Toisekseen, mikäli raamatun asioita voi tulkita ja tulkitaan eri lailla ja eri merkityksillä niin mikä koko opuksen tarkoitus on? Usko Jeesukseen? Siinä kaikki?
Raamatullisesti ja hengellisesti usko Jeesukseen on tosiaan se pointti. Sen avulla voi pelastua tästä maailmanjärjestyksestä ja päästä toiseen maailmaan (ylösnousemus kuoleman jälkeen). Uskoisin, että tästä on laaja yksimielisyys kristittyjen kesken.
Muutenkin tuo tulkitseminen on vähän niin ja näin. Joitakin asioita tulkitaan eri lailla, mutta silti pyritään totuuteen mahdollisimman pitkälle. Ja yhteistä on paljon kristittyjen välillä.
Eli iso kirja on suurilta osin höpölöpöä jota voi "tulkita" kuten haluaa mutta ainoa yhdistävä tekijä on usko Jeesukseen? Miten pelkkä usko Jeesukseen tekee maailmasta paremman paikan? Mitä pelkästä uskosta Jeesukseen on hyötyöä? Mitä se opettaa kenellekkään? Mitä hyötyä siitä on elämässä?
On tulevaisuuden toivoa kuoleman jälkeen. Ja Jumala voi auttaa tässäkin elämässä. Länsimainen kulttuuri ja moraali on perustunut pitkälti kristinuskoon. On kirkko, jossa on muita uskovia. Voi pyrkiä rakkauteen, totuuteen ja kauneuteen ja jopa pyhyyteen ihmisenä (ei vain esim. hedonismiin tai materiaalisuuteen, itsekkyyteen tai ahneuteen).
Esim. vuorisaarnassa on paljon opettelemista.
Mutta kun kukaan ei tiedä mikä se jumalan tahto on. Jos mä tulkitsen raamattua niin että jumala haluaa minun tappavan kaikki vääräuskoiset ja erilailla uskovat kuin itse niin teenkö silloin oppiesi mukaan? Jim Jones tulkitsi raamattua omalla tavallaan. Onko sekin hyväksyttävää? Aiemmin mainittu australialainen lahko kielsi lääkkeet ja kidutti 8-vuotisata lasta. He toimivat jumalan tahdon mukaan. Vai oletko eri mieltä, ja jos, niin perusteluilla ja miksi pitäisi uskoa sinua eikä lahkoa. 1600-1800 luvun amerikassa orjuutta puolusteltiin raamatun sanoilla. Hekin vain toteuttivat jumalan tahto raamatun sanoin. Olivatko hekin oikeassa?
Eiköhän monesta asiasta ole yhä länsimaisella (jälki)kristillisellä nykyihmisillä sama käsitys, on kyseessä kristitty tai ei (mikä on oikein, tai hengellisesti sanottuna mikä on Jumalan tahto). Esimerkiksi Suomen laissa on monia asioita, jotka perustuvat oikeudenmukaisuuteen, ja oikeusjärjestelmän tuomareilla on tästä kokemusta.
Esimerkkinä vaikkapa esimerkiksi aviorikos-käsityksestä on maallisesti pitkälti luovuttu, mutta se on hengellinen totuus (ei pidä pettää avioliitossa). Murhista tai väkivaltarikoksista annetaan tuomioita ja uskoisin että kristityillä ja ei-kristityillä on samoja käsityksiä.
Kyllä ne on erilaisia. Abortti, homoseksuaalisuus, ravinto, kuolemantuomio jne jne. Kaikilla on omat käsityksensä asioista.
Tuo ei pidä paikkaansa tai rajanveto "saman" ja "erilaisen" riippuu tarkastelukulmasta. Raamatullisesti Uudessa testamentissa ei ole läheskään kaikkea käsitelty, joten omia käsityksiä voi olla.
Pointti koko hommassa on se, että tietyt piirit pitävät muinaista satukirjaa tärkeämpänä opuksena kuin maallista lakia, ja se aiheuttaa ongelmia jatkuvasti. Oikein uskossaan elävä saa tehdä mitä vain ja rikkoa lakia koska jumalainen laki on tärkeämpi kuin maallinen laki.
Onhan olemassa sanonta, että se mikä ei ole oikein ei voi olla lakikaan. Hengellisesti oikeus = Jumalan tahto.
Niin ja tietenkin pitää nyt muistaa, että meillä ei ole hajuakaan, että ketkä kirjoitti evankeliumit.
Tässä ja muussa viestissä on paljon kohtia, jotka perustuvat maallisiin tulkintoihin hengellisistä prosesseista ja kirkon historiallisesti toiminnasta. Jos ei usko hengen olemassaoloon tai kirkon traditioon lähteenä ja suhtautuu skeptisesti kaikkeen, voi selittää mitä tahansa maallisin perustein. On omaa sekulaaria tulkintaa ja sanotaan "lähes varmasti", "ei ole mitään syytä olettaa", "lähes varmasti" ja "todennäköisesti". Eli ehkä ei. Hyvä, että asiat kiinnostavat, mutta uskon näkökulmasta turha selittely ja kaiken kyseenalaistaminen on turhaa, jos ei ole kiinnostunut apologetiikasta.
