Työelämäkeskustelu

Noinhan se meneekin suorittavassa duunariportaassa. Sitten taas firmalle enemmän arvoa tuottavat osaajat, asiantuntijat palkitaan bonuksilla, koska heidät halutaan pitää talossa eikä siirtyvän kilpailijalle.
Ehkä ennemminkin ”työntekijät joiden lähtö aiheuttaisi isompia ongelmia korvata / isoja menetyksiä” kuin puhtaasti ”enemmän arvoa tuottavat”. Kaikki voivat tuottaa reilusti arvoa, mutta joitakin on vaikeampi korvata.

Toki tossa on monesti mukana vaan kylmä ”kaikki jonkun työtason yläpuolella” kriteeri, mutta usein sen päälle dynaamisempi osuus jossa pyritään tunnistamaan tekijöitä (joko niitä jotka tekee reippaasti valittamatta niitä vaativampia hommia tai joilla on tietoa / taitoa jota ei helposti löydy). Kumma juttu on, että Yhdysvalloissa optioita / osakepalkkioita jaetaan paljon laajemmin.

Toki noissa palkkioissa pitää huomioida että suomessa korkeampien vaativuustasojen palkat ovat aika paskoja. Kenties Yhdysvalloissa noi on enemmän palkitsemista (”firmalla meni hyvin”), kun täällä sitouttamista (”jos pysyis meillä paskasta palkasta huolimatta”). En tiedä mitä tuo kertoo sosialismista vs kapitalismista.
 
Tämä on aina itsellä särähtänyt korvaan, samaa venettä siellä soudetaan. Sekä työntekijä että yrittäjä.
Kun menee hyvin niin ollaan riistokapitalisteja, kun menee huonosti niin palkat on maksettava vaikka töitä ei olisi. Yrittäjä raapii tililtä viimesiä pennosia kaikkien muiden paitsi oman liksansa maksamiseen ja silti ollaan riistokapitalisteja kun ei voitu antaa kottia uuden korollan ostamiseen.
Kuulostaako reilulta?
melko romantisoitua höttöä. Omien kokemusten mukaan se työnantaja nostaa kaikenlaisia neuvottelumuureja, millä juuri viestitään että todellakaan ei olla samassa veneessä vaan me ollaan täällä ja te ootte siellä. Samoin kaiken pitäs tulla ilmatteeksi ja perisuomalaiseen tapaan otetaan mieluummin firmalle vaikka 10 000 euroa kuussa tappiota paskarekrytoinneista kuin maksetaan hyvälle se 25snt tunnilta lisää että olisi pysyny talossa eikä lähteny työtarjouksen perässä.

Huonoina aikoina sitte kaikkee epätoivosta säästöviritystä (vaihdoit siviilit 13.59 vaikka 14.00 loppuu työaika yms.)ja selittelyä kun jakovaraa ei ole ja tiukoilla mennään. kuitenki pk yrityksissä, erityisesti perheyrityksissä, omistajat on olleet huonoinakin aikoina ylivoimaisesti kalleimpia yksittäisiä tahoja firmalle. Korostuu vielä perhefirmoissa missä perhesuhteilla kaikkee kokoaikasta nolla tai miinuskontributoijaa jättipalkalla heiluttelemaan käsiään. Mutku me omistajat ollaan täällä veneessä ja te työntekijät siellä niin on vähä eri vaatimukset.
 
Mitäs tekisitte otin vastaan töitä rakennusalalta kattohommissa. Oli keikkahomma kokoaikatyötä. Työpäivät olivat aina vain 4-6h mittaisia mitä viikon olin hommissa osin sade keskeytti ja huomasin kyllä tään ukon melko lusmuksi. Työnantaja ei selvästtikkään ollut ihan tällä päivällä, oli selvästi huonompi hommisssa kuin itse. Mittoja kun antoi niin tavara mitä tuli katolle oli aina ihan väärissä mitoissa. Työt loppui viimeviikolla ja tuntilappu piti täksi perjantaiksi lähettää. Kysyin toisen työntekijän numeroa, miltä olisin vajaiden päivien tunnit kysynyt kun menin itse kartalta kun kaikki päivät olivat vajaat . Mitään ei vastaa tää ukko...pitäisikö piipahtaa tuonne työmaalle suoraan ja kysyä mikä homman nimi. Tiedän ettei ole saanut valmiiksi kun satanut tää viikko niin ei noita hommia oikein saa kyllä tehtyä. Vähän epäilyttää koko touhu kun oli 5 ukkoa palkannut uusina tähän pikku hommaan ja itse tiedän, että tälläinen katto homma on max 3 ukkoa jopa kaksin hoituu pientalontyöt. Viestin oli kyllä lukenut whatsappissa. Yhden reunapellin leikkasin 30-40euron arvoinen vituiksi niin tää ukko kauheat kilarit ja sanoin kuittailin vähän ukon mittailuista itse niin tää ukko vetää mykkäkoulun ja ajaa työmaalta pois muut ihmettelee kanssa tulee parin tunnin päästä kerää kamat sanomatta mitään. Katoin kauppalehden sivua niin näytti firma kyllä aika paskalle, että varmaan tään ukon touhut siitä kiinni omavaraisuus aste oli -50pinnaa en näistä niin ymmärrä, mutta melko sekoilua hänen osalta kun käyttäyminen kuin pikku kakaralla.
 
