Adaptiivinen virkistystaajuus hyödyttää siinä tapauksessa, jos ruudunpäivitysnopeus on matalampi kuin näytön virkistystaajuus. Näytön virkistystaajuuden alapuolella heiluva ruudunpäivitysnopeus aiheuttaa pystysuuntaisen synkronoinnin kanssa pientä mikronykimistä. 75 Hz näytöllä on varsin helppo saada jatkuva 75 FPS. Adaptiivisesta virkistystaajuudesta ei siis ole 75 Hz näytöllä hyötyä, jos ruudunpäivitysnopeus pysyy 75 FPS:ssä. Sama efekti syntyy, jos mistä tahansa näytöstä laskee virkistystaajuutta, jolloin pelin fps yltää näytön virkistystaajuudelle.Näyttö huollossa (LG 34GN850-B). Varanäyttönä halpis Voxiconin 75Hz IPS näyttö, ilman mitään FreesSynceja tai G-Synceja. En huomaa pelatessa oikeastaan mitään eroa. Hyvin toimii.
Adaptiivista virkistystaajuutta ei siis ylipäätään tarvitse, jos näytön virkistystaajuuden asettaa ruudunpäivitysnopeuteen, jonka tietää pelissä minimissään saavuttavansa. Itse olen laiska, ja väännään pelistä visuaalisesti nupit kaakkoon, sillä adaptiivinen virkistystaajuus säätää näytön virkistytaajuuden automaattisesti pelin ruudunpäivitusnopeuden mukaan. Vaikka ruudunpäivitysnopeus seilaakin 100-120 lukemassa, näyttää kuva jatkuvasti täysin sulavalta.
Itse mielummin pelaan 100 Hz näytöllä 100 fps, kuin 144 Hz näytöllä alle 144 fps pystysuuntaisen synkronoinnin kanssa, mutta ilman adaptiivista virkistystaajuutta. Kilpailullisessa pelaamisessa toki näytön nopeampi virkistystaajuus vähentää syöttöviivettä, eikä välttämättä repeilyllä tai nykimisellä ole niin väliä.
Outoa kyllä, 75 FPS näyttää oikeasti todella hyvältä, ja on huomattava parannus 60 FPS:ään verratuna. Suuremmilla ruudunpäivitysnopeuksilla, esim. 165 tai 180, ei eroa juuri huomaa.