Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Lämmön oikea määrä on tärkein pinnoittamattomien pannujen kanssa. Jos on induktio niin nuo ohuet peltipannut on hankalia kun helposti keskellä on liikaa lämpöä tai reunoilla liian vähän jolloin aina johonkin kohtaan palaa kiinni. Teflonista noihin siirryttäessä pitää kiinnittää huomiota siihen että pannu on kuuma, muuten jämähtää kiinni. Voi antaa paremmin anteeksi kuin oliiviöljy joten silläkin voi kokeilla. Onko kuvassa olevaan pannuun siis palanut törkyä noin paljon kiinni vai onko yritetty jotain rasvapolttoa. Aika paljon on kamaa pannussa.
Itse onnistun paremmin valuraudalla kuin hiiliteräksellä, mutta 26cm valurautapannun kohdalla juuri tänään kaivoin esiin vanhan 50-luvun valurautalevyn kun ei vaan induktiolla saa lämpötilaa kohdalleen. Eilen ensimmäistä kertaa kesän jälkeen lämmitin puuhellan ja pannu toimi kuin itsestään. Oli kananmunaa ja makkaranpaloja samassa pannussa ja suolakurkkuakin reunaan laitoin ja kaikki tuli täydellisesti. En ole onnistunut induktiolla noin hyvin käytännössä ikinä. Se vaan on tärkeää että sitä lämpöä on kunnolla ja tasaisesti - en tarkoita pelkkää kuumuutta vaan tasaista lämpöä niin ettei heti jäähdy kun ruokaa heittää pannulle. Induktiolla jotenkin pannu vaan ei ole samalla lailla kuuma, ja kuitenkin samaan aikaan liian kuuma, ja kun esim jauheliha hetken on pannulla niin se ei olekaan tarpeeksi kuuma hetken päästä. Puuhellalla sitä tasaista lämpöä on loputtomasti ja homma toimii saumattomasti.
Spydäri on kyllä hankala. Tai siis kypsä helposti mössööntyvä peruna tärkkelyksineen lähinnä. Niitä ruokia, joille pinnoitettu pannu on ihan paikallaan. Oman kokemuksen mukaan rosteri ja valurauta toimii spydärin kanssa paremmin kuin hiiliteräs, mutta eivät ole ihan ongelmattomia nekään.
Ylensä en alkaisi alusta mutta tämän pannun kanssa ehkä tekisin niin. Eli vaikka keitä etikkaa tai tomaattimurskaa pannussa 15-45 minuuttia ja karhunkielellä poistaa niin paljon kuin jaksaa. Sitten rasvapolttaa hyvin pienessä määrässä öljyä 1-2 teelusikkaa öljyä riittää enemmän kuin hyvin. Toki kuten yllä mainittiin niin lämpötila millä pannua käytetään voi myös olla osasyyllinen, itse kokeilisin ehkä ensin korkeintaan keskilämmöllä lämmittää pannua kauan, vaikka 7 minuuttia, sitten samalla lämmöllä kokeilla jos sama ongelma toistuu niin aloitus alusta. Paksu pannu ei mene pilalle tekisit mitä tahansa ehkä poislukien äärimmäisen nopeita kuumennuksia ja viilennyksiä, mutta esim oma Debuyer Element on kestänyt sitäkin (vain induktion boost toimintoa en tietenkään ole edes kokeillut).Pakko luovuttaa ton hiiliteräksen kanssa, en mä jaksa säätää enää. Koitin rasvapolttaa tuota lisää muutaman kerran, niin ehkä kerran tai kaksi pystyy jotain siinä paistamaan ja se on suht nonstick, mutta joka paistokerran jälkeen saa puhdistaessa hangata harjalla tai liinalla enemmän ja enemmän törkyä irti. Tuntuu että se kiva tumman pronssinen pinta vaihtuu muutaman paiston jälkeen pellinharmaaksi ja ominaisuudet katoaa samaa tahtia. Sitten lopputulos on alla kun koittaa tehdä pyttipannua. Sanotaan, että "jatkat vaan sen pannun käyttöä niin siinä se paranee", mutta miten käytät tollasta pannua?
Sanotaan, että "jatkat vaan sen pannun käyttöä niin siinä se paranee", mutta miten käytät tollasta pannua?
Tämä on ihan totta, sormeen ei saa tuntua mitään epätasaisuuksia kun ruokaa alkaa laittamaan, eli se pitää aina pestä niin että pannu on ihan sileä. On toisarvoista onko pinta tasaisen ruskea vai näkyykö jossain kohtaa metallia. Jos pannua käyttää eikä vaan rasvapolttele ei se koskaan ole ihan tasainen. Itse pesisin vain kuumalla vedellä ja karhunkielellä, mutta ei kai se astianpesuaine tuossa kohtaa hallaa voi tehdä.Tuon myytin vielä kun unohdat unohdat, muuten on jo vinkkejä tullutkin. Ja älä pelkää pestä pannua kunnolla tarvittaessa pesuaineen kanssa. Vaikka kuuluisi tuohon koulukuntaan jossa haluaa pinnoittaa pannunsa paksulla, palanneella ja huokoisella rasvakerrostumilla, ei sinne väliin ole tarkoitus sentään ruoantähteitä jättää (tai en yiedä vaikkasellainenkin koulukunta pannun pinnoittajista löyytyy).
Pese vanhat karstat pois emäksisellä pesuaineella ja halutessasi vaikka hinkkaa pannu reilusti uudelle puhtaalle metallipinnsale. Eli jollain keittiön pesuaineella, ei happamalla joka on tarkoitettu kalkin poistoon. Induktiolla sä teet uuden öljypolton alle minuutissa, joten ei ole mitään järkeä yrittää suojella vanhaa karstaa ja olla pesemättä paskaista pannua.
Öljypoltto vain huomattavasti kuumemmalla kuin mitä olet tottunut tekemään, induktiolla yleensä riittää teho kun pidät täysillä. Öljypoltto runsaalla rasvalla muutama sekunti pyöritellen ja ylijäämän pois pyyhkeellä.
Kun lukenut ihmisten ongelmista rasvapolton kanssa niin syylliseksi usein paljastunut De Buyerin ohje käyttää 1 cm öljyä joka ei tartu eli ei pala kiinni pannuun. Kyllä sitäkin tapaa voi käyttää mutta kun on valuttanut turhan öljyn talteen on pannun pinnan näkyvän öljyn parasta vielä putsata pois paperilla tai liinalla ja kerran vielä antaa hyvin ohuen öljykerroksen todella palaa kiinni pannuun. De Buyer ei ohjeissaan tätä kerro, ehkä sormien palamisen tai tulipalovaaran takia. Toisaalta kyllähän sen pannun voisi "polttaa" ihan käyttämällä sitä rasvakeittimenä monia kertoja mutta siinähän sitten suurin vaara rasvapaloon syntyy jos öljyä lämmittää liian kauan ja liian kuumalla.Mikähän ero tuossa on, kun yhdessä viestissä neuvotaan tekemään poltto hyvin vähäisellä öljyllä ja toisessa runsaalla öljyllä?
Mikähän ero tuossa on, kun yhdessä viestissä neuvotaan tekemään poltto hyvin vähäisellä öljyllä ja toisessa runsaalla öljyllä?
Niin no. Itse taas oon sitä mieltä, että sitä öljyä ei kannattaisi yrittää polttaa pannun pintaan kiinni, vaan pyöritellä sitä savuamispisteessä olevaa öljyä pannussa hetki, kuivata talouspaperilla puhtaaksi ja ottaa kovaan ajoon. Silloin vaikka pintaan ei muodostuisi ihan yhtä liukasta polymerisoitunutta ja kuparoituvan väristä pintaa, on pinta kuitenkin riittävän hyvä eikä ala oman kokemuksen mukaan keräämään sen kaltaista patinakerrosta, joka sitten lohkeilee jossain vaiheessa näkyvästi irti, koska syyt.Kun lukenut ihmisten ongelmista rasvapolton kanssa niin syylliseksi usein paljastunut De Buyerin ohje käyttää 1 cm öljyä joka ei tartu eli ei pala kiinni pannuun. Kyllä sitäkin tapaa voi käyttää mutta kun on valuttanut turhan öljyn talteen on pannun pinnan näkyvän öljyn parasta vielä putsata pois paperilla tai liinalla ja kerran vielä antaa hyvin ohuen öljykerroksen todella palaa kiinni pannuun. De Buyer ei ohjeissaan tätä kerro, ehkä sormien palamisen tai tulipalovaaran takia. Toisaalta kyllähän sen pannun voisi "polttaa" ihan käyttämällä sitä rasvakeittimenä monia kertoja mutta siinähän sitten suurin vaara rasvapaloon syntyy jos öljyä lämmittää liian kauan ja liian kuumalla.
Mikähän ero tuossa on, kun yhdessä viestissä neuvotaan tekemään poltto hyvin vähäisellä öljyllä ja toisessa runsaalla öljyllä?
Näinkin onnistunee hyvin, pääasia että niinkuin kirjoitit että kuivaa pannun puhtaaksi ylimääräisestä öljystä. Tätä vaihetta muistaakseni ei ainakaan jossain Debuyerin omassa ohjeessa kerrottu tai ainakaan korostettu että kuuma ylimääräinen öljy tulisi putsata ennen kun se jäähtyy ja siitä tulee paksu tahmainen kerros pannulle.Niin no. Itse taas oon sitä mieltä, että sitä öljyä ei kannattaisi yrittää polttaa pannun pintaan kiinni, vaan pyöritellä sitä savuamispisteessä olevaa öljyä pannussa hetki, kuivata talouspaperilla puhtaaksi ja ottaa kovaan ajoon. Silloin vaikka pintaan ei muodostuisi ihan yhtä liukasta polymerisoitunutta ja kuparoituvan väristä pintaa, on pinta kuitenkin riittävän hyvä eikä ala oman kokemuksen mukaan keräämään sen kaltaista patinakerrosta, joka sitten lohkeilee jossain vaiheessa näkyvästi irti, koska syyt.
Itse ostin tälläisen testiin. Tehnyt vasta kerran ruokaa hiiligrillissä koska siinä onnistu rasvapoltto samalla.Olisikohan suositusta edullisesta pinnoittamattomasta wok-pannusta? Tuntuu, että ainoastaan noita teflon-roskia saa kohtuuhintaan, muut ihan sikahintaisia.
Olisikohan suositusta edullisesta pinnoittamattomasta wok-pannusta? Tuntuu, että ainoastaan noita teflon-roskia saa kohtuuhintaan, muut ihan sikahintaisia.
Olisikohan suositusta edullisesta pinnoittamattomasta wok-pannusta? Tuntuu, että ainoastaan noita teflon-roskia saa kohtuuhintaan, muut ihan sikahintaisia.
En tiedä mikä hiiliteräsvimma taas iski mutta 10" (noin 25,4 cm) pannu tuli taas tilattua. En hankkinut edellämainittua jenkkiä vaan toivon mukaan oikeasti englannissa valmistettua Samuel Groves pannua jossa kuten y.m. jenkissä sekä Darto pannuissa kahva on samaa yhtä metallia kuin itse pannu. Samuel Groves kuitenkin on ranskalaispannun muotoinen, eli pannun seinät eivät ole melkein suoria vaan viistoja. Hinta vaikka koostuukin ainakin noin 60% veroista ja kuljetuksista englannista on kuitenkin yllättävän kilpailukykykyinen e.m. pannuihin nähden ( 43,98 euroa senhetkisellä punnan kurssilla).Uusi amerikkalainen firma alkaa juuri valmistamaan Darto-hiiliteräspannu tyyppistä pannua joka vain pikkuriikkisen ohuempi mutta sisältää kaatonokat. Nyt avajaistarjouksena 55 dollaria (hinnasta joutunisi maksamaan suomen ALV): 10” Carbon Steel Pan
Noi de buyerit ei oo hirveän laadukkaita, eikä tuollaisella pysty muutenkaan wokkaamaan. Ellei rakenna jotain telinettä kaasupolttimoon johon tuon pannun saisi vinottain, mutta pienemmällä vaivalla pääsee oikean wokkipannun kanssa.Mä en suosittele mitään wokkipannua, se on käytännössä erittäin epäkäytännöllinen eikä mitään järkeä hankkia kotiin, kun ei yleensä ole kenelläkään ensinnäkään wokkipoltinta ja sitten tarttisi vielä olla omat telineensä joka paikassa mihin sen pannun saa laskettua ettei se keikkaa nurin.
Esimerkiksi de Buyerin syvä hiiliteräspannu (esim 5020.40) on parempi vaihtoehto. Se on käytännössä ihan sama asia kuin wokkipannu, mutta ihan aavistuksen paksumpaa ainetta ja tasaisella pohjalla.
Edit: Siis jos tässä puhuttiin normaalista wokkipannusta, jossa on pyöreä pohja
Jos on hyvä kaasuhella ja siihen asentaa wokkirenkaan niin kyllä sillä varmasti onnistuu ihan hyvin pyöreäpohjaisella pannulla. Ongelma vaan on, kuten sanottu ylläkin, aikamoinen käry jos wokataan kuten kuuluu. Jos taas tehdään tasapohjaisella (paistinpannu se silloin on) niin ei siitä tule samaa vaikka miten tekisi, koska induktiolla tai valurautaliedellä sivut ovat aivan liian kylmät suhteessa pohjaan. Jos taas on kaasuliesi niin sitten unohtaa tasapohjaiset ja hommaa sen wokrenkaan ja pyöreäpohjaisen wokin.Noi de buyerit ei oo hirveän laadukkaita, eikä tuollaisella pysty muutenkaan wokkaamaan. Ellei rakenna jotain telinettä kaasupolttimoon johon tuon pannun saisi vinottain, mutta pienemmällä vaivalla pääsee oikean wokkipannun kanssa.
Jos ei ole kaasuliettä, jossa yleensä optio pyöräpohjaiselle pannulle, wokkaaminen onnistuu usein kaasugrillin polttimon päällä. Tehokin niissä on jopa parempi kuin kaasuliedellä ja ulkona muutenkin wokkaus yli leimahduspisteen lämmöillä on miellyttävämpää.
Lisäksi nuo tasapohjaiset wokkipannut ovat vielä wokkaamistakin paremmin soveltuvia kastikepannuiksi, jolloin rosteripinnasta alkaa olla etua, kun haudutellaan tomaattisia raguja toista tuntia.Itse valitsisin rosterisen wokin hiiliteräksen sijasta. Tarttuvimmat ainekset voi paistaa riittävän suuren pohjan omaavassa hiiliteräspannussa (vaikka paistaa riisit tai nuudelit). Sitten kun wokataan kuitenkin usein lisätään ainakin vähän nestettä ja neste tekee sen että rosteriin ei jää mitään kiinni eikä tarvitse huolehtia happamista aineista ym jotka pitkässä juoksussa voivat ruostuttaa pannua tai ainakin vaatia enemmän huoltoa hiiliteräksellä.
Lisäksi nuo tasapohjaiset wokkipannut ovat vielä wokkaamistakin paremmin soveltuvia kastikepannuiksi, jolloin rosteripinnasta alkaa olla etua, kun haudutellaan tomaattisia raguja toista tuntia.
Zwilling 32 cm kolmikerrosrosteri-wokkia käyttäneenä ehkä 20 kertaa niin sillä kyllä onnistuu helposti wokkaus pienelle porukalle. Ylikuumaksi ei pannun pohjaa helposti saa ainakaan lyhyillä wokkauksilla, eikä kiinnipalamista mielestäni tarvitse huolehtia, ja jos epäilyttää jonkun aineksen kiinnipalaminen niin hiiliteräksisessä toisessa riittävän isossa pannussa sitten paistaa ne ainekset, kun aineksia ainakin pienessä wokissa joutuu usein jokatapauksessa paistamaan erissä. Esimerkki lounaastani tänään:
Täähän se on. Tasapohjainen wokki on kyllä kätevä vaihtoehto kasarille jos muotokielestä enemmän tykkää eikä iso paistopinta-ala ole vaatimus. Ohuena toimii hiiliteräksinen hyvin induktiolla mutta pitää muistaa että se vastaa paisto-ominaisuuksiltaan pientä paistinpannua vaikka tilaa on korkeussuunnassa yllin kyllin. Kuumenee myös nopeasti. Vaimo tekee tosi paljon ruokaa tuollaisella pienipohjaisella hiiliteräswokilla, on hänen lempipannu ja käyttää sitä kasarina (kuten yllä olevassa videossakin, lisäksi myös ihan kastikkeet). Kovat paistamiset tehdään sitten valurautapannulla.Tuollanen miedolla lämmöllä haudutettu jauheliha ja lihan lämmössä höyrytetyt vihannekset on ihan hyvää arkimättöä, kaveri sanoo noita nistipadoiksi. Itsekin oon lounastauolla missä liesi käytössä tehnyt tuollasta lounaaksi, jauhelihaa paistumaan ja epämääräisiä pakastevihanneksia päälle sulamaan.
Mutta tuskin tuokaan noin nätisti onnistuisi jos kokeilet joskus tehdä wokkityylistä ruokaa hieman hauduttelua korkeammilla lämpötiloilla. Rosteri ei ole mikään kovin hyvä korkeillla lämmöllä ruoalle jota pitää sekoittaa jatkuvasti, eikä kananpalat tai edes jauheliha pysy irti pannusta kun lämpö nousee tarpeeksi.
Pihville rosteri toimii hyvin, kosks liha kypsyessään korkkaa itensä irti pannulta.
Kyllä nyt pannu oli omiin kokkaustaitoihin nähden hyvin kuuma. Esilämmitin sitä ehkä liiankin kauan. Ei ehkä näkynyt videosta mutta riisiä sai tosissaan sekoitella ettei siitä olisi tullut korppua kun lämpöä oli sen verran paljon. Jotenkin tuntuu että rosteripannuista tulee vielä kuumempia kuin hiiliteräspannuista kun niitä tarpeeksi kauan lämmittää.Tuollanen 26 sentin pannu tekee kyllä ihan hyvin 1-2 hengen annoksen. Ja katkaravutkin lopulta kypsyivät kun riittävän kauan niitä jaksoi lämmittää . Riisin osalta tuota sanotaan kyllä höyryttämiseksi, paistaminen tehdään paljon kovemmalla lämmöllä ja samalla otetaan pintaan myös väriä.
Kokeile joskus huviksesi vastaavan ruoan tekemistä paistamalla lämmön kanssa. Lämpöä "tuplasti" ja lämmittämisen sijaan vain nopeasti paistat nuo samat tavarat. Paistopinta antaa makuun ihan uuden ulottuvuuden.
Juuri niin. Tästä tullaankin siihen miksi isot pannut voivat olla tervetulleita. Itse jätin kuitenkin väliin esimerkiksi Darto 30 cm pannun hankinnan, (vastaa noin 32 cm kokoista pannua vähemmän jyrkillä sivuilla), sillä useimmiten tarvitsee vain 1-3 hengelle tehdä ruokaa. Tärkein mielestäni on kuitenkin ettei pannu ole aivan liian iso hellan liedelle. Noin 2 cm on mielestäni maksimi poikkeama, eli noin 1 cm suurempi joka suuntaan lieden ympärysmitan mukaan. Edes normi kaasuliedellä ei voi mielestäni käyttää järkevästi yli 30 cm tavallisen ylälaidan mittaan laskettuja pannuja.Itse lähestyisin asiaa niin, että vähintään puolittaisin pannussa kerrallaan olevan määrän.
Kuten minäkin (2/3 lämpöä). Huomannut myös että jos käyttää hiiliterästä vähänkään enemmän kovemmalla lämmöllä niin pannuun muodostuu enemmän tai riippuen paistettavasta aineksesta jopa paljon enemmän mustaa hiiltä jotahan ei kannata jättää kunnolla putsaamatta jos haluaa yrittää pitää pannun mahdollisimman tarttumattomana.Mä käytän pannua max. 4/6 lämmöllä sähköhellalla. Tuolloin paistoon menee vähän enemmän aikaa, mutta ei tapahdu palamista.
Millanen pannu? Kylmä liha jäähdyttää (ohutta?) pannua liikaa ja saa sen jämähtämään kiinni?Valaiskaas joku mua mitä mä teen väärin.
Siis sellanen lidlin 24cm teräspannu.Millanen pannu? Kylmä liha jäähdyttää (ohutta?) pannua liikaa ja saa sen jämähtämään kiinni?