Aiemmin ketjussa olen tilittänytkin sitä jo että näin ikääntyessä ei välttämättä haluaisi että työt on koko elämä, ja tuntuu menevän nykyisessä työpaikassa vain raskaammaksi. Hommat muuttuneet tässä viimeisen puolen vuoden aikana aika paljon. Vastuita kasaantuu, työajat pitenee, henkilöstö vaihtuu jatkuvasti ja muutenkin ollaan aika "limiitillä". Alalla ei ole helppoa, muutenkaan tällä hetkellä, mutta loputon töiden kasaantuminen vie hyvät tekijät toisaalle kun kamelin selkä katkeaa. Lisää palkkaa voisi tietysti aina pyytää, mutta tässä tilanteessa mielekäs palkankorotus olisi melko roima ja verot syövät siitä niin paljon, että mieluummin kyllä tekisin vähän vähemmän töitä. Alkaa jo henkilökohtainen elämä kärsiä kun selvästi pikkuhiljaa tässä alkaa väsymään.

Mikä nykyään on "the mesta" etsiä töitä? Myyntialalla toimin päällikkönä ja palkka liikkuu siinä 60-70te välissä.
Ei haittaisi vaikka palkka vähän tippuukin.

Olen miettinyt että katselisiko sitä vähän sivusilmällä muita hommia, riskinä toki että uutiset kantautuvat nykyisen työnantajan korviin ja vaikuttavat negatiivisesti kun piirit ovat pienet.

Tai sitten jättäytyäkö "tyhjän päälle" ja pitää viimeinkin se pidempi loma joka on viimeisen 15v aikana pitänyt pitää. Tänäkin kesänä olen lomaillut vain viikon.
Säästöjä on sen verran että tässä kyllä varmasti muutamankin vuoden pärjäilisi vaikka ei hommia löytyisikään, mutta toisaalta en haluaisi joutilaana olla kuukausitolkulla ja ideaalitilanne on toki se ettei tarvitse säästöistä kauheasti syödä.

Edit: Vaihtoehtona tietysti jatkaa hommia ja pyytää lisää palkkaa / koittaa pitää omista vapaista paremmin kiinni, mutta jotenkin on vähän sellainen etiäinen että niitä hommia tahtoo vain kasautua.
 
Viimeksi muokattu:
Mikä nykyään on "the mesta" etsiä töitä? Myyntialalla toimin päällikkönä ja palkka liikkuu siinä 60-70te välissä.
Ei haittaisi vaikka palkka vähän tippuukin.

Oman kokemuksen mukaan myyntihommissa paljon ”piiri pieni pyörii” eli siellä liikutaan paljon asiakkaiden ja/tai kilpailijoiden suuntaan, toki alasta ja firmoista riippuen. Parhaiten taitaa paikat löytyä puskaradion perusteella, joten voisit kysellä kontakteilta jos tietävät jollain olevan haku päällä.

edit: en myöskään ollenkaan aliarviois linkediniä työllistymiskanavana, siellä monet ilmoittelee paikkoja jotka auki.

Edit: Vaihtoehtona tietysti jatkaa hommia ja pyytää lisää palkkaa / koittaa pitää omista vapaista paremmin kiinni, mutta jotenkin on vähän sellainen etiäinen että niitä hommia tahtoo vain kasautua.

Ihan reilusti sinne pomoportaaseen sanomaan että nyt on liikaa pöydällä ja pakko ottaa pakkia eikä uusia vastuita voi enää kasata. Tollaset stressin tuntemukset tuppaa olemaan niitä ensioireita työuupumuksesta ja voivat johtaa pahimmillaan burnoutiin ja ns. tiiliseinään juoksemiseen.

Oma jaksaminen ja sitä kautta terveys ensin. Jos eivät ymmärrä ettei aina vaan voi tehdä ja vaatia lisää ja enemmän niin ehkä ei kannata pitkän päälle jäädä sellaiseen firmasn töihin…
 
Edit: Vaihtoehtona tietysti jatkaa hommia ja pyytää lisää palkkaa / koittaa pitää omista vapaista paremmin kiinni, mutta jotenkin on vähän sellainen etiäinen että niitä hommia tahtoo vain kasautua.
Mitäs jos kokeilisit sopia lyhyemmän työajan? Vaikka 3-4 päiväistä viikkoa ja samassa suhteessa liksaa alaspäin? En tiedä toki, että onko myyntialalla tai sinun työssäsi mahdollista.

Mutta tuolla tavalla saisi ainakin enemmän vapaata ja näin lähtökohtaisesti tulot ovat sitä luokkaa, että tuosta voisi varmaan pienen napsun kiristääkin? Ainahan sitä sitten voi hypätä takaisin täyteen aikaan, jos siltä tuntuu.
 
Ei kyllä valitettavasti ole oikein mahdollista. Olen käytännössä aina vapaa-ajallakin tavoitettavissa lomia myöden.
Tarvitsisi olla tiimiä luotsaamassa joku "tuuraaja" mutta sellaista ei tällä hetkellä ole.
Itselle riittäisi ihan jos olisi 5pvä työviikkoa, mutta tiimi sen verran pieni ettei oikein pärjätä joten kaikkien on pakko venyä jatkuvasti. Työnkuva on hiukan sellainen että silloin kun kauppaa tehdään, sitä tehdään riippumatta päivästä tai vuorokaudenajasta. Suurin haaste lienee se että töitä ei tarvitsisi tehdä 24/7 mutta ikinä et etukäteen tiedä milloin on "tilanne päällä", joten se luo vapaa-aikaankin oman jännitteensä kun on koko ajan oltava valmiudessa.

