Sotahistoria

alas ammuttua ei ammuta, siviilejä ei pommiteta, perääntyviä ei ammuta ja mitä niitä nyt on ollutkaan

meinasin laittaa tuohon vielä sulkeisiin (sikäli mikäli kuin sodassa mitään kunniaa voi ollakkaan) ja ilmeisesti heittomerkit jäivät sinulta huomaamaatta
No melkeempä näihin 1900-luvun suurimpiin kähinöihin asti sodankäynti koostui seuraavista asioista:
Ryöstäminen, raiskaaminen, tuhoaminen, tauteihin kuoleminen sekä satunnainen taisteleminen, jossa 90% kaatuneista syntyi pakenemisvaiheen aikana.
 
Tuolle sit kaveriksi Guido Knoppin Wehrmacht joka käsittelee Wehrmachtia enemmän osallistuvana organisaationa kuin varsinaisten taisteluiden kautta. Aika lyhkänen opus loppupeleissä, joten ei siis mikää kattava taistelu/organisaatiokuvaus.
Tämä tarttuikin kirjamessuilta mukaan ja odottelee lukujonossa vuoroaan :)

Itse kaipailisin lukusuosituksia Luftwaffeen ja etenkin maahanlaskujoukkoihin liittyen. Monte Cassinosta lukisin myös mielelläni. Kirjoja on suomeksi vähänlaisesti, mutta englantikin käy.
 
Tämä tarttuikin kirjamessuilta mukaan ja odottelee lukujonossa vuoroaan :)

Itse kaipailisin lukusuosituksia Luftwaffeen ja etenkin maahanlaskujoukkoihin liittyen. Monte Cassinosta lukisin myös mielelläni. Kirjoja on suomeksi vähänlaisesti, mutta englantikin käy.
No Beevor käsittelee maahanlaskujoukkoja jonku verran tuossa Kreeta 1941 -kirjassa, mutta painotus enemmän kuitenki kansanyhteisön joukoissa. Ja tietenki ite taistelussa ja siihen johtaneissa asioissa. Hirveästihän noita maahanlaskujoukkoja ei sitten siinä roolissa käytetty Kreetan lisäksi. Lähinnä sit erikoisoperaatioissa kuten Eben Emael yms. Muutenhan ne oli lähinnä eliittijalkaväkeä.

Jotain Italian kampanjan kattavaa opusta itekkin kaipailisin. Mieluiten tosiaan sellanen, joka käsittelis tuon Sisilian kampanjan ja Italian rintaman aina sinne Rooman vallotukseen asti ainakin. Melkeen toivoisin, että Beevor tähän seuraavaksi tarttuisi. Lukujonoon tosin pätkähti ton aiemmin mainitsemani 800 sivuisen Guadalcanal: Definite account of the Landmark Battle opuksen lisäksi pari alennuskirjaa, Mika Kuljun Lapin sota 1944-1945 ja joku tuommonen Bair Irincheevin Kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 venäläisin silmin.
 
itseä sotahistoriassa kiinnostaa enään lähinnä se miten "kunniallisuus" katosi

eli oliko ilmailu ja lentäjien kunnian kadottaminen pommien käytön myötä se ratkaiseva tekijä milloin viimeisetkin rehdin pelin rippeet katosivat sodankäynnistä ja jäljelle jäi vain jesuiittojen "by all means" meininki

autistinen historian lukeminen ei enään kiinnosta koska "voittajat kirjoittavat historian" on enemmän totta kuin yksikään historiikki

Suosittelisin kuitenkin lukemaan enemmän - vain mahdollisimman paljon ja monipuolisesti lukemalla voit muodostaa oman käsityksesi siitä, milloin ja miksi ”kunniallisuus” hävisi. Itse en ole lukenut vielä tarpeeksi osatakseni siihen vastata, mutta sellainen käsitys minulla on, että vastaus ei ole yksinkertainen eikä yksiselitteinen. Esimerkiksi merisodankäyntiä pidettiin kaiketi melko ”rehtinä”* loppuun saakka, kun taas maalla moraalista ei ollut tietoakaan ainakaan enää siitä päivästä lukien, kun NL ja Saksa olivat nokakkain. Luultavasti sinua kiinnostava avainsana on Hitlerin ”totaalinen sota” ja siihen ja sen toteuttamiseen johtanut Aatun, koko natsipuolueen ja Saksan kansan kollektiivisen mielenlaadun kehitys.

*)Sikäli kun sodan yhteydessä nyt voi koskaan puhua ”kunniallisuudesta” tai ”rehtiydestä”. ”Sotalaitkin” on mielestäni yksi ihmiskunnan absurdeimpia sanoja.

