Samaa mieltä. Aina alkaa kinaaminen uudestaan:
1) Tuulivoiman vaikutuksesta sähköjärjestelmään
2) Miten järjestelmä on rikki / täysin kunnossa, kun sähkön hinta käy 30-50c tasolla
3) Omavaraisuus
4) Yhtiöt kupanneet / eivät ole kupanneet satumaisia voittoja
5) Mitä tuotantoa pitäisi rakentaa ja miten se rahoitetaan
6) Mistä energiakriisi johtui
Ajattelin vielä avata omia näkemyksiäni tämän keskustelun ikuisuusväännöistä.
1) Tuulivoiman vaikutus sähköjärjestelmään.
Minusta on tärkeää erottaa vaikutus
aiemmin ja vaikutus
nyt sekä
taloudellinen ja
tekninen vaikutus.
Tuulivoima ei ole ollut syynä lauhdevoimalaitosten purkamisiin tai että viime vuosina ei ole investoitu säästä riippumattomaan tuotantoon. Siihen on muut syyt ja palaan niihin. Toisaalta on väistämätöntä, että merkittäväksi kasvanut tuulivoimavolyymi heikentää muun tuotannon installaatioita Suomeen ja muihin pohjoismaihin jatkossa, koska sähkön hinta on sen ansiosta usein alempi. Tuulivoima aiheuttaa teknisiä haasteita ja järjestelmä on entistä heilahtelevampi ennusteiden rajallisuuden takia.
2)
Miten järjestelmä on rikki / täysin kunnossa, kun sähkön hinta käy 30-50c tasolla.
Eihän se hyvä ole, että hinta heiluu kuin hullun mulk"#&. Se kertoo, että järjestelmässä on välillä tarve saada kaikki tuotantomuodot peliin ja joustoa ei löydy. Toisaalta hintaheilunta parantaa mahdollisuuksia saada A) lisää tuotantoa järjestelmään ja B) joustoratkaisujen yleistymistä. Itse näen siis, että jatkuvasti ilmenevät hintapiikit kertovat tarpeesta parantaa tehotasapainoa, mutta myös antavat sille kannustimia. Kyllä minulle kelpaisi tasainen 4-6c hintataso, mutta se ei nykymaailmassa liene mahdollista fossiilisesta energiatuotannosta irtautumisen, Suomen vähäisen vesivoiman ja ydinvoiman kalleuden takia.
3)
Omavaraisuus.
Ei ole oltu omavaraisia varmaan yli viiteenkymmeneen vuoteen
tehon osalta.
Energian osalta aletaan olemaan vuositasolla. Minusta on positiivista, että edes toisen osalta on valoa tunnelin päässä, vaikka toiseenkin pitää kiinnittää huomiota. Tämän asian osalta on helppo todeta, miten kirjoittajat näkevät puolillaan olevan lasin eli onko sentään puolillaan vai puolet vajaa.
4) Yhtiöt kupanneet / eivät ole kupanneet satumaisia voittoja
On selvää, että esim. vanhaa vesivoimaa tai ydinvoimaa omaavat tahot ovat tehneet hyvää tuottoa ja kantaverkkoyhtiö sai komeita pullonkaulatuloja. Samaan aikaan moni toimija on tehnyt huolella persnettoa ja esim. pitkiä määräaikaisia sopimuksia myyneet myyjäyhtiöt ovat joko lopettaneet tai ilmoittaneet jopa kymmenien miljoonien tappioista. Monella toimijalla moninkertaistuivat polttoainekustannukset, jolloin hintoja oli nostettava. Tämä asia ei ole minusta mustavalkoinen.
5) Mitä tuotantoa pitäisi rakentaa ja miten se rahoitetaan
Minusta helpoin ja halvin ratkaisu on automatiikalla siirtää kulutusta mahdollisimman paljon ilman merkittäviä vaikutuksia arkeen tai bisnekseen. Moni pitää tätä kehitysmaameininkinä, mutta minusta se on vain fiksua sähkönkäyttöä. Mites se menikään... "se on nyt vaan tyhmää maksaa liikaa". Pelkkä jousto ei kuitenkaan asiaa ratkaise. Näkisin energiavarastoratkaisut ja ehkä vedyn yhtenä ratkaisuna. Halpaan SE1-alueeseen integrointi paranee Auroran myötä.
Yhteiseurooppalaisen sähkömarkkinan myötä veronmaksajien rahoilla tuettu tuotannon lisääminen aiheuttaa sen, että halpa sähkö valuu jossain määrin ulkomaille ja sähköinsentiivinen teollisuus tulee Suomeen sen syömään pois. Toisaalta tämä voi olla veronmaksajille etukin.
Jonkinlainen kapasiteettimarkkina olisi hyvä juttu, pohjoismaisella tasolla voisi olla kustannustehokkaampi?
6) Mistä energiakriisi johtui
Koko Euroopan riippuvuus venäläisestä sähköstä, kaasusta, öljystä, puusta ja hakkeesta. Nämä kaikki osuivat jossain määrin Suomen sähkömarkkinaan, vaikka vain siirtoyhteydestä on puhuttu. Kun Venäjän rooli leikattiin pois, oli hintojen nousu vääjäämätön:
- 1300 MW suora yhteys poikki
- Puun ja hakkeen tuonnin loppuminen ja vaikutus mm. CHP-laitosten kustannuksiin.
- Kaasun ja öljyn hinnan radikaali nousu jo kesästä 2021 lähtien. Suoria vaikutuksia kotimaiseen tuotantoon ja välillisesti siirtoyhteyksien kautta levinneinä korkeina hintoina.
Taustalla on sitten syynä esim. OL4 ja Hanhikivi -projektien sammumiset, uudet siirtoyhteyssuunnitelmat, raskaan teollisuuden alasajo (paperiteollisuus) ja halpa Ruotsista saatava sähkö sekä Venäjältä saatu energia (kaikissa muodoissaan). Näiden tekijöiden yhteisvaikutus oli se, että oikeastaan vain halpaan tuulivoimaan kannatti investoida, mikään muu tuotantomuoto ei näyttänyt kannattavalta (eikä oikein nytkään). Siksi lauhdevoimaa purettiin pois, kun minkäänlaista tulevaisuutta ei ollut näkyvissä 2010-luvulla. Jos laitoksia ei olisi purettu, niin todennäköisesti meillä ei olisi ollut todella kovia hintapiikkejä, mutta oltaisiin silti säännöllisesti nähty 10-20c hintoja, koska ei lauhdetuotanto mitään halpaa (tai luotettavaa) ole.
Sitten, kun vedettiin matto alta Venäjän toiminnan myötä, niin onneksi tuulivoima pehmitti pudotusta. Nyt ollaankin sitten uuden äärellä ja jotain pitäisi tehdä.