Hyviäkin puolia hommissa on toki paljonkin, ettette nyt saa sitä kuvaa että kaikki on ihan hanurista ja kamalaa, en minä näitä hommia tekisi jos tähän ei mitään vetoa kokisi =D
 
Viimeksi muokattu:
Hyviäkin puolia hommissa on toki paljonkin, ettette nyt saa sitä kuvaa että kaikki on ihan hanurista ja kamalaa, en minä näitä hommia tekisi jos tähän ei mitään vetoa kokisi =D
Tuota päätöstä tuskin kukaan muu pystyy tekemään kuin sinä itse. Ehkä se pitää vain yrittää miettiä ne plussat ja miinukset, ja lähteä siltä pohjalta miettimään kumpia löytyy enemmän. Joskus se "hyppy tuntemattomaan" ehkä pitää ottaa, jos tuntuu että on aika vaihtaa.

Itsellä oli myös reilu vuosi sitten valinnan paikka, kun tarjoutui kotipaikkakunnalta töitä. Olin siis aiemmin paljon tien päällä, tai jos reissua ei ollut, niin lähtö saattoi tulla hyvinkin yllättäen, joka välillä oli aika raskasta, mutta hyvänä puolena tosi vapaasti sai suunnitella tekemiset, etätyömahdollisuus, vapaita kertyi hyvin ja loistavat työkaverit. Päätin sitten katsoa muut kortit ja otin uuden työn vastaan.

Nyt tässä n. vuoden ollut 100% konttorilla töissä, tosin matka vain 7km joten työmatkat ei paljoa aikaa vie. Työympäristöön pääsi nopeasti sisään kun ollut päivittäin tekemisissä sekä muutenkin mennyt ihan hienosti. Mutta on se myönnettävä, että välillä tuntuu kaipaavan enemmän vaihtelua tai jotain tähän työarkeen. Ajottain pientä katumusta meinannut tulla vaihdosta, mutta olen aina muistuttanut itseäni syistä, joiden takia irtisanouduin. Eikä tässä nykyisessä paikassa tietenkään pakko ole loppuikäänsä olla, kyllä tässä katseet jo muualle on mutta katsotaan mitä seuraavaksi eteen tulee.
 
Kuulostaa hieman ristiriitaistelta nämä:
henkilöstö vaihtuu jatkuvasti
loputon töiden kasaantuminen vie hyvät tekijät toisaalle kun kamelin selkä katkeaa
sekä tämä:
Olen miettinyt että katselisiko sitä vähän sivusilmällä muita hommia, riskinä toki että uutiset kantautuvat nykyisen työnantajan korviin ja vaikuttavat negatiivisesti kun piirit ovat pienet.
Kuulostaa siltä, että johdon pitäisi saada henkilöstön vaihtuvuutta pienemmäksi (jos tilanne tasaantuisi niin voisit itsekin saada stabiilimman tiimin ja sitäkautta työnkuvaan helpotusta). Sitten taas nytkun tilanne on se, että on kova vaihtuvuus niin miksi sen pitäisi vaikuttaa negatiivisesti "piireissä" jos olet kuitenkin jaksanut tähän asti ilmeisesti keskivertoa pidempään?
 
Kuulostaa hieman ristiriitaistelta nämä:


sekä tämä:

Kuulostaa siltä, että johdon pitäisi saada henkilöstön vaihtuvuutta pienemmäksi (jos tilanne tasaantuisi niin voisit itsekin saada stabiilimman tiimin ja sitäkautta työnkuvaan helpotusta). Sitten taas nytkun tilanne on se, että on kova vaihtuvuus niin miksi sen pitäisi vaikuttaa negatiivisesti "piireissä" jos olet kuitenkin jaksanut tähän asti ilmeisesti keskivertoa pidempään?

Lähinnä mietin sitä että alkaako maineen "hiekottaminen" jos lähtee etsimään hommia muualta. Toisaalta taas vaikka alkaisikin, niin kuinka uskottavaa on haukkua omaa työntekijää jota kuitenkin on vuositolkulla pidetty hommissa :D

En tiedä kuinka yleistä tuo on, tuli vaan mieleen kun puolituttu kollega toisesta firmasta joskus lähti, niin ko. lafkan pomo soitteli lähitienoon myyntikioskit läpi että kuinka "paska jätkä" tuo lähtenyt kaveri oli. En tiedä sitten vaikuttiko, työllistyi kuitenkin saman tien silloin aikanaan.
 
Lähinnä mietin sitä että alkaako maineen "hiekottaminen" jos lähtee etsimään hommia muualta. Toisaalta taas vaikka alkaisikin, niin kuinka uskottavaa on haukkua omaa työntekijää jota kuitenkin on vuositolkulla pidetty hommissa :D

En tiedä kuinka yleistä tuo on, tuli vaan mieleen kun puolituttu kollega toisesta firmasta joskus lähti, niin ko. lafkan pomo soitteli lähitienoon myyntikioskit läpi että kuinka "paska jätkä" tuo lähtenyt kaveri oli. En tiedä sitten vaikuttiko, työllistyi kuitenkin saman tien silloin aikanaan.
Ei ala. Jos joskus on tullut tollaista vastaan niin aika mulkkua touhua. Uutta työtä vaan hakuun!
 
Tuskinpa tuollaiseen puskista tulevaan katkeraan "paska jätkä, älä palkkaa" -soitteluun reagoidaan muuten kuin kohteliaalla kiitoksella ja puhelun lopettamisen jälkeisellä hämmennyksen, säälin ja myötähäpeän sävyttämällä epäuskoisella pään pudistelulla. Mahdollisesti siitä saa myös hauskan tarinan kahvipöydässä kerrottavaksi.

Mulkkua touhua tuollainen soittelu kyllä, mutta kertoo lopulta lähinnä vain siitä soittajasta.
 
Tuskinpa tuollaiseen puskista tulevaan katkeraan "paska jätkä, älä palkkaa" -soitteluun reagoidaan muuten kuin kohteliaalla kiitoksella ja puhelun lopettamisen jälkeisellä hämmennyksen, säälin ja myötähäpeän sävyttämällä epäuskoisella pään pudistelulla. Mahdollisesti siitä saa myös hauskan tarinan kahvipöydässä kerrottavaksi.

Mulkkua touhua tuollainen soittelu kyllä, mutta kertoo lopulta lähinnä vain siitä soittajasta.
Ajattelin ihan samaa. Yks harrastus kaveri veti joskus sivuun kertoakseen yhden meille rekrytyn taustaa toisessa firmassa. Vähän kuin heads-up. Kiitin, vein asian eteenpäin ja lopputulos oli, että ei välttämättä ole meille mitään vaikutusta vaikka asia oli negatiivinen. Henkilö tekee hyvää jälkeä, joten....
 
Tottahan tuo on, kuka tahansa omilla aivoillaan ajatteleva kyllä osaa suodattaa sieltä sen katkeruuden pois jolloin hiekottamisen merkitys putoaa nollaan. Ehkäpä tämä on enemmän sellaista ääneen ajattelua ja "terapiaa" kuin varsinaista vastausten etsimistä. Aika vähän tuntuu ihmisillä olevan kokemuksia tyhjän päälle jättäytymisestä, vaan aika usein näkyy olevan se seuraava työmaa jo katsottuna. Työnhakua en sinällään ole aloittanut enkä mitään varsinaisesti etsinyt, mutta luonnollisesti vähän vieras aihe sekin on kun on näin pitkään saman konsernin sisällä ollut hommissa, eikä ole töitä koskaan tarvinnut etsiä. Työtarjouksia on matkan varrella tullut välillä paljonkin, mutta niinhän se on että hyvinä aikoina ei ole syytä siirtyä ja huonoina aikoina ei taas muillakaan tahdo olla tekijöistä pulaa. Hyvänä lohtuna, tilanne voisi kyllä olla paljon pahempikin ja jos oikein paska osuu tuulettimeen, niin ei tässä sentään heti joudu asuntoa myymään tai muuta omaisuutta realisoimaan.
 
Aika vähän tuntuu ihmisillä olevan kokemuksia tyhjän päälle jättäytymisestä
Olen tehnyt, en suosittele. Stressasi aika tavalla uuden duunin etsiminen, ja myin itseni 1,5 kk työttömyyden jälkeen turhan halvalla ekalle (ja ainoalle) sopimusta tarjonneelle puljulle, jossa en vuotta pidempään sitten viihtynytkään.
 
Siivoushommat ovat siinä loistava, että kahdeksan tuntia hurahtaa aina nopeasti. Ei tarvitse olla näin visualisoiva arkkitehti tai murhatuomioita ajava lakimies siinä edussa,..

Vertauksena kiinteistönhoitajan hommassa aika ei aina läheskään aina lopu sitä rataa, kuin sen toivot (Enimmäkseen kyllä).

En voisi vaihtaa johonkin hiljaisen toimiston palveluvastaavaan.
 
Jos tilanne on se, että työnantaja kasaa kohtuuttomasti lisää hommia ja vastuita niskaan palkan kasvamatta, niin en tiedä mitä sitten oikeasti tapahtuisi jos vain sanoisi suoraan että ei käy? Onkohan tuo pätevä syy irtisanomiseen? Voi tietenkin olla, että vaikkei irtisanottaisikaan, niin tuollaisen jälkeen ei ole jatkossa ensimmäisenä saamassa ylennyksiä/palkankorotuksia, ja mahdollisten muutosneuvotteluiden sattuessa lentää pihalle. Mutta ehkä jossain kuitenkin menee raja, että mihin kaikkeen kannattaa suostua.
 
Jos tilanne on se, että työnantaja kasaa kohtuuttomasti lisää hommia ja vastuita niskaan palkan kasvamatta, niin en tiedä mitä sitten oikeasti tapahtuisi jos vain sanoisi suoraan että ei käy? Onkohan tuo pätevä syy irtisanomiseen?
Pitää siitä ainakin varoitus ensin läpsäyttää eikä suoraan kenkiä. Mutta niin, aika vähän tuossa tilanteessa taitaa muutakaan olla työntekijän tehtävissä; keksin itse vain kolme toimintatapaa: 1.) mainittu kieltäytyminen lisähommista + mahdolliset seuraamukset, 2.) yritys keskustella rakentavasti työnjohdon kanssa aiheesta työkuorma ja tehtävien priorisointi, 3.) itsensä loppuun polttaminen ja monen kuukauden saikku. Kolmosta en suosittele kokeilemaan, jättää pitkät jäljet.
 
Jos tilanne on se, että työnantaja kasaa kohtuuttomasti lisää hommia ja vastuita niskaan palkan kasvamatta, niin en tiedä mitä sitten oikeasti tapahtuisi jos vain sanoisi suoraan että ei käy? Onkohan tuo pätevä syy irtisanomiseen? Voi tietenkin olla, että vaikkei irtisanottaisikaan, niin tuollaisen jälkeen ei ole jatkossa ensimmäisenä saamassa ylennyksiä/palkankorotuksia, ja mahdollisten muutosneuvotteluiden sattuessa lentää pihalle. Mutta ehkä jossain kuitenkin menee raja, että mihin kaikkeen kannattaa suostua.
Minulla oli tällainen tilanne. Aina, kun joku lähti sain lisää töitä ja vastuita ilman palkan tarkistuksia. Kun pomo sitten ilmoitti uusista töistä, aloin kysymään, että mitä jätän tekemättä, koska aika ei riitä edes nykyisten töiden tekoon. Vastauksena oli sitten jotain ympäripyöreää ja hoidin itse priorisoinnin. Eipä tuossa ollut pelkoa potkuista, koska resurssivaje oli niin suuri.
 
Pitää siitä ainakin varoitus ensin läpsäyttää eikä suoraan kenkiä. Mutta niin, aika vähän tuossa tilanteessa taitaa muutakaan olla työntekijän tehtävissä; keksin itse vain kolme toimintatapaa: 1.) mainittu kieltäytyminen lisähommista + mahdolliset seuraamukset, 2.) yritys keskustella rakentavasti työnjohdon kanssa aiheesta työkuorma ja tehtävien priorisointi, 3.) itsensä loppuun polttaminen ja monen kuukauden saikku. Kolmosta en suosittele kokeilemaan, jättää pitkät jäljet.
Minusta on aivan normaalia, että hommia on enemmän kuin ehtii tehdä. Missä töissä noin ei olisi?

Itseasiassa näin muille ihmisille tehtäviä antavana mulle on usein sanottu, että kaikkien työjonossa pitäisi olla aina niin paljon hommia, että tekeminen ei lopu vahingossa kesken. Priorisoinnin vaan pitää olla kunnossa, jotta tärkeät asiat tulevat valmiiksi ajallaan ja ne enemmän ”nice to have” jutut ovat siellä listan lopussa ja niitä spilloveroidaan sitten pidemmälle tulevaisuuteen tehtäväksi kun ei parempaakaan tekemistä ole.
 
Minusta on aivan normaalia, että hommia on enemmän kuin ehtii tehdä. Missä töissä noin ei olisi?
No, siis, joo, toki, mutta ymmärsin alkuperäisestä kysymyksestä ongelmana olevan työn kuormituksen kasvamisen, ts. samassa ajassa pitäisi saada aina vain enemmän aikaiseksi, enkä niin, että lisätekemiset olisi priorisoitu ja työtahti kohtuullinen. Tulkintaeroja?
 
Olen tehnyt, en suosittele. Stressasi aika tavalla uuden duunin etsiminen, ja myin itseni 1,5 kk työttömyyden jälkeen turhan halvalla ekalle (ja ainoalle) sopimusta tarjonneelle puljulle, jossa en vuotta pidempään sitten viihtynytkään.
1,5kk työttömyys on kyllä aika lyhyt aika. Itse ajattelin että jos näin teen, niin lomailen kyllä sen 3-6kk, ellei sitten tule jotain ihan ultimaattista työtarjousta pöydälle.
 
Jos tilanne on se, että työnantaja kasaa kohtuuttomasti lisää hommia ja vastuita niskaan palkan kasvamatta, niin en tiedä mitä sitten oikeasti tapahtuisi jos vain sanoisi suoraan että ei käy? Onkohan tuo pätevä syy irtisanomiseen? Voi tietenkin olla, että vaikkei irtisanottaisikaan, niin tuollaisen jälkeen ei ole jatkossa ensimmäisenä saamassa ylennyksiä/palkankorotuksia, ja mahdollisten muutosneuvotteluiden sattuessa lentää pihalle. Mutta ehkä jossain kuitenkin menee raja, että mihin kaikkeen kannattaa suostua.

Kysyy esihenkilöltä että mitkä vanhoista hommista jätetään tekemättä uusiin tehtäviin kouluttautumisen ja niiden suorittamisen takia.

Esihenkilön tehtävä on sitten antaa priorisointi töille ja työntekijä suorittaa niitä sen mukaan, marinat tekemättömistä töistä ohjataan töiden järjestämisestä vastuulliselle henkilölle.

Työntekijän kannattaa ja pitää aina huolehtia omastakin hyvinvoinnistaan, jos töitä ei voi ottaa enempää niin se on syytä sanoa. Jos ei osaa tehdä ja tarvitsee koulutusta niin se on syytä sanoa.
 
Kysyy esihenkilöltä että mitkä vanhoista hommista jätetään tekemättä uusiin tehtäviin kouluttautumisen ja niiden suorittamisen takia.

Esihenkilön tehtävä on sitten antaa priorisointi töille ja työntekijä suorittaa niitä sen mukaan, marinat tekemättömistä töistä ohjataan töiden järjestämisestä vastuulliselle henkilölle.

Työntekijän kannattaa ja pitää aina huolehtia omastakin hyvinvoinnistaan, jos töitä ei voi ottaa enempää niin se on syytä sanoa. Jos ei osaa tehdä ja tarvitsee koulutusta niin se on syytä sanoa.

Juurikin näin. Pyytää esihenkilöä priorisoimaan ja siitä sitten eteenpäin.

Näissä keskusteluissa on aina hankala kun on myös niitä kavereitä jotka tekee "kolmen hommat" ja se sitten saattaa takoittaa ihan mitä vaan. Monesti näitä kuulee kun on hommien vähentyessä vähennetty jengiä ja yhdistelty hommia. Totuus saattaa tietyissä tapauksissa olla, että "kolmen hommat" tekee kuudessa tunnissa ja loppu päivä kaivetaan nenää.
 
Jos tilanne on se, että työnantaja kasaa kohtuuttomasti lisää hommia ja vastuita niskaan palkan kasvamatta, niin en tiedä mitä sitten oikeasti tapahtuisi jos vain sanoisi suoraan että ei käy? Onkohan tuo pätevä syy irtisanomiseen? Voi tietenkin olla, että vaikkei irtisanottaisikaan, niin tuollaisen jälkeen ei ole jatkossa ensimmäisenä saamassa ylennyksiä/palkankorotuksia, ja mahdollisten muutosneuvotteluiden sattuessa lentää pihalle. Mutta ehkä jossain kuitenkin menee raja, että mihin kaikkeen kannattaa suostua.
Tyylinsä kullakin, mutta omaan korvaan suoranainen kieltäytyminen kuulostaa aika huonolta idealta. Kuten yllä onkin sanottu, käyt nykäisemässä esihenkilön hihasta ja pyydät käymään läpi sulla työpöydällä olevat hommat. Pyydät kertomaan top 3 prioriteetit pöydällä oleville hommille ja sen mukaan sit teet niitä eteenpäin itsenäisesti. Jos 1. prion edistäminen blokkaantuu jostain syystä, niin sit tekee seuraavan prion hommaa jne. Sit kun 1. ja 2. prion hommat valmistuu, niin pyydät uusintakierroksen hommien priorisoinnille. Tärkeintä on, että vaadit häntä päättämään mitkä hommat on tärkeimpiä halusi tai ei, se on vähän niinkuin esihenkilön työtä. Eikä voi olla niin, että kaikki hommat on 1. prioriteetilla - silloin mikään ei valmistu.

Itselläni oli aika vastaava tilanne, kun ad-hoc hommia tuli vähän joka suunnasta. Meni siihen pisteeseen, ettei oikeen mitään tahdo saada valmiiksi kun vähän väliä piti jotain muuta "pikkuhommaa" tehdä. Kävin saman keskustelun esihenkilön kanssa, ehdotin tuota top 3 priorisointia ja että kaikki työtehtävät tulevat esihenkilön kautta. Kummasti rauhottui tilanne, kun kaikki kyselijät pystyi lähettämään esihenkilön puheille ja esihenkilö sitten ilmoitti jos jokin "pikkuhomma" on oikeasti niin tärkeä, että se menee listan kärkeen. IMO tuo toimii hyvin ja on win-win tilanne kaikin puolin. Työntekijän ei tarvi stressata ja turhautua työkuorman kanssa ja esihenkilö pysyy paremmin kärryillä missä mennään. Toki jos esihenkilö on huono ja haluton/kykenemätön toteuttamaan tuota, niin sitten voi olla aiheellista alkaa miettimään kytkimen nostamista. Huonoja esimiehiä riittää (valitettavasti), mutta löytyy niitä hyviäkin.
 
Juurikin näin. Pyytää esihenkilöä priorisoimaan ja siitä sitten eteenpäin.

Näissä keskusteluissa on aina hankala kun on myös niitä kavereitä jotka tekee "kolmen hommat" ja se sitten saattaa takoittaa ihan mitä vaan. Monesti näitä kuulee kun on hommien vähentyessä vähennetty jengiä ja yhdistelty hommia. Totuus saattaa tietyissä tapauksissa olla, että "kolmen hommat" tekee kuudessa tunnissa ja loppu päivä kaivetaan nenää.

Omassa tapauksessa tarkoittaa tällä hetkellä käytännössä sitä että teen vähintään joka toisen viikon 6 päiväisenä, noin 9h / päiviä ja olen myös "vapaalla" lomia myöden tavoitettavissa puhelimitse. Ei nyt mitään ihan älytöntä esim Japanilaisiin verrattuna, mutta sellainen fiilis on että saman tulotason saisi pidettyä kyllä tekemällä "helpompia" hommiakin. Tunnen olevani aika tunnollinen ja sen takia itselle on sitten kerääntynyt myös niitä ns. "paskahommia" joista ei varsinaisesti hyödy mitään, mutta ovat jonkin verran rasittavia henkisesti. Esimerkiksi reklamaatiokäsittely / riitatilanteet ja kirjelmöinnit lakimiesten etc. kanssa. Nuo kun ovat vielä sellaisia asioita että niihin täytyisi oikeasti keskittyä, mutta nykyään kun tahtoo joku asia vaativan huomiota noin 10min välein, niin aika pirstaleista alkaa olla. Toimenkuva on sellainen että alaiset ei ihan kauhean itsenäisesti toimi, kun joukossa on aika paljon "ujoa" väkeä, niin perään on käytännössä pakko katsoa ja tukea annettava.
 
Viimeksi muokattu:
Juurikin näin. Pyytää esihenkilöä priorisoimaan ja siitä sitten eteenpäin.

Nää priorisoinnit on jossain organisaatioissa nykyään mahdottomia, kun on itseohjautuvat tiimit, joiden pitäisi keskenään priorisoida mitä tehdään ja varsinaisilla esimiehillä saattaa olla 100 alaista ja ainoana tehtävänä paperinpyöritys.

Mutta työnantajan pitäisi tosiaan vastata töiden priorisoinnista, joten heiltä sitä pitäisi vaatia.
 
Viimeksi muokattu:
Nää priorisoinnit on jossain organisaatioissa nykyään mahdottomia, kun on itseohjautuvat tiimit, joiden pitäisi keskenään priorisoida mitä tehdään ja varsinaisilla esimiehillä saattaa olla 100 alaista ja ainoana tehtävänä paperinpyöritys.

Mutta työnantajan pitäisi tosiaan vastata töiden priorisoinnista, joten heiltä sitä pitäisi vaatia.
Agiileissa tiimeissä pitäisi olla sitten product owneria ja scrum-masteria ja mitälie jotka hoitavat sen priorisoinnin. Ei niitä hommia mistään ulkopuolelta pitäisi mitenkään yllättäen sivusta sinne omaan to-do-listaan ilmestyä. Jos ilmestyy, niin se on sitten eskaloitava homma.

PI-planningeista pitäisi tulla aika hyvin ne raamit ja prioriteetit tehtäville asioille, jos tehdään edes sinnepäin-agilea.
 
Agiileissa tiimeissä pitäisi olla sitten product owneria ja scrum-masteria ja mitälie jotka hoitavat sen priorisoinnin. Ei niitä hommia mistään ulkopuolelta pitäisi mitenkään yllättäen sivusta sinne omaan to-do-listaan ilmestyä. Jos ilmestyy, niin se on sitten eskaloitava homma.

PI-planningeista pitäisi tulla aika hyvin ne raamit ja prioriteetit tehtäville asioille, jos tehdään edes sinnepäin-agilea.
Höpönlöpön. Moiset pseudotittelit saa työntekijät runkkaamaan omalle erinomaisuudelleen tarpeettoman paljon. Paperinpyörittelijän arvo on sentään todellinen.
 
Höpönlöpön. Moiset pseudotittelit saa työntekijät runkkaamaan omalle erinomaisuudelleen tarpeettoman paljon. Paperinpyörittelijän arvo on sentään todellinen.
Mulla on tunne etta et ole ollut toimissa agile tiimissa hommissa. Parhaimmillaan se on koodarille todella mukavaa kun nuo pseodotitteli ihmiset tekevat ne kaikki paska nakkit ja itse saa keskittya siihen varsinaiseen tyohon.
 
Mulla on tunne etta et ole ollut toimissa agile tiimissa hommissa. Parhaimmillaan se on koodarille todella mukavaa kun nuo pseodotitteli ihmiset tekevat ne kaikki paska nakkit ja itse saa keskittya siihen varsinaiseen tyohon.
Mjoo, mulla on aiheesta erikoisammattitutkinto, joka oli käsienheiluttelua joka vaiheessa. Mutta ymmärrän kyllä pöhinän ja tarpeen tekijöille. Alkaa käymään vähiin se porukka joka jaksaa tähän skeneen lähteä.
 
Voiko työnantaja vaatia tekemään vaativampia työtehtäviä mitä on virallisesti sovittu? Vai onko ok että jokin tietty osuus on vaativampaa työtä?
Käytännössähän ja lain mukaan työnantajalla on direktio- eli työnjohto-oikeus, jonka perusteella TA päättää, kuka tekee, mitä tekee, millä tekee, milloin tekee, kenen kanssa tekee jne. Työsopimukseen ei kannata liian yksityiskohtaisesti määritellä tehtäviä, vaan laittaa sinne loppuun joku virke ...sekä muut työnantajan määräämät tehtävät. Kuten joku tuossa jo aiemmin mainitsi.
 
No mistä siellä pitäisi erikseen palkita? Olen ilmeisesti ymmärtänyt työelämän ihan väärin kun olen kuvitellut sen olevan sitä, että minä teen työnantajalle töitä ja työnantaja antaa minulle rahaa.
Itse käsitän palkan ja palkitsemisen olevan eri asioita. Palkka on korvaus tehdystä työstä/menetetystä vapaa-ajasta ja perustuu sopimukseen. Palkitseminen on ylimääräistå, työnantajan vapaaehtoisesti harjoittamaa ns goodwilliä.
 
Vaativampi työ tilapäisesti samallakin palkalla on mun mielestä mahdollisuus eikä uhka. Tuollahan voi todistaa, että olisi pätevä ja ylennys paikallaan. Huonoimmassakin tapauksessa voi seuraavassa palkankorotussyklissä käyttää hyvin tehtyä vaativampaa työtä palkankorotusperusteena. Jos meinaa uralla eteenpäin niin jollain tapaa omat kyvyt on päästävä todistamaan. Toinen puoli sitäkin, että vaikeat tapaukset jää jälkeen. Vaikea tapaus ihmettelee kun hyvä valuu jollekin muulle kun se on muka pomon kaveri tms.
 
Viimeksi muokattu:
1,5kk työttömyys on kyllä aika lyhyt aika. Itse ajattelin että jos näin teen, niin lomailen kyllä sen 3-6kk, ellei sitten tule jotain ihan ultimaattista työtarjousta pöydälle.
On se, jos on pinkka kunnossa ja visassa pitoa.Muuten taas ei ainakaan tunnu lyhyeltä.
 
Omassa tapauksessa tarkoittaa tällä hetkellä käytännössä sitä että teen vähintään joka toisen viikon 6 päiväisenä, noin 9h / päiviä ja olen myös "vapaalla" lomia myöden tavoitettavissa puhelimitse. Ei nyt mitään ihan älytöntä esim Japanilaisiin verrattuna, mutta sellainen fiilis on että saman tulotason saisi pidettyä kyllä tekemällä "helpompia" hommiakin. Tunnen olevani aika tunnollinen ja sen takia itselle on sitten kerääntynyt myös niitä ns. "paskahommia" joista ei varsinaisesti hyödy mitään, mutta ovat jonkin verran rasittavia henkisesti. Esimerkiksi reklamaatiokäsittely / riitatilanteet ja kirjelmöinnit lakimiesten etc. kanssa. Nuo kun ovat vielä sellaisia asioita että niihin täytyisi oikeasti keskittyä, mutta nykyään kun tahtoo joku asia vaativan huomiota noin 10min välein, niin aika pirstaleista alkaa olla. Toimenkuva on sellainen että alaiset ei ihan kauhean itsenäisesti toimi, kun joukossa on aika paljon "ujoa" väkeä, niin perään on käytännössä pakko katsoa ja tukea annettava.
Kuulostaa tutulta. Noin tuppaa sennuille helposti käymään, kun "tietää ja osaa kaikki". Junnuja tulee ja menee ja sitten on ne luottopakit, jotka venyy ja paukkuu ja saa palkinnoksi lisää hommia.
 
