Ollaan lähdössä mahdollisesti heinäkuussa vauvan kanssa Keski-Eurooppaan kaupunkilomalle. Ensimmäinen reissu jälkikasvun kanssa, joka on tuolloin noin 4kk ikäinen. Onko kokenemmilla vinkkejä mitä ottaa huomioon vauvan kanssa matkustaessa? Vanhemmat on kokeneita reissaajia, mutta nyt ensimmäistä kertaa vauvan kanssa.
Lennetään päivällä suorilla lennoilla ja kohdekaupungissa ollaan suht tasokkaassa hotellissa lähellä keskustaa, josta liikkumisen pitäisi olla helppoa. Matkarattaat olen jo katsonut valmiiksi ja sellaiset, missä vauva pystyy makaamaan vaakatasossa. Vauva syö vielä pelkkää rintaa, joten ruokapuoli sinänsä helppo.
Tää ny varmaan mennyt, mutta;
Alle vuoden ikäisenä, ja varsinkin ennen kuin hampaat puhkeaa, on mielestäni erinomainen aika matkustaa - sulla on käytännössä mukana lähinnä yksi extranyytti, joka syö ja nukkuu.
Se ei välitä minne meette tai mitä teette, viihtyy lastenvaunussa tai kantoliinassa erinomaisesti kunhan pitää kylläisenä. Joidenkin iltaryypiskelyjen ulkopuolella voi siis käytännössä tehdä mitä haluaa - kunhan ajoittaa asiat rennosti eikä sitoudu mihinkään kovin tiukkoihin aikatauluihin niin että ne lastenhoitojutut saa hoidettua silloin kun on tarvis ja stressittömästi. Ja jos on auto käytössä se käy varsin hyvin "lastenhoitohuoneesta" vielä tuonikäisten kanssa.
Mihinkään kovin kuumaan paikkaan toisin en kyllä lähtisi.
Tein aikoinaan myös yhden 3+ viikon roadtripin mini-camperilla ulkomailla kaksistaan parivuotiaan kanssa.
Sekin oli kiva silleen että pojalla ei kauheasti mielipiteitä mitä pitäisi tehdä, ja löysi jatkuvasti kiinnostavia asioita ympärillään (kävelypolun sorakivet on jännempiä kuin edessä oleva vuorimaisema jne
), mutta sitten toisaalta just sen verran iso että pystyi syömään "aikuisten" ruokaa, muttei kuitenkaan niin iso että ehtinyt muodostaa vielä kovin vahvoja mielipiteitä siitä minlälainen ruoka kelpaa syötäväksi herralle
.
Eli pappa sai mennä minne halusi, tosin toki sillä varauksella että pappa joutui karsimaan ~50% kiinnostuksenkohteistaan pois, koska kaikki nyt vie vain enemmän aikaa. Aivan kaikki. Pakkaamiset, heräämiset, siirtymät, aterioinnit, kävelyt, kaupassakäynnit, ihmettelyt.... sekin että poika ylensä haluaa ihmetellä muita asioita kuin sinä (ne kivet, tai se limuautomaatin kolikonpalautusvipu
). Ja sitten se, että keksii itselleen mielenkiintoista viihdykettä missä/mistä vain tarkoittaa myös sitä että keksii hauskoja leikkejä kuten piilon meneminen/karkuun juokseminen kauppakeskukuksessa, kun itsellä oli ajatus että haetaan härpätin X ja jatketaan matkaa... ja hups, juoksenteluun menikin lopulta niin paljon aikaa että oho vessassa pitääkin nyt käydä, ja kappas, kello onkin ruoka-aika, ja jaahas,, nyt on kohta melkein puoli päivää menny suuniteltuun tunnin asiointiin....
Ts. Vähän joutui alussa kalibroimaan omia odotuksia uudelleen sen suhteen mitä kaikkea oikein ehtii, mutta kun otti linjaksi että yksi (1) pääjuttu per päivä on oikein hyvä ja jos muuta ehtii niin se on sitten kivaa boonusta, niin meillä oli oikeastaan oikein mukava matka - tekisin uudelleen (jos rahanmenoa ei lasketa
).
Sekin auttoi paljon ettei meillä ollut oikein kiinteitä aikatauluja; muutamat hotelliyöt varattu siellä täällä (yksi näistä seteistä matkan päällä), muuten tehtiin niin että pappa edeltävän iltana katsoi että missäs ollaan ja mikäs se huomisen ohjelma voisi olla, ja sillä mentiin.
Niin, se ohjelma; se kannattaa kyllä olla tiedossa etukäteen, koska ainakaan meidän parivuotias, vaikka autossa istui tyytyväisenä tuntikaupalla putkeen, ei yhtään jaksanut sitä että ollaan paikoillaan sen takia että pappa vartin googlettelee/selaa gmapsia ad-hoc kesken päivän. Eli enemmin niin että mennään ulos vartin verran talsimaan etsimään ravintolaa - se ei harmittanut herraa - kuin että pappa selaa nettipasketta että mikä ny sit ois hyvä. Oppipahan sitä jotain taaperoltakin välillä
Tätä "next day" -planningiä olin itse helpottanut niin, että mulla oli custom google mymaps, jonne tallenellut kaikenlaista siellä sun täällä niiden reittien/kohteiden varrella, joissa kuvittelin/toivoin käyväni. Loppupeleissä käytiin murto-osassa näissä, mutta tää shortlistaus oli iso apu siinä että ne antoi aina iltaisin seuraava päivää suunitellessa selkeän suunnan minnepäin edetä, ja sitten siitä matkan varraelta saatoin bongata lisää asioita, tai sitten ei. Ilman tuota shortlistausta olisi iskän yöunet kyllä jäänneet lyhyenpuoleisiksi, eli hyvin vahva peukutus täntyyliselle "ennakkovarautumiselle" jos yksin reissaat taaperon kanssa.
Kaksistaan jos on liikeellä niin meininki on jo hyvin hyvin erillaista, kun se toinen voi aina olla viihdyttäjänä/vartijana samalla kun toinen keskittyy johonkin muuhun.
Näin retroperspektiivissä sekin oli tuonikäisenä reiasatessa myös aika nasta juttu ettei kaveri oikein osannut pelätä asioita - tällä tarkoitan sitä että ei sen kummemin ihmetellyt jos pappa vei häntä kattelmaan "pelottavaa" pimeää vanhaa rakennusta, tai syömään hämyiseen hälyisään ravintolaan jossa istutaan baaritiskillä vieraiden ukkojen vieressä. Nyt himpun vanhempana - ja todella paljon itsepäisempänä kaverina - sanoisin että monesta asiasta olisi saannut vääntää kättä paljon enemmän kuin tuolloin tuolla reissusta (plus sekin että nyt olisi mielipiteitä kohteista/ajankäytöstäkin).
Kääntöpuolena sitten toki aina tää että saahan se muksu itse paljon enemmän irti jos tällaisia tekemisiä jaksaa myöhentää edes sen verran että päästy tarhan isojen mukeloiden ryhmään
.
