainstreamia sanoa, että "otetaan parhaat pinnalta, sitä varten meillä on 'scouttaajat'". Mielestäni noiden kahden kaverin välillä oleva ero on ainakin paperilla todella suuri, toki ihmiset ovat yksilöitä ihan siinä missä autotkin.
Etsin aina ensimmäiseksi vain ja ainoastaan osaamisen, enkä koulutuksen perusteella. Tietysti pitää paikkansa, että osaava tekijä löytyy yhdeksän kertaa kymmenestä yliopistosta ja yhden kerran kymmenestä amiksesta, mutta koulutus ja osaaminen ei ole aina toisiaan poissulkevia asioita.
Rekryilmoituksia en ole koskaan tehnyt, vaan tekijät ovat löytyneet muilla keinoin. Siksi puhuinkin tekijöiden scouttaamisesta, koska saadaan täsmähaulla haettua tarvittavat tekijät. Tiedän tasan tarkalleen mitä haen, siksi en laita mitään killereitä työilmoituksien muodossa, vaan haen vain tiettyä henkilöä kerrallaan eri kontaktien kautta.
Jos olet rekrytointitoiminnassa mukana ja harjoittelijoita otetaan "pöydän alta" pomon serkun kissan nimen keksijöitä niin silloin täytyy vähän tuumata peiliinkin. Täytyy sen verran olla munaa sanoa, että "hei, muuten hyvä mutta osaaminen ei riitä ja se ei oo kannattavaa kenenkään kannalta".
Omat työharjoittelukokemukset olivat vuosien takaa, jolloin en ollut missään vastuullisessa asemassa, vaan ihan perus palkollisena. Tottakai itse teen asiat kuten pitää, mutta se ei silti muuta sitä, että olen joutunut historiassa monta kertaa todistamaan tällaista tilannetta, jossa mennään päin mäntyä.
Itselle tuo olikin kokonaan vieras peli, täytyy ottaa selvää.
