Työharjoittelun sankarit

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Deussu
  • Aloitettu Aloitettu
EDIT: Paskaduunilla en tietenkän tarkota että siivoajan työ tai rakennuksella oleminen olisi paskaduunia, vaan tarkoitan esim. rakennuksilla rakennuksen ohessa tapahtuvaa työtä, jota kukaan ei oikeastaan välttämättä haluisi tehdä, mutta tehtävä se on. Naulojen nyppimistä laudoista, piikkausta, alueiden siivousta jne. Kaikki työ on arvokasta, roskakuskista laitossiivoojaan ja sieltä multinationaalisen yhtiön toimitusjohtajaan.

Tuosta sen verran, että piikkaushan on oikein mukavaa hommaa. Tulee miehekäs olo kun murskaa betonia muruiksi tehokkailla vehkeillä, eikä paljon tarvitse stressata :)
 
Haastattelin yhtä mustaa tuuhiota keittiöhommiin, eikä vaikuttanut erikoiselta, mutta kova kiire palkata porukkaa niin ajattelin antaa sille tsäänssin. Ennekuin hommat oli edes alkanut, oli kyseinen pälli jäänyt kiinni varastaessaan meidän asiakkaiden puhelimen pukukaapista. Ei aloittanut hommia.
 
Omassa työpaikassa ollut varsin hyvin asiat harjoittelijoiden kanssa. Ainut asia on tuo oma-alotteisuus mistä voi moittia, muttta vielä kun on itsekkin nuori niin ymmärää hieman sen uupumista. Muutaman harjoittelijan ohjaajana ollut ja on vain voinut kehua. Enemmän vakkarit voisi heistä ottaa mallia...

Ja tosiaan olen asiakaspalveluammatissa.
 
Täällä hoitopuolella niitä tuuhioita vasta näkeekin ajoittain. Oma-aloitteisuutta nyt ei toki het alkuunsa voi vaatia harjoittelijoilta mutta kun ei ees viiden viikon jälkeen älytä tulla sanomaan jos hommat kusee yms.

Ja siis voi luoja, lähihoitajaksi kun pääsee jos osaa lukea suomea jotenkuten (kirjottaa tai puhua ei tartte) ja laskea 1+2, niin vittu miten tyhmää ämmää täällä näkee.

Ja uskovaisia, voi helevetti. Ei siinä mitään jos jeesus on herra mutta ei nyt helvetissä sitä asiakkaille toitoteta.

Puhelinräpeltäjiä ei oo tullu vastaan kuin valmistuneissa, niissökin harvemmin. Yks jamppa jäi mieleen ku sillä oli joku sekopää akka skitsahtanu ja soitti valehtematta 30min välein että missä oot. Ja tämä tossu vastaa joka kerta. Loppuviimein meni mulla hermot ja nappasin puhelimen, totesin akalle että täällä tehään töitä älä vittu soittele enää. Ei soittanu

Muok: Niin ja pahimpia on nämä ämmät jotka on hassahtanu kaiken maailman uskomushoitoihin (kristalleihin tai energioihin) ja niitä sitten markkinoidaan ihan töissä terveydenhuollossa. Parille olen todennu että antaa olla viimenen kerta kun mä töissä noista kuulen, vapaalla usko mihin tahot mutta täällä ei asiakkaille/potilaille kristalleja tarjota.
 
Viimeksi muokattu:
Harjoittelijoita on monenlaisia… On niitä joita työnteko ja uuden oppiminen kiinnostaa sekä niitä joita ei kiinnosta mikään. Valitettavan paljon on myös nykyään niitä jotka eivät voi olla erossa puhelimesta hetkeäkään. Toinen ongelma on se ettei monella nuorella ole motivaatiota oikein mihinkään. Koulu ei kiinnosta, mutta ei myöskään työharjoittelu ja sitä myötä töiden saaminen menee hankalaksi. Osa näistä nuorista on niitä jotka ovat valinneet väärän alan tai niitä joilla myös muu elämä enemmän tai vähemmän persiillään.

Joku vuosikurssilla on kuitenkin vielä onneksi muutama, joka on oppinut jo kotona tekemään töitä ja on ollut sitä myötä myös mahdollisesti vierailla töissä. Tämän sitten huomaa heti ja suhtautuminen työntekoon/harjoitteluun on erilaista. Valitettavasti näitä yksilöitä ei vain riitä jokaiseen yritykseen.
 
Itse tarkoitin aiemmassa postauksessa paskahommilla muunmuassa erästä kesäduunin nakkihommaa jossa piti siivota aivan perkeleen pölyinen ja kuuma huone/koppi jossa oli kaikenlaista putkea ja tiesmitä ja tosiaan pölyä oli putkien päällä 15cm kerros. Oli niin kuuma että teki mieli olla pelkissä sortseissa mutta kun pölyä/tomua oli lattialla homman alkaessa 10cm kerros ja sitä sai lapiolla lapata kottikärryihin niin oli vähän pakko olla vähän peittävämpi vaatetus ja hengityssuojainta sun muuta. Ja kun tuo pöly oli todella pölisevää sorttia niin hengityssuojaimen suodattimia meni melkoinen kasa päivässä kun kertakaikkiaan menivät tukkoon. Menihän tuossa noin 10x10m kopin siivoamisessa varmaan 3-4 päivää mutta kun siitä selvisi niin oli aika voittajafiilis.

Niin, ja toisaalta meillä oli aikanaan varsinainen helmi harjoittelijana. Oli erittäin oma-aloitteinen, oppi hommat nopeasti ja jopa kun meillä eräs projektinvetäjä lähti lomille kesken projektin niin tuo harjoittelija osasi ihan itse ottaa skypellä yhteyttä laitevalmistajan tukeen ongelmatilanteessa ja hoiti homman kotiin varmaan paremmin kuin tuo vakituinen projektinvetäjä olisi ikinä hoitanut. Harmi vaan että kyseinen henkilö meni opiskelun jälkeen muualle duuniin, oltaisiin kyllä ehdottomasti otettu mukaan tiimiin. Oli muutenkin mukava ja sosiaalinen ja sopeutui porukkaan loistavasti. No, välillä löytyy tällaisiakin niiden kaikkien lusmujen joukosta, näitä vaan saisi löytyä useamminkin.
 
Olen itse ollut vastaavana neljälle harjoittelijalle, 3 työkkärin ja yksi koulun.
Koulutukseen kuuluvaa harjoittelua suorittanut oli joutunut onnettomuuteen ja kännykkä liimautunut pysyvästi kämmeneen, ihan turha kasa rastoja.

Työkkärin kautta tulleet hessut olivat kaikki ahkeria ja tunnollisia, siivoukset, moppaukset ja tavaroiden roudaamiset hoitui mutisematta. Kaksi totesivat alan vääräksi ja yksi sai vakkaripaikan.

Jos todellisista sankareista puhutaan, niin tiedän yhden työkkärin harjoittelijan joka teki täyttä duunia pyörittämällä liikettä yksin 6 päivää viikossa. Pari kuukautta jaksoi kunnes lopetti kun luvattua vakkarityötä ei löytynytkään, firman omistaja sitten kummasteli jantterin motivaationpuutetta..
Nää on tälläsiä joista lehdet kirjottaa "työttömille ei työ kelpaa t. riistoyrittäjä"
 
Tuosta sen verran, että piikkaushan on oikein mukavaa hommaa. Tulee miehekäs olo kun murskaa betonia muruiksi tehokkailla vehkeillä, eikä paljon tarvitse stressata :)
Sitten kun olet 20v piikannut niin varmasti annat sen piikkauksen ihan mielellään kesähessulle :) Se kämmenen tärinä ja jatkuva "KRIIKRKRIRKRKRIRKRKRIRRKRRIRK" käy itselle ainakin hermoille alta kymmenen minuutin. Tämä siis jos jotakin kovaa betonianturaa piikkaa, joku rappauksen irtipiikkaaminen tai tiiliseinän kaato erikseen.

Ei siis kuulu omaan työnkuvaan, mutta tylsyyttäni olen joskus auttanut kun ei ole jaksanut nosturin hytissä notkua tekemättä mitään.
 
Sitten kun olet 20v piikannut niin varmasti annat sen piikkauksen ihan mielellään kesähessulle :) Se kämmenen tärinä ja jatkuva "KRIIKRKRIRKRKRIRKRKRIRRKRRIRK" käy itselle ainakin hermoille alta kymmenen minuutin. Tämä siis jos jotakin kovaa betonianturaa piikkaa, joku rappauksen irtipiikkaaminen tai tiiliseinän kaato erikseen.

Ei siis kuulu omaan työnkuvaan, mutta tylsyyttäni olen joskus auttanut kun ei ole jaksanut nosturin hytissä notkua tekemättä mitään.

Piikkaaminen on kyllä kutsumusammatti, hajottaa paikat ja kun paikat hajoaaa, niin jätkä haluaa piikata vieläkin, eikä halua kahvitauoille vaan haluaa piikata...

Piikkasin itsekin aikoinaan kesätöissä raksahommissa sen 2kk putkeen 8h työpäivillä, niin kädet oli aika hyytelön oloisia.
 
Palveluammateissa, enimmäkseen kaupoissa ja ravitsemusliikkeissä on tullut nähtyä monenlaista työnsankaria. Erään pikaruokapaikan kassalla vetelehti ylimeikattu läski teinityttö, joka räpläsi toisella kädellä uudenkarheaa Iphonea, toisella kaivoi sieraimiaan. Sain odotella toista minuuttia, kunnes tyyppi havahtui puhelimestaan irti ja sotki paniikkipäissään kassajärjestelmän. Sitten odotellaan 10 minuuttia, jonon venyessä, kun paikalle kutsuttu esimies säätää kassan kanssa ja harjoittelijatyttö jatkaa Iphonen näpräämistä vieressä, kuulokenapit korvilla.

Laitoin tapahtuneesta erittäin negatiivista palautetta jälkeenpäin.
 
Ei ongelma ole nykyään enää edes harjoittelijat, vaan jopa jotkut henkilöt jotka tulevat oikeasti töihin ja ovat vaivautuneet hakemaan työpaikkaa ja on otettu lisäksi vielä kaikista ehdokkaista töihin. Jotkut ihmiset vaan luulee nykyään, että se riittää kun käy 8 tuntia töissä ja esittää hyvää jätkää. Meidän firmastakin on ollut pakko laittaa pihalle tyyppejä koeaikana, kun ei niistä ole edes kahvinkeittäjiksi ollut.

Tämä. Itsellä on ainakin positiivisempi kokemus harjoittelijoista kuin suoraan koulun penkiltä töihin otettuja.

Meille tuli ICT asentaja suoraan valmistuttuaan hommiin, mutta ei tuntenut taikka osannut käyttää edes yleisimpiä työkaluja (ruuvimeisseli, lenkkiavaimet, akkukäyttönen ruuvinväännin). Alkuun koitti jotain sählätä vaikka, monesti näytti ja opasti samat asiat uudestaan. Joka päivä meni aina enempi aikaa sen älyluurin kanssa. Kahvia ja energiajuomia veti litra tolkulla päivän mittaan. Aluksi kävi töissäkin ihan normi aikoihin, mutta myöhemmin rupes olemaan työajat jotain 10-14, jonka jälkeen ei kaveria näkyny kuin satunnaisesti viikon aikana.

Sen minkä olen pannut merkille niin aina ei harjoittelijoita laiteta oman alansa hommiin, vaan pääsevät ns. hanttihommiin, jossa ei kyllä opi mitään omaan alaansa liittyvää. Sitten on ihan turha ihmetellä kun ei kaveria enään viikon jälkeen näy työmaalla. Joo varmasti on melkosia sankareita näissä, muttta antaa sen viikon aikaa näyttää kykynsä oikeissa hommissa ja annetaan sille asiallinen perehdyttäjä. Jos ei viikon jälkeen näytä lupaavalta, niin sitten voi antaa sen luudan käteen ja pistää lattioita lakaisemaan.
 
Itsellä on vähän päinvastaiset kokemukset, amiksessa olin todella kunnianhimoinen(melkein kaikesta 5/5) ja harjoittelussa ollessa yritin olla oma-aloitteinen ja keksiä tekemistä, siinä missä pomo&muut pelasi wolfensteiniä :D

Pieni atk huolto&myynti, joka menikin sitten konkurssiin vuoden sisällä..

Suoritin siis sielläkin kaiken niin hyvin kuin osasin, ja pomo ei edes vaivautunut tulemaan sovittuna aikana paikalle, kun opettaja saapui kyselemään miten on mennyt. Niin toinen työkkärin tms idiootti harjoittelija lätki randomilla jotain 2-3 tason arvioita eri osa-alueista, vitun uuno.

