Etelä-Pohjanmaan ely-keskus on päättänyt lopettaa joidenkin tieosuuksien päällystevaurioiden korjaamisen.
Tienpidon suunnitteluyksikön päällikkö Vesa Leino sanoo, että päätös on laatuaan ensimmäinen. Syynä ovat maantieverkon rapautuminen niin huonoon kuntoon, etteivät edes korjaukset auta sitä. Lisäksi suuressa osassa on korjauksiin käytettävissä olevien rahojen niukkuus. Nyt ely-keskus haluaa kohdentaa rahoja niille osuuksille, joissa korjaukset pidentävät päällysteen käyttöikää.
Tiettyjen tieosuuksien paikkausten lopettamisella ja siitä tiedottamalla ely-keskus haluaa saada myös tienkäyttäjille viestin teiden tilanteesta. Ely-keskus kuvailee tiedotteessaan tilannetta "todella vakavaksi". Teiden kunto on heikentynyt, mutta niiden paikkausrahat ovat vähentyneet.
– Koko ajan tulee soittoja, että täälläkään ei ole käyty koko kesänä tai uusi kuoppa on taas tullut. Voivat he soittaa asiasta, mutta periaatteessa vastaus tiedetään, kun se on nyt luettu lehdestä. Yritämme saada ymmärrystä. Nyt on sellainen tilanne, että raha ei riitä siihen, että pystyttäisiin pitämään kaikki tiet kunnossa, Leino toteaa.
Hukkaan heitettyä rahaa
Etelä- ja Keskipohjanmaan sekä Pohjanmaan alueella vaurioiden korjaaminen loppuu toistaiseksi yhteensä 670 tiekilometrillä. Huonokuntoisista tieosuuksista ilmoitetaan päällystevauriomerkein.
Lisäksi muutamilla tieosuuksilla ely-keskus alentaa päällystevaurioiden takia nopeusrajoitusta. Ely-keskus päivittää tietoja tarvittaessa, jos syksy ja talvi aiheuttavat tuhoja muillakin teillä niin, ettei niitä kannata enää paikata.
Katso tästä, koskeeko päällystysvaurioiden korjaamisen lopettaminen teitä, joita käytät .
Leino sanoo, että lähes 700 kilometrin pudottaminen pois korjauslistalta ei ollut suuri yllätys. Huonokuntoisia teitä on hänen mukaansa paljon enemmän.
– Olemme katsoneet, että nuo tiet olisivat sellaisia, että jos ne ovat vähän aikaa kunnostamatta ja rajoitetaan sekä varoitetaan liikennettä, sillä säästetään rahaa eikä heitetä sitä kankkulankaivoon, kun tietä ei niillä toimenpiteillä kuntoon saada. Näin rahaa riittäisi paremmin niihin kestäviin toimenpiteisiin, jotka oikeasti menisivät siihen tien kuntoon, Leino selittää.
Leino kuvailee, että korjauskiellon saaneilla tieosuuksilla ei oikein välttämättä keksitä, mihin kohtaan se tarttuisi kiinni vanhaan päällysteeseen. Korjaussarka muistuttaa myös omanlaistaan ikiliikkujaa.
– Auto ajaa heti paikan päältä ja paikan viereen tulee heti saman tien kuoppa. Siellä saataisiin olla päivittäin laittamassa uutta paikkaa ja aina olisi silti reikiä. Rahaa on vähän, niin se on hukkaan heitettyä rahaa, kun tietä ei kuntoon saada.
Nimetyt tieosuudet kuuluvat kolmanteen eli alimpaan ylläpitoluokitukseen eli ne ovat vähäliikenteisiä. Mikäli huonoilla tieosuuksilla ilmenee liikenneturvallisuutta vaarantavia, ne korjataan. Leinon mukaan sellaisiin korjauksiin rahojen on pakko riittää.
– Sekin on tietysti vähän hankala asia parantaa. Ennen kuin saamme tietoa näistä paikoista, on vaurio ollut tiessä yleensä jonkin aikaa ja kestää sitten jonkin aikaa ennen kuin pääsemme sen korjaamaan. Täällä pitäisi arvata, että tienkohta on muuttumassa vaaralliseksi ja käydä se korjaamaan ennakkoon. Niistä ennakkoon ilmoittava järjestelmä olisi loistava.
"Annetaan joidenkin talojen palaa"
Leinon mukaan päällystevauriot ovat lisääntyneet etenkin rannikkoseudulla. Kosteuden sulaminen ja jäätyminen päällysteen pinnassa useita kertoja talven aikana rapauttaa päällystettä. Lisäksi tien pinta on yhä useammin talvisaikaan paljaana. Ely-keskuksen mukaan päällysteiden paikkaukseen myönnetty rahoitus on myös laskenut suhteellisesti eniten rannikkoalueella.
– Riippuu myös maaperästä, miten hyvin tie kestää. Sisämaassa on rannikkoa kantavampia, ei niin routivia eikä painuvia maita kuin mitä rannikon savimaat ovat. Rannikolla ei ole myöskään ole ollut sisämaan kaltaisia soravaroja eli siellä on jouduttu käyttämään huonomman laatuista kalliomursketta, kun ei ole ollut varaa niitä sisämaasta kuljetella, Leino sanoo.
Leino toivoo, että tulevaisuudessa jossain keksitään keino, millä kukin tie saadaan kuntoon. Itsestään ne eivät parane.
– Nyt lähdetään tiekohtaisesti katsomaan, missä järjestyksessä ja mitä niille teille voisi tehdä, mikä olisi järkevin temppu pitkällä aikavälillä. Jätetäänkö tuollaiseksi, päällystetäänkö, tehdäänkö raskaan rakenteen parantamista vai muutetaanko sorateiksi, mutta kun sekin maksaa paljon.
Leino muistuttaa, että ongelma on kasvanut tämän vuosituhannen aikana eikä edes osaa teistä päästä kunnostamaan vuosikausiin.
– Hallitus lupaa lisää rahaa, mutta tarve on valtava vilkkaammillakin teillä. Onko tässä sitten strategian muutos tulossa, että palvelutasoa voidaan alentaa vilkkaammilla teillä ja rahaa saadaan vähäliikenteisimmille teille. Sekin on huono ratkaisu. Me täällä vain toimimme palokuntana, mutta nyt näyttää siltä, että annetaan joidenkin talojen palaa, että isoimmat rakennukset säilyvät.
