Itsekin tuli yritettyä useammankin kerran, mutta lopulta se onnistui yllättävänkin kivuttomasti kun lopettamisen sijaan pidin vain "taukoa". En vain koskaan lopettanut sitä. En tiedä vaikuttiko se oikeasti asiaan, mutta oli tavallaan helpottavaa kun päätös ei ollut ihan niin lopullinen.
Taitaa johtaa siihen, että mikään ehdoton antaa toiveen myöhemmälle mahdollisuudelle. Saattaa käydä täten niin, ettei mahdollisuus korttia tulla koskaan käyttämään.
Mutta tässä on nyt konkreettinen eroavaisuus. Olla lakossa, on tietoisuuden tahto pyrkiä nollaan, mutta jos tuollaista tahtoa ei sitten syystä tai toisesta ole, tai vaikkapa on peloteltu minkälainen helvetti se tulee olemaan, siinä tuskin innostaa lumpeen putkella alkaa juoksemaan kilpaa veden alla. Toisessa uupuu syyn puute ja toisella se on tehty jo painajaiseksi, stressaavaksi, valmiiksi tuhoon tuomituksi. Ajatuksen odotus ja pelko hukuttaa siihen valmiiksi, jos ei ole tehnyt niitä motiiveja.
Sitten, hinta taas ei kohtele kaikkia tasapuolisesti. Toisilla voi olla maantieteellinen asema ja toisilla vastaavassa asemassa olevia, savuttomia tuttavia.
Uskaltaisinpa väittää, ettei monikaan eestissä käyvä laske sillä tavalla, että "
koska A-kori maksaa alkossa 50e, säästinpä jopa..."
Toivottavasti en ole tällä kenenkään ilonpilaaja tai yrityksen tuhoaja, se vain on monella se lakon loppu savuke suussa taas ympäri vuoden päivät.
Suosittelen, jos vaikka se aiempi "
tupakka eroavana pariskuntana joskus suullisena sopimisena"-siedätyshoitona epäilyttää, kirjoittakaa nyt vaikka edes sellainen yksinkertainen ranskalainen lista lapulle miksi ja pistäkää se vaikkapa
"sydän" tai "
hymyilevä aurinko" aiheisin magneetein jääkaapille. Motivaatiokysymyshän se on... Hyvässä tai pahassa... Mielellään siinä hyvässä, ettei tule suuremmin turhia ajateltua, mitään "
mukavaa, mennyttä nuoruutta", joka sittenkin saattoi olla vain tottumiskysymys, joka vakaudeksi vain joskus todettiin.