Single thread suorituskyvyn korostuminen audiomaailmassa perustuu peräkkäisten ja rinnakkaisten signaaliketjujen yhteenmiksaamisen vaatimuksiin. Signaalien yhdistämisessä on aina löydettävissä ns. hitain polku. Prosessorin single thread suorituskyky rajoittaa hitaimman signaalipolun maksimia, jonka ylittyessä syntyy dropout - eli puskuri pääsee tyhjenemään. DAWeissa signaalilähteinä toimivat erinäiset virtuaalisyntikat ja samplerit, jotka prosessoidaan filttereiden ja efektien läpi omilla kanavillaan ja lopulta miksataan yhteen. Lopputulos on siten useamman eri softan yhdistelmä, jota ajetaan reaaliajassa. Videon renderöinnissä on vastaava tilanne, mutta reaaliajassa toistoon täytyy laatua useimmiten laskea eikä sillä ole juuri vaikutusta tuotantoon. Tämä ei ole mahdollista audion kanssa, koska lopputulos halutaan kuulla heti ja tarkasti. Äänikortin puskuria (eli käytännössä latenssia) kasvattamalla voidaan antaa CPUlle lisää hengitystilaa, jolloin se pystyy käsittelemään astetta enemmän signaaliketjuja kerralla. Puskurin kasvattaminen ei kuitenkaan auta, jos hitain signaalipolku ei lyhene.
Menee jo vahvasti teorian puolelle, mutta toivottavasti tuo single thread suorituskyvyn merkitys audiolle avautui enemmän ja se, miksi moni valveutunut kotisäveltäjä on innoissaan Coffee Lakesta. Ja se, miksi ko. kaveri vaihtoi Ryzenista takaisin 6700K:hon. Hardwaren ja softan kanssa ei ole kiva tapella, koska tuottavuus kärsii. Riittävä CPU-teho tuo mielenrauhaa.