Teräksiset paistinpannut (ruostumaton, hiiliteräs, valurauta)

Tuo törky paloi kiinni yhdellä ruoanlaittokerralla. Voita oli pannussa ns. riittävästi ja lämpöä 6/9, eväät viskattu kuumalle pannulle.
 
Jos safka oli jääkaappikylmää niin aika helposti palaa kiinni, joten kannattaa antaa ruoka-aineiden lämmetä ennen paistoa. Pyttipannu ei ole mikään helpoin muutenkaan. Kuten sanottu pinnoittamattomat pannut ei ole helppoja kaikissa tilanteissa ja mitään teflon-käyttäytymistä ei ole aina odotettavissa vaikka mitä tekee.

Jos intoa riittää vielä yrittää niin kokeile valurautaa, on paljon anteeksiantavaisempi eikä tarvitse murehtia rasvanpoltoista, se kun ei tee mitään kaunista ruskeaa pintaa vaan muuttuu lähinnä mustaksi. Hyvä alku on 20cm Lodgen pannu motonetista, on todella käyttökelpoisen kokoinen totutella ja toimii kaikenlaisilla helloilla kokonsa puolesta. Ainoa ongelma että on tehtaalta tullessaan todella karkeapintainen sisältä joten pohjaa kannattaa hioa hiekkapaperilla ihan käsin tasaisemmaksi. Ei kuitenkaan tarvitse olla mikään peili, vaan pahimmat karkeudet vain pois ja aika hoitelee loput.
 
Spydäri on kyllä hankala. Tai siis kypsä helposti mössööntyvä peruna tärkkelyksineen lähinnä. Niitä ruokia, joille pinnoitettu pannu on ihan paikallaan. Oman kokemuksen mukaan rosteri ja valurauta toimii spydärin kanssa paremmin kuin hiiliteräs, mutta eivät ole ihan ongelmattomia nekään.
 
Lämmön oikea määrä on tärkein pinnoittamattomien pannujen kanssa. Jos on induktio niin nuo ohuet peltipannut on hankalia kun helposti keskellä on liikaa lämpöä tai reunoilla liian vähän jolloin aina johonkin kohtaan palaa kiinni. Teflonista noihin siirryttäessä pitää kiinnittää huomiota siihen että pannu on kuuma, muuten jämähtää kiinni. Voi antaa paremmin anteeksi kuin oliiviöljy joten silläkin voi kokeilla. Onko kuvassa olevaan pannuun siis palanut törkyä noin paljon kiinni vai onko yritetty jotain rasvapolttoa. Aika paljon on kamaa pannussa.

Itse onnistun paremmin valuraudalla kuin hiiliteräksellä, mutta 26cm valurautapannun kohdalla juuri tänään kaivoin esiin vanhan 50-luvun valurautalevyn kun ei vaan induktiolla saa lämpötilaa kohdalleen. Eilen ensimmäistä kertaa kesän jälkeen lämmitin puuhellan ja pannu toimi kuin itsestään. Oli kananmunaa ja makkaranpaloja samassa pannussa ja suolakurkkuakin reunaan laitoin ja kaikki tuli täydellisesti. En ole onnistunut induktiolla noin hyvin käytännössä ikinä. Se vaan on tärkeää että sitä lämpöä on kunnolla ja tasaisesti - en tarkoita pelkkää kuumuutta vaan tasaista lämpöä niin ettei heti jäähdy kun ruokaa heittää pannulle. Induktiolla jotenkin pannu vaan ei ole samalla lailla kuuma, ja kuitenkin samaan aikaan liian kuuma, ja kun esim jauheliha hetken on pannulla niin se ei olekaan tarpeeksi kuuma hetken päästä. Puuhellalla sitä tasaista lämpöä on loputtomasti ja homma toimii saumattomasti.

Juuri näin. Kaikilla pannuilla, mutta etenkin hiiliteräspannulla pitäisi olla mielellään joko kaasuliesi, vanhan mallin rautaliesi tai sitten jos parhautta haluaa, niin puuhella. Induktioliesi ei oikein sovi kuin keittämiseen kunnolla mun mielestäni. (teflonipannut muovikahvoineen kyllä palaa puuhellan päällä, mutta tuskin kukaan noin päin edes kokeilee jos on parempiakin pannuja)
 
Spydäri on kyllä hankala. Tai siis kypsä helposti mössööntyvä peruna tärkkelyksineen lähinnä. Niitä ruokia, joille pinnoitettu pannu on ihan paikallaan. Oman kokemuksen mukaan rosteri ja valurauta toimii spydärin kanssa paremmin kuin hiiliteräs, mutta eivät ole ihan ongelmattomia nekään.

Mielellään pitäisi olla kiinteämaltoinen peruna ja sekään ei saisi olla ylikeitetty jos edellispäivän ylijääneistä perunoista tekee. Jos vartavasten keittää perunoita spydäriä varten, kannattaa suosiolla jättää keittäminen ihan reilustikin vajaaksi.

Yksi suuri ongelma on kaupassa myytävät "yleisperunat" mitä moni keittiössä käyttää, eivät ole oikein hyviä mihinkään, eli eivät kiinteitä keittoperunoita, mutta eivät myöskään kunnolla jauhoisia niihin ruokiin mihin niitä tarvittaisiin.

Usein pyttipannua (ja muutenkin paistettuja perunoita) tehtäessä yritetään käristää liian nopeasti ja liian kuumalla, jolloin pinta kärähtää, mutta ei kuitenkaan ole rapea ja sisältä on "raakaa". Pitäisi löytää se hyvä lämpö ja malttaa paistaa se 20-30min.
 
Ja antaa niiden perunoiden olla siinä pannussa paikallaan, kunnes kunnon paistopinta syntyy. Samalla kosteutta poistuu muiden pintojen kautta jolloin käännön jälkeenkään muut pinnat eivät tarraa niin helposti pannuun josta rasvaa on jo imeytynyt pois. Kääntely tofulla, perunalla sun muulla tarraavalla kannattaa tehdä kärsivällisesti palanen kerrallaan eikä niin että kama muussaantuu siihen.

