Sotahistoria

[perato]

Dedikoitu aihe sotahistorialle ja siitä nauttiville sekä sitä harrastaville(ja miksei ammattilaisillekkin). Keskustellaan aiheesta, ja jaetaan vihjeitä vastaantuleviin dokkareita, kirjoja, elokuvia, hyviä linkkejä yms. Ei mitenkään aikarajattu, joten iloisesti sekaan vaan pilumit, musketit ja kiväärit. Jätetää se vaihtoehtoilu vähemmälle, ja ne muut nykypolitiikkajutut vaikka kokonaan pois kun sotateknologialle ja modernin politiikan aiheille on useitakin keskusteluita.

Löytyykös tekkiläisten joukosta muita, joilla kuluu rahaa/aikaa kyseisen historia-aiheen opiskeluun? Mitä erityisesti tulee lueskeltua/kateltua?

Ite kaipaisin vähän suositteluja kirjoihin(erityisesti WW2 ja sieltä vielä Tyynimeri tai Välimeren kampanjat). Elän tällä hetkellä vähän semmosta aikaa, että adlibriksen "halvat" on kerätty hyllyyn siltä osin kun ne kiinnostaa ja välillä joutunu nappaileen vähän vähemmän kiinnostavia tai sit kalliimpia opuksia. Paikallisissa kirjakaupoissa ei paljoa mielenkiintosia ole ja Yliopiston kirjasto tuntu olevan lähinnä täynnä sukellusvenekirjoja. Yhden henkilön muistelmat ei ihan älyttömästi oo nappaillut, eikä toisaalta semmoset analyysittomat "divisioona siirtyi tuohon, komppania tuohon" tyyliset kertaukset.

Oma lempiaiheeni on nyt jonkinaikaa ollut tuo Tyynenmeren sota (1941-45) ja omasta kirjahyllystäkin noin 1/3 on siihen liittyvistä kahnauksista. Kelpais kyl ku löytyis jotain vähän kokonaisempia opuksia esim. Saipanista ja Okinawasta (ja miksei Peleliusta, Guamista yms.). Guadalcanalin kampanjasta on yks +800 sivunen opus tähtäimessä, jahka nykyiset jonossa olevat kirjat tulee luettua.

Sisilia/Italia/Afrikkakin olis kiva saada omina opuksinaan tuohon, vaan vaikea summanmutikassa noita ostella, kun hinnat alkaa olla monessa kirjassa +30 euroa. Esim. viime joulukuussa olis tullut Bagrationista hyvän kokonen opus, mutta hintaa 35e. Beevorin seuraavaa odotellessa, käännöskirjat kun tuppaavat lähes poikkeuksetta käyvän alennuksessa <1v julkasusta. Englanninkielisiä ei paljoa alennella varsinkaa jos kirjalla on jo ikää.

Antiikin sodankäynnistä tullut luettua pari opusta, mutta ei siihen oo vielä päässyt ihan samalla tavalla mukaan, vaikkakin todella mielenkiintosta tavaraa. Meinaa vaan pilata monta leffaa =P.

 

[kekkeruusi]

Maailmansodat ei niin kiinnosta, enemmänkin antiikin aika ja keskiaika. Pari päivää sitten tuli jostain mieleen työmatkalla Gaugamelan taistelu, jossa Aleksanteri Suuri nöyryytti paljon isompaa armeijaa nerokkaalla liikkeellä. Nämä jutut ovat aina kiinnostavia, onnistuessaan tai epäonnistuessaan.

 

[perato]

Maailmansodat ei niin kiinnosta, enemmänkin antiikin aika ja keskiaika. Pari päivää sitten tuli jostain mieleen työmatkalla Gaugamelan taistelu, jossa Aleksanteri Suuri nöyryytti paljon isompaa armeijaa nerokkaalla liikkeellä. Nämä jutut ovat aina kiinnostavia, onnistuessaan tai epäonnistuessaan.

Adrian Goldsworthylla pari luettavaa opusta antiikin sodankäynnistä ja taktiikoista joita eri taisteluissa käytetty. The Fall of Carthage ja In the name of Rome: The men who won the empire. Varsinki jälkimmäisessä käydään läpi useita eri Rooman armeijan käymiä taisteluita eri vuosisadoilta.

Itteä vähä yllättänyt ehkä just se, miten vähän antiikin sodankäynnistä loppujen lopuksi tiedetään. Usein tulee vastaan vaan lähinnä arvauksia siitä, miten itse taistelua on oikeastaan käyty. Esim. just nuo falangit, että miten ovat käytännössä toimineet esimerkiksi toisia falangeja vastaan sotiessa. Noh kuitenkin suurin osa tappelun kaatuneista näissäkin suurimmalti osalta sen jälkee ku vihollinen on lähtenyt käpälämäkeen.

Tosiaan tämäkin huomioonottaen aika "hiuskarvan" varassa useampiki taistelu ollut.

 

[rammon]

Olen lukenut Tacitukselta sekä Taistelu keisarivallasta että Keisarillisen Rooman historia, ja Flavius Josefukselta Juutalaissodan historian, ihan vaan päästäkseni pätemään että olen lukenut ne (vihdoinkin tuli tilaisuus, jee). TO-DEL-LA tylsiä kirjoja kaikki. Tai siis lähinnä käsittelee silloisia pikkupoliitikkoja, tyyliin nykyisiä maaherroja jne, joista ei ole koskaan kuullutkaan missään muussa yhteydessä.

Marsalkka Tšuikovilta olen lukenut Tien alku: Stalingrad ja Tien loppu: Berliini. Samoin äärimmäisen raskassoutuisia teoksia.

Antony Beevorin teokset Stalingrad ja Berliini on molemmat hyviä, näitä voi suositella 2. maailmansodasta kiinnostuneille.

