Ei vaan sitten ne kiellot vaan määrättäisiin valtiotasolla. Tai jouduttaisiin pienenä valtiona käytännön syistä noudattamaan niitä rajoituksia mitä isot maat noudattavat.
Jo tuossa aiemmin valitit siitä miten EU kieltää asioita kun Kiina, Japani ja Etelä-Korea taaskin paahtaa eteenpäin. Mutta yhtälailla Kiina, Etelä-Korea ja Japani kieltävät asioita regulaatiolla. Mukaanlukien juurikin ne hehkulamput.
Mutta kuinka paljon EU oikeasti puuttuu ei-oleelliseen? Muista että EU:lla on selkeät tavoitteet. Ihmisten, tavaroiden, pääoman ja palvelujen vapaa liikkuvuus. Ja tuon takia esimerkiksi kaikki nuo tuotteiden laatustandardit pyritään päättämään keskitetysti EU:n tasolla. Koska jossei niitä päätettäisi, nuo neljä vapautta kärsivät siitä.
Kysymys on siitä, että onko reguloinnin hyöty suurempi kuin siitä seuraava haitta.
Reguloinnin puolustajat eivät tunnu koskaan ymmärtävän, että säännöistä aiheutuu kustannuksia, jotka loppuviimeksi maksaa kuluttaja. Ja mitä hankalampaa regulointiesteiden yli kiipeäminen on, sitä vaikeampaa pienten yritysten ja tuottajien on toimia markkinoilla. Se vähentää kilpailua ja heikentää tuotannon tehokkuutta, kun suurempi osa tuotantopanoksesta menee lakipykälien ja sertifiointimittausten tekemiseen.
Monilla tavoilla kuluttajat pakotetaan hommaamaan aivan liian hyviä palveluita ja tuotteita suhteessa tarpeeseen ja lopulta hyödytkin ovat kyseenalaisia:
Esim. Vaikka jatkuvasti kiristyvät rakennusmääräykset. Raksaamisen kustannukset kasvavat jatkuvasti kun jatkuvasti tarvitaan monimutkaisempia ja monimutkaisempia rakenteita jne.
Onko rakentamisen laatu parantunut? Ei se ainakaan äkkiseltään siltä vaikuta. Rakennus ja suunnitteluvirheitä on uudisrakentamisessa jatkuvasti.
Reguloinnin kustannukset rullaavat, mutta ketään ei kiinnosta todistaa, että saadut hyödyt ylittävät haitat.
Tottakai rakennusmääräysten perimmäinen tarkoitus on hyvä. En minä sitä kiistä. Mutta jos aiheutetaan kustannuksia, niin pitäisi todistaa, että saavutetut hyödyt ylittävät aiheutetut haitat.
Homekoulut tulevat hemmetin kalliiksi sekä rahallisesti, että terveydelle.
Teoriassa laskennalliset energian kulutukset ovat vähentyneet, mutta entä kun rakentamiseen kuluva energia, suuremmat investoinnit ja korjauskulut jne. huomioidaan, niin hyödyttääkö homma edes ympäristöä, saati taloutta? Miksei kukaan vaadi todisteita siitä, että halutut asiat saadaan ensinnäkään, saati että verrattaisiin niitä hyötyjä kustannuksiin?
Saisiko sillä miljoonalla jossain muualla vähennettyä enemmän energian kulutusta ja täten isommat säästöt.
Viranomaista ei kiinnosta, hän ei sitä miljoonaa maksa, emmekä koskaan saa tietää, kun virkamies nyt vaan nuijii regulaation läpi ja sillä selvä.
Jos miljoona olisi ilman regulointia kohdistunut johonkin enemmän energiaa säästävään kohteeseen (miksei kohdistuisi, energian säästöhän säästä rahaa, eli taloudellinen ja rahallinen hyöty kulkevat käsi kädessä?), niin sekä talous, että ympäristö kärsivät huonosta regulaatiosta.
Nyt kun viranomainen käskee, että säästät tässä nyt kilowatin, niin rahat eivät ehkä riitä kahden säästämiseen toisaalla.