Mitä sotahistorian objektiivisuuteen taas tulee, niin oma käsitykseni on, että nykypäivän sotahistorioitsijoilla on arkistojen auettua käytössään jo niin paljon autenttista dokumentaatiota, että moni asia toisen maailmansodan historiastakin on kirjoitettu uusiksi uusien faktojen paljastuttua. Lisäksi kun tapahtumista on nyt aikaa se pari sukupolvea ja asianosaiset alkavat olla melkein viimeistä miestä ja naista myöten mullan alla, voi asioista kirjoittaa ja puhua objektiivisemmin ja vailla niin suuria tunnelatauksia. Tästä syystä toisesta maailmansodasta riittää yhä kirjoitettavaa, ja siksi kannattaa lukea nimenomaan mahdollisimman tuoreita teoksia.

Vanhempaakaan kirjallisuutta ei toki kannata kokonaan hylätä, etenkään aikalaiskertomuksia, mutta niiden kanssa pitää olla erityisen lähdekriittinen. Lisäksi mielestäni tämä nykypäivän sotahistoriakirjallisuus käsittelee juurikin moraalikysymyksiä ja syy-seuraussuhteita melko monipuolisesti. Harva kirja enää on pelkkää monotonista taisteluiden ja joukkojen siirtelyiden kuvauksia vailla syvällisempää pohdintaa ja moraalikysymysten esiin nostamista.

Ja puhuin nyt siis pelkästään toista maailmansotaa käsittelevästä kirjallisuudesta, muusta en tiedä mitään :)
 
  • Tykkää
Reactions: fly
Suosittelisin kuitenkin lukemaan enemmän - vain mahdollisimman paljon ja monipuolisesti lukemalla voit muodostaa oman käsityksesi siitä, milloin ja miksi ”kunniallisuus” hävisi. Itse en ole lukenut vielä tarpeeksi osatakseni siihen vastata, mutta sellainen käsitys minulla on, että vastaus ei ole yksinkertainen eikä yksiselitteinen. Esimerkiksi merisodankäyntiä pidettiin kaiketi melko ”rehtinä”* loppuun saakka, kun taas maalla moraalista ei ollut tietoakaan ainakaan enää siitä päivästä lukien, kun NL ja Saksa olivat nokakkain. Luultavasti sinua kiinnostava avainsana on Hitlerin ”totaalinen sota” ja siihen ja sen toteuttamiseen johtanut Aatun, koko natsipuolueen ja Saksan kansan kollektiivisen mielenlaadun kehitys.

*)Sikäli kun sodan yhteydessä nyt voi koskaan puhua ”kunniallisuudesta” tai ”rehtiydestä”. ”Sotalaitkin” on mielestäni yksi ihmiskunnan absurdeimpia sanoja.

Mitä sotahistorian objektiivisuuteen taas tulee, niin oma käsitykseni on, että nykypäivän sotahistorioitsijoilla on arkistojen auettua käytössään jo niin paljon autenttista dokumentaatiota, että moni asia toisen maailmansodan historiastakin on kirjoitettu uusiksi uusien faktojen paljastuttua. Lisäksi kun tapahtumista on nyt aikaa se pari sukupolvea ja asianosaiset alkavat olla melkein viimeistä miestä ja naista myöten mullan alla, voi asioista kirjoittaa ja puhua objektiivisemmin ja vailla niin suuria tunnelatauksia. Tästä syystä toisesta maailmansodasta riittää yhä kirjoitettavaa, ja siksi kannattaa lukea nimenomaan mahdollisimman tuoreita teoksia.

Vanhempaakaan kirjallisuutta ei toki kannata kokonaan hylätä, etenkään aikalaiskertomuksia, mutta niiden kanssa pitää olla erityisen lähdekriittinen. Lisäksi mielestäni tämä nykypäivän sotahistoriakirjallisuus käsittelee juurikin moraalikysymyksiä ja syy-seuraussuhteita melko monipuolisesti. Harva kirja enää on pelkkää monotonista taisteluiden ja joukkojen siirtelyiden kuvauksia vailla syvällisempää pohdintaa ja moraalikysymysten esiin nostamista.

Ja puhuin nyt siis pelkästään toista maailmansotaa käsittelevästä kirjallisuudesta, muusta en tiedä mitään :)


kiitos tästä, sai minut pohtimaan miten aikaisemmin jopa viholliseen on voinut luottaa
 
kiitos tästä, sai minut pohtimaan miten aikaisemmin jopa viholliseen on voinut luottaa
Mielestäni tällainen ajatus on sodan romantisoimista, liekö ollut todellisuutta koskaan missään? Toki jopa toisen maailmansodan verisimpienkin taisteluiden keskellä on saattanut pilkahdella jotain inhimillisyyttä muistuttavia hetkiä, mutta että ”luottaa viholliseen”? Kerro lisää?
 
Ja pahoittelut ketjun aloittajalle, jos löpinäni meni ohi aiheen :shy: Kompetenssi ei oikein vielä riitä yksityiskohdista keskustelemiseen :D

Laitetaas kuitenkin ketjua palvellakseni epäsuositus:
Uunituore (?) Markku Jokisipilän kirja ”Hitlerin kopla - 20 Natsi-Saksan johtajaa” ei ole hintalappunsa 30€ arvoinen. Jo nimessä mennään metsään; olisikin edes kaikki henkilökuvaukset natsijohtoa, vaan kun seassa on mm. Eva Braun... :facepalm: Ilmeisesti kirjassa on pyritty viihteellisyyteen, mutta se on valitettavasti pois asiasisällöstä. Ei jatkoon.
 
Mielestäni tällainen ajatus on sodan romantisoimista, liekö ollut todellisuutta koskaan missään? Toki jopa toisen maailmansodan verisimpienkin taisteluiden keskellä on saattanut pilkahdella jotain inhimillisyyttä muistuttavia hetkiä, mutta että ”luottaa viholliseen”? Kerro lisää?

no ekassa sodassa pystyi luottamaan siihen ettei vihun lentäjä ampunut enään perään kun sai osuman

edit: tai ainakin sodan alussa
 
Viimeksi muokattu:
Uunituore (?) Markku Jokisipilän kirja ”Hitlerin kopla - 20 Natsi-Saksan johtajaa” ei ole hintalappunsa 30€ arvoinen. Jo nimessä mennään metsään; olisikin edes kaikki henkilökuvaukset natsijohtoa, vaan kun seassa on mm. Eva Braun... :facepalm: Ilmeisesti kirjassa on pyritty viihteellisyyteen, mutta se on valitettavasti pois asiasisällöstä. Ei jatkoon.
Jossain määrin ärsyttävä piirre, että nimissä käytetään melko paljon käytetään tuota possessiivi Hitleriä. Hitlerin tabut, Hitlerin leipä, Hitlerin ruohonleikkurit, Hitlerin, Hitlerin Hitlerin oli aihe mikä hyvänsä joka käsittelee 33-45 välistä asiaa Saksasta. Toki silloin voi käyttää, jos Hitlerillä oli jotain merkittävää vaikutusta asiaan tai se toimi suoraan sen alla (Esim. Hitlerin armeija ei mitenkään väärä ilmaisu, vaikka ehkä vähän turha).
 
no ekassa sodassa pystyi luottamaan siihen ettei vihun lentäjä ampunut enään perään kun sai osuman

edit: tai ainakin sodan alussa
Niin. Sodan luonne on muuttunut sitä mukaa kun teknologia on kehittynyt. 1. maailmansodan lentäjä-ässien kaksintaisteluissa ja 2. maailmansodan mattopommituksilla ei ole oikein mitään yhteistä, muuta kuin että ne tapahtuivat jonkinlaisesta lentolaitteesta käsin. Toisaalta ensimmäisessä maailmansodassa käytettiin kaasua, johon toisessa ei enää onneksi sorruttu.
 
Toisaalta ensimmäisessä maailmansodassa käytettiin kaasua, johon toisessa ei enää onneksi sorruttu.

Niin ei, rintamakäytössä ainakaan. Tiedätkö miten esimerkiksi amerikkalaiset suhtautuivat taistelukaasun käyttöön toisen maailmansodan aikana? Valmistivatko? Lähettivätkö rintamalle? Käyttivätkö?
 
Mielestäni tällainen ajatus on sodan romantisoimista, liekö ollut todellisuutta koskaan missään? Toki jopa toisen maailmansodan verisimpienkin taisteluiden keskellä on saattanut pilkahdella jotain inhimillisyyttä muistuttavia hetkiä, mutta että ”luottaa viholliseen”? Kerro lisää?

lentäjäthän oli ennen herrasmiehiä, ilmeisesti laivojen kipparit myöskin
 
Niin ei, rintamakäytössä ainakaan. Tiedätkö miten esimerkiksi amerikkalaiset suhtautuivat taistelukaasun käyttöön toisen maailmansodan aikana? Valmistivatko? Lähettivätkö rintamalle? Käyttivätkö?

Liittoutuneet olivat valmiina vastaamaan, jos vaikka Saksa tai vaikka Italia olisi käyttänyt niitä. Samoin biologisia aseita. Mutta eipä sellaista tilannetta koskaan tullu.
 
Haluaisin uskoa, että (Länsi-)liittoutuneiden puolelta kynnys taistelukaasujen käyttöön olisi ollut hyvin korkea. Toki se voi olla naivia uskoa niin huomioiden mitä kaikkea siviilien niskaan tiputeltiin lähes silmiä räväyttämättä. Mutta sellaistahan sota on - mielipuolisen kaksinaismoralistista. Mitään varmaa mielikuvaa minulla ei ole liittoutuneiden kannasta taistelukaasun käyttöön, mutta Aatusta muistelisin tämän kammonneen kaasuja WW1-kokemustensa vuoksi ja siksi vastustaneen niitä sodan alkuvuosina, kun oli vielä jokseenkin tolkuissaan. Epätoivoisina loppuvuosina taisi sitten väläytellä kaasunkin käyttöä, mutta liekö sitten muu sotajohto ollut sen verran tolkuissaan vai Saksan sotateollisuuden kapasiteettiongelmatko koitui tässä muun maailman onneksi.
 
Se on varmaan pelon tasapaino vallinnut. Briteillähän oli suunnitelmissa kylvää tiukanpaikan tullen laajamittaisesti pernaruttoa, mutta toki siinä tapauksessa olisivat saaneet niskaansa "terästettyjä" V1 ja V2 raketteja. Ylipäätään miksi V1 ja V2 raketteja rakenneltiin, niin tuntuu aika turhalle, että niitä ois suunniteltu kantamaan se 800-1000 kilon tnt kuormaa alunperin. Kuitenkin jonkin V2:sen sotilaallinen hyöty oli aika pieni perusräjähteillä ja tarkkuus perin heikko.

Kuka tietää sitten käytettiinkö pienemmässä mittakaavassa kyseenalaisia keinoja. Suomen rintamalla ennen kesän -44 suurhyökkäystä, osa sotilaslääkäreistä oli vakuuttunut, että venäläiset levittivät mm. tykistöllä punataudilla saastutettua tavaraa suomalaisten linjoihin. Oli väitteitä, että sellaisia suutariksi jääneitä kranaatteja oli löytynyt ja punatautiin sairastuneiden määrä oli "raketoinut" ennen sitä suurhyökkäystä. Mutta eipä sellainen silloin hirveesti ketään kiinnostanut, ja sotien jälkeen tuollaisista oli tapana vaieta. Muistaakseni ainakin "Sotalääkärin muistelmat" - kirjassa ko. asiasta puhuttiin, mutta se minkä minä luin oli huomattasti vanhempaa painosta kuin 2001, joten pitää tarkistella joskus tarkemmin mikä kirja se oli ( Jossain varastojen kätköissä se on ).

E: Sinänsä siinä ei ole mitään uutta, saastunutta lihaa on heitelty vihulaisen linnoituksiin iät ja ajat.
 
Viimeksi muokattu:
Ei taida olla mitään todisteita, että olisi käytetty taistelukaasuja toisen maailmansodan aikana, joskin Kiinan-Japanin osuus jää aina vähän epäselväksi. En oo sellasiin törmännyt. Puolin ja toisin tosin oli kyl valmius siihen ja kaasuja valmistetiin varuilta.

Erityisesti Tyynellämerellä jenkeillä olis varmasti ollut halua käyttää kaasuja ihan taktisesti sen jälkeen ku Japsit alko linnottautuun luoliin ja pikkusaarille. Tällöin siviiliuhrit ja saastuneet alueetki olis olleet suhteellisen pieniä, nii moraalinenkaa painolasti ei olis ollut nii suuri suhteessa näiden saarien valloittamiseen vaadittujen uhrien määrään.
 
Saksalaiset taisivat upottaa yhden jenkkien rahtilaivan kaasuaselastissa Barissa. Siitä taisi tulla pieni päästö...

Juuri tähän tuolla kysymykselläni viittasinkin sillä itselleni oli aikanaan aikamoinen yllätys että jenkit olivat kaasua näinkin lähelle rintamaa rahdanneet. Se ei nyt varmaan ketään yllätä että aseita edelleen kehitettiin ja valmistettiin.
 
itseä sotahistoriassa kiinnostaa enään lähinnä se miten "kunniallisuus" katosi

Ei se täysin ole kadonnut, on monta sodankäynnin tapaa, jotka ovat kiellettyjä ja joita ainakin jotenkuten noudatetaan. Esimerkiksi Suomella ei ole
- kemiallisia aseita
- ydinaseita
- maamiinoja
- räjähtäviä luoteja

Radio Kipinästä jos kuuntelette tulevaisuuden sodankäyntiä koskevan jakson, niin siellä aika paljon pohditaan aihetta, mitä teknologiaa mahdollisesti sallitaan sodankäynnissä ja mitä ei.
 
Se on varmaan pelon tasapaino vallinnut. Briteillähän oli suunnitelmissa kylvää tiukanpaikan tullen laajamittaisesti pernaruttoa, mutta toki siinä tapauksessa olisivat saaneet niskaansa "terästettyjä" V1 ja V2 raketteja. Ylipäätään miksi V1 ja V2 raketteja rakenneltiin, niin tuntuu aika turhalle, että niitä ois suunniteltu kantamaan se 800-1000 kilon tnt kuormaa alunperin. Kuitenkin jonkin V2:sen sotilaallinen hyöty oli aika pieni perusräjähteillä ja tarkkuus perin heikko.

Hitlerhän haaveili, että raketteja olisi alettu valmistaa valtavia määriä ja laukaistu jopa tuhansia kerralla. Vaikka tuhovoima oli pettymys niin olihan ne silti teknologisesti edistyneitä ja pelotevaikutus etenkin V2:lla oli yllätysmomenttinsa vuoksi suuri.
 
Ei se täysin ole kadonnut, on monta sodankäynnin tapaa, jotka ovat kiellettyjä ja joita ainakin jotenkuten noudatetaan. Esimerkiksi Suomella ei ole
- kemiallisia aseita
- ydinaseita
- maamiinoja
- räjähtäviä luoteja

Radio Kipinästä jos kuuntelette tulevaisuuden sodankäyntiä koskevan jakson, niin siellä aika paljon pohditaan aihetta, mitä teknologiaa mahdollisesti sallitaan sodankäynnissä ja mitä ei.

mielestäni isot maat tekevät mitä tahansa puolustus valmiuden eteen, välittämättä seuraamuksista

esimerkiksi haarpin kaltaiset antennit jotka siis vähentävät kosmisten mikropartikkeleiden saapumista yläilmakehään ja näin vähentävät pilvien muodostumista sekä lisäävät jetstriimien vesimassaa, myöskin vedenalaiset kaiku järjestelmät jotka ovat kidutusta veden eläville ja luultavimmin muutakin
 
Mummon jäämistöstä löytyi tällaiset (luulen, että kuuluivat mummon sodassa kaatuneelle veljelle). Osaako joku sanoa tarkemmin, mistä nuo lyhenteet (IRI ja IHK?) tulevat?
IHK.jpg
 
Mummon jäämistöstä löytyi tällaiset (luulen, että kuuluivat mummon sodassa kaatuneelle veljelle). Osaako joku sanoa tarkemmin, mistä nuo lyhenteet (IRI ja IHK?) tulevat?
IHK.jpg

Melkoinen arvoitus IYK on lyhenne ainakin Isänmaan ystävien kerhosta. Voi olla tietenkin muitakin merkityksiä.
 
Ilmeisesti molemmissa kalvosinnapeissa on tuo iri ja iyk on sormyksessa? Olisko mahdollista että tuo iri olisi nimikirjaimet?
 
Vilpitön suositus uudesta Tuntemattomasta Suomen sotahistoriasta kiinnostuneille. Historia ei elokuvassa kovin suuressa osassa ollut mutta oli sitäkin vähän kun Leninin patsasta vaihdettiin kenttätykkiin Äänislinnassa. Oli törkeän hieno elokuva muuten.
 
Ilmeisesti joku pätkitty KV-versio.
Kyllä, koska tuo on 55 min ja alkuperäiset jakso taisi olla kaikki noin 1½ tuntia. PBS:n sivuilta nuo ovat kadonneet (näki joko VPN:llä tai pystyi lataamaan youtube-dl:llä). Piraattilahdista toki löytyy koska blu-ray julkaisu on tullut jo ajat sitten.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä, koska tuo on 55 min ja alkuperäiset jakso taisi olla kaikki noin 1½ tuntia. PBS:n sivuilta nuo ovat kadonneet (näki joko VPN:llä tai pystyi lataamaan youtube-dl:llä). Piraattilahdista toki löytyy koska blu-ray julkaisu on tullut jo ajat sitten.
Kysymys sit kuuluukin että mitä ja miksi tätä on pätkitty? KV-versio The Warista oli pätkitty paikallisesti puolikkaiksi jaksoiksi, mutta sen mitä kattelin Netflixistä nii ei niistä ollut leikattu mitään pois.
 
Hyppäytän tänne ku menee enemmän historian ku teknologian puolelle.


Yritystä tuumailla japanilaisten WWII kamikaze-taktiikoiden järjellisyyttä. Hyvä juttu, kun en muista näkemieni tv-dokumenttien uskaltaneen tähän aiheeseen kunnolla kajota, siis taustalla oleviin realiteetteihin, että mitä/miksi oikeasti tapahtui.
Luen tällä hetkellä Richard Frankin Guadalcanalia jossa käydään läpi aika seikkaperäisesti jopa yksittäisiä ilmataisteluita. Tuossakin vaiheessa jo näkee kuinka tuhlaavaa se ilmataistelu loppupeleissä oli suhteessa tuloksiin. Erityisesti japanilaisille, jotka ilmeisesti paljon hanakammin käyttivät kokeneet lentäjänsä loppuun sen sijaan, että olisivat lähettäneet niitä kotimaahan kouluttamaan seuraavia lentäjiä. Mitä nyt ymmärsin oikein nii jenkeille alko selvitä jo tuossa vaiheessa, että japanilaisten lentäjien osumisprosentti alko heikentyä ja nyt puhutaan siis vuoden 1942 lopusta, alle vuosi sotaa käytynä. Jenkit vasta tässä vaiheessa oikeastaan kokeili tuota 40millin boforsia ja CIC ei ollut lähellekkään tuolla tasolla mitä tuossa videossa(unohtivat monesti kertoa esimerkiksi korkeuden hävittäjille, nii olivat sitten lähtökohtaisesti liian matalalla pommittajiin nähden).

Tosin ehkä poikkeuksena tuohon videoon on mainittava, että menetettyjen lentäjien määrä oli kyllä paljon pienempi suhteessa menetettyihin koneisiin. Toki nuo tilastot nyt muuttu paljon tuonne 1944 mennessä, mutta aika moni lentäjä ja miehistö pelastautu noista koneista. Hyvinki 5 konetta menetettiin per taistelu joista yhden pilotti haavottui. Toki jenkeillä oli etuna se, että maa-alue oli ehkä paremmin heidän hallinnassa kuin japanilaisten, mutta eniveis. Merestäkin pelastettiin ja poimittiin porukkaa, jopa ihan tarkotuksella(lensivät tankin tyhjäksi, että pystyivät tarkkailemaan tarpeeksi pitkään vihollisen liikkeitä, sen jälkee kone mereen ja laiva tuli hakemaan).

On kyllä ollut todella mielenkiintonen kirja. Alkaa pikkuhiljaan tajuamaan tuota koko tyynenmeren sodan kokonaisuutta erityisesti maasodanäkäynnin osalta, että miten se muuttui niin totaalisesti se sodankäynti siellä.

Tosin maasodastakin sen verran viittaus tuohon ilmasotaan, että japanilaiset näytti jo tuolloin olevan varsin kärsimättömiä, erityisesti upseerit. Paikka paikoin tilanteita missä paikallaan pysymällä olis japsit saavuttaneet jopa voiton, päädyttiin ratkaisuun että hyökätään pistimillä vihun piikkilankaan, kun ei haluta kärsiä ja käydä kuluttavaa kunniatonta puolustustaistelua. Ei mikään ihme siis, että tuosta ilmapiiristä löyty 2-3v myöhemmin porukkaa joka mielummin hyppäs ykssuuntasen lentokoneen hyttiin sen sijaan, että ootteli jossain luolassa liekinheitintä.
 
WWII Saksalaisia sotilaita kaivetaan ylös haudoistaan jotka ilmeisesti ovat haavoittuneet taisteluissa. Aika häijyjä loukkaantumisia.
 
Hyppäytän tänne ku menee enemmän historian ku teknologian puolelle.
Luen tällä hetkellä Richard Frankin Guadalcanalia jossa käydään läpi aika seikkaperäisesti jopa yksittäisiä ilmataisteluita. Tuossakin vaiheessa jo näkee kuinka tuhlaavaa se ilmataistelu loppupeleissä oli suhteessa tuloksiin. Erityisesti japanilaisille, jotka ilmeisesti paljon hanakammin käyttivät kokeneet lentäjänsä loppuun sen sijaan, että olisivat lähettäneet niitä kotimaahan kouluttamaan seuraavia lentäjiä. Mitä nyt ymmärsin oikein nii jenkeille alko selvitä jo tuossa vaiheessa, että japanilaisten lentäjien osumisprosentti alko heikentyä ja nyt puhutaan siis vuoden 1942 lopusta, alle vuosi sotaa käytynä. Jenkit vasta tässä vaiheessa oikeastaan kokeili tuota 40millin boforsia ja CIC ei ollut lähellekkään tuolla tasolla mitä tuossa videossa(unohtivat monesti kertoa esimerkiksi korkeuden hävittäjille, nii olivat sitten lähtökohtaisesti liian matalalla pommittajiin nähden).

Tässä Nihon Kaigun saitin Parshallin ihan mukava luento miten USN murskasi Japanilaiset raa-alla tulivoimalla. Eipä juu auttanut että Japseilla oli 12/1941 aivan ylivoimaisen koulutetut lentäjät merisodankäyntiin.

Heitän tähän perään kuuluisan kuvan miten torpedolentäjät jotka opetelleet duuninsa osaa lentää. Siellä voisi parista koneesta onkivavalla koettaa särkeä jos ei olisi vauhtia liikaa..

Ja videon raa-asta todellisuudesta v. 1944 jenkkejä vastaan.

Japani oli köyhä maa, ja kuten viittasitkin, monella tavalla täysin kykenemätön moderniin sotaan, myös kulttuurillisesti. Silti respect.



https://i.imgur.com/2KpOaBY_d.jpg?maxwidth=640&shape=thumb&fidelity=medium

 
Guadalcanalin meritaisteluista riittää luettavaa (loppuelämäksi).

Se mikä on merkillepantavaa on että Japanilaisen, valikoidun tähystäjän Mk 1 eyeball oli täysin ylivoimainen ilman tutkaa olevaa vihollista vastaan yöllä. Ja jopa pitkälle 1943 puolelle he olivat öisissä kahakoissa käypiä vastustajia vaikka USN omasi 10cm lyhytaaltotutkat jo 1942 lopulla. Japanilaiset olivat höylänneet pohjoista tyyntämerta talvimyrskyissä harjoitellen koko 30-luvun ja se näkyi. 1934 tulivat harjoituksista puolet laivaston aluksista kärsien vakavia vaurioita merenkäynnistä.

Jenkitkin osasivat, kehittyivät huimasti muutamissa kuukausissa ja CIC oli jotain täysin uutta. Osasivat myös mennä tulta päin kuten vastapuolikin. Heidän laivansa olivat äärimmäisen selviytymiskykyisiä vaurioista huolimatta.

Hirveitä taktisia kömmähdyksiä kummaltakin taholta Guadalcanalilla, sekasortoisia ja verisiä yötaisteluita.
 
Suosittelen lukemaan:

Suomi sodissa 1939-1945

Jos jaksaa lukea järjettömän kokoisen pienelläpainetun tiiliskiven ja haluaa tietää tarkkaan mm. Mitä karjalankannaksella tapahtui niin kannattaa lukea toi.

Antony Beevor - toinen maailmansota
(En löytänyt linkkiä suomenkieliseen, käännetty kuitenkin kun omakin on suomeksi)
Yleiskatsaus koko sodasta ympäri maailmaa, itselle paljon uutta tietoa kaukoidän tapahtumista kun ne on jääneet vähemmälle kiinnostukselle.
 
Jos Beevorista tykkää niin suosittelen kyl varauksetta Max Hastingsin kirjoja. Luettuna Nemesis(Tyynimeri 44-45) ja Korean War. Kirjoittanut myös kirjat Vietnamista, Saksan kaatumisesta 44-45.

Max Hastingsin tuo Nemesis aukas todella hyvin tota Tyynenmeren sodan loppuvaihetta, mikä melko monessa kirjassa jotenkin käsitellään varsin pikaisesti. Nimenomaan kaikki se poliittinen/arvovaltapeli mitä siellä käytiin + katsaus kaikkiin isoimpiin kampanjoihin ichi-gosta, Filippiinien ja Mantsurian taisteluihin. Tälle sit kaveriksi vaikka tuo Dan van der Vat:n The Pacific Campaign: The U.S.-Japanese naval war 1941-1945. Näillä kahella saa jo melko hyvän koko itäisestä rintamasta.

Paljon on taas hyllyyn eksyny luettavaa jonoon:
Hürtgen, Battle of Britain, Vietnam, Saksan kaatuminen, Arnhem, Lapin sota

Ensimmäistä kertaa ymmärsin koko Coral sea taistelun tän videon avulla.
 
Finnkinossa nyt tällä viikolla esityksiä tuosta 1. maailmansodan dokkarista They shall not grow old. Tuskin enempää ku nämä tän viikon esitykset, esim. Oulussa vian yksi esitys.

Finnkino - They Shall Not Grow Old

Restauroitua, väritettyä videota ja ilmeisesti myös päälle tehty kuvaan sopiva ääninauha.
 
Finnkinossa nyt tällä viikolla esityksiä tuosta 1. maailmansodan dokkarista They shall not grow old. Tuskin enempää ku nämä tän viikon esitykset, esim. Oulussa vian yksi esitys.

Finnkino - They Shall Not Grow Old

Restauroitua, väritettyä videota ja ilmeisesti myös päälle tehty kuvaan sopiva ääninauha.

Tätä on kehuttu. Ajattelin katsoa tuon kun tulee vuokrattavaksi.
 
Finnkinossa nyt tällä viikolla esityksiä tuosta 1. maailmansodan dokkarista They shall not grow old. Tuskin enempää ku nämä tän viikon esitykset, esim. Oulussa vian yksi esitys.

Finnkino - They Shall Not Grow Old

Restauroitua, väritettyä videota ja ilmeisesti myös päälle tehty kuvaan sopiva ääninauha.

Seuraavan viikon normaalit esitysajat julkaistaan aina tiistaisin klo 15.00, joten jos ei tuo mene johonkin erikoisesitysluokkaan niin voi niitä tulla vielä lisääkin.

Hyvä että ylipäänsä on tullut jakeluun. Taitaa olla Finnkinon kohdalla melko harvinaista tällaiset dokumentit. Ja tuskin tätäkään olisi tapahtunut ilman Jacksonin nimeä.

e: Tämän mukaan esityksiä jo viime viikolla: https://media.finnkino.fi/files/PDF-tiedostot/Fk-Ohjelmistot-2119.pdf
 
Kaipa tää on oikea otsake näille videoille. Jalkaväenkenraali jyrisee kuin ukkonen. Kannattaa lukea aatun kirjat oli oikeasti aivan hurja mies.


 
Talvisota venäläissilmin, ei niin paha kuin vois kuvitella. Mainilan laukauksista useampi näkökunta mut musta tuosta tuli selvät selvitykset kumpi aloitti sodan.

Ei tää vituttanut yhtäään niin paljonku kuvittelin. Paska valmistatuminen, väärät vaatteet, paska tiedonhaku suomenlinjoista. Suomalaisten motti taktiikka oli rautaa.

 
Bair Iirincheviltähän on parikin kirjaa, Talvisota ja Kannaksen suurtaistelut venäläisten silmin. Jälkimmäisen lukenut, ihan mielenkiintoinen opus, hyvinkin kriittinen nii molemmin puolin varsinki erilaisiin "montako tankkia tapettu" juttuihin, mitkä tuntuu monessa kotimaisessa tuotoksessa välillä menevän ihan satanolla läpi.
 
Bair Iirincheviltähän on parikin kirjaa, Talvisota ja Kannaksen suurtaistelut venäläisten silmin. Jälkimmäisen lukenut, ihan mielenkiintoinen opus, hyvinkin kriittinen nii molemmin puolin varsinki erilaisiin "montako tankkia tapettu" juttuihin, mitkä tuntuu monessa kotimaisessa tuotoksessa välillä menevän ihan satanolla läpi.

Montako tankkia tapettu, riippuu näkökulmasta mistä katsoo. Enklannin kielessä puhutaankin "mission kills" ja " complete kills " jne... Ei niitä omia tankkeja, jotka on taistelussa "tuhoutuneet", mutta pystytään korjaamaan, niin tuhoutuneiksi lasketa. Jos taistelussa "tuhoutuu" vihun tankki, vaikka se pystyttäisiin korjaamaan, niin kyllä tuhotuksi lasketaan.
 
Montako tankkia tapettu, riippuu näkökulmasta mistä katsoo. Enklannin kielessä puhutaankin "mission kills" ja " complete kills " jne... Ei niitä omia tankkeja, jotka on taistelussa "tuhoutuneet", mutta pystytään korjaamaan, niin tuhoutuneiksi lasketa. Jos taistelussa "tuhoutuu" vihun tankki, vaikka se pystyttäisiin korjaamaan, niin kyllä tuhotuksi lasketaan.
Lähinnähän nää on näitä: "Tapettu kolme tiikeriä, neljä kuninkaallista tiikeriä ja kolme Elefanttia vaikka koko rintamalla olllut kolme STUGia" yms. tyyppisiä väitteitä. Ja sama tietysti toiseen suuntaan.
 
Tuo tuhotun tankin määriteltä taitaa mennä eri tavalla venäläisten, saksalaisten ja liittoutuneiden kesken. Muistaakseni saksalaiset laskivat tappoihin vain tuleen ammutut tai räjähtäneet.

Amerikkalaiset korjasivat kaikki palamattomat tankkinsa jo rintaman takana olevilla korjaamoilla. Reiät umpeen, ruumiinkappaleet ja veriroiskeet pois ja eikun takaisin käyttöön.

Ja noin laskettuna 3n panssaridivisioonan kokonaistappiot olivat 1944-1945 euroopassa 580%.
Perusvahvuuden oltua normaalisti 232 Shermania, niin 648 kokonaan menetetty, 700 osittain tuhottu ja korjattu uudelleen käyttöön.

Näin ainakin Belton Cooperin mukaan kirjassaan Death Traps, löytyy esim. Amazonista https://www.amazon.com/Death-Traps-Survival-American-Division/dp/0891418148


Axis History Forum löytyy myös paljon mielenkiintoista juttua, tosin ajoittain saattaa olla aikamoista vääntöäkin asioiden oikeasta laidasta katsontakannasta riippuen.

Axis History Forum - Index page
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
257 583
Viestejä
4 477 824
Jäsenet
73 961
Uusin jäsen
topiaassss

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom