Silloin kun aloittelin sijoittamista niin tuli toimittua aivan liian impulsiivisesti. Tarkistin kursseja useita kertoja päivässä ja yritin pakonomaisesti ajoittaa ostot kaikkiin notkahduksiin. Kun kurssit lähtivät laskuun niin tuntui, että taloudessa menee huonosti ja nyt kannattaa odotella rauhassa lisää laskua. Yhtäkkiä taas huomasi, että kurssit olivatkin korjaantuneet jo yli lähtötasojensa eikä raaskinut enää ostaa ylikalliita osakkeita, "kun en kerran ostanut kuukausi sittenkään selvästi halvemmalla". Tuntui, että itsellä kävi jatkuvasti huono tuuri ostojen kanssa, silloinkin kun onnistui edes jotenkuten ostamaan pohjalta, niin jäi harmittamaan ettei tullut laitettua isompaa summaa kiinni
Sittemmin olen ymmärtänyt, että markkinoilla, joissa pyörii miljardien eurojen pääomat, on aivan ylioptimistista ajatella, että tällainen piensijoittaja pystyisi millään tavalla ennakoimaan tulevia liikkeitä. Nykyään ostelen tasaiseen tahtiin kulurakenteeltaan edullista muutamaa rahastoa/ETF:ää. Mielenkiinnosta saatan silloin tällöin laittaa rahaa kiinni myös suoriin osakeostoihin (isoja yhtiöitä), vaikken usko tällä saavuttavanikaan ylituottoja rahastoihin nähden. En stressaa enää juurikaan markkinoiden liikkeistä, sillä en pysty niitä millään kuitenkaan ennakoimaan tai niihin vaikuttamaan. Onhan tällainen passiivinen indeksisijoittaminen vähän tylsä vaihtoehto, mutta jo tilastojenkin valossa vähintään yhtä tehokas keino kuin joku aktiivisempi malli, erityisesti jos laskee ajansäästölle jonkun arvon.