Arvi Korhosen BARBAROSSA: Suunnitelma ja Suomi on myös kiinnostava, joskin sekin aika raskasta luettavaa. Kertoo aika kiinnostavasti tavallaan saksalaiselta näkökannalta, miksi Suomi haluttiin mukaan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Ei myöskään jää epäselväksi, että Suomi oli todellakin Saksan liittolainen jatkosodassa, eli jos haluat uskoa että täällä oltiin pyhimyksiä jotka lähti vain hakemaan omiaan takaisin, niin kannattaa jättää lukematta. Toki teoksessa annetaan tälle myös selitys - Saksa näytti olevan ainoa riittävän voimakas liittolainen tuossa tilanteessa. Tästä johtuen v. 1939 --> 1941, tai oikestaan v. 1941 alkupuolella, tapahtui suuri muutos suomalaisessa mentaliteetissa Saksaa kohtaan.

Lisäksi esim. Richard Collierin Dunkerque on hyvää luettavaa, varsinkin kun aiheesta on julkaistu vastikään elokuvakin. Tämä on kaunokirjallinen teos, eli ei tietokirja, mutta seuraa tarkasti Dunkerquen tapahtumia.

Sitten kun vaihdetaan vähän kauemmaksi historiaan, niin Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen on hieno kirja. Länkkäreissä aina näytetään Lännen valloitusta valkoisten näkökannalta, niin tuo on kirjoitettu intiaanien näkökannalta, ja aika tylyä tekstiä valkoisen miehen luotettavuudesta.

Bernard Montgomeryn Sodankäynti kautta aikojen on ihan kiinnostava, mutta vähän turhan mahtipontinen yritys.

Sitten on nämä Maailmanhistorian pikkujättiläinen, Suomen ilmasodan pikkujättijäinen yms mitä on tullut luettua sen minkä on ehtinyt, ja vähän pätkittäin sieltä täältä, ihan kannesta kanteen ei ainakaan järjestelmällisesti ole jaksanut lukea.

Aikaa tähän harrastukseen palaa enemmän kuin rahaa. Toinen maailmansota kiinnostaa, koska siitä on saatavilla luotettavaa tietoa. Samoin Suomen sisällissota ja sitä seuranneet tapahtumat kiinnostaa. Suomalaisilta tuntuu helposti unohtuvan että sisällissodassa kuoli huomattavasti enemmän suomalaisia, kuin talvisodassa... ja miten tämä aihe on lakaistu maton alle, ja Talvisotaa tai Tuntematonta sotilasta katsotaan joka itsenäisyyspäivänä tippa linssissä, miten ne oli hienoja miehiä... ja osa niistäkin oli kuitenkin pari vuosikymmentä aiemmin tappamassa veljiään taistelussa, tai vankileireillä nälkään. Tästä lähtisi taas paasaaminen päälle, mutta lopetan ja menen nukkumaan

Eli kyllä, sotahistoria kiinnostaa ja kovastikin.

 

[Diziet Sma]

Suomalaisilta tuntuu helposti unohtuvan että sisällissodassa kuoli huomattavasti enemmän suomalaisia, kuin talvisodassa...

Sotahistoria kyllä kiinnostaa, ja siksi on pakko kysyä, että mistä tuollainen tieto?

En ole nähnyt missään sisällissodan tappiolukuja, jotka olisivat suuremmat kuin talvisodan. Tähän aikaan en jaksa katsoa kuin Wikistä: Sisällissota vajaat 22000 kuollutta, talvisota vajaat 26000. Kuolleisiin laskettu kaatuneet, kadonneet, teloitetut ja vankileireillä kuolleet. Varsinkin viimeksimainitut on vähän niin ja näin, että pitäisikö edes laskea mukaan, kun suurin osa kuolemista tapahtui sisällissodan jo päätyttyä.

 

[James_Potkukelkka]

Sotahistoria kyllä kiinnostaa, ja siksi on pakko kysyä, että mistä tuollainen tieto?

En ole nähnyt missään sisällissodan tappiolukuja, jotka olisivat suuremmat kuin talvisodan. Tähän aikaan en jaksa katsoa kuin Wikistä: Sisällissota vajaat 22000 kuollutta, talvisota vajaat 26000. Kuolleisiin laskettu kaatuneet, kadonneet, teloitetut ja vankileireillä kuolleet. Varsinkin viimeksimainitut on vähän niin ja näin, että pitäisikö edes laskea mukaan, kun suurin osa kuolemista tapahtui sisällissodan jo päätyttyä.

Suomen sotasurmat 1914-1922
Ja Wikipedia grrr....

Arvi Korhosen BARBAROSSA: Suunnitelma ja Suomi on myös kiinnostava, joskin sekin aika raskasta luettavaa. Kertoo aika kiinnostavasti tavallaan saksalaiselta näkökannalta, miksi Suomi haluttiin mukaan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Ei myöskään jää epäselväksi, että Suomi oli todellakin Saksan liittolainen jatkosodassa, eli jos haluat uskoa että täällä oltiin pyhimyksiä jotka lähti vain hakemaan omiaan takaisin, niin kannattaa jättää lukematta. Toki teoksessa annetaan tälle myös selitys - Saksa näytti olevan ainoa riittävän voimakas liittolainen tuossa tilanteessa. Tästä johtuen v. 1939 --> 1941, tai oikestaan v. 1941 alkupuolella, tapahtui suuri muutos suomalaisessa mentaliteetissa Saksaa kohtaan.

Kyllähän tuon pitäisi ihan perus juttuja jo nykyään. Käytännössä liittolainen, vaikka virallista julistusta tai sopimusta asiasta ei tehtykään.

 

[Diziet Sma]

Suomen sotasurmat 1914-1922
Ja Wikipedia grrr....

Tällä kertaa Wikipediassa oli kyllä oikeat luvut, mutta onnistuin itse yhteenlaskemaan ne aivan päin seiniä. Kiitos linkistä, seison korjattuna.

