Teräksiset paistinpannut (ruostumaton, hiiliteräs, valurauta)

[hrk]

Lidlissä ois taas 24- ja 28-senttisiä rosteripannuja tyrkyllä torstaista alkaen. Hinnat 14,99 ja 16,99. Hintaisikseen loistavia, suosittelen. Noihin kun tottuu niin hiiliteräksien rasvapolttelut tuntuu ihan turhalta duunilta.

Juu rosteripannu on erinomainen, kunhan ymmärtää että se ei ole ilman rasvaa "tarttumaton". Lidlin pannujen laatua en tunne (monikerrosrakenne alumiinisydämin ja rittävä massa olisi toivottava), mutta Ikean Sensuell-sarjan pannut eivät ole kovin kalliita nekään, ja ovat varmasti hyviä.

 

[Manala]

Lidlin pannuissa on muistaakseni 5-milliset pohjat. Pitävät suht hyvin lämpöäkin, etenkin kun ottaa huomioon painon. Kevyempi ja helpompi käsitellä kuin esimerkiksi kaapistani myös löytyvä vastaavan kokoinen mutta ohuempipohjainen Lacorin hiiliteräspannu. Pitää siihen verrattuna paremmin lämpöä ja toimii muutenkin paremmin induktiotasolla kuin tuo Lacor. Muutenkin monikäyttöisempi, kun ei tarvitse paapoa patinaa happoja peläten. Tarttumattomuus paranee noissakin jonkin verran käytön myötä, enkä ole havainnut senkään suhteen mitään etua Lacorille. Itse asiassa suorituskyky tuntuu olevan tasaisempi kuin hiiliteräksellä, joka joskus luistaa ja joskus taas tuntuu, että kaikki yrittää ottaa kiinni vaikka minkä tekisi. Pidänkin hiiliterästä enää pelkkänä pihvipannuna.

 

[hrk]

Pidänkin hiiliterästä enää pelkkänä pihvipannuna.

Kyllähän rosteri toimii pihvipannunakin. kun kestää kuumaa, ja soosi syntyy helposti kun pannun huuhtelussa voi käyttää liuottimia, kuten viiniä tai etikkaa. Pannun puhdistus on helppoa, eikä muuta välinehuoltoa tarvita. Ammattilaisen valinta.

 

[RaivokasMagma]

Täytyypä törssätä ja kokeilla. Hiiliteräs tulossa jouluna, mutta eihän se haittaa vaikka on useampi pannu

En tosin käytä oikein hapokkaita juttuja kokkauksessa (viinejä, tomaatteja), niin ei se haittaa vaikka soosin tekisinkin tulevassa hiiliteräksessä. Kai.

 

[omg-lol-wtf]

Rosteripannu ehdoton valinta, ja lidarin pannu on hinta-/ laatusuhteeltaan loistava. Itsellä verrokkina paremman luokan scanpan, eikä häviä tuolle millään osa-alueella. Löytyy lisäksi valurautaa ja hiiliterästä, rosteri vie noita kuin mätää kukkoa narussa. Lodge ja debuyer jääneet miltei kokonaan käyttämättä. Saa hakea pois pilkkahintaan, jos jotain kiinnostaa

 

[Manala]

Kyllähän rosteri toimii pihvipannunakin. kun kestää kuumaa, ja soosi syntyy helposti kun pannun huuhtelussa voi käyttää liuottimia, kuten viiniä tai etikkaa. Pannun puhdistus on helppoa, eikä muuta välinehuoltoa tarvita. Ammattilaisen valinta.

Toimiihan se joo, mutta kun se hiiliteräs siellä kaapissa lojuu, niin jotain käyttöä sille on vähän puolipakollakin keksittävä. Ihan kaikkein kuumimpia lämpötiloja pyrin välttämään tuon rosteripannun kanssa ihan vain pohjan sandwich-rakenteen ja mahdollisten värjäytymien vuoksi. Hiiliteräs jos ja kun vähän searing-kuumuuksien vuoksi taipuilee niin ei ota aivoon niin paljon, sen voi tarvittaessa viskata vaikka nuotiopannuksi.

Mut joo, en oikein ymmärrä hiiliteräshypeä, joka vaikuttaa vähän jämähtäneeltä muoti-ilmiöltä. Itselläni on kaapissa 20cm DeBuyer Mineral B pro ja 28cm Lacor hiiliteräkset. Valurautaa löytyy 24cm perintö-UPO ja 28cm Ronneby Bruk Maestro ja sitten on tuo Lidlin 28cm rosteripannu, joka ton perintö-UPOn kanssa löytää noista tiensä useimmin käpälään. Rosteri ja valurauta menee käyttöominaisuuksillaan helposti hiiliteräksien edelle ja hiiliteräkselle pitää tosiaan keksiä käyttöä vähän puoliväkisin tossa joukossa.

 

[jonesky12345]

Mulla on taas hiiliteräs kyllä aktiivisessa käytössä enemmän kuin rosteri. En oo liikaa stressannut kastikehommistakaan tolla hiiliteräksellä, joskaan mitään tomaattikastikkeita tms en siinä tee. Rasvapoltto ei nyt ihan priimana tollasessa sekakäytössä pysy, mutta ihan riittävän hyvänä, että viitsii käyttää. Enemmän tulee käytettyä tuota kuin valurautaa, mutta mun kirjoissa valurauta ja hiiliteräs kyllä ajavat melkeimpä saman asian keskenään.

 

[RaivokasMagma]

Nooh, eiköhän pannujen kanssa ole tapaus "makuasia ja niistä pitää kiistellä"

Ootan kyllä innolla hiiliterästä. Aika herkästi meinaa Fiskarsin Hard Facella alkaa paistettavat kiehumaan. Kasvisten kanssa ei niin vakava asia mielestäni.

 

[Manala]

Nooh, eiköhän pannujen kanssa ole tapaus "makuasia ja niistä pitää kiistellä"

Ootan kyllä innolla hiiliterästä. Aika herkästi meinaa Fiskarsin Hard Facella alkaa paistettavat kiehumaan. Kasvisten kanssa ei niin vakava asia mielestäni.

Keraamiset liedet on fittimäisiä just siitä, kun eivät varaa yhtään lämpöä, niin termostaatin pätkäsy osatehoa käytettäessä saattaa aiheuttaa sormia napsauttamalla paistamisesta kiehumiseen siirtymisen. Ja tärkein sääntöhän se on noissa hommissa, että antaa sen tavaran olla rauhassa siinä pannulla ilman hämmentelyä. Välillä näkee televisiossa asti, kun jauhelihapaketti heitetään pannulle, joka ei välttämättä ole edes kuuma vielä ja aletaan saman tien pieniä sitä muruksi niin, että vaahto vaan nousee pannulta. Koskoo kovasti sieluun joka kerta.

 

[hrk]

Itselläni on kaapissa 20cm DeBuyer Mineral B pro ja 28cm Lacor hiiliteräkset. Valurautaa löytyy 24cm perintö-UPO ja 28cm Ronneby Bruk Maestro ja sitten on tuo Lidlin 28cm rosteripannu, joka ton perintö-UPOn kanssa löytää noista tiensä useimmin käpälään. Rosteri ja valurauta menee käyttöominaisuuksillaan helposti hiiliteräksien edelle ja hiiliteräkselle pitää tosiaan keksiä käyttöä vähän puoliväkisin tossa joukossa.

Onpas pannuja. Meidän pienessä keittiössämme on nykyään käytössä 28 cm rosteripannun lisäksi vain vuosittain uusittava halpa teflon, jota käytetään etenkin munia ja kalaa paistettaessa sekä silloin, kun on ihan sama millä paistaa. Helppo puhdistaa ja kevyt.

Rosteripannun puhdistuksesta: Paistamisen lopuksi liraus viinietikkaa pannuun, niin saa kaavittua herkut pihvin päälle ("soosi"). Pinttyneempiin tahroihin tepsii teräsvillapallo ja uuninpuhdistusaine k2r.

 

[Manala]

Onpas pannuja.

Joo ja tossa oli vasta pinnoittamattomat paistinpannut. Sitten on erikseen vielä noi pinnoitetut paistinpannut, kasari- ja kastikepannut, padat ja tietty kattilat...

Olen syytön, asunnossa on vain liian iso karusellilla varustettu pannukaappi.

 

[baggio]

Onpas pannuja.

Se on näillä rauta- ja teräspannuilla sellainen nykyajassa ikävä ominaisuus, että eivät muutu roskistavaraksi pidemmässäkään käytössä.

 

[Manala]

Se on näillä rauta- ja teräspannuilla sellainen nykyajassa ikävä ominaisuus, että eivät muutu roskistavaraksi pidemmässäkään käytössä.

Joo ja ideahan on ollut aikanaan lähteä siirtymään pinnoitetuista pannuista pinnoittamattomiin. Ja sitten kun ei ole tilasta ollut puutetta niin niitä pinnoitettuja ei ole vain tullut heitettyä pois, vaikka ne on lähes nollakäytöllä nykyään. Seuraavassa muutossa sitten...

 

[OskuK]

Heh, kävinpäs vinkistä Lidlissä, tänään rosteria tyrkyllä. Ostin semmoisen ja uusin vaimon tefloninkin samalla. Noiden lisäksi on valurautapannu ja iso tefloninen paistokasari kastikkeille ja pastankieputteluun. Aikanaan Lidlistä ostettu matala hilteräspanu on jäänyt unholaan, ja pako myöntää että uritettu valurautapannukin...jos on pihvejä niin ei sitä jaksa alalaatikosta kaivella. Ai niin ja Rustasta ostin pieniä söpöjä valurautaisia paistinpannujakin 4, jos haluaa vaikka vieraille tarjota jotain tirisevää suoraan pöytään ;-) Ensimmäinen rosterini, saas nähhä! On muuten terävät reunat hänessä, outoa. Tekisi mieli hioa pyöreämmäksi...

 

[RaivokasMagma]

Kävin itsekin hakemassa itselleni ja siskolle 24cm teräksisen. Alkoi sitten hämmentämään, kun niissä oli musta pinnoite, mutta nettisivulla näyttää olevan kirkas kuva myöskin? Kuitenkin pakkaus sanoi "stainless steel"

Onko sillä nyt väliä vai oliko hukkaostos? Kuitenkin pinta tuntuu aivan erilaiselta kuin Hard Facessa. Hieman "rosoisempi"

 

[Manala]

Kävin itsekin hakemassa itselleni ja siskolle 24cm teräksisen. Alkoi sitten hämmentämään, kun niissä oli musta pinnoite, mutta nettisivulla näyttää olevan kirkas kuva myöskin? Kuitenkin pakkaus sanoi "stainless steel"

Onko sillä nyt väliä vai oliko hukkaostos? Kuitenkin pinta tuntuu aivan erilaiselta kuin Hard Facessa. Hieman "rosoisempi"

Niin. Jos siinä on pinnoite, niin siinä on pinnoite. Ostit siis ihan tavallisen pinnoitetun pannun rosterirungolla. Niitä on sekä pinnoitteella että ilman.

 

[RaivokasMagma]

Niin. Jos siinä on pinnoite, niin siinä on pinnoite. Ostit siis ihan tavallisen pinnoitetun pannun rosterirungolla. Niitä on sekä pinnoitteella että ilman.

Nooh, eipä siinä. Hyvältä tuntuu. Enkä muutenkaan omista hirveänä metallisia työvälineitä, jolla vois raaputella pinnoitteet pilalle. En ainakaan olis huomannut, että täällä Lidlissä olis ollu muunlaista.

Pitääpä lenkkiä hakea, että saa testata

 

[Manala]

Nooh, eipä siinä. Hyvältä tuntuu. Enkä muutenkaan omista hirveänä metallisia työvälineitä, jolla vois raaputella pinnoitteet pilalle. En ainakaan olis huomannut, että täällä Lidlissä olis ollu muunlaista.

Pitääpä lenkkiä hakea, että saa testata

Viimeksi kun niitä oli puolisen vuotta sitten tyrkyllä oli tarjouslehdessä selkeästi eroteltu, että on sekä pinnoitettuja että pinnoittamattomia ja kuvat molemmista vierekkäin. Ne pinnoittamattomat oli silloin Lidlin hyllyssä ihan randomisti pinnoitettujen välissä niin, että joutui vähän pläräilemään niitä pannupinoja löytääkseen pinnoittamattomat välistä. Tällä kertaa ei ollut tarjouslehden etusivulla kuva kuin pinnoittamattomasta. Näkyyhän tuolla sivulla 20 sitten pinnoitettukin versio pikkukuvana, mutta pinnoitteesta ei ole tekstiin viitsitty laittaa mitään mainintaa. Vähän huonoa markkinointia.

Itse kävisin sinuna vaihtamassa sen pinnoittamattomaan. Eihän tuo varmasti huono pannu ole pinnoitetuksi, sama runko kun siinä on, mutta vaikka olisi miten hellävaraiset välineet, niin eihän nuo pinnoitteet montaa vuotta hyvinä pysy, kun ne on jo ruoan seassa tullut syötyä mikromuovihiutaleina. Pinnoittamattoman version pitäisi ainakin teoriassa kestää kymmeniä vuosia jos sitä ei ihan hirveän huonosti kohtele.