Vaativampi työ tilapäisesti samallakin palkalla on mun mielestä mahdollisuus eikä uhka. Tuollahan voi todistaa, että olisi pätevä ja ylennys paikallaan. Huonoimmassakin tapauksessa voi seuraavassa palkankorotussyklissä käyttää hyvin tehtyä vaativampaa työtä palkankorotusperusteena. Jos meinaa uralla eteenpäin niin jollain tapaa omat kyvyt on päästävä todistamaan. Toinen puoli sitäkin, että vaikeat tapaukset jää jälkeen. Vaikea tapaus ihmettelee kun hyvä valuu jollekin muulle kun se on muka pomon kaveri tms.
Tämä ehkä amerikkalaisissa firmoissa. Suomessa ja Europassa ei homma ole aina ihan niin selkeä.
 
Tämä ehkä amerikkalaisissa firmoissa. Suomessa ja Europassa ei homma ole aina ihan niin selkeä.
Kuulostaa tuhoontuomitulta järjestelmältä jos tekeminen ei kannata ja kerma ei nouse pinnalle. Yksi vaihtoehto siinäkin, että käyttää vaativampien tehtävien tekemistä neuvotteluvälineenä uutta työpaikkaa hakiessa jos nykyinen työnantaja ei arvosta panosta.
 
Viimeksi muokattu:
Agiileissa tiimeissä pitäisi olla sitten product owneria ja scrum-masteria ja mitälie jotka hoitavat sen priorisoinnin. Ei niitä hommia mistään ulkopuolelta pitäisi mitenkään yllättäen sivusta sinne omaan to-do-listaan ilmestyä. Jos ilmestyy, niin se on sitten eskaloitava homma.

PI-planningeista pitäisi tulla aika hyvin ne raamit ja prioriteetit tehtäville asioille, jos tehdään edes sinnepäin-agilea.

Se toimii hyvin silloin kun tiimin vastuualue on selkeä ja itse hallittavissa. Huonommin siinä tapauksessa että on ulkoisia riippuvuuksia muihin tiimeihin tai funktioihin (yleensä esim budjetointi ei ole kovin ketterää).

Mutta tää oikeastaan ei ollut se main point vaan että Suomen lainsäädännön mukaan työntekijällä on esimies, joka on se osapuoli jolta priorisointia pitäisi odottaa mutta itseohjautuvissa tiimeissä se ei toimi näin.
 
Kuulostaa tuhoontuomitulta järjestelmältä jos tekeminen ei kannata ja kerma ei nouse pinnalle. Yksi vaihtoehto siinäkin, että käyttää vaativampien tehtävien tekemistä neuvotteluvälineenä uutta työpaikkaa hakiessa jos nykyinen työnantaja ei arvosta panosta.

Ihannetilanteessahan asian pitäisi olla niin, että ahkeruus palkitaan. Ikävä kyllä hyvin usein se on niin, että kun suostuu ottamaan ylimääräisiä töitä ("kun sulla on nää hommat aika hyvin hanskassa") ja et heti ole pyytämässä palkankorotusta, niin työnantaja haistaa tämän ja on vaan nakittamassa lisää hommia. Tämä siis työpaikoissa, joissa voidaan jo lähtökohtaisesti pahoin.
 
No useinhan sitä ajan myötä pystyykin tekemään enemmän töitä. Ainakin mulla tehtäviin menevä aika on semmonen loiveneva käyrä jossa ekat kuukaudet nopeutuu / paranee paljon ja sen jälkeenkin - joskin hitaammin. Parin vuoden jälkeen voi kuitenkin olla tuplasti tehokkaampi kuin 6kk jälkeen.

Mä ihan odotan, että sitä mukaan kuin tekeminen tehostuu sitä tulee enemmän. Toki tämä on ehkä enimmäkseen ajattelu / koordinointi työtä, varmasti eri jos on tekemässä hommia joissa joku fyysinen laite / prosessi määrittelee tahtia.
 
Mä ihan odotan, että sitä mukaan kuin tekeminen tehostuu sitä tulee enemmän.

Niin, mutta sitä mukaa kun tekeminen tehostuu, eli sinusta tulee tuottavampi, niin työnantajan pitäisi myös maksaa enemmän palkkaa sitä vastaan, että tuotat nyt enemmän arvoa työnantajalle.
 
Niin, mutta sitä mukaa kun tekeminen tehostuu, eli sinusta tulee tuottavampi, niin työnantajan pitäisi myös maksaa enemmän palkkaa sitä vastaan, että tuotat nyt enemmän arvoa työnantajalle.
Näin se on ainakin mun kohdalla mennyt suomessakin. Jos ei mene aika vaihtaa työnantajaa,...

Suomessa on helppo selvitellä palkan oikeellisuus kun verotustiedot julkisia. Vertaileen omaa tietoa verottajan kannasta työkavereihin ja alan firmojen muihin työntekijöihin. LinkedIn:sta saa nimiä joiden verotietoja voi excelöidä palkkatason selvittämiseksi.
 
Suomessa on helppo selvitellä palkan oikeellisuus kun verotustiedot julkisia. Vertaileen omaa tietoa verottajan kannasta työkavereihin ja alan firmojen muihin työntekijöihin. LinkedIn:sta saa nimiä joiden verotietoja voi excelöidä palkkatason selvittämiseksi.

Tuo ei vaan aina toimi, kun noista tiedoista ei käy ilmi tekeekö työkaverit jotain sivutöitä, jolloin kaikki verotietojen näyttämä palkka ei olekaan tästä kyseisestä työstä.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
260 539
Viestejä
4 524 113
Jäsenet
74 641
Uusin jäsen
Repolaine

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom