Sinänsä toki on erikoinen tilanne meneillään, kun lähes kaikki palvelut ovat siirtyneet tai tulevat siirtymään nettiin, oli kyse sitten verkkokaupoista, pankista, terveysasioista, kiinteistötoimituksista ja viihteestä, mutta yhteydet ovat monin paikoin kymmenen vuotta jäljessä aikaansa. Tilanne ei korjaannu rakentamalla mobiiliverkkoja, sillä niiden nopeus vaihtelee ja ne hidastuvat käyttäjien lisääntyessä.
Nyt olisi hienoa saada tietää, kuinka vuosikymmeniä sitten Suomi sai lähes joka paikkaan sähkö- ja vesiverkoston, modernin yhteiskunnan peruspalvelut. Sillä sitähän valokuitu alkaa ainakin ihan kohta olemaan, ellei jo ole.
Pitikö joka mökin mummonkin maksaa nykyrahassa jopa 2 000 euroa, jotta sähköverkko rakennettiin hänen asuntoonsa? Liittyivätkö kaikki silloin verkkoon? Oliko minimimäärää liittyjiä, jotta hanke toteutettiin? Oliko hankkeiden toteuttajina yksityisiä vai rakensiko valtio ja kunnat verkkoja omalla työväellä?
Nyt tulisi mieleen kohentaa työllisyystilannetta massiivisilla infrahankkeilla esimerkiksi tieverkoston ja vesilinjojen korjausvelkaa kuromalla. Samoin valokuituhankkeita tulisi tehdä vaikka valtion tai kuntien yhtiöiden kautta, jotta työttömille saataisin työtä. Nuo hankkeet on kuitenkin semmoisia, että siellä tarvitaan tikitiki2022 -vuonnakin työhenkilöitä lapioduunarista aina diplomi-inssiin asti. Työssä oppimaan vaan tuohon alanvaihtajatkin. Meillä on satojen tuhansien ihmisten loistava, idearikas työvoimareservi. On tuhlausta olla käyttämättä sitä maksaen työvoimakorvauksia tuottamattomasti. Sen sijaan työttömiä tulee työllistää infrahankkeisiin, jolloin ne rahat eivät mene hukkaan.