Jos pannun pohjassa näkyy metallin väriä, niin ei sillä minusta kannata yrittääkään paistaa kuin korkeintaan vihanneksia.
 
Pakko luovuttaa ton hiiliteräksen kanssa, en mä jaksa säätää enää. Koitin rasvapolttaa tuota lisää muutaman kerran, niin ehkä kerran tai kaksi pystyy jotain siinä paistamaan ja se on suht nonstick, mutta joka paistokerran jälkeen saa puhdistaessa hangata harjalla tai liinalla enemmän ja enemmän törkyä irti. Tuntuu että se kiva tumman pronssinen pinta vaihtuu muutaman paiston jälkeen pellinharmaaksi ja ominaisuudet katoaa samaa tahtia. Sitten lopputulos on alla kun koittaa tehdä pyttipannua. Sanotaan, että "jatkat vaan sen pannun käyttöä niin siinä se paranee", mutta miten käytät tollasta pannua?

WhatsApp Image 2022-09-10 at 21.45.52.jpeg
Ylensä en alkaisi alusta mutta tämän pannun kanssa ehkä tekisin niin. Eli vaikka keitä etikkaa tai tomaattimurskaa pannussa 15-45 minuuttia ja karhunkielellä poistaa niin paljon kuin jaksaa. Sitten rasvapolttaa hyvin pienessä määrässä öljyä 1-2 teelusikkaa öljyä riittää enemmän kuin hyvin. Toki kuten yllä mainittiin niin lämpötila millä pannua käytetään voi myös olla osasyyllinen, itse kokeilisin ehkä ensin korkeintaan keskilämmöllä lämmittää pannua kauan, vaikka 7 minuuttia, sitten samalla lämmöllä kokeilla jos sama ongelma toistuu niin aloitus alusta. Paksu pannu ei mene pilalle tekisit mitä tahansa ehkä poislukien äärimmäisen nopeita kuumennuksia ja viilennyksiä, mutta esim oma Debuyer Element on kestänyt sitäkin (vain induktion boost toimintoa en tietenkään ole edes kokeillut).
 
Onko tuo 24cm vai 28cm De buyerin pannu? Itsellä toimii ihan hyvin 20cm ja 24cm mutta 28cm en induktiolla ole saanut toimimaan esim. pyttipannun kanssa kun se vaan ei ole tasaisen lämmin.

Ja sellainen huomio että jos alkaa jäämään selkeästi kiinni jostain kohtaa niin sitä ei sitten pelasta enää mikään juuri sillä erää tuollaisessa pyttipannun ja paistetun riisin tapauksessa. Sinulla on kyllä palanut pahasti kiinni, kannattaa luovuttaa ennen kuin pääsee noin pitkälle. Jos selkeästi alkaa jostain kohtaa jäämään kiinni niin parempi vaihtaa pannua, sillä olosuhteissa tai lämmitettävässä aineksessa on jotain joka ei sovi tuohon käyttöön. Eilen lämmitin risottoa pannulla jossa oli riisi pääsyt jo alkujaan liian kypsäksi, ja se jäi vähäisesti kiinni valurautapannuun mutta lämmitys onnistui kuitenkin, koska valurautapannu ja perinteinen rautainen sähkölevy. Induktiolla ei olisi onnistunut vaan pahentunut.
 
Sanotaan, että "jatkat vaan sen pannun käyttöä niin siinä se paranee", mutta miten käytät tollasta pannua?

Tuon myytin vielä kun unohdat unohdat, muuten on jo vinkkejä tullutkin. Ja älä pelkää pestä pannua kunnolla tarvittaessa pesuaineen kanssa. Vaikka kuuluisi tuohon koulukuntaan jossa haluaa pinnoittaa pannunsa paksulla, palanneella ja huokoisella rasvakerrostumilla, ei sinne väliin ole tarkoitus sentään ruoantähteitä jättää (tai en yiedä vaikkasellainenkin koulukunta pannun pinnoittajista löyytyy).

Pese vanhat karstat pois emäksisellä pesuaineella ja halutessasi vaikka hinkkaa pannu reilusti uudelle puhtaalle metallipinnsale. Eli jollain keittiön pesuaineella, ei happamalla joka on tarkoitettu kalkin poistoon. Induktiolla sä teet uuden öljypolton alle minuutissa, joten ei ole mitään järkeä yrittää suojella vanhaa karstaa ja olla pesemättä paskaista pannua.

Öljypoltto vain huomattavasti kuumemmalla kuin mitä olet tottunut tekemään, induktiolla yleensä riittää teho kun pidät täysillä. Öljypoltto runsaalla rasvalla muutama sekunti pyöritellen ja ylijäämän pois pyyhkeellä.
 
Tuon myytin vielä kun unohdat unohdat, muuten on jo vinkkejä tullutkin. Ja älä pelkää pestä pannua kunnolla tarvittaessa pesuaineen kanssa. Vaikka kuuluisi tuohon koulukuntaan jossa haluaa pinnoittaa pannunsa paksulla, palanneella ja huokoisella rasvakerrostumilla, ei sinne väliin ole tarkoitus sentään ruoantähteitä jättää (tai en yiedä vaikkasellainenkin koulukunta pannun pinnoittajista löyytyy).

Pese vanhat karstat pois emäksisellä pesuaineella ja halutessasi vaikka hinkkaa pannu reilusti uudelle puhtaalle metallipinnsale. Eli jollain keittiön pesuaineella, ei happamalla joka on tarkoitettu kalkin poistoon. Induktiolla sä teet uuden öljypolton alle minuutissa, joten ei ole mitään järkeä yrittää suojella vanhaa karstaa ja olla pesemättä paskaista pannua.

Öljypoltto vain huomattavasti kuumemmalla kuin mitä olet tottunut tekemään, induktiolla yleensä riittää teho kun pidät täysillä. Öljypoltto runsaalla rasvalla muutama sekunti pyöritellen ja ylijäämän pois pyyhkeellä.
Tämä on ihan totta, sormeen ei saa tuntua mitään epätasaisuuksia kun ruokaa alkaa laittamaan, eli se pitää aina pestä niin että pannu on ihan sileä. On toisarvoista onko pinta tasaisen ruskea vai näkyykö jossain kohtaa metallia. Jos pannua käyttää eikä vaan rasvapolttele ei se koskaan ole ihan tasainen. Itse pesisin vain kuumalla vedellä ja karhunkielellä, mutta ei kai se astianpesuaine tuossa kohtaa hallaa voi tehdä.

Joskus harvoin joutuu itsekin turvautumaan karhunkieleen, ja sen jälkeen saatan tehdä rasvapolton jotta paljas metalli saadaan saamaan väriä. Silloin ei tartte koko pannua rasvapolttaa vaan pyyhkäisen vain öljyisellä talouspaperilla metallisen kohdan kun pannu on kuuma.
 
Tuossa kuvan pannussa tuo metalli näyttää muutenkin ihan liian kirkkaalle, eikä siniselle. Ihan kun sitä ei olisi koskaan lämmitetty kuumaksi saakka. Mutta voi toki olla muös kuvaistekninen seikka.
 
Mikähän ero tuossa on, kun yhdessä viestissä neuvotaan tekemään poltto hyvin vähäisellä öljyllä ja toisessa runsaalla öljyllä?
 
Pyttipannun (itse en spydarista niin välitä, mutta itsellä paella yms.) kuuluukin palaa kiinni. Sehän sitä makuakin tuo. Jykevä metallilasta vain käyttöön ja käytön jälkeen vain kunnon liotus ja hinkkaus. Minulla on tähän käyttöön Lidlin halpa hiiliteräspannu.
Toinen pannu sitten niille ruuille, joiden ei kuulu palaa kiinni. Minulla on paksu valurautapannu pihvikäyttöön.

Ja induktio tosiaan käytössä. Mitään ongelmia ei ole.
 
Mikähän ero tuossa on, kun yhdessä viestissä neuvotaan tekemään poltto hyvin vähäisellä öljyllä ja toisessa runsaalla öljyllä?
Kun lukenut ihmisten ongelmista rasvapolton kanssa niin syylliseksi usein paljastunut De Buyerin ohje käyttää 1 cm öljyä joka ei tartu eli ei pala kiinni pannuun. Kyllä sitäkin tapaa voi käyttää mutta kun on valuttanut turhan öljyn talteen on pannun pinnan näkyvän öljyn parasta vielä putsata pois paperilla tai liinalla ja kerran vielä antaa hyvin ohuen öljykerroksen todella palaa kiinni pannuun. De Buyer ei ohjeissaan tätä kerro, ehkä sormien palamisen tai tulipalovaaran takia. Toisaalta kyllähän sen pannun voisi "polttaa" ihan käyttämällä sitä rasvakeittimenä monia kertoja mutta siinähän sitten suurin vaara rasvapaloon syntyy jos öljyä lämmittää liian kauan ja liian kuumalla.
 
Mikähän ero tuossa on, kun yhdessä viestissä neuvotaan tekemään poltto hyvin vähäisellä öljyllä ja toisessa runsaalla öljyllä?

Teoriassa onnistuu suht ohuellakin kerroksella jos sitä vaan levittää koko ajan että mikää kohta ei jää ilman öljyä. Yleensä ei onnistu ekalla.

Paksunpi kerros ja sen levitys onsellanen helppo ja idioottivarma keino, jota ammattilaiset käyttää kun hommatehdään nopeasti ja helposti. Siinä taas on riskinä, että öljy palaa paksuksi laikuiksi jos ylimäärää ei poista vaan jättää ison pisara palamaan ja kuivumaan pitkäksi aikaa.

Lopputulos on aina hyvä. Öljypoltto ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä ja joka ikinen päivä miljoonia pannuja öljypoltetaan ruoanlaiton eka vaiheen aluksi.
 
Kun lukenut ihmisten ongelmista rasvapolton kanssa niin syylliseksi usein paljastunut De Buyerin ohje käyttää 1 cm öljyä joka ei tartu eli ei pala kiinni pannuun. Kyllä sitäkin tapaa voi käyttää mutta kun on valuttanut turhan öljyn talteen on pannun pinnan näkyvän öljyn parasta vielä putsata pois paperilla tai liinalla ja kerran vielä antaa hyvin ohuen öljykerroksen todella palaa kiinni pannuun. De Buyer ei ohjeissaan tätä kerro, ehkä sormien palamisen tai tulipalovaaran takia. Toisaalta kyllähän sen pannun voisi "polttaa" ihan käyttämällä sitä rasvakeittimenä monia kertoja mutta siinähän sitten suurin vaara rasvapaloon syntyy jos öljyä lämmittää liian kauan ja liian kuumalla.
Niin no. Itse taas oon sitä mieltä, että sitä öljyä ei kannattaisi yrittää polttaa pannun pintaan kiinni, vaan pyöritellä sitä savuamispisteessä olevaa öljyä pannussa hetki, kuivata talouspaperilla puhtaaksi ja ottaa kovaan ajoon. Silloin vaikka pintaan ei muodostuisi ihan yhtä liukasta polymerisoitunutta ja kuparoituvan väristä pintaa, on pinta kuitenkin riittävän hyvä eikä ala oman kokemuksen mukaan keräämään sen kaltaista patinakerrosta, joka sitten lohkeilee jossain vaiheessa näkyvästi irti, koska syyt.
 
Mikähän ero tuossa on, kun yhdessä viestissä neuvotaan tekemään poltto hyvin vähäisellä öljyllä ja toisessa runsaalla öljyllä?

Tässä on paljon eri koulukuntia.

Hyviä vinkkejä löytyy kun vaikka tubesta katselee "wok pan seasoning videoita", se on sama asia kuin tasapohjainenkin hiiliteräspannu. Hyvään lopputulokseen on erilaisia reittejä.
 
Viimeksi muokattu:
Samaa lopputulosta tässä tehdään kahdella eri tekniikalla. Jos laittaa reilusti öljyä niin se pitää kaataa pois ja kuivata talouspaperilla pannu kuumana jotta ei pala tahmeaksi tahnaksi siihen pannun pintaan. Jos taas käyttää rättiä/talouspaperia jossa hyvin vähän öljyä ei sitä tarvitse kuivata pois kuumalta pannulta, mutta tämä pitää toistaa noin 3 kertaa peräkkäin, pannua ei tarvitse jähdyttää välillä. Molemmat käy ja se on itsestä kiinni kummasta tykkää.

Meitä on tässä useampi joka kommentoi samaa aihetta ja kaikista näkyy selkeästi tämä asian ydin. Jos tuntuu vaikealta niin unohtaa rasvapolton ja paistaa voin kanssa lettuja, lopputulos on sama :)
 
Niin no. Itse taas oon sitä mieltä, että sitä öljyä ei kannattaisi yrittää polttaa pannun pintaan kiinni, vaan pyöritellä sitä savuamispisteessä olevaa öljyä pannussa hetki, kuivata talouspaperilla puhtaaksi ja ottaa kovaan ajoon. Silloin vaikka pintaan ei muodostuisi ihan yhtä liukasta polymerisoitunutta ja kuparoituvan väristä pintaa, on pinta kuitenkin riittävän hyvä eikä ala oman kokemuksen mukaan keräämään sen kaltaista patinakerrosta, joka sitten lohkeilee jossain vaiheessa näkyvästi irti, koska syyt.
Näinkin onnistunee hyvin, pääasia että niinkuin kirjoitit että kuivaa pannun puhtaaksi ylimääräisestä öljystä. Tätä vaihetta muistaakseni ei ainakaan jossain Debuyerin omassa ohjeessa kerrottu tai ainakaan korostettu että kuuma ylimääräinen öljy tulisi putsata ennen kun se jäähtyy ja siitä tulee paksu tahmainen kerros pannulle.

Myöskään Debuyer ei kerro kuinka hyvin pannun varasto-mehiläisvahan tulisi poistaa - parempi pelata varmemman päälle mielestäni ja poistaa niin paljon kuin viitsii. Ellei sitten pannu tule keittiön koristeeksi, silloin kannattanee ruosteelta suojaavaa mehiläisvahaa poistaa vain vähän (nopea pesu kuumalla vedellä ja tiskiaineella).
 
Minä rasvapoltan rypsiöljyllä niin, että laitan sitä ihan reilusti, ja kun öljy savuaa, pyöräytän tasaiseksi kuivalla talouspaperilla, annan hetken olla, kuivaan lisää, annan hetken olla, kuivaan lisää. Näin tulee ohuita kerroksia päällekkäin ilman tahmaa.

Voi olla parempiakin tapoja, mutta ainakin tää toimii mulla.
 
Olisikohan suositusta edullisesta pinnoittamattomasta wok-pannusta? Tuntuu, että ainoastaan noita teflon-roskia saa kohtuuhintaan, muut ihan sikahintaisia.
 
Olisikohan suositusta edullisesta pinnoittamattomasta wok-pannusta? Tuntuu, että ainoastaan noita teflon-roskia saa kohtuuhintaan, muut ihan sikahintaisia.
Itse ostin tälläisen testiin. Tehnyt vasta kerran ruokaa hiiligrillissä koska siinä onnistu rasvapoltto samalla.


En siis voi vielä suositella mutta ei ole pahan hintainen ainakaan. Vähän ehkä liian ohut ja keppoisa, niin en tiedä miten taipuu jatkossa.
 
Olisikohan suositusta edullisesta pinnoittamattomasta wok-pannusta? Tuntuu, että ainoastaan noita teflon-roskia saa kohtuuhintaan, muut ihan sikahintaisia.

Käy hakee lähimmästä aasian marketista. Noissa niitä yleensä on enemmmän tai vähemmän.
 
Olisikohan suositusta edullisesta pinnoittamattomasta wok-pannusta? Tuntuu, että ainoastaan noita teflon-roskia saa kohtuuhintaan, muut ihan sikahintaisia.

Mä en suosittele mitään wokkipannua, se on käytännössä erittäin epäkäytännöllinen eikä mitään järkeä hankkia kotiin, kun ei yleensä ole kenelläkään ensinnäkään wokkipoltinta ja sitten tarttisi vielä olla omat telineensä joka paikassa mihin sen pannun saa laskettua ettei se keikkaa nurin.

Esimerkiksi de Buyerin syvä hiiliteräspannu (esim 5020.40) on parempi vaihtoehto. Se on käytännössä ihan sama asia kuin wokkipannu, mutta ihan aavistuksen paksumpaa ainetta ja tasaisella pohjalla.

Edit: Siis jos tässä puhuttiin normaalista wokkipannusta, jossa on pyöreä pohja
 
Viimeksi muokattu:
Uusi amerikkalainen firma alkaa juuri valmistamaan Darto-hiiliteräspannu tyyppistä pannua joka vain pikkuriikkisen ohuempi mutta sisältää kaatonokat. Nyt avajaistarjouksena 55 dollaria (hinnasta joutunisi maksamaan suomen ALV): 10” Carbon Steel Pan
En tiedä mikä hiiliteräsvimma taas iski mutta 10" (noin 25,4 cm) pannu tuli taas tilattua. En hankkinut edellämainittua jenkkiä vaan toivon mukaan oikeasti englannissa valmistettua Samuel Groves pannua jossa kuten y.m. jenkissä sekä Darto pannuissa kahva on samaa yhtä metallia kuin itse pannu. Samuel Groves kuitenkin on ranskalaispannun muotoinen, eli pannun seinät eivät ole melkein suoria vaan viistoja. Hinta vaikka koostuukin ainakin noin 60% veroista ja kuljetuksista englannista on kuitenkin yllättävän kilpailukykykyinen e.m. pannuihin nähden ( 43,98 euroa senhetkisellä punnan kurssilla).
s-l1600.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Mä en suosittele mitään wokkipannua, se on käytännössä erittäin epäkäytännöllinen eikä mitään järkeä hankkia kotiin, kun ei yleensä ole kenelläkään ensinnäkään wokkipoltinta ja sitten tarttisi vielä olla omat telineensä joka paikassa mihin sen pannun saa laskettua ettei se keikkaa nurin.

Esimerkiksi de Buyerin syvä hiiliteräspannu (esim 5020.40) on parempi vaihtoehto. Se on käytännössä ihan sama asia kuin wokkipannu, mutta ihan aavistuksen paksumpaa ainetta ja tasaisella pohjalla.

Edit: Siis jos tässä puhuttiin normaalista wokkipannusta, jossa on pyöreä pohja
Noi de buyerit ei oo hirveän laadukkaita, eikä tuollaisella pysty muutenkaan wokkaamaan. Ellei rakenna jotain telinettä kaasupolttimoon johon tuon pannun saisi vinottain, mutta pienemmällä vaivalla pääsee oikean wokkipannun kanssa.

Jos ei ole kaasuliettä, jossa yleensä optio pyöräpohjaiselle pannulle, wokkaaminen onnistuu usein kaasugrillin polttimon päällä. Tehokin niissä on jopa parempi kuin kaasuliedellä ja ulkona muutenkin wokkaus yli leimahduspisteen lämmöillä on miellyttävämpää.
 
Noi de buyerit ei oo hirveän laadukkaita, eikä tuollaisella pysty muutenkaan wokkaamaan. Ellei rakenna jotain telinettä kaasupolttimoon johon tuon pannun saisi vinottain, mutta pienemmällä vaivalla pääsee oikean wokkipannun kanssa.

Jos ei ole kaasuliettä, jossa yleensä optio pyöräpohjaiselle pannulle, wokkaaminen onnistuu usein kaasugrillin polttimon päällä. Tehokin niissä on jopa parempi kuin kaasuliedellä ja ulkona muutenkin wokkaus yli leimahduspisteen lämmöillä on miellyttävämpää.
Jos on hyvä kaasuhella ja siihen asentaa wokkirenkaan niin kyllä sillä varmasti onnistuu ihan hyvin pyöreäpohjaisella pannulla. Ongelma vaan on, kuten sanottu ylläkin, aikamoinen käry jos wokataan kuten kuuluu. Jos taas tehdään tasapohjaisella (paistinpannu se silloin on) niin ei siitä tule samaa vaikka miten tekisi, koska induktiolla tai valurautaliedellä sivut ovat aivan liian kylmät suhteessa pohjaan. Jos taas on kaasuliesi niin sitten unohtaa tasapohjaiset ja hommaa sen wokrenkaan ja pyöreäpohjaisen wokin.

Itselläni on 12kW kaasuwokpoltin jota käytän puuhellalla kiinalaisen wokin kanssa (pyöreä pohja ja lyhyt puukapula kahvana), ja lopetin sen käytön parin vuoden jälkeen kun käry on aika älytön. Autenttista ruokaa sillä kyllä tekee ja paljon parempi paistaa montaakin asiaa kuin paistinpannulla.
 
Wokki on vähän sama kuin uppopaisto tai pekonin käryyttäminen, paras tehdä ulkona tai vaihtoehtoisesti jollsin tapaa suljetussa tilassa voimakkaan huippuimurin alla. Wokatessa höyrystyvä rasva ja paistovaiheen rasvapalon palokaasut osaa kyllä tunkeutua sisätiloissa sinne minne ei tartteisi.

Kotikokilla "wokki" usein tarkoittaa paistettua lihaa tia katkarapuja, joiden lisukkeena on höyrytettyjä tai kevyesti paistettuja vihanneksia. Tuommoista perinteisestä suomalaista arkiruokaa voi tehdä oikein hyvin paistinpannulla. Hyvää ja terveellistä ruokaa sekin.
 
Joo, siis tuollaista suomalaista "wokkaamista" harrastan. En todellakaan jaksa mitään stir fry - settejä harrastaa kotioloissa. Tavallisissa paistinpannuissa vaan loppuu tila hyvin nopeasti, niin sen takia olen noita tasapohjaisia Ikean yms. wokkipannuja tuohon touhuun käyttänyt ja nyt oli haussa vastaava mutta ilman muovipäällystettä.
 
Itse valitsisin rosterisen wokin hiiliteräksen sijasta. Tarttuvimmat ainekset voi paistaa riittävän suuren pohjan omaavassa hiiliteräspannussa (vaikka paistaa riisit tai nuudelit). Sitten kun wokataan kuitenkin usein lisätään ainakin vähän nestettä ja neste tekee sen että rosteriin ei jää mitään kiinni eikä tarvitse huolehtia happamista aineista ym jotka pitkässä juoksussa voivat ruostuttaa pannua tai ainakin vaatia enemmän huoltoa hiiliteräksellä.
 
Itse valitsisin rosterisen wokin hiiliteräksen sijasta. Tarttuvimmat ainekset voi paistaa riittävän suuren pohjan omaavassa hiiliteräspannussa (vaikka paistaa riisit tai nuudelit). Sitten kun wokataan kuitenkin usein lisätään ainakin vähän nestettä ja neste tekee sen että rosteriin ei jää mitään kiinni eikä tarvitse huolehtia happamista aineista ym jotka pitkässä juoksussa voivat ruostuttaa pannua tai ainakin vaatia enemmän huoltoa hiiliteräksellä.
Lisäksi nuo tasapohjaiset wokkipannut ovat vielä wokkaamistakin paremmin soveltuvia kastikepannuiksi, jolloin rosteripinnasta alkaa olla etua, kun haudutellaan tomaattisia raguja toista tuntia.
 
Lisäksi nuo tasapohjaiset wokkipannut ovat vielä wokkaamistakin paremmin soveltuvia kastikepannuiksi, jolloin rosteripinnasta alkaa olla etua, kun haudutellaan tomaattisia raguja toista tuntia.

Tästä tullaankin siihen, että kannattaa olla molemmat. Kotiwokkailuun ehdottomasti tuollainen hiiliteräspannu, ja sitten kastikekäyttöön rosteria.

En usko, että wokkaillessa saa mitenkään hiiliterästä ruostumaan piloille. Itse käytän todella happamia sooseja ja jätän kyllä joskus tuntikausiksi tavaran esille (tai pannun pesu vasta tuntien päästä). Ruostumista tapahtuu jos hauduttaa hapanta kauan. Ammattikäytössä ja katukeittiöissä wokit on yksinomaan hiiliterästä, enkä näe että hankalaa rosteria kannattaisi kotikäytössäkään yrittää soveltaa. Rosteri tekee rajoitteita kanan, katkaravun, tofun ym. ainesten paistamiseen.
 
Ja jos ei ole kerrospohjaa niin rosteri johtaa huonommin lämpöä. Se huonontaa entisestään tuollaisen ohuen pannun käytettävyyttä muilla liesillä kuin kaasulla. Ainakin tuossa Mariuksen wokissa on kolmikerrosrakenne mutta ei sellaista paksua pohjaa mihin on totuttu kasareissa. Ei välttämättä erikoisen hyvä siis, mutta menee arvailuksi kun en ole kokeillut.
 
Zwilling 32 cm kolmikerrosrosteri-wokkia käyttäneenä ehkä 20 kertaa niin sillä kyllä onnistuu helposti wokkaus pienelle porukalle. Ylikuumaksi ei pannun pohjaa helposti saa ainakaan lyhyillä wokkauksilla, eikä kiinnipalamista mielestäni tarvitse huolehtia, ja jos epäilyttää jonkun aineksen kiinnipalaminen niin hiiliteräksisessä toisessa riittävän isossa pannussa sitten paistaa ne ainekset, kun aineksia ainakin pienessä wokissa joutuu usein jokatapauksessa paistamaan erissä. Esimerkki lounaastani tänään:
 
Viimeksi muokattu:
Zwilling 32 cm kolmikerrosrosteri-wokkia käyttäneenä ehkä 20 kertaa niin sillä kyllä onnistuu helposti wokkaus pienelle porukalle. Ylikuumaksi ei pannun pohjaa helposti saa ainakaan lyhyillä wokkauksilla, eikä kiinnipalamista mielestäni tarvitse huolehtia, ja jos epäilyttää jonkun aineksen kiinnipalaminen niin hiiliteräksisessä toisessa riittävän isossa pannussa sitten paistaa ne ainekset, kun aineksia ainakin pienessä wokissa joutuu usein jokatapauksessa paistamaan erissä. Esimerkki lounaastani tänään:

Hyvältä näyttää ruoka, ja varmasti myös maistuu siltä. Mutta tuollainen kokkaus ei pala kiinni missään muussakaan pannussa kun nuo nesteet irrottaa sen mitä vähän kiinni jää jos jää. Pad Thai tai paistettu riisi on astetta hankalampi kun siinä tuota lientä ei ole, joka irrottaa kiinni palaneen aineksen ja nuudelit tai riisi on kyllä herkkä jämähtämään jos lämmöt ei ole oikein. Toisaalta ei sillä väliä jos vähän kiinni jämähtää kun ruuan pois kumoamisen jälkeen laittaa tilkan vettä niin lähtee kyllä ryönät irti.

Kuitenkin hyvä video ja epäilemättä tuo pannu on laadukas ja toimii niin hyvin kuin vain voi. Ilmeisesti tuo kolmikerroksinen rakenne tarkoittaa ohutta pannua jossa on kahden rosterisiivun välissä alumiinia.
 
Tarkoittaa juuri ohutta pannua jossa on kahden rosterisiivun välissä alumiinia. Paksuutta tai siis välissä olevaa alumiinia saisi ehkä olla vähän enemmän mielestäni kun niinkun videossa pannu saattaa siirtyä pieneltä levyltä helposti keveydensä takia (1,4 kg) jos paljon sekoittaa ruokaa eikä seuraa pannun liikkumista hellalla (ehkä vain minun kuvaukseni takia en huomannut pannun siirtymistä). Jokatapauksessa tämän pannun pohjan halkaisija on vain 14,5 cm (kuten pienen hellalevyni), niin pieni koko rajoittaa käyttöä normaalitehoisella liedellä. Ehkä ensi kesänä hankkisin ulkotakkaan jonkun viritelmän wokille tai sitten rengaspolttimen siihen niin saisi paremmin paistopinta-alaa. Silloin itseäni kuitenkin kiinnostaisi vielä enemmän miten pyöreäpohjainen hiiliteräs wok-pannuni toimisi (2,1 kg). Pyöreäpohjaisessa 32 cm wokissani on varmaan enemmän tilavuutta kuin Zwillingissä. Olisiko Zwilling mös hieman ohuempi, eli se hiiliteräswokki on aika paksu wokiksi. Kaasuliedellä adapterilla entisessä kodissa oli kiva käyttää kiinalaista pyöreäpohjaista wokkia, mutta kuten Zwillingin kanssa sähkökeraamisella liedellä, niin myös kiinanihmeen kanssa Gorenje kaasulieden teho ei aivan halunnut riittää johonkin wok-hei fiilikseen.
 
Viimeksi muokattu:
Tuollanen miedolla lämmöllä haudutettu jauheliha ja lihan lämmössä höyrytetyt vihannekset on ihan hyvää arkimättöä, kaveri sanoo noita nistipadoiksi. Itsekin oon lounastauolla missä liesi käytössä tehnyt tuollasta lounaaksi, jauhelihaa paistumaan ja epämääräisiä pakastevihanneksia päälle sulamaan.

Mutta tuskin tuokaan noin nätisti onnistuisi jos kokeilet joskus tehdä wokkityylistä ruokaa hieman hauduttelua korkeammilla lämpötiloilla. Rosteri ei ole mikään kovin hyvä korkeillla lämmöllä ruoalle jota pitää sekoittaa jatkuvasti, eikä kananpalat tai edes jauheliha pysy irti pannusta kun lämpö nousee tarpeeksi.

Pihville rosteri toimii hyvin, kosks liha kypsyessään korkkaa itensä irti pannulta.
 
Tuollanen miedolla lämmöllä haudutettu jauheliha ja lihan lämmössä höyrytetyt vihannekset on ihan hyvää arkimättöä, kaveri sanoo noita nistipadoiksi. Itsekin oon lounastauolla missä liesi käytössä tehnyt tuollasta lounaaksi, jauhelihaa paistumaan ja epämääräisiä pakastevihanneksia päälle sulamaan.

Mutta tuskin tuokaan noin nätisti onnistuisi jos kokeilet joskus tehdä wokkityylistä ruokaa hieman hauduttelua korkeammilla lämpötiloilla. Rosteri ei ole mikään kovin hyvä korkeillla lämmöllä ruoalle jota pitää sekoittaa jatkuvasti, eikä kananpalat tai edes jauheliha pysy irti pannusta kun lämpö nousee tarpeeksi.

Pihville rosteri toimii hyvin, kosks liha kypsyessään korkkaa itensä irti pannulta.
Täähän se on. Tasapohjainen wokki on kyllä kätevä vaihtoehto kasarille jos muotokielestä enemmän tykkää eikä iso paistopinta-ala ole vaatimus. Ohuena toimii hiiliteräksinen hyvin induktiolla mutta pitää muistaa että se vastaa paisto-ominaisuuksiltaan pientä paistinpannua vaikka tilaa on korkeussuunnassa yllin kyllin. Kuumenee myös nopeasti. Vaimo tekee tosi paljon ruokaa tuollaisella pienipohjaisella hiiliteräswokilla, on hänen lempipannu ja käyttää sitä kasarina (kuten yllä olevassa videossakin, lisäksi myös ihan kastikkeet). Kovat paistamiset tehdään sitten valurautapannulla.
 
Päätinpä kokeilla miten riisin paistaminen onnistuu Kuhn Rikon rst-pannullani joka juuri ja juuri riittävän kokoinen (26 cm) noin 2 ei-valmiin mittakupin riisiä paistamiseen. Tein myös kalakastokkeesta, tuoreesta chilistä ja tilkasta limeä tujun kastikkeen jota ei näy videossa kun siitä tuli aivan liian pitkä muutenkin. Vähän viikko sitten podettu flunssa tuntuu edelleen kurkussa mutta toivon mukaan englanninkielisestä puheesta saa edes jotain selvää:

 
Tuollanen 26 sentin pannu tekee kyllä ihan hyvin 1-2 hengen annoksen. Ja katkaravutkin lopulta kypsyivät kun riittävän kauan niitä jaksoi lämmittää ;). Riisin osalta tuota sanotaan kyllä höyryttämiseksi, paistaminen tehdään paljon kovemmalla lämmöllä ja samalla otetaan pintaan myös väriä.


Kokeile joskus huviksesi vastaavan ruoan tekemistä paistamalla lämmön kanssa. Lämpöä "tuplasti" ja lämmittämisen sijaan vain nopeasti paistat nuo samat tavarat. Paistopinta antaa makuun ihan uuden ulottuvuuden.
 
Tuollanen 26 sentin pannu tekee kyllä ihan hyvin 1-2 hengen annoksen. Ja katkaravutkin lopulta kypsyivät kun riittävän kauan niitä jaksoi lämmittää ;). Riisin osalta tuota sanotaan kyllä höyryttämiseksi, paistaminen tehdään paljon kovemmalla lämmöllä ja samalla otetaan pintaan myös väriä.


Kokeile joskus huviksesi vastaavan ruoan tekemistä paistamalla lämmön kanssa. Lämpöä "tuplasti" ja lämmittämisen sijaan vain nopeasti paistat nuo samat tavarat. Paistopinta antaa makuun ihan uuden ulottuvuuden.
Kyllä nyt pannu oli omiin kokkaustaitoihin nähden hyvin kuuma. Esilämmitin sitä ehkä liiankin kauan. Ei ehkä näkynyt videosta mutta riisiä sai tosissaan sekoitella ettei siitä olisi tullut korppua kun lämpöä oli sen verran paljon. Jotenkin tuntuu että rosteripannuista tulee vielä kuumempia kuin hiiliteräspannuista kun niitä tarpeeksi kauan lämmittää.

Mutta tosiaan tykkään normaalisti käyttää lähinnä hiiliterästä vrt mitään muuta materiaalia. Mutta jos energian hinta nousee niin ehkä rosteri on halvempi vaihtoehto kun ei tarvitse jälkilämpöä kuivatukseen tai rasvapolttoon.

Edit: Säköliedellä ja ehkä induktiolla 2/3 teho (noin max 7/10 asteikolla) sekä rst- että hiiliteräs pannuilla on oman kokemuksen kautta paras maksimi teho. Suurempi teho aiheuttaa helposti ongelmia ellei sitten oikeasti ole 'master chef'.
 
Viimeksi muokattu:
Itse lähestyisin asiaa niin, että vähintään puolittaisin pannussa kerrallaan olevan määrän.
Juuri niin. Tästä tullaankin siihen miksi isot pannut voivat olla tervetulleita. Itse jätin kuitenkin väliin esimerkiksi Darto 30 cm pannun hankinnan, (vastaa noin 32 cm kokoista pannua vähemmän jyrkillä sivuilla), sillä useimmiten tarvitsee vain 1-3 hengelle tehdä ruokaa. Tärkein mielestäni on kuitenkin ettei pannu ole aivan liian iso hellan liedelle. Noin 2 cm on mielestäni maksimi poikkeama, eli noin 1 cm suurempi joka suuntaan lieden ympärysmitan mukaan. Edes normi kaasuliedellä ei voi mielestäni käyttää järkevästi yli 30 cm tavallisen ylälaidan mittaan laskettuja pannuja.

Ja voisihan sitä useimmilla liesillä olla kaksi vähän pienempää pannua käytössä yhtäaikaakin kuin kaksi isoa pannua ei useimpien liesien kanssa ole mahdollista.

Edellämainittujen pannujen kanssa tosiaan kuten Jetulakin sanoi riittää paistopinta-ala parhaiten (huonoiten) joissakin tapauksissa vain 2 hengelle. Isompi laadukas pinnoittamaton pannu useimmiten vaan painaa sen verran paljon että normaalivartaloinen ihminen varmasti valitsee mielummin kevyen pinnoitetun pannun, kuin että päivittäin nostelisi painavaa. Mielestäni kuitenkin absoluuttista painoa tärkeämpi seikka on miltä painon tasaisuus tuntuu pannua nostettaessa. Siihen vaikuttaa varmasti eniten kahva ja miten hyvin se kannattelee pannun massaa käsivarteen kohdistuvan painon kautta. Toki monissa isoissa pannuissa on kaksi kahvaa niin paino jakautuu paremmin, mutta itse tykkään enemmän pestä kompaktimpaa pannua jolla voi nopeammin saavuttaa paremman hallittavuuden puhtaudesta sekä pannun sisä että ulkopuolelta.

Edit: Olisi ehkä vain kannattanut valita suoraan 28 cm pannu riisille. Valitsin kuitenkin Kuhn Rikon koska uskon että sen paremmin kiillotettu pinta on liukkaampi kuin Demeyere Industry 28 cm pannussani joka ei ole paljon kiillotettu. Taitaa Demeyere Industry mennä seuraavaan riisinpaistooni ja testiin onnistuuko siinä riisin paistaminen ilman tarttumista. Demeyere Industry 28 cm on muuten paistopinta-alaltaan reilu ja vastaten tyypillisesti lähes 30 cm kokoisia pannuja. Kuitenkin Demeyere Industry 28cm painaa vain 1,45 kg vrt vaikka Kuhn Rikon 26cm 1,37 kg tai puhumattakaan minun suhteessa painavimmasta rosterista Demeyere Proline joka painaa vain 24 cm koossa 1,77 kg.
 
Viimeksi muokattu:
Mä käytän pannua max. 4/6 lämmöllä sähköhellalla. Tuolloin paistoon menee vähän enemmän aikaa, mutta ei tapahdu palamista.
 
Mä käytän pannua max. 4/6 lämmöllä sähköhellalla. Tuolloin paistoon menee vähän enemmän aikaa, mutta ei tapahdu palamista.
Kuten minäkin (2/3 lämpöä). Huomannut myös että jos käyttää hiiliterästä vähänkään enemmän kovemmalla lämmöllä niin pannuun muodostuu enemmän tai riippuen paistettavasta aineksesta jopa paljon enemmän mustaa hiiltä jotahan ei kannata jättää kunnolla putsaamatta jos haluaa yrittää pitää pannun mahdollisimman tarttumattomana.
 
Itse tottunut paistamaan kanat, vihannekset yms 7v vanhalla debuyer hiiliteräs pannulla max lämmöillä. Pinta on niin hyvä ettei jää mikään kiinni pannuun ja ruskean searin saa 30sec aikana. Rypsiöljy on savuavan kuumaa kun ruoka isketään pannulle. Pesu onnistunut aina pelkällä vedellä ja tiskiharjalla.

Kokeilin tehdä samaa tuolla uudella hiiliteräs wokpannulla. Huonosti kävi kun pinta ei ole läheskään vanhassa pannussa. Pitää pestä kunnolla ja tehdä uudet rasvapoltot grillissä. Parempi ottaa rauhallisemmin uuden pannun kanssa ilmeisesti. Taitaa jäädä muutenkin pelkästään hiiligrillin kanssa käytettäväksi.
 
Valaiskaas joku mua mitä mä teen väärin.

Pistän ton 24cm teräspannun induktiolle, pistän lusikallisen vettä, pistän induktion seiskaan, pidän kunnes vesi haihtuu, tiputtelen vesipisaroita välillä kunnes jää päälle surffaamaan (induktio kutosella ei tuu tarpeeks lämpöä), sitten kun näin tapahtuu lasken lämmön kutoseen, pistän pannulle öljyä ja heti perään naudanjauhelihan / kanasuikaleet.
Tuloksena molempina kertoina se että jämppää pannuun kiinni, kovaa.

Jauhelihan kanssa ei niin ongelmaa kun äkkiä lastalla vaan hinkuttaa sen kuuman öljyn kanssa niin irtoaa ja loppu paistelussa ei enää pala kiinni mutta toi kana jämppää niin helvetin isolla alueella kiinni pannulle kun on ns marinaadit mukana että puolet pinta-alasta on aivan palanutta ja saa jatkuvasti lisätä öljyä lisää kunnes se lakkaa jämppäämästä.

En edes halua kertoa kun yritin tehdä smashburgerin tolla :rofl:

Ja onko tossa aina pakko käyttää öljyä? Kun oon perinteisesti pistänyt kunnon nokareen oivariinia ja paistanu sillä, toisilla pannuilla...
 
Millanen pannu? Kylmä liha jäähdyttää (ohutta?) pannua liikaa ja saa sen jämähtämään kiinni?
Siis sellanen lidlin 24cm teräspannu.
Ei oo tosta kiinni, kun se jämähtää siinä nanosekunnissa kiinni kun koskettaa pannuun…
Sen ensikosketuksen jälkeen se ei enää tartu.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 389
Viestejä
4 489 658
Jäsenet
74 150
Uusin jäsen
JM11

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom