TOS
Ikä ja aika milloin sarja on tehty näkyy. Varsinkin tuo eri sukupuolien käyttäytyminen ja teatraalinen näytteleminen. Lisäksi, varmaan usein budjetti syistä, monet rodut eroavat ihmisistä hyvin vähän. Yleensä hivenen maalatulla keholla tai jollain miedolla maskeerauksella. Näytteleminen ja maskeeraus tekevät monista kohtauksista lähinnä koomisia, vaikka oltaisiinkin vakavien asioiden äärellä. Osa vihollsista onkin siksi lähinnä koomisia, mikä syö vähän mielenkiintoa. Osa jaksoista on mielenkiintoisia ja varmasti aikanaan ideoineen edistyksellisiä, koska ovat sitä edelleen. Joukossa on toki turruttavat tylsiäkin jaksoa. Hahmoista mielenkiintoisimmat ja eniten mieleen olivat Spok ja Kirk. Bones ehkä myös, mutta ärsytti välillä vähän liikaa.
TNG
Ainakin ensimmäisellä kaudella ja välillä myöhemminkin, tuotantoarvot ja jaksot olivat jotenkin liian lähellä TOSia. Avaruusoliot olivat liian lähellä ihmistä vain pienillä modauksilla ja osa jaksoista ja näyttelemisestä muistutti TOSia huonoudessaan ja koomisuudessa. Toki sarja parani reilusti varsinkin 3. kaudella ja sarjassa oli pirun hyviä ja mielenkiintoisia jaksoja. Hahmoista ehdottomasti paras oli Data, seuraavana ehkä Picard. Muillakin oli hetkensä, vaikkakin Geordi ja Riker maneereineen ärsyttivät välillä. Wesley oli jatkuvasti ärsytävä, Tasha turha ja Worfin tehtävä tuntui olevan pelkästään sanoa joka tilanteeseen: "Mielestäni pitäisi vetää turpaan". TNG:ssa häiritsi kuitenkin muutama asia, joista osa samoja kuin TOSissa, mutta TOSissa sen antoi helpommin anteenksi sarjan iän vuoksi.
- Samat pyjamat päällä riippumatta siitä missä ollaan. Missä avaruuspuvut tai "haarniskat" jos sädetetään pahan ilmaston planeetalle, varmaan tappeluun tai vaikkapa pitää suorittaa korjauksia aluksen ulkopuolella? Ymmärrän toki, että planeetat skannataan eikä ehdoin tahdoin lähetetä ihmisiä sellaiseen paikkaan, missä pelkät verkkarit eivät riitä, mutta eikö tosiaan 7 kauden aikana tule yhtään tapahtumaa, missä on PAKKO mennä tilanteeseen missä tarvitaan spandexia parempaa suojaa?
- Vihamiseliseen paikkaan sädettäminen. Samat kolme, tai oikein pahassa tilanteessa jopa viisi, henkilöä sädetetään käsiaseet KOTELOSSA ilman suurempaa suojausta. Jossain vaiheessa tuikutin taisi olla jo kädessäkin, mutta muuten mentiin aika takki auki. Missä erillinen "merijalkaväki"? Vaikka utopia olikin sellainen, että väkivaltaa vältetään, niin kyllä ihmiskunnan omaa historiaa katsoessaan olisi pitäny tajuta, että ehkä jossain avaruudessa on vielä samanlaisia mulkeroita kuin ihmiset aikanaan olivat ja välillä keinojen loppuessa pitää laittaa kova kovaa vastaan... varsinkin jos itse on se kenen kimppuun hyökätään.
- Taistelua vältettiin viimeiseen saakka ja koitettiin hoitaa homma diplomatialla, mikä toki oli Star Trek utopian kantava ajatuskin, mutta lähes aina kun Enterprise joutui taisteluun, se oli alakynnessä. Oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että joku otti Enterpisen tietokoneen tai aluksen hallintaansa pari minuuttia kohtaamisen jälkeen. Tämän vesitti melkoisesti Enterprisen mahtavuutta lippulaivana. Jos taistelussa sitten päästiinkin käyttämään aseita, niin useinmiten ne eivät tehonneet mihinkään. Tiedän, ST ei ole mikään toimintasarja.
- Klingonit, nuo yksiulotteiset kunniasta murisijat. Miten ihmeessä he ovat ikinä saaneet kehitettyä mitään teknologiaa ja kehittyneet yhtään ainaisen uhoamisen ja kyllästykseen asti jauhetun "kunnia ja soturi sitä ja tätä" ideologian ikeessä? Lisäksi huvittaa se kova soturin maine, mutta lähes aina kun Worf joutui tappeluun, kanveesi kutsui hyvin nopeasti
- Kun nyt päästiin roduista jauhamaan, niin rodut ylipäätään olivat melko tylsiä ja jopa lapsellisia. Esim. Ferengit, joihin pätee sama kuin Klingoneihin. Miten ihmeessä ne ovat koskaan päässeet planeettaansa pidemmälle?. Borgien piti olla ultimate uhka, mutta ne olivat lähinnä koomisia eikä vähiten kankean ulkoasunsa ja liikkumisensa vuoksi. Toki heihin liittyi pari oikein hyvääkin jaksoa, mutta rotu oli silti toteutettu jotenkin huonosti. Vulkanuslaiset jätettiin melko pienelle osalle TNG:ssä, Romulaanit saivat vähän enemmän aikaa mutta olivat lähinnä jatkuivia selkäänpuukottajia. Q ei ollut mieleen, jotenkin ärsyttävä, toki tarkoituksella.
- Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sarjassa ei ole juoni jatkumoa ja jaksot pääsääntöisesti yksittäisiä tarinoita
DS9
Ensimmäinen pettymys oli, että sarjassa isossa osassa olivat Ferengit, joista en välitä yhtään. DS9 itsessään on vähemmän ST utopiaa seuraava kuin TNG ja sääntöjä taivutetaan enemmän ja meno on sen vuoksi varmaan hivenen toden tuntuisempaa. Asetelma tuntui ainakin alussa keskittyvän liikaakin bajorien ja cardassien vääntöön ja historiaan ja vaikka siitä on edetty, palataan tähän aina välillä. Pidän siitä, että DS9:ssä on paremmin koko ajan jatkuva ja etenevä juoni, eikä lähes pelkästään yksittäisiä jaksoja, kuten TNG:ssä. DS9:n porukka tosin tuntuu "kädettömämmältä" tekniikan ja tieteiden suhteen kuin TNG:n porukka. Defiantilla tuntuu olevan "Enterprise syndrooma", (ilmeisesti kovista?) spekseistä huolimatta aina tulee nekkuun kun on tilanne päällä. Cardassit ovat useaa TNG rotua paremmin tehtyjä ja mielenkiitoisia. Changelingit "sota orjineen" eivät niinkään kovin mielenkiintoisia. Mielenkiintoisimmat hahmot Odo, Garak, Kira ja Dukat. Odo on mutkaton eikä taustalla ole mitään mystisiä tunnontuskia tai Starfleetin rajoitteita. Garakin sanailu on välillä mahtavaa ja näyttelijä varastaakin shown lähes aina kun on ruudulla. Cardassit ylipäätään hyviä ja siksi myös Dukat mieleen. Jake on scifi sarjoissa siitä poikkeus lapsinäyttelijä, että ei ärsytä. Valitetavasti tähänkin sarjaan raahataan välillä mukaan ärsyttävä Lwaxana Troi. Worf ilmestyi vasta nyt 4. kauden alussa ja tuntuu paremmalta kuin TNG:ssä. Klingonit muuten ovat sitten samanlaisia suunpieksijöitä "kunnia sitä ja tätä" örisijöitä.
DIS
DIS käänsi lähes kaiken ST utopian päälaelleen. Paljon rähinää ja tappelua, vähän ajatusta ja järkeä ja sitä alkuperäistä ST:a. Sarja itsessään on toki todella komea ja pidän sitä, että vihdoinkin käytössä on myös muuta kuin pyjamat. Tähän astinen juoni on ollut aika älytön, enkä oikein välitä siitä ja lisäksi hahmot ovat sellaisia, että keneenkään ei muodostu minkäänlaista tunnesidettä. Burnhamiin kaikkein vähiten ja Spok myös ärsyttävä. Eli ihan sama keneltä lähte henki, ei jää ikävä.