Työelämäkeskustelu

[Tommy Goldfish]

Työelämä | Islannissa kokeiltiin nelipäiväistä työviikkoa: ”Kaikin tavoin ylivoimainen menestys”

Myös Suomessa keskustelu lyhyemmästä työajasta herää aika ajoin. Vuonna 2019 Sanna Marin nosti esiin nelipäiväisen työviikon ja kuusituntiset työpäivät.

www.hs.fi

Jokohan täälläkin kohta osattaisiin laskea mitä se tarkoittaa kun vähemmällä työllä saadaan jatkuvasti enemmän aikaan?

 

[Tilipitappitippitappi]

Työelämä | Islannissa kokeiltiin nelipäiväistä työviikkoa: ”Kaikin tavoin ylivoimainen menestys”

Myös Suomessa keskustelu lyhyemmästä työajasta herää aika ajoin. Vuonna 2019 Sanna Marin nosti esiin nelipäiväisen työviikon ja kuusituntiset työpäivät.

www.hs.fi

Jokohan täälläkin kohta osattaisiin laskea mitä se tarkoittaa kun vähemmällä työllä saadaan jatkuvasti enemmän aikaan?

”Tutkimus osoittaa, että lyhyemmän työviikon kokeilu julkisella sektorilla oli kaikin tavoin ylivoimainen menestys”
Tässähän se on kaiken a ja o. Julkinen sektori. Eikös siellä jo suomessakin nautita pidemmistä lomista ja on muutenkin pöhöttynyttä toimintaa?

 

[Tommy Goldfish]

”Tutkimus osoittaa, että lyhyemmän työviikon kokeilu julkisella sektorilla oli kaikin tavoin ylivoimainen menestys”
Tässähän se on kaiken a ja o. Julkinen sektori. Eikös siellä jo suomessakin nautita pidemmistä lomista ja on muutenkin pöhöttynyttä toimintaa?

Jos kaikki olisi yhtä avoimin mielin muutoksia pohtimassa niin kuljettaisiin täälläkin vielä rattailla haistelemassa hevonpieruja.

 

[Tommy Goldfish]

tupla

 

[Johan_V]

En usko että oma työpanos vähenisi yhtään vaikka siirtyisin lyhyempään työviikkoon. Tutkimustehtävissä muutenkin suurin osa ajasta on peukaloiden pyörittelyä.

 

[erihyva]

”Tutkimus osoittaa, että lyhyemmän työviikon kokeilu julkisella sektorilla oli kaikin tavoin ylivoimainen menestys”
Tässähän se on kaiken a ja o. Julkinen sektori. Eikös siellä jo suomessakin nautita pidemmistä lomista ja on muutenkin pöhöttynyttä toimintaa?

Muutama kymmenen vuotta sitten Suomessa siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon (kuusipäiväisestä), mutta monet pitävät sitä viisipäiväistä kiveenhakattuna tai ikuisena. Maailma ja yhteiskunnat muuttuvat, työelämän tulee muuttua mukana.

 

[mt247]

Kuusituntista työpäivää kokeiltiin Suomessa jo 1990-luvulla ja kaikki tuntuivat hyötyvän siitä – miten ihmeessä kokeilu ei jatkunut tähän päivään?

Kuuden tunnin työpäivän lyhyt historia Suomessa.

yle.fi

Alkuperäinen ajatus perustui sosiologian professorin Paavo Seppäsen ajatukseen, jonka mukaan tuottavan organisaation tulisi toimia 12 tuntia päivässä kahdeksan tunnin sijaan. 12 tuntia jaettaisiin kahteen kuusituntiseen työvuoroon. Mallin nimeksi tuli havainnollisesti 6+6.

Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin Euroopan sosiaalirahaston pilottiprojekti "Flexibility through 6-hour shifts" eli "Joustavuutta kuusituntisten työvuorojen avulla" testasi 6+6-mallia kuntatasolla Espoossa, Jyväskylässä ja Naantalissa.

Hanke laajeni useihin muihin kuntiin työministeriön omana projektina. Sitä rahoitettiiin osittain työllistämistuella.

Kaikkiaan 20 kuntaa osallistui työaikakokeiluun. Yhteensä 1 320 työntekijää lyhensi työviikkonsa keston 30 tuntiin. Samalla 580 uutta työntekijää palkattiin paikkaamaan syntynyttä työvoiman tarvetta.

Syntyi työtä ja toisaalta työuupumus hieman hellitti.

Yksityisillä "tuottavuusloikka"
Mukana oli myös 12 yksityistä yritystä, jotka eivät saaneet minkäänlaisia tukia. Niissä työskenteli yhteensä 200 henkilöä, joista 40 oli saanut työajan lyhentämisestä johtuen työpaikan ja sen lisäksi 15 henkilön irtisanomisesta oli voitu luopua.

Malliesimerkkeinä on kerrottu kuinka kokeiluun osallistuneiden Nokian Renkaiden tuottavuus kohosi 33 prosenttia ja putkiyhtiö KWH-Pipe kasvatti tuottavuuttaan 42,2 prosenttia.

Muita kokeilun yrityksiä olivat muun muassa linssinvalmistaja Essilor, muoviyritys Orthex, lämmitinvalmistaja Wallas-Marin, teräsyhtiö Imatra Steel Billnäs, rakennusyhtiö Ou-Ra, kustannusyhtiö Otava ja komponenttivalmistaja MFG-components.

Yrityksistä yksikään ei liene enää aivan entisen kaltainen erilaisten yritysjärjestelyjen, myyntien ja fuusioiden jäljiltä.

Suomessahan on testailtu jo 1990-luvulla 6h työpäivää. Hommasta tuli hyviä tuloksia, mutta se ei johtanut mihinkään.

 

[Tilipitappitippitappi]

Jos kaikki olisi yhtä avoimin mielin muutoksia pohtimassa niin kuljettaisiin täälläkin vielä rattailla haistelemassa hevonpieruja.

Hyvin aloitit tämän "pohtimisen".

En usko että oma työpanos vähenisi yhtään vaikka siirtyisin lyhyempään työviikkoon. Tutkimustehtävissä muutenkin suurin osa ajasta on peukaloiden pyörittelyä.

Tätä juuri tarkoitin aiemmalla kommentilla. Julkisella puolella niinkuin myös muilla yksityisenpuolen maksamilla aloilla pyöritellään pääsääntöisesti peukaloita. Vituttaahaan se kyllä viettää 8h töissä kun ei ole oikein tekemistä, joten olisihan se hienoa saada sama palkka lyhyemmällä työajalla. Toista se on yksityisellä puolella, saa painaa niska limassa eikä se riitä, töitä enemmän kuin ehtii tekemään. Lisää työvoimaa pitäisi palkata, mutta on joko liian kallista tai ei vain osaajia ole saatavilla. Julkisella taas ei rahat lopu kesken, koska loputon kassa

Ja kyllä, itsellä pitkä kokemus on yksityiseltä puolelta. Sitten useita sukulaisia ja tuttuja vetelehtimässä "töissä" valtiolla ja kunnalla. Siellä lomat pidemmät, palkka ja edut paremmat. Voisi melkein itsekin alkaa siirtymään pikkuhiljaa tuonne saamapuolelle

 

[Johan_V]

Hyvin aloitit tämän "pohtimisen".



Tätä juuri tarkoitin aiemmalla kommentilla. Julkisella puolella niinkuin myös muilla yksityisenpuolen maksamilla aloilla pyöritellään pääsääntöisesti peukaloita. Vituttaahaan se kyllä viettää 8h töissä kun ei ole oikein tekemistä, joten olisihan se hienoa saada sama palkka lyhyemmällä työajalla. Toista se on yksityisellä puolella, saa painaa niska limassa eikä se riitä, töitä enemmän kuin ehtii tekemään. Lisää työvoimaa pitäisi palkata, mutta on joko liian kallista tai ei vain osaajia ole saatavilla. Julkisella taas ei rahat lopu kesken, koska loputon kassa

Ja kyllä, itsellä pitkä kokemus on yksityiseltä puolelta. Sitten useita sukulaisia ja tuttuja vetelehtimässä "töissä" valtiolla ja kunnalla. Siellä lomat pidemmät, palkka ja edut paremmat. Voisi melkein itsekin alkaa siirtymään pikkuhiljaa tuonne saamapuolelle

Kyllä se on ihan sama yksityisellä puolella. Tutkimustyötä ei yksinkertaisesti tehdä 8h/päivä, vaan sitä tehdään silloin kun keksitään jotain järkevää. Muu aika on melkolailla vaan olemista ja netin selailua.

 

[Ponsu]

Hyvin aloitit tämän "pohtimisen".



Tätä juuri tarkoitin aiemmalla kommentilla. Julkisella puolella niinkuin myös muilla yksityisenpuolen maksamilla aloilla pyöritellään pääsääntöisesti peukaloita. Vituttaahaan se kyllä viettää 8h töissä kun ei ole oikein tekemistä, joten olisihan se hienoa saada sama palkka lyhyemmällä työajalla. Toista se on yksityisellä puolella, saa painaa niska limassa eikä se riitä, töitä enemmän kuin ehtii tekemään. Lisää työvoimaa pitäisi palkata, mutta on joko liian kallista tai ei vain osaajia ole saatavilla. Julkisella taas ei rahat lopu kesken, koska loputon kassa

Ja kyllä, itsellä pitkä kokemus on yksityiseltä puolelta. Sitten useita sukulaisia ja tuttuja vetelehtimässä "töissä" valtiolla ja kunnalla. Siellä lomat pidemmät, palkka ja edut paremmat. Voisi melkein itsekin alkaa siirtymään pikkuhiljaa tuonne saamapuolelle

Kyllä on ruusuinen kuva julkisesta puolesta. Haluaisin nähdä sen kovemman palkan julkisella puolella. Haluaisin myös nähdä ne edut. Lisäksi, jos sukulaisesi on siellä vetelehtimässä, niin joku siellä tekee senkin työt, jotta hommat pyörii.

T. Ex julkkarin puolen työntekijä.

 

[mt247]

Hyvin aloitit tämän "pohtimisen".



Tätä juuri tarkoitin aiemmalla kommentilla. Julkisella puolella niinkuin myös muilla yksityisenpuolen maksamilla aloilla pyöritellään pääsääntöisesti peukaloita. Vituttaahaan se kyllä viettää 8h töissä kun ei ole oikein tekemistä, joten olisihan se hienoa saada sama palkka lyhyemmällä työajalla. Toista se on yksityisellä puolella, saa painaa niska limassa eikä se riitä, töitä enemmän kuin ehtii tekemään. Lisää työvoimaa pitäisi palkata, mutta on joko liian kallista tai ei vain osaajia ole saatavilla. Julkisella taas ei rahat lopu kesken, koska loputon kassa

Ja kyllä, itsellä pitkä kokemus on yksityiseltä puolelta. Sitten useita sukulaisia ja tuttuja vetelehtimässä "töissä" valtiolla ja kunnalla. Siellä lomat pidemmät, palkka ja edut paremmat. Voisi melkein itsekin alkaa siirtymään pikkuhiljaa tuonne saamapuolelle

Julkisella puolella etuja nyt ei varsinaisesti ole muuta kuin pidemmät lomat ja sekin johtuu siitä, että ei pystytä kilpailemaan yksityisen palkkojen kanssa.

 

[oestrus taurus]

Julkisella puolella etuja nyt ei varsinaisesti ole muuta kuin pidemmät lomat ja sekin johtuu siitä, että ei pystytä kilpailemaan yksityisen palkkojen kanssa.

+Ainakin proletaari-asteella aika jämäkät työajat (En tiedä sairaanhoitaja-puolta). Voi melko varmaksi suunnitella työajan ulkopuoleisen ajan.
+Luotettava palkanmaksaja
+-Uskomattoman vaikealta tuntuu irtisanoa, jos on saannut vakituiseenpestiin nimet alle. Saa perseillä kunnolla, ennen kuin irtisanominen tapahtuu (Paitsi jos ei ole leikkauslistaa).

 

[Jeesbox]

Julia Thurénin kolumni: Minua ei huvita tahkota rahaa vain muiden taskuihin Liittyy ehkä tänne. Itseäni ainakin kiinnostais omistaa jotain firmaa ja samalla olla töissä siellä. Sais sit osinkoja aina, ku firma tekee tulosta ja mahdollisesti osakkeen arvon nousut päälle.

Tietäiskö joku, et jos omistan vaik jotain pörssilistautumatonta osaketta, niin kuinka helppo sellaisesta on sit päästä eroon? Onks niille markkinat jossain? Meneeköhä ne normisti osakesäästötilille, vai pitääkö niiden säilytyksestä maksaa jotain pankille?

 

[Bertta]

Julia Thurénin kolumni: Minua ei huvita tahkota rahaa vain muiden taskuihin Liittyy ehkä tänne. Itseäni ainakin kiinnostais omistaa jotain firmaa ja samalla olla töissä siellä. Sais sit osinkoja aina, ku firma tekee tulosta ja mahdollisesti osakkeen arvon nousut päälle.

Monelle tulee yllätyksenä miten hirveästi osingoista joudutaan maksamaan veroja. Lisäksi omistus yleensä perustuu riskinottoon - yritykseen joudutaan sijoittamaan omaa rahaa, joskus jopa velalla hankittua. Ei ole niin ruusuista omistaa yritystö, joka vuosi vuodelta keikkuu konkurssin partaalla ja johon pitäisi sijoittaa lisää rahaa, jotta se selviytyisi.

Helpoin tapa omistaa yrityksiä ja saada osinkoja, on ostaa niitä osakkeita pörssistä. Jokainen voi sen tehdä. Samalla selviää myös käytännössä miten ruusuista omistaminen on,

Valittamisen sijasta Juliakin olisi voinut milloin tahansa ostaa osakkeita.

 

[Jeesbox]

Monelle tulee yllätyksenä miten hirveästi osingoista joudutaan maksamaan veroja. Lisäksi omistus yleensä perustuu riskinottoon - yritykseen joudutaan sijoittamaan omaa rahaa, joskus jopa velalla hankittua. Ei ole niin ruusuista omistaa yritystö, joka vuosi vuodelta keikkuu konkurssin partaalla ja johon pitäisi sijoittaa lisää rahaa, jotta se selviytyisi.

Helpoin tapa omistaa yrityksiä ja saada osinkoja, on ostaa niitä osakkeita pörssistä. Jokainen voi sen tehdä. Samalla selviää myös käytännössä miten ruusuista omistaminen on,

Valittamisen sijasta Juliakin olisi voinut milloin tahansa ostaa osakkeita.

