Tuota juuri pohdinkin, että kuinkakohan paljon pienemmällä väännöllä ja tehostuksella sitä tiellä käytännössä pärjää. Lähinnä kun olen muutaman kerran mönkinyt sähköllä metsäpoluilla. Toisaalta sitten taas jos haluaa poiketa aina välillä sinne metsän puolelle, eihän siitä lisätehosta koskaan haittaa ole...?
Minulla on uudessa jäykkäperämaasturissa Shimano E7000-moottori, jossa vääntö on 60 Nm. Olen käynyt ne vastaavalla hikipyörällä tuskan hikeä ja oikeaakin hikeä aihettaneet lähiseudun jyrkät ja pisimmillään parikilometriset mäet ajamassa ylös. Nyt homma ihan hymyilyttää, kun ei heti paita ole märkänä. Eco/Trail/Boost-avustukset olen säätänyt keskiasentoonsa, nämä ovat ainakin nyt hyvin riittäneet, ja boostia oikeastaan vain kokeillut. Kaupunkiajoja pääosin ajan ilman avustusta. Kaverilla on pyörässään E8000-moottori, joka on huomattavasti omaani äänekkäämpi. E7000:n ääni muistuttaa vaimeaa ompelukoneen surinaa. Näitä vähän alempia avustuksen tasoja olen testaillut siltä kantilta, että harrastuksiini kuuluu pyöräretkeily, jolloin akkua on eduksi mahdollisimman vähän kuluttaa.
Varmaan hämmennystä aiheuttaa se, että joka puolelta on tykitetty omia suosituksiaan
Kannattaa kuitenkin pitää pää kylmänä ja miettiä, mitkä ne omat tarpeet lopulta ovat, ettei valinta kohdistu liian heppoiseen pyörään, ja toisaalta turha on liioista ominaisuuksistakaan maksaa. Itselleni valinta oli aika helppo, kun 11 vuoden tarpeisiini tuunatulla hikijäykkäperällä pyöräilyn jälkeen tiesin aika tarkkaan mitä sähköpyörältäni haluan. Ajojen piti sujua pahemmin likaantumatta, piti nähdä ja tulla nähdyksi, tavaraakin oli saatava kyytiin ja lukitusten oltava kunnolliset. Näitä tarpeita varten pyörään sitten piti asennella lokasuojat, tarakka, kunnolliset stzvo-valot eteen ja taakse sekä pikakiinnitteinen tavarakori kaupunkikäyttöön, lukituksiin taas luotettava u-lukko plus lisävaijeri.
Luontoharrastuksia ja retkeilyä varten hankin isomman pikakiinnitteisen tavarakorin sekä telineen, johon menee litrainenkin pullo. Sivulaukut ja muita retkeilytarpeita oli jo ennestään hankittuna. Samoin mukana on oltava huoltolaukku, jossa sisuskumi, paikkausvälineet, varaketju ja tarpeelliset työkalut sekä ensiaputarvikkeita. Jostain hevonkuusesta on siis selvittävä takaisinkin, tosin kerran on 240 km palattu linja-autolla, minä kyydissä ja pyörä varusteineen rahtitilassa.
Pyöräilyni ovat siis arkiajelua ja kuntoilua, siirtymiä luontoharrastuksiin ja pyöräretkeilyä. Ajelut ovat pääosin päällystetyillä teillä, sorateillä, metsäteillä ja helpoilla poluilla. Missään kannokossa tai kivikossa ei ole tarkoitus kaahailla, mutta sellaisten paikkojen läpi joskus on kuitenkin ajeluillaan päästävä. Tähän asti valintani ovat tuntuneet hyviltä, mutta ensi kesän kokemusten perustella jotain voi joutua tuunaamaankin.
Pyörän varusteluun on kulunut 850 €, josta suuri osa valoihin. Kun itse aion pyörän huollot tehdä ja retkeilyillä vikatilanteista on selviydyttävä, niin työkaluihin on uponnut 400 €, eniten huoltotelineeseen ja momenttiavaimeen. Varusteluista ja niiden asennuksista kannattaa pitää kirjaa, jotta varkaustapauksissa saisi korvauksen kaikista pyörään uhratuista varoista. Samoin kotivakuutuksen kattavuus on syytä tarkastaa.
Saatavuudet on kyllä monissa tällä hetkellä aika heikot.
Lähinnä sellanen toimivuus ja tietynlainen laatu ja kestävyys on itsellä arvossaan. Suurempi harrastusinto menee sitten muualle autohommien pariin.
