Suosittelisin kuitenkin lukemaan enemmän - vain mahdollisimman paljon ja monipuolisesti lukemalla voit muodostaa oman käsityksesi siitä, milloin ja miksi ”kunniallisuus” hävisi. Itse en ole lukenut vielä tarpeeksi osatakseni siihen vastata, mutta sellainen käsitys minulla on, että vastaus ei ole yksinkertainen eikä yksiselitteinen. Esimerkiksi merisodankäyntiä pidettiin kaiketi melko ”rehtinä”* loppuun saakka, kun taas maalla moraalista ei ollut tietoakaan ainakaan enää siitä päivästä lukien, kun NL ja Saksa olivat nokakkain. Luultavasti sinua kiinnostava avainsana on Hitlerin ”totaalinen sota” ja siihen ja sen toteuttamiseen johtanut Aatun, koko natsipuolueen ja Saksan kansan kollektiivisen mielenlaadun kehitys.
*)Sikäli kun sodan yhteydessä nyt voi koskaan puhua ”kunniallisuudesta” tai ”rehtiydestä”. ”Sotalaitkin” on mielestäni yksi ihmiskunnan absurdeimpia sanoja.
Mitä sotahistorian objektiivisuuteen taas tulee, niin oma käsitykseni on, että nykypäivän sotahistorioitsijoilla on arkistojen auettua käytössään jo niin paljon autenttista dokumentaatiota, että moni asia toisen maailmansodan historiastakin on kirjoitettu uusiksi uusien faktojen paljastuttua. Lisäksi kun tapahtumista on nyt aikaa se pari sukupolvea ja asianosaiset alkavat olla melkein viimeistä miestä ja naista myöten mullan alla, voi asioista kirjoittaa ja puhua objektiivisemmin ja vailla niin suuria tunnelatauksia. Tästä syystä toisesta maailmansodasta riittää yhä kirjoitettavaa, ja siksi kannattaa lukea nimenomaan mahdollisimman tuoreita teoksia.
Vanhempaakaan kirjallisuutta ei toki kannata kokonaan hylätä, etenkään aikalaiskertomuksia, mutta niiden kanssa pitää olla erityisen lähdekriittinen. Lisäksi mielestäni tämä nykypäivän sotahistoriakirjallisuus käsittelee juurikin moraalikysymyksiä ja syy-seuraussuhteita melko monipuolisesti. Harva kirja enää on pelkkää monotonista taisteluiden ja joukkojen siirtelyiden kuvauksia vailla syvällisempää pohdintaa ja moraalikysymysten esiin nostamista.
Ja puhuin nyt siis pelkästään toista maailmansotaa käsittelevästä kirjallisuudesta, muusta en tiedä mitään