 

[RaivokasMagma]

Viimeksi kun niitä oli puolisen vuotta sitten tyrkyllä oli tarjouslehdessä selkeästi eroteltu, että on sekä pinnoitettuja että pinnoittamattomia ja kuvat molemmista vierekkäin. Ne pinnoittamattomat oli silloin Lidlin hyllyssä ihan randomisti pinnoitettujen välissä niin, että joutui vähän pläräilemään niitä pannupinoja löytääkseen pinnoittamattomat välistä. Tällä kertaa ei ollut tarjouslehden etusivulla kuva kuin pinnoittamattomasta. Näkyyhän tuolla sivulla 20 sitten pinnoitettukin versio pikkukuvana, mutta pinnoitteesta ei ole tekstiin viitsitty laittaa mitään mainintaa. Vähän huonoa markkinointia.

Itse kävisin sinuna vaihtamassa sen pinnoittamattomaan. Eihän tuo varmasti huono pannu ole pinnoitetuksi, sama runko kun siinä on, mutta vaikka olisi miten hellävaraiset välineet, niin eihän nuo pinnoitteet montaa vuotta hyvinä pysy, kun ne on jo ruoan seassa tullut syötyä mikromuovihiutaleina. Pinnoittamattoman version pitäisi ainakin teoriassa kestää kymmeniä vuosia jos sitä ei ihan hirveän huonosti kohtele.

Huonoa joo. Pidän kuitenkin itsellä ainakin tämän pinnoitetun, siskolle voisi käydä kattomassa, onko Tornion Lidlissä niitä muita. En kyllä yllättyis jos ei olisi kirkkaita pannuja. Kuitenkin itselle tulossa hiiliteräs, niin sillä saa tehdä käristykset ja pihvit.

 

[OskuK]

JO mun kuvastakin näkee nuo kummatkin, pinoitettu 24cm, ja 28cm pinnoittamaton. Mutta osasin minäkin töpätä, koitin "paperiin ihan hiukan öljyä ja pohjan käsittely kuumana", ja tulin sutineeksi reunatkin, jotka tietysti pohjaa kuumempina, kun ohuita ovat, vetivät öljyn heti ruskeaksi.

NNo, pääsin sitten koittamaan myös samantein, 1) saako astianpeskukone sen pois 2) saako ihmesienellä sen pois.
Ei, joten joko annan olla, tai sitten putsaan sokerinpalalla...
niinjuu, ja pitihän koittaa myös paistaa muna, se sentään onnistui kuten pitikin, kunhan on kuumentanut pannun tarpeeksi kuumaksi.

 

[RaivokasMagma]

JO mun kuvastakin näkee nuo kummatkin, pinoitettu 24cm, ja 28cm pinnoittamaton. Mutta osasin minäkin töpätä, koitin "paperiin ihan hiukan öljyä ja pohjan käsittely kuumana", ja tulin sutineeksi reunatkin, jotka tietysti pohjaa kuumempina, kun ohuita ovat, vetivät öljyn heti ruskeaksi.

NNo, pääsin sitten koittamaan myös samantein, 1) saako astianpeskukone sen pois 2) saako ihmesienellä sen pois.
Ei, joten joko annan olla, tai sitten putsaan sokerinpalalla...
niinjuu, ja pitihän koittaa myös paistaa muna, se sentään onnistui kuten pitikin, kunhan on kuumentanut pannun tarpeeksi kuumaksi.

Siitä mieki aloinkin ihmettelemään Vissin joulun alla ei hoksottimet meinaa pelata kelläkään

 

[OskuK]

Emäksisellä cafiza-liuoksella hiukan aikaa keittelin pannua, ja sitten sokeripalalla, niin lähti tummat rasvat pannusta. Ei nyt ihan helpolla mutta kuitenkin. Tuo cafiza on yleinen kahvinjäämien puhdistusaine.

 

[Manala]

Eikö sitä voisi vain käyttää ohjeiden mukaan?

 

[OskuK]

Siis minkä ohjeiden? Meinaat että paistinpannun mukana tulisi käyttö-ohjeet?

 

[Manala]

Siis minkä ohjeiden? Meinaat että paistinpannun mukana tulisi käyttö-ohjeet?

Usko tai älä, niissä yleensä tulee ja ihan aiheesta.

 

[OskuK]

Haha, myönnetään, läpyskän takapuolella oli tekstiä ja se normali varoituslista oli tosiaan nimetty käyttöohjeeksi, eikä noita kyllä tule luettua ;-)
No, ei siinä tosiaankaan varoitettu, eikä kerrottu miten palanut rasva irroitetaan, enkä tehnyt väärinkään, joten sitenkään tuon lukemisesta ei kostunut, kuten ei yleensäkää kostu. Tefloneissahan usein varoitetaan kuumentamasta paistolämpöön, kun pannua ei ole moiseen tehty ;-)

Eipä tuota varmaan kovin usein tule kunnolla putsanneksi, mutta ajattelin nyt ensimmäisenä päivänä vaivautua. Jatkossa sitten ohjeen mukaan ;-)

 

[Manala]

Haha, myönnetään, läpyskän takapuolella oli tekstiä ja se normali varoituslista oli tosiaan nimetty käyttöohjeeksi, eikä noita kyllä tule luettua ;-)
No, ei siinä tosiaankaan varoitettu, eikä kerrottu miten palanut rasva irroitetaan, enkä tehnyt väärinkään, joten sitenkään tuon lukemisesta ei kostunut, kuten ei yleensäkää kostu. Tefloneissahan usein varoitetaan kuumentamasta paistolämpöön, kun pannua ei ole moiseen tehty ;-)

Eipä tuota varmaan kovin usein tule kunnolla putsanneksi, mutta ajattelin nyt ensimmäisenä päivänä vaivautua. Jatkossa sitten ohjeen mukaan ;-)

Siis...miksi ihmeessä halusit ylipäätään polttaa siihen rasvaa kiinni?

 

[hrk]

Ilmeisesti Lidl ei ole vaivautunut tekemään pinnoittamattomalle pannulle omia käyttöohjeita. Teflon-pannu ehkä pitää ennen ensimmäistä käyttöä rasvata, niin ainakin usein opastetaan. Ja teflarin naarmuttamista pitää tietenkin varoa. Mutta pinnoittamaton rosteri kestää sen minkä teräs kestää, eikä sitä tarvitse rasvata, paitsi tietenkin paistettaessa. Ja jos pannun jättää puhdistamatta, ja polttaa siihen rasvan kiinni, niin kyllähän se väri muuttuu, oli pannu mitä materiaalia tahansa. Jos rosteripannun vaalea väri halutaan takaisin, niin jo pariin kertaan suosittelemani uuninpuhdistusaine on hyvä konsti.

Jotkut kyllä ehdottavat, että rosteripannukin pitäisi "rasvapolttaa", näin saavutetaan se palvottu tarttumattomuus. Joka sitten kuitenkin häviää vesipesussa. Hölmöläisen hommaa.

 

[Manala]

Ylipäätään tää, että halutaan polttaa rasvaa kiinni pannuun, mutta sen pitäisi samalla olla jokin näkymätön kerros siinä pinnassa vähän ihmetyttää.

Että niin kuin millä vatun logiikalla?

 

[OskuK]

Joo, uuninpuhdistusaineetkin emäksisiä. Itse ihmettelen suurta määrää pesuohjeita joissa tungetaan sekä hapanta että emäksistä samaan aikaan vaikuttamaaan. Omituista. Vähän kuin lisäisi jääpaloja kuumaan liotusveteen... Ja mitä noihin rosterin rasvapinnottamisiin tulee youtubessa on tosiaan vähintäänkin tuhansia videoita aiheesta. Se miltä jokin näyttää pitäisi toki tietää ennenkuin sen näkee, siinä olen samaa mieltä ;-)

 

[hrk]

Joo, uuninpuhdistusaineetkin emäksisiä. Itse ihmettelen suurta määrää pesuohjeita joissa tungetaan sekä hapanta että emäksistä samaan aikaan vaikuttamaaan. Omituista. Vähän kuin lisäisi jääpaloja kuumaan liotusveteen... Ja mitä noihin rosterin rasvapinnottamisiin tulee youtubessa on tosiaan vähintäänkin tuhansia videoita aiheesta. Se miltä jokin näyttää pitäisi toki tietää ennenkuin sen näkee, siinä olen samaa mieltä ;-)

K2r on vahvasti emäksinen vaahto:

K2r 300ml uunin- ja grillin puhdistaja, k2r - ruoan verkkokauppa foodie.fi | tilaa ruokaa prismasta, s-marketista, alepasta ja salesta

K2r 300ml uunin- ja grillin puhdistaja, k2r, 7391912235653, ainesosat: 5-15% propan, 5-15% butan, 5-15% isobutan, <15% 2-aminoetanol, <5% ionittomia tensidejä, <5% polykarboxylat ph11-11,4, valmistusmaa: tšekki - ruoan verkkokauppa foodie.fi | tilaa ruokaa prismasta, s-marketista, alepasta ja...

www.foodie.fi

Puhdistusaineita on monenlaisia moniin tarkoituksiin. Paistinpannusta lähtevät tuoreet jämät lievästi happamalla huuhtelulla, joka usein jopa maistuu hyvältä.

 

[OskuK]

Joo, uuninpuhdistajat on jo tasoa "käytä hanskoja" Tosin en minä niillä ole uunia puhtaaksi saanut, sinnekin on joutunut sokeripalaa näyttämään.

Ruuanlaiton ajatuksia.
Paistinpannun ohjeessa sanottiin, ettei saa pesussa käyttää kuin tiskiainetta ja harjaa joka ei naarmuta. Hmm.
Tiedän että rasva tarttuu hyvin, ja että sen saa pois jos haluaa ja jaksaa, liottamalla ja sokeripalalla hankaamalla. Naarmuttamaton keino. Maailmalla tosin yleisempää on naarmuttavat hankaamiset ja etikan ja ruokasoodan käyttö, jotka eivät kyllä sen paremmin irroita, kuin pelkkä tiskiaineen keittäminen pannussa.
Yksi yleinen vaihtoehto on jättää pannu tuollaiseksi, tämmöisihän paistinpannut on.

Tässä päästään filosofisiin kysymyksiin. Sain ohjeen että noudata ohjetta. Ohjeessa sanottiin termi puhdistaminen, mutta: ei kajottu termin puhdas merkitykseen.
Se on sitä filosofiaa keittiössä.
Lika on ainetta väärässä paikassa; öljyä hiekassa, hiekkaa auton öljyssä.
Keittiössä lika on sitä myös. Ei voida ajatella että lika olisi myrkyllistä, etikka kuuluu kurkkuun, muttei jäätelöön.
Rasva kuuluu paistinpannuun. Onko paistinpannu puhdas jos siinä on tinttaantunutta rasvaa? Ja jos on, milainen määrä sitä kuittaa sanan puhdas? ;-D

Onhan sekin koomista, jos rosteripannu on "helppokäyttöinen", kunhan kihnuttaa sitä tunnin joka paistamisen jälkeen. Ja se että rosteripannut kräässä paistaessa ihan eri tasolla kuin paksu valurauta, erli lisetuuletin pitä olla kuosissa!

Pannu yhden makkarapaiston ja pesun jälkeen:

Kiinnostavasti yön yli kuivunut pisara vettä, siihen ei rasva tarttunut samalla tavalla:

 

[hrk]

Joo, uuninpuhdistajat on jo tasoa "käytä hanskoja" Tosin en minä niillä ole uunia puhtaaksi saanut, sinnekin on joutunut sokeripalaa näyttämään.

Ruuanlaiton ajatuksia.
Paistinpannun ohjeessa sanottiin, ettei saa pesussa käyttää kuin tiskiainetta ja harjaa joka ei naarmuta. Hmm.
Tiedän että rasva tarttuu hyvin, ja että sen saa pois jos haluaa ja jaksaa, liottamalla ja sokeripalalla hankaamalla. Naarmuttamaton keino. Maailmalla tosin yleisempää on naarmuttavat hankaamiset ja etikan ja ruokasoodan käyttö, jotka eivät kyllä sen paremmin irroita, kuin pelkkä tiskiaineen keittäminen pannussa.
Yksi yleinen vaihtoehto on jättää pannu tuollaiseksi, tämmöisihän paistinpannut on.

Tässä päästään filosofisiin kysymyksiin. Sain ohjeen että noudata ohjetta. Ohjeessa sanottiin termi puhdistaminen, mutta: ei kajottu termin puhdas merkitykseen.
Se on sitä filosofiaa keittiössä.
Lika on ainetta väärässä paikassa; öljyä hiekassa, hiekkaa auton öljyssä.
Keittiössä lika on sitä myös. Ei voida ajatella että lika olisi myrkyllistä, etikka kuuluu kurkkuun, muttei jäätelöön.
Rasva kuuluu paistinpannuun. Onko paistinpannu puhdas jos siinä on tinttaantunutta rasvaa? Ja jos on, milainen määrä sitä kuittaa sanan puhdas? ;-D

Onhan sekin koomista, jos rosteripannu on "helppokäyttöinen", kunhan kihnuttaa sitä tunnin joka paistamisen jälkeen. Ja se että rosteripannut kräässä paistaessa ihan eri tasolla kuin paksu valurauta, erli lisetuuletin pitä olla kuosissa!

Pannu yhden makkarapaiston ja pesun jälkeen:

Kiinnostavasti yön yli kuivunut pisara vettä, siihen ei rasva tarttunut samalla tavalla:

Etkö voisi uskoa, että siinä halpispannussa on väärä käyttöohje? Kyllä rosteripannun voi pestä ihan ronskisti. Ja mielellään heti, myös reunoista, eikä jätetä seisomaan, jollon rasva seuraavalla kuumennuksella palaa kiinni.

Sitten voit miettiä syytä sille, miksi paistinpannut yleensä ovat mustia. Kenties rasvoittuminen ja värin tummuminen ei olekaan rosteripannun erikoisominaisuus? Jos sinulla olisi tehtaalla luonnonväriseksi jätetty hiiliteräspannu (siis rautapannu, jonka seoksessa on _vähemmän_ hiiltä kuin valuraudassa, eikä kromia merkittävästi, toisin kuin rosterissa), niin miltähän se näyttäisi sinun käsittelysi jälkeen?

 

[OskuK]

Voisin uskoa, itse asiassa siitähän puhunkin, mutta yksi Manala vänkkäsi että pitää tehdä kuten Lisbeth Lidlin ohje sanoo! Ja painotti vielä että ne ohjeet on syystä siellä. ;-) En minä olisi moista roskaa muuten kaivanutkaan roskiksesta. Se syyhän on vastuuvapautus.
Juu, mä putsaan valuratapannuni poralla ja metalliharjalla, ja se näyttää käsitelyni jälkeen hyvältä. Eikö saisi? ;-) Metalliharjoilla ja metallilastoillahan näitä on aina käsitelty, muta se on toki myös totta, että mitä paremmin naarmuilla, sitä paremmin rasva tarttuu. Ei pintoja hiota ennen maalaamistakaan ihan turhaan...

 

[OskuK]

Koitin vielä "tiskikoneaine kiehautus kannen alla", ja puolen tunnin päästä lähti helposti, viimeiset karkealla merisuolalla hankaamalla...

Paksuuksista, tämä kun on sikaohutta peltiä: paksu pohja mutta reunat jotain 0,6mm. Paistokasarini on 1mm, ja kunnon teräskattilani jotain 1,2mm.
Joku jolla Ikean paistari, paljonko reunapaksuus?

 

[Manala]

Niin no, siinä ohjeessa ei ainakaan lue, että polta täysillä rasvaa tyhjään pannuun kiinni. Mutta ilmeisesti jos kaikkea täysin älytöntä ei ole kielletty, niin sitä suorastaan kuuluu tehdä niin?

Tässä oma pannuni vajaan vuoden säälimättömän käytön jälkeen. En todellakaan hinkkaa tuntikausia vaan pesen normaalisti fairylla ja tiskiharjalla noin 10 sekuntia käytön jälkeen. Jos jotain jää sen jälkeen kiinni sutasen vähän karhunkielellä, kuivaan ja laitan kaappiin. Vie korkeintaan sen karhunkielen sutasun verran enemmän aikaa kuin mikä tahansa pinnoitettu pannu.

 

[Manala]

Ja oikeasti reunat ei kyllä kuumene enemmän kuin pohja. Se että ohuet reunat on saanut noin kuumiksi, että rasva palaa siihen noin pahasti kiinni, on pannua pitänyt huudattaa aivan järjettömällä lämmöllä. Silloin pohjassa on jo niin kova lämpö, että paska ei ole jäänyt kiinni siihen sen vuoksi, että se on palanut jo lähinnä hiilipölyksi.

Edit: Niin joo kaasuhella. Sillä kyllä reunat kuumenee enemmän, mutta kertoo silti liian kovalla huudattamisesta.

 

[Chanba]

Itsellä on ollut Ikean ruostuman teräs pannu jotain 4,5v käytössä, pesu harjalla ja fairylla. Uuden näköinen päältä, pohjaan on kaikkea paskaa palanut kiinni mutta nuokin saisi poissa jos vähän vaivaa jaksaisi nähdä.

 

[OskuK]

Joopa, valupannuihinkin ulkopuolelle tarttuu enemmän kuin sisäpuolelle, ja se poraharja on siellä lyömätön. Mitä tuohon järjettömään "huudattamiseen" tulee, niin en minä vesitestiä kuumemaksi lämmitänyt, mutta myönnän että jos katsoo noita netin "ohjeita" kuten vaikka verkkokauppacomin, nin a) teräskattilaa ei saa lämmittää b)teräskattilalla ei kala ja muna onnistu -mikä ei ole ihme, jos ei olla lämmitetty sitä pannua ;-D Joo, aika tavalla valtaosa juutuubin videoistakin näyttää munanhyydyttämiseltä, ennemmin kuin paistamiselta. No, eipä kukaan jaksanut katsoa Ikeapannunsa reunapaksuutta, mutta sivuilta selvisi että se on oikeaoppinen pannu jossa kerrosrakenne reunaan saakka, eikä "päälleliimattu" erillinen kakku pohjassa. Täytyypä vakavasti miettiä Ikeassakäyntiä!

-tuossa vielä verkkiksen höpinät:-D "

Lämpötilan säätö on käytön kannalta tärkeää. Ruostumaton teräspannu ruskistaa huomattavasti matalammissa lämpötiloissa kuin pinnoitetut pannut, joten onkin tärkeää laskea paistolämpötiloja välttääkseen pohjaan palamisen ja tarttumisen.

Herkimmissä raaka-aineissa, kuten kana tai punainen kala, vähennä paistolämpötilaa vähintään kolmanneksella totutusta. Korkean valkuaispitoisuuden sisältäville raaka-aineille, kuten kananmunalle tai valkoiselle kalalle, suositellaan edelleen pinnoitettua pannua. Valkuaisaineet tarttuvat teräkseen jo matalissa lämpötiloissa ja siistin paistotuloksen saavuttaminen on erittäin hankalaa.
"

 

[edup]

Joopa, valupannuihinkin ulkopuolelle tarttuu enemmän kuin sisäpuolelle, ja se poraharja on siellä lyömätön. Mitä tuohon järjettömään "huudattamiseen" tulee, niin en minä vesitestiä kuumemaksi lämmitänyt, mutta myönnän että jos katsoo noita netin "ohjeita" kuten vaikka verkkokauppacomin, nin a) teräskattilaa ei saa lämmittää b)teräskattilalla ei kala ja muna onnistu -mikä ei ole ihme, jos ei olla lämmitetty sitä pannua ;-D Joo, aika tavalla valtaosa juutuubin videoistakin näyttää munanhyydyttämiseltä, ennemmin kuin paistamiselta. No, eipä kukaan jaksanut katsoa Ikeapannunsa reunapaksuutta, mutta sivuilta selvisi että se on oikeaoppinen pannu jossa kerrosrakenne reunaan saakka, eikä "päälleliimattu" erillinen kakku pohjassa. Täytyypä vakavasti miettiä Ikeassakäyntiä!

-tuossa vielä verkkiksen höpinät:-D "

Lämpötilan säätö on käytön kannalta tärkeää. Ruostumaton teräspannu ruskistaa huomattavasti matalammissa lämpötiloissa kuin pinnoitetut pannut, joten onkin tärkeää laskea paistolämpötiloja välttääkseen pohjaan palamisen ja tarttumisen.

Herkimmissä raaka-aineissa, kuten kana tai punainen kala, vähennä paistolämpötilaa vähintään kolmanneksella totutusta. Korkean valkuaispitoisuuden sisältäville raaka-aineille, kuten kananmunalle tai valkoiselle kalalle, suositellaan edelleen pinnoitettua pannua. Valkuaisaineet tarttuvat teräkseen jo matalissa lämpötiloissa ja siistin paistotuloksen saavuttaminen on erittäin hankalaa.
"

Missä tuossa ohjeessa sanotaan ettei saa lämmittää? Täyttä asiaahan tuo ohje on, että lämpötila kannattaa olla alempi kuin pinnoitetulla pannulla.

 

[OskuK]

Ihan hölynpölyähän sekin oli, pinnoitetulla ei pintaan tartu vaikka aloittaisi kylmällä pannulla, mutta kaikilla muilla ihan varmaan tarttuu liian alhaisella lämmöllä. 97% tarttumisista johtuu liian alhaisesta lämmöstä, ei liian korkeista. Joka kokki tuon nyt tietää, ja mitä pinnoitetun korkeampaan lämmönkestoon tulee, se nyt on myös ihan huhaata, nehän eivät kestä, ja siksipä moni vaihtaakin muihin materiaaleihin. Ja jos mennään metallinen fysikaalisiin ominaisuuksiin, niin joo, alumiini sirtää lämpöä huonommin kuin teräs, eli jos unohdetaan se lämpökestämätön pinta, niin kyllä aluminilla ja teräksellä paistetaan ihan samalla lämmöllä, mutta sen saavuttamisen menee eri aika, teräs siis lämpiää nopeammin. Se lämpö millä paistetaan, sehän on kiinni siitä mitä paistetaan, ei millä paistetaan. Ja se tietenkin on mielipideasia, joku ehkä tykkää hyydytetystä munasta, ja toinen paistetusta. Toiset tykkää paiksuista vetelistä letuista ja toiset ohuista pitsireunaista räiskäleistä ;-)

 

[bunville]

Ihan hölynpölyähän sekin oli, pinnoitetulla ei pintaan tartu vaikka aloittaisi kylmällä pannulla, mutta kaikilla muilla ihan varmaan tarttuu liian alhaisella lämmöllä. 97% tarttumisista johtuu liian alhaisesta lämmöstä, ei liian korkeista. Joka kokki tuon nyt tietää, ja mitä pinnoitetun korkeampaan lämmönkestoon tulee, se nyt on myös ihan huhaata, nehän eivät kestä, ja siksipä moni vaihtaakin muihin materiaaleihin. Ja jos mennään metallinen fysikaalisiin ominaisuuksiin, niin joo, alumiini sirtää lämpöä huonommin kuin teräs, eli jos unohdetaan se lämpökestämätön pinta, niin kyllä aluminilla ja teräksellä paistetaan ihan samalla lämmöllä, mutta sen saavuttamisen menee eri aika, teräs siis lämpiää nopeammin. Se lämpö millä paistetaan, sehän on kiinni siitä mitä paistetaan, ei millä paistetaan. Ja se tietenkin on mielipideasia, joku ehkä tykkää hyydytetystä munasta, ja toinen paistetusta. Toiset tykkää paiksuista vetelistä letuista ja toiset ohuista pitsireunaista räiskäleistä ;-)

Taisi sulla tulla aivopieru taikka kirjoitusvirhe mutta korjataan nyt varmuuden vuoksi.

Alumiini on huomattavasti parempi johtamaan lämpöä kuin teräs.

 

[edup]

Ihan hölynpölyähän sekin oli, pinnoitetulla ei pintaan tartu vaikka aloittaisi kylmällä pannulla, mutta kaikilla muilla ihan varmaan tarttuu liian alhaisella lämmöllä. 97% tarttumisista johtuu liian alhaisesta lämmöstä, ei liian korkeista. Joka kokki tuon nyt tietää, ja mitä pinnoitetun korkeampaan lämmönkestoon tulee, se nyt on myös ihan huhaata, nehän eivät kestä, ja siksipä moni vaihtaakin muihin materiaaleihin. Ja jos mennään metallinen fysikaalisiin ominaisuuksiin, niin joo, alumiini sirtää lämpöä huonommin kuin teräs, eli jos unohdetaan se lämpökestämätön pinta, niin kyllä aluminilla ja teräksellä paistetaan ihan samalla lämmöllä, mutta sen saavuttamisen menee eri aika, teräs siis lämpiää nopeammin. Se lämpö millä paistetaan, sehän on kiinni siitä mitä paistetaan, ei millä paistetaan. Ja se tietenkin on mielipideasia, joku ehkä tykkää hyydytetystä munasta, ja toinen paistetusta. Toiset tykkää paiksuista vetelistä letuista ja toiset ohuista pitsireunaista räiskäleistä ;-)

Missään tuossa ohjeessa ei puhuta pannun lämmönkestosta yhtään mitään. Pannuhan kestää lämpöä varmasti paremmin kuin mikään pinnoitettu.

Mutta herkemmät proteiinit saa kyllä varmasti pilattua liian kovalla lämmöllä. Sillä rosterilla kun riittää selvästi pienempikin lämpö. Toki ne ruuat saa pilattua liian pienelläkin lämmöllä, mutta yleisempi virhe se on että tohotetaan täysillä kun on halpojen markettiteflonien kanssa totuttu siihen että vähempi teho ei riitä.

 

[Manala]

Joo kyllähän noilla pinnoittamattomilla riittää karkeasti arvioituna puolet siitä lämpötehosta mitä pinnoitetulla tarvii, jos ruskistamaan aletaan. Itsekin yleensä käytän induktiotasolla 600-1000 W tehoa paistohommissa siinä missä pinnoitetuilla pannuilla tarvii sen 1200-2000 W, jos haluaa lihaan rusketusta keittopinnan sijaan.

Kun tuota 600-1000 watin riittävyyttä sitten vertaa siihen, että kaasulieden polttimo saattaa olla lämpöteholtaan jopa 5 kW, niin ei siinä hirveästi tarvii syitä hakea, jos hommat menee vituiksi tehot kaakkoon käännettynä. Se että liekin lämpö nuolee polttamaan pannun reunat karrelle kertoo siitä, että liekkiä on aivan liikaa eikä liekin lämpö ehdi siksi siirtymään astiaan pohjan kautta.

 

[hrk]

Joo kyllähän noilla pinnoittamattomilla riittää karkeasti arvioituna puolet siitä lämpötehosta mitä pinnoitetulla tarvii, jos ruskistamaan aletaan. Itsekin yleensä käytän induktiotasolla 600-1000 W tehoa paistohommissa siinä missä pinnoitetuilla pannuilla tarvii sen 1200-2000 W, jos haluaa lihaan rusketusta keittopinnan sijaan.

Ei tehontarve pinnoitteesta riipu, vaan lähinnä pannun+sisällön massasta ja pannun materiaalista. Sen jälkeen kun haluttu lämpötila on saavutettu, voi hellan panna pienemmälle, koska lämmitystä tarvitaan vain pannun jäähtymisen korvaamiseen. Alumiinipannu säilyttää lämpönsä hieman paremmin kuin samanpainoinen rauta/teräspannu. Mutta alumiinipannut ovat yleensä kevyempiä kuin samankokoiset rautapannut. Tästä johtuen ne jäähtyvät enemmän, kun pannuun lätkäistään iso liha. Asiaan vaikuttanee sekin, että alumiini johtaa lämpöä paremmin kuin rauta/teräs. Erityisesti ruostumaton teräs on huono lämmönjohdin, tämän vuoksi paremmissa rosteripannuissa on alumiini- tai kupariydin.

Itselläni on kokemusta vain kevyistä pinnoitetuista alumiinipannuista. Mutta luulen, että jos pannaan vierekkäin samanpainoinen pinnoitettu alumiinipannu ja rauta/teräspannu, ja kuumennetaan ne samaan lämpötilaan (alumiini kuumenee ja jäähtyy hieman hitaammin), ja paistetaan pihvi kummassakin, niin tuloksena on kaksi samanlaista pihviä. Kuitenkin niin, että rauta/teräspannuun on paistamisen yhteydessä tarttunut makuaineita (koska rauta/teräs on huokoista), joista saa tehtyä herkullisen soosin.

Pihvin ruskistamiseen ei tarvita hirmuisia lämpötiloja. 150 astetta riittää, jos ei vaadita hiiltynyttä pintaa. Teflon-pannukin pärjää hyvin. Mutta teflari on lyhytikäinen ja sitä pitää käsitellä varoen.

 

[Manala]

Ei tehontarve pinnoitteesta riipu, vaan lähinnä pannun+sisällön massasta ja pannun materiaalista. Sen jälkeen kun haluttu lämpötila on saavutettu, voi hellan panna pienemmälle, koska lämmitystä tarvitaan vain pannun jäähtymisen korvaamiseen. Alumiinipannu säilyttää lämpönsä hieman paremmin kuin samanpainoinen rauta/teräspannu. Mutta alumiinipannut ovat yleensä kevyempiä kuin samankokoiset rautapannut. Tästä johtuen ne jäähtyvät enemmän, kun pannuun lätkäistään iso liha. Asiaan vaikuttanee sekin, että alumiini johtaa lämpöä paremmin kuin rauta/teräs. Erityisesti ruostumaton teräs on huono lämmönjohdin, tämän vuoksi paremmissa rosteripannuissa on alumiini- tai kupariydin.

Itselläni on kokemusta vain kevyistä pinnoitetuista alumiinipannuista. Mutta luulen, että jos pannaan vierekkäin samanpainoinen pinnoitettu alumiinipannu ja rauta/teräspannu, ja kuumennetaan ne samaan lämpötilaan (alumiini kuumenee ja jäähtyy hieman hitaammin), ja paistetaan pihvi kummassakin, niin tuloksena on kaksi samanlaista pihviä. Kuitenkin niin, että rauta/teräspannuun on paistamisen yhteydessä tarttunut makuaineita (koska rauta/teräs on huokoista), joista saa tehtyä herkullisen soosin.

Pihvin ruskistamiseen ei tarvita hirmuisia lämpötiloja. 150 astetta riittää, jos ei vaadita hiiltynyttä pintaa. Teflon-pannukin pärjää hyvin. Mutta teflari on lyhytikäinen ja sitä pitää käsitellä varoen.

Siitä vaan ostamaan Lidlistä sama rosteripannu pinnoituksella ja ilman. Jos uskot, että molemmat ruskistavat identtisesti samalla lämmöllä, tulet yllättymään. Vähäkitkainen pinnoite on vähäkitkainen mm. siksi, ettei se ota kontaktia yhtä tehokkaasti siinä kypsytettävään ruokaan. Se on siis samaan aikaan eriste, joka ei johda pannun pinnassa olevaa lämpöä ruokaan yhtä tehokkaasti, niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin.

Pihvinpaistoon tarvitaan (alkuun) aika kuuma pannu. Kun Maillard on käynyt kylässä voidaan pihvi haudutella miedommalla lämmöllä haluttuun kypsyysasteeseen. Ja sitä pihviä itse asiassa kannattaa käännellä suht usein siinä kohtaa ja unohtaa ne isoäidin aikaiset kerran per puoli -säännöt.

 

[bunville]

Siitä vaan ostamaan Lidlistä sama rosteripannu pinnoituksella ja ilman. Jos uskot, että molemmat ruskistavat identtisesti samalla lämmöllä, tulet yllättymään. Vähäkitkainen pinnoite on vähäkitkainen mm. siksi, ettei se ota kontaktia yhtä tehokkaasti siinä kypsytettävään ruokaan. Se on siis samaan aikaan eriste, joka ei johda pannun pinnassa olevaa lämpöä ruokaan yhtä tehokkaasti, niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin.

Pihvinpaistoon tarvitaan (alkuun) aika kuuma pannu. Kun Maillard on käynyt kylässä voidaan pihvi haudutella miedommalla lämmöllä haluttuun kypsyysasteeseen. Ja sitä pihviä itse asiassa kannattaa käännellä suht usein siinä kohtaa ja unohtaa ne isoäidin aikaiset kerran per puoli -säännöt.

Pihvin paisto on tyyli/tekniikka kysymys. Voi käännellä monta kertaa tai kerran per puoli, ei väliä jos tietää mitä tekee. Lepoaika on oikeasti tärkein kunhan maillardi on käynyt paikalla.

Hauduttelu terminä ei ehkä ole oikea, pihvinpaistossa yleensä paras tapa on kova pintalämpö molemmin puolin josta lämpo kypsyttää sisältä haluttuun kypsyyteen lepuutellessa. Jos pihvi on paksumpi (4cm sisäfile tai joku variaatio porterhousesta) kääntely tosin on hyödyksi.

Mitä pannuihin tulee, minulle valurauta ja hiiliteräkset toimivat paremmin koska saan korkeamman lähtolämmön ja voin "pelata" enemmän.

Mutta kuten sanoin, tyylikysymys.

Jotkut paistavat pihvinsä muovipussissa.

 

[Manala]

Pihvin paisto on tyyli/tekniikka kysymys. Voi käännellä monta kertaa tai kerran per puoli, ei väliä jos tietää mitä tekee. Lepoaika on oikeasti tärkein kunhan maillardi on käynyt paikalla.

Hauduttelu terminä ei ehkä ole oikea, pihvinpaistossa yleensä paras tapa on kova pintalämpö molemmin puolin josta lämpo kypsyttää sisältä haluttuun kypsyyteen lepuutellessa. Jos pihvi on paksumpi (4cm sisäfile tai joku variaatio porterhousesta) kääntely tosin on hyödyksi.

Mitä pannuihin tulee, minulle valurauta ja hiiliteräkset toimivat paremmin koska saan korkeamman lähtolämmön ja voin "pelata" enemmän.

Mutta kuten sanoin, tyylikysymys.

Jotkut paistavat pihvinsä muovipussissa.

Niin vaikka nyt vähän lipsutaan ehkä ydinaiheesta niin on mediumeja ja sitten on "mediumeja" pihvejä. 3-senttisen pihvin voi paistaa 150 asteessa ja kääntää kerran, jolloin lopputulos on yleensä se, että pinnastaan harmaanpuoleisessa pihvissä on molemmin puolin sentin verran ylikypsää pihviä ja keskellä on ohut sentin siivu sitä mediumia sisusta. Tai sitten voi aloittaa pirun kuumalla pannulla, ottaa pinnat molemmin puolin ja joko dumpata pihvi uuniin niille lähes haudutuslämmöille tai jatkaa koko ajan kylmenevällä pannulla usein käännellen. Onhan se etenkin lopuksi sitten ihan haudutuslämpötiloissa.

Itse pihviin terminologian sijaan keskittyen silloin lopputuloksen pitäisi näyttää jota kuinkin tällaiselta läpi lihan, ilman niitä harmaita paistokerroksia. Mallina vähän miinuksen puolelle jätetty Antti:

 

[hrk]

Siitä vaan ostamaan Lidlistä sama rosteripannu pinnoituksella ja ilman. Jos uskot, että molemmat ruskistavat identtisesti samalla lämmöllä, tulet yllättymään. Vähäkitkainen pinnoite on vähäkitkainen mm. siksi, ettei se ota kontaktia yhtä tehokkaasti siinä kypsytettävään ruokaan. Se on siis samaan aikaan eriste, joka ei johda pannun pinnassa olevaa lämpöä ruokaan yhtä tehokkaasti, niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin.

Sinä siis olet kokeillut ja vertaillut? Oikeasti? Vaikka se pinnoite ehkä jotenkin eristää (tosin kitkaselitys on tässä aika hupsu), niin kyllä non-stick-pannukin todistettavasti ruskistaa.

Pihvinpaistoon tarvitaan (alkuun) aika kuuma pannu. Kun Maillard on käynyt kylässä voidaan pihvi haudutella miedommalla lämmöllä haluttuun kypsyysasteeseen. Ja sitä pihviä itse asiassa kannattaa käännellä suht usein siinä kohtaa ja unohtaa ne isoäidin aikaiset kerran per puoli -säännöt.

150 astetta on aivan riittävä lämpötila Maillard-reaktiolle. Pannun ei tarvitse olla tuota kuumempi, jos ei tavoitella hiiltynyttä pintaa. Ja pannun lämpötila on eri asia kuin hellan lämmitysteho. Hellanlevyn säätönuppi ei ole termostaatti. Nuppia voi kiertää pienemmälle lukemalle alentamatta pannun lämpötilaa. Sähköuunissa sensijaan on termostaatti.

Itse käytän lihanpaistoon rosteripannua, koska sitä ei tarvitse varoa ja sillä saa hyvän soosin. Mutta tarvittaessa osaan paistaa pihvin myös teflarilla.

 

[Manala]

Sinä siis olet kokeillut ja vertaillut? Oikeasti? Vaikka se pinnoite ehkä jotenkin eristää (tosin kitkaselitys on tässä aika hupsu), niin kyllä non-stick-pannukin todistettavasti ruskistaa.

150 astetta on aivan riittävä lämpötila Maillard-reaktiolle. Pannun ei tarvitse olla tuota kuumempi, jos ei tavoitella hiiltynyttä pintaa. Ja pannun lämpötila on eri asia kuin hellan lämmitysteho. Hellanlevyn säätönuppi ei ole termostaatti. Nuppia voi kiertää pienemmälle lukemalle alentamatta pannun lämpötilaa. Sähköuunissa sensijaan on termostaatti.

Itse käytän lihanpaistoon rosteripannua, koska sitä ei tarvitse varoa ja sillä saa hyvän soosin. Mutta tarvittaessa osaan paistaa pihvin myös teflarilla.

No on mulla kumminkin 25 vuoden kokemus ammattikeittiön ja kotikeittiön lämmönlähteistä ja pannuista, niin on tässä jonkinnäköinen takapuolituntuma tullut siitä millasia lämpöjä mitkäkin pinnoitteet vaatii/kaipaa/tarvii ruskistamiseen. Mitä Maillard-reaktioon tulee, niin mitä korkeampi lämpötila sitä nopeampi reaktio on. 150 asteella saat kuivattaa pihvin aika lailla kengänpohjaksi ennen kuin sillä on lähempänä kullanruskeaa kuin harmaata väriä muistuttava pinta.

Monet induktioliedet muuten toimivat myös termostaattipohjaisesti ja kaiken lisäksi pätkivät osateholla keraamisen lieden ja sähköuunin tapaan on/off-tyyppisesti lämpöä päälle ja pois. Siksi valurautahella onkin monesti karuudestaan huolimatta fiksumpi ja monipuolisempi lämmönlähde. Kaasu tietysti nopeudessaan, tehossaan ja analogisuudessaan osaavissa käsissä kaikkein paras.