Nii, mut esimerkiksi IT-alalla ainut, mihin siinä nyt juoksevien kulujen lisäksi voi joutua investoimaan on ehkä ajoittaiset osaamisen päivitykset joidenkin kurssien avulla. Tietty se yrityksen alkuun ja menestyväksi saattaminen on se hankalin osuus, mut sen jälkeen siitä osan omistaminen olisi mielestäni lähtökohtaisesti järkevää.

IT-alalla pääomat ei ole suuria. Ei oikeestaan tarvitse, kuin tietokoneen. Softatkin on nykyään lähes kaikki open sourcea. Juoksevat kustanukset tulee sit CI-putkista, palvelimista yms., mut nekin skaalautuu sit käytön ja asiakkuuksien määrän kasvun mukaan.

Eikä myöskään ole järkeä sijoittaa rahaa konkurssin partaalla olevaan yritykseen, ellei ole sitten jotain pidemmän ajan strategista visiota siitä, miten yritys tulee kannattavaksi vaikka viiden vuoden päästä. Omasta mielestäni Julian kolumni oli asiallinen, koska asiantuntijayrityksissä pääomat ovat pienet.

 

[Jurppii]

Nii, mut esimerkiksi IT-alalla ainut, mihin siinä nyt juoksevien kulujen lisäksi voi joutua investoimaan on ehkä ajoittaiset osaamisen päivitykset joidenkin kurssien avulla. Tietty se yrityksen alkuun ja menestyväksi saattaminen on se hankalin osuus, mut sen jälkeen siitä osan omistaminen olisi mielestäni lähtökohtaisesti järkevää.

IT-alalla pääomat ei ole suuria. Ei oikeestaan tarvitse, kuin tietokoneen. Softatkin on nykyään lähes kaikki open sourcea. Juoksevat kustanukset tulee sit CI-putkista, palvelimista yms., mut nekin skaalautuu sit käytön ja asiakkuuksien määrän kasvun mukaan.

Eikä myöskään ole järkeä sijoittaa rahaa konkurssin partaalla olevaan yritykseen, ellei ole sitten jotain pidemmän ajan strategista visiota siitä, miten yritys tulee kannattavaksi vaikka viiden vuoden päästä. Omasta mielestäni Julian kolumni oli asiallinen, koska asiantuntijayrityksissä pääomat ovat pienet.

Ehkä tää homma kannattaisi aloittaa siitä että on se hyvä yritysidea, jonka ympärille sen firman rakentaa. Ettei vaan osta jotain palaa toisten firmasta, jonka suunnasta ja vauhdista voi olla hyvin hankala sanoa mitään varmaa.

 

[Bertta]

Nii, mut esimerkiksi IT-alalla ainut, mihin siinä nyt juoksevien kulujen lisäksi voi joutua investoimaan on ehkä ajoittaiset osaamisen päivitykset joidenkin kurssien avulla. Tietty se yrityksen alkuun ja menestyväksi saattaminen on se hankalin osuus, mut sen jälkeen siitä osan omistaminen olisi mielestäni lähtökohtaisesti järkevää.

IT-alalla pääomat ei ole suuria. Ei oikeestaan tarvitse, kuin tietokoneen. Softatkin on nykyään lähes kaikki open sourcea. Juoksevat kustanukset tulee sit CI-putkista, palvelimista yms., mut nekin skaalautuu sit käytön ja asiakkuuksien määrän kasvun mukaan.

Eikä myöskään ole järkeä sijoittaa rahaa konkurssin partaalla olevaan yritykseen, ellei ole sitten jotain pidemmän ajan strategista visiota siitä, miten yritys tulee kannattavaksi vaikka viiden vuoden päästä. Omasta mielestäni Julian kolumni oli asiallinen, koska asiantuntijayrityksissä pääomat ovat pienet.

Näin on jos yrityksessä ei ole työntekijöitä. Jos on, tilanne on aivan toinen. Palkat ja kaikki sivukulut on aina maksettava vaikka myynti ei onnistuisikaan,.

Yksinkin yrittäessä on onnistuttava myymään oma työ. Myymisestä kukaan ei maksa mitään.

 

[idkf]

Itsekkin periaatteellisesti kannatan sitä, että firman työntekijöillä olisi mahdollisuus omistaa pieni siivu osakkeista. Ongelmaa saattaa tulla tosin siinä vaiheessa, kun yritystä täytyy hallinnoida ja päättää firmassa isossa roolissa olevien pääomistajien palkoista tai tulee muuta ristiriitaa.

 

[Jote]

Yleensä kun pöydälle nousee yrittäjyys, niin jutut lähtevät heti laukalle. 90% yrityksistä on 0-4 henkilön yrityksiä ja 60% yksinyrittäjiä. Yrittäjä ei tarvitse välttämättä pohjakassaa jos lähtee liikkeelle alihankkijana, joka myy vai itsensä tuntilaskutuksella.

Yrityksen täytyy voitoista maksaa verot, mutta itse osinkojen verotus on mietoa kun jaetaan alle 8% yrityksen nettovarallisuudesta ja alle 150000€/v

 

[Takaisku]

Tietäiskö joku, et jos omistan vaik jotain pörssilistautumatonta osaketta, niin kuinka helppo sellaisesta on sit päästä eroon? Onks niille markkinat jossain? Meneeköhä ne normisti osakesäästötilille, vai pitääkö niiden säilytyksestä maksaa jotain pankille?

Yleensä tällaisissa IT-alan osakeanneissa on myyntirajoituksia eli et pääse niistä mitenkään eroon kuin luopumalla ilmaiseksi. Eli käytännössä arvo on nolla ellei firmaa myydä tai se listaudu pörssiin.

 

[Tilipitappitippitappi]

Aika ruusuisen kuvan tuossa yllämainitussa blogissa IT-alan yrittäjyydestä koitetaan luoda ja myös Jeesboxin mielikuvissa. Olisiko koska yleensä vain kerrotaan niistä menestystarinoista, eikä niistä kuinka jopa vuosikymmeniä yrittäjä painanut 24/7 ja lopulta viimein toinen jalka haudassa saanut miljoonan tai kaksi myydessään firman isommalleen. Menestystarina sekin varmaan, mutta en kyllä alkaisi vastaavaan ellei sitten olisi joku käsittämätön intohimo aiheeseen.

Monikohan IT-alan asiantuntija muuten lähtisi johonkin IT alan startuppiin mukaan kun ei takuuvarmaa kk-palkkaa olisi luvassa? Vääntäisi uutta tuotetta niskalimassa konttorilla kun toiset osakkaat reissaisi ja juottaisi mahdollisia tulevia asiakkaita känniin firman piikkiin? Kauanko kassa kestäisi? Pitäisi varmaan olla jossain toisessa firmassa koodiorjana jotta saisi pakolliset menot maksettua.

 

[Takaisku]

Aika ruusuisen kuvan tuossa yllämainitussa blogissa IT-alan yrittäjyydestä koitetaan luoda ja myös Jeesboxin mielikuvissa. Olisiko koska yleensä vain kerrotaan niistä menestystarinoista, eikä niistä kuinka jopa vuosikymmeniä yrittäjä painanut 24/7 ja lopulta viimein toinen jalka haudassa saanut miljoonan tai kaksi myydessään firman isommalleen. Menestystarina sekin varmaan, mutta en kyllä alkaisi vastaavaan ellei sitten olisi joku käsittämätön intohimo aiheeseen.