Tuttu opettajakin ihmetteli myöhemmin asiaa, kun tiesi että olen vitosen tyyppi.

Ei mitään hyötyä työllistymiseen, kun kesätöitä ei konkurssipaikasta saanut, eikä paikallisia kiinnostanut palkata vaikka hain kaiken maailman sahat ja muut läpi, ehkä siksi että pieni kaupunki(johon muutin kaukaa, ei sukulaisia) ja kaikki sai suhteilla työt.

Siispä käteen amiksesta jäi 4,8 keskiarvon paperit ja harjoittelut paskafirmasta.

Amk:n puolelle pääsi sentään helpolla noilla papereilla, vaan itse koulu(opetus) oli oikeasti amista huonompaa. Eikä uudessa vähän isommassa kaupungissa saanut mitään kesäduunia, koska amiksen aikaan kertyi vaan nuo harjoittelut = kokemusta omaavat sai paikat.

Noh, enpä saanut edes palkatonta harjoittelupaikkaa, ja koulun äijä sanoi ettei aikuisia auta paikan saannissa. Joten piti sitten lopettaa opinnot, vaikka puuttui vain harjoittelu+lopputyö ja kaksi kurssia.

Melko samalla tiellä olen ollut, töitä ei vaan saa, vaikka joka kesäksi olen hakenut ja opiskellut lisää ym.

Toki ymmärrän, etteivät palkkaa 30 tienoilla olevaa, jolla kokemusta on alle vuosi.

Vaan katkerahan sitä ollaan, kun lukee näitä juttuja miten kaiken maailman laiskottelevat paskat saa suhteilla töitä/harjoittelupaikkoja, siinä missä oikeasti halukkaita jää ilman mitään.

Lähinnä siis tarinana siitä, miten vittumaista työelämään pääsy on, jos alkutaipaleella ei saa edes niitä paskahommia/ei osaa sellaisia jostain kaivaa. Eikä omaa suhteita joilla asian voisi paikata ja pistää käyntiin.

Joka vuosi ilman kokemusta tekee asioista monin verroin vaikeampaa, sanoisin että kun on 20-25v ja ei ole vieläkään saanut mahdollisuutta, mahdollisuudet on todella heikot, saati sitten lähempänä 30v tai yli.

Eli ei taida olla varmaa tapaa erotella noita laiskureita muista, koska tyhjän cv:n omaava voi olla parempi tekijä kuin se pomon sukulainen.
 
Nyt kun roskalehdissä oli taas juttua, kuinka nuoret tuijottavat vain puhelimiaan ja ovat kadottaneet oma-aloitteisuuden, niin ajattelin perustaa ketjun näille työharjoittelun sankareille.

Omana kokemuksena hommasin yhdelle opiskelukaverille, vuosia sitten nuorena, työharjoittelupaikan samasta paikasta, jossa olin itse. Homma alkoi mennä reisille jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Suurin ongelma oli juurikin tuo oma-aloitteisuuden puute. Jos et ollut näyttämässä jokaista pienintäkin näppäimistön painallusta, pystyit olettamaan, että homma ei etene. Ja miksi olisi edennyt, kun aina kun kävit kyselemässä kuulumisia, oli chatti tulilla ja nettisivut auki johonkin ihan muualle, kuin tiedon hakemista varten.

Jonkin aikaa kului ja kaverille osoitetut hommat vähenivät, koska ne veivät liikaa resursseja muilta työntekijöiltä. Niinä aikoina kaveri alkoikin puhua, että optimaalinen työpäivä olisikin 4-5 tuntia, koska ei jaksa tehdä päivässä enempää. :bored:

Noh, loppua kohden kun homma oli jo mennyt melko pitkälti reisille, alkoi tyyppi puhua, että hänelle tulisi maksaa hommasta. Samalla olisi pitänyt myös antaa kesätyöpaikka ja vaikka mitä. Muuten ilman näitä ei kuulemma ollut motivaatiota tehdä enempää, kuin minimipanoksella. :rolleyes:

Noh, ainakin opin sen, että ei kannata koskaan suositella puolituttua työelämässä. :facepalm:

Mites muilla techiläisillä? Onko karvaita tai hyviä kokemuksia työharjoittelujen sankareista?
Vähän samanlaista oli aikoinaan kun yksi kesäpoika oli. Hän räpläsi kännykkäänsä ja venytti töiden aloittamista. Sitten myöhemmin tuo vaan sattui olemaan toimitusjohtajan poika, niin oli sitten kesätöissä pomona. Sai naureskella että kaikkea kanssa ne laittaa kesätuuraajaksi. Nyt on sitten vaihdettu koko toimitusjohtaja kolmannen kerran vai mahtoikohan jäädä sekin vain eläkkeelle.

Ei toisaalta itselläkään kehumista koska olen kuntoutustuella, niin saa haistattaa pitkät työpaikan touhuille. Toki saisi parantua, mutta ei siellä työpaikalla ole mielekästä työtä jota fyysisesti enää kykenisi tekemään. Joku raja kun sillä kyykytykselläkin on ja siihen tuli nyt lopullisesti loppu.

Ja jos pomot eivät osaa tehdä mitään ja rupeavat vain vittuilemaan, niin mulle riitti. Saahan sitä saikkua ihan niin pitkästi kuin jaksaa pyytää.

Täytyisi vain keksiä joku suunnitelma, mutta kysyin jostain opiskelusta, niin ei känyt, niin antaa sitten olla. Jonkunlaista terveyttä kun se opiskelukin vaatii.
 
Kasvatuksesta varmaan johtuukin mutten usko että se on välttämättä suoraan ylimielisyyttä. Luulen että tuo johtuu enemmänkin siitä että kun on tottunut saamaan kaiken valmiiksi eteensä ei osaa tai ymmärrä että joidenkin asioiden eteen joutuu näkemään itse oikeasti vaivaa. Eikä toisaalta osaa arvostaa asioita jotka putoavat syliin taivaalta kun niiden eteen ei mitään ole tarvinnut tehdä.

Tuohon ei onneksi törmää kovinkaan usein, mutta joka kerta kun tuollainen ihminen osuu kohdalle niin sitä on jotenkin vaikea uskoa edes todeksi.
On tosiaan erilaisia kasvatuksia. Itse mut on "pakotettu" lämmittämään taloa, eli puut kattilaan ja sytyttää, hakea puut ja sytyttää kiuas ja leikata nurmikkoa työnnettävällä leikkurilla. Lisäksi siivota ja täyttää/tyhjätä tiskikonetta. Oikein sellainen joka paikan orja ja sellainen joka ei ole osannut sanoa mihinkään mitään vastaan. Kaksi "jäykkää" vanhempaa, varsinkin isä. Jolta ei ole tullut koskaan kannustusta, mutta suht tiukka oli, ei siis tohtinut tehdä mitään pahaa. Muutaman kerran sanoi erittäin pahasti jos oli jotain sattunut, vaikka itse en ollut pahuuksia tehnyt. Veli pääsi sitten helpommalla koska oli nuorempi ja äiti sitten puolusti vähän.

No kumminkin 14 vuotta meni ihan ok töissä, mutta sitten itsestä tuli se ongelma työpaikalla. Nyt sitten vuoden saikulla ja osa-aikainen eläke alkoi. Että voi "hyväkin" työntekijä vain sairastua ja ei sille oikein mitään voi. Työkavereita on kuollut muistaakseni 8 kpl ennenaikaisesti, yksi vain sinne töihin. Mutta lääkäri oli sen verran tiukka että ei nähnyt kenessäkään mitään vikaa, eli muutama kuoli sitten aika nopeasti pois koska olivat jo niin loppuun palaneita töistä. Aivo sairauksia ja sitten syöpää, mutta syövälle nyt ei mitään voi jos sattuu tulemaan. Myös jatkuva 3 vuorotyö jossa 5 päivää samaa vuoroa, eli 40h yövuora 2 päivän palautumisella pitäisi minun puolesta kieltää. Pystyy sitä alkuun tekemään tosi hyvin, mutta sitten ei enää saa nukuttua. Sitten siitä tuleekin sellainen kierre jolla ei ole loppua, paitsi eläke ehkä.
Työpaikalle se pompoteltava pallero olisi kaikkein paras. Vaihdetaan vaan pomoja, mullakin vaihtui 4 eri pomoa ja jokainen oli ehkä edellista tiukempi, tai sitten vain oma kunto huononi samaa tahtia. Omistajat ja johtokin vaihtui ja työnjohtopäällikkö oli se pahin. Muut alamaiset sitten toki tottelivat häntä. Mutta tässä oon koittanut tervehtyä ja paramenista ei näy, niin on työnjohdollekin siis hyvä että olen eläkkeellä, toivottavasti edes vähän aikaa. On vain taisteltavaa myös papereiden kanssa ja eläkevakuuttaja ei toki halunnut maksaa, mutta maksoipa kumminkin.
 
Kasvatuksesta varmaan johtuukin mutten usko että se on välttämättä suoraan ylimielisyyttä. Luulen että tuo johtuu enemmänkin siitä että kun on tottunut saamaan kaiken valmiiksi eteensä ei osaa tai ymmärrä että joidenkin asioiden eteen joutuu näkemään itse oikeasti vaivaa. Eikä toisaalta osaa arvostaa asioita jotka putoavat syliin taivaalta kun niiden eteen ei mitään ole tarvinnut tehdä.

Tuohon ei onneksi törmää kovinkaan usein, mutta joka kerta kun tuollainen ihminen osuu kohdalle niin sitä on jotenkin vaikea uskoa edes todeksi.
Vielä kun kasvatuksesta oli puhe, niin isä haluaisi tai toivoisi että olisin taas se nöyristelevä paskakasa jota olisi helppo manipuloida. Se toimii hetken, mutta se ei voi toimia loputtomasti. Eli ei ole mikään ratkaisu.

Jos joku normaali siis sairastuu "ylimielisyyteen", niin saa vähän kuin katsoa peiliin? Niin ainakin itse luulen?
 
Olen huomannut että useiden menestyvien yrittäjien lapset omaavat tuon yrittäjämallin vanhemmiltaan; että menestys tulee nimenomaan oman työn tuloksena.

Joskus olin itse aikoinaan työharjoittelussa erään patalaiskan typin kanssa, jolla ei juurikaan ollut käsitystä työajoista, työmotiivaatiosta tai mistään perusteista kuinka työpaikalla käyttäydytään. Itsellenihän tämä oli hyvä juttu koska pääsin loistamaan vertailussa vaikken itse ollutkaan mikään hikipinko...
Usein hyvä menestys vaatii lievästi psykopaattisen luonteen? Eli täytyy olla melko tunteeton ja melko kova. Lisäksi melko periksiantamaton ja ahkera.

edit:
Tuossa joku äkkiseltään.
http://www.talouselama.fi/uutiset/nyt-se-on-tutkittu-psykopaatit-yleinen-naky-paajohtajana-3448591
Tuore 200 yritysjohtajalle tehty tutkimus väittää, että johtajien joukossa on neljä kertaa enemmän psykopaatteja kuin keskivertoväestössä, kertoo Wall Street Journal.

Neljä syytä, miksi psykopaatit nousevat johtajiksi | Kauppalehti
Vaivaako pomoasi vähäinen empatiakyky, omantunnon puuttuminen,
 
Viimeksi muokattu:
Ennen eläkkeelle jäämistäni olin yli 30v ammattikoulu oppilaiden "tutori" suurehkossa kirjapainossa, offset-painajana. :cigar:
Kaikkien noiden vuosien aikana oli kaksi oppilasta joita suosittelin ja jotka palkattiin töihin. :think:
Muutamia oppilaita oli siinä ja siinä, palkattiin kesätöihin mutta into tai halu loppui kun alkoi oikeat työt...:hammer:
-Että on noita nössöjä ollut ennenkin.... :facepalm:
 
Varmasti nössöjä on ollut aina vähän. Kaikille kun ei sovellu samanlaiset työt. Raskasta fyysistä työtäkin kyllä jaksaa, mutta täytyisi pitää mielessä se että osaisi lopettaa hyvän sään aikaan. Jos ei firmasta potkita, niin osaisi itse lähteä. Mutta kun se palkka on kummiskin niin kiva juttu :)
 
Tosiaan voi olla mukavaakin kun on harjoittelijoita kehissä. Jos ovat motivoituneita ja edes yrittää niin mukava on minusta opastaa asioita, vaikka se lisää hieman omaa työkuormaa.
Tietysti sit jos "ei kiinnosta vitun vertaa" homma on eri.
Mut on niitä motivoituneita siellä joukossa, olen nähnyt kun vielä töissä olin!
 
