- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 537
Tuonne sähköenergian hinta ketjuun tuntuu tulevan myös kommentteja sähkönsiirtoon liittyen, joten olisi ehkä hyvä avata uusi ketju niille. Kyseessä on kuitenkin kaksi täysin eri asiaa, vaikka joillakin ne meinaa ajatuksissa yhdistyä toisiinsa.
Siirtohintojen korotuksien syitä
Siirtomaksun ja energiamaksun eriyttäminen alkoi oikeastaan silloin, kun sähkömarkkinat avattiin avoimelle kilpailulle 1990-luvun lopulla. 2000-luvulla tehtiin vielä päätös eriyttää jakelutoiminta energialiiketoimminnasta vielä selvemmin ja nykyään kaikki entiset isommat sähköyhtiöt on jaettu omaksi jakeluverkkoyhtiöksi ja omaksi sähköenergiaa myyväksi yhtiöksi. Tämä eriyttäminen ei sinällään aiheuttanut vielä mitään korotuksia sähkön siirron hintoihin.
2011 vuoden lopussa Tapani myrsky aiheutti varmaan monen muistamia hyvin pitkiä sähkökatkoja laajalti ja harvinaisesti se sattui eteläisimpään Suomeen. Pisimmät katkot kestivät silloin yli kaksi viikkoa, mutta sää sattui onneksi olemaan lauha, joten isommilta vahingoilta vältyttiin. Tästä kuitenkin seurasi myöhemmin 2013 voimaan tullut sähkömarkkinalaki, joka velvoittaa jakeluverkkoyhiöt kehittämään sähköverkkoansa niin, jotta tällaisia pitkiä katkoksia ei enää voisi tapahtua. Lopulliset 2028 vuoden lopulla voimaan tulevat vaatimukset ovat seuraavat (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta):
- Taajamassa keskeytykset ei saa kestää kenelläkään yli 6h myrsyn tai lumikuorman takia.
- Taajaman ulkopuolella vastaavasti ei saa olla yli 36h keskeytyksiä.
Vaatimusten täyttäminen on porrastettu ja 2019 vuoden lopussa näiden vaatimusten sisällä pitää olla 50% asiakkaista (poislukien loma-asunnot). Tarkemmin nämä voi lukea helposti vaikka täältä: Sähkömarkkinalaki - Pohjois-Karjalan Sähkö . En ole perehtynyt siihen miten tämä laki lopulta tehtiin, mutta eduskunnassa päätös on tätynyt tehdä. Ennen lain määrittelyä tehtiin tutkimusta järkevistä keskeytysaikavaatimuksista ja taajamien ulkopuolelle harkittiin myös 24h vaatimusta, joka olisi nostanut siirtohintoja vielä selvästi ylemmäs kuin 36h vaatimus.
Sähkömarkkinalain voimaantulo on viime vuosina aiheuttanut selviä hinnankorotuspaineita oikeastaan melkein kaikille jakeluverkkoyhtiöille. Isoimmat haasteet jakeluverkkoyhtiöillä on harvaan asutuilla metsäisillä seuduilla, joissa myrskyllä useiden puiden kaatuminen ilmajohdoille aiheuttaa pahimmillaan suuren määrän vikoja. Taajamien sähköverkot joudutaan oikeastaan joka paikassa uusimaan täysin maakaapeliverkoiksi ja monet verkkoyhtiöt ovatkin aloittaneet niistä, koska silloin saadaan eniten asiakkaita "säävarman" verkon piiriin. Maakaapelointi on selvästi kalliimpaa kuin ilmajohtoverkon rakentaminen ja joissain paikoissa melko uutta ilmajohtoverkkoa joudutaan vaihtamaan maakaapeliverkoksi, joka on pitkällä tähtäimellä kaikkein kalleinta jakeluverkkoyhtiölle. Maaseudulla voidaan käyttää maakaapeloinnin lisäksi esimerkiksi ilmajohtojen tienvarteen siirtoa vikojen korjauksen nopeuttamiseksi ja leveitä johtokatuja tai sitten lisäämällä korjaushenkilöstä. Toimien pitää kuitenkin tähdätä suurhäiriöriskin pienentämiseen ja sähkömarkkinalain vaatimusten täyttämiseen.
Tämä verkon osin ennenaikainen uusiminen (käyttöikä ei vielä teknisesti lopussa) aiheuttaa tietysti merkittäviä kustannuksia verkkoyhtiölle. Maakaapelointi ja muut keinot ovat oikeasti suuria kustannuseriä ja tämä sitten lopulta näkyy myös sähkönkäyttäjälle siirtohintojen nousemisena. On kuitenkin haluttu näistä merkittävistä lisäkustannukisista huolimatta (päättäjät ovat halunneet) parantaa sähkön toimitusvarmuutta näiden asetettujen vaatimusten sisälle.
Siirtomaksut
Siirtomaksut koostuvat kuluttajien sähkölaskuissa ensinnäkin sähköverosta, joka ei oikeasti kuulu sähkönsiiron kuluihin. Se vain laskutetaan siirtomaksun yhteydessä siirretyn/käytetyn energiamäärän mukaan. Sähkövero on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana suhteessa paljon siirtomaksuja enemmän ja kaikki eivät tätä tunnu huomaavan. Esimerkiksi kuluttajilla (sähköveroluokka 1):
- 2007 sähkövero alle 1 snt/kWh
- 2017 sähkövero 2,79 snt/kWh
Tämä pitää myös huomioida, kun katsoo sitä kotiin tulevaa sähkönsiirron laskua.
Itse siirtomaksu koostuu kuluttajilla kuukausimaksusta ja siirretyn energian maksuista. Kuukausittainen maksu riippuu sähköliittymän pääsulakekoosta, joka monessa suomalaisessa omakotitalossa on 3X25 A, sekä siirtotuotteen tyypistä. Suurin osa (ellei kaikki) sähkönjakeluyhtiöistä tarjoaa yksiaika-, päivä/yö- ja vuodenaikasiirron. Yksiaikasiirrossa energian siirtomaksu on kaikkina vuoden tunteina sama. Päivä/yö-siirrossa on oma hintansa yölle ja päivälle siirtomaksun energiaosalle ja vastaavasti vuodenaikasiirrossa on karkeasti eri hinnat kesällä ja talvella sekä arki- ja pyhäpäivinä. Tarkemmin kellonajat ja ajanjaksot näkee esimerkiksi täältä: Sähkön siirtohinnasto. Tuolta voi myös panna merkille, että yksiaikasiirron kuukausimaksu/vuosimaksu on selvästi näitä kahta muuta pienempi. Yleensä vain sähkölämmittäjät ottavat muun kuin yksiaikasiirron, koska pienemmillä sähkönkulutuksilla kuukausimaksulla on energiamaksua suurempi merkitys, vaikka suurin osa kulutuksesta tulisi energiamaksun osalta näiden halvempien tuntien aikana.
Siirtomaksujen kuukausiosuus tulee tulevaisuudessa nousemaan todennäköisesti energiaosaa enemmän, jos ei sitten siirrytä kokonaan erilaiseen hinnoittelumalliin. Sähköverkon rakennuskustannukset kun eivät riipu siirretyn energian määrästä suoranaisesti vaan maksimiteho on enemmän mitoittava tekijä. On oikeastaan sama sähköverkon kannalta käytetäänkö jossain kesämökillä muutaman kerran vuoteen tehokasta sähkösaunaa vai vuoden jokaisena päivänä. Jälkimmäisesssä energiaa siirretään paljon enemmän ja täten sitä kautta voidaan kerätä maksuja hyvin, mutta ensimmäinen vaihtoehto tarvitsee aivan yhtä suuret investoinnit verkkoon, mutta energian siirrosta ei saada kerättyä oikeastaan yhtään maksuja. Tähän tarvitaan nykyisellä hinnoittelumallilla kuukausimaksua, joka kattaa kustannuksia, vaikka sähköä käytettäisiin vain vähän. On väläytelty myös mahdollisuutta tehoperusteiseen siirtohinnoitteluun, jolloin maksettaisiin sähkönkäytön huipputehon (tai lähes huipputehon) mukaan siirtomaksuja. Se olisikin jakeluverkon kannalta parempi hinnoittelumalli, mutta ei kannustaisi esimerkiksi vähentämään sähkön kulutusta ja vähän sähköä käyttävät kärsisivät todennäköisesti entistä enemmän.
Valvontamalli
Sähköverkkoliiketoiminta on alueellista monopoli liiketoimintaa. Tästä johtuen sitä on valvottava energiaviraston toimesta, jotta toiminta olisi edes melko tehokasta. Valvonta suoritetaan neljän vuoden jaksoissa (nyt menossa 2016 - 2019 jakso), mutta näitä neljän vuoden jaksoja tarkastellaan myös aina jälkikäteen seuraavalla valvontajaksolla. Yli- ja alijäämien suhteen toimitaan esimerkiksi näin.
