Shermanien kohdalla joo, ne oli objektiivisesti huonompia kuin mitä Saksalla oli tarjolla niitä vastaan.
Väärin. Nyt menee sekaisin todellinen laatu ja numerovertailu top trumps-tyyliin, sekä tuntuu myös olevan harhakäsityksiä siitä, mitä niitä vastassa saksalla oli.
Pantherissa oli toki enemmän läpäisevä tykki ja paksumpi nokkapanssari (ainoat luvut mitä nojatuolikenraalit osaa tuijottaa), mutta shermanilla ei ollut ongelmia pantherin sivupanssarin kanssa, ja kun pantherista oli voimansiirto hajonnut, se oli istuva ankka.
Sherman taas oli käytännössä sodan luotettavin panssarivaunu, ja siinä oli esim. vakaaja tykille.
Ja pääasiassa saksalla oli edelleen vielä 1944-1945 tarjolla niitä vastaan pzkw IV:ia, joita vastaan sherman oli oikein pätevä laite.
Joo, sitten kun Saksa sai kentälle Panthereita niin niille ne ei enää pärjännyt
Höpöhöpö. Fakta on, Shermaneilla tuhottiin enemmän Panthereita kuin Panthereilla Shermaneita. Pärjäsi sodassa niitäkin vastaan hyvin, vaikka top trumps-numerovertailun häivääkin.
Shermanista vaan tuli myös uusia malleja, jotka olivat
paljon parempia kuin ensimmäiset 1942 rakennetut Shermanit.
Easy eight-mallisssa(M4A3E8) tuli uusi jousitus, joka yhdessä tehokkaamman moottorin kanssa teki vaunusta selvästi nopeamman ja ketterämmän.
Huomattava osa Easy eighteistä oli myös varustettu 76mm M1-tykillä, jonka läpäisykyky oli paljon parempi kuin alkuperäisen 75mm tykin.
Lisäksi Sherman oli saanut märät ammusräkit, mikä teki siitä miehistön selviytymisprosentiltaan sodan parhaan panssarivaunun.
USAn armeija vaan päätti, että maininnousun ekassa aallossa Normandiaan lähetetään vain vanhalla 75mm tykillä varustettuja Shermaneita, jotta ammuslogistiikka on yksinkertaisempaa, arveltiin että ne riittävät niitä pzkw IV:ia vastaan joita vastassa tulee olemaan, ja 76mk tykillä varustetut shermanit tuli manner-Eurooppaan vasta pari viikkoa myöhemmin (*).
Sitten tapaamiset vain kahden tigerin kanssa sen ekan parin viikon ajan loivat myytin shermanin huonoudesta, kun sillä muinaisella 75mm tykillä oli ongelmia niiden tigerien kanssa paremmalla tykillä vastutettujen shermanien odotellessa britanniassa pääsyä Euroopaan.
mutta vuoden 1944 syksyllä Jenkit sai käyttöön M36:ia jotka taaskin kyllä pärjäsi niille Panthereille ja Tigereillekin.
M36 on panssarintorjuntavaunu joita valmistettiin melko pieniä määriä, ei normaali panssarivaunu eikä sen vertaaminen normaaleihin panssarivaunuihin ole järkevää.
Tankeissa, kuten kaikissa muissakin, näkyy se että oli jatkuva kilpajuoksu. Kun toinen osapuoli kehittää jotain parempaa niin sitten toinen kehittää sille vastineen.
Tankeissa, kuten kaikissa muissakin näkyy myös se, että se kehitys ei ollut pelkästään uusien laitteiden kehittämistä vaan parempien mallien kehittämistä vanhoista laitteista.
Tästä puolesta tunnut olevan melko pihalla.
Sitten muuta laatua länsiliittoutuneilta löytyi muun muassa lähisytyttimien osalta jotka teki niiden tykistöstä teknisesti helvetisti parempaa (sitten kun alkoivat käyttään niitä, ne oli niin hyviä että aluksi käyttivät niitä vain sellaisissa paikoissa joissa Saksa ei saisi käsiinsä suutareita).
Sinänsä oikein, mutta vähän hassu näkökulma.
Lähisytytin kehitettiin ilmatorjuntaa varten, ei tykistöä varten, ja sitä käytettiin paljon esim. japsien kamikaze-koneiden ja saksan V1-rakettien torjuntaan. Se paransi raskaan ilmatorjunnan tarkkuutta moninkertaisesti, ja oli hyvin tärkeässä asemassa pelastamassa suuren määrän liittoutuneiden merimiesten henkiä tyynellä merellä sekä pelasti myös selvästi brittisiviilien henkiä Lontoossa.
Jos Saksa olisi saanut sen käsiintä, se olisi ollut katastrofi liittoutuneiden tekemille strategisille pommituksille.
Toki sitten jossain vaiheessa tajuttiin, että sitä voi käyttää myös maalle ammuttaessa että saadaan sirpaleet leviämään laajemmalle alueelle.
Yleiseen historiaan on rakentunut myytti saksalaisten "laadusta" verrattuna etenkin NL:n "määrään" mutta todellisuudessa ne oli niin laadussa kuin määrässä paljon lähempänä toisiaan kuin luullaan. Valitettavasti länsimaiden kuva itärintamasta piirtyi pitkälle juurikin saksalaisten upseerien tarinoista jotka Kylmän sodan aikana upposivat länsimaihin hyvin kun ne eivät maalanneet kovin hyvää kuvaa NL:stä.
Eroa laadussa oli, mutta ne oli aivan eri asioissa kuin yleensä luullaan.
Vuonna 1941 T-34 oli paremmin panssaroitu, maastokelpoisempi ja omasi järeämmän(**) tykin kuin pzkw IIIF joita saksalla oli laittaa sitä vastaan.
Vuonna 1941 KV-1 oli paremmin panssaroitu ja omasi paremman tykin kuin pzkw III, joita saksalla oli laittaa sitä vastaan.
Mutta T-34n miehistöergonomia oli kamala, ja melkein kaikista puuttui esim. radiot, lisäksi esim. valonheittimissä usein suurta vajausta.
Saksalla taas oli käytännössä kaikissa tankeissa radiot. Radio antoi saksalaisille suuren taktisen edun, joilla he pärjäsivät.
Ja pzkw IIIF:n kevyempi tykki ja parempi miehistöergonomia myös antoi sille käytännössä paremman tulinopeuden.
KV-1 ja T-34 eivät myöskään olleet erityisen luotettavia.
Blitzkrieg perustui
nopeisiin panssarivaunuihin, ei järeisiin panssarivaunuihin.
Hyökkäyksessä puolaan ylivoimaisesti suurin osa saksan vaunuista oli pzkw II:ia joissa oli vain 20mm tykki.
Hyökkäyksessä ranskaan Pkzw2ia oli edelleen hyvin suuri osa vaunuista, mutta niiden rinnalla oli jo merkittävä määrä pzkw 3ia sekä pzkw 4ia (jotka olivat siis alunperin eri käyttötarkoituksiin tehtyjä sisarmalleja).
Hyökkäyksessä neuvostoliittoon Pkkw2t alkoivat vihdoin olla jo selvässä vähemmistössä.
Mutta neuvostoliitonkin tankeistakin T-34 ja KV-1 muodostivat sodan alussa vain pienen osan, suuri osa oli jotain BT-sarjalaisia (kevyitä ja nopeita) tai T-26ia (kevyitä, hitaita ja vanhentuneita). Tosin T-34 oli kyllä täydessä massavalmistuksessa ja se oli panssarivaunu, jolla oli tarkoitus korvata kaikki BT-sarjalaiset, niitä lopulta valmistettiin hyvin suuria määriä.
(*) Britit sen sijaan lähettivät omia 17-paunaisella tykillä varustettuja "firefly"-shermaneitaan heti ekassa aallossa, mikä teki tästä mallista kuuluisan, vaikka tosiasiassa sen miehistöergonomia oli kauhea ja keskimäärin jenkkien 76mm M1 oli paljon parempi tykki shermaniin, vaikka läpäisikin hiukan huonommin.
(**) Tosin Pzkw IIIF:n 50mm KwK42 L/42 oli läpäisyltään melko identtinen aikalaistensa, ensimmäisten T-34sten 76.2mm L-11-tykin kanssa, mutta T-34n L-11 tykki pystyi ampumaan paljon järempää sirpalekranaattia (parempi muita kuin panssaroituja kohteita vastaan).