Oikeastaan sama juttu että kaikki harjoittelijat siellä töissä pärjäsi. Toki oli enemmän ja vähemmän motivoituneita seassa. Muutenhan siellä töissä oli ihan tylsää, mutta kesäisin oli kivempaa kun tuli harjoittelijoita tuuraamaan. Eli opiskelijoita jotka oli vain kesäduunissa. Eihän kukaan järkevä sinne olisi vakiduuniin halunnutkaan. Ehkä toivottomimpia oli joku erittäin arka, eli kun meni lähelle, niin otti askeleen taaksepäin. Ja muutenkin harjoittelijoitten kanssa tuli paremmin juttuun kun eivät olleet jumittaneet sinne töihin ja samoihin kuvioihin.

Itse olin jossain kunnalla työnharjoittelussa atk apulaisena. Annettiin vastuuta ja osasinkin ainakin välttävästi. Tuli sinne joku toinenkin harjoittelija myöhemmin mutta "pomo" sanoi että ei siitä oikein mihinkään ole ja ei jaksa sille opettaakaan, kun ei siitä mitään olisi ehkä tullut. En tiedä miten nykyisin, mutta päivittäin vaihdettiin uusi varmuuskopio kasetti jokaiseen serveriin. Ja uusia koneita tuli, niin säädettiin asetukset ja ohjelmat uuteen tietokoneeseen. Ei ollut mitään vaikeita juttuja.

edit:
Niin joo, 2.5 vuotta sitten olin töissä. Mutta olin mä 2015 pari kuukautta töissä. Oli siellä jo kännykkään räplääjää. Aiemmin ei ollut juurikaan ongelma koska kännyköitä ei ollut. Sain itse räplätä kännykkää kun ei ollut vielä käyttökieltoa. Mahtaa olla riippuvuus josta ei pääse niin helpolla irti.
 
Viimeksi muokattu:
Ei mitään hyötyä työllistymiseen, kun kesätöitä ei konkurssipaikasta saanut, eikä paikallisia kiinnostanut palkata vaikka hain kaiken maailman sahat ja muut läpi, ehkä siksi että pieni kaupunki(johon muutin kaukaa, ei sukulaisia) ja kaikki sai suhteilla työt.

Ei ole paljoa väliä onko paikallinen vai ei. Itse olen koko ikäni asunut samalla seudulla, kuten myös käytännössä lähes koko äidin puolen suku (isä sukuineen taas ei ole elämässä mukana millään tavalla), mutta kun suvussa on tyyliin pelkkää matalapalkkaduunaria ja työtöntä, niin ei oikein voi olla mitään työllistymistä helpottavia suhteita mihinkään suuntaan.

Yritystäkään ei oikein voi tyhjästä polkaista pystyyn. Paljon helpompaa sekin olisi, jos olisi edes jotain maaomaisuutta, jolla voisi vaikka säästää ruokakuluissa viljelemällä osan ruoastaan, mutta kun koko suvussa ei ole minkäänlaisia maaomistuksiakaan.

Sain tosin kunnalta omakustannehintaan vuokralle maata ja aloin rakentelemaan jalasmökkiä, mutta jouduin melko käsittämättömän ilkeän, yli puoli vuotta jatkuneen kiusanteon kohteeksi ja loppuhuipennuksena minulta varastettiin lähes kaikki mikä vain oli irroitettavissa oman vuokra-asunnon ulkopuolella, ja sen mökin tyhjensivät käytännössä kokonaan vieden kaiken liettä, jääkaappia ja vesisäiliötä myöten. Eli yritteliäisyydestäkään ei ole välttämättä mitään apua, kun "kiertotietkin" tukitaan aina joidenkin kusipäiden toimesta. Poliisihan nykyään ei pidä vähävaraisiin kohdistuvia omaisuus- tai muita rikoksia edes tutkimisen arvoisina rikoksina. Enkä minä halunnut mitään muuta, kuin rakennella itselleni jonkun rauhallisen paikan, etten olisi vähävaraisena niin helvetin riippuvainen vuokra-asumisen oravanpyörästä ja päivittäistavarakauppaduopolista.

Eilen tuli TE-Toimistolta kirje. Olin muutama kuukausi sitten hakenut jakeluautonkuljettajakoulutukseen. Pari viikkoa ennen hakuajan päättymistä minulle sanottiin, että hakijoita ei ole juurikaan ollut, joten käsitin, että pääsyni koulutukseen on melko varmaa. Kirjeessä kuitenkin luki, että minua ei voitu valita koulutukseen, koska sopivia hakijoita oli enemmän kuin paikkoja koulutuksessa. Taisi muutamakin päästä suhteilla sinne koulutukseen, kun kerrankin sattui olemaan joku oikeasti hyödyllinen koulutus, josta C-kirjaimenkin saa ajokorttiin. En nyt oikein usko, että ihan hakuajan loppusuoralla yhtäkkiä tulisi valtava määrä hakijoita sinne koulutukseen.
 
Mitä itse olen näitä harjoittelijoita nähnyt niin varsinkin nykypäivänä on kaksi mielestäni selvästi havaittavaa ongelmaa ainakin useammassa omalle kohdalle sattuneessa harjoittelijassa. Toinen on se että unirytmi on kuin kreivi draculalla eli yöt valvotaan ja aamulla raahaudutaan pakolla töihin vaikka kyseessä on normaali 8-16 työ. Toinen on taas se että tuntuu ettei monenkaan ole ikinä tarvinnut mitään fyysistä tehdä. Tästä tuntuu tulevan sellainen yhdistelmä ettei yksinkertaisesti jakseta tehdä sitä normaalia työpäivää jos työ on vähänkään muuta kuin koneella istumista.

Varsinkin tuo "työelämään sopimaton unirytmi" tuntuu olevan varsin yleinen ongelma nykynuorilla. Itsekkin tunnen yhden työttömän nuoren jonka pääasiallinen työllistymisen este on se että nukkumaan mennään 12-3 välillä ja nukutaan sitten puolille päivin. On kyllä "kokeillut työtä" mutta jos se yö uni jää joka yö siihen 4-5 tuntiin niin ei sitä töissä kovin loista.
 
Haastattelin yhtä mustaa tuuhiota keittiöhommiin, eikä vaikuttanut erikoiselta, mutta kova kiire palkata porukkaa niin ajattelin antaa sille tsäänssin. Ennekuin hommat oli edes alkanut, oli kyseinen pälli jäänyt kiinni varastaessaan meidän asiakkaiden puhelimen pukukaapista. Ei aloittanut hommia.

Miten kyseisessä hommassa toimittiin / jatkettiin eteenpäin? Jos kaveri sai tilastoihinsa (CV) maininnan "erotettu", niin se voi vaikuttaa pitkään. Kuka haluaisi palkata tyypin jolla sellainen lukee ansioluettelossa? "Varkaus" lienee aika vakava juttu kumminkin...

Itse olen ollut työttömänä muutamaan kertaan (6kk ja 9kk) ja sitten sain kuuden kuukauden duunin. Palkka ei ollut mikään mahtava (alempi keskiluokka?), mutta kyseessä oli siisti sisätyö. Siellä on nyt sitten oltu 17-18 vuotta.

Mitä itse aiheeseen tulee, niin joku sukulainen tai vanhemmat voivat avata oven työelämään, mutta tämän jälkeen jatko on kiinni itse duunarista. Jos ihmistä EI kiinnosta työnteko, niin sitten ongelma on hänen ei kenenkään muun.

Omassa duunissani olen huomannut kännyköiden ja tablettien lisääntymisen vuosi vuodelta. Pari vuotta sitten "Ruotuväki" lehdessä oli juttua kuinka jotkut alokkaat saivat todellisia vieroitusoireita kun eivät päässeet kannettavalle koneelle... Näin ne ajat muuttuvat..?
 
Meilläkin usein on nuoria suorittamassa koulun pakollista harjoittelujaksoa ja työkokeilijoita. Työkokeilijat ovat olleet lähinnä tradenomeja ja amk-insinöörejä. Kyllä heiltä ihan perushommat yleensä sujuvat, mutta heti kun annan vähän vaativampaa nakkia, ollaan peukalo keskellä kämmentä.

Ei ole tietysti mikään uutinen, että amk:sta valmistuu pelkkää sekundaa. Ei näitä voisi edes harkita palkkaavansa.
 
Kaveri ei ehtinyt tehdä siis yhtään vuoroa, poliisi hoiti asian eikä hepusta enää kuultu sen jälkeen.

Miten kyseisessä hommassa toimittiin / jatkettiin eteenpäin? Jos kaveri sai tilastoihinsa (CV) maininnan "erotettu", niin se voi vaikuttaa pitkään. Kuka haluaisi palkata tyypin jolla sellainen lukee ansioluettelossa? "Varkaus" lienee aika vakava juttu kumminkin...

Itse olen ollut työttömänä muutamaan kertaan (6kk ja 9kk) ja sitten sain kuuden kuukauden duunin. Palkka ei ollut mikään mahtava (alempi keskiluokka?), mutta kyseessä oli siisti sisätyö. Siellä on nyt sitten oltu 17-18 vuotta.

Mitä itse aiheeseen tulee, niin joku sukulainen tai vanhemmat voivat avata oven työelämään, mutta tämän jälkeen jatko on kiinni itse duunarista. Jos ihmistä EI kiinnosta työnteko, niin sitten ongelma on hänen ei kenenkään muun.

Omassa duunissani olen huomannut kännyköiden ja tablettien lisääntymisen vuosi vuodelta. Pari vuotta sitten "Ruotuväki" lehdessä oli juttua kuinka jotkut alokkaat saivat todellisia vieroitusoireita kun eivät päässeet kannettavalle koneelle... Näin ne ajat muuttuvat..?
 
Kysyin tet harjoittelijalta "oletkos käynyt internetissä?" junnu otti heti ihme puhelimen käteensä ja räpläsi sitä. Ilmeisesti teki naamakirjaan tms. päivityksen. Siinäpä se ensi vaikutelma olikin nuoresta harjoittelijasta..
 
Kysyin tet harjoittelijalta "oletkos käynyt internetissä?" junnu otti heti ihme puhelimen käteensä ja räpläsi sitä. Ilmeisesti teki naamakirjaan tms. päivityksen. Siinäpä se ensi vaikutelma olikin nuoresta harjoittelijasta..

:smovember:
 
Kaveri ei ehtinyt tehdä siis yhtään vuoroa, poliisi hoiti asian eikä hepusta enää kuultu sen jälkeen.

Oliko työpaperit allekirjoitettu? Ei muuten, mutta jos on, niin CV saa aika pahan merkinnän.
Pakko myöntää, että en ymmärrä tälläisiä tyyppejä. Sai työpaikan ja munasi sen + poliisille jää joku merkintä. Jos kaveri haluaa joskus "kaidalle tielle", niin nyt se on vaikeampaa.

Kyselin koska nämä jutut hoidetaan joka paikassa vähän eritavalla:
-Annetaan hakijan erota itse, eikä merkintöjä jää
-Eroteteen ja se jää papereihin
-Poliisin kautta kaikkien sääntöjen mukaan --> jää merkintöjä.
 
Näitä lukiessani tulee mieleen se "Sukulan suojatit" sarja.
Siinä ekassa osassa oli tyttö joka oli jättänyt peruskoulun kesken masennuksen vuoksi. Ymmärrettävää johonkin asti, mutta kun sitä masennusta oli kestänyt kahdeksan vuotta. Työnsaanti on juuri nyt hemmetin vaikeaa, joten miten ihminen jolla on ikää 20-30 vuotta ja melko tyhjä työhistoria voi saada työtä?

Vai onko se vain niin yksinkertaista, että kaikki eivät vain halua töihin?
 
Mitä itse olen näitä harjoittelijoita nähnyt niin varsinkin nykypäivänä on kaksi mielestäni selvästi havaittavaa ongelmaa ainakin useammassa omalle kohdalle sattuneessa harjoittelijassa. Toinen on se että unirytmi on kuin kreivi draculalla eli yöt valvotaan ja aamulla raahaudutaan pakolla töihin vaikka kyseessä on normaali 8-16 työ. Toinen on taas se että tuntuu ettei monenkaan ole ikinä tarvinnut mitään fyysistä tehdä. Tästä tuntuu tulevan sellainen yhdistelmä ettei yksinkertaisesti jakseta tehdä sitä normaalia työpäivää jos työ on vähänkään muuta kuin koneella istumista.

Varsinkin tuo "työelämään sopimaton unirytmi" tuntuu olevan varsin yleinen ongelma nykynuorilla. Itsekkin tunnen yhden työttömän nuoren jonka pääasiallinen työllistymisen este on se että nukkumaan mennään 12-3 välillä ja nukutaan sitten puolille päivin. On kyllä "kokeillut työtä" mutta jos se yö uni jää joka yö siihen 4-5 tuntiin niin ei sitä töissä kovin loista.
Vuorotöihin tuollainenkin henkilö sopii aivan hyvin. Eli vaikka se normaali 3-vuorotyö 8h vuoronvaihdoilla. Tulee viikko iltaa, aamua tai yötä ja välillä viikonloppu. Jos haluaa, niin voi tehdä pelkkää yötä 22-6 tai pelkkää iltaa 14-22. Tuo 8-16 työpäivä olisi sellainen luksus johon itse en ole vielä koskaan päässyt :)
 
Oliko työpaperit allekirjoitettu? Ei muuten, mutta jos on, niin CV saa aika pahan merkinnän.
Pakko myöntää, että en ymmärrä tälläisiä tyyppejä. Sai työpaikan ja munasi sen + poliisille jää joku merkintä. Jos kaveri haluaa joskus "kaidalle tielle", niin nyt se on vaikeampaa.

Kyselin koska nämä jutut hoidetaan joka paikassa vähän eritavalla:
-Annetaan hakijan erota itse, eikä merkintöjä jää
-Eroteteen ja se jää papereihin
-Poliisin kautta kaikkien sääntöjen mukaan --> jää merkintöjä.
Mikäs tämä CV on, mihin se merkintä tulee väkisin? Eikö CV:tä tehdäkään itse, jolloin siellä lukee tasan se, mitä siellä haluan lukevan?
 
Näitä lukiessani tulee mieleen se "Sukulan suojatit" sarja.
Siinä ekassa osassa oli tyttö joka oli jättänyt peruskoulun kesken masennuksen vuoksi. Ymmärrettävää johonkin asti, mutta kun sitä masennusta oli kestänyt kahdeksan vuotta. Työnsaanti on juuri nyt hemmetin vaikeaa, joten miten ihminen jolla on ikää 20-30 vuotta ja melko tyhjä työhistoria voi saada työtä?

Vai onko se vain niin yksinkertaista, että kaikki eivät vain halua töihin?
Suurin ja kallein ongelma taitaa tulla silloin kun on kouluttauduttu erittäin korkealle ja opiskeltu siis todella kauan. Sitten kun täytyisi etsiä töitä, niin se työnhaku vaan jostain syystä muuttuu täysin mahdottomaksi? Tälläisiäkin huhuja olen kuullut, mutta ei nyt tule mieleen että missä.

Ymmärsin että vakava työuupumus on lähes sama asia kuin masennus. Jos muistan oikein. Eli jos on työuupunut jo ennen töitä ja aikaa on kulunut 8 vuotta, niin tilanne ei vaikuta erityisen valoisalta.
Voikohan huono koulumenestys olla merkki masennusksesta? Huono motivaatio opiskeluun tai työhön tai muuten vaan vääränlainen asenne tai kasvatus? Tytöthän menestyy nykyisin hyvin koulussa, mutta poikien kohdalla on ilmeisesti mennyt vähän huonompaan suuntaan koulumenestys. Jossain uutisissa vaan kerrottiin tuosta. Kiinnostusta voisi löytyä vaikka pelaamiseen, mutta koulukirjojen lukemiseen sitten ei riitä kunnolla kiinnostus. Itse olen toisaalta erittäin huono kertomaan mitään kun ei ole itsellä lapsia. Toisaalta saisi löytyä oma-aloitteisuutta ja sopivasti rohkeutta, niin luulisi pärjäävän työelämässä jollain lailla. Ja jättää se luuri ja muu atk kotiin, eikä töihin.

Itse olin oikein kunnon himopelaaja. Mutta nyt pelaaminen on jäänyt kun se pelaaminen olisi liian raskasta. Siis jos jaksaa pelata ja räplätä luuria, niin periaatteessa olisi jaksamista myös oikeisiin töihin. Se energia vaan pitäisi panostaa siihen työn tekemiseen, eikä ihan väärään tuottamattomaan "työhön". 5S koulutuksessa on hyvin kerrottu että mitään ylimääräistä ei saa koskaan tehdä :) Myöskin varastot tulee pitää mahdollisimman pieninä ja keskittyä pelkästään tuottavaan toimintaan joka tuo firmalle rahaa.
Yksi työkaveri kanssa varasti työpaikalta. Oli vain niin ahne että peräkärrystä meni ylipainon takia akselit mutkalle ja matka jäi siihen. Kuulemma jäi sitten kiinni. On siellä myös joku toinen varas käynyt, mutta harkot menivät jonnekin aivan hukkaan, eikä syyllistä koskaan löydetty. Oli oikein poliisi tv:ssä aikoinaan juttua. Ei ollut kunnollista kirjanpitoa, niin varas oli varastellut ties kuinka kauan. En muista summaa mutta arviolta 200te olisi mennyt kadoksiin.
 
Oliko työpaperit allekirjoitettu? Ei muuten, mutta jos on, niin CV saa aika pahan merkinnän.
Pakko myöntää, että en ymmärrä tälläisiä tyyppejä. Sai työpaikan ja munasi sen + poliisille jää joku merkintä. Jos kaveri haluaa joskus "kaidalle tielle", niin nyt se on vaikeampaa.

Kyselin koska nämä jutut hoidetaan joka paikassa vähän eritavalla:
-Annetaan hakijan erota itse, eikä merkintöjä jää
-Eroteteen ja se jää papereihin
-Poliisin kautta kaikkien sääntöjen mukaan --> jää merkintöjä.

Ei kait kukaan idiootti laita CV:hen, että on erotettu 1pv:n jälkeen?
 
Totta, CV kirjoitetaan itse, mutta työhistoria kai voidaan tarkistaa muutenkin? Eikö historian voi tarkistaa vaikkapa palkkatoimistosta? Jos työnantaja viitsii tarkastaa sen, niin hakija on kusessa tässä tapauksessa.
 
Totta, CV kirjoitetaan itse, mutta työhistoria kai voidaan tarkistaa muutenkin? Eikö historian voi tarkistaa vaikkapa palkkatoimistosta? Jos työnantaja viitsii tarkastaa sen, niin hakija on kusessa tässä tapauksessa.
Palkkatoimisto? sen edellisen firman? Tuskimpa luovuttavat noita tietoja kaikille kyselijöille? Eläkevakuutusyhtiöllä on tietenkin myös palkkatiedot mutta eivät niitäkään taida kenelle tahansa antaa.

Vai mikä ihmeen palkkatoimisto tässä oli kyseessä?
 
Totta, CV kirjoitetaan itse, mutta työhistoria kai voidaan tarkistaa muutenkin? Eikö historian voi tarkistaa vaikkapa palkkatoimistosta? Jos työnantaja viitsii tarkastaa sen, niin hakija on kusessa tässä tapauksessa.

Taitaa ainoa keino jolla jää kiinni tuollaisesta olla turvallisuusselvitys, jos firma edes tuollaista teettää uudelle työntekijälle. Sekin taitaa tarvita, että on saanut sakot tai tuomion asian tiimoilta, potkuja tuollakaan ei saa selville.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Turvallisuusselvitys

Toki sattumalla voi olla osansa. Jos uusi työnantaja kertoo tutulleen palkanneensa uuden työntkijän ja tuttu tuntee kyseisen henkilön taustat. Mutta vaatti aikamoiset sattumakertoimet kohdalleen.
 
Parit kahden viikon sopparit tuli aikoinaan laitettua CV:hen ja mainitsin myöhemmissä haastatteluissa kyseessä olleen vain lyhyitä komennuksia. Molemmista sain koeajalla lopputilin. Ekasta sairastumisen takia (eivät katsoneet eduksi olla sairaslomalla jo toisella työviikolla) ja tokasta työajalla tupakoinnin takia.

Kuului aikoinaan omaan aikuistumiseen kokeilla rajoja myös työpaikalla ja nopeasti ne rajat tuli myös selville. Kokeilut loppui siihen ja töitäkin on aina riittänyt.
 
Viimeksi muokattu:
Tuohon yökukkumiseen liittyen niin itselläkin on aina ollut rytmit mallia yö valvoen ja puolelta päivin ylös. Vuorohommiin olen sitten ajautunutkin, aiemmin ilta- ja yövuoropainotteisesti ja nyt pelkkää yötä.

Pari vuotta tosin tein ilta-aamu settejä kun oli tarpeeksi mielenkiintoinen työ, voimille tosin meinasi ottaa kun unet jäi sinne 3-5 tunnin luokkaan vaikka mitä teki.
 
Itselläni on luontainen unirytmi olla yöt hereillä ja nukkua päivään asti. 8-vuotta tuli oltua perus 8-16 työssä ja voin sanoa, että tuskaa teki mennä aina muutaman tunnin yöunilla painamaan hommia ja sitten töiden jälkeen oli monesti niin väsynyt, että nukahti heti ja kierre oli valmis. Kyllä se "vietti" yöhön on aika kova koska ei tuollaista todellakaan mielellään tee.
 
Kasvatuksesta kai se tuomonen ylimielisyys on väkisinkin peräisin. Vanhemmat menestyneitä niin uskotaan että itsekin menestyy mutta tikkua ei ristiin laiteta. Valitettavasti joskus näiden hyväosaisten vanhemmat antavat lapsillensa kaiken kultalusikalla ja nämä ei opi ikinä mitä nyky-yhteiskunta oikeasti vaatii menestyäkseen.

Meillä isä&äiti lähtee aamulla töihin. Se on aika vahva malli lapsille. Monessa perheessä kumpikaan vanhemmista ei lähde yhtään mihinkään, lapsi on ainoa, joka lähtee kouluun. Sekin on aika vahva malli lapsille.

Totta, CV kirjoitetaan itse, mutta työhistoria kai voidaan tarkistaa muutenkin? Eikö historian voi tarkistaa vaikkapa palkkatoimistosta? Jos työnantaja viitsii tarkastaa sen, niin hakija on kusessa tässä tapauksessa.

Ei voi. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040759
Jos olisit yrittäjä, niin huonolla tuurilla sait juuri kymppejä korvattavaa ja sakot päälle.

Tervetuloa Soviet Finlandiaan.
 
En väitä tätä nyt miksikään faktaksi kun en asiasta tarkemmin tiedä mutta olen ollut aina siinä luulossa, että unirytmiä kyllä pystyy korjaamaan/muokkaamaan. Vai onko tosiaan olemassa jokin luontainen unirytmi, joka on koko elämän sama vaikka mitä tekisi?
 
Piikkaaminen on kyllä kutsumusammatti, hajottaa paikat ja kun paikat hajoaaa, niin jätkä haluaa piikata vieläkin, eikä halua kahvitauoille vaan haluaa piikata...

Piikkasin itsekin aikoinaan kesätöissä raksahommissa sen 2kk putkeen 8h työpäivillä, niin kädet oli aika hyytelön oloisia.

Melkoisen monta tonnia on tullut piikattua ihan teräsbetonia järeillä koneilla (sähkö ja painelilma). Olen edelleen sitä mieltä, että mukavaa puuhaa, joskin betonimujun pois kärrääminen olikin sitten aika perseestä. Melu ja tärinä eivät haitanneet, mutta uskon kyllä että kymmenien vuosien piikkaamisella saanee nivelet aika paskaan kuntoon. Oftopikkina vielä sen verran, että piikkauksessa jos missä huomasi koneiden eron. Yllätyksekseni legendaariset Hiltit olivat ihan turhia perseensuristimia.
 
En väitä tätä nyt miksikään faktaksi kun en asiasta tarkemmin tiedä mutta olen ollut aina siinä luulossa, että unirytmiä kyllä pystyy korjaamaan/muokkaamaan. Vai onko tosiaan olemassa jokin luontainen unirytmi, joka on koko elämän sama vaikka mitä tekisi?
Itse olen omaa rytmiäni onnistunut muuttamaan niin radikaalisti, etten usko sen olevan mahdotonta muiltakaan. Ennenvanhaan nukkumaan 01-03 ja herätys aikaisintaan kympiltä. Nykyään herätys kuudelta ja nukkumaan 22-23. Loma-aikaan kapinoin ja dataan yhteen asti. Silti herään väkisin kuuden maissa...

Tekosyitä vain tuommoiset "mutku mun rytmi on tämmönen".
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
261 302
Viestejä
4 534 383
Jäsenet
74 784
Uusin jäsen
vanahabanjo

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom