Miten niin? Kyllä minusta tilanne on päinvastoin. Jos joku väittä, että kansa hyötyy tuontitulleista ja rajoituksista, niin osoittaa täyttä ymmättämättömyyttä talousteorian perusteista.
Jos maa avaa rajansa täysin vapaakaupalle, sen asukkaat ovat vapaita ostamaan globaalisti juuri siltä toimittajalta joka tarjoaa parhaan hinta-laadun. Se laskee kaiken kulutuksen hintaa ja pakottaa kotimaiset tuottajat siirtymään automaattisesti niille teollisuuden ja tuotannon aloille, joilla suhteellinen etu on suurin.
Jopa yksipuolinen vapaakauppa parantaa osapuolien asemaa, sillä se mahdollistaa vähintään toiseen suuntaan sen suhteellisen edun siirtymisen kuluttajan hintojen alennukseen.
Hienot on teoriat, korrelaatio tosimaailman toimintaan vaan puuttuu täysin. Unohdetaan mm. se, että ihmisen tarvii syödä, vaikka ihminen ei kävisi töissä, ja ignorataan täysin se, että markkinatalous ei täällä alkuunkaan toteudu työmarkkinoilla.
Se, että kansalaiset saavat ostettua muiden maiden tuotteita halvemmalla on täysin irrelevantti hyöty, jos ei ole sitä valuuttaa, millä niitä ulkomaisia tuotteita ostaa, kun niihin ulkomaihin ei saada myytyä mitään, jos ne suojaavat tulleilla oman tuotantonsa.
Ja kun kaikki se "kilpailukykyetu" tuotetaan erilaisella tulli- ja veropolitiikalla, eikä sillä, että maat olisivat oikeasti erilaisia, että toisissa maissa oikeasti voisi toisia tuotteita tehdä paremmin kuin toisia, ei ole mitään sellaista "muuta teollsuuden ja tuotannon alaa" missä se vähemmän kilpailukykyistä tulli- ja veropolitiikkaa ylläpitävä pystyisi tuottamaan asioita kilpailukykyisemmin.
Ja vaikka joku sellainen olis, tuotanto ei vaan tuosta noin hetkessä siirry tekemään erilaisia asioita.
Se, mitä tosiasiassa käy on, että kun oman maan firmat eivät ole kilpailukykyisiä, ne lopettavat toimintansa, ihmiset jäävät työttömiksi. Eikä uusia firmoja perusteta paljoa, koska nekään eivät olisi kilpailukykyisiä. Valtion kauppatase romahtaa.
JOS valtiolla on oma valuutta, tässä vaiheessa sen valtio oman valuutan arvo romahtaa myös ja osittain palauttaa sitä kilpailukykyä. Tämän jälkeen kuitenkin kansalaisten ostovoima niihin ulkomaisiin tuotteisiin on selvästi huonommalla tasolla kuin että oltaisiin vaan aluksi laitettu tullit ja valuutta olisi pysynyt vahvalla tasolla.
Olen Adam Smithini lukenut, mutta sen kuvastamat tilanteet eivät ole suoraan sovellettavissa nykymaailman sosiaalidemokratioihin, joissa on vahva sosiaaliturva ja AY-liike.
Vaihtoehtoja miten yrittää toimia on siis muutama:
1) Tehtään molemmanpuoleiset sopimukset, että kumpikaan ei laita tulleja. Samalla pitäisi kuitenkin myös sopia että kukaan ei laita tukiaisia, ja että vero- ja sosiaaliturvapolitiikka on samanlainen, tai näillä kuitenkin vaikutetaan siihen kilpailukykyyn. Tämä on se, mitä EU yrittää, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen sen osalta, että vero- ja sosiaaliturvapolitiikka on mailla liian erilainen.
2) Laitetaan ne tullit.
3) Ei laiteta tulleja, mutta pyritään tukemaan oman maan tuotantoa tukipolitiikalla. Käytännössä tulee valtiolle helposti liian kalliiksi ja johtaa korruptioon ja näiden tukien epätehokkaaseen käyttöön. EIkä myöskään johda siihen "reiluun kilpailuun" josta kaikki hyötyy.
4) Yritetään itse olla kilttejä eikä tehdä mitään oman maan kilpailukyvyn eteen, samalla kun muut maat tekee. Otetaan kunnolla turpaan ja ajaudutaan lamaan.