Vanhuksista nuorten osaamaattomuus on usein ihmeellistä, siis niissä asioissa jotka joskus ennen niiden nuorten elämää ovat olleet yleisiä.
Voikohan olla totta? Ja "insinöörit" on vielä monikossa eli ilmeisesti osaamattomia oli useampiakin?
Tarina on totta ja kaveri ei ollut erityisen nuori. Käsitän kyllä miten tarinan todenmukaisuutta saattaa epäillä. Siinä tais ollakkin kun kaveri tuli koneen kanssa ja kysyi miten saa päälle luulin vitsiksi ja että jotaki muuta asiaa koneeseen liittyen. Naureskelin vain jotain heh heh ja sitten oli kiusallista tuijotusta, kunnes sanoi jotain, "niin siis en löydä nappia millä tän saa päälle"Jos leikitään hetki että tämä tarina on totta, niin siitä ylläolevaan tyyliin voidaan johtaa että nykyajan insinöörit ei osaa edes tietokonetta käynnistää, saati sitten sammuttaa. Kyllä on merkilliseksi mennyt nuoriso ja Suomen koko koulutusjärjelmä. Toista se oli ennen.
Onkohan läppäriä, missä virtanappi ei ole näppiksen välittömässä läheisyydessä? Mitähän tuolle insinöörille tapahtuisi, jos pitäisi kirjoittaa kuulakärkikynällä, jossa ei ole nappia päässä vaan kynä toimii kiertämällä? Neljä tuntia helvetin kovaa pohtimista?
Itsellä työkoneena hp ja siinä tuo virtanäppäin oli samanlainen kuin muut fn näppäimet ja kesti myös vähän aikaa ensimmäisellä kerralla löytää kun ei ollu selkeästi erillään kuten yleensä.
Tuo ei taida kuulua otsikkoon, läppäreissä se virtanappi voi olla hyvin näkyvä, tai jossain vieraassa koneessa vaikeasti löydettävä, ja sitten arpoa että miten sitä pitäisi käyttää, jos ei ekalla tökkäsyllä tapahdu.
No sikäli tuskin on, että yleensähän näppäimistö kattaa melko suuren osan alavaunusta, ja onhan se koko laite jokseenkin näppäimistön välittömässä läheisyydessä, vaikka nappi olisi keksitty laittaa näytön kehyksen ylälaitaan.
Voisiko jopa olla niin, että ymmärrys tietotekniikasta on vähentynyt viime vuosina?
On aivan ehdottomasti, ja kehitys on ollut tämän suuntainen vähintään 15 vuotta.
Opiskelu vaati, ja toki monella vanhemmallakkin oli joku tietokone kotona.
PC X86- pelaaminen ? joo on PClle ollut pelejä alusta asti.
Muutenkin sanotaan, että sukupolvi X on ollut ihmisen älykkyyden huipentuma, ja taitaa se tässäkin asiassa näkyä...
Tietokonetta on toki ollut mahdollista käyttää tuolla tavalla aivot narikassa, mutta käytännössä tietokoneella usein tehtiin jotain vähän "monimutkaisempaakin", kuten musiikin kopiointi, rippaus, downloadaus, digikameran valokuvien siirtely ja käsittely, Windowsin ja tietokoneen "säätäminen", koska oli nykyistä enemmän pakkokin säätää ja niin edelleen. Sähköpostinkin käyttö oli nykyistä monimutkaisempaa, kaikki oli vähän monimutkaisempaa ja vaati enemmän ajattelua.
1990-luvusta oli kysymys ja PC oli sen vuosikymmenen ylivoimainen pelialusta, enemmän kuin koskaan ennen sitä ja sen jälkeenkään oikeastaan. 16-bittiset kotitietokoneet teki kuolemaa 90-luvun alussa ja toisaalta pelikonsolit eivät olleet missään suursuosiossa kuin vasta joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen pleikkarin ja Xboxin myötä ehkä kenties, eivätkä myöskään teknisesti PC:n tasolla kuin vasta sitten (eikä tietysti oikein sittenkään ihan täysin).
Tästä tuli mieleen, että aika monelle kirvesmiehelle rakennuksen kosteustekninen toiminta on hämärän peitossa. Vaikkapa se, estääkö höyrynsulku ulkopuolen vai sisäpuolen kosteuden pääsyn rakenteisiin. Joku heistä voi jopa sanoa, että huolimaton teippaus ei haittaa, hyvä vaan kun ilma kiertää.
Ok, yritin vähän kollata että mikä se meininki on ollut, ja vähän tilastojakin, joiden mukaan konsoli pelimyynti oli se joka jyräsi. Mutta ne tilastot on toki kalpea kuva todellisuudesta kun PC peleissä pirtatismi jyllässi jos Commodero/Atari ajoista lähtien. Jotain äänikortti tilastoja osu silmään, no ei pelit nyt kummoisia ääni aina tarvinneet. 90 luvulla oli ns vanhat konsolivalimistajat ja markkinoille tuli Sony. Ja ei nyt ihmeitä tarvinnut että pelit toimi, en sitä pidä ihmeenä että jokin scripitin osas ohjeen mukaan kirjoittaa.
Eipä toi kuitenkaan haittaa ketään. Samalla tavallahan aika moni ihminen ottaa jonkun jumalista elämäänsä ja ajattelee sen tuovan vastauksia, eräänlaista itsepetosta ehkä sekin tällä logiikalla. Tosin kukaan ei toivottavasti ole vielä kivien takia käynyt syrjimässä tai tappamassa muita ihmisiä.
Mahdollisesti on, mutta ei siksi etteikö tietotekniikkaa olisi koko ajan enemmän kaikkialla, vaan siksi pikemminkin ettei tavan tallaajien tarvitse ymmärtää tekniikasta niin paljoa saadakseen asioita hoitumaan. Vastapuolena ongelmatilanteessa menee sitten sormi suuhun aiempaa helpommin.
Ei peruskoulussa mitään tietokoneen sisäistä tekniikkaa ja väylien toimintaa sun muuta sellaista opeteta (eikä tosin ole opetettu aiemminkaan), mutta ainakin omille muksuille on käyty koulussa läpi mm. ohjelmointilogiikkaa ja yläasteella ovat tuottaneet myös jotain ihan konkreettisia ohjelmiakin.
Ei se säätäminen silloinkaan kiinnostanut kuin murto-osaa.
OT
Suositut 90-luvun pelikonsolit olivat lähinnä 80-luvun tekniikkaa ja jälkituulahduksia, ja vaikka niilläkin etenkin pikkulapset pelasi, niin kyllä PC oli ainoa oikea pelialusta yhtään kypsemmille harrastajille ja myös teknisesti valovuosia edellä. Puhumattakaan, että konsolipelit oli kalliita, todella kalliita lama-ajan Suomessa. PC:llä piratismi oli yleistä..
PC:n "suoraviivainen käyttö" vaati käyttäjältään enemmän 90-luvulla kuin nykyään. Ihan jo vaikka siitä lähtien, että tiedostonhallinta oli sentään juttu, vaikkei nykyään enää niin olisikaan..
Korukivet on ihan hienoja ja hionta vissiin kiva harrastus. Onpahan keksitty markkinat niillekin
Mullakin olis yks nyrkin kokoinen jaspis minkä köysin rannasta.
Ehkä riippuu kaveripiireistä, itse en juurikaan ysärin alusta lähtien muista kuin 90% pc-pelaamista, toki satunnainen sonic tai mario oli jollain.
Teknologioiden kanssa säätämisistä puheenollen, kaikenlainen tekniikka vaati takavuosina enemmän säätämistä, ihan vaikka videonauhurin ja LP-levysoittimen käytöstä lähtien. Mopopojat viritteli mopoja. Auton korjailu itse oli sitä enemmän juttu mitä taaemmas historiaan mennään. 80-luvulla oli hyvin normaalia kirjoitella ainakin pieniä BASIC-ohjelmia itse, jos tietokoneen omisti.
e: saattopa tolle ketjukin löytyä.. e2: tätä taisin muistella, ei ihan mut aika lähellä meneillään olevaa keskustelua: Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)
Sepä se. 1990-luvun alkupuolella viimeistään Doomista lähtien PC-pelaaminen alkoi olla melko "mainstream", mutta rauta ja käyttöjärjestelmä eivät vielä kovinkaan "pystymetsä-ystävällisiä", vaan hieman piti osata kikkailla niiden kanssa. Lisäksi PC:n hankkiminen itsessään vaati hieman perehtymistä aiheeseen ja se oli kallis investointi.
Ihan vain perspektiivinä aloituspostaus;
Tiedon hankkiminen on nykyään erilaista kuin vielä joskus 80-luvulla. Nyt on haasteena erottaa disinformaatio faktasta.
Ja ennen vanhaan joutui ajattelemaan ja muistelemaan enemmän, koska tietoa ei ollut välttämättä käden ulottuvilla.
Jos ei jaksa uutta tunnusta luoda, niin tuolla voi yrittää sen nimimerkin anonyymiutta peitellä.
Ei jotenkin itselle tullut mieleenkään, että jotkut tätä tekisi. Multa kysyy usein joku puolison sisarista tai veli näistä ja sit saatan täältä kysellä. Voishan ne itsekkin kysellä, mutta vaatis ensinnäkin sen, että tekisivät käyttäjän tänne, toisekseen eivät välttämättä osais kysyä oikeita asioita. Ei oo mulle mikään iso työ tutkia ja seurata asiaan liittyvää keskustelua, mutta jollekin joka ei ymmärrä edes perussanastoa voi olla helpompi vaan mennä giganttiin juttelemaan geelitukille.
En toki väitä että kaikki kaverillekyselijät olisivat oikeasti itselleen kyselemässä ja vaikeahan sitä on aukottomasti todistaa että joku yrittää syystä tai toisesta piiloitella todellista kysyjää. Välillä on toki tullut vastaan melko selviä tapauksia missä kyselijällä menee vahingossa eri viesteissä persoonapronominit sekaisin ja puhuttaan kaverin asioista minä muodossa tai sitten annetaan vastaukset lisäkysymyksiin sellaisella nopeudella ja tarkkuudella, että kaverin pitäisi olla vähintään vieressä päivystämässä.
Tuo saattaa monessa tapauksessa olla liiankin epäluuloista ylianalysointia. Voin kuvitella, että kysyisin jotain ihan oikeasti kaverin puolesta ja silti kertoisin keskustelun jatkuessan ensimmäisessä persoonassa tehneeni jo jotain, ilman että tässä olisi mitään virhettä. Näin voisi olla vaikkapa siksi, että olisin aiemmin käynyt paikan päällä auttamassa tai ainakin toteamassa sen lähtötilanteen, jota selvitetään.
Tai sitten kysymyksen välittäjä osaa itse vastata tarkentavaan vastakysymykseen, koska on nähnyt ja muistaa kysytyn seikan, vaikka ei sitä aluksi ole kysymyksessä hoksannut mainita. On saattanut jopa ottaa kattavasti valokuvia, vaikka ei niitä (kaikkia) ole kysymyksen yhteydessä postannut, kun ei ole pitänyt relevanttina. Joskus voi olla peräti niin, että se kaveri todella on siinä vieressä.
