The Last of Us Part I (Remake, PS5 & PC)

[P c L A Y E R]

Yritin tässä välissä myös RDR2, mutta ei minulla riitä aika oikean elämän ohella elää toista elämää villissä lännessä. Kenties tämä on epäsuosittu mielipide, mutta mielestäni RDR2 oli tylsä. Jos haluaisin Tamagotchin, mitä syöttää aina silloin tällöin jotta se ei kuole, niin hankkisin sitten sellaisen, enkä PC-peliä.

RDR on fiilistelypeli, missä todella upeasti toteutettu avoin maailma, missä paljon löydettäväö ja tekemistä. Kannattaa pelata siihen asti ainakin, että pääsee sinne ekaan kaupungin liepeillä olevaan leiriin, jolloin pelin kartta avautuu vapaasti tutkittavaksi. En muista olisko itsellä menny joku 150-200h tms. Mutta suurin osa oli ihan vaan seikkailua ja kartan tutkimista. Sieltä kun löytyy todella paljon mielenkiintoisia juttuja.

Kontrollit vähän jäykät ja hitaat, mutta kun niihin tottuu, niin ajavat asiansa ja immersio on kyllä huomattavasti parempi, kun hahmo ei sinkoile sinne tänne, kun ei olisi massaa ollenkaan.

Itse tarina nyt ei omasta mielestäni nyt niin ihmeellinen ole kuitenkaan, ja alkaa toistamaan itseään, mutta ihan ok se on pelistandardeilla mitattuna. Epilogi oma paras osuus tarinankerronnan osalta, omasta mielestäni.

 

[Theory]

Itse tarina nyt ei omasta mielestäni nyt niin ihmeellinen ole kuitenkaan, ja alkaa toistamaan itseään, mutta ihan ok se on pelistandardeilla mitattuna. Epilogi oma paras osuus tarinankerronnan osalta, omasta mielestäni.

Sulla on sillä tavalla ristiriitainen kommentti, että RDR2 on fiilistelypeli, mutta sitten vertaat tarinaa siitä irrallisena. Sellaisenaan kirjoitettuna, että tämä on nyt tälläinen länkkäri, jonka formaatti on, että ensin siinä, sen jälkeen sitten, välissä pari yllätystä, muutama koskettava tilanne ja lopulta sitten päätyy siihen, että... tuskin pääsee edes top100-pelien joukkoon siltä osalta, mutta siihen pitää ottaa huomioon se tunnelman luominen, ääninäyttely ja tuhat muuta asiaa, jota itse en ainakaan osaisi kirjoittaa auki kattavasti, vaikka miettisin vuoden, minkä takia se on niin hyvä. Samalla sapluunalla elokuva olisi todennäköisesti huono, mutta se on enemmän pelin hyvyyttä kuin huonoa tarinankerrontaa (ehkä tarinankerronta on se avainsana miksi RDR2 on niin kova).

 

[Theory]

TLOU:n omaperäisin idea oli, että se on virus, joka on jo olemassa maailmassa ja kuvataan maailmaa vasta katastrofin jälkeen (toki sekin on 1985 Day of the Dead elokuvassa käytetty), mutta muuten sekin on ihan tusinahöttöä jos sitä alkaa ajattelemaan kriittisesti irroittamalla sen perusjuonen hissipuheeksi jollekin leffastudiolle vs. vaikkapa johonkin Obsidianin roolipeliin tai legendaarisiin AAA scifi-peleihin tai varsinkin kirjoihin. TLOU2 oli provokatiivinen monella tapaa, mutta sillä tapaa meidän nykyistä ajankuvaa myötäilevä, ettei voi ikinä olla klassikko.

Usein se on yksinkertaistaen ihan siitä kuinka päähenkilöt juttelevat toisilleen ja minkälainen musiikki soi taustalla.

 

[villho]

Well, yeah, that's just, like, your opinion, man.

Kommentoin nyt vaan tuota TLOU:n tarinan dumaamista tusinahötöksi, sillä kyllä siinäkin mielestäni on syvyyttä tarinassa. Kyseessähän on...

Spoileri

...teinityttönsä sieniepidemian alussa menettänyt mies, kuka selvästi on kylmettänyt itsensä selvitäkseen "maailmanlopun" jälkeisessä maailmassa. Mutta kuka sitten olosuhteiden pakosta törmääkin toiseen teinityttöön, kuka saattaa olla ratkaisu sieniepidemiaan. Tyttö itse ei ole koskaan vanhempiaan tavannut ja muutenkin menettänyt elämänsä aikana kaikki läheiset ihmisensä. Tästä syystä myös tyttökin on varautunut ja kasvanut kovaksi. Parivaljakko etenee haasteesta toiseen, nitoutuvat yhteen ja lopussa, kun tyttö on jo uhrannut itsensä tieteelle muun ihmiskunnan pelastukseksi, mies tajuaakin haluavansa itsekkäästi(?) pelastaa tytön takaisin itselleen ja myös toteuttaa tämän.

Omasta mielestäni TLOU:n tarinaa ei siis voi ihan tusinahötöksi sanoa, mutta mulla nyt ei varmasti olekaan niin kovin laaja kokemus peleistä, koska viimeisen 20 vuoden aikana en niitä ole oikeastaan lainkaan pelannut, mutta viime kevään jälkeen pelaamistani peleista TLOU on ollut omasta mielestäni kokonaisuutena paras. RDR2:een varmaan pääsisi sisään, jos voisi viettää kokonaisen viikonlopun pieruverkkareissa peliä pelaten ja kaljaa juoden, mutta tuota luksusta ei ole tällä hetkellä käytettävissä

 

[CaseAce]

Mun mielestä TLOU1&2 on sellaisia tarinoita jotka jäävät mieleen ikuisiksi ajoiksi. Vertaan sitä Game of Thrones kirjoihin, jossa pari kertaa teki mieli nakata koko kirja seinään. Nuo käänteet jättää ikuiset muistijäljet, ja uskon että muistelen noita vanhana kiikkustuolissakin.

Lisäksi tykkäsin siitä että vanhemmat ihmiset ovat nähneet maailman ennen pandemiaa, ja sen jälkeen, mutta nuorille pandemian jälkeinen maailma on ainoa maailma mitä he tietävät. Ja se kontrasti kuinka selittää vaikka lentomatkustamista nuorelle joka näkee lentokoneita vaan historiassa.