Valvonnan pääasiallisina kohteina on pääoman kohtuullinen tuotto, operatiiviset kustannukset ja keskeytyskustannukset. Alla olevassa energiaviraston kuvassa on listattu tarkemmin kohtuullisen tuoton laskentaan vaikuttavat seikat.
Kohtuullinen tuottoprosentti on ollut viime vuosina 3 % luokkaa, mutta 2016 sitä päädyttiin kuitenkin korottamaan, joten 2016 se oli lähes 6 %, josta sallittu kohtuullinen tuottoprosentti laskee vähitellen vuosittain (ennusteen mukaan). Kohtuullinen tuottoprosentti on ollut 2006 - 2012 4 - 6 % välillä. Käytännössä sallittu kohtuullinen tuotto määrittelee kuinka paljon sähköverkkoyhtiön omistajat voivat korkeintaan saada tuottoa sijoittamalleen pääomalle. Esimerkiksi kuntien omistamat verkkoyhtiöt eivät aina tavoittele maksimaalista sallittua tuottoa toiminnassaan.
Sähköverkkoyhtiöillä on operatiivisten- ja keskeytyskustannusten suhteen tehostamis ja laatu kannustimia. Esimerkiksi suuret keskeytyksistä aiheutuvat kustannukset laskevat sallittua liikevaihtoa. Toisaalta investoinnit verkkoon kasvattavat sallittua liikevaihtoa, verkon nykykäyttöarvon kasvaessa. Keskeytys- ja operatiivisten kustannusten osalta verkkoyhtiöitä vertaillaan myös toisiinsa, jotta voidaan määrittää kannustimia tai "sanktioita". Operatiivisiin kustannuksiin liittyy vuosittainen yhtiökohtainen tehostamisvelvoite.
Valvontamalli kokonaisuutena on hyvin monimutkainen kokonaisuus, jossa otetaan huomioon hyvin yksityiskohtaisiakin asioita esimerkiksi investointien kohteisiin liittyen. Yllä on vain hyvin lyhyt kuvaus tästä. Valvontametelmät on kerrottu tarkasti energiaviraston päätöksessä: http://www.energiavirasto.fi/documents/10191/0/Liite_2_Valvontamenetelmät_Sähkönjakelu.pdf/c48d64d7-4364-4aa1-a91b-9e1cf1167936
Siirtohintojen korotuksien syitä
Siirtomaksun ja energiamaksun eriyttäminen alkoi oikeastaan silloin, kun sähkömarkkinat avattiin avoimelle kilpailulle 1990-luvun lopulla. 2000-luvulla tehtiin vielä päätös eriyttää jakelutoiminta energialiiketoimminnasta vielä selvemmin ja nykyään kaikki entiset isommat sähköyhtiöt on jaettu omaksi jakeluverkkoyhtiöksi ja omaksi sähköenergiaa myyväksi yhtiöksi. Tämä eriyttäminen ei sinällään aiheuttanut vielä mitään korotuksia sähkön siirron hintoihin.
2011 vuoden lopussa Tapani myrsky aiheutti varmaan monen muistamia hyvin pitkiä sähkökatkoja laajalti ja harvinaisesti se sattui eteläisimpään Suomeen. Pisimmät katkot kestivät silloin yli kaksi viikkoa, mutta sää sattui onneksi olemaan lauha, joten isommilta vahingoilta vältyttiin. Tästä kuitenkin seurasi myöhemmin 2013 voimaan tullut sähkömarkkinalaki, joka velvoittaa jakeluverkkoyhiöt kehittämään sähköverkkoansa niin, jotta tällaisia pitkiä katkoksia ei enää voisi tapahtua. Lopulliset 2028 vuoden lopulla voimaan tulevat vaatimukset ovat seuraavat (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta):
- Taajamassa keskeytykset ei saa kestää kenelläkään yli 6h myrsyn tai lumikuorman takia.
- Taajaman ulkopuolella vastaavasti ei saa olla yli 36h keskeytyksiä.
Vaatimusten täyttäminen on porrastettu ja 2019 vuoden lopussa näiden vaatimusten sisällä pitää olla 50% asiakkaista (poislukien loma-asunnot). Tarkemmin nämä voi lukea helposti vaikka täältä: Sähkömarkkinalaki - Pohjois-Karjalan Sähkö . En ole perehtynyt siihen miten tämä laki lopulta tehtiin, mutta eduskunnassa päätös on tätynyt tehdä. Ennen lain määrittelyä tehtiin tutkimusta järkevistä keskeytysaikavaatimuksista ja taajamien ulkopuolelle harkittiin myös 24h vaatimusta, joka olisi nostanut siirtohintoja vielä selvästi ylemmäs kuin 36h vaatimus.
Sähkömarkkinalain voimaantulo on viime vuosina aiheuttanut selviä hinnankorotuspaineita oikeastaan melkein kaikille jakeluverkkoyhtiöille. Isoimmat haasteet jakeluverkkoyhtiöillä on harvaan asutuilla metsäisillä seuduilla, joissa myrskyllä useiden puiden kaatuminen ilmajohdoille aiheuttaa pahimmillaan suuren määrän vikoja. Taajamien sähköverkot joudutaan oikeastaan joka paikassa uusimaan täysin maakaapeliverkoiksi ja monet verkkoyhtiöt ovatkin aloittaneet niistä, koska silloin saadaan eniten asiakkaita "säävarman" verkon piiriin. Maakaapelointi on selvästi kalliimpaa kuin ilmajohtoverkon rakentaminen ja joissain paikoissa melko uutta ilmajohtoverkkoa joudutaan vaihtamaan maakaapeliverkoksi, joka on pitkällä tähtäimellä kaikkein kalleinta jakeluverkkoyhtiölle. Maaseudulla voidaan käyttää maakaapeloinnin lisäksi esimerkiksi ilmajohtojen tienvarteen siirtoa vikojen korjauksen nopeuttamiseksi ja leveitä johtokatuja tai sitten lisäämällä korjaushenkilöstä. Toimien pitää kuitenkin tähdätä suurhäiriöriskin pienentämiseen ja sähkömarkkinalain vaatimusten täyttämiseen.
Tämä verkon osin ennenaikainen uusiminen (käyttöikä ei vielä teknisesti lopussa) aiheuttaa tietysti merkittäviä kustannuksia verkkoyhtiölle. Maakaapelointi ja muut keinot ovat oikeasti suuria kustannuseriä ja tämä sitten lopulta näkyy myös sähkönkäyttäjälle siirtohintojen nousemisena. On kuitenkin haluttu näistä merkittävistä lisäkustannukisista huolimatta (päättäjät ovat halunneet) parantaa sähkön toimitusvarmuutta näiden asetettujen vaatimusten sisälle.
Siirtomaksut
Siirtomaksut koostuvat kuluttajien sähkölaskuissa ensinnäkin sähköverosta, joka ei oikeasti kuulu sähkönsiiron kuluihin. Se vain laskutetaan siirtomaksun yhteydessä siirretyn/käytetyn energiamäärän mukaan. Sähkövero on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana suhteessa paljon siirtomaksuja enemmän ja kaikki eivät tätä tunnu huomaavan. Esimerkiksi kuluttajilla (sähköveroluokka 1):
- 2007 sähkövero alle 1 snt/kWh
- 2017 sähkövero 2,79 snt/kWh
Tämä pitää myös huomioida, kun katsoo sitä kotiin tulevaa sähkönsiirron laskua.
Itse siirtomaksu koostuu kuluttajilla kuukausimaksusta ja siirretyn energian maksuista. Kuukausittainen maksu riippuu sähköliittymän pääsulakekoosta, joka monessa suomalaisessa omakotitalossa on 3X25 A, sekä siirtotuotteen tyypistä. Suurin osa (ellei kaikki) sähkönjakeluyhtiöistä tarjoaa yksiaika-, päivä/yö- ja vuodenaikasiirron. Yksiaikasiirrossa energian siirtomaksu on kaikkina vuoden tunteina sama. Päivä/yö-siirrossa on oma hintansa yölle ja päivälle siirtomaksun energiaosalle ja vastaavasti vuodenaikasiirrossa on karkeasti eri hinnat kesällä ja talvella sekä arki- ja pyhäpäivinä. Tarkemmin kellonajat ja ajanjaksot näkee esimerkiksi täältä: Sähkön siirtohinnasto. Tuolta voi myös panna merkille, että yksiaikasiirron kuukausimaksu/vuosimaksu on selvästi näitä kahta muuta pienempi. Yleensä vain sähkölämmittäjät ottavat muun kuin yksiaikasiirron, koska pienemmillä sähkönkulutuksilla kuukausimaksulla on energiamaksua suurempi merkitys, vaikka suurin osa kulutuksesta tulisi energiamaksun osalta näiden halvempien tuntien aikana.
Siirtomaksujen kuukausiosuus tulee tulevaisuudessa nousemaan todennäköisesti energiaosaa enemmän, jos ei sitten siirrytä kokonaan erilaiseen hinnoittelumalliin. Sähköverkon rakennuskustannukset kun eivät riipu siirretyn energian määrästä suoranaisesti vaan maksimiteho on enemmän mitoittava tekijä. On oikeastaan sama sähköverkon kannalta käytetäänkö jossain kesämökillä muutaman kerran vuoteen tehokasta sähkösaunaa vai vuoden jokaisena päivänä. Jälkimmäisesssä energiaa siirretään paljon enemmän ja täten sitä kautta voidaan kerätä maksuja hyvin, mutta ensimmäinen vaihtoehto tarvitsee aivan yhtä suuret investoinnit verkkoon, mutta energian siirrosta ei saada kerättyä oikeastaan yhtään maksuja. Tähän tarvitaan nykyisellä hinnoittelumallilla kuukausimaksua, joka kattaa kustannuksia, vaikka sähköä käytettäisiin vain vähän. On väläytelty myös mahdollisuutta tehoperusteiseen siirtohinnoitteluun, jolloin maksettaisiin sähkönkäytön huipputehon (tai lähes huipputehon) mukaan siirtomaksuja. Se olisikin jakeluverkon kannalta parempi hinnoittelumalli, mutta ei kannustaisi esimerkiksi vähentämään sähkön kulutusta ja vähän sähköä käyttävät kärsisivät todennäköisesti entistä enemmän.
Valvontamalli
Sähköverkkoliiketoiminta on alueellista monopoli liiketoimintaa. Tästä johtuen sitä on valvottava energiaviraston toimesta, jotta toiminta olisi edes melko tehokasta. Valvonta suoritetaan neljän vuoden jaksoissa (nyt menossa 2016 - 2019 jakso), mutta näitä neljän vuoden jaksoja tarkastellaan myös aina jälkikäteen seuraavalla valvontajaksolla. Yli- ja alijäämien suhteen toimitaan esimerkiksi näin.
Valvonnan pääasiallisina kohteina on pääoman kohtuullinen tuotto, operatiiviset kustannukset ja keskeytyskustannukset. Alla olevassa energiaviraston kuvassa on listattu tarkemmin kohtuullisen tuoton laskentaan vaikuttavat seikat.
Kohtuullinen tuottoprosentti on ollut viime vuosina 3 % luokkaa, mutta 2016 sitä päädyttiin kuitenkin korottamaan, joten 2016 se oli lähes 6 %, josta sallittu kohtuullinen tuottoprosentti laskee vähitellen vuosittain (ennusteen mukaan). Kohtuullinen tuottoprosentti on ollut 2006 - 2012 4 - 6 % välillä. Käytännössä sallittu kohtuullinen tuotto määrittelee kuinka paljon sähköverkkoyhtiön omistajat voivat korkeintaan saada tuottoa sijoittamalleen pääomalle. Esimerkiksi kuntien omistamat verkkoyhtiöt eivät aina tavoittele maksimaalista sallittua tuottoa toiminnassaan.
Sähköverkkoyhtiöillä on operatiivisten- ja keskeytyskustannusten suhteen tehostamis ja laatu kannustimia. Esimerkiksi suuret keskeytyksistä aiheutuvat kustannukset laskevat sallittua liikevaihtoa. Toisaalta investoinnit verkkoon kasvattavat sallittua liikevaihtoa, verkon nykykäyttöarvon kasvaessa. Keskeytys- ja operatiivisten kustannusten osalta verkkoyhtiöitä vertaillaan myös toisiinsa, jotta voidaan määrittää kannustimia tai "sanktioita". Operatiivisiin kustannuksiin liittyy vuosittainen yhtiökohtainen tehostamisvelvoite.
Valvontamalli kokonaisuutena on hyvin monimutkainen kokonaisuus, jossa otetaan huomioon hyvin yksityiskohtaisiakin asioita esimerkiksi investointien kohteisiin liittyen. Yllä on vain hyvin lyhyt kuvaus tästä. Valvontametelmät on kerrottu tarkasti energiaviraston päätöksessä: http://www.energiavirasto.fi/documents/10191/0/Liite_2_Valvontamenetelmät_Sähkönjakelu.pdf/c48d64d7-4364-4aa1-a91b-9e1cf1167936
Viimeksi muokattu: