Täytyy sanoa, että tämä ei tullut edes mieleenkään, mutta jos kokeilet istua matalalle tuolille, ikään kuin pyörätuoliin ikään, huomaat, että tuo noin 80cm on aivan liian matala korkeus myös siinä tapauksessa.
???
...Laitteen hintaluokassa se ei olisi merkinnyt käytännössä mitään, koska itse laitteella oli hintaa teollisuudelle tyypillisesti "tolkuttomasti".
Jos yritys (vastaisuudessa yirtys A) on suurehko suomalainen yritys. Näin laitteen hankinta on todennäköisesti edennyt:
Yritys A kysyy tarjoukset laitteesta yrityksiltä B, C ja D. Yrityksellä B on kokemusta vastaavista projekteista ja hinnoittelee itsensä pois. Yritys C päättää myydä laitteen "omakustannehintaan", että pääsee yrityksen A toimittajaksi (ja jatkomyynnit helpommaksi). Yritys D on kalliimpi ja sen tarkoitus on toimia kilpailijana yritykselle C tuotekehityksen aikana.
Yritys A toteaa yrityksille C ja D, että haluaa ostaa valmiin laitteen, eikä tilaa tuotekehitysprojektia kun ison firman prosessit eivät tähän taivu. Eli laite ostetaan, kun esitetään ostettava valmis laite yritykselle A.
Yritys C ja D alkavat valmistamaan laitetta.
Yritys A lisää laitteelle vaatimuksen kosketusnäytöstä jälkikäteen, koska se on jonkun palaverissa olleen mielestä hyvä idea. Sellainen kun oli jossain messuilla.
Yritys D varautui tähän jo tarjousvaiheessa ja sen vuoksi oli kalliimpi.
Yritys C kysyy tarjoukset yrityksiltä E, F ja G kosketusnäytöstä ja sen integroinnista koneeseen.
Yritys C saa tarjoukset ja huomaa, että projektin hinta ei tee mitään järkeä olemattoman katteen laitteelle.
Yritys C ottaa kesäharjoittelijan taloon ja antaa ohjeet laitteen integroinnista laitteelle mahdollisimman edullisesti. Kesäharjoittelija kokeneena Rasperry Pi rämplääjänä tilaa kehitystä varten halvan raspinäytön ja integroi näytön, sekä ohjauslogiikan harjoittelujakson aikana.
Yritykset C ja D toimittavat laitteet yritykselle A testattavaksi. Yritys A tutkii laitespeksejä ja hintoja, sekä toteaa yrityksen C pysyneen tarjouksen sisällä, vaikka vaatimuksia muutettiin kesken kaiken. Laite ostetaan yritykseltä C ja yritys D jää nuolemaan näppejään.
Lopputulos:
Yrityksen A ostaja on tyytyväinen, kun säästi firmalle taas pari kymppitonnia alle budjetoidun ja se näkyy bonuksissa.
Johto on tyytyväinen ostajaan, kun sai hankittua kalliin laitteen paljon markkinahintaa edullisemmin ja vieläpä customina. Ostajaa pitää palkita.
Koneen käyttäjät valittavat huonosta käytettävyydestä keskijohdolle.
Keskijohto joutuu kommunikoimaan bugit ja käytettävyysongelmat yritykselle C.
Yritys C:n laitteen ohjelmiston tuotekehityksestä vastaava harjoittelija on jo heitetty pellolle ja linjasoftarit joutuisivat käyttämään paljon aikaa harjoittelijan sotkujen tutkimiseen, koska ei tietenkään koodia ole kommentoitu. Tätä viedään eteenpäin vain silloin, kun softarilla ei ole laskutettavaa työtä (eli ei koskaan).
Useampaa vastaavaa tapausta olen seurannut läheltä elektroniikkapuolelta. Mitä suurempi asiakasyritys ja mitä vähemmän firma on tuotekehityspuolella tekemisissä elektroniikan kanssa, sitä paskempia projekteja ovat toimittajan kannalta. Isommat elektroniikkapuolen toimittajat tietävät nämä ongelmat ja hinnoittelevat sen vuoksi itsensä korkealle. PK yritykset sitten kilpailevat näistä tuotekehityksistä ja osa nöyristelee järjettömien vaatimusten kanssa. Osa kyllä kertoo, ettei joissain vaatimuksissa ole järkeä tai ne ovat pahasti ristiriidassa toisten vaatimusten kanssa, mutta ostaja ei kuuntele, kun toinen tarjoaja ei tällaisesta mitään maininnut.
Kyllä tuo Suomalaisten suurten yritysten projektihankinta on yksi suunnittelun kukkanen. Juurikin tämän takia ei koskaan kannattaisi ostaa sitä halvinta, eikä sitä kalleinta.