Itselläni kävi melko lailla näin. Kymmenen vuotta yrittäjänä alle IT-alan keskipalkan ja sitten pari miltsiä exitistä. En tosin tehnyt edes kahdeksaa tuntia päivässä töitä. Ja hommat paljon mielekkäämpiä kuin palkollisena.

Monikohan IT-alan asiantuntija muuten lähtisi johonkin IT alan startuppiin mukaan kun ei takuuvarmaa kk-palkkaa olisi luvassa? Vääntäisi uutta tuotetta niskalimassa konttorilla kun toiset osakkaat reissaisi ja juottaisi mahdollisia tulevia asiakkaita känniin firman piikkiin? Kauanko kassa kestäisi? Pitäisi varmaan olla jossain toisessa firmassa koodiorjana jotta saisi pakolliset menot maksettua.

Riippuu kunnianhimosta ja osaamisen tasosta. Kunninahimoisella huippukaverilla on hyvät saumat menestyä yrittäjänä. Mielestäni koodaajat ovat todella turvallisuushakuisia, mitään riskejä ei haluta ottaa vaan ollaan tyytyväisinä jossain alihankintaputkassa persettä myymässä. Palkkatöissä joutuu myös ääliöiden kanssa tekemisiin päivittäin eikä opi niin paljon uutta kuin yrittäjänä. Itseäni on alkanut tökkimään hommat jokaisessa palkkatyössä 3-4 vuoden kohdalla. Samaa sontaa päivästä toiseen. Nyt taas oltuani vajaan vuoden palkkatöissä en voi ymmärtää miten jotkin tätä jaksavat vuosikymmeniä. Heti kun pystyn laitan uuden firman pystyyn. Mutta en tosiaankaan suosittele yrittäjyyttä 99%:lle ihmisistä, heillä ei riitä kunnianhimo, osaaminen tai itsekuri.

 

[Tilipitappitippitappi]

Itselläni kävi melko lailla näin. Kymmenen vuotta yrittäjänä alle IT-alan keskipalkan ja sitten pari miltsiä exitistä. En tosin tehnyt edes kahdeksaa tuntia päivässä töitä. Ja hommat paljon mielekkäämpiä kuin palkollisena.

Tuo kymmenen vuotta ja pari miljoonaa kuulostaa jo vaivan ja ehkä myös riskin väärtiltä. Isot propsit sinulle jos olet moisessa onnistunut o! Kaikista ei vain siihen ole, eli yrittäjyyteen ja riskinottoon. Tarvitsee myös myyntitaitoja, eikä niitä keskimäärin IT-nörteiltä tahdo oikeen löytyä.

Riippuu kunnianhimosta ja osaamisen tasosta. Kunninahimoisella huippukaverilla on hyvät saumat menestyä yrittäjänä. Mielestäni koodaajat ovat todella turvallisuushakuisia, mitään riskejä ei haluta ottaa vaan ollaan tyytyväisinä jossain alihankintaputkassa persettä myymässä. Palkkatöissä joutuu myös ääliöiden kanssa tekemisiin päivittäin eikä opi niin paljon uutta kuin yrittäjänä. Itseäni on alkanut tökkimään hommat jokaisessa palkkatyössä 3-4 vuoden kohdalla. Samaa sontaa päivästä toiseen. Nyt taas oltuani vajaan vuoden palkkatöissä en voi ymmärtää miten jotkin tätä jaksavat vuosikymmeniä. Heti kun pystyn laitan uuden firman pystyyn. Mutta en tosiaankaan suosittele yrittäjyyttä 99%:lle ihmisistä, heillä ei riitä kunnianhimo, osaaminen tai itsekuri.

Allekirjoitan täysin, mutta sen voisi sanoa että kunnianhimoinen ja osaava kaveri pärjää missä vain. Toki yrittäjänä varmasti yleensä ottaen paremmin rahallisesti kuin palkollisena.
Itse en ole vielä omaa firmaa perustanut, mutta on vakaassa harkinnassa kunhan tässä saadaan perheen talous tarpeeksi vakaalle pohjalle.

 

[Poppamies]

Niissä osakesarjoissa ei ole yleensä päätäntävaltaa. Yritykselle saa yleensä myydä takaisin hintaan x. Myynnin kielto x vuotta ja sitten peli auki. Eihän siinä muuten mitään järkeä olisi. Myötä myynti pakko jne.

Nimim. anti päällä.

 

[Jeesbox]

Heti kun pystyn laitan uuden firman pystyyn.

Pistäppä viestiä, ku oot pistämässä pystyyn, jos et jaksa yksin vääntää Voisin itsekkin olla kiinnostunut jonkinlaisesta yrittämisestä. Kerran yritin yksin, mut ei sitä yksin oikein jaksanut ja tuottokin oli huono. Aattelin, et jos joskus uudestaan yritän, ni jollain pienellä porukalla. T: Ekonomikoodari

 

[Takaisku]

Pistäppä viestiä, ku oot pistämässä pystyyn, jos et jaksa yksin vääntää Voisin itsekkin olla kiinnostunut jonkinlaisesta yrittämisestä. Kerran yritin yksin, mut ei sitä yksin oikein jaksanut ja tuottokin oli huono. Aattelin, et jos joskus uudestaan yritän, ni jollain pienellä porukalla. T: Ekonomikoodari

Kiitoksia kommentista. Et uskokaan miten moni pitää minua nyt exitin jälkeen jonain yli-ihmisenä ja kuinka usea on jo "ilmoittautunut mukaan" seuraavaan yritykseeni vaikka en itsekään oikein tiedä mitä se tulee tekemään. Tai tiedän mutten ole kertonut kellekään Vaikka siis todellisuudessa olen aivan yhtä tyhmä kuin vuosi sitten niin firman myynnin myötä rikastuminen muuttaa kovasti ihmisten asenteita Ja koko exit oli enemmän vahinko kuin suunniteltu juttu.

 

[mailman]

Monelle tulee yllätyksenä miten hirveästi osingoista joudutaan maksamaan veroja.

Niin, puhutaanko nyt listattujen vai listaamattomien osakeyhtiöiden osingoista?
Listatuista maksellaan veroja ihan normaalisti.
Mutta taas listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoja voit saada max. 149 999e/vuosi 7,5% verolla. Toki tällaisiin summiin päästäkseen pitää firman olla jo aika hyvinkin vakavarainen sekä kassasta pitää rahaa löytyä. Tuon verotuksen takiahan moni yrittäjä nostaa palkkaansa ennemmin pääomatuloina.

 

[Takaisku]

Niin, puhutaanko nyt listattujen vai listaamattomien osakeyhtiöiden osingoista?
Listatuista maksellaan veroja ihan normaalisti.
Mutta taas listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoja voit saada max. 149 999e/vuosi 7,5% verolla. Toki tällaisiin summiin päästäkseen pitää firman olla jo aika hyvinkin vakavarainen sekä kassasta pitää rahaa löytyä. Tuon verotuksen takiahan moni yrittäjä nostaa palkkaansa ennemmin pääomatuloina.

Aivan, monesti listaamattomasta yrityksestä nostettujen osinkojen kokonaisverorasite on kevyempi kuin palkkana nostettaessa. Esimerkki omasta firmasta vuoden 2020 tilinpäätöksestä. Liikevoitto ~1,5 miljoonaa, tästä 20% (300 000€) yhteisöveroa jonka jälkeen jää 1,2 miljoonaa omaa pääomaa. Tästä maksan itselleni 8% eli 96 000 euroa osinkoja. Osingoista menee veroja 7,5% eli 7 200 euroa. Käteen jää 88 800 euroa. Kokonaisveroaste osingoille on 1 - 0,8 x 0,075 = 26%. Veroja optimoidakseen pitäisi siis ensin nostaa palkkaa siihen saakka että marginaalivero nousee yli 26 prosentin tason. Tämä tapahtuu 16 000 euron kohdalla. Sen jälkeen verohuojennetut osingot maksuun.

Osingot tosin sijoitan takaisin yritykseen SVOP-rahastoon (rahat eivät oikeasti edes liiku tilien välillä vaan pysyvät koko ajan pörssissä) jotta jatkossa oma pääoma olisi isompi ja voin maksaa entistä enemmän verohuojennettuja osinkoja. Koska minulla ei ole mitään käyttöä osingoille tänä(kään) vuonna. Mutta se on toinen juttu se.

 

[mailman]

Osingot tosin sijoitan takaisin yritykseen SVOP-rahastoon (rahat eivät oikeasti edes liiku tilien välillä vaan pysyvät koko ajan pörssissä) jotta jatkossa oma pääoma olisi isompi ja voin maksaa entistä enemmän verohuojennettuja osinkoja. Koska minulla ei ole mitään käyttöä osingoille tänä(kään) vuonna. Mutta se on toinen juttu se.

Täällä vähän samankaltainen meno omassa perheyrityksessä.
Ottaa ulos sen mitä tarvitsee.

 

[Rednef]

Työmatkasta.

Olisi mahdollisuus vaihtaa firmaa, mutta työmatkan muuttuminen mietityttää.
Tällä hetkellä on jo pitkään työmatka ollut muutama kilometri, pyörällä 5 min. Toisessa paikassa olisikin n. 40 min ja 40 km suuntaansa. En ole koskaan joutunut ajelemaan tällaisia työmatkoja. Minkälaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on jos on joutunut päivästä käyttämään melkein 1,5 h ajeluihin? Onko kyllästytty nopesti vai sopeuduttu? Varsinkin ajatukset sellaisilta joilla muutos on on ollut samantapainen, lyhyestä pitkäksi.

Tämä vaatisi itseltä toisen auton hankkimista talouteen. Kilometrivähennys kuittaa suunnillen polttoaineen verran verotuksessa, muut kulut tulisi sitten päälle. Menetetylle vapaa-ajallekin täytyy arvioida hinta. Minkälaista "summahintaa" miettisitte tällaiselle vaihdokselle?

Tiedän että työmatka on vain yksi osa työpaikan vaihdon harkitsemista, mutta muut asiat sitten erikseen.

Kiitos!

 

[Mikkos]

Työmatkasta.

Olisi mahdollisuus vaihtaa firmaa, mutta työmatkan muuttuminen mietityttää.
Tällä hetkellä on jo pitkään työmatka ollut muutama kilometri, pyörällä 5 min. Toisessa paikassa olisikin n. 40 min ja 40 km suuntaansa. En ole koskaan joutunut ajelemaan tällaisia työmatkoja. Minkälaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on jos on joutunut päivästä käyttämään melkein 1,5 h ajeluihin? Onko kyllästytty nopesti vai sopeuduttu? Varsinkin ajatukset sellaisilta joilla muutos on on ollut samantapainen, lyhyestä pitkäksi.

Tämä vaatisi itseltä toisen auton hankkimista talouteen. Kilometrivähennys kuittaa suunnillen polttoaineen verran verotuksessa, muut kulut tulisi sitten päälle. Menetetylle vapaa-ajallekin täytyy arvioida hinta. Minkälaista "summahintaa" miettisitte tällaiselle vaihdokselle?

Tiedän että työmatka on vain yksi osa työpaikan vaihdon harkitsemista, mutta muut asiat sitten erikseen.

Kiitos!

Riippuu siitä onko sen ajon väärtti. Eli nouseeko palkka niin paljon että jaksaa tai muutaako sellaiseen paikkaan missä viihtyy. Ja toki millainen työmatka on. Joutuuko ajamaan jossan neljän ruuhkassa kesäkolmosella vai pienillä taajamateillä.

Itsellä muuttui 5min automatka 30min automatkaksi 4v sitten kun muutettiin itsemurhakuutiosta omakotitaloon. Ei ole sekuntiakaan kaduttanut koska hyödyt kuittaa haitat moninkertaisesti. Mielummin vietän sen tunnin autossa päivittäin että saan asua omassa rauhassa isossa talossa kuin pienessä kuutiossa lyhyellä työmatkalla. Toki työmatka on pienehköjä taajamateitä mettän keskellä joten ajaminen on sujuvaa ja rentoa. Voi olla että en jaksaisi tuotakaan matkaa hinkata jos jotain kehää tai muuta ruuhkaisaa tietä pitkin pitäis kaks kertaa päivässä ajaa.

Sinun tapauksessasi ilmeisesti asuinpaikka säilyy mutta duuni vaihtuu niin kannattaa miettiä että palkka varmasti nousee niin että kattaa kasvavat kustannukset. Muuten rupee pian vituttammaan istuu autossa pidempää ja jää vähemmän rajaa käteen.

 

[mailman]

Työmatkasta.

Olisi mahdollisuus vaihtaa firmaa, mutta työmatkan muuttuminen mietityttää.
Tällä hetkellä on jo pitkään työmatka ollut muutama kilometri, pyörällä 5 min. Toisessa paikassa olisikin n. 40 min ja 40 km suuntaansa. En ole koskaan joutunut ajelemaan tällaisia työmatkoja. Minkälaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on jos on joutunut päivästä käyttämään melkein 1,5 h ajeluihin? Onko kyllästytty nopesti vai sopeuduttu? Varsinkin ajatukset sellaisilta joilla muutos on on ollut samantapainen, lyhyestä pitkäksi.

Tämä vaatisi itseltä toisen auton hankkimista talouteen. Kilometrivähennys kuittaa suunnillen polttoaineen verran verotuksessa, muut kulut tulisi sitten päälle. Menetetylle vapaa-ajallekin täytyy arvioida hinta. Minkälaista "summahintaa" miettisitte tällaiselle vaihdokselle?

Tiedän että työmatka on vain yksi osa työpaikan vaihdon harkitsemista, mutta muut asiat sitten erikseen.

Kiitos!

Edellisessä duunissa työmatka kesti julkisilla aikalailla 1h 15min. Vaikka matkaa oli vain about 20km (Vantaan tikkurilan huudeilta Helsingin Ruoholahteen). Joutui menemään bussi-juna-spora tai bussi-metro-kävely kombolla. Eli ei edes yhdellä vekottimella, ja tokihan vaihdotkin joskus myöhästyi...
Omalla autolla tuonne Ruoholahteen oli myös ihan perseestä mennä, ajallisesti aikalailla sama. Ongelmana parkkipaikat, kun firma ei niitä tarjonnut, niin kalliiksi tuli. Ja samoten myös ruuhkat. Ruoholahden nurkat sellaisessa sumpussa.
Vuoden jaksoin, ja sitten alkoi kyrpiintyminen tuohon matkaamiseen ja aloin katselemaan muualta hommia.

Nyt ollut ~8v työmatka noin 6km teitä pitkin. Linnuntietä olisi vielä lyhempikin. Työmatkoihin menee (siis kotiovelta/konttorilta-konttorille/kotiin) päivässä about 30min. Aika iso ero vapaa-ajalle, 2h 30min vs. 30min.

Lyhyesti, itse en jaksanut. Ehkä olisin jaksanutkin, jos olisi päässyt vaikkapa vain yhdellä bussilla kotoa suunnilleen toimiston nurkille.
Toki sulla nyt vähän lyhyempi matka. Riippunee myös, etät joudutko tuon matkan ruuhkassa ajelemaan.

 

[Harb]

Olen vuoden verran tehnyt 40-45min työmatkaa autolla Kehä I päästä - päähän ja ei se ainakaan mulle sopinut. Tosin ennen sitä työmatka oli 5min niin sopeutuminen oli kanssa vähän vaikeaa.

Toisaalta nykyisessä paikassa on 45min pyörällä suuntaansa ja se onkin sitten jo ihan eri juttu kun fiilis on aika erilainen.

Riippuu tosi paljon elämäntilanteesta ja henkilökohtaisista prioriteeteista mutta ainahan sitä työpaikkaa voi vaihtaa. Toinen juttu on tietysti etätyömahdollisuudet, jotka kannattaa nykyaikana selvittää. On ihan eri juttu ajaa pari kertaa viikossa puolitoista tuntia töihin kuin joka päivä viikossa 40min.

 

[bonekuukkeli]

Minä vaihdoin alunperin 5min pyöräilystä 30min+ autoiluun ja sekin tuntui tympeältä muutokselta. Tuosta nyt alan vaihtumisen jälkeen olenkin ollut töissä täysin etänä kotoa käsin ja hirveä kynnys edes lähteä miettimään vaihtamista työpaikkaan, missä saattaisi joutua käymään säännöllisesti toimistolla tms. Se tarkoittaisi itsellekin toisen auton/vakuutuksien hankintaa + lapset pitäisi viedä aiemmin hoitoon = ei enää pärjäisi samoilla 60%/80% hoitoajoilla + vähintään tunti hukkaan autossa istumisen vuoksi päivittäin... joutuu aika paljon saada palkkaa lisää, jotta vaihto tässä tilanteessa kannattaisi.

 

[Jurppii]

Jos se vie uraa eteenpäin niin kannattaa. Jos se on "vain duuni" niin säästä itseäsi.

 

[elmo]

Työmatkasta.

Olisi mahdollisuus vaihtaa firmaa, mutta työmatkan muuttuminen mietityttää.
Tällä hetkellä on jo pitkään työmatka ollut muutama kilometri, pyörällä 5 min. Toisessa paikassa olisikin n. 40 min ja 40 km suuntaansa. En ole koskaan joutunut ajelemaan tällaisia työmatkoja. Minkälaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on jos on joutunut päivästä käyttämään melkein 1,5 h ajeluihin? Onko kyllästytty nopesti vai sopeuduttu? Varsinkin ajatukset sellaisilta joilla muutos on on ollut samantapainen, lyhyestä pitkäksi.

Tämä vaatisi itseltä toisen auton hankkimista talouteen. Kilometrivähennys kuittaa suunnillen polttoaineen verran verotuksessa, muut kulut tulisi sitten päälle. Menetetylle vapaa-ajallekin täytyy arvioida hinta. Minkälaista "summahintaa" miettisitte tällaiselle vaihdokselle?

Tiedän että työmatka on vain yksi osa työpaikan vaihdon harkitsemista, mutta muut asiat sitten erikseen.

Kiitos!

Ihan samaa oon ite miettinyt useamman vuotta. Näillä papereilla ja kokemuksella en saa tältä kylältä yhtä hyvää palkkaa. Samoihin tai parempiin ansioihin voisi ehkä päästä jos lyö 60-100km/siivu työmatkaa (nyt siis 2km). Olen tullut siihen tuolkseen, että ei millään muotoa kannata vaihtaa. Vaikka uran kannalta voisi olla jotenkin ehkä järkevämpää. Onhan tää vähän, että about koko aikuisikäni 15v jumittanut samalla työnantajalla.

Joku työajalla km korvauksia vastaan ajelu menis, mutta ei muuten. Toki sitten jos joskus tulee pakko niin sitten homma eri, vapaaehtoisesti en. Toki jos lyödään tuohta tarpeeksi pöytään niin kaikki on kaupan, mutta sellaset palkat ei ole realistisia mulle.

 

[kjns]

Tällä hetkellä on jo pitkään työmatka ollut muutama kilometri, pyörällä 5 min. Toisessa paikassa olisikin n. 40 min ja 40 km suuntaansa. En ole koskaan joutunut ajelemaan tällaisia työmatkoja. Minkälaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on jos on joutunut päivästä käyttämään melkein 1,5 h ajeluihin? Onko kyllästytty nopesti vai sopeuduttu? Varsinkin ajatukset sellaisilta joilla muutos on on ollut samantapainen, lyhyestä pitkäksi.

Nää on kovin henkilökohtaisia juttuja miten tuo alkaa taittumaan. Vaimo on käynyt kohta vuosikymmenen töissä suunnilleen tuollaisen matkan päässä ilman suurempia ongelmia ja hänellä on työkaveri siellä joka tulee vielä pidemmän matkan päästä. Itsellä kasvoi työmatka viime vuonna alle vartista noin puoleen tuntiin, ja kyllähän se ajan tuhlaaminen autossa ainakin itseäni meinaa vituttaa kun työpäivän päälle saat melkein tunnin vielä homehtua autossa matkoilla. Duunipaikan vaihdossa muut asiat painoi vaakakupissa sen verran paljon että katsoin työpaikan vaihtamisen olevan menetetyn ajan arvoista.

"Onneks" tuli korona ja firman etätyöpolitiikka muuttui kertalaakista sallivammaksi, niin asia ei tähän saakka ole ollut niin suuri ongelma kun teen suurimmalti osin etätyötä. Jos pitäis joka päivä ajaa duunipaikalle niin varmaan tuolla v-käyrää jonkin verran saisi päivässä nostettua.

Sellainen muuttuja tässä toki on, että ajan ja kilometrien perusteella sun tiedossa oleva matka lienee jotain vapaampaa baanaa, eikä keskustassa kitkuttelua kuten itsellä. Varmaan vituttais itseäkin vähemmän jos ei tarttis puolta matka-ajasta istua kaupungin ruuhkissa. Paljon mukavampi mennä sellaista tietä mitä pääsee koko ajan eteenpäin tuon jatkuvan liikennevalojumpan sijasta.

 

[Jote]

Työmatka on suhteellisen henkilökohtainen kokemus. Minua se harmittaa, mutta monelle työkaverille se on jonkinlaista meditaatiota kun saa yksin olla rauhassa. Yksi kuuntelee äänikirjoja. Eräs hoitaa työpuheluita aamuisin auton ratissa ja menee työajasta. Taajamissa liikennevaloissa seisominen tuskin kenenkään mielestä on kovin rentouttavaa, mutta moottoritie tai maantie voivat olla.

