Minulle leikkaava lääkäri sanoi että Suomessa 99% keikkauksista onnistuu ja jos jokin komplikaatio tulee niin siihen on syynä jokin muu tekijä. Tarkemmin ei sitä eritellyt ja lisäsi vielä että hän on ollut alalla yli 30 v ja yhtään epäonnistunutta operaatiota ei ole hänelle tullut.
En usko että kukaan olisi jopa sokeutunut.
Harvemminpa ne kirurgit myöntää itte mokanneensa tai että leikkaavan talon proseduurissa joku homma olis voinu kusta. Eli jos menee vituiks niin asiakkaan oma vika
Ihan vaan sillä muistelen, kun ex-kollega leikkuutti "lasit pois" elikkäs molemmat silmät laserointi vähän ennen suunniteltua hääpäiväänsä, jotta hääkuvissa olis rillitön (jotka häät piti perua / siirtää parilla vuodella), mutta tuli komplikaatioita ja naama turposi puolikkaan futispallon verran ja neitokainen oli vuoden sairauslomallakin kun ei tietysti pystynyt mitään tekemään sumeella näöllä + pää turvoksissa. Kävi puolen vuoden kohdalla töissä moikkaamassa (kun sillon pystyi tulla ihmisten ilmoille), niin oli melko pirun pahan näköinen naamasta vieläkin ja silmät oli jossain antibioottirasvassa. Oma vika sitten vissiin (sitä ennen) täysin terveellä nuorella 25 v. naisellakin, leikanneessa sairaalassa ja kirurgissa ei mitään vikaa. Sai takuuna uusintaleikkuun sitten kun tulehdustilanne sen salli ja lopulta pääsi lasittomaksi, mutta oliko sen väärti, ei tarvinut arvioida vastauksen laatua... Siitä jäi mulle sellainen pieni "epäilys"*, kun näki kuvia, mitä tilanne pahimmillaan oli ja sitä rataa. Tuollainen 1 vuosi pois työelämästä ja puolet neljän seinän sisällä himassa on kova setti. Vaikka eipä sillä, voi sitä kuka vaan sairastua vakavasti ilman mitään toimenpidettäkään mutta tuo ex-kollegan tapaus oli heti laseroinnin tulos.
*) En sitten ole lukuisten harkintojenkaan jälkeen leikkuuttanut pikku miinuksia, kun ei luotettava silmälääkäri/-kirurgi Kimmo Koskelakaan mulle suositellut -0,75 / -1,0 korjuuta kun ikänäkökin voi iskeä pian kun oli jo nuoruuden -0,75 / -1,25...:stä korjaantunut... Tai siis ekat lasit 20 vuotta sitten sain -0,5 / -1,0 ja sitten pahimillaan oli -0,75 / -1,25 ja nyt taas -0,75/-1,0 mutta plussaantumaan päin ts. välillä alkaa näilläkin vahvuuksilla jo tuntua, että pitäiskö miinusta pienentää taas. Ja kyllä tuo kirurgi Kimmo Koskela ainakin ihan suoraan sanoi, että aina on riskiä ja kahdessa silmässä tuplariski -> suositteli vaan toisen silmän leikkuuta jos nyt väkisin haluaa mutta sillon olin viime vuonna 39-vee. ja ei suositellut plussasuunnan ollessa päällä lainkaan ottamaan riskiä + kohta pitäis kuitenkin tehdä uudestaan tai hommata lasit jotain ikänäön tullessa.
Mä uskon siihen, että jotkut kirurgit on ihan laadukkaita ja rehellisiäkin, ts. pystyy sanomaan, milloin kannattaa / milloin ei + myöntämään todelliset riskitkin. Aina on joka hommassa riskinsä, mutta silti yksityisellä puolella sanotaan "juu juu ei siinä mitään, helppo perushomma aikuisiälläkin" (kuten sanoi knk-lääkäri ennen mun nielurisaleikkausta, minkä jälkeen olin muuten vuodepotilaana 2,5 vkoa kurkku ihan ***un kipeenä ja laihduin 7 kg ku ei pystyny muuta syömään ku veteen muussattua herneenversosmoothieta teelusikka kerrallaan kärvistellen. Sit mun entinen luokkakaveri meni kuolemaan samaisessa leikkauksessa saatuihin komplikaatioihin. Sitten tuli tyttärellekin pakkovuoroon, niin knk-lääkäri sanoi Mehiläisessä "joo mut lapsilla se on tosi paljon helpompi" -> ja paskat ollu, sama parin viikon hirvee piina ja en oo isänä pahempaa juttua kohdannut kun kerran aukes nielussa haava ja tytär meinasi nukkuessaan/herätessään tukehtua vereensä ja yskäisi ne valkoiselle seinälle -> tuli pikkusen kiire hakemaan jääpusseja kaulan ympärille ja onneksi sillä umpeutui tuo melkoisen vaarallinen vuoto).
.
