Työelämäkeskustelu

Niin, mutta sitä mukaa kun tekeminen tehostuu, eli sinusta tulee tuottavampi, niin työnantajan pitäisi myös maksaa enemmän palkkaa sitä vastaan, että tuotat nyt enemmän arvoa työnantajalle.
Eli ekat kuukaudet palkka olisi tosi pieni kun ei oikein saisi paljoa aikaiseksi ja sitten vuoden / parin kuluttua saavuttaisi ”oikean tason” kun tekeminen tehostuu?

Olisihan tuo kapitalistin unelma, mutta joillekin saattaisi olla ongelma ettei työhaun yhteydessä olisi oikein selvää mikä se lopullinen palkka on. Tämän lisäksi monissa vähänkään monimutkaisemmissa tehtävissä on todella vaikeata edes mitata tehokkuutta.

Vai ajatteletko että työnantajien tehtäviin määräämä palkka on nimenomaan laskettu sillä oletuksella että kyseessä on uusi tehoton työntekijä?
 
Eli ekat kuukaudet palkka olisi tosi pieni kun ei oikein saisi paljoa aikaiseksi ja sitten vuoden / parin kuluttua saavuttaisi ”oikean tason” kun tekeminen tehostuu?

Olisihan tuo kapitalistin unelma, mutta joillekin saattaisi olla ongelma ettei työhaun yhteydessä olisi oikein selvää mikä se lopullinen palkka on. Tämän lisäksi monissa vähänkään monimutkaisemmissa tehtävissä on todella vaikeata edes mitata tehokkuutta.

Vai ajatteletko että työnantajien tehtäviin määräämä palkka on nimenomaan laskettu sillä oletuksella että kyseessä on uusi tehoton työntekijä?
Kaikenlaista unelmaa työnantajat myy työhaastatteluissa, että kun sen ja sen aikaa oota töissä sun palkkas voi olla ihan hyvin tämä. Kuitenkin vuosi toisensa jälkeen käy töissä ja huomaa että kaikki valhetta ja taas muutama vuosi menny hukkaan minkä olisi voinu viettää jollain tolkullisella työnantajalla. Toi voiskin toimia ellei työnantaja määrittele ykspuolisesti palkkaa ja olisi esim. sidottu johonkin 5 vuoden palkkakehitykseen, missä liikkumavaraa on vähäisesti jos ollenkaan.

Nykysysteemissä lähtöpalkka mun mielestäni pitää jo olla hyvä, jotta tollasta liikkumavaraa ei paskapuheille jätetä. Jos työnantaja tarjoo paskaa lähtöpalkkaa, se signaloi työnantajan laadusta aika vahvasti, jollon kannattaa ignoorata kaikki paskapuheet tulevaisuuden satumaisista palkkatuloista kunhan saadaan sut koulutettua ja sitä ja tätä ja tota.
 
Kannataako luottamusmies ottaa mukaan keskusteluun palkka-asioissa, jos ei meinaa pomon kanssa tulla edistystä? Korotukset palkkaan ainoastaan tullut liiton korotusten myötä. Kokemusta ja osaamista löytyy yli 10v edestä. Tiedän työntekijöitä meiltä, joilla on parempi palkka mitä itsellä, vaikka olleet paljon vähemmän aikaa.
 
Kannataako luottamusmies ottaa mukaan keskusteluun palkka-asioissa, jos ei meinaa pomon kanssa tulla edistystä? Korotukset palkkaan ainoastaan tullut liiton korotusten myötä. Kokemusta ja osaamista löytyy yli 10v edestä. Tiedän työntekijöitä meiltä, joilla on parempi palkka mitä itsellä, vaikka olleet paljon vähemmän aikaa.

En tiedä oikeaa vastausta, mutta taitaa aika moni ratkaista tämän ongelman vaihtamalla työpaikkaa. Ellei ole jotain TES-sovittuja taulukoita tms. joita työnantaja ei huomioi tilanteessasi, onko siinä oikein mitään tehtävissä? Etsi parempaa. Sitten kun on toiseen paikkaan nimi paperissa niin voit toki koittaa asiasta mainita, että antaako nykyinen kilpailevaa tarjousta vai ei.
 
Ei kyllä valitettavasti ole oikein mahdollista. Olen käytännössä aina vapaa-ajallakin tavoitettavissa lomia myöden.
Tarvitsisi olla tiimiä luotsaamassa joku "tuuraaja" mutta sellaista ei tällä hetkellä ole.
Itselle riittäisi ihan jos olisi 5pvä työviikkoa, mutta tiimi sen verran pieni ettei oikein pärjätä joten kaikkien on pakko venyä jatkuvasti. Työnkuva on hiukan sellainen että silloin kun kauppaa tehdään, sitä tehdään riippumatta päivästä tai vuorokaudenajasta. Suurin haaste lienee se että töitä ei tarvitsisi tehdä 24/7 mutta ikinä et etukäteen tiedä milloin on "tilanne päällä", joten se luo vapaa-aikaankin oman jännitteensä kun on koko ajan oltava valmiudessa.

Hyviäkin puolia hommissa on toki paljonkin, ettette nyt saa sitä kuvaa että kaikki on ihan hanurista ja kamalaa, en minä näitä hommia tekisi jos tähän ei mitään vetoa kokisi =D

Tämä kuulostaa siltä, että työnantaja antaa sinulle loputtomasti töitä ja olet niin tunnollinen, että et osaa sanoa ei. Lopputulos on yleensä aika helvetin huono näissä ja uhrina työntekijän terveys. Maksetaanko sulle päivystyskorvaus tuosta, että olet koko ajan tavoitettavissa? Vai ihan huviksesiko teet ilmaista työtä? Kysyn kärjistäen, että heräisit. Jos kerran teet 24/7 töitä, perusta oma firma niin saat sentään ne hyödyt itsellesi, etkä lahjoita muille.

Hyvää kommenttia oli muiltakin, tähän vaan halusin kommentoida. Älä tuhlaa vapaa-aikaasi työnpaikassa, jossa olet lopulta täysin hetkessä korvattavissa toisella työntekijällä. edit: typo
 
Kannataako luottamusmies ottaa mukaan keskusteluun palkka-asioissa, jos ei meinaa pomon kanssa tulla edistystä? Korotukset palkkaan ainoastaan tullut liiton korotusten myötä. Kokemusta ja osaamista löytyy yli 10v edestä. Tiedän työntekijöitä meiltä, joilla on parempi palkka mitä itsellä, vaikka olleet paljon vähemmän aikaa.
Se on juurikin tällaiseen tilanteeseen tarkoitettu palkkaneuvotteluissa.
 
En tiedä oikeaa vastausta, mutta taitaa aika moni ratkaista tämän ongelman vaihtamalla työpaikkaa. Ellei ole jotain TES-sovittuja taulukoita tms. joita työnantaja ei huomioi tilanteessasi, onko siinä oikein mitään tehtävissä? Etsi parempaa. Sitten kun on toiseen paikkaan nimi paperissa niin voit toki koittaa asiasta mainita, että antaako nykyinen kilpailevaa tarjousta vai ei.
Niin, tuskin se tilanne siitä paranee jos luottamusmiestä pitää pyytää mukaan. Itse hieman samassa tilanteessa lähdin muualle, kun ei työnantaja ollut halukas maksamaan osaamisen mukaan. Sain sitten muualla selvästi enemmän kun arvostivat osaamistani.
 
Kannataako luottamusmies ottaa mukaan keskusteluun palkka-asioissa, jos ei meinaa pomon kanssa tulla edistystä? Korotukset palkkaan ainoastaan tullut liiton korotusten myötä. Kokemusta ja osaamista löytyy yli 10v edestä. Tiedän työntekijöitä meiltä, joilla on parempi palkka mitä itsellä, vaikka olleet paljon vähemmän aikaa.
Tyonantaja toivoo etta vaihtaisit tyopaikkaa.
 