 

[Tilipitappitippitappi]

Itse olen joskus ajellut työmatkaa vajaat 100km suuntaansa, mutta maantietä ja ei pahemmin ruuhkaa. Eihän se herkkua ollut, mutta kuitenkin omaa aikaa juurikin musaa kuunnellen jne. Jälkikasvukin oli vielä ns. pahimmassa iässä, joten ehkäpä se 2-3h/pvä oli jopa hermolomaa. Toki kotona sitten puoliso vastaavasti hoiti lapsukaisia yksin lähes kellon ympäri. Myöhemmin sitten lopulta muutettiin lähemmäs minun työpistettä. Mutta vaikka lapset onkin kasvaneet ja pitkään ollut työntekopaikka alle 15min ajomatkan päässä, niin en silti sulki pois tunnin työmatkaa jos joku erinomainen työtilaisuus tulisi vastaan. Ruuhkasuomessa en kuitenkaan alkaisi tuntia istumaan autossa, turhan paljon verenpaineet nousee jo heti ensimmäisissä liikennevaloissa

 

[zepi]

Mun on henkilökohtaisesti vähän vaikea ymmärtää sitä, että muuttamista ei mainita pitkän työmatkan vaihtoehtona.

Riippuu toki lapsien iästä, puolison työpaikan sijainnista jne. että kuinka realistista tuo on, mutta jos on hyvä ja kiinnostava työpaikka tarjolla, niin eikö nyt vähintään kannattaisi harkita myös kodin siirtämistä?

Toki ne muuttamisen haitat pitää punnita suhteessa hyötyihin ja joskus fiksuinta on vaan jättää duuni ottamatta tai elää sen työmatkan kanssa, mutta näissä keskusteluissa äärimmäisen harvoin kukaan edes mainitsee muuttamista vaihtoehtona.

 

[oestrus taurus]

Riippuu toki lapsien iästä, puolison työpaikan sijainnista jne. että kuinka realistista tuo on, mutta jos on hyvä ja kiinnostava työpaikka tarjolla, niin eikö nyt vähintään kannattaisi harkita myös kodin siirtämistä?

Puhumattakaan sitten jostain omakotitalon omistamisesta ja paikassa, jossa järkevin ehdoin ei pääse talon myynnissä lakikohtaisesta "takaisinosto vaatimuksesta" johtuen eroon.

Esim. myy omakotitalo Lohjalla muuton perässä, ja osta se kosteusvaurion vuoksi oikeuden päätöksellä kuuden vuoden päästä takaisin ja maksa mahd. osapuolien asianajopalkkiot (Keksitty juttu, ei kuvasta omakohtaisia kokemuksia).

 

[Jurppii]

Ihan samaa oon ite miettinyt useamman vuotta. Näillä papereilla ja kokemuksella en saa tältä kylältä yhtä hyvää palkkaa. Samoihin tai parempiin ansioihin voisi ehkä päästä jos lyö 60-100km/siivu työmatkaa (nyt siis 2km). Olen tullut siihen tuolkseen, että ei millään muotoa kannata vaihtaa. Vaikka uran kannalta voisi olla jotenkin ehkä järkevämpää. Onhan tää vähän, että about koko aikuisikäni 15v jumittanut samalla työnantajalla.

No se uraidea on just sitä, että pääsis sieltä kyliltäkin pois sitä kautta jos se jumittaa elämää, palkka nousisi luultavasti ja toisaalta myös se uusi työpaikka tuskin jää viimeiseksi. Jos on täysin juurtunut niin sittenhän se on työnantajan markkinat.

Mun on henkilökohtaisesti vähän vaikea ymmärtää sitä, että muuttamista ei mainita pitkän työmatkan vaihtoehtona.

Riippuu toki lapsien iästä, puolison työpaikan sijainnista jne. että kuinka realistista tuo on, mutta jos on hyvä ja kiinnostava työpaikka tarjolla, niin eikö nyt vähintään kannattaisi harkita myös kodin siirtämistä?

Toki ne muuttamisen haitat pitää punnita suhteessa hyötyihin ja joskus fiksuinta on vaan jättää duuni ottamatta tai elää sen työmatkan kanssa, mutta näissä keskusteluissa äärimmäisen harvoin kukaan edes mainitsee muuttamista vaihtoehtona.

Itsekin olen muuttanut ja olen ajanut pitkää matkaa, molemmat työn vuoksi. Seurauksena lähinnä se, että pääsi tilanteeseen, jossa voi itse valita työnantajista (ei nyt ihan kirjaimellisesti ehkä) ja nykyisin en kauas joudu reissaamaan. Vapaus tehdä etätöitä ja konttorilla vartissa jos tarve. Karkea perstuntuma on, että uraliikkeitä kannattaa tehdä koska ne avaa edelleen uusia ovia ja lopulta se samassa firmassa 20 vuotta jumittaminen tapaa johtaa lähinnä palkkakehityksestä jäämiseen ja sitten oot jossain työnhaussa kuitenkin lopulta tilanteessa "en oo koskaan tehnyt CV:tä".

 

[Mikkos]

Mun on henkilökohtaisesti vähän vaikea ymmärtää sitä, että muuttamista ei mainita pitkän työmatkan vaihtoehtona.

Riippuu toki lapsien iästä, puolison työpaikan sijainnista jne. että kuinka realistista tuo on, mutta jos on hyvä ja kiinnostava työpaikka tarjolla, niin eikö nyt vähintään kannattaisi harkita myös kodin siirtämistä?

Toki ne muuttamisen haitat pitää punnita suhteessa hyötyihin ja joskus fiksuinta on vaan jättää duuni ottamatta tai elää sen työmatkan kanssa, mutta näissä keskusteluissa äärimmäisen harvoin kukaan edes mainitsee muuttamista vaihtoehtona.

No varmaan siksi ei mutoista paljon puhuta että kaikki työpaikat on jotain vuokratyöpaikkoja joista voit saada kenkää koska vaan. Siinähän sitten myyt omakotitalon tappiolla ja etit muijalle töitä ja muksulle tarhan ja muutata johonkin itsemurhakaksioon ihan vaan kuullaksesi että työsuhde ei jatku 3kk pidempään.

 

[Jurppii]

No varmaan siksi ei mutoista paljon puhuta että kaikki työpaikat on jotain vuokratyöpaikkoja joista voit saada kenkää koska vaan. Siinähän sitten myyt omakotitalon tappiolla ja etit muijalle töitä ja muksulle tarhan ja muutata johonkin itsemurhakaksioon ihan vaan kuullaksesi että työsuhde ei jatku 3kk pidempään.

Ensin kannatta vuokrata pieni kämppä uudelta paikkakunnalta ja ajaa sinne tarpeen mukaan. Homman vakiintuessa ja näyttäessä kestävältä sitten suuremmat liikkeet. Ihmiset on muuttaneet pitkin pokin Suomea työn vuoksi vaikka miten pitkään, nykyisin se jostain syystä ei käy sitten millään...

ps. avatessani tän ketjun ajatus ei ollut, että tää menee politiikka-alueen tapaiseksi vänkäämiseksi jostain siivoojan homman vittumaisuudesta. Koulutetut asiantuntijat on tottuneet siihen, että työ voi olla kaukana ja vaatia muuttoa. Se on osa elämää.

 

[Mikkos]

Ensin kannatta vuokrata pieni kämppä uudelta paikkakunnalta ja ajaa sinne tarpeen mukaan. Homman vakiintuessa ja näyttäessä kestävältä sitten suuremmat liikkeet. Ihmiset on muuttaneet pitkin pokin Suomea työn vuoksi vaikka miten pitkään, nykyisin se jostain syystä ei käy sitten millään...

Nokun nykyisin ei saa niitä työpaikkoja! Ennen sen kuin marssit tehtaaseen sisään niin sulla oli jotain, ihan mitä vaan, duunia sen jälkeen ja kohta sulla oli vakkari sopimus ja kenties pääsit ylemenään, kenties et, mutta aikin sulla oli vaki paikka.
Nykyään saat tehdä jonku saatanan videohaastattelun että pääsetkö siivoojaksi Baronan kautta kolmen kuukauden pestiin äitiyslomasijaiseksi. Ei silloin paljon muutella toiselle puolelle suomea. Ei vaikka ensin ottaisit sen vuokraloosin siksi aikaa.

Eri asia tietenkin näillä 4000+e/kk tienaavilla käsienheilutajilla, mutta meillä duunareilla se menee juuri noin.

 

[Jurppii]

Nokun nykyisin ei saa niitä työpaikkoja! Ennen sen kuin marssit tehtaaseen sisään niin sulla oli jotain, ihan mitä vaan, duunia sen jälkeen ja kohta sulla oli vakkari sopimus ja kenties pääsit ylemenään, kenties et, mutta aikin sulla oli vaki paikka.
Nykyään saat tehdä jonku saatanan videohaastattelun että pääsetkö siivoojaksi Baronan kautta kolmen kuukauden pestiin äitiyslomasijaiseksi. Ei silloin paljon muutella toiselle puolelle suomea. Ei vaikka ensin ottaisit sen vuokraloosin siksi aikaa.

Eri asia tietenkin näillä 4000+e/kk tienaavilla käsienheilutajilla, mutta meillä duunareilla se menee juuri noin.

Niin, me puhuttiin kai kaverista, jolla oli jo duuni ja joka mietti paremman palkan perässä muuttamista ura/vaiva näkökulmasta.

Mutta ne on kai "käsienheiluttajia", jotka sen sunkin duunin mahdollistaa

 

[Hyrava]

Tuo duunipaikan vaihto on hyvinkin henkilökohtainen asia. Ihan jo työmatkasta tulee lukuisia eri pointteja, haluaako lyhyen vai pitkän työmatkan, voiko tehdä etätöitä jolloin pitkäkin työmatka saattaa olla perustellumpaa lyhyen sijaan, haluaako suunnitella veroja työmatkan perusteella esimerkiksi matkakulujen ja etätyömahdollisuuden suhteen, kulkeeko julkiset vai pitääkö ajaa omalla autolla jne. Tuohon kun lisää työmatkan aikavaikutuksen vapaa-aikaan, työn mielekkyyden edelliseen duuniin verrattuna, palkkatason jne niin muuttujia on aika pirusti mistä jokainen joutuu valitettavasti ihan itse painottamaan eri asioita omien mieltymysten mukaan.

 

[elmo]

No se uraidea on just sitä, että pääsis sieltä kyliltäkin pois sitä kautta jos se jumittaa elämää, palkka nousisi luultavasti ja toisaalta myös se uusi työpaikka tuskin jää viimeiseksi. Jos on täysin juurtunut niin sittenhän se on työnantajan markkinat.

Elämä ei jumita. Työkuviot ehkä sillä tasolla, että liian kauan yhdellä työnantajalla niin hommat vähän liian helppoa. Sekin on suurelta osin sekin itsestä kiinni. Voin tässäkin duunissa ottaa haastavia hommia, mutta ei ole pakko niin sitten sitä on ajautunut mukavuusalueelle. Nykyisellään en ole vaihtoa ja työmatkaa nähnyt vaivan arvoiseksi kun ei ole tarpeeksi isoa rahallista korvausta saamassa. Sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, pakon edessä nuo tilanteet muuttuu herkemmin.

 

[Hyrava]

Yksi asia mikä tuli mieleen kun jotkut valittavat ettei ole työpaikkoja tai ei kelpaa mihinkään on se, että monet joilla ei ole paljoa työkokemusta eivät halua mennä mihinkään "paskaduuniin" joka on suuri virhe. Sitten kun on riittävästi kokemusta niin tuntuu että koko ajan tulee kyselyitä että tuletko meille duuniin kuten itselläni. Tosin, itselläni on sellaista osaamista mistä on huutava pula joka paikassa niin tuo on ymmärrettävää.

Itse olen tosiaan aikanaan kesäduunissa ollut siivoamassa jotain nykyään kesäduunareilta totaalisen kiellettyjä juttuja, olen ollut betonilaborantin kesälomittajana, maalaillut putkia, lapioinut hiekkaa teollisuusrakennuksen katolta, pudottanut lunta katoilta, tehnyt betoniteollisuuden kaikenlaisia "pikkujuttuja" ja ties mitä vastaavaa "paskaduunia" ja työnantajat ovat arvostaneet sitä että sietää paskahommiakin. Parempi sekin että on tehnyt edes jotakin kuin olisi vaan räkinyt kattoon muutaman vuoden. Ja vaikka homma ei olisikaan oman alan juttuja niin tulee tuosta kokemusta kuitenkin itse työelämän perusteista, palkkauksesta ja kaikenlaisista yleisistä työntekoon liittyvistä asioista kuten palkan koostumisesta ja veroista sun muista pikkujutuista.

Tosiaan nyt kun on tehnyt parikymmentä vuotta sellaisia hommia mistä tykkää ja minkä nykyään osaa kuin omat taskut niin työtarjouksia tulee linkkarissa, meilillä ja jopa suoraan puhelimitse liki kuukausittain ja nuo ovat lisääntyneet sitä mukaa kun kokemus ja kaikenlaiset yhteydet yhteistyökumppaneihin ja vastaaviin on lisääntyneet. Eli nykyään kyllä suosittelen tuota verkostoitumistakin, ei siitä ainakaan haittaa ole ollut.

 

[zepi]

Elämä ei jumita. Työkuviot ehkä sillä tasolla, että liian kauan yhdellä työnantajalla niin hommat vähän liian helppoa. Sekin on suurelta osin sekin itsestä kiinni. Voin tässäkin duunissa ottaa haastavia hommia, mutta ei ole pakko niin sitten sitä on ajautunut mukavuusalueelle. Nykyisellään en ole vaihtoa ja työmatkaa nähnyt vaivan arvoiseksi kun ei ole tarpeeksi isoa rahallista korvausta saamassa. Sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, pakon edessä nuo tilanteet muuttuu herkemmin.

Elämänsä voi tietysti rakentaa yhden kortin varaan ja sitten kun se oma työnantaja päättää sulkea sen oman kylän konttorin, niin siinähän sitä sitten ollaan.

Itse valitsin asuinpaikakseni asunnon/kaupunginosan/kaupungin jossa on 15min säteellä kymmeniä, ellei satoja potentiaalisia työnantajia. Ei tarvitse valita uran ja kodin välillä, kun työnantajia voi kilpailuttaa ja vaihtaa helposti jos alkaa tylsistyttää.