- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 6 540
Enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti lapsettomia on paljon, ja ainakin omassa tuttavapiirissä on aika perus että on se yksi lapsi ja se sitten täyttää ikäänkuin sen osan elämässä ja enempää ei ole tulossa. Molemmat on suuria ryhmiä, ja jos näistä otetaan kuviteltu keskiarvo niin se on 0.5. Tuntuu että jos mennään siitä yli niin sitten on ikäänkuin ihan oikeasti perhekeskeinen pariskunta, tai sitten ihan "painetaan paljaalla sponsored by Kela", joten ei se kokonaiskeskiarvo siitä paljoa päälle 1.0 nouse.
Ja merkittävänä asiana se, että kun miehillä ei ole ns. biologista kelloa kuin joillakin harvoilla, niin erityisesti suomalainen mies ajattelee sitä ehkä vähän liikaakin ihan logiikan ja järkiperusteiden kautta että "onko minulla varaa olla sellainen isä kuin lapselle oikeastaan pitäisi olla" ja kelaa sitä kulurakennetta suhteessa siihen että Suomessa on paska ostovoima. Itsekin olisin varmaan jo isä jos olisi ihan vaan tunnepohjalta painanut menemään. Ja mulla nyt sentään on keskiarvoja isompi palkka ja vakiduuni jne. ja silti se ostovoima-yhtälö lapsen kanssa epäilyttää suuresti. Tätä voisi erittäinkin helposti tukea valtiotasolta nostamalla lapsilisiä tuntuvasti ja vähentämällä haittamaahanmuuttoa joka on sen noin miljoona euroa puhdasta persnettoa per läpsyttelijä. Sitten saisi ihan oikeita tulevia veronmaksajia ja nettomaksajia joilla ÄO on päälle 100, mutta mahdoton ajatus koska "ET SÄ VOI SANOA NOIN".
Sekä se, että suomalaiset korkeakoulutetut/hyväpalkkaiset naiset on pitkälti hyvin epäseksikkäitä ja identiteetiltään epäkiinnostavia joten niiden kanssa on helvetin vaikeaa saada jotain kemiaa aikaiseksi. Lopputuloksena sitten sitä ihmettelyä että "miksi minulle ei ole miestä vaikka olen KORKEAKOULUTETTU nainen", ja miesten puolelta nyt vastaavasti ei niin kovin traagista vaikka lapsivaihe menisi elämästä ohi (ja voi sen periaatteessa 40+ vuotiaanakin hoitaa).
Ja merkittävänä asiana se, että kun miehillä ei ole ns. biologista kelloa kuin joillakin harvoilla, niin erityisesti suomalainen mies ajattelee sitä ehkä vähän liikaakin ihan logiikan ja järkiperusteiden kautta että "onko minulla varaa olla sellainen isä kuin lapselle oikeastaan pitäisi olla" ja kelaa sitä kulurakennetta suhteessa siihen että Suomessa on paska ostovoima. Itsekin olisin varmaan jo isä jos olisi ihan vaan tunnepohjalta painanut menemään. Ja mulla nyt sentään on keskiarvoja isompi palkka ja vakiduuni jne. ja silti se ostovoima-yhtälö lapsen kanssa epäilyttää suuresti. Tätä voisi erittäinkin helposti tukea valtiotasolta nostamalla lapsilisiä tuntuvasti ja vähentämällä haittamaahanmuuttoa joka on sen noin miljoona euroa puhdasta persnettoa per läpsyttelijä. Sitten saisi ihan oikeita tulevia veronmaksajia ja nettomaksajia joilla ÄO on päälle 100, mutta mahdoton ajatus koska "ET SÄ VOI SANOA NOIN".
Sekä se, että suomalaiset korkeakoulutetut/hyväpalkkaiset naiset on pitkälti hyvin epäseksikkäitä ja identiteetiltään epäkiinnostavia joten niiden kanssa on helvetin vaikeaa saada jotain kemiaa aikaiseksi. Lopputuloksena sitten sitä ihmettelyä että "miksi minulle ei ole miestä vaikka olen KORKEAKOULUTETTU nainen", ja miesten puolelta nyt vastaavasti ei niin kovin traagista vaikka lapsivaihe menisi elämästä ohi (ja voi sen periaatteessa 40+ vuotiaanakin hoitaa).
Viimeksi muokattu: