Tuli tapitettua keskiviikon uutiset ja A-Studio, josta jäin miettimään että onko Euroopan ja nimen omaan EU:n pakko olla se valtakolmiosta neliön muodostava pala? Eikö ihmiset yhtään luota siihen että Afrikkakin voi yhtenäistyä? Minusta Eurooppaa leimaa sivistys ja neuvottelutaito, joka mahdollistaa kaupankäynnin ja vieraan maan sotilaallisen tukemisenkin ilman tiukasti sitovia sopimuksia. Historiaa ei muistella mielestäni tarpeeksi, siis sitä miten Euroopassa yhteen sovitetu maapalat ovat aina hajonneet varsin sekasortoisesti, monesti verisesti. EU ei ole todellakaan sama asia kuin rajojen poistaminen, mutta yhtälailla ne rajat häviävät ihmisten mielistä jos kaikkia maita hallitaan samalla tavalla. En olisi niinkään toiveikas yhteisen armeijan kasaamisestakaan, vaikka sellaisessa toki onnistutaan jos väkisin halutaan. Eri kielet on ensimmäinen ongelma eri maiden armeijoiden yhteistyön välillä, mikä ei muuten ole ihan pikku juttu operaation tiimellyksessä. Jo pelkästään tästä syystä jokaisen maan tulisi komentaa omaa armeijaansa, mikä on tietysti tarkoituskin, mutta myöskin päättäen siitä kenen kanssa harjoittelee ja tekee aidon tilanteen tullen yhteistyötä.
Sanon kantani suoraan: Eurooppa kannattaa pitää pirstaleisempana. EU voi olla olemassa, mutta löyhempänä arvoliittona, missä on mukana ne tärkeimmät edut, eli kaupankäyntiin liittyvät sopimukset kaikkien liittyneiden välillä tasapuolisesti. Irtautukoon ketkä haluaa ja jääköön ketkä haluaa, mutta mitään armeijatouhuilua en toivo syntyvän. Tuntuu vähän siltä että perustelu tälle liitolle on lähinnä suurvallat ja niistä huokuva kaupallinen kuin sotilaallinen uhka, mikä on mielestäni täysin liioiteltu asia. Nyt kun suurvallat sulkeutuvat monen asian suhteen, voi niitä herätellä omin sopimuksin pienemmät maat. Uskon suurvalloista olevan Suomenkin tulevaisuudelle monin kertaisesti enemmän hyötyä mitä EU:sta on ja tulee olemaan. Suurvallathan eivät sulkeudu EU:n tähden tai naapurivaltioidensa tähden, vaan toistensa tähden, koska ovat huomanneet että kasvu on toisessa vallassa jollakin saralla liian rajua verrattuna omaan, jos tehdään kauppaa avoimesti. Sulkeutukoon rauhassa, luulen sen rauhoittavan poliittisia jännitteitä merkittävästi, vaikka pienemmät maat vähän lamaa kärsivätkin. Nämä lamathan johtuvat siitä että verkosto on rakennettu horjuvalle pohjalle; EU:hun tulee sälää suurvalloista, joiden sääntöjen pohjalta tavarat sitten luovutetaan jäsenmaille. EU on se välikäsi mistä tämäkin lama oikeastaan johtuu ja tämä totuus nimen omaan kirpaisee. EU:n vahvistaminen voi ratkaista asioita, mutta on jännitteitä luova tie, mistä en itse pidä.
Tässä ketjussa on vissiin aika paljon puolesta kuin myös joskin vastaan ihmisiä, erittelemättä ketään äärilaitoihin, eli aivan sama asettelu kuin Euroopan maiden poliittisissa piireissä, kuten parhaana esimerkkinä nyt Briteissä. Miksi EU jakaa näin paljon mielipiteitä? Onko tässä asiassa oikeaa ja väärää, vai onko oikea ja väärä EU:n suhteen maakohtaista? Onko asettelu käsitteellisemmin raha vastaan periaate, varmuus vastaan epävarmuus, vaiko tuttu toimiva vastaan suurempi mahdollisuus? Itse kiistatta nautin asian pyörittelystä.
En kyllä lukenut itse tutkimusta, joten voi olla toimittajan oma lisäyskin. Edes uutisessa itsessään tuota ei mainita otsikon lisäksi.
