Joo o.
Kieltämättä tämä perhe-elämä tuntuu vaikealta kun puoliso on aivan hermona ja huolissaan milloin mistäkin.
Nyt itkee vollottaa joka päivä kun vauvamme 9kk ikäinen ei ota häneen katsekontaktia.
Minun mielestäni vauva kyllä katsoo silmiin niin halutessaan hetken ja sitten kääntää katseen pois.
Myös raivona kun vauva ei viihdy sylissä lainkaan ja toistelee vauvalle että "mikä sinussa on vikana".
Huutaa myös vauvan nimeä ja vauva ei kuulemma tunnista omaa nimeään.
Ihmettelee miksi vauva vie sylissä ollessaan jatkuvasti kädet silmien/suun eteen ja miksi vauva välillä puristaa kädet nyrkkiin ja täristää niitä.
Epäilee ilmeisesti nyt jonkinlaista autismia.
Itse taaseen epäilen että onko puolisoni sairastumassa muchauceniin kun kokoajan tuntuu vauvassa olevan jtn vialla hänen mielestään.
Ennen vauvan syntymää puoliso ravasi jatkuvasti yksityisellä milloin minkäkin syyn takia ja kuvitteli itsensä kuoleman sairaaksi.
Olen läheisiltäni kysynyt joilla useampia lapsia että onko vauvassamme heidän mielestään jtn huolestuttavaa.
Jokainen sanonut että aivan normaali iloinen vauva on.
Nyt kaipaankin muiden kokemuksia onko teidän vauvoilla ollut vastaavaa ja täytyykö tässä todella olla huolissaan.
Sosiaalinen elämäni on aivan hukkaan mennyt sillä minusta tuntuu että puolisoni ei pärjää laisinkaan kotona kahdestaan vauvan kanssa.
Nyt olin iltalenkillä koirien kanssa hädin tuskin varttia ehtinyt olla kun jo tulee puhelua että "nyt äkkiä kotiin että tällä vauvalla ei ole kaikki hyvin, tämä ei ota laisinkaan katsekontaktia muhun".
Puolisoni käy töissä ja minä olen koti-isänä joten olisi todellakin kiva jos edes hetken saisin omaa aikaa vaikka koirien kanssa lenkkeillessä.
Tuntuu muutenkin että minä joudun kaiken hoitamaan tässä taloudessa.
Ei tätä enää vaan millään jaksaisi, kun koskaan ei tunnu mikään olevan hyvin puolisollani eikä mikään tunnu hänelle riittävän.
Joo o.
Kieltämättä tämä perhe-elämä tuntuu vaikealta kun puoliso on aivan hermona ja huolissaan milloin mistäkin.
Nyt itkee vollottaa joka päivä kun vauvamme 9kk ikäinen ei ota häneen katsekontaktia.
Minun mielestäni vauva kyllä katsoo silmiin niin halutessaan hetken ja sitten kääntää katseen pois.
Myös raivona kun vauva ei viihdy sylissä lainkaan ja toistelee vauvalle että "mikä sinussa on vikana".
Huutaa myös vauvan nimeä ja vauva ei kuulemma tunnista omaa nimeään.
Ihmettelee miksi vauva vie sylissä ollessaan jatkuvasti kädet silmien/suun eteen ja miksi vauva välillä puristaa kädet nyrkkiin ja täristää niitä.
Epäilee ilmeisesti nyt jonkinlaista autismia.
Itse taaseen epäilen että onko puolisoni sairastumassa muchauceniin kun kokoajan tuntuu vauvassa olevan jtn vialla hänen mielestään.
Ennen vauvan syntymää puoliso ravasi jatkuvasti yksityisellä milloin minkäkin syyn takia ja kuvitteli itsensä kuoleman sairaaksi.
Olen läheisiltäni kysynyt joilla useampia lapsia että onko vauvassamme heidän mielestään jtn huolestuttavaa.
Jokainen sanonut että aivan normaali iloinen vauva on.
Nyt kaipaankin muiden kokemuksia onko teidän vauvoilla ollut vastaavaa ja täytyykö tässä todella olla huolissaan.
Sosiaalinen elämäni on aivan hukkaan mennyt sillä minusta tuntuu että puolisoni ei pärjää laisinkaan kotona kahdestaan vauvan kanssa.
Nyt olin iltalenkillä koirien kanssa hädin tuskin varttia ehtinyt olla kun jo tulee puhelua että "nyt äkkiä kotiin että tällä vauvalla ei ole kaikki hyvin, tämä ei ota laisinkaan katsekontaktia muhun".
Puolisoni käy töissä ja minä olen koti-isänä joten olisi todellakin kiva jos edes hetken saisin omaa aikaa vaikka koirien kanssa lenkkeillessä.
Tuntuu muutenkin että minä joudun kaiken hoitamaan tässä taloudessa.
Ei tätä enää vaan millään jaksaisi, kun koskaan ei tunnu mikään olevan hyvin puolisollani eikä mikään tunnu hänelle riittävän.