Tyonantaja toivoo etta vaihtaisit tyopaikkaa.
Meillä kaveri joka ollut talossa +15 vuotta. Kovasti valittaa ja ihmettelee aina kun ei ole ikinä saanut meriitti kierroksella korotusta. Kaikki kyllä talossa tietää syyn jos kysytään ja tietää varmaan itsekkin oikeasti kun ei ole kytkintä nostanut. Kova on kuitenkin ulina aina kun meriitti kierros mennyt ohi ilman korotuksia.
Verrokkina itse tismalleen samoissa hommissa joka kierros saanut korotuksen
 
Kannataako luottamusmies ottaa mukaan keskusteluun palkka-asioissa, jos ei meinaa pomon kanssa tulla edistystä? Korotukset palkkaan ainoastaan tullut liiton korotusten myötä. Kokemusta ja osaamista löytyy yli 10v edestä. Tiedän työntekijöitä meiltä, joilla on parempi palkka mitä itsellä, vaikka olleet paljon vähemmän aikaa.
Kysyntä ja tarjonta. Työnantaja ei näe että sinuun lisää sijoittamalla tulisi hyötyä. Toisaalta lisäpalkka tarkoittaisi sitä että vastuuta hurjasti lisää, mutta käytännössä verot imee korotuksen. Parhaiten Suomessa pärjää kun tekee töissä minimin/ei mitään ja vähentää kulutuksen olemattomiin.
Jos taas haluaa lisää palkkaa niin se onnistuu lähinnä työpaikkaa vaihtamalla.
Sitä, että kannattaako jatkuvasti ruinata lisää palkkaa - ei kannata. Sinun pitää kyetä perustelemaan miksi ansaitsisit lisää, mutta työnantajalla on eri näkökulma asiaan. Eikun muualta vain töitä hakemaan. Ei yksi työpaikka ole sen arvoinen, että siellä kannattaa olla jos ei oma arvopohja tyydyty.
 
Viimeksi muokattu:
Meillä kaveri joka ollut talossa +15 vuotta. Kovasti valittaa ja ihmettelee aina kun ei ole ikinä saanut meriitti kierroksella korotusta. Kaikki kyllä talossa tietää syyn jos kysytään ja tietää varmaan itsekkin oikeasti kun ei ole kytkintä nostanut. Kova on kuitenkin ulina aina kun meriitti kierros mennyt ohi ilman korotuksia.
Verrokkina itse tismalleen samoissa hommissa joka kierros saanut korotuksen

Ja jotenkin on hassua palkan heijastuminen siihen kauanko on ollut firmassa. Varsinkin jos sitä peilataan suoraan kollegoiden työuraan firmassa.
Toki pitempi aikahan aina tuo enemmän kokemusta, mutta kyllä minusta palkan pitää heijastua yksilötason suoritukseen eikä kauanko on kerennyt firmassa olla.
 
Viimeksi muokattu:
Ja jotenkin on hassua palkan heijastuminen siihen kauanko on ollut firmassa Varsinkin jos sitä peilataan suoraan kollegoiden työuraan firmassa.
Toki pitempi aikahan aina tuo enemmän kokemusta, mutta kyllä minusta palkan pitää heijastua yksilötason suoritukseen eikä kauanko on kerennyt firmassa olla.

Jos palkka ei vastaa omia odotuksia ja sitä ei nosteta kysyttäessä niin silloin ainoa mahdollisuus on vaihtaa työpaikkaa. Ei tuossa mitään sen ihmeellisempää ole
 
Onneksi Suomessa on työantajalla edes tuo tapa signaloida tekijälle että olisiko aika vaihtaa maisemaa.
 
Onko teillä muilla jatkuvaa pientä irtisanomisen pelkoa takaraivossa? Tuntuu, että yrityksiä menee tasaiseen tahtiin konkkaan ja muutosneuvottelut jyräävät. Lisäksi seurannut samalta alalta valmistuneiden kavereiden työnhakua ja ei todellakaan näytä helpolta. Maisteritkin kilpailevat jostain Summer Trainee -paikoista. Osa ei ole löytänyt alan töitä puolen vuoden jälkeenkään. Toki näiden tapauksessa ei välttämättä ole aloitettu työuraa jo opintojen aikana ja työkokemus alalta on heikonpuoleista.

Itsekin jo kerran saanut monoa muutosneuvotteluiden vuoksi. Jos nyt jäisi työttömäksi, niin voisi joutua muuttamaaan pk-seudulle töiden perässä. Asuntolainan ottaminen tuntuisi hurjalta tässä taloustilanteessa ja massiivisen opintolainan korot kurittavat jo nyt taloutta :D

Mitään varsinaista syytä pelolle omalle kohdalle ei ole. Työsuhde on vakituinen, yksikkö tekee hyvää tulosta taantumasta huolimatta, omia tehtäviä ei oikein voi ulkoistaa minnekään ja projektikalenterissa on tavaraa pitkälle 2025 vuoden loppuun asti. Nyt kesällä on ollut luppoaikaa töissä ja sitä olen käyttänyt omiin ohjelmointiprojekteihin, kun varsinaiset työtehtävät painottuvat enemmän liiketoiminnan tai projektijohtamisen puolelle. Yritän imeä mahdollisimman paljon tietoa ja kehittää itseäni.
 
Onko teillä muilla jatkuvaa pientä irtisanomisen pelkoa takaraivossa? Tuntuu, että yrityksiä menee tasaiseen tahtiin konkkaan ja muutosneuvottelut jyräävät. Lisäksi seurannut samalta alalta valmistuneiden kavereiden työnhakua ja ei todellakaan näytä helpolta. Maisteritkin kilpailevat jostain Summer Trainee -paikoista. Osa ei ole löytänyt alan töitä puolen vuoden jälkeenkään. Toki näiden tapauksessa ei välttämättä ole aloitettu työuraa jo opintojen aikana ja työkokemus alalta on heikonpuoleista.

Itsekin jo kerran saanut monoa muutosneuvotteluiden vuoksi. Jos nyt jäisi työttömäksi, niin voisi joutua muuttamaaan pk-seudulle töiden perässä. Asuntolainan ottaminen tuntuisi hurjalta tässä taloustilanteessa ja massiivisen opintolainan korot kurittavat jo nyt taloutta :D

Mitään varsinaista syytä pelolle omalle kohdalle ei ole. Työsuhde on vakituinen, yksikkö tekee hyvää tulosta taantumasta huolimatta, omia tehtäviä ei oikein voi ulkoistaa minnekään ja projektikalenterissa on tavaraa pitkälle 2025 vuoden loppuun asti. Nyt kesällä on ollut luppoaikaa töissä ja sitä olen käyttänyt omiin ohjelmointiprojekteihin, kun varsinaiset työtehtävät painottuvat enemmän liiketoiminnan tai projektijohtamisen puolelle. Yritän imeä mahdollisimman paljon tietoa ja kehittää itseäni.
Eiköhän toi ole ihan normaalia, varsinkin nykyään kun melkein firmassa kuin firmassa on traditiona jokasyksyiset muutosneuvottelut.
Itsellä ei ole tuota ongelmaa, mutta emännällä niitä on tasaisesti vuosittain ja siihen on jo niin tottunut että ei sitäkään jaksa enää kiinnostaa. Jos tulee kenkää niin tulee mutta aina toki olis kiva jos ei tulis.
Mielenterveydellehän tommoset jatkuvat YT:t on aivan helvetin ressaava juttu, varsinkin jos tilanne on sellainen että kaikki kaatuu jos jää työttömäksi, meillä ei onnekkaasti sitä ongelmaa ole kun ollaan sen verran tarkasti kaikki laskettu, mutta jos ei ole mitään suunnitelmia työttömyyden varalle niin kyllä se kuupan päälle ottaa.
 
Onko teillä muilla jatkuvaa pientä irtisanomisen pelkoa takaraivossa? Tuntuu, että yrityksiä menee tasaiseen tahtiin konkkaan ja muutosneuvottelut jyräävät. Lisäksi seurannut samalta alalta valmistuneiden kavereiden työnhakua ja ei todellakaan näytä helpolta. Maisteritkin kilpailevat jostain Summer Trainee -paikoista. Osa ei ole löytänyt alan töitä puolen vuoden jälkeenkään. Toki näiden tapauksessa ei välttämättä ole aloitettu työuraa jo opintojen aikana ja työkokemus alalta on heikonpuoleista.

Itsekin jo kerran saanut monoa muutosneuvotteluiden vuoksi. Jos nyt jäisi työttömäksi, niin voisi joutua muuttamaaan pk-seudulle töiden perässä. Asuntolainan ottaminen tuntuisi hurjalta tässä taloustilanteessa ja massiivisen opintolainan korot kurittavat jo nyt taloutta :D

Mitään varsinaista syytä pelolle omalle kohdalle ei ole. Työsuhde on vakituinen, yksikkö tekee hyvää tulosta taantumasta huolimatta, omia tehtäviä ei oikein voi ulkoistaa minnekään ja projektikalenterissa on tavaraa pitkälle 2025 vuoden loppuun asti. Nyt kesällä on ollut luppoaikaa töissä ja sitä olen käyttänyt omiin ohjelmointiprojekteihin, kun varsinaiset työtehtävät painottuvat enemmän liiketoiminnan tai projektijohtamisen puolelle. Yritän imeä mahdollisimman paljon tietoa ja kehittää itseäni.
Jos koodaus sujuu ja sellaisia hommia on nykyisellä työnantajalla tarjolla, niin sitähän voi koittaa vaihtaa niihin hommiin. Työmarkkinoilla yleensä on paremmin noita koodaushommia tarjolla kuin erilaisia keskijohdon tehtäviä. Itse tein yhdessä työpaikassa noin, kun kyseisen firman Suomen yksiköllä meni liiketoiminta jatkuvasti puihin ja alkoi yksikön sulkeminen näyttää todennäköiseltä ts. vaihdoin johtohommista koodauksen puolelle. Pääsi sitten käytännössä lennosta uusiin hommiin, kun odotettu sulkeminen tuli. Entisillä managerikollegoilla oli uusien hommien löytämisessä enemmän työtä.

Toisaalta jos yksiköllä menee hyvin ja irtisanomiset ei näytä todennäköiseltä, niin ehkä sitä voi enemmän miettiä mihin suuntaan uraa haluaa viedä. Varsinkin jos firmassa ei ole jokavuotisia YT:eitä, joissa pärstäkertoimella pistetään porukkaa pihalle sen mukaan keitä ylimmässä johdossa sattuu sinä vuonna olemaan ja oletko oikeassa "puolueessa" firman sisällä.
 
Vanhassa firmassa oli YTt 2-3 kertaa vuodessa. Enää ei jaksa pelottaa, eikä myöskään sitoutua työnantajaan.
 
Onko teillä muilla jatkuvaa pientä irtisanomisen pelkoa takaraivossa? Tuntuu, että yrityksiä menee tasaiseen tahtiin konkkaan ja muutosneuvottelut jyräävät. Lisäksi seurannut samalta alalta valmistuneiden kavereiden työnhakua ja ei todellakaan näytä helpolta. Maisteritkin kilpailevat jostain Summer Trainee -paikoista. Osa ei ole löytänyt alan töitä puolen vuoden jälkeenkään. Toki näiden tapauksessa ei välttämättä ole aloitettu työuraa jo opintojen aikana ja työkokemus alalta on heikonpuoleista.

Itsekin jo kerran saanut monoa muutosneuvotteluiden vuoksi. Jos nyt jäisi työttömäksi, niin voisi joutua muuttamaaan pk-seudulle töiden perässä. Asuntolainan ottaminen tuntuisi hurjalta tässä taloustilanteessa ja massiivisen opintolainan korot kurittavat jo nyt taloutta :D

Mitään varsinaista syytä pelolle omalle kohdalle ei ole. Työsuhde on vakituinen, yksikkö tekee hyvää tulosta taantumasta huolimatta, omia tehtäviä ei oikein voi ulkoistaa minnekään ja projektikalenterissa on tavaraa pitkälle 2025 vuoden loppuun asti. Nyt kesällä on ollut luppoaikaa töissä ja sitä olen käyttänyt omiin ohjelmointiprojekteihin, kun varsinaiset työtehtävät painottuvat enemmän liiketoiminnan tai projektijohtamisen puolelle. Yritän imeä mahdollisimman paljon tietoa ja kehittää itseäni.

Ehkä joskus nuorempana saatoin ressata ja jännittää yt/muutosneuvotteluja, mutta ajan myötä jäi stressaaminen pois. Kuuden vuoden sisällä koettu monet muutosneuvottelut. Pari kertaa myös vaihtanut työpaikkaa siten, että lähdön jälkeen on alkanut edellisessä paikassa massairtisanomiset. Jos käy huonosti, niin sitten tehdään jotain muuta. Ehkä mitä on pyöritellyt mielessä, että kuinka perseestä se sitten on, jos jossain muutosneuvotteluissa saisi kenkää ja sitten pitäisi hakea töitä ja kun samaan paikkaan on nykyään satoja hakijoita, niin koita siinä sitten erottua joukosta. Siinä ei oikein muuta voi tehdä, ku jaksaa uskoa siihen omaan tekemiseen ja parempaan huomiseen. Ehkä sen työttömyysajan käyttäisin johonkin fiksuun, kuten jonkin uuden asian opiskeluun.
 
Ihan hullulta kuulostaa tuollaiset jatkuvat muutosneuvottelut. Sitten firmat itkee lehtien palstoilla, kuinka osaajia ei löydy. No ei varmaan löydy, kun ihmiset ei pääse kerryttämään kokemusta töissä eikä kumpikaan osapuoli sitoudu enää millään tasolla toisiinsa. Ja nuoret polttaa itsensä saikulle, kun ei ole mitään vakautta elämässä ja tulevaisuudessa.
 
  • Tykkää
Reactions: eba
Onko teillä muilla jatkuvaa pientä irtisanomisen pelkoa takaraivossa? Tuntuu, että yrityksiä menee tasaiseen tahtiin konkkaan ja muutosneuvottelut jyräävät. Lisäksi seurannut samalta alalta valmistuneiden kavereiden työnhakua ja ei todellakaan näytä helpolta. Maisteritkin kilpailevat jostain Summer Trainee -paikoista. Osa ei ole löytänyt alan töitä puolen vuoden jälkeenkään. Toki näiden tapauksessa ei välttämättä ole aloitettu työuraa jo opintojen aikana ja työkokemus alalta on heikonpuoleista.

Itsekin jo kerran saanut monoa muutosneuvotteluiden vuoksi. Jos nyt jäisi työttömäksi, niin voisi joutua muuttamaaan pk-seudulle töiden perässä. Asuntolainan ottaminen tuntuisi hurjalta tässä taloustilanteessa ja massiivisen opintolainan korot kurittavat jo nyt taloutta :D

Mitään varsinaista syytä pelolle omalle kohdalle ei ole. Työsuhde on vakituinen, yksikkö tekee hyvää tulosta taantumasta huolimatta, omia tehtäviä ei oikein voi ulkoistaa minnekään ja projektikalenterissa on tavaraa pitkälle 2025 vuoden loppuun asti. Nyt kesällä on ollut luppoaikaa töissä ja sitä olen käyttänyt omiin ohjelmointiprojekteihin, kun varsinaiset työtehtävät painottuvat enemmän liiketoiminnan tai projektijohtamisen puolelle. Yritän imeä mahdollisimman paljon tietoa ja kehittää itseäni.
Liki 17vuoden työuran, säästämisen ja sijoittamisen alettua samoihin aikoihin on stressi todella paljon laantunut irtisanomisten pelon suhteen. Alkuun kun sitä eli palkasta toiseen niin olihan stressi erilaista kun "ihan pakko" olla töissä. Nykykulutuksella menisi ilman töitä sellaiset 4-5 vuotta säästöillä ja sijoituksilla vaikka eihän se kiva olisi potista syödäkkään.
 
Liki 17vuoden työuran, säästämisen ja sijoittamisen alettua samoihin aikoihin on stressi todella paljon laantunut irtisanomisten pelon suhteen. Alkuun kun sitä eli palkasta toiseen niin olihan stressi erilaista kun "ihan pakko" olla töissä. Nykykulutuksella menisi ilman töitä sellaiset 4-5 vuotta säästöillä ja sijoituksilla vaikka eihän se kiva olisi potista syödäkkään.
Yleensähän se stressi on niillä pienipalkkalaisilla jotka elävät kädestä suuhun eikä niinkään tekkipalkkaisilla ellei ole sitten ihan päin helvettiä hoitanut raha-asiansa.
 
Nyt kun tulee näitä heikennyksiä ansiosidonnaiseeen päivärahaan, eli esim työssäoloehto nousee puolesta vuodesta vuoteen. Nouseeko samalla se, että sinun on pitänyt olla vuoden ajan työttömyyskassan jäsen vai riittääkö tähän edelleen puoli vuotta? En mistään löydä tähän vastausta. Töissä olen ollut reippaasti tuon yksijaksoisestikin, mutta tämän nykyisen kassan jäsen vasta nyt 7kk. Työttömyys kuitenkin edessä 1.10. alkaen ainakin hetkeksi niin tämä koskettaisi nyt minua kovasti.
 
tämän nykyisen kassan jäsen vasta nyt 7kk
Sillähän ei ole merkitystä, oletko ollut nykyisen kassan jäsen riittävän pitkään. Riittää, että olet ollut yhdenjaksoisesti kassan jäsen tarvittavan ajan verran. Kassaa vaihtaessa on jopa annettu pieni puskuri siltä varalta, että asiat ei menekään ihan putkeen vaikka ihan inhimillisen virheen takia.
 
Nyt kun tulee näitä heikennyksiä ansiosidonnaiseeen päivärahaan, eli esim työssäoloehto nousee puolesta vuodesta vuoteen. Nouseeko samalla se, että sinun on pitänyt olla vuoden ajan työttömyyskassan jäsen vai riittääkö tähän edelleen puoli vuotta? En mistään löydä tähän vastausta. Töissä olen ollut reippaasti tuon yksijaksoisestikin, mutta tämän nykyisen kassan jäsen vasta nyt 7kk. Työttömyys kuitenkin edessä 1.10. alkaen ainakin hetkeksi niin tämä koskettaisi nyt minua kovasti.
Tämän perusteella ei saisi ansiosidonnaista, jos ei ole ollut tarpeeksi pitkään kassan jäsen. Tuolla on muutenkin aika paljon tietoa tähän uuteen ehtoon siirtymisestä, josko pystyisit noiden perusteella selvittämään täyttyykö omilla tiedoilla ehdot:

Edit: Jos olet tällä hetkellä jonkin liiton jäsenenä, niin sieltä pitäisi myös saada asiaa kysyttyä. Jos pelkän kassan, niin en tiedä paljonko sieltä saa tukea tällaisiin kysymyksiin, mutta yrittää ainakin voi kysyä :)
 
Tämän perusteella ei saisi ansiosidonnaista, jos ei ole ollut tarpeeksi pitkään kassan jäsen. Tuolla on muutenkin aika paljon tietoa tähän uuteen ehtoon siirtymisestä, josko pystyisit noiden perusteella selvittämään täyttyykö omilla tiedoilla ehdot:

Okei tämä olikin hyvä sivusto. Paljon selkeämpi kuin tuon oman kassani.
Huonolta tämä siis näyttää nyt omalla kohdallani:
"Voit siirtää toisessa kassassa kerryttämäsi jäsenyys- ja työssäoloehtokaudet KOKO-kassaan, jos liityt kassaan 1 kuukauden sisällä siitä, kun jäsenyytesi edellisessä työttömyyskassassa on päättynyt."

Ehkäpä pirautan vielä varmuuden vuoksi tuonne omaan kassaani ja kysyn sieltä.
 
Yleensähän se stressi on niillä pienipalkkalaisilla jotka elävät kädestä suuhun eikä niinkään tekkipalkkaisilla ellei ole sitten ihan päin helvettiä hoitanut raha-asiansa.
Toisaalta voisi kuvitella että ne oikeasti pienipalkkaiset todennäköisemmin asuvat vuokralla ja ajavat jollain muutaman tonnin autolla, kun taas keskituloisilla on asuntolaina ja autolaina. Yleensä kulutus kasvaa tulojen kasvaessa, pienituloinen voi olla velatonkin kun taas "tekkipalkkainen" voi olla korviaan myöten velkaantunut kun pitää olla puolen miljoonan talo, kesämökki ja kaksi autoa pihassa.

Minusta siis laina ja velka on se mikä sitä stressiä tuo.
 
Kohtalaisen suuressa firmassa YT-neuvottelut pyörineet jo kolmatta vuotta. Jengiä vähennettiin aluksi paljon, ja sen jälkeen on lakkautettu tai yhdistelty pienempiä tiimejä, jonka myötä muutama henkilö on kerrallaan lähetetty kilometritehtaalle. Suurempana ongelmana on rekrytointikielto, jonka myötä vapaaehtoisesti lähteviä tai eläköityviä ei korvata, vaan työt joko jaetaan mielivaltaisesti nykyisille osaajille tai sitten oletetaan, että kollegat ottavat henkilön työt haltuun itseohjautuvasti, tai viimeistään siinä vaiheessa, kun asiakas on lähestynyt johtajia siitä ettei asiat ole edistyneet ja kukaan ei ole vastannut sähköposteihin. Itse sain kokea tilanteen sitä kautta, että aloin saamaan tuntemattomilta tahoilta sähköposteja ja minut oli merkitty uudeksi vastuuhenkilöksi eri projekteihin. Uusi esimies (edellinen sai kenkää) päätti kertoa asiasta vasta kahden viikon kuluttua, sen sijaan, että asiasta oltaisiin sovittu etukäteen. Selityksenä että tässä nyt on ollut kaikenlaista kriisiä käynnissä.. Mitään perehdytystä ei ollut tarjolla, ohjeistivat lähinnä kaivamaan lähteneen henkilön muistiinpanoja verkkolevyltä ja katsomaan mallia aikaisemmista sähköpostiketjuista. En ole suinkaan yksin ongelman kanssa, useilla työkavereilla ihan vastaavia tilanteita, ja työmäärä tahtoo räjähtää käsiin, jonka myötä jäädään pitkille sairaslomille tai vaihdetaan työnantajaa, ja lumipallo sen kuin kiihtyy. Firman talouslukujen valossa ei olisi mitään todellista tarvetta tavoitella henkilöstösäästöjä, ja liikevaihtoa on enemmän kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta ei tunnu vaikuttavan mihinkään. Muut firmat irtisanovat -> Mekin voidaan irtisanoa. Suomessa on taantuma -> Meilläkin on "leikisti" taantuma ja eletään niin kauhean vaikeita, haastavia aikoja.. Tehokkuutta pitää saada koko ajan enemmän mutta samaan aikaan kehitysbudjetti on nolla ja tietojärjestelmiä ei saa päivittää uudempiin (kalliisiin) versioihin, joissa saataisiin niitä tehokkuutta lisääviä ominaisuuksia. Kaiken huippuna etätyöt on osittain kielletty tai rajoitettu kymmeneen päivään kuukaudessa, koska etätöissä tuottavuus on kuulemma heikompi ja työntekijät lusmuilevat sen sijaan, että olisivat työnantajan 24/7 valvonnan alla. Hälyisessä avokonttorissa saavutetaankin sitten hurja tuottavuusloikka, huonommilla työvälineillä, huonommalla ergonomialla, samaan aikaan kun firman sisäverkko on tukossa ja työpisteellä hengailee kaiken maailman hyvänpäiväntuttuja kyselemässä tyhmiä tai jauhamassa paskaa, yritä siinä sitten tehdä keskittymistä vaativaa työtä.

Sitten on pari alihankkijaa, joilla on vastuuhenkilöt vaihtuneet koko ajan, jonka myötä asiat eivät etene, ja projektipäällikkö vastaavasti hengittää koko ajan niskaan. Kriisipalaveria alihankkijoiden kanssa pidetään viikoittain, mutta asiat eivät edisty ja vastuuhenkilöiden lupaukset deadlineistä jäävät pelkäksi sanahelinäksi.

Siinä pientä avautumista mikä mättää nykyisessä työpaikassa ja ylipäätään toimistotyössä. Työnantajaakin on vaikea vaihtaa, kun saman alan työpaikoissa näyttäisi olevan samanlainen tilanne, ja niitä paikkoja ei luonnollisesti ole auki. Ihan uusille, sinänsä mielenkiintoisille toimialoille on tullut pari työtarjousta mutta aloituspalkka on ollut surkea eikä mitään takuuta hyvästä palkkakehityksestä.
 
Toisaalta voisi kuvitella että ne oikeasti pienipalkkaiset todennäköisemmin asuvat vuokralla ja ajavat jollain muutaman tonnin autolla, kun taas keskituloisilla on asuntolaina ja autolaina. Yleensä kulutus kasvaa tulojen kasvaessa, pienituloinen voi olla velatonkin kun taas "tekkipalkkainen" voi olla korviaan myöten velkaantunut kun pitää olla puolen miljoonan talo, kesämökki ja kaksi autoa pihassa.

Minusta siis laina ja velka on se mikä sitä stressiä tuo.
Tätä juuri tarkoitin että hoitanut raha-asiansa päin helvettiä jos rakentaa sellaisen korttitalon että pienikin muutos niin kaikki kaatuu. Tuosta jättää kesämökin pois niin ei kaikki kaatuisi heti kun jotain tapahtuu.
 
Toisaalta voisi kuvitella että ne oikeasti pienipalkkaiset todennäköisemmin asuvat vuokralla ja ajavat jollain muutaman tonnin autolla, kun taas keskituloisilla on asuntolaina ja autolaina. Yleensä kulutus kasvaa tulojen kasvaessa, pienituloinen voi olla velatonkin kun taas "tekkipalkkainen" voi olla korviaan myöten velkaantunut kun pitää olla puolen miljoonan talo, kesämökki ja kaksi autoa pihassa.

Minusta siis laina ja velka on se mikä sitä stressiä tuo.

Vähän mutkat suoriksi, pohjimmiltaanhan kyse on siitä, että onko nettovarallisuus velkojen kanssa plussalla vai miinuksella. Parempipalkkaisella on kuitenkin mahdollisuus kerryttää nettovarallisuutta vuosien varrella, pienipalkkaisella välttämättä käytännössä ei. Tai vaikka eläisi miten säästeliäästi niin pienipalkkaisella voi olla 10 vuoden säästämisen päätteeksi kymppitonnin puskuri ja isopalkkaisella dekadin verran enemmän.

Käytännössä toki jos kaikki on vedetty palkan mukaiseen tappiin omasta halusta ja tulee jotain yllättävää, niin homman haltuun otto vaatii isompia ja hitaampia peliliikkeitä. Kesämökki myyntiin, toinen auto pois ja siirrytään osin julkisiin, tai pahimmillaan tietysti asunnon vaihto pienempään.

Henkisellä puolella en nyt silti mitenkään sanoisi, että velkaisen isopalkkaisen stressi on jotenkin merkittävämpää kuin velattoman kädestä suuhun eläjän.
 
Vähän mutkat suoriksi, pohjimmiltaanhan kyse on siitä, että onko nettovarallisuus velkojen kanssa plussalla vai miinuksella. Parempipalkkaisella on kuitenkin mahdollisuus kerryttää nettovarallisuutta vuosien varrella, pienipalkkaisella välttämättä käytännössä ei. Tai vaikka eläisi miten säästeliäästi niin pienipalkkaisella voi olla 10 vuoden säästämisen päätteeksi kymppitonnin puskuri ja isopalkkaisella dekadin verran enemmän.

Käytännössä toki jos kaikki on vedetty palkan mukaiseen tappiin omasta halusta ja tulee jotain yllättävää, niin homman haltuun otto vaatii isompia ja hitaampia peliliikkeitä. Kesämökki myyntiin, toinen auto pois ja siirrytään osin julkisiin, tai pahimmillaan tietysti asunnon vaihto pienempään.

Henkisellä puolella en nyt silti mitenkään sanoisi, että velkaisen isopalkkaisen stressi on jotenkin merkittävämpää kuin velattoman kädestä suuhun eläjän.
Näinpä. Perinteinen neuvo "pitää elää säästeliäämmin" ei oikein päde jos tienaa minimipalkan verran, kun ei nuilla tuloilla oikeasti ole juuri mistä tinkiä. Paha siinä sit kerryttää varallisuutta, kun vuodessa saa säästettyä sen verran mitä parempipalkkainen kuukaudessa. Menemättä siihen, että miksi joku tekee minimipalkalla hommia, se on ihan eri keskustelu. Toki suuretkaan tulot ei kompensoi jos mitään taloudenhallintaa ei ole, tai sitten saa olla todella kovat tulot jos ei yhtään tarvi miettiä mihin rahaa käyttää :D

Tulipa itsekin vaihdettua työpaikkaa. Katkesi kamelin selkä viimein jatkuvaan sekoiluun ja stressaamiseen aiemmassa työssä. Sopivasti pisti head hunter viestiä Linkedinissä alkukesästä ja kyseli kiinnostaisiko, kävin haastattelussa ja sain paikan, harvinaisen helposti sujui kokonaisuudessaan :) Vielä kun tarjosivat yli 20% korkeampaa palkkaa kuin aiemmassa (missä palkasta ei oltu halukkaita neuvottelemaan) ja bonuksena sai lomatkin neuvoteltua ens kesälle, niin ei tarvinnut kauheasti miettiä. Aika erilainen firma ja tuotteet kuin aiemmin, mutta vaihtelu virkistää ja tuleepa monipuolisesti kokemusta CV:hen. Vielä liian aikaista sanoa fiiliksistä, ottaa aikansa ennen kuin tottuu uuteen työhön ja ympäristöön, mutta toistaiseksi ihan jees fiilikset. Kaikki ei ole aivan täydellistä uudessa firmassakaan, mutta positiivisena seikkana ongelmat tiedostetaan ja niihin on jotain konkreettisia kehitystoimiakin käynnissä, eikä vaan puheen tasolla enää.
 
Onko teillä muilla jatkuvaa pientä irtisanomisen pelkoa takaraivossa? Tuntuu, että yrityksiä menee tasaiseen tahtiin konkkaan ja muutosneuvottelut jyräävät. Lisäksi seurannut samalta alalta valmistuneiden kavereiden työnhakua ja ei todellakaan näytä helpolta. Maisteritkin kilpailevat jostain Summer Trainee -paikoista. Osa ei ole löytänyt alan töitä puolen vuoden jälkeenkään. Toki näiden tapauksessa ei välttämättä ole aloitettu työuraa jo opintojen aikana ja työkokemus alalta on heikonpuoleista.

Itsekin jo kerran saanut monoa muutosneuvotteluiden vuoksi. Jos nyt jäisi työttömäksi, niin voisi joutua muuttamaaan pk-seudulle töiden perässä. Asuntolainan ottaminen tuntuisi hurjalta tässä taloustilanteessa ja massiivisen opintolainan korot kurittavat jo nyt taloutta :D

Mitään varsinaista syytä pelolle omalle kohdalle ei ole. Työsuhde on vakituinen, yksikkö tekee hyvää tulosta taantumasta huolimatta, omia tehtäviä ei oikein voi ulkoistaa minnekään ja projektikalenterissa on tavaraa pitkälle 2025 vuoden loppuun asti. Nyt kesällä on ollut luppoaikaa töissä ja sitä olen käyttänyt omiin ohjelmointiprojekteihin, kun varsinaiset työtehtävät painottuvat enemmän liiketoiminnan tai projektijohtamisen puolelle. Yritän imeä mahdollisimman paljon tietoa ja kehittää itseäni.
Olen uran aikana ollut mukana varmaan 15 YT neuvotteluissa eikä koskaan ole suuremmin huolettanut. Tuohon on mahtunut monenlaisia, mutta olen aina ajatellut olevani aika vaikeasti korvattava, kun kuitenkin ihan hyvä siinä mitä teen, osaan monenlaista ja valmis joustamaan. Ajoittain olen myös järkeillyt, että jos ei arvosteta miksi muutenkaan haluaisin jäädä töihin.

Koskaan ei ole arpa osunut kohdalle. Yleensä lähtijät voi arvata etukäteen, mutta muutamia poikkeuksia. Kerran lähti koko keskijohto, nyt tommonen osuisi muhunkin.

Viimeisimmässä lähti tosi paljon ihmisiä joista ei vaan mitenkään olisi kannattanut luopua. Toki firmalla oli rahat loppu, mutta silti tuntui ettei valinnat tehneet ymmärtänyt ollenkaan mitä tekivät. Tuo varmaan saa vähän huolestuneemmaksi ensi kerralla.
 
Onko Hussin pomot jyrähtäneet kun huomanneet kuinka monella muulla alalla nostettu jättiosinkoja ja palkkioita viimeaikoina?
Kaikkihan nuo on joutuneet nyt tähän yt-kierteeseen kun velvoitetaan huolehtimaan vääjäämättä syntyneestä alijäämästä. Väittäisin, ettei hyvinvointialueiden johdossakaan kovin hyvin voida, melkoisen tuulinen paikka ja kiitosta ei tule mistään.
 
Onko Hussin pomot jyrähtäneet kun huomanneet kuinka monella muulla alalla nostettu jättiosinkoja ja palkkioita viimeaikoina?
Uutisoinnista päätellen siellä ollaan julkisella huulipyöreänä kun YT:t napsahti ja se ehkä vaikuttaa aikuisten oikeasti omaan elämään. Kovasti ollaan huolestuneita kun joutuisi vaihtamaan pienempään asuntoon ja lapset joutuisi lopettamaan jääkiekko harrastuksen. Persiistähän tuollaiset on mutta pakko todeta että tervetuloa oikeaan työelämään.
 
No aika kaukana omasta elämästä kuitenkin. Ainoa tapa saada alepan kassaa parempaa palkkaa (ellei ole lääkäri) on ylitöiden ja vuorotyön tekeminen. Osaamista ja vastuuta kuitenkin vaikkapa erityis-sairaanhoidon hoitajalla pikkusen enemmän.

Lisäkouluttautumisilla ei välttämättä saa palkkaa yhtään enemmän, esim. vaimoa pyydettiin tekemään työn ohella 2v kestävä koulutus jonka myötä työ muuttuu vielä vaativammaksi ja itsenäisemmäksi ja palkkaa saa 50€/kk lisää.

Onhan siellä hyviäkin puolia, esim. pidemmät lomat. Kuitenkin johtaminen paskaa, paljon onnettomia epäpäteviä työkavereita (työntekijäpulan vuoksi otettava melkein kenet vain), kahvit pitää ostaa itse - vaikka yksi joulu taisivat saada paketin juhla mokkaa (lähellä parasta ennen päivää).
 
En ole koskaan toiminut varsinaisissa myyntialan töissä, mutta näin sivustakatsojana nykyajan meininki näyttää ja kuulostaa kuvottavalta. Tuossa muutamia kohtia, jotka kuvaavat mielestäni pahiten nykyajan menoa:

Myytävä tuote on merkityksetön sillä todellinen huippumyyjä saa myytyä vaikka hiekkaa Saharaan.​
Ihmiselle tulee muodostaa keinotekoisia tarpeita, joita ilman he eivät voi elää. Perinteiset tuotteet ja toimialat ovat heikkoja varten.​
Startup yrittäjänä esiintyminen, pelkästään tuo kaksi sanaa viestivät jo todellisesta superihmisestä. Jos esiinnyt vielä sarjayrittäjänä ja asuntosijoittajana, olet todellinen liikemiesten rokkitähti.​
Ei se tuote vaan se elämäntapa mitä sen ympärillä liikkuu. Pääsee samalla "parempiin piireihin" kuten Slushiin.​
Jos tuote on fyysinen, tilaa Kiinasta tai vastaavasta hikipajamaasta X-määrä rihkamaa, jota myydään sitten 10 -kertaisella katteella netin kautta tai näissä sometapahtumissa.​
Somekanavat ja huomiohuoraus haltuun, Tindergram täyteen piilomainontaa, häshtägejä ja skandaalinkäryistä materiaalia, joilla saat pakotettuja klikkejä ja seuraajia.​
Helppoheikit tienaa parhaiten, joten valitse juuri se ala, joka käy juuri nyt somessa kuumana. Oli se sitten kryptovaluutta, alustatalous tai vaikuttajaviestintä.​
Ainoastaan häviäjillä on moraali. Todellinen ammattilainen myy tuotetta keksityillä terveysväitteillä, esiintymällä hyväntekeväisyyden esim. sotaveteraanien asialla, tai tekaistuilla teknisillä vaatimuksilla esim. et voi katsoa televisiota ilman virallista huolenpitosopimusta ja übermokkulaa.​
Rakenna verkosto, tyrkytä tuotetta ensin kaikilla tutuillesi ja sukulaisillesi, sen jälkeen ystävysty tuntemattomien kanssa, ja johdattele heitäkin ostamaan täysin tarpeeton tuote.​
Tunge väkisin mukaan kaikkiin whitetrash tositelevisiosarjoihoihin, joita pyörii erityisesti Erkko-median kanavilla. Seuraavaksi sitten keltaisen lehdistön sivuille, ja "julkkisvierailijaksi" kaikkiin turhanpäiväisiin makasiiniohjelmiin. Aiheuta skandaaleja ja piilomainosta joka välissä.​
Leveile omaisuudella, joka ei ole omaasi, mutta älä mainitse veloista sanaakaan. Santanderilta saa Bentleytä ja Rolexeja, luksusveneen voi vaikka vuokrata, tai mennä poseeraamaan sen viereen, ja ottaa yhteiskuvan Instasnappiin.​


Viimevuosina pyörinyt suomiversio Diilistä on ollut melkoinen irvikuva alkuperäisohjelmasta, jossa kaikki osallistujat ovat turhanpäiväisiä "somevaikuttajia" ja näiden pomona toimii henkilö, joka on tunnettu parhaiten ulkomaisten nettikasinoiden mainosmiehenä ja Ö-luokan junttileffoista. Tuossa ohjelmassa ei siis esiinny mitään "perinteistä" liiketoimintaa, vaan kaikki on jotain älyvapaata somepöhinää, jossa myydään pseudotuotteita hyväntekeväisyyden nimissä kaikille tutuille, ja se voittaa, jonka verkoistoista löytyy eniten sometuttuja höynäytettäväksi.
 
Viimeksi muokattu:
En ole koskaan toiminut varsinaisissa myyntialan töissä, mutta näin sivustakatsojana nykyajan meininki näyttää ja kuulostaa kuvottavalta. Tuossa muutamia kohtia, jotka kuvaavat mielestäni pahiten nykyajan menoa:

Myytävä tuote on merkityksetön sillä todellinen huippumyyjä saa myytyä vaikka hiekkaa Saharaan.​
Ihmiselle tulee muodostaa keinotekoisia tarpeita, joita ilman he eivät voi elää. Perinteiset tuotteet ja toimialat ovat heikkoja varten.​
Startup yrittäjänä esiintyminen, pelkästään tuo kaksi sanaa viestivät jo todellisesta superihmisestä. Jos esiinnyt vielä sarjayrittäjänä ja asuntosijoittajana, olet todellinen liikemiesten rokkitähti.​
Ei se tuote vaan se elämäntapa mitä sen ympärillä liikkuu. Pääsee samalla "parempiin piireihin" kuten Slushiin.​
Jos tuote on fyysinen, tilaa Kiinasta tai vastaavasta hikipajamaasta X-määrä rihkamaa, jota myydään sitten 10 -kertaisella katteella netin kautta tai näissä sometapahtumissa.​
Somekanavat ja huomiohuoraus haltuun, Tindergram täyteen piilomainontaa, häshtägejä ja skandaalinkäryistä materiaalia, joilla saat pakotettuja klikkejä ja seuraajia.​
Helppoheikit tienaa parhaiten, joten valitse juuri se ala, joka käy juuri nyt somessa kuumana. Oli se sitten kryptovaluutta, alustatalous tai vaikuttajaviestintä.​
Ainoastaan häviäjillä on moraali. Todellinen ammattilainen myy tuotetta keksityillä terveysväitteillä, esiintymällä hyväntekeväisyyden esim. sotaveteraanien asialla, tai tekaistuilla teknisillä vaatimuksilla esim. et voi katsoa televisiota ilman virallista huolenpitosopimusta ja übermokkulaa.​
Rakenna verkosto, tyrkytä tuotetta ensin kaikilla tutuillesi ja sukulaisillesi, sen jälkeen ystävysty tuntemattomien kanssa, ja johdattele heitäkin ostamaan täysin tarpeeton tuote.​
Tunge väkisin mukaan kaikkiin whitetrash tositelevisiosarjoihoihin, joita pyörii erityisesti Erkko-median kanavilla. Seuraavaksi sitten keltaisen lehdistön sivuille, ja "julkkisvierailijaksi" kaikkiin turhanpäiväisiin makasiiniohjelmiin. Aiheuta skandaaleja ja piilomainosta joka välissä.​
Leveile omaisuudella, joka ei ole omaasi, mutta älä mainitse veloista sanaakaan. Santanderilta saa Bentleytä ja Rolexeja, luksusveneen voi vaikka vuokrata, tai mennä poseeraamaan sen viereen, ja ottaa yhteiskuvan Instasnappiin.​


Viimevuosina pyörinyt suomiversio Diilistä on ollut melkoinen irvikuva alkuperäisohjelmasta, jossa kaikki osallistujat ovat turhanpäiväisiä "somevaikuttajia" ja näiden pomona toimii henkilö, joka on tunnettu parhaiten ulkomaisten nettikasinoiden mainosmiehenä ja Ö-luokan junttileffoista. Tuossa ohjelmassa ei siis esiinny mitään "perinteistä" liiketoimintaa, vaan kaikki on jotain älyvapaata somepöhinää, jossa myydään pseudotuotteita hyväntekeväisyyden nimissä kaikille tutuille, ja se voittaa, jonka verkoistoista löytyy eniten sometuttuja höynäytettäväksi.
Tiettyinä aikoina vuodesta ei pysty avaamaan Linkkaria ilman, että siellä on järkyttävä määrä postauksia jostain valtavasta myyjien tapahtumasta, jossa jeesushahmot käyvät lavalla kaatamassa ihmisiä pelkällä aurallaan. Sitten ne saatanan samaiset myyjät keulii kun ovat myyneet kylmäsoitoilla ties mitä paskaa ties mihin ja algoritmi tietysti nostaa niitä esiin minkä ehtii. Ei ihmekään, että osa esim. ohjelmistoalan myyjistä (ei missään nimessä kaikki, osa osaa myydä ammattimaisesti ja ymmärtää myös ei-sanan) on aivan järkyttävän pahasti myötähäpeää aiheuttavia.
 
Minulle tulee linkkarissa aika säännöllisesti verkoitoitumiskutsuja myyjiltä, ja hyväksyn ne yleensä vaikka tiedän jo etukäteen mitä sieltä tulee. Ensin sellainen ”Kiva verkostoitua ja nähdä sinun viestejä” viesti. Sitten viikon sisään ”Mitenkäs teillä menee? Meillä olisi nyt tarjolla todella kovan luokan koodareita hyvään hintaan”.

myyjän tehtävä on myydä, mutta jos ei jaksa ottaa edes perusasioista selvää ennen myyntipuhetta, niin en todellakaan käytä aikaa vastaamiseen. Minä on työskentele softakehityksen parissa, minulla ei ole mitään päätös- tai vaikutusvaltaa ostoihin, ja käytännössä kaikki meidän ostot menee julkisten hankintojen kautta. Ja tuon viimeisen asian saisi selville jos jaksaisi googlata firman nimen ja käyttää minuutin lukemalla mistä on kyse.

Näitä samoja viestejä tulee myös sähköpostiin, parhaimmat jaksaa 4-5 viestiä ja sisältö on kopioitu suoraan jostain angloamerikkalaisista myyntioppaista. Sähköpostin otsikko saattaa siis olla mallia ”Erkki + Kalle palaveri”, ihan kuin olisi soiteltu viime viikolla aiheesta, ja nyt tuli sähköpostia perään. Joskus se viimeinen sähköposti on ”Et ilmeisesti halua oikeasti parantaa teidän myyntiä ja kuulla miten saatte lisää asiakkaita? Jos mieli muuttuu niin aina voit lähettää minulle sähköpostia”. No en halua eikä kiinnosta, tässä +1000 firmassa toiset tyypit hoitaa tuon, enkä minä ala satunnaisen myyjän sähköpostin perusteella firman sisällä tekemään mitään myyntityötä.

Sitten on vielä ulkomaiset firmat ja suomalaiset, mutta ulkomaisia koodareita tarjoavat myyjät. Edelleen, jos firman jaksaisi googlata ja ymmärtäisi perusteet tämän alan markkinoista, niin ymmärtäisi että niitä romanialaisia koodareita ei kannata tarjota, kun supotus tuskin menisi läpi.

Ja loppuun vielä kokemus toiselta puolen pöytää. Olin projektipäällikkönä ja firman myyntipäälliköltä tuli viesti että asiakkaalta tuli tilaus, pitäisi projektia käynnistellä. Kysyin speksejä että mitä on myyty, niin vastauksena tuli tarjous, missä oli kymmenkunta optiota. Kysyin että mitä näistä se asiakas tilasi, niin vastaus oli että käykää läpi projektin aloituspalaverissa.

Kyllä niitä hyviä ja asiallisia myyjiäkin on olemassa, korostuu vaan nämä erikoisemmat tapaukset.
 
En ole koskaan toiminut varsinaisissa myyntialan töissä, mutta näin sivustakatsojana nykyajan meininki näyttää ja kuulostaa kuvottavalta. Tuossa muutamia kohtia, jotka kuvaavat mielestäni pahiten nykyajan menoa:

Myytävä tuote on merkityksetön sillä todellinen huippumyyjä saa myytyä vaikka hiekkaa Saharaan.​
Ihmiselle tulee muodostaa keinotekoisia tarpeita, joita ilman he eivät voi elää. Perinteiset tuotteet ja toimialat ovat heikkoja varten.​
Startup yrittäjänä esiintyminen, pelkästään tuo kaksi sanaa viestivät jo todellisesta superihmisestä. Jos esiinnyt vielä sarjayrittäjänä ja asuntosijoittajana, olet todellinen liikemiesten rokkitähti.​
Ei se tuote vaan se elämäntapa mitä sen ympärillä liikkuu. Pääsee samalla "parempiin piireihin" kuten Slushiin.​
Jos tuote on fyysinen, tilaa Kiinasta tai vastaavasta hikipajamaasta X-määrä rihkamaa, jota myydään sitten 10 -kertaisella katteella netin kautta tai näissä sometapahtumissa.​
Somekanavat ja huomiohuoraus haltuun, Tindergram täyteen piilomainontaa, häshtägejä ja skandaalinkäryistä materiaalia, joilla saat pakotettuja klikkejä ja seuraajia.​
Helppoheikit tienaa parhaiten, joten valitse juuri se ala, joka käy juuri nyt somessa kuumana. Oli se sitten kryptovaluutta, alustatalous tai vaikuttajaviestintä.​
Ainoastaan häviäjillä on moraali. Todellinen ammattilainen myy tuotetta keksityillä terveysväitteillä, esiintymällä hyväntekeväisyyden esim. sotaveteraanien asialla, tai tekaistuilla teknisillä vaatimuksilla esim. et voi katsoa televisiota ilman virallista huolenpitosopimusta ja übermokkulaa.​
Rakenna verkosto, tyrkytä tuotetta ensin kaikilla tutuillesi ja sukulaisillesi, sen jälkeen ystävysty tuntemattomien kanssa, ja johdattele heitäkin ostamaan täysin tarpeeton tuote.​
Tunge väkisin mukaan kaikkiin whitetrash tositelevisiosarjoihoihin, joita pyörii erityisesti Erkko-median kanavilla. Seuraavaksi sitten keltaisen lehdistön sivuille, ja "julkkisvierailijaksi" kaikkiin turhanpäiväisiin makasiiniohjelmiin. Aiheuta skandaaleja ja piilomainosta joka välissä.​
Leveile omaisuudella, joka ei ole omaasi, mutta älä mainitse veloista sanaakaan. Santanderilta saa Bentleytä ja Rolexeja, luksusveneen voi vaikka vuokrata, tai mennä poseeraamaan sen viereen, ja ottaa yhteiskuvan Instasnappiin.​


Viimevuosina pyörinyt suomiversio Diilistä on ollut melkoinen irvikuva alkuperäisohjelmasta, jossa kaikki osallistujat ovat turhanpäiväisiä "somevaikuttajia" ja näiden pomona toimii henkilö, joka on tunnettu parhaiten ulkomaisten nettikasinoiden mainosmiehenä ja Ö-luokan junttileffoista. Tuossa ohjelmassa ei siis esiinny mitään "perinteistä" liiketoimintaa, vaan kaikki on jotain älyvapaata somepöhinää, jossa myydään pseudotuotteita hyväntekeväisyyden nimissä kaikille tutuille, ja se voittaa, jonka verkoistoista löytyy eniten sometuttuja höynäytettäväksi.
Varmaan myyjissä on keskimääräistä enemmän extroverttejä joten saattaa olla todennäköisempää että heitä löytyy myös jostain reality sarjoista. Samoin vaikka pelkästään puhelinmyyjänä tai feissarina toiminut voi kutsua itseään myyjäksi, eli sinällään tuo ei edes paljoa tarkoita.

Verkostointi ehkä myös kuuluu alaan. Suhteilla voi löytää niitä asiakkaita, tai sitten pedata seuraavaa työpaikkaa.

Mitä sitten tulee turhanpäiväisiin tuotteisiin tai siihen mikä on just nyt pop - niin kai niiden parissa työskentelee ihmisiä kaikilla eri toimenkuvilla? Jos joku myy turhanpäiväistä softaa niin todennäköisesti joku sen myös koodasi.
 
En ole koskaan toiminut varsinaisissa myyntialan töissä, mutta näin sivustakatsojana nykyajan meininki näyttää ja kuulostaa kuvottavalta. Tuossa muutamia kohtia, jotka kuvaavat mielestäni pahiten nykyajan menoa:

Myytävä tuote on merkityksetön sillä todellinen huippumyyjä saa myytyä vaikka hiekkaa Saharaan.​
Ihmiselle tulee muodostaa keinotekoisia tarpeita, joita ilman he eivät voi elää. Perinteiset tuotteet ja toimialat ovat heikkoja varten.​
Startup yrittäjänä esiintyminen, pelkästään tuo kaksi sanaa viestivät jo todellisesta superihmisestä. Jos esiinnyt vielä sarjayrittäjänä ja asuntosijoittajana, olet todellinen liikemiesten rokkitähti.​
Ei se tuote vaan se elämäntapa mitä sen ympärillä liikkuu. Pääsee samalla "parempiin piireihin" kuten Slushiin.​
Jos tuote on fyysinen, tilaa Kiinasta tai vastaavasta hikipajamaasta X-määrä rihkamaa, jota myydään sitten 10 -kertaisella katteella netin kautta tai näissä sometapahtumissa.​
Somekanavat ja huomiohuoraus haltuun, Tindergram täyteen piilomainontaa, häshtägejä ja skandaalinkäryistä materiaalia, joilla saat pakotettuja klikkejä ja seuraajia.​
Helppoheikit tienaa parhaiten, joten valitse juuri se ala, joka käy juuri nyt somessa kuumana. Oli se sitten kryptovaluutta, alustatalous tai vaikuttajaviestintä.​
Ainoastaan häviäjillä on moraali. Todellinen ammattilainen myy tuotetta keksityillä terveysväitteillä, esiintymällä hyväntekeväisyyden esim. sotaveteraanien asialla, tai tekaistuilla teknisillä vaatimuksilla esim. et voi katsoa televisiota ilman virallista huolenpitosopimusta ja übermokkulaa.​
Rakenna verkosto, tyrkytä tuotetta ensin kaikilla tutuillesi ja sukulaisillesi, sen jälkeen ystävysty tuntemattomien kanssa, ja johdattele heitäkin ostamaan täysin tarpeeton tuote.​
Tunge väkisin mukaan kaikkiin whitetrash tositelevisiosarjoihoihin, joita pyörii erityisesti Erkko-median kanavilla. Seuraavaksi sitten keltaisen lehdistön sivuille, ja "julkkisvierailijaksi" kaikkiin turhanpäiväisiin makasiiniohjelmiin. Aiheuta skandaaleja ja piilomainosta joka välissä.​
Leveile omaisuudella, joka ei ole omaasi, mutta älä mainitse veloista sanaakaan. Santanderilta saa Bentleytä ja Rolexeja, luksusveneen voi vaikka vuokrata, tai mennä poseeraamaan sen viereen, ja ottaa yhteiskuvan Instasnappiin.​


Viimevuosina pyörinyt suomiversio Diilistä on ollut melkoinen irvikuva alkuperäisohjelmasta, jossa kaikki osallistujat ovat turhanpäiväisiä "somevaikuttajia" ja näiden pomona toimii henkilö, joka on tunnettu parhaiten ulkomaisten nettikasinoiden mainosmiehenä ja Ö-luokan junttileffoista. Tuossa ohjelmassa ei siis esiinny mitään "perinteistä" liiketoimintaa, vaan kaikki on jotain älyvapaata somepöhinää, jossa myydään pseudotuotteita hyväntekeväisyyden nimissä kaikille tutuille, ja se voittaa, jonka verkoistoista löytyy eniten sometuttuja höynäytettäväksi.
Asiaa hieman sivuten, vastikään tuli linkkarissa vastaan postaus, mikä meni suomennettuna tyyliin näin:

"Hain siirtoa firman sisällä uusiin tehtäviin ja uuden position esihenkilö oli kysellyt työkavereiltani millainen henkilö olen. Yleinen vastaus oli ollut, että hänen kanssaan työskentely on vähän mr.postauksentekijä show, kaikki on aina hänen ansiotaan jne. Esihenkilö kysyi, että mitä olen tästä mieltä. Vastasin, että näinhän se on, olen hyvä työssäni." Sitten perään kunnon promopuheet ja klassinen "you are awesome, never apologize for being awesome!!!"

Postauksen kommenttiosio oli 50/50 suhteessa puolesta ja vastaan. Itseäni tuollaiset turhantärkeät ihmiset vaan kuvottaa, kun yhtään asioista ymmärtävä tajuaa miten monen henkilön työpanos on onnistuneen projektin takana. Hyviä yksilösuorituksia tulee toki palkita ja arvostaa, mutta harvoin yksi henkilö kannattelee koko projektia. Tai sit saa olla ihan uberhyvä tyyppi.

Vaikka työuraa ei ole vielä aivan hirveästi takana, niin tuollaisiin ihmisiin törmää kyllä hämmentävän usein. Muutama työntekijä yhdestä aiemmasta firmasta sai aina veren kuohumaan, kun pönkittivät ja korostivat omaa merkityksellisyyttään joka vitun välissä. Just semmoista politiikan menoa, että kun asiat menee hyvin niin se on aina jotain kautta heidän mahtavuutensa ansiota, mutta kun asiat kusee niin se johtuu ympäristöstä tai muista :D Meni ihon alle varsinkin jos onnistuneen projektin jälkeen kiitettiin yksittäisiä henkilöitä (tietysti nämä turhantärkeät mainittiin nimeltä) ja sitten loput on tasoa "kiitokset projektin muille osallistujille". Jos annetaan kunniamaininnat vaikka kolmelle henkilölle, niin samantien voitaisiin luetella kaikkien projektiin osallistujien nimet, jos osallistujia ei nyt useita kymmeniä ole. Kun tuskin se projekti olisi onnistunut pelkästään niiden kolmen henkilön voimin. Mut semmoista se on, varmaan sitä pääsisi nopeammin uralla eteenpäin jos olisi tuollainen "turhantärkeä".
 
Varmaan myyjissä on keskimääräistä enemmän extroverttejä joten saattaa olla todennäköisempää että heitä löytyy myös jostain reality sarjoista. Samoin vaikka pelkästään puhelinmyyjänä tai feissarina toiminut voi kutsua itseään myyjäksi, eli sinällään tuo ei edes paljoa tarkoita.
Tässä tarkoittanet ekstroverteillä narsisteja, elämänkoululaisia, humpuukimaakareita, helppoheikkejä, huomiohuoria, valehtelijoita, huijareita ja muita pellejä?
 
Tässä tarkoittanet ekstroverteillä narsisteja, elämänkoululaisia, humpuukimaakareita, helppoheikkejä, huomiohuoria, valehtelijoita, huijareita ja muita pellejä?
Kannattaisiko olla postaamatta öisin kun materiaali näyttää olevaan jopa köyhempää kuin päivisin tuotettu?
 
Muista ensi kerran mainita, että jos työnantaja edellyttää työvaatteiden käyttöä töissä, niin silloin vaatteiden vaihto on työaikaa.
Tuomio: Vaatteiden vaihto on työaikaa | Tehy-lehti (tehylehti.fi)

Luitko itse tuota juttua? Siinähän nimenomaan sanottiin että koskee ruokataukoa, jos työnantaja edellyttää että taoulla ei voi olla työvaatteisiin pukeutuneena. Erikseen vielä mainittiin että työvuoron aloituksesta tai lopetuksesta ei ole vastaavaa päätöstä.
 
Luitko itse tuota juttua? Siinähän nimenomaan sanottiin että koskee ruokataukoa, jos työnantaja edellyttää että taoulla ei voi olla työvaatteisiin pukeutuneena. Erikseen vielä mainittiin että työvuoron aloituksesta tai lopetuksesta ei ole vastaavaa päätöstä.
Luin? Miten se eroaa ruokatauosta, se on sinun omaa aikaasi kuten vapaa-aikakin. Ei ole vastaavaa päätöstä tarkoittaa sitä, että ei ole työtuomioistuimessa mitattu.

Työntekijä on töissä, kun hän on työantajan käytettävissä; oli se ensimmäinen työtehtävä sitten mennä pukkariin vaihtamaan työnantajan käskemät työvaatteet.
 
Viimeksi muokattu:

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
262 826
Viestejä
4 567 188
Jäsenet
75 029
Uusin jäsen
Wisbargo

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom