Syntisten keskusteluketju

Minä välillä satutan tahallaan miestä öisin. Nykäisen nopeasti tukasta tai nipistän kynsillä ja sitten esitän nukkuvaa. Kuorsaamisen takia.
Välillä on huono omatunto asiasta, mutta jossain vaiheessa yötä kun olen muutaman tunnin pyörinyt sitä korinaa kuunnellen niin en enää välitä.

Jaa? Oma vaimo lasauttaa vaan nyrkillä olkapäähän, eikä ihan hiljaa. Nipistely olis huomattavasti mukavampaa.
 
Tämmöiset silikonikorvatulpat on mukavat nukkuessa, ei tarvitse turvautua väkivaltaan :D
https://www.yliopistonapteekki.fi/korvatulpat-ultra-soft-silikoni-2-paria-37811.html

Korvatulppia on kokeiltu jumalaton määrä halppiksista bosen noise-masking sleepbudeihin. Samoin on kokeiltu suihkeet, nenä-laastarit ja imeskelytabletit . Eniten tuossa vituttaa se, että kun tuo oli viimeeksi menossa lääkärintarkastukseen niin pyysin kysymään lääkäriltä josko tuolle asialle olisi mahdollista tehdä jotain. Unohti tietenkin kysyä.
Ehkä kokeilen vain joku yö puhkoa tuon naamaan vähän lisää hengitysaukkoja vaikka ristipääruuvarilla.
 
Korvatulppia on kokeiltu jumalaton määrä halppiksista bosen noise-masking sleepbudeihin. Samoin on kokeiltu suihkeet, nenä-laastarit ja imeskelytabletit . Eniten tuossa vituttaa se, että kun tuo oli viimeeksi menossa lääkärintarkastukseen niin pyysin kysymään lääkäriltä josko tuolle asialle olisi mahdollista tehdä jotain. Unohti tietenkin kysyä.
Ehkä kokeilen vain joku yö puhkoa tuon naamaan vähän lisää hengitysaukkoja vaikka ristipääruuvarilla.

Raiskaa se straparilla. Tykkää kuiteskin.

Edit:Hups, en ollutkaan räbässä, mutta en nyt ala mitään kuitenkaan sensuroimaan. Jos joku tuosta raportoi, niin taidan lopettaa YK:lla kirjoittelun kokonaan. Liian tiukkapipoista jengiä.
 
Korvatulppia on kokeiltu jumalaton määrä halppiksista bosen noise-masking sleepbudeihin. Samoin on kokeiltu suihkeet, nenä-laastarit ja imeskelytabletit . Eniten tuossa vituttaa se, että kun tuo oli viimeeksi menossa lääkärintarkastukseen niin pyysin kysymään lääkäriltä josko tuolle asialle olisi mahdollista tehdä jotain. Unohti tietenkin kysyä.
Ehkä kokeilen vain joku yö puhkoa tuon naamaan vähän lisää hengitysaukkoja vaikka ristipääruuvarilla.
Jos toinen ei ole valmis tekemään mitään ongelman eteen joka selvästikin vaivaa sinua niin laita ukko vaihtoon. Ihmetyttää välillä miten vaikeeta se voi olla ratkaista ihan yksinkertaisiakin ongelmia. Itsellä ainakin parisuhteessa asiat toimii niin että epäkohdista puhutaan ja sitten mietitään miten asiat korjataan. Huvittaa kattoa vierestä ku jotkut valittaa että ku ukko/akka tekee sitä tai tätä tai jättää tekemättä ja sama valitus jatkuu vuosikausia.

e. Itselläni loppui kova kuorsaaminen aikoinaan kokonaan kun kävin nielurisojen leikkauksessa.
 
Intin jäynistä vois kyllä kertoa, et heitin vikalla leirillä täyden pullon sytytysnestetta viereisen teltan kamiinaan, kun olivat purkamassa telttaa. Jonkin aikaa ne sai viilennellä sitä, ennen kun saivat purettua.
 
Olen huijannut Kelaa ja työkkäriä silloin 2000 luvun alussa kun IT-kupla puhkesi. Oli erinäisissä firmoissa yt:t ja porukkaa pistettiin pihalle niskaperseotteella joka aamu, samalla kun Rytsölät nauroi/itki Lamborghineissään matkalla pankkiin tai käräjäoikeuteen. Näppäränä poikana sitten aloin väärentelemään tiliotteita ja muita dokumenttejä, että sain kaikki etuudet. Kun kengän kuva tuli omaan persaukseen, niin asiat oli jo rullannut monta kuukautta. Siihen aikaan ei ollut mitään tekoälyä skannaamassa meilejä tai liitteitä, vaan riitti että laittoi sähköpostilla "tiliotteen tai muut tositteet tilanteesta." menemään virkamiehelle. *

Kuvankäsittelyohjelma, laskin ja skanneri/tulostin, mitä kaikkea olisikaan voinut tehdä.

* InternetsFobbille ja muille tiedoksi, tämä ei tapahtunut muualla kun omissa voimafantasioissa. Mulla on vilkas mielikuvitus.
 
Olen huijannut Kelaa ja työkkäriä silloin 2000 luvun alussa kun IT-kupla puhkesi. Oli erinäisissä firmoissa yt:t ja porukkaa pistettiin pihalle niskaperseotteella joka aamu, samalla kun Rytsölät nauroi/itki Lamborghineissään matkalla pankkiin tai käräjäoikeuteen. Näppäränä poikana sitten aloin väärentelemään tiliotteita ja muita dokumenttejä, että sain kaikki etuudet. Kun kengän kuva tuli omaan persaukseen, niin asiat oli jo rullannut monta kuukautta. Siihen aikaan ei ollut mitään tekoälyä skannaamassa meilejä tai liitteitä, vaan riitti että laittoi sähköpostilla "tiliotteen tai muut tositteet tilanteesta." menemään virkamiehelle. *

Kuvankäsittelyohjelma, laskin ja skanneri/tulostin, mitä kaikkea olisikaan voinut tehdä.

* InternetsFobbille ja muille tiedoksi, tämä ei tapahtunut muualla kun omissa voimafantasioissa. Mulla on vilkas mielikuvitus.
Veikkaan että ton rikoksen vanhenemisaika on ollut ohi jo kahden vuoden jälkeen tekemisestä. Pisin vanhenemisaika on 20 vuotta, mutta tuskin tuosta 8 vuoden maksimituomiota voi saada. Poikkeuksena tietenkin murha, mikä ei vanhene koskaan.
 
Intissä huomasin että ampumaharjoituksen jälkeen rynkyn lipas oli kadonnut. Niitähän taisi olla 3 tai 4 yhteensä. Sitähän en uskaltanut kertoa,vaan sain aina tarkastuksissa lainattua joltain muulta lippaan että asiaa ei huomannut. Loppusodassa aseita säilytettiin telttojen ulkopuolella,yöllä vartiossa ollessani korjasin ongelman ja vein joltain alikessulta lippaan :D
 
Viimeisenä päivänä intissä paiskasin salakuljettamani kananmunat ilmastointikanaviin. Viimeisen päivän loppuhetkillä kun häröiltiin päiväpeittoon käärittyjen kamojen kanssa ennen palautusta, joku mulkku pääsi pöllimään villapaidan, maiharit ja paljon muutakin.

Otin sitten tyhjiä lappuja kahdelta alikessulta siinä alussa kun palautettiin kamoja. Siihen lappuun aina merkattiin puutteet matkanvarrella. Lopuksi tungin paperin taskuuni ja annoin tyhjän kirjurille. Olisi kyllä vituttanut maksaa nuo romut.

Intissä myös parikertaa katkaisin tulitikun kapteenin huoneenoven lukkopesään.
 
Joskus kaupassa laitoin tomaatteja pussiin, punnitsin tomaatit, tulostin tarran ja laitoin vielä yhden tomaatin pussiin. Kassalla kukaan ei huomannut mitään.

En myöskään enää anna rahaa millekään SPR:lle nytkun tiedän kyseisen laitoksen toiminnasta 2015 mamuvyöryn suhteen.
 
Oikeastaan tämä ketju saa minut tuntemaan itseni paskaksi ihmiseksi aina kun se pompahtaa tuohon ilmoitus-valikkoon.

Minulle on tullut mieleen muunmuassa kun kerran super-köyhänä opiskelijana kopautin jonkun bemarin oven ruttuun enkä jättänyt lappua.
Ja se kerta kun sain tietää eksän pettäneen duunimatkallaan ja odotin että eksä lähtee uudelle duunimatkalle jonka aikana muutin pois mitään sanomatta ja lähtiessäni vaihdoin eksän shampoon veetiin (olin aiemmin vaihtanut sen rogaineen koska eksän faija ja veli kaljuuntuivat jo parikymppisinä ja yritin estää sitä vaikuttamatta tyypin itsetuntoon).
Ja kuinka soitin huoli-ilmoituksen naapurin vanhuksesta kotihoitoon koska se oli super vittumainen ja ne kärräsivät sen laitokseen alta kuukaudessa.
Tai se kun oltiin tosi persaukisia vanhempien eron jälkeen ja silti varastettiin äidiltä rahaa. Tämä vaivaa ehkä eniten.
 
lähtiessäni vaihdoin eksän shampoon veetiin (olin aiemmin vaihtanut sen rogaineen koska eksän faija ja veli kaljuuntuivat jo parikymppisinä ja yritin estää sitä vaikuttamatta tyypin itsetuntoon).
Siis hetkinen, olet yrittänyt estää toisen henkilön kaljuuntumista ilman että tämä edes tietää että hänen kaljuuntumista estetään? :D

Toi olisi onnistuessaan jo melkoinen temppu, koska kaljuuntumista on vaikeaa estää edes tietoisesti yrittämällä. Ja mikään Rogaine shampoo ei kyllä auta yhtään mitään. Rogaine linimentti voi vähän auttaa, mutta sitä pitää hieroa suoraan päänahkaan kahdesti päivässä.
 
Siis hetkinen, olet yrittänyt estää toisen henkilön kaljuuntumista ilman että tämä edes tietää että hänen kaljuuntumista estetään? :D

Toi olisi onnistuessaan jo melkoinen temppu, koska kaljuuntumista on vaikeaa estää edes tietoisesti yrittämällä. Ja mikään Rogaine shampoo ei kyllä auta yhtään mitään. Rogaine linimentti voi vähän auttaa, mutta sitä pitää hieroa suoraan päänahkaan kahdesti päivässä.

No joo. Tämä tosin tapahtui joskus kaksikymppisenä. En ollut mikään kaljuuntumis-expertti.

Edit. Ja olin tosiaan seurustellut tuon tyypin kanssa myös intti-ajan ja tiesin ettei hänen päänmuotonsa ollut optimaalinen tuohon lookkiin. Saatoin ehkä olla epätoivoinen.
 
Tossa nyt ei ole mitään järkeä. Pyytää vaan maksun etukäteen, ni ei voi kusettaa mitenkään.
Jep, en ikinä lähetä mitään ellei maksu ole etukäteen ja minun luotettavuuteni on rakennettu vuosikausien palautteella.
Nimenomaan siis huuto.netissä.
Sinånså hyvä, että ne pysyvät siellä, kun en ole vuosikausiin mitään myynyt, mutta yksi päivä tuli yhdet kirjat myytyä, niin on edelleen positiiviset palautteet tallella.
 
Mitä synti on. Kuka sen määrittää.
Mehän puhutaan loppu peleissä hypöteesistä.

Ainut ketä tämä kiinnostaa on se toinen ihminen
 
Mitä synti on. Kuka sen määrittää.
Mehän puhutaan loppu peleissä hypöteesistä.

Ainut ketä tämä kiinnostaa on se toinen ihminen
Kyllä minä ainakin olen kärkkäästi tuomitsemassa muut tyypit, jos tiedän mitä ne ovat tehneet ja saatan jopa sen perusteella päättää etten voi olla tuollaisten mulkendaalien kanssa missään tekemisissä.
 
tämä tekee sinusta paskan ihmisen muiden silmissä
Toisten tuomitseminen on niin helppoa.
 
tämä tekee sinusta paskan ihmisen muiden silmissä
Toisten tuomitseminen on niin helppoa.

Jos vaikka tiedän jonkun olleen vanhan äitinsä omaishoitaja ja kavaltaneen sen kaikki rahat itselleen, niin olen paska ihminen, jos olen sitä mieltä, etten pahemmin arvosta tuollaista temppua?
 
Jos vaikka tiedän jonkun olleen vanhan äitinsä omaishoitaja ja kavaltaneen sen kaikki rahat itselleen, niin olen paska ihminen, jos olen sitä mieltä, etten pahemmin arvosta tuollaista temppua?

Ottamatta kantaa tuohon paskuus-kysymykseen, tempun tai teon arvostaminen on ihmisen tuomitsemisesta erillinen asia. Vaikkei ihmistä tuomitsisi millään tavalla, voi siitäkin huolimatta tehdä päätöksen, ettei halua kyseisen henkilön puuhasteluja elämäänsä. Merkittävyys tässä tietenkin on ero omassa mielentilassa ja kokemuksessa, eikä niinkään siinä, että olisi tai ei jonkun muun silmissä jotakin.
 
Ottamatta kantaa tuohon paskuus-kysymykseen, tempun tai teon arvostaminen on ihmisen tuomitsemisesta erillinen asia. Vaikkei ihmistä tuomitsisi millään tavalla, voi siitäkin huolimatta tehdä päätöksen, ettei halua kyseisen henkilön puuhasteluja elämäänsä. Merkittävyys tässä tietenkin on ero omassa mielentilassa ja kokemuksessa, eikä niinkään siinä, että olisi tai ei jonkun muun silmissä jotakin.

Jos siis ymmärsin oikein tuon sun juttusi, niin se oli periaatteessa tämä, että voin tuomita ihmisen teon, mutta en ihmistä.

Minä en henkilökohtaisesti kykene tuollaiseen ajatteluun. Ajatellaan nyt vaikka jotain lapsenraiskaajaa, en kykene todellakaan olemaan sitä mieltä, että arvostan ja kunnioitan sinua ihmisenä, mutta tuomitsen tekosi.

Minä en todellakaan pysty erittelemään tekoa ja ihmistä, tuollainen ihminen on minun silmissäni kaikin puolin kelvoton.
 
Yllä olevaa hiukan ehkä sivuten: olen monesti miettinyt pitäisikö rikoksen olla ns. annettu anteeksi kun tuomio on kärsitty, oli sitten rikos kuinka vakava tahansa. Näinhän se lain silmissä kaiketi menee, mutta vaikuttaa, että yleinen mielipide on eriävä.

Rangaistushan on hyvitys, jonka joutuu rikoksesta suorittamaan. Eikö siis hyvityksen jälkeen kaiken pitäisi olla fine?
 
Yllä olevaa hiukan ehkä sivuten: olen monesti miettinyt pitäisikö rikoksen olla ns. annettu anteeksi kun tuomio on kärsitty, oli sitten rikos kuinka vakava tahansa. Näinhän se lain silmissä kaiketi menee, mutta vaikuttaa, että yleinen mielipide on eriävä.

Rangaistushan on hyvitys, jonka joutuu rikoksesta suorittamaan. Eikö siis hyvityksen jälkeen kaiken pitäisi olla fine?

Riippuu rikoksesta ja tuomitun asenteesta. Kun tässä mainitsin lapsenraiskaajan, niin kuinka moni antaisi sellaisen tyypin olla lähelläkään omia lapsia? Tai ylipäätään kenenkään lapsia.
Minulle tuollainen nyt vain on täysin ei-toivottua seuraa.
 
Joo rikoksen laatu hieman vaikuttaa, että onko asia ok istumisen jälkeen, esim. tuhopolttaa jonkun talon, uuden pystyy rakentamaan vs. tappaa jonkun, kuollut ei tule takaisin jne.
 
Joo rikoksen laatu hieman vaikuttaa, että onko asia ok istumisen jälkeen, esim. tuhopolttaa jonkun talon, uuden pystyy rakentamaan vs. tappaa jonkun, kuollut ei tule takaisin jne.

Itseäni jotenkin ihmetyttää välillä kuinka jotkut kertovat, että antoivat anteeksi lapsensa tappajalle tai jotain muuta vastaavan kaliiberin juttua.

Ymmärrän sitä hiukan siltä kannalta, että on helpompi elää, kun ei kanna kaunaa. Mutta miten helvetissä tuollaista voi antaa anteeksi ellei ole joku hard core uskovainen . No, anteeksianto on minulle muutenkin vähän vaikea konsepti, mutta kyllä siihen pitäisi liittyä edes se, että toinen pyytää anteeksi.
 
En anna koskaan rahaa SPR:n tai Pelastusarmeijan kerääjille.
En mäkään. Spr:lle sanon joskus olevani kuukauslahjoittaja. Ja sitten ne kumminkin arvelee salaa etten ole, ja mä tiedän että ne arvelee ja sitten nolottaa vaikka oikeesti olenkin kuukausilahjoittaja ja vielä jäsenkin, joten nolous + rahanmeno.
 
Jos siis ymmärsin oikein tuon sun juttusi, niin se oli periaatteessa tämä, että voin tuomita ihmisen teon, mutta en ihmistä.

Minä en henkilökohtaisesti kykene tuollaiseen ajatteluun. Ajatellaan nyt vaikka jotain lapsenraiskaajaa, en kykene todellakaan olemaan sitä mieltä, että arvostan ja kunnioitan sinua ihmisenä, mutta tuomitsen tekosi.

Minä en todellakaan pysty erittelemään tekoa ja ihmistä, tuollainen ihminen on minun silmissäni kaikin puolin kelvoton.
Kylhä se oikeudellisesti olis jotenkin väärin, jos ihminen tuomittaisiin itsessään. Tällöinhän ei olisi mitään järkeä pitää edes mitään oikeudenkäyntejä. Kyl lähtökohtaisesti jokaisella pitää olla ihmisarvo, et ansaitsee vähintään reilun oikeudenkäynnin. Toi on kai se minimi, joka jokaisella on.
 
Menee vähän offtopickiksi, mutta on myös uskontoja joissa rukoilemalla jumalaa saa kaikki synnit anteeksi :D

Homma menee niin ainakin kristinuskossa että Jumalan edessä riittää kun katuu mutta maallisempi rangaistus on silti myös kärsittävä, muuten katumus einolenkovin uskottavaa. Toisaalta jos käy lusimassa mutta ei ihmeemmin kadu niin ei saa syntejä anteeksi. Teknokraateille kyllä riittää kun katuu ioTechin foorumilla.
 
Kylhä se oikeudellisesti olis jotenkin väärin, jos ihminen tuomittaisiin itsessään. Tällöinhän ei olisi mitään järkeä pitää edes mitään oikeudenkäyntejä. Kyl lähtökohtaisesti jokaisella pitää olla ihmisarvo, et ansaitsee vähintään reilun oikeudenkäynnin. Toi on kai se minimi, joka jokaisella on.

Jos oikeudenkäynti ei ole reilu, niin silloinhan voidaan tuomita syyttömiäkin. Eli vaikka murhaajaa pidettäisiin millaisena jätteenä, niin oikeudenkäynnin pitää silti olla reilu ja todisteet oikeita todisteita eikä mitään tekaistuja. Ellei todisteet pidä, niin sitten vapaaksi, vaikka kaikki tietäisivät että se on syyllinen. Kuten vaikka Anneli Auer melko varmasti on.
 
Minä en todellakaan pysty erittelemään tekoa ja ihmistä, tuollainen ihminen on minun silmissäni kaikin puolin kelvoton.

Juu, se on kyllä hyvin yleistä, että siihen ei kykene. Mahdollista se kuitenkin on.

Itseäni jotenkin ihmetyttää välillä kuinka jotkut kertovat, että antoivat anteeksi lapsensa tappajalle tai jotain muuta vastaavan kaliiberin juttua.

Ymmärrän sitä hiukan siltä kannalta, että on helpompi elää, kun ei kanna kaunaa. Mutta miten helvetissä tuollaista voi antaa anteeksi ellei ole joku hard core uskovainen . No, anteeksianto on minulle muutenkin vähän vaikea konsepti, mutta kyllä siihen pitäisi liittyä edes se, että toinen pyytää anteeksi.

Sehän siinä on juuri pointti, miltä kantilta sitä hieman ymmärrät. Ei kai siinä muita - ainakaan erityisen järkeviä - kantteja olekaan? Ei siinä uskovaisuutta tarvita, riittää että ymmärtää sen, että itse on ainoa joka siitä anteeksiantamattomuudesta kärsii ja haluaa lakata kärsimästä siitä. Miksi anteeksiantoon pitäisi liittyä se, että toinen pyytää anteeksi? Silloinhan olisi pakko kantaa kaunaa kaikille niille, jotka eivät ole pyytäneet anteeksi. Omassa päässä se kaunan kantaminen tapahtuu..

Kun tässä mainitsin lapsenraiskaajan, niin kuinka moni antaisi sellaisen tyypin olla lähelläkään omia lapsia? Tai ylipäätään kenenkään lapsia.
Minulle tuollainen nyt vain on täysin ei-toivottua seuraa.

Luulen että tähän liittyy jonkinlainen ajatus siitä, että se, ettei päästä sellaista tyyppiä lähelle lapsia, vaatisi jostain syystä sitä kaunan kantamista ja että anteeksiannon pitäisi tarkoittaa sitä, että päästää tyypin lapsien lähelle. Se ei tietenkään pidä paikkaansa.
 
Luulen että tähän liittyy jonkinlainen ajatus siitä, että se, ettei päästä sellaista tyyppiä lähelle lapsia, vaatisi jostain syystä sitä kaunan kantamista ja että anteeksiannon pitäisi tarkoittaa sitä, että päästää tyypin lapsien lähelle. Se ei tietenkään pidä paikkaansa.
Eihän sille sitten ole annettu anteeksi ja katsottu, että se on kaiken hyvittänyt eikä sitä enää tuomita vanhojen tekojen pohjalta.

Tuossa tapauksessahan sitä pidetään edelleen potentiaalisena tai jopa todennäköisenä lapsenraiskaajana ja se eristetään yhteisöstä.
 
Eihän sille sitten ole annettu anteeksi ja katsottu, että se on kaiken hyvittänyt eikä sitä enää tuomita vanhojen tekojen pohjalta.

Tuossa tapauksessahan sitä pidetään edelleen potentiaalisena tai jopa todennäköisenä lapsenraiskaajana ja se eristetään yhteisöstä.

Jos omaan anteeksiannon käsitykseen sisältyy tuo, että täytyisi lopettaa järjenkäyttö erilaisia asiaan liittyviä riskianalyysejä tehdessä, voi varmasti tuntua omituiselta, kuinka jotkut voivat antaa anteeksi. Samalla se tietenkin tehokkaasti estää itseä pääsemästä niistä omista turhista kaunan kantamisista ja muista negatiivisista tunteista, joita anteeksiantamattomiin asioihin liittyen nousee.
 
Jos omaan anteeksiannon käsitykseen sisältyy tuo, että täytyisi lopettaa järjenkäyttö erilaisia asiaan liittyviä riskianalyysejä tehdessä, voi varmasti tuntua omituiselta, kuinka jotkut voivat antaa anteeksi. Samalla se tietenkin tehokkaasti estää itseä pääsemästä niistä omista turhista kaunan kantamisista ja muista negatiivisista tunteista, joita anteeksiantamattomiin asioihin liittyen nousee.

Kuten jo kirjoitin, niin anteeksiantamisen konsepti on mulle hankala. Jos joku mun kaveri on loukannut mua ja sanon muka antaneeni sille anteeksi, mutta samalla pidän siihen etäisyyttä ja välit eivät todellakaan ole ennallaan, niin mikä ihmeen anteeksianto tuo on?

Eihän mun käytös eroa mitenkään siitä, jos en ole antanut anteeksi ja totean, että ei olla enää kavereita.
 
Kuten jo kirjoitin, niin anteeksiantamisen konsepti on mulle hankala. Jos joku mun kaveri on loukannut mua ja sanon muka antaneeni sille anteeksi, mutta samalla pidän siihen etäisyyttä ja välit eivät todellakaan ole ennallaan, niin mikä ihmeen anteeksianto tuo on?

Eihän mun käytös eroa mitenkään siitä, jos en ole antanut anteeksi ja totean, että ei olla enää kavereita.

Ei tuo kuulosta anteeksiannolta. Jos olet antanut anteeksi kaverillesi, se tarkoittaa sitä, että et luo vihaa tai muita negatiivisia tunteita vaikka kun näet häntä tai hän tulee puheeksi / muuten vain mieleen, tai tarvetta esim. haukkua häntä yms.

Mikäli kaverisi käyttäytyminen on jatkuvasti sellaista, että koet suhteenne olevan vahingollinen, on päätökset yhteydenpidosta mahdollista tehdä ns hyvässä hengessä. Ts. vaikkapa sanoa kaverille että sori mutta en halua elää elämää jossa joudun kohdelluksi näin, joten tähän on tehtävä tällaisia ja tällaisia muutoksia.
 
Ei tuo kuulosta anteeksiannolta. Jos olet antanut anteeksi kaverillesi, se tarkoittaa sitä, että et luo vihaa tai muita negatiivisia tunteita vaikka kun näet häntä tai hän tulee puheeksi / muuten vain mieleen, tai tarvetta esim. haukkua häntä yms.

Se että pyrkii olemaan haukkumatta voi vielä onnistua. Mutta ettei saa edes ajatella mitään pahaa, niin kuka piru siihen pystyy?
 
Se että pyrkii olemaan haukkumatta voi vielä onnistua. Mutta ettei saa edes ajatella mitään pahaa, niin kuka piru siihen pystyy?

Ei kysymys ole siitä, etteikö saisi ajatella pahaa vaan ettei kannata, itse siitä vain kärsii. Kuka siihen pystyy - kuka tahansa joka tekee sen työn mitä ajatusmallien kehittämiseen tarvitaan. Eihän se tietenkään äkkiseltään helppoa ole, kun muuttaa vuosikymmenien ohjelmointia, mutta mahdollista. Aivan kuten mikä tahansa muukin asia minkä tekemisessä haluaa tulla hyväksi.
 
Ei kysymys ole siitä, etteikö saisi ajatella pahaa vaan ettei kannata, itse siitä vain kärsii. Kuka siihen pystyy - kuka tahansa joka tekee sen työn mitä ajatusmallien kehittämiseen tarvitaan. Eihän se tietenkään äkkiseltään helppoa ole, kun muuttaa vuosikymmenien ohjelmointia, mutta mahdollista. Aivan kuten mikä tahansa muukin asia minkä tekemisessä haluaa tulla hyväksi.

Kylläpäs tää ketju nyt meni omituiseksi. Taitaa olla synnit nyt vähissä ellei anteeksiantamattomuutta lasketa synniksi.

Vaikkapa mun isä, helvetti että osaan lähestulkoon vihata sitä. Juoppo, josta ei ole ikinä ollut muuta kuin harmia ja nyt se on sitten lopulta seonnut. Viettää holhouksen alaisena jossain juoppojen täysihoitolassa.
Se että minä sanoisin edes itselleni, että annan kaiken anteeksi on niin mahdoton ajatus. Siinä pitäisi niin lukemattomia pettymyksiä, hylkäyksiä, sanojen syömisiä jne. antaa vain olla. Lähinnä yritän olla vain ajattelematta sitä, mutta ihan tässä kirjoittaessakin pulssi alkaa hakkaamaan aika kivasti. Anteeksiantoon on ihan jumalaton matka ja itsestä tuntuu ettei viitsi edes yrittää aloittaa sitä matkaa, saattaa ottaa entistä enemmän päähän kun muistelee kaikkea vanhaa eikä vain pysty anteeksiantoon. Eikä ole ainoa tapaus joita kohtaan mulla on vähän negatiivisia tunteita, mutta tuo on pahin.
 
Pahoittelut, keskustelun rönsyily on huono tapani. Keskityn taas, johonkkn toiseen ketjuun.
Äläs nyt. Sitä aina hämmästyy, kun kaiken paskanheiton lomassa tuleekin pohdittua deeppiä shittii. Etenkin kun se osuu ketjuun, jossa kai jokaisen pitäisi vuorollaan yrittää keksiä jotain mahdollisimman törkeätä mitä on tehnyt.
 
Kusihan sisältää erittäin vähän bakteereja, lähes olemattomasti. Eli ei haittaa jos kusta menee suuhun.
Ja siis esim jos oot jossain eksyksissä esim aavikolla niin yksi selviytymiskeino on kerätä kusi talteen pulloon. Juomaveden loppuessa tää todennäköisesti tulee sut pelastamaan...
 
Kerrohan enemmän...näin joskus itse jotain niin friikkiä, että vielä tänä päivänä mietin, kuinka kieroutunut ihmismieli on saadessaan kiksejä eräänlaisista asioista...

(Sairaan pornon katselusta)
No, ei nyt sentään jatkuvasti, mutta silloin tällöin ja siitä vaan tulee sellainen ilkeä olo, että eihän tällaisesta saisi nauttia ja miettii sitä, että ovatko naiset siinä varmasti vapaaehtoisesti ja ovat hyväksyneet, että heille saa noin tehdä.
Esimerkkinä nyt vaikka, että laitetaan oksentamaan tunkemalla kyrpä tai dildo niin syvälle kurkkuun kuin menee.
 
Kylläpäs tää ketju nyt meni omituiseksi. Taitaa olla synnit nyt vähissä ellei anteeksiantamattomuutta lasketa synniksi.

Vaikkapa mun isä, helvetti että osaan lähestulkoon vihata sitä. Juoppo, josta ei ole ikinä ollut muuta kuin harmia ja nyt se on sitten lopulta seonnut. Viettää holhouksen alaisena jossain juoppojen täysihoitolassa.
Se että minä sanoisin edes itselleni, että annan kaiken anteeksi on niin mahdoton ajatus. Siinä pitäisi niin lukemattomia pettymyksiä, hylkäyksiä, sanojen syömisiä jne. antaa vain olla. Lähinnä yritän olla vain ajattelematta sitä, mutta ihan tässä kirjoittaessakin pulssi alkaa hakkaamaan aika kivasti. Anteeksiantoon on ihan jumalaton matka ja itsestä tuntuu ettei viitsi edes yrittää aloittaa sitä matkaa, saattaa ottaa entistä enemmän päähän kun muistelee kaikkea vanhaa eikä vain pysty anteeksiantoon. Eikä ole ainoa tapaus joita kohtaan mulla on vähän negatiivisia tunteita, mutta tuo on pahin.

Omasta puolestani kaikki avoin keskustelu on aina sallittua ja ihan tervettäkin...se miten kukin meistä kokee erinäiset teot on täysin yksilöllistä ja se mitä päätämme tehdä sitten niiden eteen samoin myös. Joillakin on tarve antaa anteeksi nimenomaan sen takia, että itse saa mielenrauhan ja erinäiset muut asiat sitten saattaa tuntua niin ylitsepääsemättömiltä (ja niin varmasti myös ovat) jotta edes asian miettiminen aiheuttaa harmaita hiuksia ja sydämen ylilyöntejä... en nyt lähde erittelemään tähän mitä itse käynyt läpi ja mistä antanut anteeksi ihmisille, mutta jotenkin tuntuu, että tiettyjen asioiden myötä nimenomaan itsellä kevyempi olo koska tuntuu, että ne on käsitelty ja se että ne on käsitelty ei tarkoita sitä ettäkö ne pitäisi unohtaa tai että ”annetaan kirjaimellisesti anteeksi” vaan se jonkin sortin hyväksyntä asioiden tiimoilta, että nyt näin on käynyt ja tehtyä ei saa tekemättömäksi. Niin se nimenomaan on se mikä auttaa sitten menemään eteenpäin kun tajua että hei ”tää on nyt näin ja mikään ei muuta faktoja ja ruvetaan työstämään asioita oman hyvinvoinnin eteen”
 
(Sairaan pornon katselusta)
No, ei nyt sentään jatkuvasti, mutta silloin tällöin ja siitä vaan tulee sellainen ilkeä olo, että eihän tällaisesta saisi nauttia ja miettii sitä, että ovatko naiset siinä varmasti vapaaehtoisesti ja ovat hyväksyneet, että heille saa noin tehdä.
Esimerkkinä nyt vaikka, että laitetaan oksentamaan tunkemalla kyrpä tai dildo niin syvälle kurkkuun kuin menee.


Naisena voin kyllä sanoa, että meidän mieli on yhtä creepy kuin miesten.. ja toi ei oikeastaan ole vielä mitään. Kiihottuminenhan itsessään perustuu myös erinäisiin fantasioihin. Jotkut naiset niitä toteuttaa ja joillekin se on vaan utopistinen ajatus joka sinne päähän jää..
Se mistä ite vieläkin saan kylmiäväreitä on se kun kerran eksyin netin syövereihin ja eräs muija sai helvetisti kiksejä siitä että sitä ammuttiin ilmapistoolilla niillä kumiluodeilla.. siis ihan järkyttävä huuto ja itkeminen ja näytti pahemman sortin kiduttamiselta, mut sitten, kun se piinaava sessio oli ohi niin se sai kivusta niin järkyttävät adrenaliinipyräykset et ei mitään rajaa....ja siis oli pakko kelaa video loppuun ja saada tosite siitä et oikeestk muka nauttii, koska se oli niin sairasta että en pystynyt oikeesti sitä 10sekunttia enempää katsomaan ja mietin vaan että mitä vittua just näin
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 179
Viestejä
4 531 305
Jäsenet
74 771
Uusin jäsen
Salaliittoteoreetikko

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom