Rikoslain mukaan aiempi ehdoton vankeusrangaistus voidaan ottaa huomioon tuomiota alentavana seikkana, kun ehdottomaan vankeuteen tuomittua syytetään ennen rangaistuksen tuomitsemista tehdystä muusta rikoksesta.
Silloin uudesta rikoksesta voidaan tuomita vähimmäisaikaa lyhyempi vankeusrangaistus. Tämä tarkoittaa, että jopa aiempi raiskaustuomio voi lieventää uutta raiskaustuomiota.
– Jos tuomiot laskettaisiin täysimääräisinä yhteen, voisi tulla kohtuuttomia kokonaisrangaistuksia. Yksittäistapauksissa ”paljousalennus” voi kuitenkin tuntua väärältä ja näyttää maallikon silmään erikoiselta. Tämä ei ole missään nimessä yksinkertainen systeemi, toteaa Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori
Pekka Viljanen.
”Välttämätön normi, jota tarvitaan”
Rikosoikeuden emeritaprofessori
Terttu Utriainen toteaa, että kysymyksessä on järjestelmään liittyvä seikka: Suomessa annetaan yhtenäisrangaistus, kun tuomittavia rikoksia on useampia.
– Ensimmäisestä raiskauksesta saa 2 vuotta ja toisesta 2 vuotta, jos ne tuomitaan erikseen. Jos ne taas ovat tuomiolla yhtä aikaa, on rangaistus luultavasti maksimissaan 3 vuotta. Pykälällä pyritään siihen, että rangaistus olisi sama molemmissa tapauksissa.
Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori
Matti Tolvanen kritisoi aiemmin tällä viikolla IS:n haastattelussa ”paljousalennuksia” vakavien rikosten kohdalla, kun puheenaiheeksi nousi tapaus, jossa kaksi miestä raiskasi 15-vuotiaan tytön Savonlinnassa ja toisen miehen tuomiota lievennettiin hovioikeudessa aiemman tuomion vuoksi.
Viljanen kuitenkin arvioi, että vakavien rikosten erottelu muista olisi vaikeaa. Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori
Kimmo Nuotio ei sen sijaan puhuisi paljousalennuksesta.
– Nähdäkseni kyseessä on välttämätön normi, jota tarvitaan, Nuotio toteaa.
Nuotio pitää pykälää tarpeellisena, koska rikokset ja tuomiot niistä voivat tulla satunnaisessa järjestyksessä.
– Järjestys, jossa rikos on ehditty käsitellä ennen toista, ei saisi vaikuttaa ratkaisevasti lopputulokseen. Tuomioistuimelle jää harkinnanvaraa, ja jos rikos on vakava, siitä voidaan tuomita lähestulkoon se, mitä muutenkin tuomittaisiin.
Viljanen muistuttaa, ettei aiempi tuomio lievennä uutta tuomiota joka kerta.
– Jos uusi rikos on tapahtunut aiemman tuomion jälkeen, voidaan aikaisempaa tuomiota käyttää tietyin edellytyksin rangaistuksen koventamisperusteena.
”Paljousalennusta” ei ole myöskään pakko antaa, jos tuomioiden yhteenlaskettu pituus pysyy rikoslaissa yhteiselle rangaistukselle säädetyn rangaistusasteikon puitteissa. Viljasen mukaan hovioikeuden ei olisi ollut pakko lieventää tuomiota Savonlinnan tapauksessa.
– Rikoslain 7. luvun 6. pykälässä kuitenkin sanotaan, että voidaan ottaa huomioon aiempi tuomio lieventävänä tekijänä. Jos tuomiota ei lievennettäisi, olisi perusteltava, miksei lievennetä. Korkein oikeus olisi kuitenkin voinut lieventää tuomiota, Viljanen toteaa.
”Törkeät rikokset eivät erotu käytännöstä tarpeeksi”
Utriainen huomauttaa, etteivät tuomiot välttämättä pitenisi, vaikka yhtenäisrangaistuksista siirryttäisiin reaalirangaistukseen, jossa jokainen yksittäisrangaistus tuomitaan erikseen.
Yhtenäisrangaistukseen siirryttiin Suomessa 1992.
– Silloin todettiin, ettei rangaistuksia ole tarkoitus ankaroittaa eikä lieventää. Periaatteessa kyseessä oli tekninen uudistus, myös Viljanen sanoo.
Utriainen ei takertuisikaan seksuaalirikosten osalta yhteen lakipykälään.
– Oleellista on se, mikä on seksuaalirikoksista tuomittujen rangaistusten taso. Se ei riipu tästä teknisestä kysymyksestä ollenkaan, vaan siitä, kuinka ankaria rangaistuksia tuomitaan. Meillä tuomitaan törkeistä rikoksista lieviä rangaistuksia, eivätkä törkeät rikokset erotu rangaistuskäytännöstä tarpeeksi.