No ei kai työkkäri voi ketään töihin pakottaa vaan hakemaan töitä. Ainahan voi tehdä huonon hakemuksen ja olla huono haastattelussa jos sinne asti pääsee.
Ja tuskin ketään korkeasti koulutettua lopulta edes valitaan johonkin Alepan kassalle vaan joku nuori.
Työvoimatoimisto voi aivan aikuisten oikeasti pakottaa ottamaan avoimen työpaikan vastaan. Vanhaan hyvään aikaan jopa katsoivat sopivat työpaikat sinulle, ja pakottivat täyttämään hakemuslomakkeet virkailijan valvovan silmän alla. Jos nakki napsahti, työpaikka oli pakko ottaa vastaan, vaikka elintaso olisi laskenut reippaasti. Kieltäytyminen tai potkut olisivat johtaneet karenssiin, josta voi valittaa omalla riskillä hallinto-oikeuteen. Nämä kokemukset toki pohjautuivat yli kymmenen vuoden takaisiin kuulopuheisiin, mutta olen myös päässyt todistamaan samaa tilannetta herran vuonna 2009, jolloin työnantaja siirsi tuotannon Slobostaniaan ja kilometritehdas kutsui. Ansiosidonnainen ei edes ehtinyt alkaa, kun jo virkaintoinen täti oli valikoinut läjän koulutusta ja työkokemusta vastaamattomia paskaduuneja, joihin piti naputella hakemukset. Onneksi sain haettua töitä toisaalta, joka mahdollisti myös opiskelun samaan aikaan, joten ei tarvinnut lähteä kaivamaan ojaa tai Siwan kassalle.
Olet siinä mielessä oikeassa ettei nykyisessä laskusuhdanteessa ole helppoja työpaikkoja tarjottimella, jos jokaiseen peräkylän Hepsipurgeriinkin tulee vähintään 300 hakemusta avointa paikkaa kohden. Työvoimatoimisto on myös ehtinyt muuttua Työ- ja elinkeinotoimistoksi, ja viimeisimpänä työvoimapalvelut ovat siirtyneet kuntien vastuulle ja Purra + Orpo duo on laittanut säästöliekin täysille, joten viranomaisten pakka on tällä hetkellä pahasti sekaisin. Työnhakupakko on edelleen voimassa, ja sitä ollaan nostamassa vähintään neljään työhakemukseen kuukaudessa. Työhakemukset voi toki kirjoittaa kieli poskessa, jolloin saa kierrettyä ei toivotut työpaikat. Virkaintoisemmat tädit voivat vaatia katsastamaan hakemukset, mutta ovelimmat hakijat tekevät kaksi erillistä hakemusta, joista kelvollinen menee näytille ja vitsihakemus matkustaa työpaikan tiskille. Huonoimmassa tilanteessa shakaali voi soitella työnantajan suuntaan, mutta pidän riskiä äärimmäisen epätodennäköisenä nykyisessä konkurssissa.
Kaverille tuli yllätyksenä ettei kaikkia pitämättömiä lomia kohdeltukaan samalla tavalla työpaikasta lähtiessä.
En nyt muista kuinka paljon / pitkältä ajalta niitä oli, mutta työpaikkaa vaihtaessa käytännössä menetti läjän lomapäiviä ja plussa-tunteja.
Minä en tiedä onko kiinni työehtosopimuksesta, lainkirjaimesta tai peräti firman politiikasta, mutta ymmärtääkseni kertyneet lomapäivät eivät vanhene koskaan, ja ne pitää maksaa rahana ulos, jos työntekijä lähtee kävelemään, saa kenkää tai tekee Harakirit. Firman konkurssi ja palkkaturva -kuvio taitaa olla ainoa poikkeus sääntöön. Muutama tuttu oli töissä Mänttilässä ennen putiikin konkurssia, ja palkkaturvasta ei maksettu kuin normaalit palkkarästit ja maksimissaan 14 vrk irtisanomisajan palkka. Kertyneet lomat menivät harakoille mutta yhteiskunnan kautta taisi tulla tarjolle kaikenkarvaista pakettia mm. koulutusta vähän paremmalla päivärahalla.
Lomarahat (lomaltapaluuraha) voidaan menettää työpaikan vaihdon yhteydessä, erityisesti jos ne on vaihdettu vapaaksi. Kertyneet pankki- ja saldotunnit menevät pääosin harakoille, joten ne kannattaa aina tuhlata ennen kuin aletaan polttamaan kertyneitä lomapäiviä. Tässäpä on suurin syy kertyneisiin lomiini, koska saldoja kertyy jatkuvasti lähelle maksimia, joten lomat katetaan pääosin pankista. Tämän ohella nykyinen työnantaja ei kykene tarjoamaan edes parin viikon yhtäjaksoista lomaa, koska putiikki pyörii täyttä häkää myös kesällä. Koska tuuraajaa ei ole olemassa kuin paperilla, firman riskienhallinta ei kestä pitkiä poissaoloja. Nykyisin En suostu olemaan ilmaiseksi päivystämässä tai tavoitettavissa työajan jälkeen, ellei rahallisesta korvauksesta ole erikseen sovittu. Näin ollen lomia pidetään silloin kun projektien ja asiakastehtävien suhteen on hiljaista = ei koskaan. Toissa vuonna sain viimein mahdollisuuden kouluttaa lomatuuraajan, jolle tein myös kattavat työohjeet. Homma sujui hyvin talvikauden ajan, eikä puhelin soinut kertaakaan Etelän matkan aikana. Ennen kesää koitti uusi YT-kierros, jossa tuuraaja lähettiin kilometritehtaalle, koska tämän pääasiallinen työtehtävä ulkoistettiin Svedulaan. Tämän tempun jälkeen uhkasin lähteä myös itse, mutta firma läi sen verran rahaa tiskiin, jonka voimalla sitten sinniteltii kesäaika pääosin toimiston penkkiä kuluttaen. Sama tilanne lienee edessä taas ensi kesänä