Tosin edelleen sodan jälkeen vankileireillä kuolleiden laskeminen "sodassa kuolleiksi" on vähän rajatapaus. Mutta menee semantiikaksi, joten ei siitä sen enempää.

 

[arix]

Tyynenmeren sotatoimista suosittelen Japanilaista näkökulmaa edustavia 'Japanese destroyer captain' -Tameichi Hara taikka Saburo Sakain 'Samurai!'

 

[Melvin Frohike]

Toisesta maailmansodasta ja Korean sodasta kiinnostuneille suosittelisin ehdottomasti mm.:

- William L. Shirer - Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho.
- Heather Pringle - Himmlerin suuri suunnitelma, arjalaisen herrakansan etsintä.
- Joppe Karhusen ilmasotakirjat.
- Max Hastings - Bomber command, Nemesis, Das Reich, Armageddon, The Korean war (en ole varma mitkä noista löytyy suomennettuna).
- Neal Bascomb - Tähtäimessä Eichmann.
- Lothar Günther Buccheim - The boat / Das boot. (Tästä tehtiin leffa Das Boot. Kannattaa olla huolellinen, tästä on täysversio ja lyhennetty. Usein myyjät eivät vaivaudu kertomaan kumpi on kyseessä).
- Gerald L. Posner - Mengele, the complete story.


Adrian Goldsworthyn kirjat Rooman valtakunnasta:
- Caesar
- Rooman puolesta
- The fall of the west – The death of the Roman superpower

Aiheeseen liittyen:
- Alessandro Barbero - The day of the barbarians - The epic battle that began the fall of the Roman empire.

Hiljattain tuli ostettua tämä, en ole ehtinyt lukea vielä mutta aihe kiinnostaa:
- Thucydides - The history of the Peloponnesian war.

^^ Johon liittyen suosittelen lukemaan tämän, luin sen juuri ja se antoi paljon ajattelemisen aihetta siitä mihin suuntaan ollaan menossa:

- Graham Allison - Destined for war - Can America and China escape Thucydides's trap.

 

[perato]

Toisesta maailmansodasta ja Korean sodasta kiinnostuneille suosittelisin ehdottomasti mm.:
- Lothar Günther Buccheim - The boat / Das boot. (Tästä tehtiin leffa Das Boot. Kannattaa olla huolellinen, tästä on täysversio ja lyhennetty. Usein myyjät eivät vaivaudu kertomaan kumpi on kyseessä).

Nii tästä kirjastaki on lyhyt ja pitkä versio? Vai leffasta vaan? Tämäkin taitaa olla vain "tositapahtumiin perustuva" romaani? Käynyt kyl mielessä tuonkin ostaminen.

Tuli nyt sit napattua opukset:
Norman Mailer - The Naked and the Dead (myös omiin kokemuksiin perustuva fiktiivinen romaani). Näitä sota-aiheisia romaaneja tullut luettua vielä vähemmän ku muistelmia, mutta liittyy toiseen harrastukseen hitusen, nii päätin kokeilla kepillä jäätä.
Toisekseen tuli sit sorruttua tuohon Richard B. Frankin Guadalcanalia käsittelevään kirjaan. Yhteensä näissä kahessa semmonen kevyt 1500 sivua luettavaa.

 

[Melvin Frohike]

Olen siis siitä kirjasta (perustuu ainakin osittain tositapahtumiin, tästä oli joskus jotain väittelyä) nähnyt kaksi versiota. Lyhentämätön (unabridged) ja lyhennetty (abridged). Ensin ostin itse hutin, kun en sitä tiennyt ja myyjä ei vaivautunut mainitsemaan.

 

[perato]

Olen siis siitä kirjasta (perustuu ainakin osittain tositapahtumiin, tästä oli joskus jotain väittelyä) nähnyt kaksi versiota. Lyhentämätön (unabridged) ja lyhennetty (abridged). Ensin ostin itse hutin, kun en sitä tiennyt ja myyjä ei vaivautunut mainitsemaan.

Minkäsortin sivumääristä tossa lyhyemmässä sit puhutaan. Kattelin adlibriksesta englanniks olis +500 sivua.

 

[Melvin Frohike]

Niitä on hieman ehkä vaikea verrata, erilainen painos, fonttikoko yms. Saattaa vaikuttaa sivumäärään. Minulla on se jossa on ISBN: 0304352314
Englanninkielinen, Cassell Military Paperbacks.

Tässä on 563 sivua. Missään ei erikseen lue kumpi se on, joten toivottavasti tämä todella on se lyhentämätön, eikä minua ole taas kustu silmään

 

[perato]

Niitä on hieman ehkä vaikea verrata, erilainen painos, fonttikoko yms. Saattaa vaikuttaa sivumäärään. Minulla on se jossa on ISBN: 0304352314
Englanninkielinen, Cassell Military Paperbacks.

Tässä on 563 sivua. Missään ei erikseen lue kumpi se on, joten toivottavasti tämä todella on se lyhentämätön, eikä minua ole taas kustu silmään

No toki joo, mutta lähinnä et onko ero aivan älytön tyyliin leffa ja se sarjaversio, joka on joku 2,5 kertaa pitempi.

 

[Melvin Frohike]

Löysin sen version joka minulla oli aiemmin, tässä 480 sivua:

The Boat: Lothar-Gunther Buchheim: 9780006166467: Amazon.com: Books

 

[perato]

Löysin sen version joka minulla oli aiemmin, tässä 480 sivua:

The Boat: Lothar-Gunther Buchheim: 9780006166467: Amazon.com: Books

Pitääpä katella jos tulee vastaa kahta versiota. Adlibriksessa ei oo ku yks versio, eikä vastaa isbn:ltään kumpaakaan, ja kerta pituudet pyörii tuossa 500-600 kieppeillä nii paha arvata. Tuskimpa tuo kuitenkaa lyhyempänäkää huono kokemus olisi. Hintakaa mikää paha.

 

[Melvin Frohike]

Tuosta näyttäisi olevan vanha suomennoskin, sivumäärän perusteella supistettu versio:

Sukellusvene

 

[HiekkaP]

Netflixillä ihan jees sarja tuo toinen maailmansota väreissä. Hieman saa paremman kuvan miltä paikat, ihmiset ja kalusto tuolloin näyttikään. Aninut häiritsevä juttu oli liiallinen tykistön ampumis materiaalin käyttäminen.Muutenkin näkyy että ehkä värillinen materiaali on ollut vähissä, kun samaa kuvaa näkyy vähän jokapaikassa, mutta ihan OK kateltavaa muuten

 

[perato]

Netflixillä ihan jees sarja tuo toinen maailmansota väreissä. Hieman saa paremman kuvan miltä paikat, ihmiset ja kalusto tuolloin näyttikään. Aninut häiritsevä juttu oli liiallinen tykistön ampumis materiaalin käyttäminen.Muutenkin näkyy että ehkä värillinen materiaali on ollut vähissä, kun samaa kuvaa näkyy vähän jokapaikassa, mutta ihan OK kateltavaa muuten

Tuo tuliki lisättyä katselulistalle, jos sen jaksais vaikka lomalla katella.

Ken Burnsin The War kannattaa ehottomasti kattoa Netflixistä myös. Sen verra hyvä dokkarisarja että oli aikanaa pakko hankkia hyllyyn ja katellut sen 4-5 kertaa läpi. Telkusta tullut joskus nimellä "Amerikkalaiset sodassa".

Let there be light dokkari kannattanee myös katella teemansa puolesta, vaikkei noin muuten ole ehkä se ihan paras dokkari, kuitenki harvoja aikanaan aiheesta tehtyjä.

 

[Villapuuro]

Ei nyt ihan täysin 1:1 sotahistoriaa, mutta tässä on mielenkiintoinen ja aika syvällinen katsaus Hitlerin taustoista ennen kuin alkoi Fuhreriksi. Ihan varhaislapsuudesta sinne 30-luvulle saakka.

Adolf Hitler

 

[Sivustakatsoja]

Netflixillä ihan jees sarja tuo toinen maailmansota väreissä. Hieman saa paremman kuvan miltä paikat, ihmiset ja kalusto tuolloin näyttikään. Aninut häiritsevä juttu oli liiallinen tykistön ampumis materiaalin käyttäminen.Muutenkin näkyy että ehkä värillinen materiaali on ollut vähissä, kun samaa kuvaa näkyy vähän jokapaikassa, mutta ihan OK kateltavaa muuten

Tämä oli ihan saatanan hyvä dokkarisarja! On ihan eri asia nähdä kaikki nuo kohtaukset väreissä, kuin aina vain mustavalkona. Mustavalkoisessa on jotenkin sellainen vika että sitä ei miellä "oikeaksi", vaan se on tapahtunut joskus ammoisia aikoja sitten. Mutta noihin kun heitetään värit, niin kyllähän se nostaa tunnelmaa ihan älyttömästi.

 

[perato]

Tämä oli ihan saatanan hyvä dokkarisarja! On ihan eri asia nähdä kaikki nuo kohtaukset väreissä, kuin aina vain mustavalkona. Mustavalkoisessa on jotenkin sellainen vika että sitä ei miellä "oikeaksi", vaan se on tapahtunut joskus ammoisia aikoja sitten. Mutta noihin kun heitetään värit, niin kyllähän se nostaa tunnelmaa ihan älyttömästi.

Tähän liittänen myös Facebookin "WW2 Colourised Photos"
WW2 Colourised Photos

Sen lisäks, että tarjolla on lähes joka päivä, joskus useitakin väritettyjä kuvia, on usein kuviin haettu myös tarina kuvissa näkyvistä henkilöistä tai tapahtumista. Kommenteistakin joskus irtoaa jotain hyödyllistä tietoa.

 

[Murhh]

Tällänen pieni youtube kanava, hyvin kerrottuja ja selkeitä kuvauksia muutamista antiikin (enimmäkseen rooman) taisteluista, Caesarista ja muusta vastaavasta.

Historia Civilis

 

[j1h2d]

Arvon sota-autistit,

Tällänen sarja tullut tämän vuoden puolella:
The Vietnam War (TV Series 2017– ) - IMDb

Tekniikka aiheisella sivustolla kun ollaan, niin on tapoja miten tuota pääsee katselemaan.

 

[Dr. Who]

The Great War

Löytyy sitten ihan pirun paljon videoita ja faktaa.

 

[Aaltoliike]

Kiinnostaa kyllä. Suomen sotahistoriasta löytyy kirjoja pitkä liuta . Harrastus se on tämäkin.

 

[perato]

Arvon sota-autistit,

Tällänen sarja tullut tämän vuoden puolella:
The Vietnam War (TV Series 2017– ) - IMDb

Tekniikka aiheisella sivustolla kun ollaan, niin on tapoja miten tuota pääsee katselemaan.

Pakkohan tämä on tarkastaa jossaki vaiheessa kerta k. Burns taustalla.

Kiinnostaa kyllä. Suomen sotahistoriasta löytyy kirjoja pitkä liuta . Harrastus se on tämäkin.

Mitä opuksia kotimaan sodista suosittelisit? Itellä jäänyt niistä mitä sattunut lukemaan, jotenki turhan kliininen kuva. Osa varsinki on ollut vähän semmosta "ryhmä möttönen meni metsään, Karhu Komppania meni tien reunaan, seurasi taistelu, kaikki olivat rohkeita ja olosuhteet kauheita".

Ite tykännyt erityisen paljon näistä, jotka käsittelee erityisesti taisteluissa upseerien välistä kemiaa ja sitä taktisen ja strategisen päätöksenteon takana olevaa selittelyä eikä niinkään just sitä alle rykmenttitason menevää liikehdintää. Toki sitä voi paikoin kuvata, mutta kovin raskassoutuseksi ja vaikealukuiseksi se menee vaikka kartta olis vierellä.

 

[Aaltoliike]

Mitä opuksia kotimaan sodista suosittelisit? Itellä jäänyt niistä mitä sattunut lukemaan, jotenki turhan kliininen kuva. Osa varsinki on ollut vähän semmosta "ryhmä möttönen meni metsään, Karhu Komppania meni tien reunaan, seurasi taistelu, kaikki olivat rohkeita ja olosuhteet kauheita".

Ite tykännyt erityisen paljon näistä, jotka käsittelee erityisesti taisteluissa upseerien välistä kemiaa ja sitä taktisen ja strategisen päätöksenteon takana olevaa selittelyä eikä niinkään just sitä alle rykmenttitason menevää liikehdintää. Toki sitä voi paikoin kuvata, mutta kovin raskassoutuseksi ja vaikealukuiseksi se menee vaikka kartta olis vierellä.

Itselläni on lähinnä Suomen upseeriston henkilökuvia ja tiedustelukirjoja.

Voisin suositella tätä kuvauksesi perusteella: Eripuraa ja arvovaltaa – Mannerheimin ja kenraalien henkilösuhteet ja johtaminen (Lasse Laaksonen) ja miksei jopa tämäkin, jota minulla ei itselläni ole: Viina, hermot ja rangaistukset - Sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918-1945 (Lasse Laaksonen)

 

[Elvis Jagger]

Arvon sota-autistit,

Tällänen sarja tullut tämän vuoden puolella:
The Vietnam War (TV Series 2017– ) - IMDb

Tekniikka aiheisella sivustolla kun ollaan, niin on tapoja miten tuota pääsee katselemaan.

Tässä on mielenkiintoinen blogi, josta taitaa löytyä joka jaksosta oma pitkähkö postaus, joten niitä voi seurata jaksojen katsomisen mukaan, jossa korjataan faktavirheitä ja kirjoittaja ei oikein pidä Burnsin dokkariin luomasta narratiivista.

Let's Talk America

Itse tosin olen katsonut vasta 1. jakson (joka jakso kestää ~2 tuntia) ja lukenut tuolta sitä koskevat kirjoitukset, ne vissiin pudotti jo katsomisnautintoa sen verran että 2. jakso on jäänyt odottamaan. Lisäksi ärsytti ne flashbackit (vai oliko ne vain 1. jakson juttu?) ja Burnsin aiemmasta sarjasta (The War) tuttu juttu laittaa se nyt-ammuskelaan-pam-pam-pum-mässäilykohtaus joka väliin kun mainitaan joku uusi taistelukohtaus. Kumpikin unettavan rasittavia "tehokeinoja".

Jaksot näkee: Watch | The Vietnam War, joko VPN:llä tai voi ladata youtube-dl:llä (se ei tarvitse VPN:ää).

 

[lanttu]

Netflixillä ihan jees sarja tuo toinen maailmansota väreissä. Hieman saa paremman kuvan miltä paikat, ihmiset ja kalusto tuolloin näyttikään. Aninut häiritsevä juttu oli liiallinen tykistön ampumis materiaalin käyttäminen.Muutenkin näkyy että ehkä värillinen materiaali on ollut vähissä, kun samaa kuvaa näkyy vähän jokapaikassa, mutta ihan OK kateltavaa muuten

Onkos toi sama dokkarisarja joka joskus esittettii nelosella oli muistaakseni 4D: sodan värit tms.
Yksi ihan hyvä dvd dokkari on Hitler ja tuhon tie, ww2 erikoistunut velipoika ei muistaakseni löytänyt tuosta dokkarista ainakaan suuria kummallisuuksia.

 

[Elvis Jagger]

Kun oli puhetta WWII-dokkarisarjoista niin legendaarinen: The World at War (1973) - IMDb.

Tekovuoden ei kannata ahdistaa, koska tuosta löytyy restauroitu versio, josta ikää ei juuri huomaisi kuin introsta. Widescreen-julkaisu on cropattu, joten välttäkää sitä.

Parasta on rauhallinen tahti (pituutta 26 tunnin jaksoa), jaksojen sisällä ei pompita ajallisesti eikä maantieteellisesti, jaksojen yleinen rakenne sekä haastattelut, joihin on ollut mahdollista saada mukaan esim. ylempää armeijan henkilöstä, kun vielä ovat olleet elossa.

 

[Tabu]

Antony Beevorin Stalingrad on ehkä paras yksittäistä taistelua koskeva kirja, jonka olen lukenut. Erik Durschmiedin tuotannosta esim. Hinges of Battles on viihdyttävä. Luin joskus Heikki Ylikankaan ”Tie Tampereelle” -kirjan valkoisten etenemisestä v. 1918 ratkaisutaisteluun. Sen voisi lukea uudelleen, vaikka en kirjoittajan kanssa kaikesta samaa mieltä olekaan. Tosi kiehtovaa lukea lähihistorian tapahtumista itselle tutuissa maisemissa.

 

[perato]

Antony Beevorin Stalingrad on ehkä paras yksittäistä taistelua koskeva kirja, jonka olen lukenut. Erik Durschmiedin tuotannosta esim. Hinges of Battles on viihdyttävä. Luin joskus Heikki Ylikankaan ”Tie Tampereelle” -kirjan valkoisten etenemisestä v. 1918 ratkaisutaisteluun. Sen voisi lukea uudelleen, vaikka en kirjoittajan kanssa kaikesta samaa mieltä olekaan. Tosi kiehtovaa lukea lähihistorian tapahtumista itselle tutuissa maisemissa.

Beevor ehkä turhaan kitsastelee karttojen kanssa. Ardennes ja D-Day muistaakseni välillä vähän vaikeaselkoisia kun karttoja on vähän. Muuten kyl tykännyt hänen kirjoistaan vaikka tuo Crete oli ehkä pettymys.

Kun oli puhetta WWII-dokkarisarjoista niiden legendaarinen: The World at War (1973) - IMDb.

Tekovuoden ei kannata ahdistaa, koska tuosta löytyy restauroitu versio, josta ikää ei juuri huomaisi kuin introsta. Widescreen-julkaisu on cropattu, joten välttäkää sitä.

Parasta on rauhallinen tahti (pituutta 26 tunnin jaksoa), jaksojen sisällä ei pompita ajallisesti eikä maantieteellisesti, jaksojen yleinen rakenne sekä haastattelut, joihin on tietenkin ollut mahdollista saada mukaan esim. ylempää armeijan henkilöstä, kun vielä ovat olleet elossa.

Tämäki tosiaan löytyy hyllystä, mutta on tosiaan sen verra pitkä, että tullut kateltua vaan kertaalleen läpi. On kyl toisaalta just tuon vauhdinsa puolesta hyvinkin kattava ja eipä tuo ikä oikeastaa haittaa. Ehkä siinä alussa vähän meinasi iskiä epätoivo, mutta äkkiä kyl muuttu hyvinkin seurattavaksi. Tais tosin jäädä ne holokaustijaksot kokonaan kattelematta sieltä lopusta. Suosittelut täältäki tälle.

Burnsin The War ei oo tosiaan mikää kovin "kattava kuvaus toisesta maailmansodasta". Siinä mielessä sen suomenkielinen nimi(amerikkalaiset sodassa) ehkä on jopa osuvampi kuin sen alkuperäinen nimi. Burnsin tyyli ei tosiaankaan oo kaikkien mielee, itelle toimi tässä tapauksessa todella hyvin. Myös lukija Keith David on ääneltää sopivan tumma(heh heh).

 

[j1h2d]

Pakkohan tämä on tarkastaa jossaki vaiheessa kerta k. Burns taustalla.

Mitä opuksia kotimaan sodista suosittelisit? Itellä jäänyt niistä mitä sattunut lukemaan, jotenki turhan kliininen kuva. Osa varsinki on ollut vähän semmosta "ryhmä möttönen meni metsään, Karhu Komppania meni tien reunaan, seurasi taistelu, kaikki olivat rohkeita ja olosuhteet kauheita".

Ite tykännyt erityisen paljon näistä, jotka käsittelee erityisesti taisteluissa upseerien välistä kemiaa ja sitä taktisen ja strategisen päätöksenteon takana olevaa selittelyä eikä niinkään just sitä alle rykmenttitason menevää liikehdintää. Toki sitä voi paikoin kuvata, mutta kovin raskassoutuseksi ja vaikealukuiseksi se menee vaikka kartta olis vierellä.

Suosittelen viimeksi lukeemani Onni Palasteen kirjaa:
Talvisodan ääniä

Onni Palasteen moni kirja tullut luettua läpi. Muummoassa hänen kirjoissaan kerrotaan siitä, kuinka esim. Välirauhaa ennen tehtiin tiedusteluretkiä.

 

[James_Potkukelkka]

Dokkarit on ihan kivaa viihdettä, mutta ne ongelmallisia juurikin noiden tehokeinojen/oikopolkujen/yksinkertaistamisen takia. Monetkin tapahtumat ja taistelut ovat olleet todella monimutkaisia, eikä niitä saa ängettyä 5 minuuttiin. Varsinkin kun 80% siitäkin ajasta on pommien pauketta ja muita tehokeinoja. Hyviä ne toki on tarkemman tutkiskelun kannalta, mutta monesti joutuu toteamaan, ettei jokin asia ny ihan sinne päinkään tapahtunut, mitä dokkarissa oli. Sama tietysti riivaa kirjoja. Muistelmat on niitä pahimpia(ei kaikki). Toki kaikki niistä antaa omaa näkökulmaa tapahtumiin ja ne kun yhdistää raakaan faktaan, niin niistä saa muodostettua hyvän kokonaiskuvan.

Muistelmat, kirjat tai haastattelut ja sen sellaiset auttaa kyllä ymmärtämään tiettyjä syy ja seuraus suhteita. Esimerkiksi miksi jokin raaka, hyvinkin tarpeettoman suoraviivainen hyökkäys on tehty. Miksi jokin vihulais osasto taisteli viimeiseen mieheen, vaikka niiden aseet ei toiminut.

Tosin itseäni kiinnosta enemmän se sotamies Möttönen siellä metsän laidassa, kuin Päämajan Salatut elämät.

 

[HiekkaP]

Dokkarit on ihan kivaa viihdettä, mutta ne ongelmallisia juurikin noiden tehokeinojen/oikopolkujen/yksinkertaistamisen takia. Monetkin tapahtumat ja taistelut ovat olleet todella monimutkaisia, eikä niitä saa ängettyä 5 minuuttiin. Varsinkin kun 80% siitäkin ajasta on pommien pauketta ja muita tehokeinoja. Hyviä ne toki on tarkemman tutkiskelun kannalta, mutta monesti joutuu toteamaan, ettei jokin asia ny ihan sinne päinkään tapahtunut, mitä dokkarissa oli. Sama tietysti riivaa kirjoja. Muistelmat on niitä pahimpia(ei kaikki). Toki kaikki niistä antaa omaa näkökulmaa tapahtumiin ja ne kun yhdistää raakaan faktaan, niin niistä saa muodostettua hyvän kokonaiskuvan.

Muistelmat, kirjat tai haastattelut ja sen sellaiset auttaa kyllä ymmärtämään tiettyjä syy ja seuraus suhteita. Esimerkiksi miksi jokin raaka, hyvinkin tarpeettoman suoraviivainen hyökkäys on tehty. Miksi jokin vihulais osasto taisteli viimeiseen mieheen, vaikka niiden aseet ei toiminut.

Tosin itseäni kiinnosta enemmän se sotamies Möttönen siellä metsän laidassa, kuin Päämajan Salatut elämät.

Pakko viela suositella kiinostuneille: Black Hawk Down (book) - Wikipedia
onpas loistava kirja ja jo elokuvakin on hyva, mutta tama porautuu tietenkin viela syvemmalle tapahtumiin.

 

[Melvin Frohike]

Jatkosodan asioita on mukava lueskella. Jokin siinä liittolaisuudessa Natsi-Saksan kanssa ja sen ajan Euroopassa kiehtoo.

Tietysti myös se, että sukulaisia oli monta rintamalla siihen aikaan

Jos oli esim. isoisä rintamalla, on myös mielenkiintoista tutustua henkilön kantakorttiin. Itse tilasin sen Kansallisarkistosta, siinä oli paljon sellaista mitä en ennen tiennyt. Lueteltuna kaikki taistelut joihin otti osaa jne. Enpä tiennyt että oli saanut pari mitaliakin, kun ei koskaan itse asiasta puhunut. Tuo kesti about kaksi ja puoli kuukautta ja laskuttivat noin 18 euroa (riippuu sivumäärästä).

 

[xtomppax]

Korkkareita on tullu luettua, ja onhan toi tuntematonkin tullu muutama kerta nähtyä.

 

[Melvin Frohike]

Hieman oli haasteellista saada niistä joiltain osin selvää, sieltä tuli siis 6 kpl kaksipuolista valokopiota korteista jotka olivat alunperin käsin kirjoitettuja. Pari kohtaa on vieläkin hieman hakusessa, mutta onpahan vähäksi aikaa tekemistä selvitellä noita joukko-osastoja yms.

 

[Melvin Frohike]

Pitänee tsekata nuo, kiitos.

 

[perato]

Pakko viela suositella kiinostuneille: Black Hawk Down (book) - Wikipedia
onpas loistava kirja ja jo elokuvakin on hyva, mutta tama porautuu tietenkin viela syvemmalle tapahtumiin.

Tuo tuli itellä luettua joskus tuossa kesällä ja oli kyl mielenkiintonen tapauskuvaus. Tuossa painoksessa kirjailija vielä käy vähän läpi sitä kritiikkiä mitä tuota teosta kohtaan on esitetty ja mainittee muutaman muun kirjan, jotka kuuluu sikäläiseen sotamuistelmateosten kulmakiviin.

Kirja tosiaan antaa tapahtumista "hitusen" erilaisen kuvan ku kirja, mut ihan luonnollista. Jossain määrin jopa vähän outoja ratkaisuja leffassa vrt. kirja. Tuntuu että kirjan tapahtumat olis olleet jopa jännempiä, mutta oisko sit käynyt niin, että leffayleisö olis pitänyt niitä epäuskottavina =P.

Aikalailla kaikki "kirjasta leffaksi" leffat/sarjat antaa vähän ruususemman kuvan kaikesta, erityisesti upseereihin kohdistuneesta kritiikistä.

 

[James_Potkukelkka]

Pitänee tsekata nuo, kiitos.

Peiteluvuista saa selkoa täältä. kun vaan ettiskelee Ctrl+f:n avulla:
http://www.arkisto.fi/uploads/Aineistot/kopsa[1].pdf

Sotapäiväkirjoja löytyy täältä, joskus ne on hyviä, monesti ne käsittelee vähän isompaa yksikköä:
Digitaaliarkisto

Ukkini ei esimerkiksi puhunut yhtään mitään sodasta. Kävi pieni tuuri itellä, niin ko. Krh-joukkue oli -44 ratkaisutaisteluissa alistettuna ihan toiselle porukalle, niin niiden oli täytynyt tehdä sotapäiväkirjaa ihan joukkue tasolla. Ei ollu mitenkään erikoisen hyvä sotapäiväkirjaksi, mutta olivatpahan joutuneet tiukkoihin paikkoihin (Laatokan itä/pohjois rannoilla). Kivaa lisää tietysti antoi "taistelu laatokan karjalasta" dokkari, mikä käsitteli yleisellä tasolla paljon niitä taisteluita mihin ukki oli joutunut. Hassu löytö oli myös se, että alussa ukki oli taistellut saksalaisten rinnalla Lapissa ja lopussa saksalaisia vastaan Kemissä.

 

[Melvin Frohike]

Kiitos linkeistä. Ongelmana minulla on hieman tuo käsiala jolla nuo kortit on kirjoitettu, kesti jonkin aikaa saada niistä selvää, skannasin ne ja suurentelin ruudulla. Nähtävästi isoisäni oli ollut peräti 17 eri paikassa, mukana aika mielenkiintoisia. mm. Suursaaren valtaus, Vuosalmi ja Ihantala, jossa haavoittui.

Pieni virhekin sinne oli eksynyt. Kaikki muut tiedot täsmäävät, mutta jostain syystä korteissa on syntymäpaikka väärin.

 

[James_Potkukelkka]

Kiitos linkeistä. Ongelmana minulla on hieman tuo käsiala jolla nuo kortit on kirjoitettu, kesti jonkin aikaa saada niistä selvää, skannasin ne ja suurentelin ruudulla. Nähtävästi isoisäni oli ollut peräti 17 eri paikassa, mukana aika mielenkiintoisia. mm. Suursaaren valtaus, Vuosalmi ja Ihantala, jossa haavoittui.

Pieni virhekin sinne oli eksynyt. Kaikki muut tiedot täsmäävät, mutta jostain syystä korteissa on syntymäpaikka väärin. Syntyi rajan takana Kurkijoella, niihin on merkitty Raisio. hmm....

Niissä saattaa olla pieniä virheitä, kun ovat ihmisten tekemiä. Esimerkiksi mummoni veljen, joka kaatui kuuterselässä, mm. kaatuneet tietokannassa on väärä pataljoona. Joukko-osasto koodi on kyllä oikein ja kantakortissa on myös oikea tieto. Mutta niitä pieniä virheitä voi löytyä. Sitä huonoa käsialaa oppii kyllä lukemaan yllättättävän nopsaan.

E: kovat reissut on ollu ukillasi takana.

 

[Räbätäti]

Nostetaanpas tämä ketju. Itse olen kiinnostunut lähinnä toisen maailmansodan isosta kuvasta sekä taustoista, seurauksista ja kulissien tapahtumista. Natsihallinnon vaiheista on tullut ehkä eniten luettua, vaikka Neuvostoliitonkin vaiheet kiinnostaa. Vähän ehkä hävettääkin tunnustaa, että Suomen kahinoista tiedän luvattoman vähän, eikä ne oikeastaan kiinnostakaan. Suomen osalta kiinnostaisi lukea lähinnä Suomen ja Saksan sekä Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ennen sotia, sotien aikana ja heti sotien jälkeen - se iso kuva nääs. Toki olen molempien isoisien kantakortit tilannut ja ajatellut perehtyväni niihin tapahtumiin, joissa he ovat olleet mukana. Kuitenkin kun itsellä on saksalaisia sukujuuria, niin enemmän kiehtoisi selvittää mm. laskuvarjojoukoissa palvelleen isosetäni vaiheet. Pitäisi vaan osata saksaa paremmin...

(Natsi-)Saksan vaiheista kiinnostuneille lukusuosituksia:

Ian Kershaw: Hitler - Paitsi kattavahko Hitler-elämäkerta, myös aika perusteellinen kuvaus natsihallinnon synnystä ja vaiheista. Must read.

Norman Ohler: Hitlerin tabut - Tämä kirja kuvaa sen puolen, minkä edellä mainittu teos sivuuttaa yhdellä virkkeellä. Voi muuttaa suhtautumista moniin asioihin pysyvästi. Tätä et halua missata.

Antony Beevor: Berliini 1945 - Jos kaikki maailman ihmiset lukisivat tämän kirjan, niin sotia ei varmaan enää olisi. Must read.

Florian Huber: Lupaathan tappaa itsesi - Täydentää edellistä kuvaamalla Natsi-Saksan viimeisten hetkien maanpäällistä helvettiä lähinnä siviilien (naisten) näkökulmasta. Pysäyttävää luettavaa.

George H. Stein: Waffen-SS - Kattava teos Waffen-SS:n vaiheista, suhteesta Wehrmachtiin ja osuudesta WW2 tapahtumiin. SS:hän oli monimutkainen organisaatio, tämä vähän avaa sitä.

Mirja Turunen: Koska kotimaa meidät lähetti - Edelliseen jatkolukemiseksi faktaa suomalaisista SS-miehistä ja yhden sellaisen tarina. Yllätti positiivisesti.

Albert Speer: Hitlerin työkaluna - Tapahtumien ytimessä olleiden omaelämäkerrat on aina mielenkiintoisia, kunhan muistaa lähdekritiikin. Mielenkiintoisia yksityiskohtia ja numerotietoja Saksan varustelusta kiinnostuneille. Speer on myös ainut ex-natsipamppu, joka on herättänyt allekirjoittaneessa minkäänlaista sympatiaa.

 

[perato]

George H. Stein: Waffen-SS - Kattava teos Waffen-SS:n vaiheista, suhteesta Wehrmachtiin ja osuudesta WW2 tapahtumiin. SS:hän oli monimutkainen organisaatio, tämä vähän avaa sitä.

Tuolle sit kaveriksi Guido Knoppin Wehrmacht joka käsittelee Wehrmachtia enemmän osallistuvana organisaationa kuin varsinaisten taisteluiden kautta. Aika lyhkänen opus loppupeleissä, joten ei siis mikää kattava taistelu/organisaatiokuvaus.

 

[fly]

itseä sotahistoriassa kiinnostaa enään lähinnä se miten "kunniallisuus" katosi

eli oliko ilmailu ja lentäjien kunnian kadottaminen pommien käytön myötä se ratkaiseva tekijä milloin viimeisetkin rehdin pelin rippeet katosivat sodankäynnistä ja jäljelle jäi vain jesuiittojen "by all means" meininki

autistinen historian lukeminen ei enään kiinnosta koska "voittajat kirjoittavat historian" on enemmän totta kuin yksikään historiikki

 

[perato]

itseä sotahistoriassa kiinnostaa enään lähinnä se miten "kunniallisuus" katosi

eli oliko ilmailu ja lentäjien kunnian kadottaminen pommien käytön myötä se ratkaiseva tekijä milloin viimeisetkin rehdin pelin rippeet katosivat sodankäynnistä ja jäljelle jäi vain jesuiittojen "by all means" meininki

autistinen historian lukeminen ei enään kiinnosta koska "voittajat kirjoittavat historian" on enemmän totta kuin yksikään historiikki

Mikä kunniallisuus?

 

[fly]

Mikä kunniallisuus?

alas ammuttua ei ammuta, siviilejä ei pommiteta, perääntyviä ei ammuta ja mitä niitä nyt on ollutkaan

meinasin laittaa tuohon vielä sulkeisiin (sikäli mikäli kuin sodassa mitään kunniaa voi ollakkaan) ja ilmeisesti heittomerkit jäivät sinulta huomaamaatta

 

[Drinkkeri]

alas ammuttua ei ammuta, siviilejä ei pommiteta, perääntyviä ei ammuta ja mitä niitä nyt on ollutkaan

meinasin laittaa tuohon vielä sulkeisiin (sikäli mikäli kuin sodassa mitään kunniaa voi ollakkaan) ja ilmeisesti heittomerkit jäivät sinulta huomaamaatta

Onneksi ennen pommien keksimistä mitään vastaavaa ei tapahtunut