Onkohan tuo hovioikeuden tulkinta ihan EU-oikeuden mukainen? Vaikuttaisi siltä, että oletus tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta perustuu ainoastaan siihen, että palotutkinnan perusteella palo on saanut alkunsa paikasta, jossa sähköpolkupyörää on säilytetty, ja mahdollisesti myös siihen, että muuta tuomioistuimen mielestä uskottavaa selitystä palolle ei ollut ilmennyt (kuinkahan luotettavasti muut selittävät tekijät on edes suljettu pois?).
Tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 4 artiklan ja sen perusteella säädetyn
tuotevastuulain 4 a §:n mukaan vahinkoa kärsineen on näytettävä toteen vahinko, tuotteen puutteellinen turvallisuus sekä puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välinen syy-yhteys.
Euroopan unionin tuomioistuin on asiassa C-621/15 antamassaan
ennakkoratkaisussa todennut edellä mainitun direktiivin säännöksen tulkinnasta muun ohessa seuraavaa:
"Tämän suhteen on tärkeää, että kansalliset tuomioistuimet eivät sovella kyseiselle todistelujärjestelmälle ominaisia periaatteita siten, että tällä soveltamisella käytännössä asetettaisiin valmistajien vahingoksi olettamia, jotka ovat perusteettomia ja jotka voisivat olla direktiivin 85/374 4 artiklan vastaisia tai joilla voitaisiin jopa loukata kyseisessä direktiivissä säädettyjen aineellisten sääntöjen tehokkuutta.
Tilanne voisi olla näin ensinnäkin – kuten julkisasiamies huomauttaa ratkaisuehdotuksensa 54, 60 ja 75 kohdassa – siinä tapauksessa, että kansalliset tuomioistuimet eivät soveltaisi kyseistä todistelujärjestelmää riittävän ankarasti vaan tyytyisivät merkityksettömiin tai riittämättömiin todisteisiin (ks. analogisesti tuomio 5.10.2015, Nike European Operations Netherlands, C‑310/14, EU:C:2015:690, 29 ja 43 kohta). Tällaisessa tilanteessa loukattaisiin nimittäin sekä direktiivin 85/374 4 artiklassa säädettyä todistustaakkaan liittyvää sääntöä että yleisemmin ottaen mainitun direktiivin 1 artiklassa säädetyn vastuujärjestelmän tehokkuutta, koska kansallinen tuomioistuin ei varmistuisi riittävällä tavalla kahdesta niistä kolmesta edellytyksestä, joita tuottajan vastuu direktiivin mukaan edellyttää, eli tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta ja syy-yhteydestä tämän puutteellisuuden ja vahinkoa kärsineelle aiheutuneen vahingon välillä."
Tuomioistuimen viittamassa
julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen kohdassa 75 todetaan, että "ennen kuin kansallinen tuomioistuin voi turvautua tiettyyn tosiasialliseen olettamaan, sen on siis oltava vakuuttunut siitä, että olettama perustuu merkitykselliseen näyttöön ja on riittävän tiukka ja noudattaa siten tehokkuusperiaatetta eikä johda käytännössä todistustaakan kääntymiseen, mikä olisi vastoin direktiivin 4 artiklaa". Sama asia todetaan myös perusteluissa viitatussa 5.10.2015 annetun
tuomion kohdassa 43.